keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Katsahdus menneeseen

No niin, vuosi alkaa olla takana joten Viskisieppo ajatteli tehdä pienoisen katsauksen menneeseen vuoteen omalta osaltaan.

Edellisen vuoden lopussa toivoin viskifestivaalia Suomeen. Vielä ei sitä näkynyt, joten toivotaan sitä seuraavalle vuodelle taas. Jos tarpeeksi usein jaksaa toivoa niin kai se joskus sieltä tulee. Toivoin myös suvaitsevaisuutta viskirintamalla, ja uudistetaan sekin, sillä viski on aina hyvää, jos se omassa suussa siltä maistuu ja jos toisesta se on vähemmän hyvää, niin sitten se on. Pahaa Single Malt -viskiä tuskin on? Tai no, unohdetaan ne sillitynnyrit...;-)

Vuoden aikana yritin aloitella maistissa -osiota, mutta pakko myöntää, että jäi vähän liian vähälle huomiolle. Muutamia yrityksiä tuli tännekin laitettua ja usea jäi vain luettavaksi omaan Ö-mappiin.

Whisky Tour 97 kirja veikin sitten huomion maaliskuun alusta. Urakan alku oli loistava, mutta loppua kohti tahti alkoi hiipua uhkaavasti. Viskisieppo ehkä hiukan aliarvioi urakan koon, mutta sisulla ja viskillä siitäkin selvittiin. Toivottavasti siitä oli iloa lukijoille, sillä itse pidin sen lukemisesta jälleen. Olen erittäin kiitollinen alkuperäisille kirjoittajille luvasta laittaa se kaikkien luettavaksi.

Loppuvuotta kohden Viskisiepon maistelut alkoivat suuntautua entistä enemmän Jenkki-viskien suuntaan. Single Malttien kohdalla tuli kai "motivaation" puute, sillä mitään selkeästi uutta makumaailmaa ei tullut vastaan, vaikka loistavia kokemuksia niistäkin yhtään niitä siis vähättelemättä. Siispä oli taas aika lämmitellä kunnon liekillä vanha rakkaus bourboneita yms. kohtaan, ja onnistuneiden maisteluiden kautta kiinnostus jenkkejä kohtaan on kasvanut lisää. Toki Bowmore -tasting oli tällaiselle harhaoppineelle myös "uutta".

Alko nosti hintoja, ei siis uutta kotirintamalla. Hinnat pääasiassa aika suolaisia. Muutamia ihan hyväkin pullotteita hyllyille ja yksi vain Suomen markkinoille. Oliko mitään uutta tai mullistavaa tuolta osastolta? Eipä tule mieleeni.

Huono-onnisuus. Viskisiepon poikaset kantoivat tarhasta sen verran hyvin viskille vastustuskykyisiä pöpöjä kotiin, että laskujeni mukaan ainakin 5 tastingiä jäi pöpöjen takia väliin. Ei noita muutenkaan liiaksi ole, eli aika paha vuosi tuon suhteen. Hyvää onnea, sitä siis tarvitaan ensi vuodelle.

Virtuaalinen Viskiforum on edelleen se suomalaisen viskisiepon ykköspaikka virtuaalimaailmassa tavata muita peräpohjolan hurahtaneita. Selkeästi havaittavissa pientä sukupolven vaihdosta, kun moni vanha parta on vähentänyt kirjoittelua uusien nimimerkkien vallatessa palstatilaa. Luonnollista kiertokulkua, mutta toivottavasti vanhempi kaarti jaksaa edelleen kirjoittaa arvokasta luettavaa.

Suomen Mallaswhiskyseura porskuttaa edelleen vahvasti, ja varsinkin seuran aktiivijäsenille suuri kiitos viskikulttuurin edistämisestä Suomessa.

Eipä muuta kuin lasit ylös, tuoksut nokkaan ja siemaisu kurkusta alas.

Kiitos lukijoille ja Hyvää Viskivuotta 2010!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Rapakon takaa

Talvisydämmellä Viskiesieppo on taas maistellut lämmittäviä viskejä jenkkien suunnalta. Tutustumisvuorossa bourboneista Rowan's Creek ja Parker's Heritage 27 Y (2nd edition) sekä ruisviskeistä Thomas H. Handy Sazerac (2008).

Rowan's Creek (batch 09-38;50.05%) kuuluu Kentucky Bourbon Distillersien pullotuksiin, kuten aiemmin maisteltu Noah's Mills. Rowanin tuoksu on valloittava sekoitus vaniljaa, manteleita, toffeeta, kermaa mutta maku ei valitettavasti yllä ihan tuoksun lupaamalle tasolle. Kokonaisuutena oikein miellyttävä bourbon ja aika helppo juotava.

Parker's Heritage 27 Y (2nd ed.;48%) on iältään vanhin bourbon, jota Viskisieppo on maistellut. Tämä jykevän oloinen pullo kuuluu Heaven Hill -tislaamon tuotteisiin. Ennakko-odotukset noin vanhan suhteen vaihtelivat pelonsekaisista pettymyksistä korkeaan veisuun. Lopulta sai huokaista helpotuksesta, sillä pullosta vapautui mitä hienoin bourbon. Tuoksu oli aluksi yllättävän alkoholimainen, jossain määrin jopa epämiellyttävä, mutta pian taustalta nousi esille toffeeta, poltettua puuta, nahkaa ja hitunen vaniljaa. Suussa se oli jopa silkkimäisen pehmeä ja jälkimaku todella pitkä ja lämmittävä, jossa leikitteli puuta ja marjoja ja mausteita. Aivan kaukana lopussa kävi hitusen häiritsevä homeinen kellari esillä, mutta kokonaisuutena aivan ykkösluokan bourbon (ehkä pakollakin tuli haettu huonojakin ominaisuuksia). Ehdottomasti Viskisieppo suosittelee, jos bourbonit vähänkään kiinnostavat!

Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whisky (2008; 63.75%) kuuluu Buffalo Tracen Antique Collectioniin. Tuoksu oli aivan upea ja sitä voisi haistella ties miten pitkään. Tuoksussa joulupiparia, mentolin raikkautta, tupakan lehtiä (kuivatut), makeaa puolukkahilloa ja karvasmantelia. Alkoholi oli yllättävän vähän esillä, kun huomioi prosentit. Suussa ruisviski oli pippurisen ärhäkkä ja pirteä/kirpeä. Loppumaussa ruis iski lopulta läpi viljaisuutena. Makea maku piti mukanaan mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä) ja pippurisuutta. Hieno ruisviski Viskisiepon makuun.

Olipahan taas hieno maistelu ja muistutus siitä, miten uskomattoman monipuolinen viskien maailma voikaan olla.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jouluviski

Joulu alkaa jo olla nurkan takana ja moni onkin hommannut itselleen jouluviskin. Jouluviski?

Jouluna perinteisesti nautitaan jouluisia juomia, kuten glögiä. Onko jouluviski siis kypsytetty glögitynnyrissä tai viimeistelty hedelmäkakun paistamisessa käytetyssä vuoassa, josta se imee itseensä jouluiset aromit? Vai maustetaanko viski kuin glögi, eli lämmitetään hellalla ja lisätään neilikkaa yms. muuta vastaava. Näin pitkälle ei kuitenkaan taideta jouluviskin kanssa mennä, vaikka täytyy myöntää että kierolla tavalla mielenkiintoinen ajatus. Jos joku kokeilee, reseptit kehiin!

Mikä tekee viskistä jouluviskin. Keskusteluja seuraamalla aika monella se on sherryinen viski. Kaunis, punaiseen vivahtava viski toki käy ainakin värinsä puolesta loistavasti. Ja onhan sherryisten viskien makumaailmakin toisaalta sopiva joulun tunnelmaan.

Mutta entä savuisemmat viskit? Näitä ei tunnuta suosivan niin paljoa, vaikka esimerkiksi Skyen nektari lohen kanssa luo todella hienon makuyhdistelmän. Onko turve ja savu siis huonompi jouluinen maku, vaikka savusauna kuuluu (on kuulunut) monella osaksi Joulua?

Entäpä kevyemmät viskit? Niitä kukaan ei ole tunnustanut hommaavansa jouluviskiksi. Lauletaanhan "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle", niin miksei kesäisiä tuoksuja tarjoava viski voisi toimia kuusen kanssa yhdessä tuomaan lämpöä tai täydentämään joulusaunan vastan/vihdan tuoksua?

Bourbonit? Tätä en ole kuullut suomalaisten harrastajien koskaan hommanneen jouluviskiksi. Mutta bourboneistahan voi löytää juuri jouluisia mausteita, joten mikäpä ettei sekin kävisi ihan siinä missä muutkin.

Mutta lopulta taitaa olla kuitenkin niin, että jouluviskille ei löydy sitä ainoaa ja oikeaa määritettä. Jouluviski on jokaisen omaan makuun sopiva talven lämmike ja lahja itselle. Muista myös, että joulu on antamisen juhlaa eli muista jakaaa tilkka lähimmäisesi kanssa.

Oli jouluviskisi sitten mikä tahansa, muista nauttia sitä mieluummin liian vähän kuin liikaa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kaikenlaista

Hups, edellisestä höpinästä yli kuukausi. Sitä se teettää kun on kiire koko ajan ja viskit jäävät liian vähälle huomiolle.

Suomi sai taas uuden oman pullotteen. BenRiach tyrkkäsi Alkoon PX-lopetellun version. Viskisieppokin arpoi hetken mutta meni ja lankesi eli osti pullon. Ekan maistelun jälkeen menin ja avasin edellisen Suomi-Brenkun vierelle todetakseni, että taisipa BenRiach tyrkätä markkinoille vähemmän laadukasta lopetusta. Kumpikaan pullote ei Viskisiepon mielestä, ainakaan Alkon hinnoilla, ole hintansa arvoinen. Hienoa, että saamme tänne "vain Suomen markkinoille tehtyjä versioita", mutta laadun tulisi olla kanssa jonkin verran korkeammalla. Vai onko Suomi mukavan pieni takapajuinen markkina-alue, jonne "vähemmän onnistuneet" versiot voi tyrkätä. Menihän kai edellinen Suomi-pullote kuin kuumille kiville?

Skotit saivat sitten uuden laidansäädännön viskeille. Mielenkiintoisia yksityiskohtia muutama. Esimerkiksi "Pure Malt" sanayhdistelmän käyttö on jatkossa kielletty. Pala historiaa menee siinä kylmän markkinoinnin edessä roskakoriin. Viskisieppoa on jo kauemman aikaa häirinnyt "vatted malt" nimikkeen poistuminen ja sen korvaaminen "blended malt" -nimikkeellä. Minusta tuo uusi ei ole niin hyvä ja itse asiassa helpommin sekoittaa "sen-perus-blendin" ja blendatun maltin. No, näillä mennään.

Viskisieppo on laiska eikä viitsi selata omaa "höpinäarkistoaan" tarkemmin. Muistelen joskus valittaneeni, että joka tislaamo alkaa tuottaa koko kirjoa ja viskien erot, ainakin alueiden suhteen, häviävät. Niin taitaa jatkua edelleen, kun Lowlandiltä tulee peated-viskiä ja Islaylta non-peated versioita ja Speysidelta kaikkea mahdollista. Samaan aikaan laissa määriteltiin Skotlantiin eri tuotantoalueet (kuten ollut ennenkin). Onko noille alueille enää tarvetta? Onko alueilla enää omaa "tyyliä", johon alue jaottelua tarvitaan?

Usein myös puhutaan distillery characterista. BenRiach, itse en sitä enää löydä/havaitse/ymmärrä kaiken maailman lopetteluiden ja peated/richly peated versioiden sekamelskassa. Ja mikä on tislaamon ominaispiirre? Tuleeko se tislauksesta vai kypsytyksestä vai mistä? Aberlourin A'bunadhia maistellessani rinnakkain OMC:n Advanced Sample Caskin kanssa, ei minun nokkani olisi osannut summassa sanoa niitä saman tislaamon tuotteiksi.

Syksy on pimeimmillään ja ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Nauttikaamme siis viskiä kohtuudella ja annetaan pienen tilkan lämmittää. Joulu on tulossa, eli muistakaa olla kilttejä, että lahjat eivät rikkoonnu matkalla kotiin.

Ainiin, Suomen Mallaswhiskyseura täytti 11 vuotta Marraskuun loppupuolella. Lasillinen myös seuralle.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Maisteluannoksia ja lääkettä

Viskisieppo on syksyn mittaan testaillut vanhaa skottilaista lääkereseptiä, johon kuuluu hunajaa, kuumaa vettä ja viskiä. Knalli-hattukin on tärkeä osa lääkkeen nauttimista, mutta toki muullakin pärjää. Valitettavasti kyseinen "luontaishoitomuoto" ei ole ollut mitenkään kamalan tehokas ja viime ajat onkin mennyt poissa viskikaapin "paremmista" syövereistä. No, ehkä tästä kohta taas pääsee nuuhkimaan, tosin harmi vain, että parikin tastingiä jää väliin, kun ei viitsi rahojaan tuhlata "turhaan". No, se siitä ja sen lääkkeen toimivuudesta.

Nykyään netin kautta voi tilailla viskeistä mukavia pieni maisteluannoksia ja harrastajathan ovat vaihdelleet maistiaisia ties kuinka kauan. Mikäpä sen mukavampaa kuin päästä maistamaan itselle uutta ja tuntematonta viskiä tilkan, että tarvitsee uhrautua baariin saakka tai ostamaan kokonaista pulloa. Ja jos tilkka maistuu oikein hyvälle niin sitten voi ostaa pullon, tai toisin päin, jos vähemmän hyvää niin jättää ostamatta.

Mutta Viskisieppo on myös huolissaan tuosta sample-hommelista välistä. Sample on pieni annos (yleensä 3-5 cl) ja se tulee nautittua yhdellä kertaa.(ei, ei pohjanmaan kautta ). Aiemmin kerroin, kuinka minulle viskin nauttiminen on kokonaisvaltaisempi kokemus, jolloin makuelämys saattaa ohjata yllättäen väärään suuntaan. Viskisiepolla on mm. kaksi esimerkkiä, jossa kävi näin.

Eka kertaa kun maistoin Glendronachin Allardice 18Y viskiä, ei se minua vakuuttanut. Pelkästään yhden samplen pohjalta olisin ollut valmis jättämään viskin takaisin hyllyyn. Onneksi tulin tutustuneeksi viskiin myöhemmin uudelleen useamman kerran, ja sehän aukesi ihan uudella tavalla. Uutta en löytänyt ekaan kertaan verrattuna, mutta se kehittyi minulla paremmaksi (kokonaisvaltaisemmaksi). Toisaalta taas vastakkainen tilanne kävi Glenmorangien Quinta Rubanin kanssa. Eka sample tuntui toimivan ihan hyvin, mutta myöhemmin tilanne on korjaantunut aivan päinvastaiseen suuntaan. Ei toimi oikein enää. Kummassakin tapauksessa on tullut maistettua useamman kerran, eli ihan yhden-kahden pohjalta ei muutos tapahtunut. Eli samplen pohjalta tehty arvio olisi ollut omalla kohdalla "väärä". Mitenkähän monta vastaavaa onkaan jo omalla kohdalla...????

Samplet myös helposti houkuttelevat minusta tilanteeseen, jossa maistettujen viskien lukumäärä alkaa tulla hallitsevaksi tekijäksi. Ei tietenkään aina, mutta voi. Kun on mahdollisuus maistaa paljon kohtuullisella kustannuksella, aletaankin juosta määrän perässä. On tärkeämpää maistaa mahdollisimman montaa. Onko se sitten hyvä asia vai ei, ja unohtuuko siinä itse viskin arvostus? Ehkä?

Niin, mitenkään Viskisiepolla ei ole tarkoitus moralisoida samplen vaihteluja ja maisteluja. Itse sitä harrastan varmasti siinä missä moni muukin ja jatkan edelleen. Mutta ehkä hiukan varovaisemmin suhtaudun. Niin, ja eihän samplen maistaminen lopulta paljoa eroa tasting-tilaisuudesta. Hmm. Eli tuota...ööö...jatketaan samaan malliin.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Rusettia kaulaan ja kumarrusta lisää

Hädässä ystävä tunnetaan...vai?

Viskisieppo jo huokaili helpotuksesta, sillä tuskin kukaan nyt muistaa lupausta jostain ihme Bowmore-maistelusta. Ehkäpä siitä pääsisi luistamaan kuin koira veräjästä vaikka vedoten kiireisiin ja ties mihin.

Mutta ei. SOTW päätti pitää huolen, että jotain tapahtuu ja kiikutti kolme maistiaista Viskisiepolle. Nyt on siis pakko kohdata tuo Islayn tislaamo, josta tähän mennessä ei ole ollut mitään "hyvää" sanottavaa. Se, olenko enää SOTW:n kanssa puheväleissä tämän jälkeen, jää maistelun päätettäväksi. Siis rusetit kurkussa tiukalle ja menoksi...

Lauantain ratoksi laseissa (1) 15 Y Darkest Sherry Finish 43%, (2) 15Y '88 Glasgow Garden Festival ceramic decander 40% ja (3) 32Y 1968 bottle 1128/1860 45.5.

Darkestista(1) löysin sen eniten inhoamani Bowmore-ominaisuuden. Se laventelin/salmiakin epäpyhyyden. Mutta se tuli esille vain juuri hetki ennen nielaisua ja hävisi saman tien ja oli äärettömän "heikko". Muuten hieno viski, jossa sherry leikkii savun kanssa. Savu pysyttelee enemmän taustalla, antaen tavallaan odottaa itseään. Ilman tuota hetkellistä häivähdystä ilman muuta menisi ostoslistalle. Nyt jää tilaan, jota maistellaan mielellään jatkossakin ja ostan ehkä.

Kaksi muuta viskiä sitten olivat jotain ihan muuta kuin olin odottanut. Kummastakaan en löytänyt vivahdettakaan inhoamastani "bowmorelaisuudesta". 15Y Glasgow oli ehkä yksinkertaisempi ja viljaisempi kun 1968 taas leikitteli suuremmalla hedelmäisyydellä (varsinkin banaanilla) koko ajan. Molemmat oikein hienoja viskejä. Lisäksi 1968 viskin aivan loppumaussa oli jotain, joka vei Siepon lapsuuden makuun, mutta en saanut yhdistettyä sitä mihinkään konkreettiseen. Joku juuresmainen tai marjamainen vivahde.

Eli (1) jää minun osaltani edelleen hyllyyn, mutta (2) ja (3) tarjoilivat jo mielenkiintoisia elämyksiä. Hurahdusta tislaamon suuntaan ei tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja tislaamo lähtee nyt pois punaiselta listalta. Tiedän, että joistakin pullotteista inhoamani aromit löytyvät, mutta kaikissa sitä ei ole (oli mm. seuran vuosikokouksessa olleessa pullotteessa). Tulipahan taas todistettua, että aina kannattaa maistella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ties mitä hienouksia sieltä voikaan putkahtaa esille.

Lopuksi:

SUURI KIITOS, SOTW! Ainakin sain Bowmoren-tuntijan tekemän valikoiman nenän eteen ja hyvän ohjeistuksen: "Jos noilla ei toimi, unohda koko tislaamo". Kaikilla ei toiminut, mutta en enää inhoakaan.

ps. Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija maistoi kaikkia. Piti kaikista ja piti niitä mukavan erilaisina. Eli Bowmore on siis ostoslistalla...;-)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Alaska Kentucky

Pitkästä aikaa maistissa ja hyvässä sellaisessa. Tai no, kukin päättäköön itse.

Pakastimen perukoilta löytyi Ben&Jerry's Baked Alaska jäätelöä. Siinä syödessä ja Alaskan viimassa palellessa alkoi tehdä mieli lämmikettä, ja lähin lämmike mikä tuli mieleen oli viski (yllättävää). Mutta mikä voisi toimia voimakkaan vaniljaisen jäätelön kanssa? No, käsi hamusi vaniljaista bourbonia, ja makuelämys oli tällä kertaa aivan loistava. Kaapissa oli avattuina hiukan aiemmin maistellut, joten plob-ääntä kehiin ja kokeilemaan.

Rock Hillsin ja Basilin kanssa aivan uskomattoman hieno kokonaisuus. Viskiä tuli toki ottaa vain pienen pieni suullinen, mutta yhdessä jäätelön kanssa todella toimiva jälkiruoka. Noah's Mill toimi myös hienosti, jasen kanssa mukana oli todella voimakas mantelin maku. Ei haitannut, mutta Noah'sin prosentit olivat tässä yhdistelmässä hitusen liikaa.

Mutta kun vauhtiin oli päästy, piti kokeilla monella muullakin kaapin tuotteella. Lyhyesti virsi kaunis, tällä kertaa yksikään Skotti ei toiminut. Ehkä jonkun toisen kanssa joku toinen päivä.

Miksi?

Muutaman kerran Viskisieppoa on lähestytty tiedustelulla, miksi en kirjoita arvioita yksittäisistä viskeistä, kun kuitenkin niitä tulee maisteltua. Niin, kyllähän lähes kaikki maistelut on "mustaan kirjaan" tullut kirjoitettua niin hyvin kuin oma nenä ja suu ne havainnoivat. Viime aikoina Mortlachin arviot blogissa ovat olleet ehkä lähimpänä sellaista perinteistä arvostelua, mutta samalla olen pyrkinyt välttämään liikaa makujen, tuoksujen jne. luettelointia. Ennen kaikkea vältän numerollisen arvosanan antamista (vaikka oma musta kirja ne sisältää). Siis miksi? Muutama syy, paljastettakoon ne nyt kaikille.

Viskiarvosteluita on maailman sivu täynnä. Lähes jokaisesta viskistä löytyy arvostelu jostain päin verkkoa. Toki suomen kielellä niitä on rajallinen määrä, mutta kyllähän Lontoon murre alkaa olla aika monella hallussa ja mm. Googlen Translate toimii paikoitellen siedettävästi.

Niin, mutta kun ei suomen kielellä. Lukaisepa Forumia tai SOTW:n blogia. Tarinaa riittää, asiapitoisia ja asiallisia arvosteluja molemmat täynnä. Turha minun on enää alkaa blogissa vääntämään samaa tarinaa, asiansa paremmin osaavat tehkööt sen. Ja onhan tuota muutama arvio tullut itsekin Forumille raapusteltua, joten ei tässä absolutisti olla.

Viskinautinnon, tai siis viskin, arvioiminen. Minulle viski on aika kokonaisvaltainen nautinto, joka kuuluu hetkeen. Vaikka uskon, että pystyn kohtalaisen objektiivisesti arvioimaan viskin oman makuni kautta, ei objektiivinen maku ole minulle se absoluuttinen totuus. Viski maistuu niin usein niin erilaiselta, kun antaa tunteiden ja tilan ja tilanteen viedä mukanaan. Tämän takia en halua numeroida viskejä sen enempää kuin omassa pienessä maailmassani.

Ja minun makuni on erilainen kuin sinun. Esimerkiksi en pidä Bowmoresta (ainakaan niistä, joita olen tähän mennessä maistanut), eli pääsääntöisesti antaisin alhaiset pisteet Bowmorelle. Samaan aikaan kun luen SOTW:n blogia, tuntuu kuin en lukisi juttuja samasta tislaamosta. Sen verran suu alkaa kuolata niitä lukiessa, että menin sitten lupaamaan tekeväni sen Bowmore-maistelun (pahus).

Ja voihan välistä viskeistä rupatella ilman ainaista arviointia tai analysointia. Antaa ajatuksen virrata, ties mitä hyviä uusia aloituksia saattaa syntyä toisaalla tai omassa pienessä päässä.

Tärkeistä on nauttia. Viskit ei ole, tai ainakaan tulisi olla, kilpaurheilua tai -varustelua. Tiedän, että osa meistä etsii sitä ultimaalista viskiä tai viskinautintoa. Onko sellaista? Kannattaako sen tavoittelu? Unohtuuko siinä matkalla se hyvä, joka saattaa olla juuri sillä hetkellä lasissa nenän alla?

lauantai 5. syyskuuta 2009

Mitä serkumpi, sen...

Jokunen aika sitten kirjoittelin kahdesta Mortlachista ja niiden eroista ja yhteneväisyyksistä. Näiden pikkuserkku päätti tulla kylään Gordon&MacPhailin 15 Y versiona (pienessä pullossa lisäksi). Eipä aikaakaan, kun kattaus oli tehty ja jokainen kolme oli luovuttanut pulloistaan maistiaisen laseihin.

Nuorukainen oli kattauksen kevyin tapaus. Maku selkeästi miedoin, prosentit alhaisimmat ja kokonaisuus kevyin. Mutta huono? Ei, sillä makuasioiden hienous nosti taas päätään hienosti. Siinä missä Viskisieppo ehkä mieluiten kallistuu (nojaa) Flora&Faunan tai Adelphin pullotuksen suuntaan, Viskisiepon kauniimpi osapuoli omii G&M:n itselleen. Sen hento sherryisyys ja mieto mausteisuus toimivat hänellä paremmin. Ei sillä, etteikö G&M olisi Viskisieponkin mielestä hieno viski, mutta ehkä hieman tasapaksu, hitusen väljä ja varsinkin vanhempien serkkujensa seurassa tahtoo jäädä sivustakatsojan asemaan. Makuasia, jokainen maistakoon itse ja valitkoon suosikkinsa.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Lämmikettä

Pohjolan perukoilla asuessaan viskisiepot ovat tunnetusti havainneet viskin lämmittävän vaikutuksen; varsinkin nautittaessa sitä sisäisesti. Sama lämmike toimii toki ylämaiden nummilla ja missä päin maailmaa tahansa.

Mutta Viskisieppoa lämmittää nyt myös tieto, että viski toimii myös lämmittäjänä ulkoisesti. Ei toki itse viski, mutta läheisesti kuitenkin. Ilolla Sieppo myös huomaa viskin alkavan vihertää. Vihertää? Lue koko juttu esim. täältä tai täältä tai Financial Timesin sivuilta (jos kaikki edellä olevat jumissa, ystävämme hakukone voi auttaa).

maanantai 3. elokuuta 2009

Markkinoinnin uhri

Jokunen blogin lukija tietääkin Viskisiepon suhtautumisen Bowmore-tislaamon viskeihin. Kiitos ei. Ei toimi niin ei toimi. Kamalaa tavaraa.

Toisaalta olen toitottanut aina, että pitäisi haastaa itsensä ja maistella rohkeasti uusia tai uudelleen. Viime aikoina lukiessani SOTW:n blogia, on siellä ylistetty Bowmorea pääsääntöisesti niin nautinnollisesti, että jotain siinä tislaamossa on oltava. Eli uskotaan markkinointia sokeasti. Oma muistikirja esille, ja lukemaan omia nuotteja. Tässä vaiheessa alkoi punottaa poskia ja todettava, että tänä vuonna olen maistanut yhtä Bowmorea, viime vuonna yhtä ja sitä ennen...äh, ei jaksa selata enempää...

Eli kielteinen mielikuvani Bowmoresta on syntynyt useampi vuosi takaperin, eli koska en silloin ole pitänyt mausta, olen kiitettävästi kiertänyt kyseisen tislaamon tuotokset jatkossa. Mutta kuten niin usein, viskit muuttuvat ja oma makuaisti muuttuu, pitänee totella omaa toitotustani ja maistaa useampaa Bowmorea kerralla.

Mutta nyt on pyydettävä apua teiltä. Koska olen siis karttanut kyseistä tislaamoa, en oikein osaa hahmottaa hyvää (kohtuullista) nelikkoa/viisikkoa, joilla voisi katsoa onko oma maku muuttunut, vai pysyykö Bowmore edelleen poissa listalta. Otan mielelläni ehdotuksia, joiden avulla voisi tutustua tislaamoon uudelleen. Toki 4-5 versiota on vähän, mutta siitä voisi olla hyvä aloittaa. Sitten pitäisi vielä varmaan sunnistaa Pikkulintuun tms., että valikoimaa olisi tarpeeksi...

torstai 16. heinäkuuta 2009

Muutakin kuin Eino Grön

Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.

Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!

Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".

Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.

Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Samaa maata, eri luonne

Saman tislaamon tuotteiden vertailu keskenään on aina hauskaa. Joskus tuotteet poikkeavat toisistaan yllättävänkin paljon, toisinaan taas "sukulaisuus" on silmiinpistävää.

Nyt vierekkäin lorahtivat lasiin Mortlachin tislaamon kaksi tuotetta. Mortlach 16 Y (Flora&Fauna sarjasta) ja yksityinen pullote Adelphilta, jolla ikää 17Y (1991). Prosentit viskeissä eroavat jonkin verran (16Y:43% - 17Y:57%), joten sukukisaan kolmanneksi pyöräksi lorautettiin tuohon väkevämpään tilkka vettä. Se kestää todalla hyvin vettä!

Adelphin pullote on kypsytetty refill sherryssä, mutta tästäkin huolimatta tisle on repinyt sherryt mukaansa hienosti. Väri ei ole yhtä tumma kuin F&F:ssä, mutta tuoksussa ja maussa se on hienosti mukana. Sherry-pommiksi sitä en kutsuisi. Toisaalta F&F on maultaan paljon täyteläisempi ja "hienostuneempi". Se on makea ja jälkiruokamaisempi. Adelphin pullote taas jyrähtää huomattavasti pippurisempana ja raaempana. Raakuus jatkui myös vedellä jatketussa (toki älytön veden lisääminen vie litkuksi), eli raakuus ei ollut vain prosenteissa.

Molemmista löytyi siis hieno sherry, toffeemaisuus ja hedelmäisyyttä. Loppusilaus kuitenkin teki näistä lopulta aika erilaiset. Ikuisuuskysymys. Kumpi ompi parempi? Ei kumpikaan, sillä kumpikin pullote toimii omanaan hienosti. Olisi turhan "raakaa" rankata näitä keskenään sen enempää, sillä ne ovat läheisestä sukulaisuudesta huolimatta lopulta erilaiset. Viskisieppo voisi ajatella nauttivansa F&F version hyvän, tuhdin pihvin jälkeen jälkiruuaksi, kun taas Adelphin versio sopisi kesämökille syysmyrskyn aikaan, kalareissun jälkeen takkatulen ääressä nautittavaksi lämmikkeesi.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Pannu täynnä, hyvä mieli

Viskisieppo harrasti hitusen kotimaan matkailua ja syrjähyppyjä eksyen Kuopion viinijuhlille, vaikka pahvisuu nippa nappa erottaa valkoisen punaisesta. Illan korjausliike tapahtui sitten oikeetten immeisten piäkuapungissa totta kai Pannuhuoneella.

Pannuhuone oli, totta kai, pakattu täyteen mutta silti on kiitettävä julkisesti henkilökunnan toimintaa. Kiireenkin keskellä viskisiepon kauniimpi sirkuttelija sai oluensa kunnolla vaikka olikin hanojen kanssa ongelmia. Myös viskit tuli tarjolle kunnolla, aivan kuin olisin ollut paikalla yksin. Todella hienoa toimintaa Viskisiepon näkökulmasta vaikka takuulla oli kiire henkilökunnalla. Harmi kun ei tullut kiitettyä, eli jos joku kantis tai Pannuhuoneen henkilökuntaan kuuluva lukee välittäkää iso KIITOS.

Ainoa, mikä pisti nokkaan sitten edellisen reissun, niin viskivalikoima on tainnut hitusen pienentyä? Jenkeistä löytyi vain Jack, ei muita? Muutenkin hyllyt näyttivät hitusen vajaammilta kuin ennen, toki kuitenkin ihan kohtalaisen laadukkailta (mm. mukana useampikin OMC-pullote). Savon puolen harrastajille tsemppiä, älkää päästäkö valikoimaa suppenemaan likkaa! Viskisieppo yrittää käydä tekemässä tarkastuslaskennan vielä uudelleen kesän mittaan.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Vaihtelu virkistää

Viskisieppo ei olisi Viskiesieppo jos ei maistelisi viskejä myös tuolta uudelta mantereelta. Pitkästä aikaa oli mukavaa jättää tuttu ja turvallinen Skotlanti pölyttymään hyllyyn ja tehdä makumatka Bourboneiden ihmeelliseen maailmaan.

Laseissa rinnakkain olivat kuvassa näkyvät tuotokset; Basil Hayden's 8Y, Noah's Mill ja Rock Hill Farms Single Barrel. Kuvasta puuttuu nolla-viskin tehtävää epäkiitollisessa asemassa suorittanut Four Roses.

Basil Hayden's kuuluu Beamin Small Batch perheeseen, Rock Hill Farms taas Buffalo Tracen perheeseen ja Noah's Mill on Kentucky Bourbon Distillersien pullottama. Useissa lähteissä Noah's Mill mainitaan 15-vuotiaaksi, mutta ko. merkintää nykyisessä pullossa itsessään ei ole.

Four Roses oli siis todella epäkiitollisessa tilanteessa noiden rinnalla, eikä sillä ollut nyt mitään mahdollisuutta kilpailla makukirjossa noiden kanssa. Basil ilostutti hauskalla teen aromeilla muuten ollessa kevyt ja helppo juotava. Helppo juotavuus ei ole tässä negatiivinen asia vaan viski oli kokonaisuutena aika kevyt. Rock Hill tarjoili jo enemmän makuja ja mausteisuutta ja jo korkeampaa pitoisuutta alkoholissakin. Tässä vaiheessa jo viimeistään tulisi olla selvää, että bourbon on muutakin kuin cokiksen mauste.

Mutta Noah's Mill oli sitten viski, joka laittaa Viskiesiepon rakettipolttoaineella lentoon. Makuja ja tuoksuja vaikka muille jakaa. Todella monipuolinen ja vaikea bourbon. Otetta ei tunnu saavan millään. Aluksi yli 57% arvo pelotti, mutta turhaan. Aromit peittivät prosentit alleen.

Vettä tai jäitä? Ei kiitos, vesi pilasi noista jokaisen.

Bourbon ei ole kaikkien makuun ja ei siinä mitään. Mutta jos mielipide on muodostettu vain "massatuotteiden" pohjalta, kannattaa rohkaista mielensä ja haastaa itsensä. Jos pääsee maistamaan näin hienoja bourboneita kuin nämä, ja ei sitten pidä mausta, niin sitten asia on selvä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Onko määrällä väliä?

Viskisieppo nautiskeli kesän lämmöstä kesäiseen iltaan sopivan Glen Grantin kanssa. Glenin kanssa tuli nostalgiset ajatukset mieleen, sillä Grant kuuluu läheisesti harrastuksen alkuaikoihin. Siinä miettiessä ja Granttiä huljutellessa alkoi Sieppo miettiä mitä kaikkea sitä suuhun onkaan tullut latettua, mutta eipä enää kaikkia voinut muistaa.

Onko lopulta väliä yksittäisellä viskillä pitkässä juoksussa? Onko lopulta väliä miten paljon on tullut maisteltua, siis eri merkkejä/ikiä/tyyppejä? Joku aika sitten vielä tuli laskettua muistivihkosta nuottien lukumäärät, mutta nyt ei enää viitsi. Mitä merkitystä on lopulla sillä, oletko maistanut 100, 300 tai 900 viskiä? Kuinka monta niistä muistat lopulta mieleenpainuvia viskeinä itseinään.

Onko siis laatu vain merkitsevä tekijä? No, ihan noin mustavalkoisesti ei Viskisieppo ajattele. Toki viskejä on maisteltava monipuolisesti ja jonkin verran, että löytää laadullisesti parhaat. Laatu tarkoittaa nyt omaan makuun sopivaa. Mutta vaatiiko se 1000 viskiä? Ei kai nyt sentään. 10? 100? 200? Mikä on sellainen määrä, että voi sanoa maistelleensa tai olevansa harrastaja. Vai onko sellaista lukemaa? Vähän tuntuu että ei ole. Millä oikeudella Viskisieppo voisi sanoa toiselle, jolla on 50 maisteltua viskiä, että et ole harrastaja. Sinulla täytyy olla ainakin 100. Ja kun on 100, niin toisella on 200. Loputon kierre.

Yllättävän usein Viskisieppo on myös törmännyt kommentteihin; "Etkö sä ole edes sitä maistanut?". Hmm. Entä sitten? Entä sitten, että jokin uutuus on maistamatta tai jokin vanhempi "legenda" on jäänyt väliin? Ei kaikilla ole mahdollisuutta/halua maistaa joka ikistä viskiä joka on olemassa. Tekeekö tämä haluttomuus sitten harrastajasta huonon? Jos tekee, niin minusta se on avarakatseisuuden puutetta "huonontajan puolelta".

Oli harrastus mikä tahansa, on aina aloittelijoita ja pidemmälle ehtineitä. Pidemmälle ehtineen ei tulisi koskaan latistaa aloittelijaa aloittelun takia ja joku päivä joku menee myös ohi entisestä pidemmälle ehtineestä.

Laskut saa nyt siis jäädä tekemättä ja Viskisieppo lopettaa pähkäilyt. Grant kimaltelee lasissa vielä sen verran houkuttelevasti ilta-auringon paisteessa että pitänee napata se pois.

lauantai 23. toukokuuta 2009

WT97 - Viskisiepon jälkikirjoitus

Noniin, Whisky Tour 97 -kirja oli nyt sitten siinä. Viskisieppo kiittää lukijoita, joita kai muutama edes on ollut. Kysymyksiä saa tulla, niihin vastataan sitten kerralla. Odottelen niitä nyt jonkin hetkisen.

Onko kyseessä viskikirja vai ei, on tietysti jokaisen omassa päätännässä. Minusta se on, sillä ei viskikirjan tule aina olla tietopaketti valmistukseen tai makuympyrään tai tislaamojen faktoihin. Itse pidän kirjasta, sillä se on mukavan leppoinen matkakertomus, jossa kuitenkin tuo jalo juoma toimii pääosassa. Onhan viski itse syy koko matkalle, joten kyllä kirja viskikirjan tittelin ansaitsee.

Viskisieppo taitaa nyt levähtää alas ja ottaa lasillisen jotain kirjassa mainittua merkkiä (vuosiluku ei ehkä tule täsmäämään, mutta en anna sen häiritä).

WT97 - Tältä viskit maistuivat (O-T)


# Oban
14J 43% Highlands Western Highlands
Tapsa: Pehmeä, hyvä alku. Tasapainoinen koko suun maku. Ehkä hieman epäviskimäinen jälkimaku.
Jussi: Suun täyttävä pehmeä alkumaku. Maku katoaa ja suun takaosaan jää savuinen mallas, joka menee hiukan henkeen.
# Old Fettercairn
10 43% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Hieno ja pehmeä alkumaku. Lämmin, hiukan terävä loppumaku. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Alkumaku hiukan terävä ja raaka. Jälkimaku vaihtuu loivan teräväksi.
# Old Pulteney
8J 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Alkumaku kunnossa. Pehmeähkö. Jälkimaku terävöityy takasuussa.
Jussi: Pehmeä, pyöreä, leveä ja mieto. Jälkimaku muuttuu pikkuisen teräväksi.
Parkmoren varastot Highlands Speyside
#90 Pittyvaich
12 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Hieman turpeinen. Pitkä jälkimaku. Löytyy omaa persoonaa.
Jussi: Savuinen, melko etumakuinen, muttei nuori. Jos "jotain" olis lisää, niin ihan olisi huippu Single Malt.
#43 m Port Ellen
ConoisseursChoice
1979/94 40% Islay South shore
Tapsa: Ihana, turpeinen maku. Pehmeä. Erittäin positiivinen uusi tuttavuus.
Jussi: Alku savuinen, joka haihtuu melko nopeasti. Jälkimaku hyvä, joka säilyy pitkään.
#25 Rosebank
1986 43% Lowlands Central Lowlands
Tapsa: Pehmeä, kevyt, pieni savunmaku. Ei aivan huippua, mutta erittäin hyvä. Oli juuri valittu kuukauden viskiksi Skotlannissa.
Jussi: Pehmeä mallas, joka maistuu koko suussa tosi pehmeänä. Jälkimaku asettuu kielen takaosaan ja kurkkuun.
#17 Scapa
8 40% Isle of Orkney
Tapsa: Viittaa maultaan aika paljon Speyn keskiverto-viskin suuntaan. Ei havaittavaa savun ja turpeen makua saaristolaisviskin malliin. Viittaa enemminkin Lowlandin suuntaan.
Jussi: Pehmeä ja melko ilmeetön perus malt, ei selvää alku- tai loppumakua. Onkohan varmasti tehty ja säilytelty saaristossa.
# Singleton
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Pehmeä, hyvä Single Malt. Voimakas jälkimaku kielen päällä. Takamakua ei ole ollenkaan.
Jussi: "Nuori". Pehmeähkö maku kitalaessa ja keskikielellä. Hyvä, mutta ei säväytä. Olisikohan tavallinen Malt.

Speyburn Highlands Speyside (Rothes)
#58 Strathisla
Pure Malt
12 43% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Hieman savunmakuinen - hyvä terävä jälkimaku.
Jussi
: Pehmeä, lievästi savuinen. Antoi maun koko suuhun. Kelpo Pure Malt.
#100.1 Strathmill
1980 60.7% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Tuoksu savuinen ja viinainen. Hyvä savunmaku vahvan viinan kera (60.7%). Vaikka vahva, silti helppo nielaista. Pehmeä kurkulle.
Jussi: Pikkaisen ponumainen, maku kielen keskiosalla melko edessä. Viinainen, kaipaisi hiukka vettä.
#14 Talisker
10 45.8% Highlands Isle of Skye
Tapsa: Yksi hienoimmista tuoksuista. Voimakas (45.8%) alusta loppuun. Savua ja turvetta hyvässä tasapainossa. Persoonaa löytyy. Hyvä Single Malt, joka kestää vertailun muihin.
Jussi: Haju selkeän merinen. Rantanuotio, parkkinen ja suolainen. Ei ollenkaan tavallinen Single Malt. Voimakas turpeisuus, joka jää pyörimään suuhun.
#8 Tamdhu
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Persoonaton perus Single Malt. Kurkkua lämmittävä jälkimaku.
Jussi: Maku levisi voimakkaana koko suuhun. Jälkimaku hiukan savuinen ja kielen sivuilla. "Nuori".
Tamnavulin – Glenlivet Highlands Speyside (Livet)
#59.3 Teaninich
may 84 / sep 94 57,2% Northern Highlands
Tapsa: Huh, huh - olipas julman makuinen - siis voimakas. Suun keskiosasta taakse asti täynnä makua ja voimaa. Jälkimaku syvällä kurkussa. Ei mitenkään loistava.
Jussi: Savuinen etumaku, joka karkaa ja muuttuu leveäksi ja pitkäksi jälkimauksi.
#42 Tobermoray
40% Highlands Isle of Mull
Tapsa: Perinteinen puhdas takamaku Single Malt. Ei mitenkään erikoinen tuote. Standardia.
Jussi: Alussa savu irtoaa.Tasaisen samettinen, josta viina irtoaa hengitykseen.
#11 Tomatin
10J 40% Highlands Speyside (Findhorn)
Tapsa: Pikkaisen "epäpuhtaan" makuinen. Jälkimaku kielen takaosan sivuilla. Perustavaraa " ei hyvä, ei huono.
Jussi
: Pehmeän hedelmäinen, miedohko maku aivan keskiosalla kieltä.
#89 Tomintoul
12 43% Highlands Speyside (Livet)
Tapsa: Erittäin takamakuinen Single Malt. Jälkimakuna vahva lämpö takasuussa. Normaalia perustavaraa.
Jussi: Alussa pieni, vinossa oleva terävyys. Maku loivenee ja siirtyy kurkun perälle.
#105 Tormore
10 43% Highlands Speyside
Tapsa: Pyöreähkö perus Single Malt. Pieni savun häivähdys. Aika lyhyt loppumaku.
Jussi: Todella pehmeä. Jälkimaku hiukan karkea, josta kuitenkin jää miellyttävä pehmeys. Taitaisi olla sellainen aamu Single Malt.
#28 Tullibardine
10 40% Highlands Midlands
Tapsa: Pyöreä. Keskikielellä jälkimaku. Olisiko myös vähän turvetta - ehkä pikkaisen lääkkeenmakuinen.
Jussi: Oli niin hyvää, että ensimmäinen ryyppy ei maistunut miltään. Toisen ryypyn maku oli mukavan hedelmäinen.

WT97 - Tältä viskit maistuivat (H-M)

#4 Highland Park
12 40% Highlands Isle of Orkney
Tapsa: Suolainen alkumaku. Pyöreähkö. Hieman savua ja pitkä jälkilämpö. Hyvää.
Jussi: Ei tyypillinen single. Aavistuksen verran ”blended”. Jälkimaku hyvä ja pehmeä.
#18 Inchgower
14 43% Highlands Speyside (Buckie)
Tapsa: Hieman hartsimainen koko suun täyttävä alkumaku. Jää tavallaan kuin suuhun.
Jussi: Parkkia kielen päällä, melko voimakas ja pikkaisen "blended" -tyyppinen.
# Inchmurran
10 40% Highlands Western Highlands
Tapsa: Pehmeä alku, joka muuttuu pippuriseksi ja jättää hienon sekä voimakkaan maun keskelle kieltä.
Jussi: Todella ihastuttava. Kielen yli kulkee ikään kuin samettia. Jälkimaku hienostunut.
#20 d Inverleven
1979 40% Lowlands Western Lowlands
Tapsa: Huippupehmeä alkumaleu. Jälkimaku kielen päällä. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Pikkuisen holahtava Single Malt, mutta nuorehkon oloinen. Loppumaku laajenee koko suuhun.
#31 Jura
10 40% Hihglands Isle of Jura
Tapsa: Tyypillinen Islay - turvetta ja savua tasapainoisesti. Kevyt ja ilmava kokonaismaku. Aika pitkä, viipyvä jälkimaku.
Jussi: Tyypillistä saaristolaista selvä savu ja turve. Miellyttävä savumallas.
#101 Knockando
1979/1994 40% Highlands Speyside
Tapsa: Erittäin terävä alkumaku, joka siirtyy kielen päällä takasuuhun. Jälkilämpö lyhytaikainen.
Jussi: Aavistuksen hedelmäinen alku, muuttuu nopeasti ilman keskimakua. Jälkimaku menee henkeen.


#206 Lagavulin
16 43% Islay South shore
Tapsa: Loistavaa Islay-laatua. Komea savun ja turpeen sekoitus. Yksi niistä Singleistä, joka paikan päällä maistettuna kruunaa reissun.
Jussi: Täyteläisen savuinen ja turpeinen samettimaisen pehmeästi suuhun leviävä huippu Single Malt.
#206 Lagavulin
Duthies
1978/93 43% Islay South shore
Tapsa: Hieno, pehmeä ja savuinen alkumaku. Terävä ja voimakas loppumaku. Taattua Islayta. Hinta/laatu -suhde ei aivan kohdallaan. ( 3.5 cl 150 mk )
Jussi: Itseasiassa aika tavallisen makuinen Lagavulin. Ei eroitu tarpeeksi olakseen ihana.
#29 Laphroaig
10 43% Islay South shore
Tapsa: Perinteinen, aito Islay. Tätä savun ja turpeen tasapainoa kannattaa tulla maistelemaan kauempaakin.
Jussi: Maku voimakkaan turpeinen, maltainen ja savuinen. Helposti tunnistettava maku. Jälkimaku hienosti takana.
#29 Laphroaig
10 57.3% Islay South shore
Tapsa: Vahva, mutta pirun hyvä. Savua ja turvetta löytyy. Ehkä jopa liian vahva.
Jussi: Maku mukavan maltainen ja savuinen. Viina hieman polttaa makua pois. Jälkimaku hienosti takana alaposkissa.


#29 Laphroaig
1977/95 43% Islay South shore
Tapsa: Tässä se on! Uskomattoman hyvä, aito oikea viski. Kaikki kohdallaan. 10+ pistettä. Sanaton. Paras koskaan elämässäni maistama viski. Hintansa väärtti, maltaat maksaa.
Jussi: Todella huippu Single Malt, kaikki kohdallaan. Ei tyypillistä Laphroaigin makua. Parasta mallasviskiä mitä olen maistanut.
Linkwood Highlands Speyside

# Loc Dhu
The Black Whisky
10 40%
Tapsa: Kypsytetty poltetussa tynnyrissä ja siksi ei mitenkään tavanomaisen viskin makuinen. Hyvä, pehmeä ja pyöreähkö. Miellyttävä erikoisuus.
Jussi: Ei savun makuinen eikä viskin makuinen, mutta hyvän makuinen. Ehkä väri oli syynä siihen, että maistui hiukka salmiakkikossulta.
#103 Lochnagar
12 40% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Savunmakuinen, täyteläinen. Voimakas jälkimaku kielen sivuilla ja pieni poltto kurkussa. Muuten hyvä. mutta ehkä liiankin jälkimakuinen.
Jussi: Pehmeä suuhun levähtävä perus Single Malt. Sopivasti savua ja turvetta.


#7 Longmorn
12 45% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Öljymäinen alkumaku, joka päättyy koko suun hieman pistävään takalämpöön. Ei persoonaa.
Jussi: Vienosti vääntävä alkumaku.Jälkimaku miellyttävän savuinen. Vahvuudestaan huolimatta helppo juoda.


#24 Macallan
12 43% Highlands Speyside
Tapsa: Ponumainen alkumaku, joka kääntyy teräväksi loppumauksi koko takasuun alueella.
Jussi: Terävä alkumaku, joka j atku i melko poltteisena jälkimakuna. Maltaan- ja savunmakua ei oikein irronnut.
#24 Macallan
18 43% Highlands Speyside
Tapsa: Perinteisen makuinen laadukas Single Malt. Tasapainoinen keskisuuri alueelle painottuvaa tavaraa.
Jussi: Haju mallasviskimäisen hieno. Maistui hiukan tynnyriltä ja viinalta. Maku viiltää kielen reunoja. Luonnetta, mutta ei riittävästi ilmettä.
#72 Miltonduff
12 43% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Pyöreä perusmakuinen mallastuote. Jälkimaku kielen sivuilla. Hetken kurkkua lämmittävä.
Jussi: Hedelmäinen alkuvaikutelma. Piste keskellä kieltä, josta maku leviää läpi suun, ei kuitenkaan eteen.


#76 Mortlach
16J 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Todella hyvä viski. Pyöreä ja mieto. Tasapainoinen kelpo Single Malt.
Jussi: Haju pehmeä turve. Käsittämättömän turpeinen ja savuinen melko edessä oleva maku. Tosi voimakas. Ilmettä ja luonnetta löytyy.

WT97 - Tältä viskit maistuivat (D-G)

#45 c Dallas Dhu
12 J 40% Highlands Speyside (Findhorn)
Tapsa: Pyöreä alkumaku. Kevyehkö. Kielen sivuilla lämpöä.
Jussi: Makeahko haju. Persikkainen alkumaku ja pieni pisto keskikielessä. Jälkimaku miedon maltainen.
#13 Dalmore
12 J 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pyöreä, ei kovin voimakas maultaan. Vain pieni outo sivu maku - ponua?
Jussi: Haju hienostunut. Häviää suuhun ja erittää voimakkaasti sylkeä.

# Dalwhinnie
15 43% Highlands Speyside
Tapsa: Normaali Single Malt. Pyöreä maku alussa kielen päällä, joka vaihtuu lämmöksi kielen sivuilla.
Jussi: Pehmeä holahtava Single Malt. Mieto tasapainoinen jälkimaku joka menee hiukka hengitykseen.
#79 Deanston
12 J 40% Highlands Midlands
Tapsa: Pikkaisen makea, pyörähtää helposti kieleltä kurkkuun. Ei jälkimakua. Kevyehkö.
Jussi: Pumpulisen pehmeä alku, joka hetkenpäästä potkaisee ja loppumaku menee hiukka henkeen.
# Deerstalker
12 40%
Tapsa: Hieman ponunmakuinen. Ei mitenkään erikoinen.
Jussi
: Alku terävä ja maku hiukan tikkuinen keskisuussa. Maku kuitenkin melko miellyttävä.
# Drowers Dram Malt
40%
Tapsa: Normaali, arkinen ja persoonaton mallasviski. Epäpuhdas jälkimaku.
Jussi: Pehmeän mieto, "hento" ja miellyttävän makuinen. Varmasti vaikeasti tunnistettavissa.
# n Drumguish
3 40% Highlands Speyside (Kingussie)
Tapsa: Voimakas pitkään vaikuttava jälkimaku kielen keskellä. Työntää vähän Taliskerin suuntaan. Ei savuaromia. Tuoksu hieman ponumainen. Jälkivedet tulee suuhun.
Jussi: Tuoksuu hiukka maalta. Alkumaku terävähkö, joka pehmenee miellyttäväksi loppuhenkoseksi. Luonnetta on, olisikohan pikkutislaamon pontikkaa (Edradour)? Kunhan saa lisää ikää, niin on melkoisella varmuudella huippuviski.
#9 Dufftown
15 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Pyöreä alkumaku. Olisiko ripaus tervanmakua? Pitkä jälkilämpö keskikielen päällä. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Haju hiukka tunkkainen. Maku aluksi melko voimakas, joka muuttuu viinahöyryksi hengitykseen.

#32 Edradour
10 40% Highlands Midlands
Tapsa: Hyvin pehmeä. Jälkimaku viipyy kielen päällä pitkään. Ei hassumpi tämäkään tuttavuus. Olisiko mukana aavistus ponunmakua - kuitenkin hyvässä tasapainossa makuun nähden.
Jussi: Haju miellyttävä "mieto hajuvesi". Maku etukeskikielellä - "ponumainen". Itse asiassa melko huono Single Malt.
# Glencoe
Vatted Malt 8
Tapsa: Mainion makuinen. Pikkaisen savua. Terävä keskikielen jälkimaku laidasta laitaan.
Jussi: Single Malt, joka maistuu turpeelta, savulta ja maltailta. Perusviskin jälkimaku koko kielellä.
#96 Glendronach
12 40% Highlands Speyside (Deveron)
Tapsa: Makea alkumaku, kuitenkin kuivahko. Aika terävä jälkimaku, joka säilyy pitkään. Normaali Single Malt eli perustavaraa.
Jussi: Miellyttävän hajuinen. Terävä, tikkumainen ja nuoren makuinen.
Glendullan Highlands Speyside (Dufftown)

Glen Elgin Highlands Speyside (Lossie)


#1 Glenfarclas
10J 40% Highlands Speyside
Tapsa: Kevyen makuinen ja pehmeä hieno viski. Ehkä hieman persoonaton. Lämmin takasuun loppumaku.
Jussi: Makea haju. Hedelmäisen pehmeä ja pyöreä maku. Ei tyypillinen mallas. Maku on mahtava, muttei maistu missään erityisessä osassa suuta. Merkillepantavan hyvää.

#15.4 Glenfiddich
marras.73 Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Hyvä, tasapainoinen ja savunmakuinen sekä voimakas. Kaukana edellä tunnetusta Pure Malt veljestään. Komea ilmava maku.
Jussi: Maku laaja suun takaosassa. Leveä savun maku, jossa hiukan tikkuja.
#19 Glen Garioch
12 40% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Pehmeä alkumaku. Muuttuu matkalla hieman lääkkeenmakuiseksi. Lämmin, viipyvä jälkimaku.
Jussi: Pehmeä alku jossa hiukan "tenttua" Jälkimaku jotenkin katoaa (saattaa johtua juodusta viskimäärästä).
# Glengoyne
10 40% Highlands Western Highlands
Tapsa: Keskisuuri viski, joka pyörähtää kurkusta melkein nielemättä.
Jussi: Ihanainen pieni pallo kielellä. Mieto, onkohan viinaa olenkaan. Ilmettä tai luonnetta ei löydy.
#9 Glen Grant
Pure Malt
6 - 8 v. 40% Highlands Speyside (Rothes)
Tapsa: Mainion makuinen mallasviski. Suhteellisen pyöreä ja pehmeähkö. Lyhyt lämmin jälkimaku. Otettiin tehtaan omassa maistamossa katsellen samalla filmiä Majurista.
Jussi: Erittäin hyvä, kevyt ja pehmeä. Muistikuvani petti täysin.
#81 Glen Keith
1965 40% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Terävä savunmakuinen alkumaku. Löytyy särmää. Pitkä jälkilämpö.
Jussi: Pehmeästi holahtava, ei merkille pantavaa luonnetta. Pitkähkön ajan jälkeen jälkimaku kevyen singlemäinen
#22 Glenkinchie
10 43% Lowlands Eastern Lowlands
Tapsa: Terävä, pippurinen keskisuurta taakse asti. Voimakas ja villi maku.
Jussi: Hyvä pyöreä mallas ja pieni polte kurkussa.
#2 Glenlivet
12 40% Highlands Speyside (Livet)
Tapsa: Hieno tasapainoinen alkumaku. Kirpeä jälkimaku kielen sivuilla ja kurkussa. Kelpo tavaraa.
Jussi: Hieno hedelmäinen alku, joka muuttuu kevyen savuiseksi. Viina menee hengitykseen.
#57.4d Glen Mhor
mar 79/94 63.1% Highlands Speyside (Inverness)
Tapsa: Tuoksu vahva - viinan prosenteista johtuen? Maku pyöreä ja pehmeä. Jälkimaku lyhyempi kuin 100.1.Makea ensi isku -tulinen.
Jussi: Maku pehmeä ja persikkainen kielen keskiosan takana. Ei jälkimakua.
# Glenmorangie
10 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pehmeä ilmava alku. Muuttuu pitkäksi jälkilämmöksi takasuussa. Pehmeä persoonallisuus.
Jussi: Etenee kurkun perälle pehmeästi ja muuttuu miedosta aavistuksen verran pistäväksi.
#35 Glen Moray
15 40% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Hyvä, kevyt maku. Jälkimaku voimakas lämpö kurkussa. Kielen sivuilla myös kevyt lämpö.
Jussi: Ohut, laiha - maku takana kitalaessa. Jälkimaku kuitenkin pitkä ja makean savuinen.
#77 Glen Ord
12 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pyöreähkö, terävä savunmaku alussa. Persoonallinen, hyvä jälkimaku siirtyy kielen takaosaan.
Jussi: Pallomaisesti etenevä maku, joka jää hiukka eteen. Jälkimaku tasoittuu siistiksi (voi ostaa ilman kynää).
#30 Glen Rothes
79/95 43% Highlands Speyside (Rothes)
Tapsa: Mainion makuinen. Pieni häivähdys turvesavua. Tasapainoinen. Ei jälkimakuja " kaikki heti kunnossa.
Jussi: Maku edessä, joka aavistuksen verran tunkkainen. Jälkimaku miellyttävän tasainen.
#93 Glen Scotia
8 40% Campbeltown
Tapsa: Pyöreä alkumaku, joka muuttuu nopeasti teräväksi keskikielen takamauksi. Normaali Single Malt.
Jussi: Alkumakuna pieni piikki, jonka jälkeen kurkun perälle holahtaa savumallaspallo.
#16 Glenturret
12 40% Highlands Midlands
Tapsa: Kyllä oli kelpo tavaraa. Pitkä jälkimaku kielen sivuilla ja jälkilämpöä kurkussa. Hieman persoonaton.
Jussi: Single Maltin makuinen, joskin hiukka terävä. Maku ehkä yllättävänkin edessä.

perjantai 22. toukokuuta 2009

WT97 - Tältä viskit maistuivat (A-C)

#54 Aberlour
10J 40% Highlands Speyside
Tapsa: Pyöreä. Katosi suusta melkein nielemättä. Jälkimaku keskikielen päällä. Persoonaton.
Jussi
: Jännä keskikielen hedelmän maku. Savu ja turve hyvin balanssissa.
#101 An Cnoc
12 J 40% Highlands
Tapsa: Hyvä, vähän savunmakuinen ja kevyt. Jälkilämpö kielen päällä. Menisi toinenkin ryyppy.
Jussi: Turpeinen, ei kuitenkaan Islay-tyyppinen. Takamakuinen. Pyrkii uudelleen ylös suuhun.
#33 Ardbeg
10 40% Islay South shore
Tapsa: Hyvä viski. Turve ja savu yhdessä tekevät ehkä pikkuisen lääkkeen makuiseksi. Täyttä tavaraa.
Jussi: Yllättävän pehmeä ja vesimäinen alku. Jälkimaku melko hienostunut.
#5 Auchentoshan
10 40% Western Lowlands (Glasgow)
Tapsa: Aito kunnon Single. Pieni savunmaku. Voimaa kielen sivuilla. Saa jälkiveden suuhun.
Jussi: Pehmeä, pyöreä maku, voisi vaikka juomalla juoda. Hyvä
#73 Aultmore
12 45% Highlands Speyside (River Isla)
Tapsa: Hieman makea ensivaikutelma. Lämmin, keskikielen sivuilla viipyvä jälkimaku. Hyvä normaali Single Malt.
Jussi: Keskikielen ja takamaun viski. Maku tuntuu tutulta. Ehkä keskitasoa parempi Single Malt.
#40.62 Balvenie
Single Barrel 15v 1979/95 50.4% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Normaalin makuinen, hieman suolainen, vahva keskikielen maku. Ei jätä suuta rauhaan pitkään aikaan. Kelpo tavaraa.
Jussi: Miedon pyöreä maku, joka haihtuu melko nopeasti.
# Bennachie
Vatted Malt 10 40% Highlands
Tapsa: Pieni tervanmaku. Erittäin terävä jälkimaku keskikielellä. Persoonallinen - tuo jälkivedet suuhun.
Jussi: Tynnyrin makuinen, maku vinosti vasemmalla. Miellyttävän pehmeä savu.
Ben Nevis West Highland
#36 Benrinnes
15 43% Highlands Speyside
Tapsa: Perusmakuinen Single Malt. Voimakas, pippurinen jälkimaku kiusaa hiukan kieltä.
Jussi: Tasapainoinen alkumaku, joka valuu alas. Jälkimaku karkaa kurkkuun ja keuhkoihin.



#12.4 Benriach
1984 62.9% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Tuoksu mieto - vähän persoonaton maku. Voimaa keskikielen kohdalla. Jälkilämpö kielen sivuilla. Ei huono aika pehmeä.
Jussi: Pehmeä hiukan makea haju. Melko etumakuinen, muttei maistu juuri miltään - pehmeä.
#50 Bladnoch
10 40% Lowlands Borders (Wigtown)
Tapsa: Hyvä kunnon Single Malt. Savua maussa. Voimakas, terävä jälkimaku kielellä.
Jussi: Pumpulinen Islaymainen maku, joka maistuu pitkään ja siirtyy hengitykseen.
#68 Blair Athol
12 J 43% Highlands Midlands
Tapsa: Aika kuivan karhea hyvä alkumaku, joka jää pitkään suuhun. Kyllä tätä linnanherran kelpasi hörppiä.Ei aivan huippu Single Malt.
Jussi: Voimakas hieman epämääräinen haju. Leveä, niinikään epämääräinen maku.
#*3 Bowmore
12 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Savuinen ja suolainen alkumaku voimakkaana koko kielellä, joka lopussa siirtyy kielen sivuille. Hyvää tavaraa.
Jussi: Erittäin aromikas alku. Hiukkasen merilevää ja suolaa. Jälkimaku kauniin kihelmöivä.
#3 Bowmore
50 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Tämä viski oli tynnyrissä kauemmin kuin Tapio on elänyt ! Parasta A-luokkaa. Ehkä hiukan liikaa polttoa kielen päällä. Ei Laphroaig 1977 veroista, mutta erinomainen nautintoaine. Hinta/laatu -suhde (yksi paukku n.200 mk) ei kuitenkaan ihan kohdallaan. Tämä ei tietenkään ole juoman vika vaan paikallisen pubinpitäjän, joka osasi arvostaa laatutavaraa.
Jussi: Haju sherrymäinen. Maku samettimaisen pehmeä. Jälkimaku pitkä ja aromikas. Eipä tästä Single Malt paljoa parane, mutta hinta/laatu -suhde ei kuitenkaan ole kohdallaan.
#3 Bowmore
Cask Strength 56% Islay Loch Indaal
Tapsa: Täyttä tavaraa. Ehkä voimakkuus (56%) tekee kuitenkin liian terävän maun.
Jussi: Vahvaksi vimaksi holahtaa alas merkillisen helposti, jättäen täyteläisen jälkimaun.

#3 Bowmore
Darkest 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Väriltään kauniin tumma. Hyvin vahva
savunmaku. Tasapainoinen kirpeä jälkimaku.
Jussi: Tasainen suuhun hulvahtava miellyttävän turpeinen ja savuinen maku. Haju todella hyvän täyteläinen.
#3 Bowmore
Legend 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Pehmein viski 50 ensimmäisen joukossa. Lämmin hyvä jälkimaku. Kyllä voi Single Malt olla hyvää.
Jussi: Pehmeä alkumaku voimistuu ja muuttuu hyväksi jälkimauksi.

#23 Bruichladdich
10 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Pieni, hento savunmaku. Koko kielen
alueella pippurisuutta. Normaali perun Single Malt.
Jussi: Pikkuisen raaka Islay, kyllä savua ja turvetta on, muttei ihan tasapainossa.


#10 Bunnahabhain
12 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Tuoksu paljasti maun. Ei Islaylle ominaista rehellistä savun ja turpeen makua, vaan jotakin muuta siltä suunnalta. Kehno viski.
Jussi: Pehmeä haju. Livahtaa kielen yli kurkkuun ja maistuu siellä. Hiukka merilevän makuinen.Ei tyypillinen Islay.

#53 Caol Ila
1980 40% Islay North shore
Tapsa: Vain hiukan turpeenmakua. Ehkä pikkaisen vetinen. Ei mitenkään erikoisen persoonallinen.
Jussi: Hyvä pehmeä hedelmäinen maku, ehkä hiukka jotain samaa kuin Glenfarelasissa.

#106 Cardhu
12 40% Highlands Speyside
Tapsa: Ei etumakua ollenkaan. Vain voimakas lämpö pienen savunmaun kanssa takasuussa.
Jussi: Helposti juotava, melko voimakas savu, aavistuksen makea. Jälkimaku pehmeän täyteläinen.


Coleburn Highlands Speyside (Lossie)

Craigellachie Highlands Speyside

#83c Convalmore
Connoisseurs Choice 12 40% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Ei voimakasta etumakua - vain hiukan pieni suolaisuus. Pyörähtää helposti kieleltä taakse. Ei pitkää jälkimakua. Mieto.
Jussi: Alku hienostuneen helppo. Keskimaku täyteläisen savuinen. Jälkimaku pitkä ja hiukan pistävä.
#37 Cragganmore
12 40% Highlands Speyside
Tapsa: Terävä ja voimakas keskikielen maku alusta loppuun. Luonnetta löytyy.
Jussi: Täyteläisen turpeinen ja savuinen kautta linjan. Maku ei juurikaan muutu. Hyvä !

maanantai 18. toukokuuta 2009

WT97 - Viskikertaus

Tässä kappaleessa käydään läpi merkki merkiltä matkalla maistetut Single Maltit.

(Viskisiepon huomio: Maistelumerkinnät alkavat todella vasta seuraavassa kappaleessa...)

Arvostelu tehtiin siten, että ensin maistettiin viski ja välittömästi kirjattiin makutuntemus muistiin. Vasta kun molemmat olivat maistaneet samaa viskiä, tulosta verrattiin. Poikkeamia tällä menetelmällä saadaan, mutta niin oli tarkoituskin. Emme etsineet absoluuttista totuutta emmekä paremmuusjärjestystä, vaan omaa makuelämystämme. Kuitenkin on mukava verrata, miltä sama juoma kaverista maistui.
Kun luet näitä arvosteluja, niin muista, että huonoksi kutsuttu viski ei tarkoita sitä, että se on epäkelpoa tavaraa ja siten juomaksi kelpaamatonta. Single Malt on aina hyvää. Tässä joukossa se vain ei vertaistensa kanssa sijoittunut terävimpään kärkeen.
Aluksi on kuitenkin syytä kerrata viskien jaottelu alueittain ja raaka-aineet joita valmistuksessa käytetään.

Lowland Malt Whiskies

Valmistetaan Etelä-Skotlannissa, joksi luetaan alueet jotka jäävät kuvitteellisen linjan Dundee - Greenock alapuolelle. Tämä alue tuottaa viskejä, joissa maitaan pehmeys ja viskin keveys on tyypillisempää kuin muiden alueiden viskeillä. Ei Highlandin viskeille ominaista turpeisuutta, suolaisuutta ja merimäisyyttä.

Campbeltown Malt Whiskies

Valmistetaan niemimaalla nimeltään Mull of Kintyre, Skotlannin länsirannikolla.
Nykyisin vain kaksi (ennen yli 30) tislaamoa, joista Springbank tuottaa kahta erilaista Single Maltia. Vaikka alueella tehdään vain kolmea eri viskiä, pidetään sitä silti yhä omana alueenaan, jonka viskeillä on täysin oma luonteensa.

Highland Malt Whiskies

Valmistetaan Pohjois-Skotlannissa, joksi luetaan alueet jotka jäävät linjan Dundee - Greenock yläpuolelle. Varsinkaan mantereen puolella sijaitsevalle muutamalle länsiosan tislaamon viskille on vaikea määrittää mitään yleistä luonnetta. Ehkä pyöreä, kuiva ja vain hieman savuinen. Pohjoisimpien tislaamojen viski on maultaan selvästi kanervainen, mausteinen, luonnekas johtuen luultavasti paikallisesta maaperästä ja meren äärellä sijaitsevista tislaamoista.

Speyside Malt Whiskies

Valmistetaan River Speyn laaksoalueella, joka on mallasviskitislaamojen sydänmaata. Tämä alue, Inverness ja Aberdeen kaupunkien välillä, ulottuu graniittisilta Grampian vuorilta alas viljaville alankomaille. Alueella virtaa monia jokia, joista suurin on River Spey. Tunnettu on myöskin sen sivuhaara River Livet. Vaikka nämä viskit tulevat Highlandin seudulta, niin tislaamojen keskittymä j a erityiset ilmastolliset olosuhteet tekevät viskiin oman tunnistettavan luonteensa ja luokitellaan omaan kategoriaansa, joka erottaa ne Highlandin muista viskeistä.
Viskit tunnetaan monimuotoisuudestaan ja jalostuneesta savunmausta. Mainittava on vielä se, että River Livet on niin tunnettu, että sen nimeä lainataan viskeihin, joiden tislaamot saattavat sijaita kaukanakin sen jokilaaksoissa. On vain yksi ainoa oikea - The Glenlivet.

Islay Malt Whiskies

Valmistetaan Islayn saarella. Suurin viskisaari, jota tuuli, sade ja meri pieksää. Viskit maultaan syvän turpeisia, savuisia ja vahvan makuisia viskejä.

Viskin makuun vaikuttavat tekijät

Vesi
Jokaisella tislaamolla on oma vetensä ja yleensä se on täysin käsittelemätöntä. Matkan aikana saimme nähdä useamman tislaamon vesialtaan, joka oli vain luonnon lampi tai maahan kaivettu isompi kuoppa. Veteen makunsa antavat niin maaperä, josta se nousee ja kerääntyy, kuin alueet joiden läpi se virtaa. Esimerkiksi Highlandin alueella useimman tislaamon vesi nousee graniittisesta maaperästä ja virtaa läpi turpeisten nummimaiden. Ja vettähän käytetään useassa prosessin vaiheessa " viljan liotuksessa ja uuttamisessa, joka edeltää käymistä ja tislausta. Jotkut tislaamot ovat peräti sitä mieltä, että he saavat paremman täyteläisyyden, jos valmiiseen viskiin sekoitetaan hieman tätä vettä, samalla viskin voimakkuutta alentaen.

Kallioperä
Osan vedestä uskotaan kulkevan matkallaan pinnalle satoja vuosia. Samalla se suodattuu ja saa oman makunsa. Vanhin peruskallio löytyy alueelta, joka tuottaa veden Bruichladdichin ja Bowmoren tislaamoille. Se on muodostunut noin 600-800 miljoonaa vuotta sitten ja tekee veden raudanmakuiseksi. Highlandin vuoristojen graniitti tekee veden taas pehmeämmäksi. Koillisen hiekkakivi antaa tukevan ja vahvan perusmaun viskiin kuten esim. Gragganmoressa.

Lumi
Highlandin huippuja peittää lumi, joka sulaessaan noruu puroina läpi kalliohalkeamien ja muodostaa pieniä jokia, kuten Livet ja Fiddich, jotka lopulta yhtyvät Speyhin. Tätä lumen sulamisesta tullutta vettä löytyy useimmista viskipulloista.

Maaperä
Maaperä ei vaikuta ainoastaan veteen vaan myös turpeeseen. Jos mallastus tehdään omalla tislaamolla, (kuulemma jotkut tislaamot tilaavat kaikki ohransa mallastukseen erikoistuneilla tehtailta) niin silloin käytetään paikallista turvetta kuivaukseen. Turve-esiintymien iällä, niiden ruohoisuudella ja kanervaisuudella on oma vaikutuksensa viskin makuun.

Ohra
Skotlannissa kasvaa eräs maailman parhaista mallastukseen sopivista ohrista. Tämä johtuu pitkistä kesäpäivistä ja viileistä tuulista. Lyhytvartisena se pysyy pystyssä tuulellakin ja kypsyy aikaisin tuottaen pähkinäisen, rikkaan maun. Suuret tuotantomäärät uhkaavat kuitenkin ohran laatua, josta on jo saatu ensimmäiset huolestuttavat merkit. Macallan tislaamo kokeili kandella eri ohralla - perinteisellä ja uudella. Toinen viski oli maultaan ohut, ruosteinen ja melkein metallinen. Arvata saattaa kummasta ohrasta tämä toinen oli.

Lämpötila
Sijainti pohjoisella pallonpuoliskolla saa aikaan lähdeveden matalan lämpötilan. Kun hyvin kylmää vettä käytetään tisleen jäähdytykseen ja ympäristön lämpötila kypsytyksen aikana on alhainen, niin viskistä tulee maultaan erityisen rikas ja puhdas.

Mikroilmasto
Vaikka samanlaista hiivaa käytetään (yleensä ale-tyyppi) kaikissa tislaamoissa, jokainen käymishuone on erilainen. Erot syntyvät erilaisista astioiden materiaaleista (puu, jolla on oma mikroeliöstönsä tai metalli).

Ilma
Ilma on erittäin merkittävä tekijä. Kun tynnyrit hengittävät, ne hengittävät paikallista ilmaa. Tämä vaikutus näkyy erityisesti tislaamoissa, jotka ovat meren rannalla. Usein niiden kypsennysvarastot ovat veden rajassa, jolloin aallot huuhtelevat varastojen perustuksia. Näin joihinkin viskeihin tulee suolainen, merenomainen luonne.

Lyhenteiden Selitykset.

c = closed
d = dismantled / demolished
m = maltings only
n = new
J = years old

torstai 14. toukokuuta 2009

WT97 - 6. kesäkuuta 1997

6. kesäkuuta 1997

The Parliament House hotellin suihku oli reissun toimivin, mutta aamupala huonoin. Se oli vain huoneen jääkaapissa oleva sämpylä, pulla, pikkuleipä, hillo ja mehu. Teekeitinkin löytyi, mutta ei me sillä ruvettu läträämään. Aamutoimet suoritettuamme siirryimme läheiseen parkkitaloon, johon olimme Ford Fiestamme edellisiltana jättäneet.
Matka lentokentälle onnistui kommelluksitta ja suunnitellussa aikataulussa. Tästä eteenpäin aikataulumme oli muiden päätettävissä. Edinburghissa koneen lähtö viivästyi puoli tuntia. Kiirettä pitäen Brysselin kentällä ehdittiin Helsingin koneeseen. Kiire oli turha, lähtö myöhästyi 45 minuuttia. Sen siitä saa, kun muut hoitavat menojasi.


(vas.) Balloch Hotel, Balloch, Dunbartonshire. Hotellin takana Esson huoltoasema, jossa tankkasimme automme ja Jussin takana näkyvässä pubissa itsemme. Aamu on valjennut ja Edinburgh on päämääränä. Tapsan takana lainehtii Loch Lomond.
(oik.) Tässä bongataan Ballantines.


Nyt lentokoneessa istuskellessamme pohdimme reissun loppuyhteenvetoa.
Ensiksi on sanottava, että viski ei maistu enää koskaan samalle kuin ennen reissua. Tämän jälkeen siinä on aina mukana muistoja eri tapahtumista ja mieluisista tunnelmista, joita matkan aikana koimme.
Yksi onnistuneen matkan perustekijöistä on hyvä seura ja siinä ei parempaa valintaa voi tehdä - suosittelen. Toinen on tietenkin hyvä sää. Koko reissun aikana ei satanut pisaraa­kaan ja aurinko oli pilvessäkin vain yhden päivän aikana. Tämäkin päivä oli tietenkin juuri se, jolloin ajoimme kaikkein pisimmän matkan. Tiet ovat erittäin kapeita. Hyvin usein jouduttiin käyttämään erillisiä ohituslevennyksiä. Kapeat tiet toivat kuitenkin luonnon lähelle ja tunnelma maaseudulla olikin varsin rauhallinen. Autolla ajellaan vähän niinkuin "sinnepäin" ja parkkeeraus pikkukylissä on oma taiteenlajinsa. Auton voi jättää tielle kaikilla mandollisilla tavoilla mitä pystyy keksimään. Siitä huolimatta liikenne oli joustavaa ja toiset huomioon ottavaa. Suojateitä näissä kylissä ei ollut käytännössä ollenkaan ja siitä yli mistä sattui pääsemään Grantown on Speyssä katseltiin kun paikallinen nuoriso piti grillijuhlat kaupungin keskustan puistossa. Penkin eteen oli sytytetty nurmikolle nuotio, jossa käristeltiin lihaa ja kanankoipia. Eipä tuo näyttänyt ketään kummeksuttavan. Nopeusrajoitukset jäivät useimmilla teillä arvauksen varaan. Mutta koska meillä ei ollut kiire mihinkään ja ajovauhti oli hyvinkin verkkainen, niin eipähän tuo juurikaan päässyt häiritsemään. Kunhan nyt mietiskeltiin, että mitähän nopeutta tälläkin metsäpolulla saa ajaa.
Skotlantilaiset eivät ole englantilaisia ja eivät myöskään heitä suuremmin arvosta. Kaneja ja lampaita oli maaseudulla runsaasti. Lampaat isompikokoisena eivät löytyneet aamulla asvaltin pinnasta liiskaantuneena, kuten älykkäämmät serkkunsa kanit. Välillä kanin raatoja oli asvaltilla niin tiheästi, että auto pomppi kuin olisi ajanut huonolla hiekkatieltä. Jos meitä nauratti skottien tunnuslause - You can't miss it - kun kyselimme ohjeita johonkin paikkaan, niin hilpeyttä sai aikaan vähintään yhtä paljon oma tunnuslauseemme - It's only money - ovathan skotlantilaiset kuuluisia nuukuudestaan. Vaikka ei se kyllä mitenkään meidän kohtelussamme näkynyt. Useampikin herrasmies tarjosi paukut pitkäksi venyneinä maisteluiltoina.


(vas.) Ja tässä bongataan J & B.
(oik.) Edinburgh. Tätä viskiä voitaisiin nykyään omistaa tynnyri tai pari ja miksi näin ei käynyt, se onkin sitten toinen tarina.


Monet tislaamot eivät vieraita alueellaan suvainneet. Tällöin otimme välittömästi käyttöön "olemme vain tyhmiä turisteja" -menetelmän ja ajoimme suoraan kieltokylttien ohitse tehdasalueelle ja saimme aina rauhassa ottaa kuvamme.
Ryypyn koot vaihtelevat ravintolakohtaisesti ja jokainen vannoi myyvänsä juuri sitä oikeankokoista laissa määriteltyä paukkua. Näyttää laki olevan niin kuin se luetaan - 2,5 tai 3,5 cl - lukijasta riippuen.
Hotellien suihkut ja WC:t olivat kyllä oma lukunsa kokonaan. Toimiva vehje oli jo ihmetystä herättävä harvinaisuus. Ikkunoiden aukeamismekanismit olivat suorastaan nerokkaan monimutkaisia ja lähes järjestään toimimattomia.
Känny ei kuulu kuin suurimmissa kaupungeissa, jos niissäkään. Suomessa nähtävät Skotlannin GSM-kuuluvuus­aluekartat lienee tarkoitettu lähinnä puhelinmyyjien markkinointikäyttöön.
Luonto on puhdasta ja maisemat todella upeita. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja välittömiä. Viskikulttuuria arvostettiin. Mutta aivan selvä ero oli siinä, että jos omilta kulmilta löytyi tislaamo, niin pubeissa oli hyvät valikoimat ja päinvastoin. Jokainen kulmakunta piti omaa viskiä luonnollisesti huipputavarana. Jopa Islaylla, joka on kuitenkin varsin pieni saari, oli joka tislaamolla oma kuppikuntansa.
Tällä reissulla ei kalastukseen ja golfiin kerinnyt tutustua, mutta ehkä joku toinen kerta. Näitä mandollisuuksia on siellä myöskin lähes rajattomasti.
Kaikenkaikkiaan unohtumaton reissu. Tätä päiväkirjaa kirjoitan lentokoneessa juuri Kööpenhaminan yläpuolella. Viimeinen koitos reissussa odottaa " mukana on yksi ylimääräinen viskipullo. Saapa nähdä tarttuuko tulli Tapion tuliaisreppuun? Vastaus on saatavissa aikanaan allekirjoittaneelta. Näkemiin Skotlanti ja sen ikimuistoiset viskikeitaat.
See you soon.


(vas.) Viimeinen yöpymispaikka. Olihan tämä siisti, mutta ehkä vähän persoonaton. Tyypillinen kaupunkihotelli, jollaisia myös Suomi on pullollaan. Yksi yö tällaisessa sai heti kaipaamaan pikkukaupunkien kodikkaita ja lämminhenkisiä majapaikkoja.
(oik.) Edinburgh, City Centrum, Downtown. Viimeinen rynnistys alkaa. Ensin pitäisi löytää likavaatekassi ja sitten hyvä pub, jonka viskivalikoimassa olisi vielä uusia merkkejä.



6.6.1997 Pe. Bryssel, Koti

Yöllä näytti sataneen, koska kadut olivat märkiä. Skotlannin perussää näyttää palaavan ja sehän meille sopii kun kerran kotiin ollaan menossa. Aamupala oli huoneen jääkaapissa, siinä oli mysliä, jogurttia ja kaikkea muuta, mutta jotenkin sitä kaipasi pekonia ja munia. Suihku toimi moitteettomasti, aivan kuin eilenkin.
Matkalla parkkipaikalla minä sain yskänpuuskan ja väänsin yrjöt erään aidan viereen. Parkkitalossa pakkasimme reppumme, uuden likavaatekassin ja tislaamokartan käärimme Lagavulin sateenvarjon ympärille.
Kentälle päin lähdimme kello 9.00 ja matka halki kaupungin sujui moitteettomasti, olihan kaupunki jo vanha tuttu. Luovutimme auton tankattuna Hertzille ja maileja oli kertynyt kaikenkaikkiaan 910.
Brysselin tax freessä Tapsalle antamani "ilmaisen partaveden kurssi" oli omaksuttu niin hyvin, että Tapsa tupsautti partavettä päällemme varmastikin 10 eri pullosta. Minä puistelin päätä ja nyrpistelin nokkaani asiantuntevasti. Ostimme rouville Chanel 5:t jotta molemmat saisivat yhtä hyvän lahjan. Kun menimme maksamaan, niin kassan setä yskähteli tukanduttavasti kun ympärillämme leijui mahtava maailmanmiehen partavesikimara.


(vas.) Edinburgh. Ennen illan koitoksia syötiin Ivanhoe pubissa tukeva lounas. Huomaa penkillä oleva uusi likapyykki kassi.
(oik.) Taustalla Edinburgh Castle. Skotlannin kuuluisin linna, jossa säilytetään kruununjalokiviä ja Mons Meg tykkiä. Edinburghin vanha kaupunki on ollut skotlannin historian sydän jo vuosisatojen ajan. Kaupungiksi se tuli 1100 –luvulla.


Lento Brysseliin oli 20 min myöhässä, joten minä vaihdoin kertyneet kolikot bitteriin. Oli jo hiukka katkolla onnistuuko vaihto Helsingin koneeseen, sillä vaihtoaikaa Brysselissä olisi vain muutama minuutti, mutta eihän hyvä tuurimme voi tähän loppua. Kentällä oli myös suomalaisista vanhemmista Tukholmassa syntynyt ja siellä ikänsä asunut nuorimies. Hän puhui hyvää suomea ja oli täällä töissä jonkin lehden päätoimittajana. Häntä huolestutti myös lennon viipyminen sillä hänenkin piti vaihtaa Brysselissä Tukholman koneeseen. Lento meni mukavasti ja Brysselissä jouduimme jopa hiukan jonottamaan koneeseen pääsyä.
Taaskaan Brysselin poikien kenttärutiinit eivät toimineet ja jouduimme odottelemaan koneessa pitkän tovin ennenkuin pääsimme ilmaan. Ehkäpä EU:n myötä meilläkin saadaan hommat sekaisin, kunhan olemme ehtineet lukea ja opiskella kaikki direktiivit.
Koneessa on tosi kuuma ja hiki valuu ihan norona pitkin selkää. Nyt on hyötyä tästä partavesisikermästä, vaikka joidenkin kanssamatkustajien ilmeistä voisi muutakin päätellä. Tapsan vieressä istuu mannekiinin näköinen tyttö, jolla on jalkatilassa pieni häkki ja siellä on kaksi pientä koiraa. Vähän ennen Helsinkiin laskeutumista häkistä kuului kova rapina ja hetkisen kuluttua ilmoille leijui hirveä paskan katku. Haju olisi varmasti kaikkien, myös "ihailevien", mielestä ollut täysin sietämätön ellemme olisi lieventäneet hajua tax freen näytetuoksuilla.
Rouvat olivat Seutulassa vastassa ja kun vielä meillä jaoimme likapyykin, olikin reissu sitten pistettä vaille valmis. Ja tuohonhan se jo tulikin ja varmemmaksi vakuudeksi kirjoitan tuohon loppuun vielä yhden.


(vas.) Mathers Bar. Edinburgh. Tässä viimeinen maiste­lupaikkamme. Jos ei ollut moittimista reis­summe pubien ja baari­en valikoimissa niin tämä oli kyllä niistä ylivertaisia. Liian monta merkkiä jäi maistamat­ta, kun kunto yksin­kertaisesti loppui kes­ken. Paikallinen asia­kaskunta oli erittäin ystävällistä ja kiinnostu­neita tekemisistämme. Myös palvelu oli sellaista luokkaa, että kaipaa­maan jäi. Tätä paikkaa voi suositella kaikille Edinburghin kävijöille.
(oik.) Kädessä tislaamokarttaan kääritty Lagavulinin sateenvarjo ja viikon roskat. Ulla ja Sirkka odottavat tuliaisiaan.


PS. Yhteenveto

Matka onnistui kaikilta osin niin nappiin, että uskon ettei tällaista matkaa onnistu hyvälläkään tuurilla varustettu ihminen tekemään kuin kerran elämässään. Tapsaa parempaa matkaseuraa tuskin maailmasta löytyy, ja kun vielä koko matkan ajan Tapsan vatsakin pysyi kunnossa, niin mistäpä voisi valittaa. Muiltakin osin onni potki isoilla monoilla ja reissulla oli mukana enemmänkin kuin perinteistä "tuurin tynkää". Onnistuttiin maistamaan, matkan teeman mukaisesti, useita huippuviskejä. Mutta kun laskimme yhteen juodun viinamäärän, saimme kokonaismääräksi reilu pullollinen turpaa kohden. Mielestäni se on vähän yhdeksän päivän matkalle, kun ottaa huomioon, että matka oli viskimatka. Kaikki juodut bitterit olen luetellut päiväkirjassa, laskekoon jos ketä huvittaa.
Emme ole tähän mennessä lukeneet toistemme päiväkirjoja ja onkin mielenkiintoista nähdä olemmeko olleet samalla reissulla. Parhaimmillaan päiväkirjamme täydentäisivät toisiaan siten, ettei mitään jäisi pois, ja niistä muodostuisi kokonaisuus, josta voisi aistia matkan hyvän ja onnistuneen hengen. Tässä tämä juttu nyt sitten on.
Pyydettäessä kerromme lisää ja saatamme kertoa vaikkei niin pyydettäisikään. Joka tapauksessa tämä oli niin mieliinpainuva reissu, että tulemme muistelemaan sitä loppuikämme. Ja vaikka muisti menisikin niin tämän reissun me muistamme.

Möö