Viskisieppo nautiskeli kesän lämmöstä kesäiseen iltaan sopivan Glen Grantin kanssa. Glenin kanssa tuli nostalgiset ajatukset mieleen, sillä Grant kuuluu läheisesti harrastuksen alkuaikoihin. Siinä miettiessä ja Granttiä huljutellessa alkoi Sieppo miettiä mitä kaikkea sitä suuhun onkaan tullut latettua, mutta eipä enää kaikkia voinut muistaa.
Onko lopulta väliä yksittäisellä viskillä pitkässä juoksussa? Onko lopulta väliä miten paljon on tullut maisteltua, siis eri merkkejä/ikiä/tyyppejä? Joku aika sitten vielä tuli laskettua muistivihkosta nuottien lukumäärät, mutta nyt ei enää viitsi. Mitä merkitystä on lopulla sillä, oletko maistanut 100, 300 tai 900 viskiä? Kuinka monta niistä muistat lopulta mieleenpainuvia viskeinä itseinään.
Onko siis laatu vain merkitsevä tekijä? No, ihan noin mustavalkoisesti ei Viskisieppo ajattele. Toki viskejä on maisteltava monipuolisesti ja jonkin verran, että löytää laadullisesti parhaat. Laatu tarkoittaa nyt omaan makuun sopivaa. Mutta vaatiiko se 1000 viskiä? Ei kai nyt sentään. 10? 100? 200? Mikä on sellainen määrä, että voi sanoa maistelleensa tai olevansa harrastaja. Vai onko sellaista lukemaa? Vähän tuntuu että ei ole. Millä oikeudella Viskisieppo voisi sanoa toiselle, jolla on 50 maisteltua viskiä, että et ole harrastaja. Sinulla täytyy olla ainakin 100. Ja kun on 100, niin toisella on 200. Loputon kierre.
Yllättävän usein Viskisieppo on myös törmännyt kommentteihin; "Etkö sä ole edes sitä maistanut?". Hmm. Entä sitten? Entä sitten, että jokin uutuus on maistamatta tai jokin vanhempi "legenda" on jäänyt väliin? Ei kaikilla ole mahdollisuutta/halua maistaa joka ikistä viskiä joka on olemassa. Tekeekö tämä haluttomuus sitten harrastajasta huonon? Jos tekee, niin minusta se on avarakatseisuuden puutetta "huonontajan puolelta".
Oli harrastus mikä tahansa, on aina aloittelijoita ja pidemmälle ehtineitä. Pidemmälle ehtineen ei tulisi koskaan latistaa aloittelijaa aloittelun takia ja joku päivä joku menee myös ohi entisestä pidemmälle ehtineestä.
Laskut saa nyt siis jäädä tekemättä ja Viskisieppo lopettaa pähkäilyt. Grant kimaltelee lasissa vielä sen verran houkuttelevasti ilta-auringon paisteessa että pitänee napata se pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti