torstai 22. tammikuuta 2009

Supernopea

Ardbeg julkisti uuden Committee-pullotteen pari päivää sitten. Ai, et ollut kuullut vielä? Älä enää hätäile kauppaan, se meni jo.

Niin, pullot myytiin kuin Metallican liput Suomessa. Viskisieppoa kiinnostaa nyt nähdä, käykö pulloille myös samoin kuin Metallican lipuille, eli onko iso osa kohta myytävänä eri huutokaupoissa netissä ja hinta on kohonnut pilviin. Ja ne jotka sen ostivat sen juotavaksi, miten he ottavat sen vastaan. Kyseessä on "harvinainen" pullo (tavallaan) eli onko se nyt kaikkien mielestä hyvää (lällätellään niille, jotka eivät sitä omista) vai haukutaanko se huonoksi (yritetään tiputtaa myytävien pullojen arvoa), vai miten käy. Ei, Viskisieppo ei pulloa hommannut (ei edes yrittänyt), mutta en yhtään väitä etteikö sitä kiinnostaisi maistaa. Taisi vain tällä kertaa mennä nokan ohi, mutta eipä viski onneksi taida maailmasta loppua.

Aika mielenkiintoista havaita, miten hyvin Ardbeg on onnistunut loppujen lopuksi brändäämään itsensä. Ei kovin moni tislaamo pysty samaan tänä päivänä, vai olisiko Ardbeg jopa ainoa lajissaan. Kyseessähän oli myös mitä ilmeisemmin taas ikämerkitsemätön pullo (kts. edellinen Viskisiepon mielenkäänteet).

tiistai 13. tammikuuta 2009

Iättömyys

Viskisieppoa alkoi mietityttämään viskien ikäkysymykset ja ns. standardin muuttuminen. Ja samalla viskien romantisoiminen niin tislaamojen kuin asiakkaiden puolelta, liittyen juuri ikään.

Mielikuvani mukaan joitakin vuosia sitten mallasviskeissä ikä-merkintä oli lähes oletusvoisesti esillä. Samalla se oli osoitus tietyn perustason saavuttamisesta viskissä. Usein, ainakin kuluttajien puolelta, ajateltiin että noin 10 Y on se perustaso, josta lähdetään liikenteeseen. Toki nuorempiakin oli, mutta usein niissä oli ylpeästi ikämerkintä mukana. Toki Viskisiepon höyryyntyneet aivot voivat muistaa väärin ja romantisoida menneen, mutta tällainen mielikuva on.

Nyt markkinoille putkahtelee entistä enemmän ikämerkitsemättömiä (iättömiä?) viskejä. Tämä siis tarkoittanee, että yleensä ne ovat alle 10 Y (mutta tietysti siis vähintään 3Y). Miksi? Onko viskiteollisuus siis alentamassa entistä perustasoaan? Viski on hyvää (pullotettavaa ja myytävää) heti kun saadaan minimikypsytys alta pois? Sekoitellaan vähän, että saadaan ne nuoruuden pahimmat särmät pois.

Kuluttajissa tuo ilmiö on myös näkynyt. Toisaalta nyt ikämerkityt, ja ennen kaikkea "vanhan hyvän ajan/tyylin" viskit, ovat entistä arvostetumpia. Samalla kuitenkin kukkarolle entistä kivuliaampia kokemuksia. Myös uusia iättömiä -viskejä karsastetaan ja haukutaan kypsymättömiksi, raaoiksi ja nuoriksi. Mutta niiden hinta taas tarjoaa mahdollisuuden ehkä kivuttomampaan ostoon. Eli haukutaan nuorta viskiä, ja samalla nostetaan pitkään kypsyneiden statusarvoa ehkä liikaa, vaikka ennenhän ikämerkitty oli se "perustilanne".

Tislaamojen kannalta tilanne on kanssa kutkuttava. Myymällä viskin nuorena pois, saadaan varaston kiertonopeus nopeammaksi ja nopeammin tuotteelle rahallinen vastine. Samaan aikaan kypsytettyjen, voisiko jopa sanoa kohta connoisseur-viskien, hinta nousee nopeammin kuin ehkä todellisuudessa pitäisi. Saadaan siis "valheellisella luksusstatuksella" rahastettua kuluttajia. Mutta mutta. Yksi kiero ajatuksen kulku pujahtaa Viskisiepon mieleen lisää. Samalla kun myydään nuorena kypsynyt pois ja tuotanto kasvaa, tynnyreiden tarve kasvaa TAI tynnyreille tulee tarvetta tehdä entistä enemmän uudelleentäyttöjä. Jos täyttökerrat ei kasva, uusien tynnyreiden tarve kasvaa ja mitä se puolestaan tekee hinnalle? Jos tynnyreiden uudelleenkäyttö kasvaa, mitä se tekee laadulle?

Iättömät viskit ovat (minusta) yleistyneet markkinoilla. Onko se hyvä vai huono asia? Aika näyttää, mihin päin mennään, mutta ainakin Viskisieposta vaikuttaa että entiseen ei taida olla paluuta. Vai onko tarvettakaan?

maanantai 5. tammikuuta 2009

Amedei 70% ja Glengoyne 12 CS - Maistissa #2




Suklaata ja viskiä on usein kanssa suositeltu kokeiltavaksi yhdessä. Nyt kun kirjanpitoa kokeillaan tehdä, niin samaan aikaan pöydälle sattui Amedein 70 % tumma suklaa (toinen linkki) ja Glengoynen 12 Y CS.

Hassu juttu. Silmänräpäyksen ajan suussa vilahti todella voimakas, puhdas salmiakki. Aivan selkeä. Viskisieppo kokeili samaa yhdistelmää myös kauniimmalla sirkuttelijalle ilman ennakkovaroitusta, ja sama tulos. Aina sitä ei saa esille, mutta kun onnistuu, niin todella selkeä ja hieno maku. Muutenkin toimii, ei mitenkään negatiivinen kokemus näin vähäisellä kokemuksella.

Juustoja - Maistissa #1.1

Harmi, jäi sitten tuosta Juustoja-jutusta kirjoittamatta suositukset/ohjeet miten nauttia. Nämä ohjeet on Viskisieppo saanut muualta (vastuuvapaus), mutta ainakin omassa suussa tämä menetelmä toimi.

Viskien kanssa kannattaa läträtä vedellä. Varsinkin tynnyrivahvuisia viskejä kannattaa laimentaa ihan reilusti. Suositus oli laimentaa (kaikkia) viskejä niin, että vahvuus on alle 40%. Mutta kannattaa kokeilla ilman laimentamistakin, ei aina tarpeen.

Nauttiminen. Viskiä ei kannata hulautella alas viinin tyyliin, ainakaan juustojen kanssa. Ensin pikku siemaisu viskiä, että maku mukavasti on suussa. Sitten juustoa kurkusta alas. Tässä vaiheessa monesti löytyy parhaat makuyhdistelmät, jos on löytyäkseen. Viskisiepolla toimii myös pienen tilkan lisääminen suuhun heti, kun juusto on mennyt alas. Myös tällöin on löytynyt uusia yhdistelmiä.

Mutta nuo ohjeet vain suuntaviivoiksi ja Viskisieppo siis korostaa, että nuo ohjeet pääasiassa saatu muualta. Muita ehdotuksia otetaan vastaan enemmän kuin innolla.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Juustoja - Maistissa #1

Viskisiepon toiveissa on ollut joskus järjestää viski&juusto ilta Suomessakin. Valitettavasti omat resurssit eivät riitä etsimään sopivia pareja täällä Suomessa (viskikaappi ei tarpeeksi iso ja juustojakin olisi aika paljon ostettavana), joten kerronpa maistissa #1 Whisky Guildin kattauksen vuodelta 2007. Osa juustoista on valitettavasti uusiseelantilaisia, mutta ehkä Euroopasta löytyisi sopiva vastine.
  1. Knappoque Castle 1994 ja Le Roy Fromage de Chervre. Eipä maistunut Viskisiepon suussa mitenkään erikoiselta yhdistelmältä. Ei paha, mutta olkoon.
  2. Benriach 12 ja Hawes Wensleydale. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Maistamisen arvoinen uudelleen.
  3. Old Pulteney 12 ja Springhill Sheep Camembert. Todella yllättävä yhdistelmä. Aluksi ei mitään erikoista, mutta lopussa viskin maku häviää suusta kokonaan.
  4. Highland park 12 ja Fontina d'Aosta. Ei toimi, ei sitten millään Viskisiepon suussa.
  5. Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda. Aivan käsittämätön yhdistelmä. Hetken ajan suussa häivähtää erittäin selkeä punssin maku, mutta kaikessa hyvässä. Suussa sulava kokonaisuus.
  6. Lagavulin 16 ja Roquefort. Hmm. Toisaalta toimii hyvin mutta toisaalta ei. Tässä juuri kyseessä vastakohtien taistelu. Joskus toimii, joskus ei. Viskisieppo kallistuu ehkä paremman puolelle, mutta varauksin.
Tuossa oli siis kattaus 2007. Varsinkin viimeinen kohta oli illan jakavin kokonaisuus. Osa tykkäsi, osa ei. Osatekijä tietysti oli se, että kyseistä juustoa oli vasta juuri saanut alkaa tuoda maahan. Liittyi maidon pastöroimattomuuteen ja koska kyseessä "tuore maito" maistajia myös varoitettiin asiaankuuluvin varoituksin.

Olin yhteydessä Michaeliin asian tiimoilta ja kyselin ohjeita oikeiden parien löytämiseksi. Tässäpä ohjeet, olkaa hyvä. Seuraavaksi sitten sinne jääkaapille ja juustot kehiin.
  • Pehmeät sinihomejuustot menevät parhaiten tuhtien Islay-viskien kanssa, kuten Ardbeg.
  • Isot cheddarit toimivat parhaiten kunnon sherryjen kanssa, kuten Glenfarclas 105.
  • Pehmeä vuohenjuusto toimii hedelmäisten viskien kanssa, kuten Balblairin.
  • Kova, mureneva vuohenjuusto toimii mm. Bunnahabhain 18 Y:n kanssa
  • Gruyere ja Glenfarclas 15 Y on kuulemma loistava yhdistelmä.
Pehmeiden juuston kanssa tahtoo kuulemma olla hankalampaa löytää paria, mutta kovien kanssa helpompaa.

Maistissa #0

Viskisieppoa on kiinnostanut entistä enemmän viskin yhdistäminen muihin makuihin. Ei niinkään osana ruokaa (reseptiä), vaan omana itsenään yhdessä jonkin toisen (nautinto) aineen kanssa; suklaa,juusto, jne... Toki viskiä voi käyttää usein myös osana reseptiä, kuten juustokakussa, marinadeissa jne.

Reissulla olleessani Whisky&Cheese ilta oli loistava osoitus minulle, että viskiä voi todella yhdistellä muiden kanssa niin, että syntyy uusia (mielenkiintoisia) makuelämyksiä. Aina silloin tällöin Viskisieppo kokeilee ja useimmiten tietysti pettyy (eli siis etsii huuhteluainetta suulle). Mutta onneksi aina silloin tällöin eteen tulee mielenkiintoinen yhdistelmä. Aiemmin en juuri ole tullut pitäneeksi kirjaa hyvistä tai huonoista kokemuksista. Kokeillaan, josko nyt vuoden 2009 myötä se onnistuisi. Jos Viskisieppo löytää hyvän (tai miksei myös kamalan) yhdistelmän, yritän ne nyt laittaa pikkuhiljaa ylös myös tänne . Mitään viestiryöppyä on turha odottaa ja olkoon tämä kokeilu myös ensimmäinen "otsikoitu" sarja täällä. Jokainen makuelämys on sitten Viskisiepon oman suun kokema (ja kommentoima), jollei toisin mainita.

Viskisieppo siis kokeilee uudistua ja oppia uusia monöövereitä. Saa nähdä miten maistissa sitä lopulta ollaan...

perjantai 2. tammikuuta 2009

Guru, eikun siis pelle, eikun,...

Viskisieppo aukaisi vasta nyt kunnolla vuoden 2009 Whisky Biblen. Ei ollut polttavaa tarvetta sen aukaisuun, kun kaikki mehevimmät jutut on tainnut jo tulla luettua ja kuultua muualta.

Ei mutta tämä mieshän on ihan guru. Se on antanut täydellisesti pisteet just mun yhdelle lempiviskille ja haukkuu kanssa mun inhokkia. Eipä voisi olla terävämpi kaveri. Hän jos kuka ansaitsee paikkansa viskiluokittelijoiden tähtikaartissa. Nami nami.

Mitä ihmettä? Toi äijä hehkuttaa tuota viskiä joka on ihan karmea. Ja tolle noin vähän pisteitä vaikka sehän on loistava! Ihan pelle tyyppi, kuka toikin nyt luulee olevansa.

Otetaanpa käteen edesmenneen MJ:n kirja ja näytetään miten se asia meni.

Ei mutta tämä mieshän on ihan guru. Se on antanut täydellisesti pisteet just mun yhdelle lempiviskille ja haukkuu kanssa mun inhokkia. Eipä voisi olla terävämpi kaveri. Hän jos kuka ansaitsee paikkansa viskiluokittelijoiden tähtikaartissa. Nami nami.

Mitä ihmettä? Toi äijä hehkuttaa tuota viskiä joka on ihan karmea. Ja tolle noin vähän pisteitä vaikka sehän on loistava! Ihan pelle tyyppi, kuka toikin nyt luulee olevansa.

Sitten Broom, Wishart, MacLean, Atrhur, Bétitah, ... APUA!

Niinpä niin. Älyät varmaan mitä ajan takaa? Sama se, kenen kirjaa luet niin aina löytyy samanlaisia makuarvoita ja ristiriitaisuuksia. Jokainen noista kirjailijoista ovat yksittäisiä ihmisiä, joilla jokaisella on oma makuaistinsa ja jokaisella heillä tuntuu olevan oma mieltymyksensä.

Jos olet samoilla linjoilla Murrayn kanssa, siinä ei ole mitään pahaa. Jos olet eri linjoilla, siinä ei ole mitään pahaa. Turha kuitenkaan (minusta) on nostaa ketään noista jalustalle vain muutaman viskiarvion takia tai toisaalta haukkua maanrakoonkaan parin eroavaisuuden tai virheen takia. Maista itse, päätä sitten!

Mutta Viskisieppo silti arvostaa kaikkia edellä mainittuja henkilöitä. He ovat tehneet äärettömän paljon viskikulttuurin eteenpäin viemisessä ja varmasti Suomessakin moni sieppo on aloitellut nautinnollista taivaltaan jonkin, tai useamman, kirjan ääressä. Opetellut löytämään samoja tuoksuja, opetellut aluejakoja, valmistusprosesseja jne.