torstai 29. joulukuuta 2011

Viskisiepon viskivuosi 2011

Sieppo on yleensä vuoden lopulla tehnyt pienen katsauksen viskijuttuihin omasta nokastaan katsoen, joten tässä nokitaan taas.

Vuosi 2011 toi mukaan vihdoin ja viimein viskitapahtuman Suomeen eli UISGE 2011 tapahtui helmikuussa. Hieno tapahtuma, ja hienoa, että tapahtuma saa jatkoa taas tulevana viskivuonna 2012. Kiitos järjestäjille, Gallows Birdille, maahantuojille ja ennen kaikkea mukana olijoille. Ennen tapahtumaa oli jonkin verran kritiikkiä ilmassa, mutta tapahtuman jälkeen on ollut hiljaista. Sieppokin pyysi jossain vaiheessa perusteluja tai syitä kritiikin esittäjiltä, mutta mitään ei kuulunut.

Muutama juttu maailmalta on jäänyt mieleen. Sergen todella hieno huomio viskien numeroarvosteluista (viittaus Dave Broomin haastatteluun) oli todella mukavaa luettavaa. Toinen mieleen jäänyt juttu on Ian Buxtonin kirjoitus, joka on luettavissa täällä. Sieppo on ollut aina sitä mieltä, että viski on tehty nautittavaksi, ei säilytettäväksi. Parhaiten viskintekijöiden ammattitaitoa arvostaa arvostamalla tuotetta maistaen, ei säilyttäen kaapissa.

Uusi suomenkielinen viskiblogi, Eläväpullo, ilmestyi kartalle. Loistavaa, todella hienoa saada uusi suomenkielinen viskiblogi netin ihmeelliseen maailmaan! Aivan alkuvuodesta aloitti myös toinen suomalainen, tosin englanninkielinen, viskiaiheinen tiedeblogi Whisky Science. Todella mielenkiintoista luettavaa, ja haastavaa myös. Todella tervetullut viskiblogi. Toivottavasti molemmat blogin pitäjät jaksavat jatkaa kirjoittelua. Smoke on the Water on jatkanut edelleen aktiivisesti kirjoittelua, ja ainakin Sieppo seuraa sitä tarkasti. Kaikista arvioista Sieppo ei ole samaa mieltä, mutta sehän on koko viskiharrastuksen suola (ja tiedän, että menee myös toisinpäin kuten pitääkin). Iso kumarrus Hämeenlinnan suuntaan!

Valitettavasti Sieppo aikoo jatkaa myös oman blogin pitoa omasta, henkilökohtaisesta näkökulmastaan nähden, eikä aio antaa ulkopuolisten vaikuttaa sisältöön. Tämä blogi on edelleen "Hetken ajatuksia viskeistä ja viskiaiheista...", ja aina ei voi miellyttää kaikkia. Ehkä tosin kehumisen sijaan pitää keskittyä enemmän kritisointiin, kun se taitaa tulla luonnostaan.

Alkuvuodesta Sieppo laittoi omat tuntemuksensa vain Suomeen pullotetusta Rosebankistä foorumille. Sieppo löysi tuoksusta yhden aromin, joka on näköjään jäänyt elämään jo omaa elämäänsä. Tämä yksi sana, ja arvio, on jostain syystä noussut esille uudelleen ja uudelleen. Liimasta saa puhua, saippuankin saa mainita mutta rehellisesti havaittuja uusia nimikkeitä ei taida saada sanoa ääneen. Sieppoa lähinnä huvittaa välistä viittaukset siihen viestiin. Ja kuten jo aiemmin totesin, on se Rosebank yksi parhaista Suomeen tehdyistä pullotuksista tähän mennessä. Olisiko aika jo unohtaa ja jättää se tälle vuodelle, jos se niin häiritsee?

Siepolle 2011 oli ihan mukava viskivuosi ja toivottavasti 2012 jatkaa samaa rataa. Jotain uutta varmasti tapahtuu ja uusia näkökulmia avautuu, sen tietää jo nyt.

Hyvää, suvaitsevaa, maukasta, tuoksurikasta ja nautinnollista viskivuotta 2012!

Sláinte,
Viskisieppo

[edit joskus 2012: Sieppo huomasi vähän myöhään, että viskivuonna 2011 oli aloittanut kolmaskin suomalainen viskiblogi eli Viskiä, kiitos. Hienoa, ja pahoittelut Siepon jälkijättöisyydestä.]

tiistai 27. joulukuuta 2011

Viskiä ja juustoa jouluna

Joulupöydän lopetukseen oli ilmestynyt juustoja, joten Sieppo pyrähti viskikaapille ja oli taas aika olla maistissa. Kokeillessa mennään välistä metsään (tai tällä kertaa navettaan), ja välistä löytyy mitä hienoimpia makuelämyksiä. Tässäpä Siepon kokemuksia.

Roquefort Papillon -sinihomejuuston kanssa Ardbegin Alligator toimi oikein kivasti. Hyvin usein sinihomejuuston kanssa juuri Islayn savuinen viski on hyvä oletus. Mutta vielä paremmin suussa räjähti Bruichladdichin Black Artin kanssa, varsinkin juuston suolaisuus nousi todella esille. Black Artin kanssa tuli mieleen enemmän viinin kanssa maistelu, kuin viskin kanssa. Bowmoren Tempest (batch 2) toimi joten kuten, mutta se siitä.

Rustique Camembertin kanssa oli siten hankalampaa, mutta myös palkitsevampaa.  Balvenien Port Woodin (47.6%) kanssa juusto oli yhtä makujen ilotulitusta. Lopussa todella voimakas ja puhdas salmiakin maku. Bowmoren Tempestin (batch 2) kanssa koettiin sitten täydellinen vastakohta. Saman tien mieleen tuli se hetki, kun kävelee sisälle navettaan ja kaikki se tuoksu iskee päin naamaa. Nyt sama "elämys" suussa moninkertaisesti. Argh, ja suun "desinfiointi"! Sieppo ei suosittele tätä kokeilua. Tai siis kokeilla saa, mutta Sieppoa ei saa syyttää yllytyksestä.

Chevrette on puolestaan aika mieto juusto, mutta silti maukas. Sen kanssa joutui tekemään hetken töitä mutta onneksi työ palkittiin. Auchentoshanin Three Wood toimi tämän juuston kanssa todella hyvin. Pähkinäinen maku ja hyvin tasavertaiset keskenään. Ainakin Sieppo piti paljon.

Jos viskin ja juuston yhdistäminen ei ole ennestään tuttua, niin suosittelen. Aina ei onnistu, mutta välistä toimii todella hienosti. Viskin kanssa pitää vain olla varovainen. Vain pienen pieni tilkka riittää kerrallaan, ja kannattaa ottaa vasta aika lopuksi (siis juusto ensin). Usein myös viskin laimentaminen vedellä kannattaa, sillä korkeat prosentit voi jyrätä juuston, vaikka muuten maut toimisivat yhdessä.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 suomalainen viskiteko


SUOMEN MALLASWHISKYSEURA RY. VALITSI VUODEN SUOMALAISEN VISKITEON

Suomen Mallaswhiskyseura ry. valitsi ensimmäistä kertaa vuoden suomalaisen viskiteon. Tunnustuksen tarkoituksena on nostaa esiin suomalaiseen viskikulttuuriin positiivisesti vaikuttaneita henkilöitä ja toimijoita.

Vuoden 2011 suomalaiseksi viskiteon tekijäksi on valittu ravintoloitsija Thomas Aschan ja ravintola Gallows Bird. Tunnustus annettiin ”Uisge 2011” -viskifestivaalien järjestämisestä.

Kuluvan vuoden helmikuussa järjestetty ”Uisge 2011” oli Suomen ensimmäinen oikea viskitapahtuma, jossa maahantuojat, harrastajat ja muut viskistä kiinnostuneet kokoontuivat tavalla, jota ei Suomessa ollut aikaisemmin nähty. Sellaisenaan se oli suuri virstanpylväs suomalaisessa viskikulttuurissa ja nosti viskitietoisuuden- ja kiinnostuksen Suomessa uudelle tasolle.

Thomas Aschan uskoi siihen, että tämänkaltaiselle tapahtumalle on myös Suomessa kysyntää ja uskalsi panostaa tapahtuman toteuttamiseen. Uisge 2011 osoittautuikin suureksi yleisömenestykseksi kun yli tuhat viskin ystävää kokoontui kaksipäiväisen tapahtuman aikana tutustumaan viskikulttuuriin.

Kunniakirja vuoden 2011 suomalaisesta viskiteosta luovutetaan sen saajalle 15.12.2011 järjestettävässä Suomen Mallaswhiskyseuran tilaisuudessa.

Lisätietoja antavat:

Antti Tuurala
Presidentti
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 516 9541
antti (at) mallaswhiskyseura.fi

Mika Jansson
Pääsihteeri
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 7072 472
mail (at) mallaswhiskyseura.fi

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Suomen skotlantilaisia

Illan menu
Marraskuisena torstai-iltana vietettiin seuran epävirallisia 13 yo. -syntymäpäiviä tastingin merkeissä. Teemana oli vain Suomen markkinoille pullotetut viskit. Siepon mielestä oiken hyvä teema Suomen Mallaswhiskyseuran synttäreille.

Illan juonnon hoitivat tyylikkäästi seuran presidentit; nykyinen varapresidentti Hannu Juutilainen kävi läpi illan kaksi ensimmäistä viskiä, ja presidentti Antti Tuurala hoiti loput.

Hannu kertoi viskien esittelyiden lomassa paljon tarinaa Douglas Lainginin valikoimasta ja myös yleisesti taustaa, miten Suomeen on eksynyt vain meille tehtyjä pullotuksia ja mitä kaikkea näiden valintojen taustalla on tapahtunut. Yksi nimi putkahteli takapiruna usein esille ja kyseessä on Mika Jansson. Hän on tehnyt todella vakuuttavaa ja hyvää työtä Suomen valikoiman eteen. Iso Kiitos! Toki hänen apunaan on toiminut muitakin, mutta koska Sieppo ei tiedä kaikkien muiden nimiä niin kiitos myös muille Mikan välityksellä. Sieppo ei nosta hattua, vaan kumartaa syvään ja nostaa lasillisen vain Suomeen pullotettua viskiä.

Illan kattaus miellytti Sieppo, sillä viimein Sieppo pääsi paistamaan sitä ekaa Port Elleniä, mikä Suomeen tuli. Sieppo oli sen ilmestymisen aikaan ulkomailla komennuksella, eikä ole pulloa koskaan saanut käsiinsä. Sieppo oli jo menettänyt toivonsa sen maistamisen suhteen, mutta onneksi tämä tilaisuus tuli ja päästi Siepon tuskasta. Samalla myös 2007 ilmestynyt BenRiach saatiin listalle mukaan.

Illan aloitti Suomi-pullojen ainoa Lowland-viski eli  Rosebank (1990/2010 20 yo. 55,6%. Refill Hogshead, cask ref 6326, 180 bts. Douglas of Drumlanrig. By Appointment to Malt Whisky Association of Finland). Oikein oiva Lowland-viski ja hyvä veto savuisten tai sherryisten viskien rinnalle. Illan parhaimmistoa.

Sitten oli Siepon ilonhetki, eli Port Ellen (1982/2007, 24 yo, 50%. Sherry Butt, DL ref 3652, 228 bts. Douglas Laing Old Malt Cask for Vinoble Finland). Pakko sanoa, ilta ei ollut pettymys vaan kannatti olla mukana. Port Ellen, sen maineesta huolimatta, ei koskaan ole ollut Siepolle mikään erityinen viski. Siitä on puuttunut jotain, mikä olisi kunnolla herättänyt Siepon mielenkiinnon. Sama tämänkin kohdalla, mutta hyvä viski kaiken kaikkiaan.

Kolmantena GlenDronach (1994/2010 15 yo, 55,5%. PX Sherry Puncheon #1498. 737 bts. Bottled for Finland).  Tämän viskin makeus iski Port Ellenin jälkeen vielä pahemmin kuin muistissa oli. Mutta kun tähän viskiin palasi myöhemmin eri viskien jälkeen, niin makeus ei ollut enää niin hallitseva. Joku totesi, että voisi toimia nimenomaan jälkiruokaviskinä makeutensa takia. Totta, harkittava ajatus kaikin puolin.

Lopuksi kaksi kertaa BenRiach. Ensin port-versio (1994/2007 13 yo, 56,1%. Port Hogshead #4017, Richly Peated, 240 bts. Bottled for Finland.). Savu (teollinen) ei Siepon nokassa oikein toiminut ja viinimäisyys oli myös irrallisen oloinen. Kokonaisuus sekavahkon oloinen, eikä todellakaan oikein kokonaisuutena toiminut.

Lopuksi Pikkulinnun juhlapullote (1994/2010 16 yo, 51,3%. Peated/PX Sherry Finish. Cask #5632. 350 bts. Bottled for Pikkulintu (Tenth Year Celebration 2000 - 2010)). Tuoksu oli todella täyteläinen ja Siepolle joskus sherryjen yhteydessä tulee mieleen muurahaishapon aromi tuoksussa. Se ei ole huono asia, vaan omalla kohdalla tuhdin sherryisyyden mukana tuoma vivahde. Savu ja sherry olivat sulassa sovussa ja täydensivät toisiaan. Savun aromikin oli "lämpimämpi" kuin edellisen. Erinomainen valinta. Taas hyvä esimerkki siitä, kun päästään vaikuttamaan pullotettavaan tuotteeseen.

Illan lopuksi tarjolla oli myös uusin Suomi-pullo eli Bunnahabhainin Heavily Peated (dist. 11/12/1997, bottled 11/03/2011, Hogshead Cask 5507). Tuoksu ei ollut ihan niin savuinen kuin odotin, mutta maussa savu/turve hyppäsi todella kovaa esille. Ei oikein toiminut Siepolla, kaikki ei ollut kohdallaan.

Illan kattaus oli hyvä esimerkki Suomeen tehdyistä pullotuksista. Osa on oikein hyviä, osa ei. Varsinkin versiot, missä on päästy vaikuttamaan pullotettavaan tynnyriin ovat pääsääntöisesti parempia. Tässäpä opittavaa maahantuojille, sokkona ei kannata mennä ostoksille. Suomesta löytyy todella kovan luokan harrastajia, joiden hyödyntäminen viskin valinnassa on erittäin järkevää. Tästä hyötyvät niin harrastajat kuin maahantuojatkin. Vaikka tähän mennessä (ymmärtääkseni) Suomi-pullotteet ovat menneet kuin kuumille kiville (uusimman Bunnan menekistä Siepolla ei ole tietoa tässä vaiheessa), niin jatkossa laatu on uskoakseni entistä isommassa merkityksessä. Ihan mitä tahansa ei kannata enää tyrkyttää myyntiin Suomi-pullotteen varjolla. Sana leviää nopeasti ja huonommat pullotteet jäävät koristamaan hyllyjä. Hintatietoisuuskin on lisääntynyt, eli kannattaa pitää huoli että hinta ja laatu kohtaavat mielekkäällä tavalla.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Single Malt nousi päähän

Noin vuosi sitten Sieppo varustautui Skotlannin reissuun Single Malt -nimisestä langasta tehdyillä sukilla

Saman langan ylijäämä blendattiin parin muun kanssa, ja tuloksena homma nousi päähän. Lopputuloksena syntynyt vattaus lämmittää Siepon menoa nyt päässä, eli pakkasnestettäkään ei tarvita enää niin paljoa. 

perjantai 18. marraskuuta 2011

Ruuhka-aika vol 2

Jokunen aika takaperin Sieppo naputteli juttua, kuinka viskitapahtumia tuntuu olevan koko ajan ja heitti ilmoille huolen riittääkö tapahtumiin koko ajan porukkaa. No, sen kirjoituksen jälkeen tapahtumia on ollut monta, joten Siepolla on nyt (enemmän ja vähemmän luotettavaa) tilastotietoa mikä on tilanne.

Näköjään olisi pitänyt kirjoittaa, että itse tapahtumissa on ruuhka-aika. Tuvat ovat olleen täynnä ja kaikki eivät edes ole aina mahtuneet mukaan. Siepon huoli oli siis aivan turha ja Sieppo on enemmän kuin iloinen päästessään "kääntämään takin" tämän asian suhteen. 

Koska tapahtumat ovat koko ajan täynnä, voisiko niitä jopa lisätä? Jossain kohtaa varmaan on kriittinen piste, missä mennään liiallisuuksiin, mutta missä? Siihen sieppo ei osaa sanoa yhtään mitään, eikä edes yritä arvata, kun on nyt sivusta seurannut meininkiä. Todella hienoa nähdä, miten viskien ystävät ovat sankoin joukoin liikkeellä.

Kun Sieppo lähetti edellisellä kerralla toiveen maahantuojille, että jakaisivat tapahtumia tasaisemmin niin korjataan sitäkin. Kunhan nyt ei samalle päivälle osu montaa tapahtumaa niin hyvä, mutta selkeästi näyttää että lisääkin saa tulla kunhan samalla laatu pysyy korkealla. Sieppo myös toivoo, että tapahtumia alkaisi olla myös paljon pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Vannoutuneita harrastajia löytyy myös muualta. Tällä menolla menee Suomi takulla viskikartalla laajemminkin tunnetuksi.

Harvoin tuntuu näin hyvältä huomata olleensa aiemmin turhaan huolissaan.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Manipuloitu maku

Eläväpullo-blogissa oli jutustelua pullon etiketin (ennakko-odotukset, hinta, ...) vaikutuksesta ja vastaavasti foorumilla suun kemian vaikutuksesta viskin makuun. Myös fiilis ja ympäröivät tekijät ovat vilahdelleet syinä, kun on analysoitu viskin makua eri ajankohtina.

No, Siepolla lähti ajatus taas vähän lapasesta, joten esilukemisena suosittelen lukaisemaan blogin oikeasta reunasta Vastuutonta-tekstin. Se kannattaa pitää kirkkaana mielessä myös muulloinkin, kun Siepon höpinöitä lukee.

Etiketin vaikutuksesta foorumilla on muistaakseni väännetty kättä ennenkin, joten ajatus ei oikein lennä siihen suuntaan (palataan asiaan lopussa). Mutta aloin miettiä suun kemian vaikutusta viskin makuun. Tästä tuskin on epäilystäkään, etteikö esim. aiemmin nautittu olut tai ruoka vaikuttaisi myöhemmin maisteltavaan viskiin. Toki vaikutus on pienempi, ainakin periaatteessa, mitä pidempi aika edellä nautitusta on.

Sieppo vain alkoi miettiä meidän viskihörhöjen perussettiä eli tastingiä. Ollessani Gordon Muirin tastingissä hän käytti viskejä eliminoimaan (hyvässä) toisen viskin tiettyjä tuoksuja, että muut tuoksut nousivat paremmin esille. Siepon mielestä myös Jim Murray teki samaa omassa tilaisuudessaan, tosin kertomatta, ja sai näin haluamansa viskin valituksi "hyväksi"/"hyväksytyksi" (eli ehkä vähän "pahassa").

Tästä voisi johtaa, että tasting on siis pahin mahdollinen tapa pilata koko viskin maistaminen? Edellinen viski vaikuttaa seuraavan maisteluun, ja homma kertautuu, mitä pidemmälle päästään. Tätä vaikutusta yritetään poistaa syömällä välissä mm. kurkkua ja juomalla vettä. Mutta poistavatko ja puhdistavatko nuo suun maun niin hyvin, että edellinen ei vaikuta? Useinhan perus-tasting kestää  parisen tuntia.

Onko siis ainoa oikea tapa maistaa tasan yksi viski illassa, ja pitää huoli, että päivällä on syöty aina samat ruuat ja juotu samat kahvit samalla määrällä maitoa? Maistaa aina samaan aikaan ja samassa paikassa? Aika tylsältä kuulostaa, eli tuossako on Siepon viskitulevaisuus?

Loppuiko tähän Siepon vierailut tastingeissä? No, arvaa vapaasti.

Siepon mielestä ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa etiketin, ennakko-odotusten, suun kemian, fiiliksen, kuun asennon, muiden mielipiteiden ja länsituulen mahdollinen vaikutus viskin makuun. Sieppo myöntää aivan häpeilemättä, että joskus tietty viski maistuu hyvälle ja joskus ei. Joskus aiemmin hyväksi maistettu viski voikin seuraavalla kerralla maistua vähemmän hyvälle (näin kävi mm. eräässä sokkomaistelussa Siepolle). [edit: Toki on mahdollista, että pullotuserä olisi vaihtunut tuossa välissä, sillä noiden maistamisien välillä oli eroa noin 3kk]. Lisäksi Siepolla on yksi "ongelmatislaamo", ja sen tuotetta maistaessa voi helposti olla ennakkoasenne. Ja jos ennakkoasenne ei toteudu, on tuote yllättävän hyvää, ja jos toteutuu, no, sitä samaa mitä odotinkin. Totta kai tuosta pitäisi pyrkiä eroon, mutta kuten sanoin, omasta mielestäni tärkeintä on tiedostaa eri asioiden vaikutus ja pyrkiä muodostamaan oma, rehellinen mielipide kuuntelematta liikaa muita. Sieppo on jo aikoja sitten myöntänyt oman makuaistinsa vajavuuden ja ei voi kuin kadehtien kuunnella, miten joillakin tuntuu makuaisti niin paljon tarkemmalta ja paremmalta.

Eikös viski ole nautintoaine? Siepon mielestä ei aina voi maistaa viskiä samalla tavalla, samoin ennakkoasetelmin. Joskus se vain maistuu paremmalle ruuan jälkeen ja joskus taas ei. Eiköhän tärkeintä kuitenkin ole lopulta se, miltä viski maistuu juuri sillä hetkellä kun sen maistaa. Toki jos nuotteja tai arvioita tekee, parasta olisi, jos maistaisi samaa viskiä edes muutaman kerran, ennen kuin tekee lopullisen tuomion.

Vai onko noilla mitään merkitystä? Onko viski todellakin aina yhtä absoluuttisen hyvää tai pahaa?

torstai 10. marraskuuta 2011

Kysymys kulttuurista

Viskisiepolla on oma mielikuva suomalaisesta viskikulttuurista. Sieppo ei kuitenkaan halua kertoa omaa näkemystään tällä kertaa, vaan Sieppo haluaa oppia uutta. Laajentaakseen siis omaa suppeaa, putkinäköistä ajatteluaan, Sieppo pyytää nyt apua teiltä lukijat. Eli kysyn ytimekkäästi:

Mitä suomalainen viskikulttuuri sinun mielestäsi on?

Kommentoida voit nimettömänä. Nimettömänä kommentointi on jopa ehkä suotavaa, niin kenenkään toisen mielipide ei ehkä niin helposti ohjaa sinun vastaustasi. Kysymykseenhän ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokaisella meillä on oma mielikuvamme asiasta. Vai onko meillä vielä edes suomalaista viskikulttuuria? Onko meidän vain kopio jostain muualta? Onko mitään piirrettä, joka on suomalaista? Jos ei suomalaisia piirteitä ole, onko se hyvä vai paha asia? Missä mennään? Ja jos kulttuuria on, onko se tärkeilevää, suvaitsevaa, jäykkää, rentoa, snobbailevaa, ... ? Mihin päin mennään ja mihin pitäisi päästä? Sana on vapaa, kerro oma näkemyksesi.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viskiä ja viiksiä

Viskin ystävät eivät kavahda viiksekästä herraa, vaan osallistuvat karvanmitalla hyväntekeväisyyteen. Sieppo on mukana Movemberissa jo viidennen kerran, ja haastaa nyt muut blogin lukijat mukaan. Tuotto menee hyvään asiaan ja mikä parasta, voit laittaa lähimmäisesi hymyilemään kuukauden ajaksi. Ainakin Siepon näkeminen Movemberin aikana saa aika monelle hymyn huulille, sen verran säälittävät kalapuikot ovat taas kohta esillä.

Äläkä keksi turhia tekosyitä. Asia on hyvä ja vaiva ei ole iso. Nyt kaikki joukolla mukaan, näytetään että viskiharrastajat eivät ole turhia tosikkoja ja osaavat myös tehdä hyvää muillekin kuin vain omille makuhermoille. Ja lahjoituksia otetaan vastaan. Sieppo ei saa senttiäkään vaan kaikki menee hyvään.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Harhaoppisuus

Viskisieppo pitää itseään viskiharrastajana. Muutama tuttukin on myöntänyt, että sieppo on hurahtanut asiaan. Koska harrastus siis vaatii oikeat välineet, Sieppo juo vain mallasviskiä (TÖÖT, eka virhe) ja vain ja ainoastaan tuoksulasista (TÖÖT, toinen virhe) ja jos joskus erehtyy mitenkään muuten viskiä nauttimaan, ei sitä ikinä kerro (tööt, kolmas virhe tulossa).

Viskiharrastus on makuasia, ja varmaan kaikki meistä harrastaa tätä maun takia. Jos näin ei ole, mikä ihme mahtaa olla syy?!? Pelkkä alkoholi? No, sitä saisi paljon halvemmallakin, joten tuo on tosi huono syy. Maku, tässä yhteydessä puhun maun ja tuoksun kokonaisuudesta, on jokaisella meillä oma ja kuka ties miten omituinen.

Viskisieppo laittoi tuoksulasit nurkkaan. Otti paksupohjaisen 'tumblerin' pöydälle. Laittoi hömppä-amerikkalaisen sarjan telkkuun ja kaatoi pienen lorauksen Jackin Single Barrelia lasiin. Pyhäinhäväistys! Yksi: Ei tuoksulasi. Kaksi: Tennessee-viski. Onneksi ei sentään jäitä. TÖÖT, väärin. Jopa jää eksyi lasiin.

Tulos? Pitkästä aikaa viski maistui viskiltä. Totta, vain ja ainoastaan viskiltä. Puhtaalta viskiltä. Ei liian makea, ei liian karvas tai kuiva. Ei savua. Ei paahtunutta paahtoleipää. Juuri sopivasti vaniljaa. Pieni tilkka yksinkertaista viskiä yksinkertaisille makunystyröille, mutta silti se maistui paremmalle kuin monesti aiemmin moni ns. parempi viski ikinä. Miksi? Liika analysointi. Odotukset. Oletukset. Hyväksyntä. Tilanne. Hetki. Laji. Fiilis. Muiden hyväksyntä. Hienostelu.

Usein kuulee, että viskiä juodaan joko perjantaina koko pullo kerralla tai maistellen sen jokaista vivahdetta. Viinit? Aina vain maistellen vivahteita? Ei koskaan muuten vain, ehei. Miksi siis pienen pieni tilkka Tennesseetä  "väärin juotuna" olisi jotenkin huono tai vääräoppinen tapa? Jos näin on, niin Sieppo ei sitten ole enää harrastaja. Vai onko meitä vääräoppisia muitakin?

Ja joo, kyllä se Jack vielä tiensä löytää tulppaanilasiinkin mutta se on eri tilanne se.

Touch - Pause - Engage

Onnittelut All Blackseille rugbyn maailmanmestaruudesta. Edellinen ja eka tuli 1987, eli saman vuonna kuin alla oleva uusiseelantilainen viski tislattiin. Ja kun tuo tisle tänä vuonna pullotettiin Rugby World Cupin kunniaksi, niin All Blacks vei mestaruuden. Valitettavasti pullon korkki pysyy vielä kiinni, mutta kun Sieppo sen aukaisee, aukeaa se Siepolla mestaruuden kunniaksi.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Takaisin koulunpenkille

Shaker-lehden numerossa 4/2011 on alkanut lehden viskikoulu. Koulun kesto ei ekan jutun perusteella selviä, mutta toivottavasti oppitunteja on edessä useita. Sillä ainakin ekan savuisen luennon jälkeen Sieppo odottaa jo toista luentoa, ja tätä ei ole tapahtunut Siepon opiskeluhistoriassa ennen. Ja mikäpä odotellessa, sillä juttusarjan kirjoittajana toimii Ilkka Ruponen.

Ainiin, oli jutussa ongelmaakin. Se oli liian lyhyt. Tuntui, kuin juttu olisi loppunut kesken, ennen kuin se kunnolla edes alkoi. Toivottavasti matka jatkuu seuraavissa osissa ja juttusarja kattaa myös muitakin tuotantoalueita kuin Skotlannin. Siepon mielestä olisi harmi jos mukaan ei pääse bourbon, japanilaiset ja myös Suomen viskit.

Mutta Siepolla on nyt ongelma, ja se on jutun syytä. Mistä ko. lehteä on saatavissa jos sitä ei tilata halua? Onko edessä baarireissuja? Ilmestymistiheys? Lehtipisteet? Ei kai viskikoulu lopahda ensimmäiseen luentoon luentomateriaalin saatavuuden takia? Vihjeet ja bongauspaikat otetaan mielellään vastaan.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Tiistai-iltana Duncanin vuosikymmeniä

Oluttupa Viisi Penniä täyttyi syksyisenä tiistai-iltana äärimmilleen, kun tiedossa oli mukava kattaus Duncan Taylorin viskejä. Tilaisuuden järjestelyistä vastasi maahantuoja Lignell&Piispanen ja eipä voi kuin nostaa hattua savolaisille. Erinomaisesti järjestetty tilaisuus ja kattaus. Hienoa, että he ovat ottaneet Duncan Taylorin valikoimiinsa, sillä laadukkaille yksityisten tekemille pullotuksille on aina tilausta. Kiitos myös Viidelle Pennille, oluttupa on erinomainen paikka tällaisiin tilaisuuksiin. Ja toki muutenkin.

Paikalla oli myös Duncan Taylorin edustaja, Jacque Sutherland, joka veti tastingin ja kertoili paljon mielenkiintoisia juttuja Duncan Taylorin toiminnasta. Todella hyvin vedetty tilaisuus.

Kattaus oli etukäteen katsottuna todella houkutteleva ja muutama viskeistä sellaisia, että ei ihan joka päivä tule niitä maisteltua. Ainakin omalla kohdalla yli 30 vuotta vanhat viskit eivät nyt ihan jokapäiväiseen maisteluun kuulu. Mitä sitten laseista löytyi?


NC2 Benrinnes 14 yo. 1997/2011, 46%

Hedelmäinen (omenia), tuoreen ruohon aromia, aika kevyt. Omassa suussa yllättävänkin vahamainen ja pehmeä. Jonkin verran omaan makuuni liian makea, mutta kokonaisuutena todella toimiva. Pidin paljon, ja tämä saattanee löytää tiensä myös tilausvalikoimaan. Vettä tämä viski ei tosin sietänyt yhtään.

Rare Auld Aultmore 28 yo. 1982/2011 55.2% (dist. 05/1982, bottled 05/2011, bottle 58/207, cask 2232)

Alkutuoksu iski omalla kohdalla pahasti. Aluksi mieleen tuli voimakas maakellari, hyvin tumma suklaa (jauhe), grappamaista aromia, päärynöitä ja jostain kummasta mielleyhtymä mannapuuroon (höh, kaikkea sitä). Aika kitkerä, jopa pihkamainen maku. Hitunen appelsiinia. Tuoksu ja maku eivät kohdanneet ja jäi vähän sekava kuva. Mielenkiintoinen ja vahva.

Rarest of the Rare Banff 35 yo. 1975/2011 42.5% (d. 11/1975, b. 04/2011, bot. 159/260, cask 3352)

Tuoksu oli aika mieto. Itse löysin puuta, laventelia (saippuamaisuutta), herukkaa ja tylsää tunkkaisuutta (kalkkia?). Maku oli omassa suussa aika "tyhjä" ja sama tunkkaisuus jatkui täällä. Tosin hitunen raikasta vivahdetta oli mukana. Omalla kohdalla ei kolahtanut, ei yhtään. Ei se pahaa ollut, mutta ei toisaalta aiheuttanut järistyksiä. Minusta illan heikoin lenkki, mutta onneksi joidenkin mielestä tämä oli myös loistavaa.

Peerless Bunnahabhain 40 yo. 1968/2008 40.8% (d. 05.07.68, b. 08.07.08, bottle 141/423, cask 7013)

Illan vanhin piti Siepon mielestä sisällään aluksi huikean puun pöllähdyksen, joka tosin väheni pyörittelyn myötä. Lisäksi nahkaa, tupakkaa, parfyymiä ja lääkemäisyyttä (kamferitippoja). Maku oli makeahko, jossa suklaa oli edelleen minusta mukana. Hitusen katkeruutta ja lopussa nousi esille voimainen (jäätelömäinen) tunne. Savusta ei tietoakaan. Hieno viski, mutta ei kuitenkaan mikään järisyttävä. Tässä viskissä on kyllä kypsytys mennyt lähelle rajaa, enää vain hitusen kauemmin ja viski olisi mennyt sekoitteeksi.

Ja makueroja voi verrata vaikkapa lukaisemalla Smoken blogi. Äkkiä luettuna olimme samassa tastingissä...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Viskikalenteri (kokeilu)

Edellisen jutun myötä Viskisieppo alkoi pohtia, onko tulevia viskitapahtumia mitenkään listattu kootusti yhteen paikkaan? Toki foorumilla niistä kerrotaan ja seuran sivuilla on juttua, mutta selkeää kalenteria ei taida olla. Vai onko?

Sieppo ei sellaista löytänyt, joten laitoin kalenterin tuonne blogin alareunaan. Tätä kirjoitettaessa kalenteri on vielä tyhjääkin tyhjempi, mutta alan sitä pikkuhiljaa täyttämään. Jos jokin tapahtuma puuttuu tai haluat sen tuonne kalenteriin, ole hyvä ja laita postia osoitteeseen viskiblogi (at) gmail . com. Tai kommentoi tätä juttua. Muista laittaa viestiin tarvittavat tiedot, jopa mahd. yhteystiedot ilmoittautumista varten jos mahdollista. Aina ei voi olla yhteystietoja, joten yhteystietojen puuttuminen ei estä tapahtuman laittamista kalenteriin. Viskisieppo pidättää yksipuolisen oikeuden päättää kalenterimerkinnöistä.

Kalenteri on käytössä kokeilumielellä. Jos tapahtumia sinne ei ala tulemaan tai Siepon ylläpito "väsähtää" niin poistetaan. Toivottavasti kuitenkin tapahtumista tulee tänne tietoa ja Sieppokin jaksaa niitä laitella sitä mukaa kun tietää.

EDIT: Kalenteri on omalla sivullaan. Linkki siihen löytyy blogin yläreunasta!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ruuhka-aika

Lokakuu taitaa olla varsinainen viskikuu, ainakin Suomessa. Äkkiä laskien Viskisieppo tietää ainakin neljä eri maahantuojan/tislaamon/pullottajan järjestämää tilaisuutta (ja syyskuun lopulla oli ainakin yksi). Tuohon päälle vielä muut tapahtumat (esim. seuran/klubien tilaisuudet, ravintoloiden tastingit) niin viskiä on kyllä tarjolla.

Hienohan toki on, että tilaisuuksia on, mutta onko niiden pakko olla samaan aikaan? Kun tapahtumia alkaa olla paljon pienen ajan sisällä, ei kaikkiin pääse tai edes jaksa lähteä, vaikka mieli tekisi. Puhumattakaan kukkaron venyvyydestä. Toivottavasti tilaisuuksissa käy ihmisiä, sillä jos kato käy ruuhkan takia, maahantuojat saavat äkkiä kuvan ettei täällä mitään kannata järjestää.

UISGE toki osoitti, että viskeistä kiinnostuneita ihmisiä on, mutta riittääkö tasaisesti kaikkiin tapahtumiin? Suomi taitaa kuitenkin vielä olla pienehkö markkina-alue, niin kaino pyyntö maahantuojien puoleen; tehkää yhteistyötä ja koittakaa jakaa tapahtumia hiukan tasaisemmin kalenteriin. Ettei vaan käy niin, että yhtäkkiä tapahtumissa onkin tyhjää, ja uutta ei sitten enää järjestetäkään.

torstai 15. syyskuuta 2011

Vanha vastaan uusi

Aina (tai ainakin hyvin usein) puhutaan, miten vanhemmat viskit voittavat nykypäivän tuotokset. Miten tämän päivän tislaamon peruspullote on niin paljon huonompi kuin silloin ennen tehty. Onko aina tilanne näin? Ei aina, onneksi.

Bunnahabhainin perus 12 yo ei ole kuulunut Siepon suosikkeihin, eikä kuulu vieläkään jos puhutaan vanhasta versiosta. Uusi versio, joka ymmärtääkseni julkaistiin vuoden 2010 loppupuolella, herätti kuitenkin mielenkiinnon. Varsinkin, kun korviin kantautui uutisia hyvästä viskistä. Koska nyt molemmat versiot ovat saatavilla samaan aikaan, on jokaisella hyvä mahdollisuus kokeilla rinnakkain miten peruspullotteet voivat vaihtua kesken matkan.

Onneksi Bunnahabhain myös uudisti pullon ulkoasua samalla. Lisäksi uusi XII on suodattamaton, toisin kuin edeltäjänsä. Uusi on myös reilut 6% tuhdimpaa.

Onko noissa kuitenkaan lopulta isoa eroa kun ne laittaa rinnakkain laseihin. ON! Uusi on kuin rintakarvat kasvattanut vanha versio. Jykevämpi, öljyisempi, maukkaampi, viinimäisempi, kaikin puolin parempi kuin vanha kaimansa. Ei kuitenkaan liikaa, sillä edelleen Bunnahabhain on selkeästi Islayn valikoimissa kevyemmästä päästä.

Todella hieno parannus Bunnahabhainilta "perustuotteeseen" samalla, kun monen tislaamon perustuotteet tuntuvat menevän vain alaspäin uudistusten myötä tai ne korvataan mitä ihmeellisimmillä kokeiluilla. Yksinkertaista ja hyvin tehtyä. Piste.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Savun maku

Jo pidemmän aikaa Siepolla ovat savuiset viskit olleet vähemmistönä lasissa. Toki niitä on tullut maisteltua, mutta omaan kaappiin montaakaan ei ole enää eksynyt. Pitkään ajattelin, että oma suu on tympiintynyt savuprofiiliin, ja tuntui, että oma makuaisti on muuttunut sillä savu "maistui" erilaiselta kuin ennen.

Nykyään monen savuisen viskin savu maistuu, tai ainakin tuo mielikuvan, palavasta kumista. Savun profiili on Sipon mielestä "likainen", ei palavan luonnollisen maa-aineen tyylinen.

Joku aika sitten maistelin rinnakkain mm. vanhaa Laphroaigin kymppiä 1990-luvulta ja tältä vuosikymmeneltä. Ero oli hätkähdyttävä. Vanhan kympin savun profiili on juuri vanhojen mielikuvien mukainen; nuotiosavu eli palava puu/maa-aines. Uusi puolestaan oli selkeästi kumimaisempi. Ja sieppo ei ollut yksin ajatuksen kanssa.

Mistä tuo siten johtuu? Sama palavan kumin aromi vaivaa Siepon mielestä useita nykypäivän "savuisia" viskejä. Esimerkiksi Kilchoman on selkeä esimerkki tästä. Ne pullotteet joita olen maistanut, ovat juuri "kumisavun" omaavia ja tästä syystä tislaamon pullotteet ei Siepolta saa kovinkaan suurta arvostusta. Samoin osassa uusia Ardbeggejä on minusta havaittavissa samaa. Myös Arranin Machrie Moor on "hyvä" esimerkki tästä. Tässä vain muutama esimerkki.

Mistä tuo johtuu? Siepolla ei ole mitään hajua. Poltetaanko turvetta kuumempana kuin ennen, että saadaan kuivatettua nopeammin? Kuivataanko mallas muuten nopeammin? Onko turpeen laatu muuttunut niin paljon tässä ajassa? Mistä tuon savuprofiilin muutos voisi johtua? Vai kuvittelenko vain?

(Tarkennus: Tietenkään sieppo ei ole maistanut jokaista mahdollista savuviskiä eli varmasti poikkeuksia on. Tällainen mielikuva on vain syntynyt viime vuosien aikana).

lauantai 13. elokuuta 2011

Se hinta taas

Aina silloin tällöin nousee pinnalle keskustelu viskin hinnasta, oli sitten kyseessä vähittäismyynti tai ravintolamyynti. Yleensä kipinänä keskustelulle on korkea hinta, ainakin osan mielestä. Nyt kipinään on puhallettu voimaa kahden (1, 2) eri keskustelun myötä viskifoorumilla ja on siellä ennenkin ollut "pöhinää" (3).

Viskisieppo alkoi miettiä, mikä on viskin hinta? Tai siis mikä on viskistä liikaa? "Ei se hullu ole joka pyytää, vaan se joka maksaa". Näinhän se sanonta menee, mutta onko se koko totuus viskien kanssa...???

Viski on Viskisiepolle aine, joka maistellaan ja juodaan. Viski ei ole siepolle "jokin aine", joka ostetaan ja myydään joskus "paremman tuoton tarkoituksessa". Ja pohjimmiltaan kyse on edelleen (skoteista puhuttaessa yleensä) ohrasta, hiivasta ja vedestä.

Nyt siis Alkoon tulee Machrie Moor Single Arran Malt -viski, jota on olemassa vain 9000 pulloa. Eli siis "Limited Edition", eli nyt äkkiä ostamaan, että omansa saa. Mikä tuossa on erikoista? Miksi sitä on tehty "vain" 9000 pulloa? Miksi ei 90 000 pulloa? Onko tuo viski niin erikoislaatuinen, että sitä ei ole voitu käyttää osana muuta tuotantoa? Tähän päivään mennessä Viskisiepolla ei ole tullut eteen yhtään yksittäistä viskiä, joka olisi niin erikoislaatuinen, että voisi juoda sitä loppuelämänsä ja jättää muut huomiotta.

Mitä jos joku viskitislaamo joskus kypsyttää yhtä tynnyriä niin kauan, että sieltä saa ulos vain yhden pullon? Mikä on tuon hinta? Miltä se maistuu? Viskisieppo veikkaa, että se maistuu viskiltä. Hinta tuolla on varmaan aivan käsittämätön, mutta onko viski maultaan käsittämätön?

Niin, lopulta oikea hinta lienee se minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Tällä hetkellä vain, ainakin Viskisiepon mielestä, on hiukan tilanne jossa ostaja on valmis maksamaan "liikaa". Se brändi maksaa, siitä ei pääse mihinkään ja Single Malt on nyt "hot". Viskisieppo pysähtyi eräs päivä hyllyn (Alko) reunalle ja katsoi hintoja ja totesi; laadukkaan bourbonin saa pikkurahalla verrattuna laadukkaaseen skottiin. Ja sitten kun joku päivä bourbon on kanssa "hot", niin hinnat nousee, mutta siihen asti nautitaan halvasta bourbonin kurssista.

Ja pidetään meteliä jatkossakin, että saadaan Suomeen järkevästi hinnoiteltua pullotteita. Hintojen nousu ei lopulta palvele ketään, ei Alkossa tai ravintoloissa, vaan kuihduttaa koko kysynnän.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Viskiä Ylioppilastalolla - Uisge 2012

Viskifoorumia seuraavat ovat varmaan jo huomanneet ilouutisen liittyen ensi vuoden Uisgeen.

Paikka on nyt siis Vanha Ylioppilastalo, aivan Helsingin keskustassa. Ei juuri keskeisempää paikkaa kai voisi olla. Tila on iso, eli nyt luulisi kaikkien halukkaiden mahtuvan mukaan. Vai räjähtääkö suomalainen viskikulttuuri sitä ennen jo sitäkin isommaksi? Toivottavasti viskikansa saapuu paikalle sankoin joukoin, ettei tila kaiu tyhjyyttä ja ihanat viskihöyryt joudu vain enkeleille.

Aikahan on siis 9.-10.2.2012, kuten jo mainittu. Kalenterit esille ja loma-anomuksia kirjoittamaan!

Foorumin viestin perusteella ekasta tapahtumasta on otettu opiksi, eli parannuksia tulossa jo valmiiksi hyvään tapahtumaan; narikka tarjolla ja ennen kaikkea ruokapuoli paranee. Loistava juttu!

Suurin muutos on nyt tilaisuuden maksullisuus. Viskisiepon mielestä tässä ei ole mitään pahaa, ja tämä on täysin ymmärrettävää. Tilan sijainti jo itsessään tekee sen, että tilavuokra on varmasti merkittävä kuluerä. Mutta uskon, ja tiedän, että lippujen hinnat tulevat olemaan maltilliset, sillä edelleenkään tämän tilaisuuden takana ei ole kaupallinen, voittoa hakeva toiminta.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Maltainen BBQ

Suomen Mallaswhiskyseuran perinteinen BBQ-iltapäivä oli tänä vuonna 11.6. Perinteitä noudattaen oli tasting, grillisapuskaa ja rentoa yhdessäoloa. Perinteistä poiketen tällä kertaa bourbonit loistivat poissaolollaan ja paikka oli tällä kertaa One Pint pubi Ruoholahdessa. Viskisieppoa hiukan harmitti, että bourbonit oli sysätty (jälleen kerran) sivuun, sillä BBQ ja Bourbon sointuu niin hyvin yhteen. Mutta korvaavat viskit kyllä paikkasivat puutetta oikein maltaisesti.

Iltapäivä alkoi tastingillä. Laseissa pyörähtivät Port Ellen 26yo single cask (50%, Douglas Laing & Co.),Caol Ila 27yo single cask (50% Douglas Laing & Co) ja Ballechin 4th releases (oloroso-sherry matured), 46%, Edradour. Ballechin oli kyllä nyt kohtuuttomassa seurassa ja Viskisiepolla erityisesti Caol Ila toimi mukavasti. Mukavan leppoisan tastingin veti Janssonin Mika.

Sää suosi tapahtumaa mitä loistavimmin. Käytännössä pilvetön taivas ja hellelukemat loivat todella hyvät puitteet grillaamiseen. Grillaamisesta vastasi, kuten ennenkin, Jorma Hintikka. Ja hyvin vastasikin. Perunoita foliossa, erinomaisia katkarapuja, salaatteja ja mehukas pihvi täytti ainakin Viskisiepon mahan siihen malliin, että pyrähdykset tiskille olivat kohtalaisen matalalentoisia. Kiitokset kokille!

Sulattelu menikin sitten mukavasti jutustellen paikalla olleiden jäsenten kanssa. Kiitokset kaikille mukana olleille.

ps. Jos jollakin on hyvää kuvaa sapuskoista, saa vihjaista (hakkis _at_ iki . fi), niin laitan tänne esille.

Ennakkoa

UISGE 2012

Viskisiepon urkkimien tietojen mukaan seuraava UISGE tapahtuu 9.2 -10.2.2012

Paikka ei ole sama kuin viime vuonna, mutta pääkaupunkiseudulla maiskutellaan. Tila on myös reilusti isompi, ainakin Viskisieppo uskoo niin ;)

Lisää infoa tulee, kun on enemmän tiedossa (ja lupa kertoa). Muistetaan myös se, että tapahtumaa vielä suunnitellaan paljon, eli muutoksia voi tulla. Noilla päivämäärillä kuitenkin ollaan nyt menossa.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Ylläpidollista ongelmaa

Olen huomannut, että blogisysteemi poisti kaikki "reactions" -jutut (eli peukku ylös/alas). Lisäksi systeemi on poistanut kommentteja, joita on laitettu viime päivinä. Sieppo ei ole niitä sensuroinut, eikä ole tarkoitus jatkossakaan sensuroida kuin selkeät roskapostit. Sensuroija oli blogin automaattinen spämmifiltteri, kai se totesi kiitokset spämmeiksi... Olen ne nyt palauttanut takaisin. Kiitos.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Arvoisa arvio

Tuossa (taas) edellisen jutun jälkeen alkoi mietityttämään arvioiden esille laittamisen mielekkyys. Ajatus lähti harhailemaan, kun IS:ssä oli juttua, miten brittiläiset asiantuntijat ovat arvioineet Three Woodin aivan erilaiseksi ja huonoksi, kun taas UISGEn raati valitsi sen parhaaksi tapahtumassa. Lukiessani asiantuntijoiden kommentteja viskistä (mm. Whisky Bible 2009/2010), en niistä todellakaan tunnistanut nyt maistamaani viskiä. Ja pakko myöntää, että jos olisin aiemmin kuullut nuo arviot niin olisi saattanut jäädä maistamatta koko viski. Mutta onneksi ei niin käynyt, vaan UISGEssa tuli nuuskittua ja maiskuteltua viski.

Mistä johtuu tuo noin erilainen makuero? Forumilta on luettavissa, että kyseessä voisi olla eroavaisuus erien välillä. Sieppo ei ole maistanut aiemmin ko. pullotetta, joten en uskalla sanoa juuta enkä jaata. Mutta totuushan on, että viskit vaihtelevat todella paljon eri pullotusten välillä. Usein pullotuksen eron löytää lukemalla (laser)koodia jossain pullon kyljessä. Eikä tuo tieto todellakaan kerro asiaan perehtymättömälle juuri yhtään mitään. Hyvä esimerkki on mm. Ardbegin 10 yo, jossa L-versioiden välillä voi löytää suuriakin eroja. Kuinka siis arvioida viski, jonka "brändi" pysyy koko aina samana, mutta sisältö vaihtelee? Pitääkö perus-nautiskelijan opetella koodit?

Niin, arvioihin tulee aina suhtautua varauksella. Läheskään aina ei ole mainittu "pullotuserää", eli se käden ulottuvilla oleva versio ei todellakaan ole välttämättä samaa kuin mitä asiantuntija(raati) on väittänyt.

Onko tuo hyvä vai huono asia? Kuluttajan harhaan johtamista? Miksi brändiä/nimeä ei voisi vaihtaa jos sisältö muuttuu selkeästi? Tai edes muuttaa batch numeroa Aberlour a'bunadh tai Bunnahabhain Darrach Ur tyyliin? No, sieppo lisäsi edelliseen juttuun koodit niin hyvin kuin ne etiketin takaa oli tiirattavissa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

4x Auchentoshan

Viskisieppo ei juurikaan ole tänne laitellut maistelunuotteja, mutta vahvistakoon poikkeus säännön kun eteen tuli katettua 4 kertaa Auchentoshan. 3 näistä ainakin on saatavissa Suomesta ja yksi ymmärtääkseni vain (brittein) lentokenttien tax-freestä.

Auchentoshanin tislaamo on ollut Siepolla pitkään syrjässä laseista, mutta syksyisellä Skotlannin reissulla hommattu Bordeaux-viinissä kypsytetty viski herätti mielenkiinnon pitkästä aikaa, ja UISGE sitten lopulta toi taas Auchentoshanin pöytään. Mikäpä parempi tekosyy vaalipäivän maistelulle kuin UISGEn "vaaleilla" parhaaksi valittu Three Wood ja tislaamon muutama muu kumppani. Viskisieppo maisteli tällä kertaa puoli-sokkona, että edes tilkan saisi etiketin vaikutusta pois.

12 yo on Auchentoshania "puhtaimmillaan" niin hyvässä kuin pahassa. Kolmen kerran tislaus tekee viskistä kevyen, mutta samalla paljastaa helposti puutteet tai tuo esille ongelmat. Tuoksu on maltainen, kitkerä ja jopa maalin ohenteen tuoksua leijailee mukana. Onneksi luumun tuoksu auttaa. Maku on aika tyhjä, jossa mukana puuta ja viljaisuutta. Kokonaisuus ei ole huono, mutta aika paljon jättää toivomisen varaa.

Eli kypsyttäminen ja lopettelu viinipohjaisissa voisi tehdä hyvää, ja parantaa tuotetta. Näin voisi olettaa, mutta mites käykään.

1998 Sherry Matured (Fino) (omassa lasissa L102204) onkin jo aivan toista maata. Tuoksussa mm. viiniä, kermaista toffeeta, valkosuklaata, yrttiliköörimäisyyttä. Maku yllättää, sillä kuiva Fino viini on tehnyt viskistä (liian) kuivan ja kitkerän. Taustalla hometta, joka tosin on hyvän makuista, ei inhottavaa. Fino lopetus ei toimi Viskisiepon suussa kovinkaan hyvin. Aikaisemmista Finoista tulee mieleen Obanin DE, joka toimi paremmin.

Sitten UISGEN paras viski, Three Wood (omassa lasissa L102304). Pakko myöntää, hyvä viski. Tasapainoinen, sopivan makea, mutta kuivuu lopussa ehkä hitusen liikaa. Mausteita ("joulua"). Hiukan jään kaipaamaan "potkua", jota ehkä korkeammat prosentit toisivat tähän. Perustelen ajatusta viimeisen viskin nuoteilla.

1999 Saint-Julien Bordeaux -viinin läpikäynyt 58.2 % viski (L-koodia ei enää saatavilla tätä kirjoitettaessa) on nelikon voittaja, jättäen Three Woodin hopealle. Tuoksu on voimakas, tummaa suklaata, valkoherukkaa, pähkinöitä, vaniljaa. Maussa viiniä, vadelmaa, kirsikkaa, alkoholi yllättävän hyvin "hallussa", ja maku kestää pitkään!

Veden kanssa 1999 Bordeaux ja Three wood ovat yllättävän paljon "sukulaissieluja", ja tämän takia tuntuu että Three Woods voisi olla parempi vahvempana. Mutta täysin mutullahan tässä mennään.

Olipa kivaa ja mukavaa saada Auchentoshanin tislaamo taas makunystyröille. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa, ja sen jälkeen tehdyt muutokset vaikuttavat hyviltä. 12 yo on myös aivan kelpo tuote, mutta varsinkin punaviinissä tehty kypsytys näyttää sopivan Auchentoshanin profiiliin hyvin. Eikä tuo Three Woodikaan ollut yhtään huonompaa.

[edit 30.4: lisätty pullotuskoodeja mahdollisuuksien mukaan]

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kulttuuria, onko sitä?

Sieppo jäi miettimään edellistä omaa kirjoitustaan ja erityisesti sanaa viskikulttuuri, ja vielä tarkemmin suomalainen viskikulttuuri. Onko sitä, ja jos on, niin millainen se on ja miksi se on mitä se on? Syy miettimiseen on myös Siepon pyöriminen mukana viskiin liittyvässä kerhotoiminnassa.

Helsingin Sanomien maaliskuun kuukausiliitteessä on juttu, kuinka alkoholi on ongelma eri tahoille. Niin, viski on alkoholia ja alkoholihan on vielä edelleen pitkälti tabu ja ongelma täällä. Asiasta ei saisi puhua, ja jos puhuu, pitää aina valita sanansa kuulijan mukaan. Vai pitääkö? Miten siis tällaisessa ilmapiirissä voi syntyä mitään kulttuuria minkään alkoholituotteen ympärille? Vai olisiko viskit siis tätä vastakulttuuria?

Ja viski itsessään mielletään usein edelleen siksi perjantai-illan viihdykkeeksi rankan työviikon jälkeen.

Takaisin alkuun. Onko Suomessa viskikulttuuria? Skotlannissa on, onhan siellä kamala määrä tislaamoja ja koko viski itsessään on sieltä päin (ei, Skotlannin ja Irlannin kiista viskistä ei kuulu tähän)? Jenkeissä on totta kai, onhan heillä Bourbon. Miten meillä sitten voisi olla mitään kulttuuria, kun meillä toimii 2 tislaamoa ja ikää niillä on vielä alle 10 vuotta ja takana yksi viskifestivaali.

Ja taas alkuun. Onko sitä kulttuuria vai ei? Viskisieppo on sitä mieltä että kyllä on! No, nyt kun päästy tulokseen että on, niin mitä se on ja miten perustella tuo väite.

Suomessa toimii Suomen Mallaswhiskyseura. Seura on toiminut yli 12 vuotta maassa, jossa siis väkevää alkoholia ei saa mainostaa, siitä ei saa puhua ja koko asia on hys hys. Jäsenmäärä kasvaa ja tietoisuus leviää.

Uisge 2011. Kävijöitä arviota 900+ eli paljon enemmän kuin seurassa jäseniä. Voiko selvempää merkkiä olla siitä, että viskit eivät ole vain pienen porukan pientä näpertelyä.

Viskiforum. Vain (lähes) viskeihin keskittynyt keskustelupalsta joka on aktiivinen koko ajan.

Totta, meillä on vain kaksi tislaamoa, mutta ei se estä viskikulttuurin syntymistä ja elämää. Eipä meillä taida olla kovin montaa viinitilaa (pois lukien marjapohjaiset tilaviinit) ja viiniharrastus ja kulttuuri on tunnettua ja arvostettua.

Myönnettävä on, että onhan viskikulttuuri meillä vielä nuorta ja ehkä osittain kypsymätöntä. Aika lailla vielä muodostetaan ja muokataan koko aihetta. Mutta harrastajia on paljon, eli nyt on aika harrastajien myös miettiä mihin suuntaan hommaa pitää lähteä viemään. Yksin tätä ei kannata tehdä vaan yhdessä. Ideat, aiheet ja tekijät huomio! Nyt rohkeasti yhdessä toimimaan ja muokkaamaan viskikulttuuriamme. Yhdessä ja avoimesti. Piirit ovat sen verran pienet, että jos yritämme vetää asioita eri suuntiin tahoillamme, on edessä vain turhaa hajoamista ja hyvin alkaneen viskikulttuurin hajottaminen. Aktiivisuudella ja puhaltamalla samaan turvemöykkyyn on Viskisiepon mielestä se ainoa ja oikea tapa.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pähkäilee viskikuvioita

Viime aikoina Sieppo on yrittänyt ymmärtää viskiä, viskikulttuuria ja kaikkea siihen ympärille liittyvää. Pohjaa ihmettelylle antoi aivan loistava Sergen postaus (short ramblings), mahtava UISGE 2011, hyvä Suomi-Ruusu ja paha polttoaine.

Hinta. Mitä ihmeen järkeä on ostaa alkoholia sisältävä pullo, joka maksaa yli 100€ tai enemmän? Kaikki me tiedämme, että halvemmallakin saa. Oli sitten kyseessä viski, konjakki tai viini, mikä tekee yhden alkoholia sisältävän pullon niin arvokkaaksi? Lähes aina suurin osa on vettä ja loppu hiivaa ja jotain muuta "kiinteää" ainetta jota tarvitaan mukaan valmistusvaiheessa. Viskin tapauksessa usein mallastettua ohraa, maissiakin käytetään ja ruistakin löytyy. No, viski tyrkätään tammitynnyreihin kypsymään mutta samalla, hassua kyllä, menetetään sitä alkoholia josta lopulta kuluttajat maksaa. Eli siis maksetaanko me siitä enkelin osuudesta?

Se kypsytys maksaa. Totta! Mutta muuttaako se makua niin paljon, että 120€:n pullon on kolme kertaa parempaa kuin 40€:n pullo? Viskisieppo sanoo vakavasti että ei (ainakaan aina). Me viskisiepot olemme valmiita maksamaan tarinasta, "vähyydestä" ja -valitettavasti- markkinavoimien luomista mielikuvista. Ja ei me yksin olla, sama homma toimii muissakin juomissa. Ja onhan niitä ties mitä lisäkuluja tuossa kypsytyksessä kun pitää vanhaa tynnyriä käyttää ja polttaa sitä ja ties mitä.

UISGE 2011 oli todella väkevä osoitus, että viskikulttuuri on nousemassa, ja on noussut, Suomessa korkealle. Tätä tuskin on vielä huomattu ulkomailla, koska aika monelle täällä kotimaassakin tuon tapahtuman suosio taisi olla yllätys. Viskisieppo oli todella otettu tapahtuman tasosta (lue aiempi juttu) ja toivoo, että tapahtuma edesauttaa viskikulttuurin nousemiseen Suomessa edelleen. Johtaako se samalla hintojen nousuun? Toivottavasti ei, ja toivottavasti saamme edelleen kaiken hintakategorian viskejä nautittavaksi. Parhaat eivät ole automaattisesti kalleimpia. Ja tapahtuma oli osoitus, että alkoholipitoista juomaa voi nauttia ilman sitä perisuomalaista örvellystä, nauttien ja arvostaen makua. Ja tarinaa, totta kai. Tapahtuma kaiken lisäksi laitettu pystyyn vapaaehtoisvoimin! Viskisieppo nostaa hattua, lasin ja kiittää syvästi kaikkia jotka sen saivat aikaiseksi!!!

Niin, samalla kun harrastajakunta kasvaa, kasvaa myös ostovoima. Helposti johtaa siihen, että hintoja nostetaan ja koitetaan ottaa rahat pois. Toivottavasti näin ei käy, vaan saamme hyviä, kaikkien hintaluokkien viskejä myymälöihin.

Miten tähän liittyy Suomi-Ruusu ja polttoaine? Uusin Suomi-pullote on 20 yo Rosebank. Monien suuresti arvostama, ja valitettavasti jo lopetettu tislaamo. Rosebank kuuluu myös Siepon suosikkeihin ja olin todella ilahtunut kuullessani sen saatavuudesta ihan omasta pitkäripaisesta. Totta kai Sieppo sen hommasi, ja absolutismista poiketen, päätti laittaa omat mielipiteet muiden nähtäville. Sieppo tuli käyttäneeksi ehkä varomattomasti yhtä polttoainetta kuvaavaa sanaa tuoksussa/maussa, jonka mielikuvan sai sitä maistaessa. Ja vain hitusen sitä havaitsi tuossa nektariinissa. Tuo sana, täysin turhaan ja täysin naurettavasti, alkoi liittyä tuohon viskiin ties missä. Pahimmillaan se pamahti ihan nurkan takaa Siepon nokkaan, vaikka kokonaisuutena Sieppo kehui viskiä. Samaan aikaan foorumilla puhutaan saippuasta yms. mutta nyt, täysin tahaton arvio, sai aikaan "myrskyn" vesilasissa. Älkää nyt hyvät harrastajat ottako yhden harrastajan, joka aukoo päätään, arvioita ihan niin vakavasti. Maistakaa itse, tuomitkaa sitten Siepon makuaisti syvälle. Se oli minun makuni, minun makuaistini ja kun maistoin mitä maistoin niin sillä hyvä. Haloo! Verkko on pullollaan arvioita ja kaikki ne ovat yhden maistavan omia mielipiteitä. Katsokaa miten hienosti Smoke sanoo oma mielipiteensä Juran Prophecystä vastoin UISGEn lopputuloksia. Hassusti Sieppo muuten jakaa tuon mielipiteen. Jokaisella meillä on oma makuaisti, joka ei ole kaikkien totuus.

Se, että Rosebankin ovat valinneet suomalaiset harrastajat, ei pitäisi tehdä siitä koskematonta tai muuten pyhää täällä. Loistavaa, että saamme tänne harvinaisuuksia ja erilaisuuksia, mutta ei ne ikinä tule olemaan kaikkien mieleen. Viski on, aina ja iänkaikkisesti, juuri sen makuista kuin se maistajan suussa on.

perjantai 11. helmikuuta 2011

UISGEn kerma

Viskisiepolla oli ilo olla mukana tuomaroimassa UISGEN viskejä. Tuomaroinnissa oli mukana kaikkiaan yli 60 viskiä ja viskit oli jaettu eri kategorioihin. Arvioijat arvottiin tuomaroimaan eri kategorioita ja lopuksi voittajista valittiin lopullinen voittaja. Tässäpä tulokset, onnittelut kaikille.

Single Malts; Campbeltown & Islands
  1. Jura Prophecy
  2. jaettu. Jura 1999 Bourbon XU Heavy peated / Jura 16
Single Malts; Highlands
  1. Caperdonich 1972, 37 yo (Duncan Taylor & Co.)
  2. jaettu. The Macallan 18 yo Sherry Oak / Clencadam 32 yo Sherry Cask (Douglas Laing & Co.)
Single Malts; Islay
  1. Laphroaig 18 yo
  2. Port Ellen 27 yo 6th Annual Release 2006
  3. Bruichladdich 1998 Oloroso
Single Malts; Lowlands
  1. Auchentoshan Three Woods
  2. Auchentoshan 12 yo
  3. Glenkinchie 12 yo
Scotch Blended & Blended Malts
  1. Smokey Joe (Angnus Dundee Distillers)
  2. Black Bull 12 yo (Duncan Taylor & Co.)
  3. Ballantines 17 yo
Muu maailma
  1. Jim Beam Rye
  2. jaettu. Jameson Rarest Vintage Reserve / Hakushu 12 yo
UISGE 2011 OVERALL
  1. Auchentoshan Three Woods
  2. Jura Prophecy
  3. Caperdonich 1972, 37 yo (Duncan Taylor & Co.)
Kun viskisieppo vertaa omia muistiinpanojaan tuomaroinnista, niin omissa nuoteissa omien kategorioiden sarjan voittaja ei ole ollut omalla listalla voittajana. Tosin aika pitkälti samat nimet siellä pyörivät. Mutta viskit ovat makuasia, eikä absoluuttisesti väärää tai oikeaa tulosta ole. Yksi viski noissa menestyjissä tosin on sellainen, että ei toimi Viskisiepolla ollenkaan, mutta illalla sitä maistella muiden kanssa se osalla toimi aivan täydellisesti. Niinhän se menee, jokaisen pitää luottaa omaan makuunsa. Se on kaikkein tärkeintä. Onnittelut vielä kerran kaikille viskeille.

UISGEn jälkimakua

UISGE 2011 on puolessa välissä, mutta valitettavasti Viskisiepon osalta ohi. Perjantaina ei ole mahdollisuus mennä paikalle, joten Viskisiepon raportti omalta kohdalta sisältää vain fiilistelyä torstain osalta.

Päällimmäisenä mielessä on vain yksi sana: KIITOS!

Torstaina homma toimi lähes täydellisesti. Lähes osioon palataan myöhemmin, mutta kokonaisuus oli todella toimiva juttu. Haluaisin kiittää jokaista tapahtumaa tekemässä ollutta nimeltä, mutta varmasti joku nimi jäisi mainitsematta joten en ala isommin nimiä mainita. Pari mainintaa kuitenkin. Iso kiitos paikalle eli Gallows Birdille ja koko henkilökunnalle. Puitteiden tarjoaminen Suomen ensimmäiselle viskitapahtumalle oli iso kulttuuriteko koko Suomen viskikulttuurille. Toinen kiitos tapahtuman järjestelytoimikunnalle, emme varmasti voi ymmärtää mitä kaikkea olette joutuneet tekemään tapahtuman eteen ja kaikki vapaaehtoisvoimin. Taustoihin palataan myöhemmin ja toivon mukaan Viskisieppo pääsee valottamaan myöhemmin mitä kaikkea kulisseissa on tapahtunut. Kolmas kiitos maahantuojille yms. toimijoille. Ilman teidän tuotteitanne ja tuomianne vieraita tapahtumaa ei tietenkään olisi voinut olla.

Torstaina väkeä oli paikalla todella mukavasti ja UISGE bussikin oli kuulemma molemmilla kerroilla kivasti lähes täynnä. Nyt paikalla oli hyvä määrä porukkaa, eikä paikka missään vaiheessa tuntunut liian ahtaalta. Lisääkin olisi Viskisiepon puolesta mahtunut. Toivottavasti perjantaina on yhtä hieno, rento ja yhteenkuuluvuuden tunne kuin torstaina. Huhun mukaan paikalla olisi käynyt noin 400 vierasta.

Viskien hinnat oli loistavasti painettu todella hyvälle tasolle, joka mahdollisti monien uusien ja hiukan iäkkäämpien ja harvinaisempien viskien maistelun järkevällä budjetilla.

Viskisieppo jututti useita paikalla olleita vieraita ja myöskin heidän kommenttinsa olivat pääasiassa erittäin positiivisia. Pari asiaa kuitenkin nousi esille, kun parannettavaa mietittiin.

Ruoka. Jos paikalla viipyy useamman tunnin, olisi todella hyvä saada tuhdimpaa purtavaa. Kun kuitenkin maistellaan viskejä, voi tyhjä maha tehdä yllätyksiä. Tuollaisia yllätyksiä tosin tilaisuudessa Viskisieppo ei nähnyt yhtään, mutta oma maha kyllä huusi ruokaa kun oli ollut paikalla kutsuvieraustilaisuudesta alkaen.

Narikka. Ymmärrettävästi tuolla sellaista ei ollut mutta moni olisi kaivannut parempaa paikkaa takilleen ja laukulleen.

Myyntipiste. Juomalipuille olisi hyvä olla oma myyjä/myyntipiste. Nyt joutui välistä jonottamaan kauan pelkkiä juomalippuja, kun tiskillä ostettiin muutakin. Tähän liittyy myös lasien pesu. Lasin vaihtoa joutui välistä jonottamaan, vaikka muuten ei ollut ostoaikeissa. Erillinen lasinpesupiste?

Mutta tuon enempää huomautettavaa ei tullut vastaan eikä Viskisiepollakaan ole lisättävää. Ja lopulta nuokin "harmit" olivat aika pieniä, eivätkä ne ainakaan Viskisiepolla pilanneet iltaa ollenkaan.

Viskisieppo antaa tapahtumalle torstain osalta kouluarvosakaksi 9½! Kolme juttua, mutta sen verran pieniä että ei tiputeta liikaa. [edit: alunperin 9+ mutta oli liian ankaralla kädellä arvosteltu].

Tastingeihin Viskisieppo ei osallistunut, joten niitä en käy sen enempää läpi. Joidenkin mielestä niihin varattu aika (1h) oli liian lyhyt, mutta joidenkin mielestä se oli riittävä.

Torstai jo itsessään osoitti, että UISGElle oli tilaus ja on tulevaisuudessakin ja toivottavasti uusi UISGE on jo suunnitteilla. Perjantai tietysti viimeistään näyttää, onko ensi vuonna tapahtuma jossain muualla esim. tilanahtauden takia. Vaikka paikka muuttuisi, harrastajat seuraavat kuitenkin nenäänsä ja löytävät tuoksun avulla paikalle. Eilinen ilta oli osoitus epäilijöille ja tapahtumaa etukäteen valittaneille, että on oma harminne jos ette paikalle vaivautuneet.

Yksi kiitos vielä teille kaikille, jotka olitte torstaina paikalla. Ilman teitä ei tapahtuma olisi ollut niin leppoisa ja miellyttävä kuin se oli. Viskisieppo nautti joka hetkestä ja toivottaa kaikille perjantaina osallistuville mukavaa iltaa.


Thomas Aschan (vas.) Gallows Birdistä luovuttaa
Graeme Dunnetille
tapahtuman parhaan viskin palkinnon
(Auchentoshan Three Woods).


Tupa oli täynnä.


Stewart Laing ja oikealla koko UISGE-
tapahtuman isä Mika Jansson.


Kuvat : Olli Karhu

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

UISGE2011 - infoa

[edit 4.2.2011: lisätty infoa tastingeistä]

UISGE lähenee, joten laitetaan vielä hiukan infoa tapahtumasta. Jos jatkossa vielä jotain uutta tulee, niin varmaan päivitän tätä viestiä. Jos suuria muutoksia tms. tulee, niin sitten uusi juttu. Aikaisemmat jutut löytyy UISGE 2011 -tunnisteen alta.

Päivät ja paikka ovat varmaan jo kaikille syöpyneet verkkokalvoille, mutta vielä kerran:

Gallows Bird 10.-11.2.2011

Tapahtuma pyörii molempina päivinä kello 15.00 - 22.00.

Sisäänpääsymaksua ei siis ole, vaan jokainen saa maistelulasin nimellistä 3€:n panttia vastaan. Bussi yms. kuljetustiedot löytyvät aikaisemmista viesteistä.

Jos tulet kauempaa paikalle, on mahdollista varata huone sopimushintaan Scandic Grand Marina hotellista. Hinta on 75 euroa / yö / 1hlö huone, ja 85 euroa /yö 2 hlöä samassa huoneessa. Muista mainita "UISGE" varauksen yhteydessä.

Viskejä tapahtumassa on reilut sata, ja toki pubin oma olutvalikoima tarjolla. Valikoimassa on mielenkiintoisia viskejä, myös sellaisia joita ei Viskisiepon tietojen mukaan ole ennen ollut Suomessa. Viskien ostaminen tapahtuu tiskiltä ostettavia juomalippuja vastaan.

Lisäksi huhun mukaan Alkon lippulaivamyymälässä olisi joitain erikoisuuksia tapahtuman ajan myynnissä. Mitä, sitä Viskisieppo ei valitettavasti tiedä.

Ruokaakin löytyy pahimpaan nälkään eli omaat eväät voi jättää kotiin.

Paikalla on mukava kattaus ulkomaisia vieraita. Vieraat ovat tavattavissa standeilla ja jokainen heistä myös vetää tastingejä. Myös suomenkielellä löytyy johdatusta viskien ihmeelliseen maailmaan Timo McAaltosen johdolla.

Paikalla ovat siis ainakin:

Alistair Walker (Glendronach/Benriach)
Graeme Dunnet (Morrison-Bowmore)
James Steiner (Whyte & McKay)
Jarkko Nikkanen (Ardbeg)
Judith Wilson (Jameson)
Martin Markvaerdsen (Highland Park)
Michael Belfrage (The Glenlivet)
Ranald Watson (Springbank)
Stewart Laing (Douglas Laing & Co.)
Gordon Muir (http://www.whiskytutor.com)
Timo McAaltonen (SMWS)

Heidän vetämissä tasting-sessioissa voi muuten olla viskejä, joita ei muuten välttämättä ole tarjolla. Viskisieppo ei tiedä kenellä ja mitä, ja parempi niin, ettei heti mene tietty tilaisuus tukkoon. Tosin nämäkin viskit saattavat tulla standeille, jos niitä jää tähteeksi. Molempina päivinä on tiedossa jopa 10 tastingiä, eli ei pitäisi tulla aika pitkäksi. Alla hitusen tarkempaa tietoa aikataulusta (lähde Viskiforum/JaRiMi):
  • Stewart Laing ja James Steiner ovat paikalla vain torstaina, ja molemmat vetävät 2 masterclass-tastingiä tällöin.
  • Judith Wilsonin Irkkutastingin on perjantaina.
  • Jarkko Nikkasen Ardbeg-tilaisuudet (2 kpl) ovat perjantaina.
Tilaisuudessa on myös mahdollista ostaa UISGE-tekstillä varustettuja Glencairn-laseja. Tämä ei ole lasipantin hintaan kuuluva lasi, vaan erikseen ostettava mukava tuliainen kotiin.

Tapahtumassa paljastetaan myös raadin valitsema paras viski. Tästä valinnasta on hieno juttu Smoke on the Waterin blogissa. Viskisiepolla ei tuohon ole juuri lisättävää.

Hyvät viskinystävät. Tehdään yhdessä hieno ja rento tapahtuma, että tulevaisuudessakin voimme nauttia uusista UISGE -tapahtumista. Ja muistakaa myös, että sopu sijaa antaa. Huhujen mukaan paikalle on tulossa reilusti porukkaa!

Kuva: Petri Honkamaa. Käyttö ilman lupaa kielletty
.

torstai 27. tammikuuta 2011

Kohta kaikki on vain viskiä...

Eri tyyppisiä viskejä on paljon ja niiden eroavaisuuksia on kuvattu erilaisilla nimikkeillä. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta viime vuosina vanhoja, vakiintuneita nimikkeitä on muutettu ja Viskisiepon mielestä sekavampaan suuntaan.

Ennen oli selkeästi single malt, vatted malt ja blended viskit. Selkeästi kolme eri nimikettä eri lailla tuotetuille viskeille. Nykyään vatted malt on poistunut ja tilalle on tullut blended malt. Siepon mielestä tuo uudistus ei ole onnistunut, helposti blended malt ja blended whisky mielletään samaksi vaikka näin ei ole. Tai sanotaanko, että nuo nimikkeet menevät helposti sekaisin kiireessä.

Nyt irlantilaiset viskit ovat päättäneet myös muuttaa nimikettä. Monelle tuttu "pure pot still" on saanut uuden muodon ja se on "single pot still". Onko tuo irkkuviski nyt siis tislattu yhden kerran vai joka tislaus tehty vain yhdessä pannussa vai miten se nyt menee? Viskisiepon mielestä outo, skotteja matkiva nimike. Vai onko takana vain se puhdas markkinointi taas. Skottilaiset viskit ovat tunnetumpia ja "seksikkäämpiä" kuin irkut, joten laitetaan nimikkeitä samaksi, niin ehkä saadaan ilmainen imagon kohotus.

Niin, onko meillä kohta vain yksi nimike kaikille: "viski". Tuotahan se lopulta on, mitä pullosta saa, mutta palveleeko tuollainen samojen nimikkeiden käyttö lopulta kuluttajaa?

lauantai 22. tammikuuta 2011

UISGE2011 - Mistä minne ja miten

[23.1.2010 : Korjattu virhe busseissa]

UISGE2011 tapahtuu siis Espoon Niittykummussa, Gallows Bird -pubissa. Tässä hiukan ohjeistusta kuinka paikalle pääsee tapahtuman omalla bussilla tai julkisilla. Lopussa on linkki karttaan, johon on merkitty tärkeimmät kohteet.

UISGE 2011 Bussi

Tämä on kaikkein helpoin, halvin ja kivuttomin tapa päästä paikalle. ”UISGE 2011” -tekstein merkitty Westendin Linjan bussi lähtee Kiasman tilausajopysäkiltä, siitä Mannerheimin patsaan edustalta.

Lähtöajat ovat molempina päivinä 14.45 ja 17.45. Paluun lähtöajat tapahtumapaikalta ovat klo 18.15 ja 22.15.

HUOM! Kuljetuksiin ei voi tehdä paikkavarauksia. Mukaan otetaan saapumisjärjestyksessä niin monta matkustajaa kuin bussiin mahtuu.

Taksi

Jos kuski ei tunnista pubin nimeä (Gallows Bird) tai osoitetta (Merituulentie 30), niin kokeile vielä mainintaa Niittykummun paloasema. Asema sijaitsee aivan pubin vieressä. Sen jälkeen jo varmaan viskin ihanat aromit ohjaavat sinut perille.

Bussi

Helsingin keskustasta pääsee kätevästi bussilla paikalle, eikä hintakaan huimaa päätä. Kaikkein helpoin on ottaa 195 bussi Elielin aukiolta. Reitti on hiukan pidempi (n. 30-35min), mutta bussi tuo lähes oven eteen. Pyydä kuskia pysähtymään Niittykummun paloaseman kohdalla, jos alue ei ole sinulle tuttu.

HUOM! Elielin aukio sijaitsee rautatieaseman vieressä. Tämä ei ole Kampin bussiterminaali, älä sekoita siihen.

Kampin bussiterminaalista voi ottaa aika monen bussin, joka kulkee Länsiväylää pitkin. Esimerkiksi 132, 143, 145, 147, 150, 154, 156, 158, 160, 165. Reittiopas auttaa myös paljon. Laita lähtöpaikaksi Kamppi ja päätekohteeksi Haukilahdensolmu (pysäkin nimi). Tämä linkki vie esimerkkiin, jossa lähtöaika Kampista on torstaina klo 15.00 ja kohde Haukilahdensolmu. Voit muuttaa tuolla aikaa haluamaksesi. Haukilahdensolmulta matkaa UISGEen on noin 600m (kts. kartta alempana).

Haukilahden solmusta pääsee myös illalla kätevästi takaisin Helsinkiin, kunhan muistat ottaa sen tien toisella puolella olevan pysäkin kuin mihin saavuit aiemmin.

Kampista myös bussit 105 ja 109 tuovat lähelle. Ne kulkevat Tapiolan kautta, ja kyydistä pitää jäädä pois Koivumankkaantien risteyksessä. 505 tuo lähes oven eteen, mutta reitti on erilainen (esim. Pasilasta pääsee tällä).

Kartta

Tärkeimmät kohteet kartalla (Gallows Bird, Bussit, Hotelli).

UISGE 2011 - Virallinen tiedote

TIEDOTE - Julkaisuvapaa 20.1.2011

UISGE 2011 – SUOMEN ENSIMMÄINEN VISKIFESTIVAALI 10. JA 11.2.

Suomen Mallaswhiskyseura ja ravintola Gallows Bird järjestävät yhteistyössä kaikkiaan 16:n viskejä maahan tuovan tai niitä valmistavan yrityksen kanssa Suomen ensimmäisen pelkästään viskeille omistetun yleisötapahtuman.

Viskejä on meillä toisinaan esitelty olutfestivaalien ohessa, mutta koskaan aikaisemmin ne eivät ole päässeet pääosaan – monologista puhumattakaan. Muissa Pohjoismaissa tällaisilla tapahtumilla on jo vakiintuneet perinteet, ja nyt, kun kiinnostus viskeihin on Suomessakin ollut useita vuosia voimakkaassa kasvussa, alan harrastajat ja kaupalliset tahot päättivät viimein koota voimansa yhteisen asian edistämiseksi. Festivaalin nimen on inspiroinut gaelinkielinen ”elämän vettä” tarkoittava sanapari ”uisge beatha”, jonka alkuosa istunee vaivatta myös suomalaisten suuhun.

Ravintola Gallows Birdin tiloissa on kahden iltapäivän ja illan aikana esittelyssä ja maistettavissa yli 100 erilaista viskiä. Suurin osa niistä on Skotlannissa valmistettuja single malt -viskejä. Muun maailman tuotantoakaan ei silti ole unohdettu, ja mukana ovat luonnollisesti myös molemmat suomalaiset mallasviskitislaamot, porilainen Beer Hunter’s ja lahtelainen Teerenpeli.

Viskejä esittelevät maahantuojien ja valmistajien edustajat. Kotimaisten voimien lisäksi paikalle saapuu kymmenkunta ulkomaista vierasta, jotka pitävät ohjattuja maistelusessioita päämiestensä tuotteista. Suomen Mallaswhiskyseura puolestaan järjestää mahdollisuuden tutustua viskinmaistelun perusteisiin asiantuntijan opastamana joko englannin (Gordon Muir) tai suomen (Timo McAaltonen) kielellä.

Asiantuntijoista valittu tuomaristo maistelee ja valitsee mukana olevista viskeistä parhaimmiston. Tuomaroinnin tulokset julkistetaan tilaisuudessa 10.2.

Festivaali on avoin kaikille 20 vuotta täyttäneille. Se on suomalaisten viskiharrastajien kohtauspaikka, mutta tarjoaa toisaalta tietoa ja monipuolista maistettavaa jokaiselle viskeistä kiinnostuneelle – aiemmasta kokemuksesta ja harrastuneisuudesta riippumatta.

Festivaali avataan torstaina 10.2. klo 14 pidettävällä lehdistötilaisuudella. Yleisölle festivaali on avoinna sekä torstaina 10.2. että perjantaina 11.2. klo 15–22, ja ravintola on auki aina klo 2:een asti. Ravintola Gallows Bird sijaitsee Espoon Niittykummussa Merituulentien varrella, osoitteessa Niittyportti 2.

Tilaisuuteen ei ole sisäänpääsymaksua. Tiskillä peritään 3 euron suuruinen lasipantti, jonka saa takaisin, kun lähtiessään palauttaa käyttämänsä maistelulasin. Viskit anniskellaan ja maksetaan maahantuojien ja valmistajien omilla esittelypisteillä. Maksaminen näillä esittelypisteillä tapahtuu ravintolan tiskiltä myytävillä maksulipukkeilla. Viskien lomassa voi nauttia myös kevyttä pubiruokaa.

Mukana ovat kaikki merkittävät Suomessa toimivat viskien maahantuojat ja valmistajat: Altia, Diamond Beer Brewing Company, Hartwa-Trade, Heino Juomat, Interbrands, Lignell & Piispanen, Maxxium Finland, Moët Hennessy Suomi, Norex, Panimoravintola Beer Hunter’s, Pernod Ricard Finland, Servaali, Tampereen Viinitukku, Teerenpeli Yhtiöt, Vinoble ja Wennerco.

Helsingin keskustasta Gallows Birdiin ja takaisin järjestetään yleisölle maksuton kuljetus. ”UISGE 2011” -tekstein kilvitetty Westendin Linjan bussi lähtee Kiasman tilausajopysäkiltä (Mannerheimin patsaan edustalta) molempina festivaalipäivinä klo 14.45 ja 17.45. Paluukuljetusten lähtöajat ovat kumpanakin päivänä klo 18.15 ja 22.15. Kuljetuksiin ei voi tehdä paikkavarauksia. Mukaan otetaan saapumisjärjestyksessä niin monta matkustajaa kuin bussiin mahtuu.

Lisätietoja:
Lea Rantala, The Gallows Bird, info(at)gallowsbird.fi
Mika Jansson, Suomen Mallaswhiskyseura, mika.jansson(at)nsn.com
Ilkka Ruponen, Suomen Mallaswhiskyseura, ilkka.ruponen(at)elisanet.fi
www.gallowsbird.fi
www.mallaswhiskyseura.fi

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Ongelmasuhde

Vähän aikaa takaperin höpisin miten viskin arvio voi muuttua eri päivinä joillakin. Nyt Viskisiepolla itsellään on, ja on ollut, oikea ongelmasuhde käsissään; Bowmore Tempest 10 yo. (1st batch).

Ei, en osaa päättää onko tämä viski hyvä vai ei omassa suussa. Tämä viski todella on ongelmatapaus, joka todella taas muistuttaa miten ihanaa viskiharrastus voi olla. Ja ihanaa kaikessa hyvässä, sillä taas voi nauttia ja miettiä ja syventyä ja inhota ja ihmetellä.

Jos olisin tehnyt päätökseni ensimmäisen maistelun perusteella, olisi varmaan jäänyt koskaan maistamatta uudelleen. Mutta kun pullo on kaapissa, piti sille antaa uusi mahdollisuus. Toisella kerralla viski toimikin eri tavalla. Nyt muutaman kerran sen kanssa tapelleena ei voi kuin ihmetellä miten eri lailla se toimii Viskisiepon suussa eri kerroilla. Toisilla kerroilla jälkimausta löydän kaikki ne aikoinani inhoamani Bowmoren piirteet; saippuamaisuutta, lakritsin sekoittumista laventelimaisuuteen ja lisäksi myös raa'an luumun makua, joka kasvaa jälkimaun jälkimaussa. Mutta toisilla kerroilla loppumaussa noita ei ole vaan mielleyhtymä on herukkamaisuus ja hieno savuisuus yhdistettynä turpeeseen.

Miten voi heitellä noin paljon? Olen yrittänyt miettiä ruokia ja juomia, joita olen nauttinut ennen, tai ollut nauttimatta pitkään aikaan. Mitään yhtenäistä syytä en ole löytänyt, enkä osaa yhdistää samanlaista poikkeavuutta mihinkään muuhun maistamaani viskiin.

Niin, Bowmore on aina ollut Viskisiepolle "pieni" ongelma ja näyttää olevan edelleen. Tosin ennen sieppo karttoi sitä, mutta nyt viimeisien maisteluiden on myötä alkanut mietityttämään josko tuolle tislaamolle pitäisi sittenkin antaa mahdollisuus. Ainakaan yksipuoliseksi sitä ei voi haukkua, kun sama viski maistuu omassa suussa ihan eri versiolta eri päiviä. Onko kenelläkään muulla tullut vastaavaa ongelmaa eteen, vai onko viski aina helposti luokiteltavissa?

Niin se Tempest. Hyvää vai huonoa? Molempia, päivän kunto määrittäköön sen, mutta kyllä se sen verran laittaa uteliaisuutta hyrräämään että seuraavakin versio on maistettava joskus. Piti tämäkin päivä nähdä, että Viskisieppo lupaa maistaa Bowmorea uudelleen ihan mielellään. Vaan näinhän se pitääkin mennä, pitää pystyä haastamaan itsensä ja maistella rohkeasti ja monipuolisesti tai jää junnaamaan paikalleen.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Miten valita paras sokkona?

SOTW omassa blogissaan kirjoitteli sokkotastingistä oikein mukavasti ja Viskisieppo on aika pitkälle samaa mieltä. Ravintolassa en kovin helposti ala ostamaan sokkona, vaan haluan tietää mihin rahani laitan. Mutta toisaalta joskus sokkona maistamisessa on omat ilonsa, varsinkin jos lopputulos on (positiivinen) yllätys. Mutta se, että sokkotastingissä pitää, tai yrittää, tunnistaa viskin on myös minusta aivan turhaa ja vie huomiota itse nauttimiselta.

Mutta nyt on edessä sokkotasting, sillä myös Viskisieppo saa kunnian osallistua UISGE 2011 -viskiraatiin. Pitäisi siis valita paras. Miten voidaan valita paras viski? Kyseessä on makuasia, joten miten ihmeessä paras viski on edes mahdollista valita? Onneksi sieppo ei ole yksin, sillä olisi oma valinta mikä tahansa, varmasti tervaa ja höyheniä olisi tiedossa.

Eli valitaan sokkotastingissä paras viski. Helppoa eikö? Periaatteessa Viskisieppo ei kamalasti pidä tällaisista valinnoista, mutta toisaalta niille on paikkansa. Lisäksi sieppo sai kuulla, että maistelussa ei panna kaikkia sekaisin, vaan valintoja tapahtuu eri kategorioissa. Tämä sai siepon ilolla mukaan, sillä olisihan se ihan naurettavaa jos samassa setissä olisi mallasta, blendiä, irkkua ja bourbonia. Osa aivan erilaisia kuin toiset, miten siinä sitten valitsee parasta kaikista. Eihän oluissakaan valita parasta kaikista, vaan tyypeittäin. Eikös?

Mutta miten ihmeessä valita paras viski sitten millään tavalla. Mitkä ovat ne tekijät, millä perusteella pitäisi arvioida? Sokkona kun ollaan, ei voi valita senkään perusteella miten hyvin kyseinen pullote vastaa tislaamon makuprofiilia (niin ja se makuprofiili on sitten jo toinen juttu kokonaan).

Viskisieppo aikoo noudattaa kylmästi omia perusteitaan. Kokonaisuus ratkaiskoon. Miten tuoksu ja maku toimivat keskenään, miten eri vivahteet sopivat yhteen ja onko häiritseviä kohtia. Se, että jonkin makuprofiili on voimakkaan savuinen tai sherryinen ei ratkaise. Ääripäät ei siepolla saa automaattisesti pisteitä, jos kokonaisuus ei ole, hmm, harmoninen. Mutta harmonisuus ei tarkoita siis mietoutta tai tylsyyttä. Värin suhteen siepolla on oma mielipiteensä, mutta kysytään teiltä lukijat; "Onko värillä väliä?".

Viskisieppo ei aio koko tastingin aikana miettiä kertaakaan mikähän viski mahtaa olla kyseessä. Turha uhrata ajatusta arvuuttelulle, sillä se mikä ratkaisee on tasan tarkkaan siinä lasissa nenän edessä.

Oli paras sitten blendi, irkku, jenkki tai mallas, eiköhän se hyvää ole kun isolla porukalla se valitaan. Kaikkien mieleen se ei takulla tule olemaan, mutta ei pidäkään tai saadaan saman tien supistaa Alkon valikoima yhteen merkkiin.

UISGE 2011




Klikkaa kuvia niin saat ne suurempina.