sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Juhlahumua - Suomen Mallaswhiskyseura 15 yo

Lauantaina 26.10.2013 kokoontui reilut 100 vierasta juhlistamaan Suomen Mallaswhiskyseuran 15-vuotista taivalta. Tarkasti ottaen seuran perustamiskokous pidettiin 24.11, mutta juhliahan voi toki jo ennakkoonkin.

Alkumaljat
Ilta soljui mukavasti viskien, oluiden, ruuan ja pienten puheiden parissa. Ruokiin oli pyritty valitsemaan sopivat oluet, tosin omalla kohdalla kaikki eivät täysin osuneet kohdalleen, ja itse en löytänyt millään sitä lakritsia jälkiruuasta. Kuulin sivukorvalla myös, että nieriän vierellä mainostettu korvasienikastike oli lähinnä suppilovahveroista tehtyä. Jos näin todellakin oli tehty, niin tästä iso miinus. Kokonaisuutena kuitenkin ruoka oli maukasta.

Lisäys: Korvasienikastike oli todella tehty suppilovahveroista, mutta tieto muutoksesta ei ollut välittynyt menuun. Virhe johtuu siis tästä.

Paikalle oli kutsuttu myös kutsuvieraita. Heikki Kähkösen pitämä puhe kutkutti mukavasti nauruhermoja, samalla ottaen hienosti kantaa suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. 

Ilkka Ruponen, Mika Jansson ja Seppo Siika-aho
Paikalla oli myös ulkomaalainen vierailija, Malt Whisky Yearbookin toimittaja Ingvar Ronde. Hän käsitteli puheessaan viskitrendejä. Osansa sai niin tax free -myyntiin suunnatut viskit, NAS-pullotteet, cocktailit ja maustetut viskit. Ei vain negatiivisesti, vaan myös ehkä hiukan rajoja rikkoen ja ravistellen. 

Todella harmi, että etukäteen ei ollut kerrottu Ronden paikalla olosta. Jonkin verran herätti myös ihmetystä yleisössä, kun yhdessä vaiheessa osa jäsenistä kaivoi oman kirjansa esille ja jonotti Rondelta omistuskirjoitusta. Uskon, että moni muukin olisi mielellään ottanut kirjan kotoaan mukaansa ja tehnyt samoin. Tässä pieni tyylivirhe muuten niin hyvään iltaan.

Illan ehdoton kohokohta, ainakin Siepon mielestä, oli uuden kunniajäsenen valinta. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että kunnianosoitus osui yhdelle seuran perustajajäsenistä, pitkäaikaiselle pääsihteerille Seppo Siika-aholle. Hänelle, jos kenelle, tuo osoitus jo kuuluikin.

Seuran kunniaksihan on myös pullotettu oma juhlapullote. Smoken blogista löytyy viskistä kuvaus, joka sattuu olemaan hyvin samanlainen kuin Siepon omat mietteet, niinpä ohjaan lukemaan jutun sieltä.

Kiitos omalta osaltani seuralle, paikalla olijoille ja Bryggerille. Mukava ilta samanhenkisten joukossa.

Onneksi olkoon Suomen Mallaswhiskyseura!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Takaisinveto

Lokakuussa (Siepon saaman tiedon mukaan) piti tulla Suomessa myyntiin Glengoyne 21 YO. Hieno viski, ja ennen kaikkea etukäteen saadun tiedon mukaan hinnan piti olla erittäin kohdallaan. Hinta tulisi olemaan erittäin hyvä verrattuna muihin Euroopan kauppoihin, ja jopa Itämeren (poraus)lauttojen hintaan. Kerrankin meitäkin hemmoteltaisiin.

Mutta ei, nyt saadun tiedon mukaan tuote on vedetty listalta. Ei tule myyntiin. Miksi? Oliko hinta liian edullinen? Joku, joka tuotteesta saa rahaa, huomasi, että rahaa tuleekin liian vähän. Alko? Maahantuoja? Kuka?

Jos tuote tulee uudelleen listoille, mutta hinta on vedetty yhtään liian ylös, niin Sieppo vapauttaa oman pullonsa myyntiin. Aion pitää oman 'pienen viskin ystävän' -protestin ja jättää sen ostamatta. Jos tarpeeksi moni tekisi saman, olisiko sillä vaikutusta, vai olemmeko me Suomen viskiharrastajat vedätettävissä hinnalla millä hyvänsä?

ps. Ymmärrän täysin, että viskit ovat bisnestä, ja isoa sellaista. Mutta kerran ilmoitettu hinta pitäisi pitää, eikä takaisin vedon pitäisi perustua ainakaan siihen, että aluksi hinta oli vedetty "muka liian alas".

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sukupolvien välinen kuilu

Miltä ajalta tulee paras viski? Onko se 50-luvulla tislattua? Vai 60-, 70-, 80-, 90-luvuilla? Vai onko paras viski tehty tällä vuosituhannella?

Tämä keskustelu nousee aika säännöllisesti esille, ja tuntuu että joka aikakaudelle löytyy puolustajansa. Osa unelmoi menneiden aikojen viskeistä, kuinka ne olivat nektaria verrattuna tämän päivän pullotuksiin. Toisaalta tänään tehdään viskejä, joita tuskin nähtiin järkevinä tuotteina 20-30 vuotta sitten. Kiista jatkuu, ja voittajaa tuskin tässä kinastelussa on.

Sieppo alkoi miettiä, mistä tuo voisi johtua? Voisiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen selitys, kuin erot viskisukupolvissa? Ainahan vanha sukupolvi on kritisoinut uudemman sukupolven radikaalisuutta, ja uusi vanhan vanhoillisuutta.

Jos hurahdit viskeihin 1980-luvulla, totta kai sen ajan viskit ovat sinulle NE viskit, joita sinä muistelet eniten kaiholla. Niiden makumaailma oli se, joka vei pauloihinsa. Mutta jos löysit viskit vasta 2000-luvulla, niin viskien makukirjo on nyt erilainen, mutta nyt NE ovat NE viskit, jotka sinut koukuttivat.

Omalla kohdallani aikoinaan koukuttivat Lagavulin, Macallan ja Laphroaig. Tänä päivänä muistelen kaiholla niitä päiviä, kun ekaa kertaa huomasin viskin monipuolisuuden. Olen onneksi päässyt maistamaan tuon ajan viskejä vasten tätä päivää, ja totta kai valitsin vanhat paremmiksi. Ne, minulle alkuperäiset, olivat ne, jotka veivät kielen mennessään. Mutta olisivatko ne aina parempia heille, jos nykypäivän vastaavat tuotteet olisivat koukuttaneet heidät tänään? En tiedä, mutta en yhtään yllättyisi, vaikka joku ottaisi tällöin mieluummin tämän päivän dramin kuin menneen.

Siepolla myös alkumetreillä tuli lähes täydellinen törmäys Bowmoren kanssa. Sen makumaailma ei toiminut ollenkaan, vaikka silloin moni harrastaja eksyi viskien maailmaan juuri ko. tislaamon tuotteiden innoittamana. Edelleen, tuon törmäyksen ja makumuistin takia, ostopäätös menee hyvin harvoin Bowmoren suuntaan. Ainakaan ilman ennakkomaistamista.

Toki laadullisiakin eroja on tapahtunut, eikä koko homma ole niin mustavalkoinen kuin edellä tuli pähkäiltyä. Mutta voisiko makumuisti olla silti iso tekijä? Se hetki, kun koukutus tapahtui?

Makumuisti on yllättävän vahva muisti. Kuten mm. Anthony Bourdain toteaa: "As a cook, tastes and smells are my memories". Vaikka en itse ole kokki, moni tuoksu ja maku vie helposti menneeseen.

Jos pidät tämän päivän viskistä enemmän kuin menneen ajan vastaavasta, se on oikein. Se on silloin se viski josta nautit. Mutta samalla anna muiden myös muistella menneitä, ja nautiskella hetkistä, kun saamme itsellemme sitä viskiä, joka vei mukanaan. Ehkä se on vain se sukupolvien välinen kuilu, jota ei ymmärretä kummallakaan puolella...

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lokin julkaisu

Viski on kuollut, kauan eläköön mielikuvat ja tarinat, sillä viski viskinä ei enää myy. Nyt vaaditaan myyvä tarina, jonka päähenkilö on viski, mutta monologina se ei enää toimi.

Ylitaseampuvaa? Provosoivaa? No, tuollainen ajatus Siepolla väkisin hiipi mieleen pari iltaa sitten, kun sain ilokseni osallistua Highland Parkin Lokin Suomen julkistustilaisuuteen.  Tilaisuudessa oli paikalla mustiin pukeutuneita druideja, mystistä musiikkia, Valhallan legendoja ja viikinkien jumalia. Tarinoita Orkneyn saarilta ja historian havinaa Highland Parkin ympäriltä.

Ei, en tarkoita että tuossa olisi lopulta mitään pahaa. Ainahan tuotetta kuin tuotetta on myyty mielikuvilla ja mainonnalla. Mutta silti aloin miettiä entistä enemmän mielikuvia, joilla nykyään viski myydään meille. Arbegilla on avaruusviskinsä, ja Highland Park perustaa nyt paljon viikinkien mytologiaan yms. Missä on itse viski? Tuo jalo juoma? Eikö viski viskinä ole enää brändi? Vai onko se ikinä edes ollutkaan?

Itse ilta oli todella mukava, ilolla ja häpeilemättä sen myönnän. Hymy huulilla sai olla useaan otteeseen, kun Martin Markvardsen kertoi tarinoita. Pääsimme vertaamaan Lokia ja sarjan aikaisempaa Thoria keskenään. Ja itse Loki? Siepon mielestä tuon yhden illan puraisun perusteella oikein mainio viski, ja erilainen Highland Park. Tekee mieli maistaa uudelleenkin. Mutta hintansa väärti (~150€)? Sen voi jokainen itse päättää maisteltuaan lasillisen jos toisenkin.

Iso kiitos Edrington Finlandille kutsusta ja Highland Parkille tuotteista. Ilta oli oikein mukava!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kuuden vuoden höpinä

Niin se aika rientää, sillä Siepon ensimmäinen juttu näki päivänvalon tasan kuusi vuotta sitten. Tämän jälkeen on suomalaisia viskiblogeja tullut ilahduttavasti lisää, tosin vastaavasti muutama viskiblogi on tainnut jo haihtua enkeleiden seuraankin.

Itse en uskonut, että näin kauaa tulisi mitään kirjoiteltua. Viime aikoina, kuten ehkä olet huomannut, on juttuja tullut harvemmin ja harvemmin. Pakko myöntää, että motivaatio on ollut vähän heikommalla hapella.

Kuuden vuoden jaksoon mahtuu kaikkea mielenkiintoista. SMWS:n hallituksessa mukana oleminen mahdollisti seurata viskikulttuurin edistymistä Suomessa, ja ennen kaikkea sai tavata mukavia kanssaharrastajia. Reissu maailman toiselle puolelle, ja siellä tutustuminen toiseen viskiseuraan, kauppaan ja kulttuuriin. 

Blogissa UISGE:n ajankohdat ovat olleet selkeästi vilkkaimpia kävijöiden osalta, ja erityisesti ilahdutti saamani palaute tämän vuoden UISGEn infosivuista. Oli todella ilahduttavaa kuulla, että niistä oli monelle hyötyä.  Joku voi miettiä, mitä hyödyin sivuista? Vastaus on selkeä. En mitään. Palautetta blogista on tullut myös mukavasti, myös kommenttikenttien ulkopuolella. Palautetta on ollut laidasta laitaan, mutta se on tietysti ihan normaalia. Jos jotain uskaltaa sanoa, niin pitää myös muistaa varautua kritiikin koko kirjoon, oli sitten kyseessä blogi tai joku muu julkaisu.

Alusta lähtien tarkoitukseni on ollut kirjoittaa viskijuttuja omasta näkökulmastani ja omilla mielipiteilläni. Eniten saamistani palautteista minua on hymyilyttänyt se, että blogiani syytettiin oman näkökulmani esilletuomisesta, omista toiveistani ja omista mielipiteistäni. En tiennytkään, että joku olisi voinut ajatella blogini olevan mikään virallinen äänitorvi minkään suhteen, mutta nähtävästi näinkin pääsi käymään. Totta kai asioista voi, ja pitääkin olla, eri mieltä. Kunnon reilu ja rehti mielipiteiden vaihto on aina virkistävää. Ja jos virheitä sattuu, niin korjataan. Ei tätä voi (saa) tehdä liian tiukkapipoisesti. Viskien tulisi olla iloinen asia, ei hammasten kiristelyä.

Hammasten kiristelystä tuli mieleeni, että sitä on valitettavasti ilmaantunut suomalaiseen viskikulttuuriinkin. Samoin toisten harrastajien "mustamaalaamista", ja jopa suoranaista valehtelua, mitä Sieppokin sai todistaa eräässä tilaisuudessa. Ihmettelen, miten tuollainen toiminta voi kannattaa pidemmän päälle. Tällä kertaa jääköön tähän.

Viskikalenteri ei ole lähtenyt toimimaan ihan niin kuin olisin toivonut. Tähän asti suurin osa merkinnöistä on tullut kaivettua itse, ja vain muutama taho on lähettänyt tapahtumistaan tiedot maililla. Iso kiitos heille niistä! Tällä hetkellä mietin kovasti, kannattaako sitä pitää pystyssä? Tästä tietysti mielelläni kuulisin kommenttia teiltä, onko kalenterista kenellekään mitään iloa (paitsi itselleni)?

Niin, lisäksi tällä hetkellä on mietinnässä myös koko blogin tulevaisuus. Jatkaa vai ei? Kannattaako vai ei? Onko mitään sanottavaa enää? Onko aika jo mennyt Siepon ohi, ja pitäisikö suosiolla antaa  nuorempien pitää ääntä? Voi olla, että edessä on tauko, tai jopa lopetus. Joka tapauksessa viimeinen teksti tämä ei ole, sillä jos päätän lopettaa niin pitänee se kai kertoa julkisesti.

Siispä seuraavaan juttuun asti; nauti viskistäsi, hyväksy erilaiset maut, kunnioita omaa ja toisten makua. Sláinte!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Seurallista viskiä jatkuu

Jokunen aika sitten kirjoittelin viskiseuroista ja toivoin porukoita kertoilemaan itsestään. Pari vastausta tulikin, joten avataanpa toimintaa heidän osaltaan.

Turussa viskin tuoksua levittää ainakin Turun Akateeminen Viskiseura.  Akateemisen täsmällisesti seura on perustettu 7.11.2011, mutta seura ei ole virallisesti rekisteröitynyt. Jäsenmaksu on porukalla 10€, ja tällä saa mm. haalarimerkin. Jäseniä on 21 (joulukuussa 2012) ja kaikki lääketieteen opiskelijoita. Tämä varmasti selittää jäsenmaksuun sisältyvän haalarimerkinkin, jos joku sitä  ihmetteli. 

Seura ei varsinaisesti etsi uusia jäseniä, mutta mukaan toki pääsee, jos ottaa yhteyttä sähköpostilla (löytyy heidän sivuiltaan) tai on yhteydessä henkilökohtaisesti seuran jäseneen.

Toiminnan rungon muodostavat kuukausittaiset kokoontumiset, viski-illat. Tilaisuuden isäntänä on vuorollaan joku seuralainen, ja hän myös esittelee illan viskit. Yleensä tarjolla on pari viskiä. Toki tapaamisia on myös ravintoloissa, ja suunnitteilla on matka Skotlantiin.

Sieppo toivottaa Turun suuntaan mukavia lääkinnällisiä hetkiä elämän veden parissa. 

Toinen porukka, joka uskaltautui ottamaan yhteyttä, oli Viskikerho whisKY. Virallinen nimi on "Helsingin kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan viskikerho ry.". Aiemmin Sieppo oli luetteloinut nämä kaksi kerhoa erillisiksi, mutta kyseessä on siis sama porukka.

Viskikerho whisKY on perustettu 2011,  ja kerhon jalo aate on tutustuttaa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) opiskelijoita viskin ihmeelliseen maailmaan. Kerhossa on mukana kokeneempaa porukkaa, sekä, kuten pitääkin, aivan uusia viskin ystäviä. Porukkaa seurassa on noin 150 henkilöä, pääasiassa AYY:n opiskelijoita. Liittymismaksu on myös opiskelijaystävällinen, eli 0€.

Toiminta käsittää tastingejä ja saunailtoja, ja tietääkseni on myös tehty ekskursio Teerenpelin Tislaamoon. Kerho toivottaakin kaikki Aalto-yliopistolaiset lämpimästi tervetulleiksi porukkaan ja tutustumaan viskeihin totta kai. 

Jos kiinnostaa olla yhteydessä whisKY:n suuntaan, niin lähetä rohkeasti mailia osoitteeseen: whisky (at) kyweb.fi

Maittavia kerhoiltoja myös Aallon suuntaan. Harmi, että oma opiskelijakortti on jo vanhentunut.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Vastaus on: Kanada

Jos et ole savolainen, et ehkä tiedä mitä on savolainen kierous. Vaikka olisit ollut tekemisissä savolaisen kanssa, et ehkä edes huomannut tulleesi kieroilun kohteeksi. Kokeilen avata tätä mystistä asiaa viskiharrastuksen kautta eli savolainen kierous viskiharrastuksessa.

Uisgessa oli kiva tavata tuttuja, ja mikäpä sen mukavampaa kuin se, että kanssaharrastaja, pyytämättä, lyö käteen kymmenen samplepulloa. Varoittamatta. Totta kai tämä ilahduttaa harrastajaa kuin harrastajaa. Ainakin tässä vaiheessa. Pussi narikkaan ja hauska ilta UISGEssa. Kotimatkalla sitten aloin tutkia käsin tuherrettujen merkintöjen sisältöä; Wiser's, Alberta Premium, Forty Creek.... Kanada. Tuo Kummelien vastaus kaikkeen, oli vastaus pussin sisältöön. Kerrankin siis oikein.

No, maisteluhan se oli edessä. Kerralla pullot eivät auenneet, vaan pieninä sarjoina. Lopulta nuottien parhaat tulisivat kohtaamaan lopputaistelussa keskipäivällä. Smoke olikin jo ansioituneesti käsitellyt niistä monta, melkein olisi tehnyt mieli kopioida tekstit sieltä.

Forty Creek - Confederation Oak Finish. Bottled 2010, bottle #3014. 40%

Tuoksussa vihanneksia ja alkoholi puskee läpi. Hitunen puuta ja sitruunan kuorta. Maku makea (ihan liian makea) ja juureksia taas. Kakkutaikinaa ja greippiä. Tyhjä. Onneksi vain sample.

Wiser's Legacy - Pot Still Rye. Bottled 2010. 45%

Missä rukiin vaikutus? Tyhjä, tylsä, sokerivettä.

Wiser's 18 yo. - Case No 208/3500. 40%

Tuoksu on alkoholia. Hitunen katkeruutta ja vaniljaa. maku yksinkertainen. Lyhyt. Alkoholia. Hitunen toffeeta alussa pelastaa, tai sitten ei. Hukkaan heitetty 18 vuotta.

Wiser's Small Batch - 43.4%

Tulipahan maistettua. Ja unohdettua. Tyhjä ja alkoholimainen.

Väliaika: Alkaako savolainen kierous viskiharrastuksessa hahmottua?

Alberta Premium 30 yo - 100% rye, bottled 2011, 8400 bts.40%

Tuoksu on hyvä. pehmeä, toffeeta, tummaa sokeria. Hitunen vaniljaa. Nyt päästään asiaan. Maku on, eh, sokeriliemi. Ruis puuttuu, tyhjä maku. Lyhyt. 30 vuotta ja tulos on tässä. Hohhoijaa.

Black Velvet 8 yo - Blendi, 40%

Perusviski, jota voi kaataa vaikka drinkkiin. Jos siihenkään.

Crown Royal Black - 45%

Tuoksussa parfyymiä, kirsikkaa, tummaa sokeria (ja se viinimäisyys puskee taas mieleen, samoin kuin viimeksi). Maku makeahko. Vahamainen. Nahkaa. Omenaa? Tämähän on juotavaa, toivon kipinä herää.

Canadian Club 6yo - Blended, 40%

Tuoksu ei toimi, maku ei toimi. Heippa.

Canadian Club 8yo - Sherry cask SC-020, 41.3%

Hitunen viiniä, alkoholi puskee tuoksussa läpi. Maku lyhyt, hitunen viiniä ja pippuria. Tuoksu ei toimi, maussa sentään jotain. Onneksi vain sample.

Canadian Club 20 yo - Bottle #145732, 40%

Tuoksussa puuta, mallasta, valkosuklaata, voita. Maku hitusen pippurinen ja voi/valkosulkaa täälläkin. Hedelmiä, marjoja (vadelma?). Tämähän on miellyttävää.

Lopulta edessä oli keskipäivän lopputaistelu, joka kutistui kaksintaisteluksi. Canadian Club 20yo tulisi kohtaamaan Crown Royal Blackin. Mieleen nousi kaksi punatakkista, keltaiset raidat housujen sivuissa marssivaa kanadalaista poliisia kadulla. Kumman lierihattu tippuu ensin ja hevonen pillastuu? Ei, ei toimi mielikuva, ei saa High Noon leffan tunnelmaa aikaan, sillä nyt ei ole paha vastaan hyvä vaan siedettävä viski vastaan toinen siedettävä viski. Lopulta Canadian Clubin 20 yo vie voiton. Se on hitusen monipuolisempi, tasapainoisempia ja ainakin Siepon suuhun sopivampi.

Kanada. Niin monta viskiä, niin monta turhaa maistiaista.

ps. Se savolainen kierous? Aukesiko? Saat 10 samplea käteen, mutta sisältö on, hmm, haastavaa. Maistelun vastuun tekeminen siirtyy samplen saajalle, antaja pääsee eroon. Kaikesta huolimatta, savolaiset juuren omaavana, arvostan elettä. Savolainen osaa arvostaa savolaisen kieroutta. Aina. JS, seuraava bourbon (tms.) Siepon piikkiin.

lauantai 2. helmikuuta 2013

UISGE 2013 Siepon kokemana

Vanha
Kolmas UISGE takana ja "kolmas kerta toden sanoo". Vai sanooko?

UISGE 2013 järjestettiin siis viime vuoden tapaan Vanhalla, eli oli lupa odottaa entistä paremmin ja jouhevammin toimivaa viskin juhlaa. Ja toden totta, järjestelyt toimivat paikan päällä hyvin. Viime vuodesta oli otettu oppia, ja nyt mm. käytävät olivat leveämmät. Tämä ratkaisu selvästi lisäsi tilan tuntua, ja liikkuminen oli paljon miellyttävämpää kuin viime vuonna. Toki välillä oli ahdasta, mutta se kuuluu asiaan. Perjantaina jonoa oli myös ulkona, eli herää kysymys, alkaako Vanha käydä pieneksi? Sijainti on hyvä, ja Vanhan tyyli käy viskeille, mutta jos tila loppuu, niin se loppuu. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin UISGE2014 on kalenterissa.

Hieno kaski!
Torstaina kun kävelin sisään, tuli ensiksi tunne, että viskien hinnat ovat nousseet edellisvuodesta. No, tästä tunteesta saan syyttää itseäni, mitäs olin päättänyt maistaa itselle mielenkiintoisimmat ensin alta pois, ja ne nyt sattuivat olemaan enemmän kuin pari lippua. Tarkemmin kun katseli, niin hinnat olivat minusta edelleen kohtuulliset ja mahdollistivat monien viskien maistamisen ilman, että budjetti meni pahasti miinukselle. Hyvä näin.

Tastingit olivat etukäteen markkinoituina aika tavallisen oloisia, ja edelleen moni sanoi, että olisi hyvä nähdä jonkun repäisevän ja tekevän oikein kunnon kattauksen kunnon hinnalla. Tosin jututettuani eri tastingeihin osallistuneita, oli niissä ollut todella hienoja ylläreitä mukana. Hieno juttu!

Mutta mieleeni jäi silti myös pari asiaa, joissa voi parantaa.

Tasting-huoneiden merkintä puuttui, ja järjestäjätkään eivät aina tienneet mikä on missäkin (näin kävi mm. omalla kohdallani). Opasteet ovat aina hyvä asia. Samoin tastingien myynti etukäteen hiukan takkuili. Järjestelmä ei ihan aina ollut kunnossa, ja kerran se lopetti myynnin aiemmin kuin piti. Välistä muutama tilaisuus oli  täynnä, koska maksutapahtuma oli jäänyt kesken. En tiedä kuinka kauan järjestelmä piti lippua varattuna näissä tapauksissa, mutta normaalisti käyttäjälle annetaan aika (esim. 5min), jonka aikana tilaus tulee viedä loppuun, tai lippu palautuu takaisin myyntiin. Lisäksi etukäteen ei ollut tietoa, milloin niiden myynti loppuu. Tätä kannattaa viilata paremmaksi ensi vuonna. Lippujen myynti netin kautta on hyvä asia, silloin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hankkia lippuja, eikä suosita pääkaupunkiseutua tms.

Ruokapuoli oli minusta huonompi kuin viime vuonna. Maksaa kehuttiin, mutta itse maistoin club sandwichin ja lampaan. Molemmat oli ok, mutta varsinkin lammas oli ihan liian pieni annos. Viime vuonna ruoka oli tuhdimpaa (possun kylkeä, makkaroita,..) ja toimi minusta paremmin  viskitapahtumaan. Muutama muu toivoi myös tuhdimpaa ja reilumpaa meininkiä, sillä täydemmällä vatsalla on mukavampi maistella. Toki ympäristö on täynnä ruokapaikkoja, mutta se olisi vaatinut sitten ulos lähtöä.

Loistavaakin loistavampi
Suurin harmitus UISGEn suhteen on tapahtuman markkinointi. Ja tämä kritiikki ei kohdistu järjestäjiin, vaan päättäjiin. On aivan naurettavaa, että asiallista tapahtumaa ei saa mainostaa kunnolla. Itse en nähnyt ainoatakaan järjestyshäiriötä, enkä myöskään kuullut niistä. Ja tupa oli täynnä ihmisiä, jotka kaikki maistelivat viskiä. Erään edustajan mukaan viinimessuilla tilanne ei ole ihan yhtä rauhallinen ja asiallinen. Ja ne viinithän nauttivat siis sitä "arvostusta". Hohhoijaa.

Ainiin, olihan siellä viskejäkin. Tuli tunne, että tänä vuonna sellaisia isoja huippuja ja "ehdottomia maisteltavia" oli vähemmän kuin viime vuonna. First Editions oli uutuus, mutta muuten mentiin yllättävän paljon viime vuoden meiningillä. Toki viime vuonna tuli markkinoille mm. Thor, ja Shackleton’s Replica teki hienon markkinoinnin ulkotilassa olleella teltalla. Lisäksi mm. Glenlivetiltä puuttui nyt tiskiltä Guardians, joka oli tosin osa tastingiä. Jälleen aivan loistava viski kaikessa hienoudessaan. Onnittelut tastingissä mukana olleille ja sitä maistamaan päässeille. Ardbegin valikoima oli myös ehkä yllättävän ohut.

Viskien arvioinnista tuli juteltua useammankin kanssa. Vähän oli tunne, että pelkkä aluejako ei ehkä toimi, vaan varsinkin isompien alueiden kohdalla pitäisi olla myös luokkia vähän iän mukaan. Tämä vihjeenä järjestäjien suuntaan, voisiko siinä olla päivittämisen paikkaa. Iso puheenaihe oli Cú Dhub, ja sen pärjääminen. Itse näen sen myös hauskana asiana, sillä se osoittaa, miten ennakkoasenteilla voi olla vaikutusta maisteluissa.

Kokonaisuutena miellyttävä ja mukava tapahtuma, jolle toivon jatkoa ensi vuonnakin. Oli todella mukava tavata muitakin harrastajia ja bloggaajia. Just peat It, hauskaa matkaa! Legless Scotsman, et ollut nimesi veroinen perjantaina; jalat olivat tallella. Savon suuntaan mietin vielä kiitoksen tasoa, palataan asiaan maisteluiden jälkeen. Mukavat juttuhetket SMWS:n ständillä, kunnon tapaaminen VYS:n kanssa sekä äärettömän hauska jutustelu kahden IVY:n jäsenen kanssa Jameson-pullojen luona. Oli myös lämmittävää kuulla, että UISGEn infosivustani oli ollut monelle iloa. Maahantuojille iso kiitos juttuhetkistä, erityinen kiitos Michaelille sekä Glenfiddichin edustajalle!

Suuri kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille, jotka teitte tapahtumasta hienon.

Muutama kuva löytyy täältä.

ps. Seuraavaan UISGEen aika kuluu siivillä pelaten kuvan peliä. Sitten pääseekin besserwisseröimään kunnolla ja briljeeraamaan ainakin 400 kysymyksen edestä.