torstai 27. syyskuuta 2007

Tuttuja kuvioita

Niinpä, mihinkäs se Viskisieppo pääsisi karkuun höyheniään ja viskin huumaavaa tuoksua. Tuli sitten luvattua järjestää viskitasting työpaikan porukalle. Hiukan herätti hilpeyttä harrastukseni, mutta yllättäen vain kiinnostuneita ilmestyi. Mistähän lie johtunut?

Siispä nyt järjestellään paikallisen Whisky Guildin kanssa tastingiä yliopiston porukalle. Onneksi tällä kertaa minä en ole vastuussa viskien valinnasta tai lasien kantamisesta paikalle tai oikeastaan mistään muustakaan. Kunhan kerään porukan paikalle ja sovin klubin kanssa ajan niin riittää. Itse aion nauttia ns. aloittelijoille suunnatusta tastingistä täysin rinnoin, tai siis siemauksin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Whisky Galore

Raskas työpäivä takana. Ulkona kylmää ja tuulee etelästä. Onneksi seuraava näkymä alkaa lämmittämään mieltäni jo ennenkuin astun sisälle.

Whisky Galore


Kaupan omistaja ja paikallisen viskiklubin vetäjä Michael Fraser Milne on tällä kertaa paikalla. Hyvä niin, sillä hän oli kutsunut minut käväisemään joku päivä juttelemassa kerhosta, tulevista tapahtumista, ja tottakai, ostamaan hyvää mallasta.

Mikäs on Viskisiepon astuessa sisään alkaessa miettimään mikä lämmittäisi näin koleana kevätpäivänä. Valikoima on hyvä ja kattaa koko maailman todella mukavasti. Suomalaista mallasta tosin ei ole, mutta eipä niiden takia täällä ollakkaan.

Esittelen itseni Michaelille ja äkkiäkös kaksi viskinystävää keksii jutunaihetta kun viskikaupassa ollaan. Vertaillaan hiukan Suomen mallaswhiskyseuraa ja Whisky Guildia. Paikallisessa kerhossa on jäseniä noin 300 ja naisia heistä on noin 20 %. Suhde taitaa olla aika sama kuin Suomessa. Kaikkein eniten naisia on paikalla tapahtumissa, kun tarjolla on Islayn maltaita tai on Whisky&Cheese-ilta.

Täällä ei onneksi nuo anniskelusäännöt ei ole ihan niin tiukat kuin Suomessa, joten pian käteeni ilmestyykin jo lasi jossa on viskiä. Ja kohta toinen. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin katsella täysiä viskihyllyjä lasi kädessä ja jutella mukavia tämän skotlantilaisen herran kanssa. Ja ennenkuin huomaankaan, olen mainoksen uhri. Pakkohan tuollaisen vieraanvaraisuuden jälkeen on ostaa pieni lämmike kotiin.

Perjantaina olisi tiedossa ilmainen tasting. Lisäksi Whisky&Cheese-ilta tulossa. Lisää raportteja tapahtumien myötä.

lauantai 15. syyskuuta 2007

Downunder

[Edit 20.9. lopussa]

Matka on pitkä, niin korkea...on veisu Viskisiepon kun hyvä mallas hujahti alas täällä Downunderissa. Kia Ora siis vaan teille sinne talven kynnyksellä oleville.

Käväisin vihdoin ja viimein paikallisessa viskikaupassa (Whisky Galore) juttelemassa mukavia ja kysymässä tulevista tastingeista. Kaksi tilaisuutta odottaakin ihan kulman takana : G&M CS-tasting ja Hidden Malts.

Tastingiä odotellessa kuitenkin pitää makunystyröitä herätellä viskillä. Kaupasta lähti näin aloittelumielessä mukaan paikallista Milford 10 Y Single Malt viskiä sekä Duncan Taylorin Longmorn 17 Y CS ja sitten vielä vaimolle (tuolle kauniimmalle siepolle) Douglas Lainingin Caol Ila 10 Y Single Cask.

Kauppa oli, ainakin näin suomen Alkoon tottuneelle, oikein mukava kokemus. Viskejä, viskejä ja viskejä. Vain viskejä ja viskiliköörejä. Kuvia myöhemmin, kunhan sattuu kamera mukaan.

Tässä aloitus, lisää myöhemmin...

ps. Myös olutvalikoima kaupoissa on mieltä lämmittävä. Varsinkin maan omista panimoista on löytynyt mitä herkullisimpia vaihtoehtoja. Juomanlaskijalehden jutun perusteella odotin paljon köyhempää valikoimaa. Tähän mennessä ei niitä perus-Suomi-oluita ole juuri ollut ikävä.

[Edit]: Viskiaiheesta sivuun. Juomanlaskija-lehdessä oli aikonaan juttu Uudesta-Seelannista ja muistikuva minulla on, että Christchurchia ei oluen suhteen kamalasti ylistetty. Tähän mennessä löydetty ainakin 1 iso panimo (peruskamaa), 2 pienehköä(monipuolisia, maukkaita) ja yksi mikropanimo(oluet voittaneet palkintoja). Laatu hyvä. Maku hyvä. Ja jos on omat pullot (kanisterit), voi käydä ainakin yhden panimon myymälästä täyttämässä ne ihan vaikkapa viikonloppua varten. Ja "student special" eli 50 litran säiliö maksaa noin 60€. Oi kuin ois taas opiskelija...

lauantai 1. syyskuuta 2007

Haluaa viskiä...

Otsikko kertoo kaiken. Nyt jos koska maistuisi kunnon tujaus viskiä. Ja kyllä, nyt viskisieppo ottaisi vaikka kasikasia, vaikkei se viskiä olekkaan. Huomenna lähtee lento kohti uutta ja vähän silleen hermot toivoisivat viskin tuomaa helpotusta "paniikkikohtaukseen". Vai onkohan se edes viski, jota hermot huutavat? No, suu kyllä. Seuraava raportti viskielämästä toiselta puolelta maapalloa. Siellä kun on pää alaspäin niin viskikin varmaan tehoaa paremmin (looginen päättely). Ja koska veden pyörimissuunta on toisin päin, empiirisesti testataan myös sen vaikutus viskin makuun. Elän mielenkiintoisia aikoja, sillä nyt on mahdollisuus tehdä tutkimustyötä aivan uudella tasolla. Äh, viskittömyys aiheuttaa omituisia ajatuksia...