perjantai 26. lokakuuta 2007

Pika-tasting ja kohtuuton vastuu

Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.

Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.

Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).

Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.

Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...

lauantai 20. lokakuuta 2007

Tässä jutussa tuoksahtaa...

Perjantai-ilta. Matka kohti paikallista Convention Centreä ja tiedossa viskejä ja juustoja. Hetkinen, siis juustojen kanssa viskiä eikä viiniä. Hmm, mihinkähän on rahat tullut tuhlattua tällä kertaa? Aina kun on yrittänyt kokeilla viskiä ja juustoa yhdessä, on lopputulos ollut yleensä se, että juusto on mennyt takaisin jääkaappiin odottamaan parempaa hetkeä ja viski on mennyt, ei, ei takaisin pulloon vaan suuhun. Ja pari lasillista lisää, että on saanut huuhdottua juuston ja viskin aiheuttaman makunautinnon pois. Ei ne yhdessä vaan erikseen, kiitos.


Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Mukavasti viskit edessä ja makunautinnot vasta tulossa. Vähän kauempana on pöydällä muutama (homeinen) juustokiekko. Pidän juustoista paljon, mutta aikaisemman kokemukset viskin kanssa ovat olleet vähemmän juustoisia kuin viskisiä.



Eka yhdistelmä, hei tämähän toimii! Ihan oikeasti. Hyvää. Nam. Harmi vain, viski loppui melkein heti alkuunsa. No, ei hätää. Illan isäntä koputtaa kohta olkapäälle pullo mukanaan ja kysyy saisiko olla lisää. No kiitos ja lasillinen ei ole 20ml tasting-annos vaan lähempänä puolta desiä. Kyllä se tästä.

Toinen yhdistelmä. Hitsi, nämä kaverit osaa hommansa. Loistavaa. Kolmas pari on minulla vähän siinä ja siinä mutta viides räjäyttää pankin. Aivan uskomatonta. Viski on hyvä, juusto on hyvä ja niiden yhdistelmä on aivan tolkuton.


Ilta jatkuu mukavasti nautiskellen ja kotimatkalla onkin mukava kerrata illan nautintoja. Seuraavana päivänä sitten matka veikin paikalliseen juustokauppaan (mistä edellisenä iltana oli juustojen esittelijä). Hän muistaakin minut ja tervehtii ystävällisesti. Mukaan lähtee juustoja, tosin tänä iltana niitä herkutellaan paikallisen viinin kanssa perheen parissa.

Ai mitkä viskit ja juustot oli tarjolla. Enpä kerro, mutta voittajayhdistelmän paljastan : Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda (sori, paikallinen juusto).

Ainiin, illan isännät kertoivat että oikeiden yhdistelmien löytäminen oli kuulemma ollut oikein mukavaa. Useampi pullo ja juusto tuli testattua. Nyt siis jokainen kotona se emmental esille ja viskikaapille. Ei kannata lannistua, ei ole helppoa.

Knoppikysymys. Vierailet Highland Parkilla ja haluat jatkaa matkaasi junalla. Mikä on lähin juna-asema?

torstai 11. lokakuuta 2007

Viskipullon suojakotelon hyödyntäminen

Vuokralla täysin kalustetussa asunnossa vieraassa maassa. Pizzan teko menossa ja taikina on valmis kun mieleen tulee: "Kaulin. Sitä ei muuten sitten ole".

Näppärästi Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija ehdottaa BenRiach-viskin pyöreää koteloa käytettäväksi. No, eikun pizza-taikina kahden leivinpaperin väliin ja kaulitsemaan tuolla pyöreällä kotelolla. Pohja tuli ohueksi ja pizza syötäväksi. Olenkin aina miettinyt, onko noista pakkauksista mitään muuta iloa kuin silmänruokaa ja rahanmenetystä. No, nyt tuli todistettua että jotain hyötyä voi olla. Onko muilla hyviä kokemuksia uudelleenkäytöstä?

lauantai 6. lokakuuta 2007

Luomumaltaita

Matka vei kohti Kaikoura SeaFestivalia, jossa tarjolla paikallisia merenherkkuja ja myös viinejä ja oluita. No, hummerin ja merenherkkujen kyypipojaksi käy toki viini, mutta myös olutvalikoima yllätti Viskisiepon. Ja oluet olivat lähes kaikki luomuoluita. Eräskin panimoedustaja totesi, että "naturally, no hangovers...". No, ihan niin paljoa ei tullut maisteltua, että tuota lausahdusta pääsisin ihan kunnolla testaamaan. Hiukan kyllä epäilyttää, mutta mainio mainoslausahdus silti.

Tarjolla oli mm. Moa, Monteiths, Green Man, Wigram, Brew Moon ja Harringtons -panimoiden tuotteita. Huh huh. On pakko todeta, että suurin osa edellä mainituista todella osaavat oluen jalon panemisen taidon. Toki moni olut oli ihan (loistavaa) perusmallasta, mutta yksi olut kuitenkin jäi mieleeni; Brew Moonin Amberley Pale Ale. Todella herkullinen Pale Ale kesäisen päivän janojuomaksi.

torstai 4. lokakuuta 2007

Viskisieppo laimenee oluisiin...

Oluita, luomuoluita, yksilöllisiä makuja, mikropanimoita, panimopubeja, ... oi tätä miedon maltaan määrää ja vaihtoehtoja. Ja nyt puhun vain paikallisista tuotteista.

Paikallinen viski-valikoima rajoittuu lähes vain Milford-viskiin, ja skotteja voi juoda myös muulloin. Whisky Galore toki tarjoaa mukavan valikoiman single maltteja Skotlannista ja kunnon bourboneita, mutta niitä nyt saa Suomessakin. Ainakin tilaamalla muualta. Näitä oluita taas ei (ainakaan helpolla).

Eli siis nyt taitaa viskisieppo laimentua ja keskittyä vain pääsääntöisesti mietoihin mallasjuomiin. Näitä oluita ei siis juurikaan ole koto-Suomessa tarjolla. Näitä oluita tulee ikävä. Jonkun suomalaisen pubin (tai HBF:n) tulisi repäistä ja pitää Downunder festivaalit. Sláinte, ei kun siis, Cheers!