Onko olemassa täydellistä viskiä; viskiä, joka vie nirvanaan tai maanpäälliseen paratiisiin? Tätä mysteeriä Sieppo päätti lähestyä jättämällä tällä kertaa Skotlannin pois laskuista ja suuntaamalla maistelun hiukan muille maille. Olihan nyt laseihin tullut eteen Aureum (kulta latinaksi), GoldCock ja Shangri-la. Kultaa ja paratiisia siis pitäisi olla tarjolla.
Aloitetaan alkemian perusteista, ja otetaan ensimmäiseksi Saksassa tislattua kultaa ei Aureum Single Malt, jossa on 43% voimaa. Tuoksu on sanalla sanoen kamala. Makea, viljainen, tunkkainen, liimaa (sellainen kaksikomponenttiliima), hiuslakkaa, kynsilakanpoistoainetta. Kunhan tuoksun läpi pääsi taisteltua, oli aika maistaa. Odotukset eivät ole kovin korkealla tuoksun jälkeen, ja tällä kertaa tuoksu ja maku todella vastaavat toisiaan. Maku on makea, tylsä, viljaa, ja se sama liima jatkuu täällä. Pakko sanoa, tässä viskissä ei toimi mikään. Ei mikään, ja rehellisesti sanottuna lasin loppu löytää tiensä viemäriin. Herää kysymys, miksi tällaista viskiä tehdään, tai päästetään markkinoille? Huh!
Kunhan sieppo sai tarpeeksi kurlattua vettä ja syötyä kurkkua, niin oli aika siirtyä eteenpäin. Ei tuosta voi varmaan enää mennä pahemmaksi, eihän. Lasiin sitten Tsekeissä tislattu GoldCock Single Malt 12 yo. Nimi voisi olla ehkä hitusen markkinahenkisempikin, mutta näillä mennään. Tuoksu on todella mukava yllätys. Mukana leijuu omenaa, tammea, valkosuklaata, yrttejä ja mallasta. Aika hento ja makeahko. Mieli leijailee heti Lowlandin suuntaa, vaikka eihän näitä pitäisi aina verrata Skotlantiin. Maku on ehkä hitusen liian makea, mutta mukana on valkoherukkaa, yrttejä (yrttilikööri), mukavaa pippurisuutta ja jopa raparperin maku tulee mieleen. Hento ja tasapainoinen viski. Todella, todella iso ja positiivinen yllätys. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti Siepon mielestä maistamisen arvoinen kerran jos toisenkin, jopa ostoslistalle lisättävissä.
Meno siis parani, joten sitten etiketin mukaan paratiisi seuraavaksi. Intialaisen Sikkim Distilleriesin Shangri-La (blended malt, 42.8%, batch 4/9.11) on ainakin etiketin mukaan pärjännyt kilpailuissa hyvin. Nokka lasiin ja hyvästit paratiisille. Tuoksu on makea, toffeemainen, liköörimäinen, korsi tulee mieleen. Maussa on pippurisuutta ja - hetkinen - hetken ajan nielaisun jälkeen käy suussa aivan loistava makuelämys jossa leijailee karamellia-toffeeta-sokeria-kermaa. Todella miellyttävä maku, onko paratiisi siis löytynyt? Saman tien ajatuksen kanssa maku on poissa ja tilalla on katkera loppumaku. Tylsä, alkoholimainen, maalin ohennetta. Karsea. Sen pienen hetken kestänyt hieno maku on poissa, eikä sen muisto lämmitä lopussa ollenkaan. Heikko viski kokonaisuutena ja loppu lasin voi kaataa surutta pois.
Ei, ei löytynyt viskien shangri-la vieläkään, ja toivottavasti ei löydy koskaan. Viskiharrastuksessa matka taitaa olla kuitenkin se tärkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti