lauantai 18. syyskuuta 2010

Sieppo Speyside-kierroksella 4/4

Lauantaiaamu valkeni Aberdeenissa sateisena ja ankeana. Lento lähtisi vasta neljän jälkeen, eikä hotellista saanut myöhäisempää uloskirjautumista, joten edessä oli reipashenkistä ulkoilua kaupungilla tai hotellissa aulakuolema. Onneksi kaatosade hellitti juuri ennen uloskirjautumista, niin ei olisi ihan niin ankea päivä tiedossa.

Aberdeen on harmaa kaupunki. Auringonpaisteessa kaikessa hyvässä, mutta harmaana päivänä harmaatakin harmaampi. Suurin osa keskustan taloista on rakennettu graniitista, joten kovin suurta väriloistoa ei ollut tiedossa.

Sieppo ei ole shoppailija luonteeltaan, joten pian olikin aika suunnistaa pubiin. Janohan siinä tuli, kun käveli pääkadun päästä päähän. Ensin vilkaisu eiliseen pubiin, tyhjä ja pahalta haiseva noin aamutuimaan. Kohti seuraavaa ja kappas, siellä törmättiin muutamaan muuhun seurueemme jäseneen. Siinä menikin mukavasti aikaa juodessa yhdet janoon.



Jossain vaiheessa kävellessä tulee nälkä, eli kohti sopivaa ruokapaikkaa. Osa matkalaisista oli käynyt edellisenä iltana The Prince of Wales -pubissa. Sinne siis, jos siellä olisi hyvää pubi-ruokaakin. Olihan siellä, eli pöperöä eteen. Lammas-palsternakka-kaali-porkkana -pata lämmitti oikein mukavasti.

Nyt taksi ja kohti Aberdeenin lentokenttää. Kenttä on pieni, mutta kaupan viskivalikoima on yllättävän hyvä. Sieppo lankesi ensin yhteen ja yllytyksestä toiseen. Siinäpä taas mukavat pari kiloa lisää kannettavaa reppuun.

Koneessa istuessamme kovasti Sieppo toivoi, että kone olisi ajoissa, sillä jatkolento Amsterdamista olisi illan viimeinen Suomeen. Lento oli ajoissa, turvatarkastusten muodollisuudet meni kivuttomasti ja kohta istuttiinkin Suomeen lähtevässä koneessa. Nimen omaan istuttiin, sillä lähtöön tuli totta kai taas mutkia. Matkalaukkujen viskoja (työntekijä) oli onnistunut jumittamaan itsensä jotenkin rahtiruuman luukun väliin. Kohta kapteeni jo ilmoittelikin, että palokunta saapuu mutta kone ei pala vaan tulevat irrottamaan raukkaa luukusta. Koneen ympärillä pyörikin ambulanssi, palokuntaa ja muita henkilöitä. Omin jaloin kaveri paikalta käveli, mutta muiden naurun perusteella itsetunto ehkä sai tapauksesta kolauksen.

Lopulta kotona, matkalaukku ehjänä, sisältö ehjänä. Kaikki hyvin. Kamera täynnä kuvia ja mieli pullollaan muistoja. Hieno reissu. Suuri kiitos myös matkaseuralaisille. Te teitte matkasta vieläkin hienomman.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Mukava reissu vaikka itse sanonkin, ja upeita kuvia olet saanut Skotlannista!!

T. JaRiMi