sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Onko määrällä väliä?

Viskisieppo nautiskeli kesän lämmöstä kesäiseen iltaan sopivan Glen Grantin kanssa. Glenin kanssa tuli nostalgiset ajatukset mieleen, sillä Grant kuuluu läheisesti harrastuksen alkuaikoihin. Siinä miettiessä ja Granttiä huljutellessa alkoi Sieppo miettiä mitä kaikkea sitä suuhun onkaan tullut latettua, mutta eipä enää kaikkia voinut muistaa.

Onko lopulta väliä yksittäisellä viskillä pitkässä juoksussa? Onko lopulta väliä miten paljon on tullut maisteltua, siis eri merkkejä/ikiä/tyyppejä? Joku aika sitten vielä tuli laskettua muistivihkosta nuottien lukumäärät, mutta nyt ei enää viitsi. Mitä merkitystä on lopulla sillä, oletko maistanut 100, 300 tai 900 viskiä? Kuinka monta niistä muistat lopulta mieleenpainuvia viskeinä itseinään.

Onko siis laatu vain merkitsevä tekijä? No, ihan noin mustavalkoisesti ei Viskisieppo ajattele. Toki viskejä on maisteltava monipuolisesti ja jonkin verran, että löytää laadullisesti parhaat. Laatu tarkoittaa nyt omaan makuun sopivaa. Mutta vaatiiko se 1000 viskiä? Ei kai nyt sentään. 10? 100? 200? Mikä on sellainen määrä, että voi sanoa maistelleensa tai olevansa harrastaja. Vai onko sellaista lukemaa? Vähän tuntuu että ei ole. Millä oikeudella Viskisieppo voisi sanoa toiselle, jolla on 50 maisteltua viskiä, että et ole harrastaja. Sinulla täytyy olla ainakin 100. Ja kun on 100, niin toisella on 200. Loputon kierre.

Yllättävän usein Viskisieppo on myös törmännyt kommentteihin; "Etkö sä ole edes sitä maistanut?". Hmm. Entä sitten? Entä sitten, että jokin uutuus on maistamatta tai jokin vanhempi "legenda" on jäänyt väliin? Ei kaikilla ole mahdollisuutta/halua maistaa joka ikistä viskiä joka on olemassa. Tekeekö tämä haluttomuus sitten harrastajasta huonon? Jos tekee, niin minusta se on avarakatseisuuden puutetta "huonontajan puolelta".

Oli harrastus mikä tahansa, on aina aloittelijoita ja pidemmälle ehtineitä. Pidemmälle ehtineen ei tulisi koskaan latistaa aloittelijaa aloittelun takia ja joku päivä joku menee myös ohi entisestä pidemmälle ehtineestä.

Laskut saa nyt siis jäädä tekemättä ja Viskisieppo lopettaa pähkäilyt. Grant kimaltelee lasissa vielä sen verran houkuttelevasti ilta-auringon paisteessa että pitänee napata se pois.

lauantai 23. toukokuuta 2009

WT97 - Viskisiepon jälkikirjoitus

Noniin, Whisky Tour 97 -kirja oli nyt sitten siinä. Viskisieppo kiittää lukijoita, joita kai muutama edes on ollut. Kysymyksiä saa tulla, niihin vastataan sitten kerralla. Odottelen niitä nyt jonkin hetkisen.

Onko kyseessä viskikirja vai ei, on tietysti jokaisen omassa päätännässä. Minusta se on, sillä ei viskikirjan tule aina olla tietopaketti valmistukseen tai makuympyrään tai tislaamojen faktoihin. Itse pidän kirjasta, sillä se on mukavan leppoinen matkakertomus, jossa kuitenkin tuo jalo juoma toimii pääosassa. Onhan viski itse syy koko matkalle, joten kyllä kirja viskikirjan tittelin ansaitsee.

Viskisieppo taitaa nyt levähtää alas ja ottaa lasillisen jotain kirjassa mainittua merkkiä (vuosiluku ei ehkä tule täsmäämään, mutta en anna sen häiritä).

WT97 - Tältä viskit maistuivat (O-T)


# Oban
14J 43% Highlands Western Highlands
Tapsa: Pehmeä, hyvä alku. Tasapainoinen koko suun maku. Ehkä hieman epäviskimäinen jälkimaku.
Jussi: Suun täyttävä pehmeä alkumaku. Maku katoaa ja suun takaosaan jää savuinen mallas, joka menee hiukan henkeen.
# Old Fettercairn
10 43% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Hieno ja pehmeä alkumaku. Lämmin, hiukan terävä loppumaku. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Alkumaku hiukan terävä ja raaka. Jälkimaku vaihtuu loivan teräväksi.
# Old Pulteney
8J 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Alkumaku kunnossa. Pehmeähkö. Jälkimaku terävöityy takasuussa.
Jussi: Pehmeä, pyöreä, leveä ja mieto. Jälkimaku muuttuu pikkuisen teräväksi.
Parkmoren varastot Highlands Speyside
#90 Pittyvaich
12 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Hieman turpeinen. Pitkä jälkimaku. Löytyy omaa persoonaa.
Jussi: Savuinen, melko etumakuinen, muttei nuori. Jos "jotain" olis lisää, niin ihan olisi huippu Single Malt.
#43 m Port Ellen
ConoisseursChoice
1979/94 40% Islay South shore
Tapsa: Ihana, turpeinen maku. Pehmeä. Erittäin positiivinen uusi tuttavuus.
Jussi: Alku savuinen, joka haihtuu melko nopeasti. Jälkimaku hyvä, joka säilyy pitkään.
#25 Rosebank
1986 43% Lowlands Central Lowlands
Tapsa: Pehmeä, kevyt, pieni savunmaku. Ei aivan huippua, mutta erittäin hyvä. Oli juuri valittu kuukauden viskiksi Skotlannissa.
Jussi: Pehmeä mallas, joka maistuu koko suussa tosi pehmeänä. Jälkimaku asettuu kielen takaosaan ja kurkkuun.
#17 Scapa
8 40% Isle of Orkney
Tapsa: Viittaa maultaan aika paljon Speyn keskiverto-viskin suuntaan. Ei havaittavaa savun ja turpeen makua saaristolaisviskin malliin. Viittaa enemminkin Lowlandin suuntaan.
Jussi: Pehmeä ja melko ilmeetön perus malt, ei selvää alku- tai loppumakua. Onkohan varmasti tehty ja säilytelty saaristossa.
# Singleton
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Pehmeä, hyvä Single Malt. Voimakas jälkimaku kielen päällä. Takamakua ei ole ollenkaan.
Jussi: "Nuori". Pehmeähkö maku kitalaessa ja keskikielellä. Hyvä, mutta ei säväytä. Olisikohan tavallinen Malt.

Speyburn Highlands Speyside (Rothes)
#58 Strathisla
Pure Malt
12 43% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Hieman savunmakuinen - hyvä terävä jälkimaku.
Jussi
: Pehmeä, lievästi savuinen. Antoi maun koko suuhun. Kelpo Pure Malt.
#100.1 Strathmill
1980 60.7% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Tuoksu savuinen ja viinainen. Hyvä savunmaku vahvan viinan kera (60.7%). Vaikka vahva, silti helppo nielaista. Pehmeä kurkulle.
Jussi: Pikkaisen ponumainen, maku kielen keskiosalla melko edessä. Viinainen, kaipaisi hiukka vettä.
#14 Talisker
10 45.8% Highlands Isle of Skye
Tapsa: Yksi hienoimmista tuoksuista. Voimakas (45.8%) alusta loppuun. Savua ja turvetta hyvässä tasapainossa. Persoonaa löytyy. Hyvä Single Malt, joka kestää vertailun muihin.
Jussi: Haju selkeän merinen. Rantanuotio, parkkinen ja suolainen. Ei ollenkaan tavallinen Single Malt. Voimakas turpeisuus, joka jää pyörimään suuhun.
#8 Tamdhu
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Persoonaton perus Single Malt. Kurkkua lämmittävä jälkimaku.
Jussi: Maku levisi voimakkaana koko suuhun. Jälkimaku hiukan savuinen ja kielen sivuilla. "Nuori".
Tamnavulin – Glenlivet Highlands Speyside (Livet)
#59.3 Teaninich
may 84 / sep 94 57,2% Northern Highlands
Tapsa: Huh, huh - olipas julman makuinen - siis voimakas. Suun keskiosasta taakse asti täynnä makua ja voimaa. Jälkimaku syvällä kurkussa. Ei mitenkään loistava.
Jussi: Savuinen etumaku, joka karkaa ja muuttuu leveäksi ja pitkäksi jälkimauksi.
#42 Tobermoray
40% Highlands Isle of Mull
Tapsa: Perinteinen puhdas takamaku Single Malt. Ei mitenkään erikoinen tuote. Standardia.
Jussi: Alussa savu irtoaa.Tasaisen samettinen, josta viina irtoaa hengitykseen.
#11 Tomatin
10J 40% Highlands Speyside (Findhorn)
Tapsa: Pikkaisen "epäpuhtaan" makuinen. Jälkimaku kielen takaosan sivuilla. Perustavaraa " ei hyvä, ei huono.
Jussi
: Pehmeän hedelmäinen, miedohko maku aivan keskiosalla kieltä.
#89 Tomintoul
12 43% Highlands Speyside (Livet)
Tapsa: Erittäin takamakuinen Single Malt. Jälkimakuna vahva lämpö takasuussa. Normaalia perustavaraa.
Jussi: Alussa pieni, vinossa oleva terävyys. Maku loivenee ja siirtyy kurkun perälle.
#105 Tormore
10 43% Highlands Speyside
Tapsa: Pyöreähkö perus Single Malt. Pieni savun häivähdys. Aika lyhyt loppumaku.
Jussi: Todella pehmeä. Jälkimaku hiukan karkea, josta kuitenkin jää miellyttävä pehmeys. Taitaisi olla sellainen aamu Single Malt.
#28 Tullibardine
10 40% Highlands Midlands
Tapsa: Pyöreä. Keskikielellä jälkimaku. Olisiko myös vähän turvetta - ehkä pikkaisen lääkkeenmakuinen.
Jussi: Oli niin hyvää, että ensimmäinen ryyppy ei maistunut miltään. Toisen ryypyn maku oli mukavan hedelmäinen.

WT97 - Tältä viskit maistuivat (H-M)

#4 Highland Park
12 40% Highlands Isle of Orkney
Tapsa: Suolainen alkumaku. Pyöreähkö. Hieman savua ja pitkä jälkilämpö. Hyvää.
Jussi: Ei tyypillinen single. Aavistuksen verran ”blended”. Jälkimaku hyvä ja pehmeä.
#18 Inchgower
14 43% Highlands Speyside (Buckie)
Tapsa: Hieman hartsimainen koko suun täyttävä alkumaku. Jää tavallaan kuin suuhun.
Jussi: Parkkia kielen päällä, melko voimakas ja pikkaisen "blended" -tyyppinen.
# Inchmurran
10 40% Highlands Western Highlands
Tapsa: Pehmeä alku, joka muuttuu pippuriseksi ja jättää hienon sekä voimakkaan maun keskelle kieltä.
Jussi: Todella ihastuttava. Kielen yli kulkee ikään kuin samettia. Jälkimaku hienostunut.
#20 d Inverleven
1979 40% Lowlands Western Lowlands
Tapsa: Huippupehmeä alkumaleu. Jälkimaku kielen päällä. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Pikkuisen holahtava Single Malt, mutta nuorehkon oloinen. Loppumaku laajenee koko suuhun.
#31 Jura
10 40% Hihglands Isle of Jura
Tapsa: Tyypillinen Islay - turvetta ja savua tasapainoisesti. Kevyt ja ilmava kokonaismaku. Aika pitkä, viipyvä jälkimaku.
Jussi: Tyypillistä saaristolaista selvä savu ja turve. Miellyttävä savumallas.
#101 Knockando
1979/1994 40% Highlands Speyside
Tapsa: Erittäin terävä alkumaku, joka siirtyy kielen päällä takasuuhun. Jälkilämpö lyhytaikainen.
Jussi: Aavistuksen hedelmäinen alku, muuttuu nopeasti ilman keskimakua. Jälkimaku menee henkeen.


#206 Lagavulin
16 43% Islay South shore
Tapsa: Loistavaa Islay-laatua. Komea savun ja turpeen sekoitus. Yksi niistä Singleistä, joka paikan päällä maistettuna kruunaa reissun.
Jussi: Täyteläisen savuinen ja turpeinen samettimaisen pehmeästi suuhun leviävä huippu Single Malt.
#206 Lagavulin
Duthies
1978/93 43% Islay South shore
Tapsa: Hieno, pehmeä ja savuinen alkumaku. Terävä ja voimakas loppumaku. Taattua Islayta. Hinta/laatu -suhde ei aivan kohdallaan. ( 3.5 cl 150 mk )
Jussi: Itseasiassa aika tavallisen makuinen Lagavulin. Ei eroitu tarpeeksi olakseen ihana.
#29 Laphroaig
10 43% Islay South shore
Tapsa: Perinteinen, aito Islay. Tätä savun ja turpeen tasapainoa kannattaa tulla maistelemaan kauempaakin.
Jussi: Maku voimakkaan turpeinen, maltainen ja savuinen. Helposti tunnistettava maku. Jälkimaku hienosti takana.
#29 Laphroaig
10 57.3% Islay South shore
Tapsa: Vahva, mutta pirun hyvä. Savua ja turvetta löytyy. Ehkä jopa liian vahva.
Jussi: Maku mukavan maltainen ja savuinen. Viina hieman polttaa makua pois. Jälkimaku hienosti takana alaposkissa.


#29 Laphroaig
1977/95 43% Islay South shore
Tapsa: Tässä se on! Uskomattoman hyvä, aito oikea viski. Kaikki kohdallaan. 10+ pistettä. Sanaton. Paras koskaan elämässäni maistama viski. Hintansa väärtti, maltaat maksaa.
Jussi: Todella huippu Single Malt, kaikki kohdallaan. Ei tyypillistä Laphroaigin makua. Parasta mallasviskiä mitä olen maistanut.
Linkwood Highlands Speyside

# Loc Dhu
The Black Whisky
10 40%
Tapsa: Kypsytetty poltetussa tynnyrissä ja siksi ei mitenkään tavanomaisen viskin makuinen. Hyvä, pehmeä ja pyöreähkö. Miellyttävä erikoisuus.
Jussi: Ei savun makuinen eikä viskin makuinen, mutta hyvän makuinen. Ehkä väri oli syynä siihen, että maistui hiukka salmiakkikossulta.
#103 Lochnagar
12 40% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Savunmakuinen, täyteläinen. Voimakas jälkimaku kielen sivuilla ja pieni poltto kurkussa. Muuten hyvä. mutta ehkä liiankin jälkimakuinen.
Jussi: Pehmeä suuhun levähtävä perus Single Malt. Sopivasti savua ja turvetta.


#7 Longmorn
12 45% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Öljymäinen alkumaku, joka päättyy koko suun hieman pistävään takalämpöön. Ei persoonaa.
Jussi: Vienosti vääntävä alkumaku.Jälkimaku miellyttävän savuinen. Vahvuudestaan huolimatta helppo juoda.


#24 Macallan
12 43% Highlands Speyside
Tapsa: Ponumainen alkumaku, joka kääntyy teräväksi loppumauksi koko takasuun alueella.
Jussi: Terävä alkumaku, joka j atku i melko poltteisena jälkimakuna. Maltaan- ja savunmakua ei oikein irronnut.
#24 Macallan
18 43% Highlands Speyside
Tapsa: Perinteisen makuinen laadukas Single Malt. Tasapainoinen keskisuuri alueelle painottuvaa tavaraa.
Jussi: Haju mallasviskimäisen hieno. Maistui hiukan tynnyriltä ja viinalta. Maku viiltää kielen reunoja. Luonnetta, mutta ei riittävästi ilmettä.
#72 Miltonduff
12 43% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Pyöreä perusmakuinen mallastuote. Jälkimaku kielen sivuilla. Hetken kurkkua lämmittävä.
Jussi: Hedelmäinen alkuvaikutelma. Piste keskellä kieltä, josta maku leviää läpi suun, ei kuitenkaan eteen.


#76 Mortlach
16J 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Todella hyvä viski. Pyöreä ja mieto. Tasapainoinen kelpo Single Malt.
Jussi: Haju pehmeä turve. Käsittämättömän turpeinen ja savuinen melko edessä oleva maku. Tosi voimakas. Ilmettä ja luonnetta löytyy.

WT97 - Tältä viskit maistuivat (D-G)

#45 c Dallas Dhu
12 J 40% Highlands Speyside (Findhorn)
Tapsa: Pyöreä alkumaku. Kevyehkö. Kielen sivuilla lämpöä.
Jussi: Makeahko haju. Persikkainen alkumaku ja pieni pisto keskikielessä. Jälkimaku miedon maltainen.
#13 Dalmore
12 J 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pyöreä, ei kovin voimakas maultaan. Vain pieni outo sivu maku - ponua?
Jussi: Haju hienostunut. Häviää suuhun ja erittää voimakkaasti sylkeä.

# Dalwhinnie
15 43% Highlands Speyside
Tapsa: Normaali Single Malt. Pyöreä maku alussa kielen päällä, joka vaihtuu lämmöksi kielen sivuilla.
Jussi: Pehmeä holahtava Single Malt. Mieto tasapainoinen jälkimaku joka menee hiukka hengitykseen.
#79 Deanston
12 J 40% Highlands Midlands
Tapsa: Pikkaisen makea, pyörähtää helposti kieleltä kurkkuun. Ei jälkimakua. Kevyehkö.
Jussi: Pumpulisen pehmeä alku, joka hetkenpäästä potkaisee ja loppumaku menee hiukka henkeen.
# Deerstalker
12 40%
Tapsa: Hieman ponunmakuinen. Ei mitenkään erikoinen.
Jussi
: Alku terävä ja maku hiukan tikkuinen keskisuussa. Maku kuitenkin melko miellyttävä.
# Drowers Dram Malt
40%
Tapsa: Normaali, arkinen ja persoonaton mallasviski. Epäpuhdas jälkimaku.
Jussi: Pehmeän mieto, "hento" ja miellyttävän makuinen. Varmasti vaikeasti tunnistettavissa.
# n Drumguish
3 40% Highlands Speyside (Kingussie)
Tapsa: Voimakas pitkään vaikuttava jälkimaku kielen keskellä. Työntää vähän Taliskerin suuntaan. Ei savuaromia. Tuoksu hieman ponumainen. Jälkivedet tulee suuhun.
Jussi: Tuoksuu hiukka maalta. Alkumaku terävähkö, joka pehmenee miellyttäväksi loppuhenkoseksi. Luonnetta on, olisikohan pikkutislaamon pontikkaa (Edradour)? Kunhan saa lisää ikää, niin on melkoisella varmuudella huippuviski.
#9 Dufftown
15 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Pyöreä alkumaku. Olisiko ripaus tervanmakua? Pitkä jälkilämpö keskikielen päällä. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Haju hiukka tunkkainen. Maku aluksi melko voimakas, joka muuttuu viinahöyryksi hengitykseen.

#32 Edradour
10 40% Highlands Midlands
Tapsa: Hyvin pehmeä. Jälkimaku viipyy kielen päällä pitkään. Ei hassumpi tämäkään tuttavuus. Olisiko mukana aavistus ponunmakua - kuitenkin hyvässä tasapainossa makuun nähden.
Jussi: Haju miellyttävä "mieto hajuvesi". Maku etukeskikielellä - "ponumainen". Itse asiassa melko huono Single Malt.
# Glencoe
Vatted Malt 8
Tapsa: Mainion makuinen. Pikkaisen savua. Terävä keskikielen jälkimaku laidasta laitaan.
Jussi: Single Malt, joka maistuu turpeelta, savulta ja maltailta. Perusviskin jälkimaku koko kielellä.
#96 Glendronach
12 40% Highlands Speyside (Deveron)
Tapsa: Makea alkumaku, kuitenkin kuivahko. Aika terävä jälkimaku, joka säilyy pitkään. Normaali Single Malt eli perustavaraa.
Jussi: Miellyttävän hajuinen. Terävä, tikkumainen ja nuoren makuinen.
Glendullan Highlands Speyside (Dufftown)

Glen Elgin Highlands Speyside (Lossie)


#1 Glenfarclas
10J 40% Highlands Speyside
Tapsa: Kevyen makuinen ja pehmeä hieno viski. Ehkä hieman persoonaton. Lämmin takasuun loppumaku.
Jussi: Makea haju. Hedelmäisen pehmeä ja pyöreä maku. Ei tyypillinen mallas. Maku on mahtava, muttei maistu missään erityisessä osassa suuta. Merkillepantavan hyvää.

#15.4 Glenfiddich
marras.73 Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Hyvä, tasapainoinen ja savunmakuinen sekä voimakas. Kaukana edellä tunnetusta Pure Malt veljestään. Komea ilmava maku.
Jussi: Maku laaja suun takaosassa. Leveä savun maku, jossa hiukan tikkuja.
#19 Glen Garioch
12 40% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Pehmeä alkumaku. Muuttuu matkalla hieman lääkkeenmakuiseksi. Lämmin, viipyvä jälkimaku.
Jussi: Pehmeä alku jossa hiukan "tenttua" Jälkimaku jotenkin katoaa (saattaa johtua juodusta viskimäärästä).
# Glengoyne
10 40% Highlands Western Highlands
Tapsa: Keskisuuri viski, joka pyörähtää kurkusta melkein nielemättä.
Jussi: Ihanainen pieni pallo kielellä. Mieto, onkohan viinaa olenkaan. Ilmettä tai luonnetta ei löydy.
#9 Glen Grant
Pure Malt
6 - 8 v. 40% Highlands Speyside (Rothes)
Tapsa: Mainion makuinen mallasviski. Suhteellisen pyöreä ja pehmeähkö. Lyhyt lämmin jälkimaku. Otettiin tehtaan omassa maistamossa katsellen samalla filmiä Majurista.
Jussi: Erittäin hyvä, kevyt ja pehmeä. Muistikuvani petti täysin.
#81 Glen Keith
1965 40% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Terävä savunmakuinen alkumaku. Löytyy särmää. Pitkä jälkilämpö.
Jussi: Pehmeästi holahtava, ei merkille pantavaa luonnetta. Pitkähkön ajan jälkeen jälkimaku kevyen singlemäinen
#22 Glenkinchie
10 43% Lowlands Eastern Lowlands
Tapsa: Terävä, pippurinen keskisuurta taakse asti. Voimakas ja villi maku.
Jussi: Hyvä pyöreä mallas ja pieni polte kurkussa.
#2 Glenlivet
12 40% Highlands Speyside (Livet)
Tapsa: Hieno tasapainoinen alkumaku. Kirpeä jälkimaku kielen sivuilla ja kurkussa. Kelpo tavaraa.
Jussi: Hieno hedelmäinen alku, joka muuttuu kevyen savuiseksi. Viina menee hengitykseen.
#57.4d Glen Mhor
mar 79/94 63.1% Highlands Speyside (Inverness)
Tapsa: Tuoksu vahva - viinan prosenteista johtuen? Maku pyöreä ja pehmeä. Jälkimaku lyhyempi kuin 100.1.Makea ensi isku -tulinen.
Jussi: Maku pehmeä ja persikkainen kielen keskiosan takana. Ei jälkimakua.
# Glenmorangie
10 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pehmeä ilmava alku. Muuttuu pitkäksi jälkilämmöksi takasuussa. Pehmeä persoonallisuus.
Jussi: Etenee kurkun perälle pehmeästi ja muuttuu miedosta aavistuksen verran pistäväksi.
#35 Glen Moray
15 40% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Hyvä, kevyt maku. Jälkimaku voimakas lämpö kurkussa. Kielen sivuilla myös kevyt lämpö.
Jussi: Ohut, laiha - maku takana kitalaessa. Jälkimaku kuitenkin pitkä ja makean savuinen.
#77 Glen Ord
12 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Pyöreähkö, terävä savunmaku alussa. Persoonallinen, hyvä jälkimaku siirtyy kielen takaosaan.
Jussi: Pallomaisesti etenevä maku, joka jää hiukka eteen. Jälkimaku tasoittuu siistiksi (voi ostaa ilman kynää).
#30 Glen Rothes
79/95 43% Highlands Speyside (Rothes)
Tapsa: Mainion makuinen. Pieni häivähdys turvesavua. Tasapainoinen. Ei jälkimakuja " kaikki heti kunnossa.
Jussi: Maku edessä, joka aavistuksen verran tunkkainen. Jälkimaku miellyttävän tasainen.
#93 Glen Scotia
8 40% Campbeltown
Tapsa: Pyöreä alkumaku, joka muuttuu nopeasti teräväksi keskikielen takamauksi. Normaali Single Malt.
Jussi: Alkumakuna pieni piikki, jonka jälkeen kurkun perälle holahtaa savumallaspallo.
#16 Glenturret
12 40% Highlands Midlands
Tapsa: Kyllä oli kelpo tavaraa. Pitkä jälkimaku kielen sivuilla ja jälkilämpöä kurkussa. Hieman persoonaton.
Jussi: Single Maltin makuinen, joskin hiukka terävä. Maku ehkä yllättävänkin edessä.

perjantai 22. toukokuuta 2009

WT97 - Tältä viskit maistuivat (A-C)

#54 Aberlour
10J 40% Highlands Speyside
Tapsa: Pyöreä. Katosi suusta melkein nielemättä. Jälkimaku keskikielen päällä. Persoonaton.
Jussi
: Jännä keskikielen hedelmän maku. Savu ja turve hyvin balanssissa.
#101 An Cnoc
12 J 40% Highlands
Tapsa: Hyvä, vähän savunmakuinen ja kevyt. Jälkilämpö kielen päällä. Menisi toinenkin ryyppy.
Jussi: Turpeinen, ei kuitenkaan Islay-tyyppinen. Takamakuinen. Pyrkii uudelleen ylös suuhun.
#33 Ardbeg
10 40% Islay South shore
Tapsa: Hyvä viski. Turve ja savu yhdessä tekevät ehkä pikkuisen lääkkeen makuiseksi. Täyttä tavaraa.
Jussi: Yllättävän pehmeä ja vesimäinen alku. Jälkimaku melko hienostunut.
#5 Auchentoshan
10 40% Western Lowlands (Glasgow)
Tapsa: Aito kunnon Single. Pieni savunmaku. Voimaa kielen sivuilla. Saa jälkiveden suuhun.
Jussi: Pehmeä, pyöreä maku, voisi vaikka juomalla juoda. Hyvä
#73 Aultmore
12 45% Highlands Speyside (River Isla)
Tapsa: Hieman makea ensivaikutelma. Lämmin, keskikielen sivuilla viipyvä jälkimaku. Hyvä normaali Single Malt.
Jussi: Keskikielen ja takamaun viski. Maku tuntuu tutulta. Ehkä keskitasoa parempi Single Malt.
#40.62 Balvenie
Single Barrel 15v 1979/95 50.4% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Normaalin makuinen, hieman suolainen, vahva keskikielen maku. Ei jätä suuta rauhaan pitkään aikaan. Kelpo tavaraa.
Jussi: Miedon pyöreä maku, joka haihtuu melko nopeasti.
# Bennachie
Vatted Malt 10 40% Highlands
Tapsa: Pieni tervanmaku. Erittäin terävä jälkimaku keskikielellä. Persoonallinen - tuo jälkivedet suuhun.
Jussi: Tynnyrin makuinen, maku vinosti vasemmalla. Miellyttävän pehmeä savu.
Ben Nevis West Highland
#36 Benrinnes
15 43% Highlands Speyside
Tapsa: Perusmakuinen Single Malt. Voimakas, pippurinen jälkimaku kiusaa hiukan kieltä.
Jussi: Tasapainoinen alkumaku, joka valuu alas. Jälkimaku karkaa kurkkuun ja keuhkoihin.



#12.4 Benriach
1984 62.9% Highlands Speyside (Lossie)
Tapsa: Tuoksu mieto - vähän persoonaton maku. Voimaa keskikielen kohdalla. Jälkilämpö kielen sivuilla. Ei huono aika pehmeä.
Jussi: Pehmeä hiukan makea haju. Melko etumakuinen, muttei maistu juuri miltään - pehmeä.
#50 Bladnoch
10 40% Lowlands Borders (Wigtown)
Tapsa: Hyvä kunnon Single Malt. Savua maussa. Voimakas, terävä jälkimaku kielellä.
Jussi: Pumpulinen Islaymainen maku, joka maistuu pitkään ja siirtyy hengitykseen.
#68 Blair Athol
12 J 43% Highlands Midlands
Tapsa: Aika kuivan karhea hyvä alkumaku, joka jää pitkään suuhun. Kyllä tätä linnanherran kelpasi hörppiä.Ei aivan huippu Single Malt.
Jussi: Voimakas hieman epämääräinen haju. Leveä, niinikään epämääräinen maku.
#*3 Bowmore
12 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Savuinen ja suolainen alkumaku voimakkaana koko kielellä, joka lopussa siirtyy kielen sivuille. Hyvää tavaraa.
Jussi: Erittäin aromikas alku. Hiukkasen merilevää ja suolaa. Jälkimaku kauniin kihelmöivä.
#3 Bowmore
50 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Tämä viski oli tynnyrissä kauemmin kuin Tapio on elänyt ! Parasta A-luokkaa. Ehkä hiukan liikaa polttoa kielen päällä. Ei Laphroaig 1977 veroista, mutta erinomainen nautintoaine. Hinta/laatu -suhde (yksi paukku n.200 mk) ei kuitenkaan ihan kohdallaan. Tämä ei tietenkään ole juoman vika vaan paikallisen pubinpitäjän, joka osasi arvostaa laatutavaraa.
Jussi: Haju sherrymäinen. Maku samettimaisen pehmeä. Jälkimaku pitkä ja aromikas. Eipä tästä Single Malt paljoa parane, mutta hinta/laatu -suhde ei kuitenkaan ole kohdallaan.
#3 Bowmore
Cask Strength 56% Islay Loch Indaal
Tapsa: Täyttä tavaraa. Ehkä voimakkuus (56%) tekee kuitenkin liian terävän maun.
Jussi: Vahvaksi vimaksi holahtaa alas merkillisen helposti, jättäen täyteläisen jälkimaun.

#3 Bowmore
Darkest 43% Islay Loch Indaal
Tapsa: Väriltään kauniin tumma. Hyvin vahva
savunmaku. Tasapainoinen kirpeä jälkimaku.
Jussi: Tasainen suuhun hulvahtava miellyttävän turpeinen ja savuinen maku. Haju todella hyvän täyteläinen.
#3 Bowmore
Legend 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Pehmein viski 50 ensimmäisen joukossa. Lämmin hyvä jälkimaku. Kyllä voi Single Malt olla hyvää.
Jussi: Pehmeä alkumaku voimistuu ja muuttuu hyväksi jälkimauksi.

#23 Bruichladdich
10 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Pieni, hento savunmaku. Koko kielen
alueella pippurisuutta. Normaali perun Single Malt.
Jussi: Pikkuisen raaka Islay, kyllä savua ja turvetta on, muttei ihan tasapainossa.


#10 Bunnahabhain
12 40% Islay Loch Indaal
Tapsa: Tuoksu paljasti maun. Ei Islaylle ominaista rehellistä savun ja turpeen makua, vaan jotakin muuta siltä suunnalta. Kehno viski.
Jussi: Pehmeä haju. Livahtaa kielen yli kurkkuun ja maistuu siellä. Hiukka merilevän makuinen.Ei tyypillinen Islay.

#53 Caol Ila
1980 40% Islay North shore
Tapsa: Vain hiukan turpeenmakua. Ehkä pikkaisen vetinen. Ei mitenkään erikoisen persoonallinen.
Jussi: Hyvä pehmeä hedelmäinen maku, ehkä hiukka jotain samaa kuin Glenfarelasissa.

#106 Cardhu
12 40% Highlands Speyside
Tapsa: Ei etumakua ollenkaan. Vain voimakas lämpö pienen savunmaun kanssa takasuussa.
Jussi: Helposti juotava, melko voimakas savu, aavistuksen makea. Jälkimaku pehmeän täyteläinen.


Coleburn Highlands Speyside (Lossie)

Craigellachie Highlands Speyside

#83c Convalmore
Connoisseurs Choice 12 40% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Ei voimakasta etumakua - vain hiukan pieni suolaisuus. Pyörähtää helposti kieleltä taakse. Ei pitkää jälkimakua. Mieto.
Jussi: Alku hienostuneen helppo. Keskimaku täyteläisen savuinen. Jälkimaku pitkä ja hiukan pistävä.
#37 Cragganmore
12 40% Highlands Speyside
Tapsa: Terävä ja voimakas keskikielen maku alusta loppuun. Luonnetta löytyy.
Jussi: Täyteläisen turpeinen ja savuinen kautta linjan. Maku ei juurikaan muutu. Hyvä !

maanantai 18. toukokuuta 2009

WT97 - Viskikertaus

Tässä kappaleessa käydään läpi merkki merkiltä matkalla maistetut Single Maltit.

(Viskisiepon huomio: Maistelumerkinnät alkavat todella vasta seuraavassa kappaleessa...)

Arvostelu tehtiin siten, että ensin maistettiin viski ja välittömästi kirjattiin makutuntemus muistiin. Vasta kun molemmat olivat maistaneet samaa viskiä, tulosta verrattiin. Poikkeamia tällä menetelmällä saadaan, mutta niin oli tarkoituskin. Emme etsineet absoluuttista totuutta emmekä paremmuusjärjestystä, vaan omaa makuelämystämme. Kuitenkin on mukava verrata, miltä sama juoma kaverista maistui.
Kun luet näitä arvosteluja, niin muista, että huonoksi kutsuttu viski ei tarkoita sitä, että se on epäkelpoa tavaraa ja siten juomaksi kelpaamatonta. Single Malt on aina hyvää. Tässä joukossa se vain ei vertaistensa kanssa sijoittunut terävimpään kärkeen.
Aluksi on kuitenkin syytä kerrata viskien jaottelu alueittain ja raaka-aineet joita valmistuksessa käytetään.

Lowland Malt Whiskies

Valmistetaan Etelä-Skotlannissa, joksi luetaan alueet jotka jäävät kuvitteellisen linjan Dundee - Greenock alapuolelle. Tämä alue tuottaa viskejä, joissa maitaan pehmeys ja viskin keveys on tyypillisempää kuin muiden alueiden viskeillä. Ei Highlandin viskeille ominaista turpeisuutta, suolaisuutta ja merimäisyyttä.

Campbeltown Malt Whiskies

Valmistetaan niemimaalla nimeltään Mull of Kintyre, Skotlannin länsirannikolla.
Nykyisin vain kaksi (ennen yli 30) tislaamoa, joista Springbank tuottaa kahta erilaista Single Maltia. Vaikka alueella tehdään vain kolmea eri viskiä, pidetään sitä silti yhä omana alueenaan, jonka viskeillä on täysin oma luonteensa.

Highland Malt Whiskies

Valmistetaan Pohjois-Skotlannissa, joksi luetaan alueet jotka jäävät linjan Dundee - Greenock yläpuolelle. Varsinkaan mantereen puolella sijaitsevalle muutamalle länsiosan tislaamon viskille on vaikea määrittää mitään yleistä luonnetta. Ehkä pyöreä, kuiva ja vain hieman savuinen. Pohjoisimpien tislaamojen viski on maultaan selvästi kanervainen, mausteinen, luonnekas johtuen luultavasti paikallisesta maaperästä ja meren äärellä sijaitsevista tislaamoista.

Speyside Malt Whiskies

Valmistetaan River Speyn laaksoalueella, joka on mallasviskitislaamojen sydänmaata. Tämä alue, Inverness ja Aberdeen kaupunkien välillä, ulottuu graniittisilta Grampian vuorilta alas viljaville alankomaille. Alueella virtaa monia jokia, joista suurin on River Spey. Tunnettu on myöskin sen sivuhaara River Livet. Vaikka nämä viskit tulevat Highlandin seudulta, niin tislaamojen keskittymä j a erityiset ilmastolliset olosuhteet tekevät viskiin oman tunnistettavan luonteensa ja luokitellaan omaan kategoriaansa, joka erottaa ne Highlandin muista viskeistä.
Viskit tunnetaan monimuotoisuudestaan ja jalostuneesta savunmausta. Mainittava on vielä se, että River Livet on niin tunnettu, että sen nimeä lainataan viskeihin, joiden tislaamot saattavat sijaita kaukanakin sen jokilaaksoissa. On vain yksi ainoa oikea - The Glenlivet.

Islay Malt Whiskies

Valmistetaan Islayn saarella. Suurin viskisaari, jota tuuli, sade ja meri pieksää. Viskit maultaan syvän turpeisia, savuisia ja vahvan makuisia viskejä.

Viskin makuun vaikuttavat tekijät

Vesi
Jokaisella tislaamolla on oma vetensä ja yleensä se on täysin käsittelemätöntä. Matkan aikana saimme nähdä useamman tislaamon vesialtaan, joka oli vain luonnon lampi tai maahan kaivettu isompi kuoppa. Veteen makunsa antavat niin maaperä, josta se nousee ja kerääntyy, kuin alueet joiden läpi se virtaa. Esimerkiksi Highlandin alueella useimman tislaamon vesi nousee graniittisesta maaperästä ja virtaa läpi turpeisten nummimaiden. Ja vettähän käytetään useassa prosessin vaiheessa " viljan liotuksessa ja uuttamisessa, joka edeltää käymistä ja tislausta. Jotkut tislaamot ovat peräti sitä mieltä, että he saavat paremman täyteläisyyden, jos valmiiseen viskiin sekoitetaan hieman tätä vettä, samalla viskin voimakkuutta alentaen.

Kallioperä
Osan vedestä uskotaan kulkevan matkallaan pinnalle satoja vuosia. Samalla se suodattuu ja saa oman makunsa. Vanhin peruskallio löytyy alueelta, joka tuottaa veden Bruichladdichin ja Bowmoren tislaamoille. Se on muodostunut noin 600-800 miljoonaa vuotta sitten ja tekee veden raudanmakuiseksi. Highlandin vuoristojen graniitti tekee veden taas pehmeämmäksi. Koillisen hiekkakivi antaa tukevan ja vahvan perusmaun viskiin kuten esim. Gragganmoressa.

Lumi
Highlandin huippuja peittää lumi, joka sulaessaan noruu puroina läpi kalliohalkeamien ja muodostaa pieniä jokia, kuten Livet ja Fiddich, jotka lopulta yhtyvät Speyhin. Tätä lumen sulamisesta tullutta vettä löytyy useimmista viskipulloista.

Maaperä
Maaperä ei vaikuta ainoastaan veteen vaan myös turpeeseen. Jos mallastus tehdään omalla tislaamolla, (kuulemma jotkut tislaamot tilaavat kaikki ohransa mallastukseen erikoistuneilla tehtailta) niin silloin käytetään paikallista turvetta kuivaukseen. Turve-esiintymien iällä, niiden ruohoisuudella ja kanervaisuudella on oma vaikutuksensa viskin makuun.

Ohra
Skotlannissa kasvaa eräs maailman parhaista mallastukseen sopivista ohrista. Tämä johtuu pitkistä kesäpäivistä ja viileistä tuulista. Lyhytvartisena se pysyy pystyssä tuulellakin ja kypsyy aikaisin tuottaen pähkinäisen, rikkaan maun. Suuret tuotantomäärät uhkaavat kuitenkin ohran laatua, josta on jo saatu ensimmäiset huolestuttavat merkit. Macallan tislaamo kokeili kandella eri ohralla - perinteisellä ja uudella. Toinen viski oli maultaan ohut, ruosteinen ja melkein metallinen. Arvata saattaa kummasta ohrasta tämä toinen oli.

Lämpötila
Sijainti pohjoisella pallonpuoliskolla saa aikaan lähdeveden matalan lämpötilan. Kun hyvin kylmää vettä käytetään tisleen jäähdytykseen ja ympäristön lämpötila kypsytyksen aikana on alhainen, niin viskistä tulee maultaan erityisen rikas ja puhdas.

Mikroilmasto
Vaikka samanlaista hiivaa käytetään (yleensä ale-tyyppi) kaikissa tislaamoissa, jokainen käymishuone on erilainen. Erot syntyvät erilaisista astioiden materiaaleista (puu, jolla on oma mikroeliöstönsä tai metalli).

Ilma
Ilma on erittäin merkittävä tekijä. Kun tynnyrit hengittävät, ne hengittävät paikallista ilmaa. Tämä vaikutus näkyy erityisesti tislaamoissa, jotka ovat meren rannalla. Usein niiden kypsennysvarastot ovat veden rajassa, jolloin aallot huuhtelevat varastojen perustuksia. Näin joihinkin viskeihin tulee suolainen, merenomainen luonne.

Lyhenteiden Selitykset.

c = closed
d = dismantled / demolished
m = maltings only
n = new
J = years old

torstai 14. toukokuuta 2009

WT97 - 6. kesäkuuta 1997

6. kesäkuuta 1997

The Parliament House hotellin suihku oli reissun toimivin, mutta aamupala huonoin. Se oli vain huoneen jääkaapissa oleva sämpylä, pulla, pikkuleipä, hillo ja mehu. Teekeitinkin löytyi, mutta ei me sillä ruvettu läträämään. Aamutoimet suoritettuamme siirryimme läheiseen parkkitaloon, johon olimme Ford Fiestamme edellisiltana jättäneet.
Matka lentokentälle onnistui kommelluksitta ja suunnitellussa aikataulussa. Tästä eteenpäin aikataulumme oli muiden päätettävissä. Edinburghissa koneen lähtö viivästyi puoli tuntia. Kiirettä pitäen Brysselin kentällä ehdittiin Helsingin koneeseen. Kiire oli turha, lähtö myöhästyi 45 minuuttia. Sen siitä saa, kun muut hoitavat menojasi.


(vas.) Balloch Hotel, Balloch, Dunbartonshire. Hotellin takana Esson huoltoasema, jossa tankkasimme automme ja Jussin takana näkyvässä pubissa itsemme. Aamu on valjennut ja Edinburgh on päämääränä. Tapsan takana lainehtii Loch Lomond.
(oik.) Tässä bongataan Ballantines.


Nyt lentokoneessa istuskellessamme pohdimme reissun loppuyhteenvetoa.
Ensiksi on sanottava, että viski ei maistu enää koskaan samalle kuin ennen reissua. Tämän jälkeen siinä on aina mukana muistoja eri tapahtumista ja mieluisista tunnelmista, joita matkan aikana koimme.
Yksi onnistuneen matkan perustekijöistä on hyvä seura ja siinä ei parempaa valintaa voi tehdä - suosittelen. Toinen on tietenkin hyvä sää. Koko reissun aikana ei satanut pisaraa­kaan ja aurinko oli pilvessäkin vain yhden päivän aikana. Tämäkin päivä oli tietenkin juuri se, jolloin ajoimme kaikkein pisimmän matkan. Tiet ovat erittäin kapeita. Hyvin usein jouduttiin käyttämään erillisiä ohituslevennyksiä. Kapeat tiet toivat kuitenkin luonnon lähelle ja tunnelma maaseudulla olikin varsin rauhallinen. Autolla ajellaan vähän niinkuin "sinnepäin" ja parkkeeraus pikkukylissä on oma taiteenlajinsa. Auton voi jättää tielle kaikilla mandollisilla tavoilla mitä pystyy keksimään. Siitä huolimatta liikenne oli joustavaa ja toiset huomioon ottavaa. Suojateitä näissä kylissä ei ollut käytännössä ollenkaan ja siitä yli mistä sattui pääsemään Grantown on Speyssä katseltiin kun paikallinen nuoriso piti grillijuhlat kaupungin keskustan puistossa. Penkin eteen oli sytytetty nurmikolle nuotio, jossa käristeltiin lihaa ja kanankoipia. Eipä tuo näyttänyt ketään kummeksuttavan. Nopeusrajoitukset jäivät useimmilla teillä arvauksen varaan. Mutta koska meillä ei ollut kiire mihinkään ja ajovauhti oli hyvinkin verkkainen, niin eipähän tuo juurikaan päässyt häiritsemään. Kunhan nyt mietiskeltiin, että mitähän nopeutta tälläkin metsäpolulla saa ajaa.
Skotlantilaiset eivät ole englantilaisia ja eivät myöskään heitä suuremmin arvosta. Kaneja ja lampaita oli maaseudulla runsaasti. Lampaat isompikokoisena eivät löytyneet aamulla asvaltin pinnasta liiskaantuneena, kuten älykkäämmät serkkunsa kanit. Välillä kanin raatoja oli asvaltilla niin tiheästi, että auto pomppi kuin olisi ajanut huonolla hiekkatieltä. Jos meitä nauratti skottien tunnuslause - You can't miss it - kun kyselimme ohjeita johonkin paikkaan, niin hilpeyttä sai aikaan vähintään yhtä paljon oma tunnuslauseemme - It's only money - ovathan skotlantilaiset kuuluisia nuukuudestaan. Vaikka ei se kyllä mitenkään meidän kohtelussamme näkynyt. Useampikin herrasmies tarjosi paukut pitkäksi venyneinä maisteluiltoina.


(vas.) Ja tässä bongataan J & B.
(oik.) Edinburgh. Tätä viskiä voitaisiin nykyään omistaa tynnyri tai pari ja miksi näin ei käynyt, se onkin sitten toinen tarina.


Monet tislaamot eivät vieraita alueellaan suvainneet. Tällöin otimme välittömästi käyttöön "olemme vain tyhmiä turisteja" -menetelmän ja ajoimme suoraan kieltokylttien ohitse tehdasalueelle ja saimme aina rauhassa ottaa kuvamme.
Ryypyn koot vaihtelevat ravintolakohtaisesti ja jokainen vannoi myyvänsä juuri sitä oikeankokoista laissa määriteltyä paukkua. Näyttää laki olevan niin kuin se luetaan - 2,5 tai 3,5 cl - lukijasta riippuen.
Hotellien suihkut ja WC:t olivat kyllä oma lukunsa kokonaan. Toimiva vehje oli jo ihmetystä herättävä harvinaisuus. Ikkunoiden aukeamismekanismit olivat suorastaan nerokkaan monimutkaisia ja lähes järjestään toimimattomia.
Känny ei kuulu kuin suurimmissa kaupungeissa, jos niissäkään. Suomessa nähtävät Skotlannin GSM-kuuluvuus­aluekartat lienee tarkoitettu lähinnä puhelinmyyjien markkinointikäyttöön.
Luonto on puhdasta ja maisemat todella upeita. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja välittömiä. Viskikulttuuria arvostettiin. Mutta aivan selvä ero oli siinä, että jos omilta kulmilta löytyi tislaamo, niin pubeissa oli hyvät valikoimat ja päinvastoin. Jokainen kulmakunta piti omaa viskiä luonnollisesti huipputavarana. Jopa Islaylla, joka on kuitenkin varsin pieni saari, oli joka tislaamolla oma kuppikuntansa.
Tällä reissulla ei kalastukseen ja golfiin kerinnyt tutustua, mutta ehkä joku toinen kerta. Näitä mandollisuuksia on siellä myöskin lähes rajattomasti.
Kaikenkaikkiaan unohtumaton reissu. Tätä päiväkirjaa kirjoitan lentokoneessa juuri Kööpenhaminan yläpuolella. Viimeinen koitos reissussa odottaa " mukana on yksi ylimääräinen viskipullo. Saapa nähdä tarttuuko tulli Tapion tuliaisreppuun? Vastaus on saatavissa aikanaan allekirjoittaneelta. Näkemiin Skotlanti ja sen ikimuistoiset viskikeitaat.
See you soon.


(vas.) Viimeinen yöpymispaikka. Olihan tämä siisti, mutta ehkä vähän persoonaton. Tyypillinen kaupunkihotelli, jollaisia myös Suomi on pullollaan. Yksi yö tällaisessa sai heti kaipaamaan pikkukaupunkien kodikkaita ja lämminhenkisiä majapaikkoja.
(oik.) Edinburgh, City Centrum, Downtown. Viimeinen rynnistys alkaa. Ensin pitäisi löytää likavaatekassi ja sitten hyvä pub, jonka viskivalikoimassa olisi vielä uusia merkkejä.



6.6.1997 Pe. Bryssel, Koti

Yöllä näytti sataneen, koska kadut olivat märkiä. Skotlannin perussää näyttää palaavan ja sehän meille sopii kun kerran kotiin ollaan menossa. Aamupala oli huoneen jääkaapissa, siinä oli mysliä, jogurttia ja kaikkea muuta, mutta jotenkin sitä kaipasi pekonia ja munia. Suihku toimi moitteettomasti, aivan kuin eilenkin.
Matkalla parkkipaikalla minä sain yskänpuuskan ja väänsin yrjöt erään aidan viereen. Parkkitalossa pakkasimme reppumme, uuden likavaatekassin ja tislaamokartan käärimme Lagavulin sateenvarjon ympärille.
Kentälle päin lähdimme kello 9.00 ja matka halki kaupungin sujui moitteettomasti, olihan kaupunki jo vanha tuttu. Luovutimme auton tankattuna Hertzille ja maileja oli kertynyt kaikenkaikkiaan 910.
Brysselin tax freessä Tapsalle antamani "ilmaisen partaveden kurssi" oli omaksuttu niin hyvin, että Tapsa tupsautti partavettä päällemme varmastikin 10 eri pullosta. Minä puistelin päätä ja nyrpistelin nokkaani asiantuntevasti. Ostimme rouville Chanel 5:t jotta molemmat saisivat yhtä hyvän lahjan. Kun menimme maksamaan, niin kassan setä yskähteli tukanduttavasti kun ympärillämme leijui mahtava maailmanmiehen partavesikimara.


(vas.) Edinburgh. Ennen illan koitoksia syötiin Ivanhoe pubissa tukeva lounas. Huomaa penkillä oleva uusi likapyykki kassi.
(oik.) Taustalla Edinburgh Castle. Skotlannin kuuluisin linna, jossa säilytetään kruununjalokiviä ja Mons Meg tykkiä. Edinburghin vanha kaupunki on ollut skotlannin historian sydän jo vuosisatojen ajan. Kaupungiksi se tuli 1100 –luvulla.


Lento Brysseliin oli 20 min myöhässä, joten minä vaihdoin kertyneet kolikot bitteriin. Oli jo hiukka katkolla onnistuuko vaihto Helsingin koneeseen, sillä vaihtoaikaa Brysselissä olisi vain muutama minuutti, mutta eihän hyvä tuurimme voi tähän loppua. Kentällä oli myös suomalaisista vanhemmista Tukholmassa syntynyt ja siellä ikänsä asunut nuorimies. Hän puhui hyvää suomea ja oli täällä töissä jonkin lehden päätoimittajana. Häntä huolestutti myös lennon viipyminen sillä hänenkin piti vaihtaa Brysselissä Tukholman koneeseen. Lento meni mukavasti ja Brysselissä jouduimme jopa hiukan jonottamaan koneeseen pääsyä.
Taaskaan Brysselin poikien kenttärutiinit eivät toimineet ja jouduimme odottelemaan koneessa pitkän tovin ennenkuin pääsimme ilmaan. Ehkäpä EU:n myötä meilläkin saadaan hommat sekaisin, kunhan olemme ehtineet lukea ja opiskella kaikki direktiivit.
Koneessa on tosi kuuma ja hiki valuu ihan norona pitkin selkää. Nyt on hyötyä tästä partavesisikermästä, vaikka joidenkin kanssamatkustajien ilmeistä voisi muutakin päätellä. Tapsan vieressä istuu mannekiinin näköinen tyttö, jolla on jalkatilassa pieni häkki ja siellä on kaksi pientä koiraa. Vähän ennen Helsinkiin laskeutumista häkistä kuului kova rapina ja hetkisen kuluttua ilmoille leijui hirveä paskan katku. Haju olisi varmasti kaikkien, myös "ihailevien", mielestä ollut täysin sietämätön ellemme olisi lieventäneet hajua tax freen näytetuoksuilla.
Rouvat olivat Seutulassa vastassa ja kun vielä meillä jaoimme likapyykin, olikin reissu sitten pistettä vaille valmis. Ja tuohonhan se jo tulikin ja varmemmaksi vakuudeksi kirjoitan tuohon loppuun vielä yhden.


(vas.) Mathers Bar. Edinburgh. Tässä viimeinen maiste­lupaikkamme. Jos ei ollut moittimista reis­summe pubien ja baari­en valikoimissa niin tämä oli kyllä niistä ylivertaisia. Liian monta merkkiä jäi maistamat­ta, kun kunto yksin­kertaisesti loppui kes­ken. Paikallinen asia­kaskunta oli erittäin ystävällistä ja kiinnostu­neita tekemisistämme. Myös palvelu oli sellaista luokkaa, että kaipaa­maan jäi. Tätä paikkaa voi suositella kaikille Edinburghin kävijöille.
(oik.) Kädessä tislaamokarttaan kääritty Lagavulinin sateenvarjo ja viikon roskat. Ulla ja Sirkka odottavat tuliaisiaan.


PS. Yhteenveto

Matka onnistui kaikilta osin niin nappiin, että uskon ettei tällaista matkaa onnistu hyvälläkään tuurilla varustettu ihminen tekemään kuin kerran elämässään. Tapsaa parempaa matkaseuraa tuskin maailmasta löytyy, ja kun vielä koko matkan ajan Tapsan vatsakin pysyi kunnossa, niin mistäpä voisi valittaa. Muiltakin osin onni potki isoilla monoilla ja reissulla oli mukana enemmänkin kuin perinteistä "tuurin tynkää". Onnistuttiin maistamaan, matkan teeman mukaisesti, useita huippuviskejä. Mutta kun laskimme yhteen juodun viinamäärän, saimme kokonaismääräksi reilu pullollinen turpaa kohden. Mielestäni se on vähän yhdeksän päivän matkalle, kun ottaa huomioon, että matka oli viskimatka. Kaikki juodut bitterit olen luetellut päiväkirjassa, laskekoon jos ketä huvittaa.
Emme ole tähän mennessä lukeneet toistemme päiväkirjoja ja onkin mielenkiintoista nähdä olemmeko olleet samalla reissulla. Parhaimmillaan päiväkirjamme täydentäisivät toisiaan siten, ettei mitään jäisi pois, ja niistä muodostuisi kokonaisuus, josta voisi aistia matkan hyvän ja onnistuneen hengen. Tässä tämä juttu nyt sitten on.
Pyydettäessä kerromme lisää ja saatamme kertoa vaikkei niin pyydettäisikään. Joka tapauksessa tämä oli niin mieliinpainuva reissu, että tulemme muistelemaan sitä loppuikämme. Ja vaikka muisti menisikin niin tämän reissun me muistamme.

Möö

torstai 7. toukokuuta 2009

WT97 - 5. kesäkuuta 1997

5. kesäkuuta 1997

Aamulla hotellista löytyi reissun toimivin ikkuna ja suihkukin sai yhteisen kiitoksen. Ravitsevan aamupalan jälkeen kohti Glasgowia ja sieltä edelleen Edinburghiin. Tie oli suurimmilta osin moottoritietä ja maisemat alavia.
Hotellin hankkimisessa turvauduttiin perinteiseen suurkaupunkisysteemiin. Ajettiin lentoasemalle ja etsittiin hotellien varauskeskus. Sitä kautta löytyi The Parliament House Hotel, sopiva yöpymispaikka meille. Kentältä saatiin selkeät ajo-ohjeet hotellille oikein kaupungin karttaan piirrettynä. Hotellin sijainti oli paras mahdollinen - vain parin minuutin kävelymatka kaupungin keskustaan.
No niillä ajo-ohjeilla ei pitkälle päästy. Heti keskustaan saapuessamme oli vastassamme yksisuuntainen tie, jota karttamme mukaan meidän olisi pitänyt ajaa tietenkin vastavirtaan. Aikamme kaupungissa pujoteltuamme löysimme hotellimme ja autolle parkkipaikan. Varsin mielenkiintoinen kokemus - vieras kaupunki, ruuhka-aika ja vasemmanpuoleinenliikenne.
Ranskalaisen suihkun jälkeen olimme valmiit valloittamaan kaupungin viskikeitaat. Tutustumiskävelyn edetessä tankattiin ruokapuoli kuntoon Ivanhoe-ravintolassa. Matkan jatkuessa alkoi osoittautua, että uusien lajien löytyminen saattaisi olla aina vain vaikeampaa. Kunnes saavuttiin pubiin, josta löydettiin useampi uusi merkki. Niitä maistellessamme ja muistiinpanoja tehdessämme eräs vanhempi skottiherra halusi selvittää itselleen, että mitähän nuo ulkomaan epelit oikein touhuavat. Asia kerrottiin ja samalla surkuteltiin, että on niin vaikea löytää enää uusia lajeja.


(vas.) Laphroaig Distillery. Jussin savustusta on syytä hiukan valvoa. Kaikki näyttää olevan kohdallaan ja jäämme erittäin malttamattomina odottamaan tätä valmis­tuserää.
(oik.) Tässä huoneessa mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta käytetään peruskaljaa tislausta varten.

Eipäs aikaakaan kun koko joukko eteni peräkanaa kohti viskiravintolaa, jossa valikoima oli niin laaja, että piti oikein katsoa kahdesti oliko näky varmasti totta. Osa jäi pakostakin maistamatta. Koko korkean huoneen perällä olevan baaritiskin takana seinä oli lattiasta kattoon täynnä erilaisia viskejä. Pulloja oli useampi sata ja kaikki eri merkkejä. Single Maltit olivat erityisen hyvin edustettuna. Mikä ihana näky!! Uusia lajeja saatiin 15, joka on mahtava suoritus, kun ajatellaan, että pohjalla oli jo 69 eri merkkiä.
Skottiherran kanssa sitten aika kuluikin rattoisasti. Jussi hoiteli jutut ja minä vain kuuntelin sujuvasti. Tässä vaiheessa on kyllä myös mainittava. että hän oli jo toinen maistelukumppani, joka kehui meidän kielitaitoamme. Kyllä osaavat olla kohteliaita nuo skotlantilaiset. Mieleen jäi kuvaus, että Skotlannissa sataa niin usein ja paljon, että heille kasvaa ajan mittaan räpylät, ja kesän erottaa talvesta siitä, että talvella sade on kylmää.
Eurooppalaisten kielten ja kultturien eroja selvitellessä ja viskejä maistellessa ilta alkoi lähestyä loppuaan. Tarkkaan en muista mihin aikaan skottimies ulos horjahteli. Aikanaan myös me poistuimme ravintolan henkilökuntaa kovasti kiitellen ja runsaat juomarahat antaen. Paluumatkan varrelta löytyi vielä iltapalaksi kinkkuvoileipä ja pintti bitteriä. Enemmänkin olisi mennyt, mutta Jussin mato alkoi näköjään kuolla. Vai ajatteliko viisaana huomista päivää. Sitten koisimaan. Matka jatkuu ....
Maistettu 13+16+15+8+13+4+15 = 84 merkkiä.


(vas.) Tislauspannut kuparia ja Tapsa rautaa.
(oik.) Veroviranomaisen lukitsema tisleen mittausasema no:1. Laphroaig Distillery.


5.6.1997 To. Edinburgh

Aamu on jälleen aurinkoinen ja suihku toimii täysin moitteettomasti, eli vettä tulee säädettäessä joko paljon tai vähän, ja sen lämpötila ei vaihdu jollei itse halua. Aamupalasta en nyt kerro mitään, sillä valistunut lukija arvaa kaiken kertomisen arvoisen helposti.
Ajelimme pysähtymättä Glasgowin kautta Edinburghin lentokentälle. Matkalla Tapsa kuvasi liikkuvan auton ikkunasta J & B:n ja Ballantinesin "tehtaat".
Lentokentän hotellissa olisi kyllä tilaa mutta hinta oli 100 puntaa per/lärvi, joten joimme vain baarissa yhdet bitterit. Pysäköimme auton lentokentän Hertzin parkkipaikalla ja menimme kysymään majoitusta hotellineuvonnasta. Virkailija kertoi, että Edinburgh 1ähiympäristöineen on aivan täynnä. Täytimme kuitenkin lapun, jossa etsimme kanden hengen huonetta hintaluokassa 30 £/takaraivo. Yllättävästi huone löytyi aivan Edinburghin keskustasta.
Autoon mentäessä Hertzin paikoitusalueen valvoja nosti valtavan metelin, kun olimme jättäneet auton heidän parkkipaikalleen. Ei tainnut äijäpaha tunnistaa omia autojaan. Ajelimme ohjeiden mukaan The Parliament –hotellille, mutta liikennejärjestelyt oli sellaiset, ettei sitä niin vain löytynytkään.


(vas.) Ei uskoisi, ellei itse näkisi. Tästä pahaisesta ojasta ottaa Lagavulin vetensä. Vesi oli väriltään tummaa ja eikä sitä nyt niin kauhealla kohinalla virrannut. Vesi tulee läheiseltä Beinn Bhreac kukkulalta, jossa alkulähteenä on Loch na Beinne Brice. Valmistuote on kuitenkin huipputavaraa, tuli vesi sitten mistä tulikin.
(oik.) Lagavulinilta jatkettiin valtatietä Ardbegin tislaamolle ja sieltä edelleen Loch an t-Sàilein rantaan. Olihan vanha skottiherra edellisiltana paikan kauneutta kehunut.

Ajoimme useamman kiepin keskikaupungin ruuhkassa neljältä eri suunnalta hotellin ohi. Pysäköimme auton puiston viereen ja lähdimme jalkaisin etsimään hotellia. Se löytyikin mäen päältä pienen kiharaisen tien varrelta aivan puiston vierestä. Respan tyttö neuvoi meitä viemään automme parkkitaloon, joka sijaitsi puiston toisella puolella. Autolle mentäessä "kylmäajoimme" mutkikkaan näköisen risteyksen, jotta se sitten sujuisi auton kanssa.
Majoituimme ja kävin suihkussa, tämä on tähänastisista hotelleista paras. Hotellista tosin puuttuu baari ja ravintola, mutta mitäs siitä kun sijainti on aivan keskustassa. Suoritin viimeisen T-paidan kuivapesun hiustenkuivaajalla ja partavettä päälle ja kaupungille.
Oli tarve likavaatekassista joten menimme keskustan liikekeskukseen, josta ostimme muutaman CD-levyn, sopivaa kassia emme sieltä löytäneet. Onnekkaasti löysimme saman säkkipillisoittajan CD:n joka oli esiintynyt Athollin linnassa. Joimme päiväkaljat ja lähdimme jatkamaan kassijahtia. Kävimme useammassa liikkeessä ja muutamassa baarissa joissa maistoimme muutaman uuden viskin.
Tilanne näytti melko huonolta, sillä kassia emme olleet löytäneet ja baareissa näytti olevan vain sellaisia singlejä, joita olimme jo maistaneet. Söimme runsaan "mixgrill" aterian Ivanhoe -nimisessä ravintolassa.
Matka jatkui päämäärättömästi kassia etsien ja eräässä kaupassa oli kuin olikin sopiva kassi. Esillä oli 6 erilaista kassia ja kyltti johon oli merkitty kassien hinnat. Valitsimme keskisuuren putkikassin ja marssimme kassalle. Koska hinnaston halvin näytti olevan pieni vyölaukku sanoin kassaneidille, että haluaisimme maksaa tämän "beltbagin". Hän löi kuitenkin kassaan putkikassin hinnan, joten se siitä hämäyksestä.
Kurkistelimme sisälle useaan baariin ja löytyikin yksi, jossa oli pari uutta singleä. Kun tilasimme viskit ja otimme vihkot esille, pöllähti viereemme vanhempi mies olutlasi kädessään ja kyseli "mitä te teette", "mistä te..." ja kaikki muutkin tutut kysymykset. Hän halusi välttämättä tarjota meille viskit, mutta kerroimme ettei noista mikään kelpaa, sillä olemme maistaneet niitä kaikkia. Hän tarjoutui oppaaksi paikkaan, jossa kuulemma on tosi paljon single maltteja. Niinpä hiippailimme muutaman korttelin matkan ja saavuimme baariin jossa oli hyllymetreittäin viskejä.


(vas.) Jokainen kulkee tavallaan. Tässä etuajo-oikeus on paikkakuntalaisella. Matka Port Askaigin satamaan on alkanut ja kiirettä ei ole.
(oik.) Saari on kierretty ja kaikki tislaamot on nähty. Paluumatka alkaa lautan odottelulla. Jää hyvästi Islay, ei ole yhtä pahaa sanaa sanottavana sinusta.


Oppaamme Duncan Alastair kulki ympäri baaria ja kertoi kaikille keitä me olimme ja mitä me teimme. Paikallinen väki kävi pöydässämme suosittelemassa lempiviskejään ja kyselemässä joko olimme maistaneet sitä tai tätä. Maistelimme tosi monta loistoviskiä ja maksoimme myös Duncanin muutaman kaljan. Duncan ihmetteli miksemme olleet kännissä, vaikka hän oli jo aivan "deekin" [diiken]. Vertailimme suomen- ja englannin kielen eroja ja Duncan väitti meidän puhuvan erinomaista englantia. Hän matki miten eri puolilla englantia puhutaan ja kertoi, ettei ollut armeijassa ollessaan ymmärtänyt yhtään mitään.
Tänään Tapsan kielikorva oli jotenkin tukossa tai Duncan puhe ei istunut Tapsan korvaan, sillä minä hoidin tulkkauksen ja valtaosan keskustelusta. Ilta meni tosi nopeasti ja noin kello 24.00 hipsimme hotellille ja kaipa mekin olimme hiukan deekin. Matkalla söimme iltapalaksi valkosipulivoileivät ja joimme tuopit bitteriä. Tapsalle olisi maistunut vielä toinenkin bitteri, mutta minä kielsin sen ehdottomasti. Huoneessa päätimme, että kirjoittamme päiväkirjamme lentokoneessa. Päivän ajomatka oli noin 140 mailia. Hyvää yötä.