tiistai 16. syyskuuta 2014

Mackmyran erikoinen kymppisuora


Illan tähdet
Lauantaina 13.9. SMWS järjesti Mackmyra-tastingin. Tosin tällä kertaa kattaus oli hiukan erikoisempi, ja esittelijäkin oli seuran ulkopuolelta. Kattauksena oli tislaamon 2008-2013 julkaisema Special-sarja, joka sisältää kaikkiaan 10 pullotetta. Vaikka sarja on jo siis lopetettu, on se tavallaan saanut jatkoakin. Palataan jatkoille lopuksi.

Esittelijäksi tilaisuuteen olimme saaneet Karl Thögersenin Mackmyralta. Karl voi olla osalle tuttu jo UISGEsta, ja itse asiassa edellisessä UISGEssa jo kyselin, olisiko hän halukas tulemaan meille nämä viskit esittelemään ja kertomaan lisää Mackmyran tislaamosta. Puolisen vuotta meni, että saimme sitten sovitettua kaikkien kalenterit kohdilleen ja homman kasaan.

Karlin mukaan tällainen koko Special-sarjan kattava tasting on aika harvinainen, ja hän tiesikin itse vain yhden aiemmin pidetyn vastaavan tilaisuuden.

Karl Thögersen
Karl veti todella hienon ja mielenkiintoisen tastingin. Aivan aluksi näytti pahalta, että joutuisimme kärsimään kalvosulkeisista ja samalla nenämme alla olisi 10 viskiä. Huojennus oli suuri, kun jo muutaman kalvon jälkeen pääsimme ensimmäisen viskin kimppuun. Karl kävi läpi Mackmyran historiaa, tuotantotapoja, reseptejä ja tislaamoa aina muutaman kalvon verran, ja sitten maisteltiin seuraava viski. Todella hyvä toteutus, eikä ilta jakautunut vain teoria- ja maisteluosiin. Itse olen ollut  muutamassa tastingissä mukana, ja kokonaisuutena tämä oli yksi parhaimmista. Hyvä muistutus taas siitä, että tasting voi olla paljon muutakin kuin vain maistettavat viskit!

Mackmyra käyttää vain kotimaisia raaka-aineita; vettä, ohraa, tammea, turvetta. Ruotsalaisesta tammesta tehdään tynnyrit, ja yhden tynnyrin teko, jos kuulin oikein, kestää 2 vuotta. Ruotsalainen turve puolestaan on heidän mukaansa skotlantilaiseen verrattuna kevyempää ja raikkaampaa. Ainoat asiat, jotka tuodaan ulkomailta, ovat bourbon- (Jack Daniels) ja sherrytynnyrit. Sherrytynnyritkin ovat itse asiassa neitseellisiä (new spanish oak), ja tislaamo täyttää ne itse sherryllä. Marjaviinitynnyrit tulevat Grythyttan Vin -marjaviinitilalta.

Mackmyra tekee viskiä kahdella reseptillä: Elegant ja Smoke. Elegant on lempeä, mieto viski, jossa on kukkaisia ja hedelmäisiä aromeja. Smoke, kuten nimikin kertoo, on savuisempi versio. Smoken kuivatuksessa käytetään ruotsalaista turvetta, joka on maustettu katajan oksilla. Tämä luo viskille oman, tunnistettavankin aromin. Kypsytys tapahtuu sitten bourbon-, sherry- tai swedish oak -tynnyreissä. Kypsytyspaikkoja ovat Bodåsin luola (Gävlen lähellä),  Fjäderholmarnan saari Ruotsin saaristossa lähellä Tukholmaa, Häckebergan kartano Skånessa ja Smögen länsirannikolla.

Mutta sitten itse viskeihin...


Itse en enää tastingeissä kirjaa viskeistä sen tarkempia nuotteja, sillä loppupään viskit aina kärsivät (hyvässä tai pahassa) alkupään maisteluista. Kunnon nuotit tulee kirjattua oikeastaan vain, kun saa rauhassa keskittyä yhteen tai kahteen viskiin kerrallaan. Näin tein tälläkin kertaa, ja kirjailin vain päällimmäisiä makuja ja tuntoja, mitä mieleen nousi viskiä haistellessa ja maistellessa.

Viskeissä ei ole ikämerkintää, mutta 1-4 ovat  5½ - 6 yo, 5-7 ovat noin 6½ yo ja 8-10 noin 7½ yo. Viskejä ei ole myöskään kylmäsuodatettu.


1: Eminent Sherry. 51.6%

Elegant-resepti. Tämä on sekoite bourbon-kypsytetyistä viskeistä ja voimakkaasti sherry (oloroso) -lopetetuista. Bourbon on kokonaisuuden pohja, johon on sekoitettu mukaan sherry-lopetettua viskiä. Tämä oli ensimmäinen viski, jossa tislaamo kokeili sherrytynnyreitä.

Sherry on aika piilossa, mutta hentona sen sieltä erottaa. Mausteisuutta, toffeeta, vaniljaa. Maussa hedelmää (päärynä?), makeutta ja ihan lopussa häivähdys savua. Miellyttävä kokonaisuus.

2: The Anniversary Edition / Jubileumsutgåvan. 50.6%

Eleganttia ja Smokea. Perustana swedish oak, mutta lopeteltu vielä uudessa Amerikan tammessa ja bourbonissa.

Mieto tuoksu, jopa koivu tulee mieleen. Ei kovinkaan makea, kovan oloinen. Juureksia ja kitkeryyttä. Omalla kohdalla ei toiminut heti, mutta vesi auttoi jonkin verran.

3: Small casks, big flavour. 48.2%

Pohja on pienissä 30 litran bourbonissa kypsytetty Elegant. Lopuksi mukaan 30 litran tynnyreissä kypsytettyä Eleganttia ja Smokea.

Hitunen savua, marjoja, mallasta ja puuta. Hiukan tylsä loppu, jossa Mackmyran tyypillinen kataja/havupuun maku. Vähän olematon, ei nimensä mukainen (big flavour). Ei napannut kovin paljoa omalla kohdalla.

4: Double Dip Bourbon. 53%

Nimi tulee Seinfeld-sarjasta. Osa voi muistaa keskustelun sipsin tupla-dippauksesta. Nyt viski on kypsytelty kaksi kertaa erilaisissa bourbon-tynskissä. Ensin isommissa 200 l kokoisissa ja lopuksi 100 l ja 30 l tynnyreissä.

Todella maukas. Vaniljakastiketta, valkosuklaata, herukan lehtiä, jäätelöä. Miellyttävän makea. Illan suosikki, yksi omistakin suosikeistani.

5: Happy Hunting / Jaktlycka. 47.2%

Happy Hunting
Eleganttia on ensin kypsytelty eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu puolukkaviiniä sisältäneessä tynnyrissä. Mukana hitunen mustikkaviinin tynnyriä. Tislaamon ensimmäinen kokeilu "erilaisilla" tynnyreillä (marjaviinit).

Puolukka tulee itsellä selkeästi esille, mustikkaa en löydä. "Metsäinen tuoksu", joku kommentoi ja totta, sen tuntemuksen voi saada. Lopussa puolukka taas esillä, varsinkin puolukan kuoren/siementen karvaus. Ihan kiva viski, mutta olisi ehkä voinut olla rohkeampikin.

6: Summer meadow / Sommaräng. 46.8%

Pohjana bourbonissa kypsytelty Elegant, mutta laitettu mukaan hitunen myös sherryssä ja swedish oakissa kypsytettyä.

Omenaa, päärynää. Vaniljaa. Hunajaa. Aika kevyt. Maussa jäätelöä, vihreää omenaa. Toimii oikein hyvin. Kevyt ja aika raikas viski. Kokonaisuutena tasapainoinen.

7: Hope / Framtidstro. 45.8%

Eleganttia ja Smokea eri tynnyreissä ja lopulta lopeteltu lakkaviinitynnyreissä. Tämä taitaa olla ainoa Special-sarjan tuote, jota saa Alkosta.

Lakka on mukana hienosti. Omenaa. Hento savu mukana. Kiva viski, jossa Mackmyran selkeitä ominaispiirteitä ja lakan (huom! sen marjan, ei "maalin") makua. Kiva viski.

8: Handpicked / Handplockat. 46.0%

Mackmyran Master Blender Angela D'Orazio on itse käsin valinnut tähän tulevat tynnyrit eri varastoista. Lopuksi viski on lopeteltu sauternes -tynnyreissä.

Selkeä homeen tuoksu tulee läpi, joka vihjaa juuri sauternes-lopetukseen. Ei epämiellyttävä, vaan tuttu tuoksu muistakin sauternes-lopetuksista. Hiukan makea, aika lyhyt ja lopulta vähän mitäänsanomaton. Jälleen tuntuu, että olisi voinut olla rohkeampi. Homeen (jalo-) aromit pelastavat jonkin verran.

9: Vildhallon. 46.1%

Vadelmaviinitynnyreissä lopeteltu Elegant.

Tuoksussa tulee heti mieleen punaiset marjat ja pihka/kataja. Erityisesti tuoksu ja maku tuo mieleen vadelman siementen hienoisen kitkeryyden, mutta vadelman maku on myös muuten läsnä. Loppu kääntyy aika katkeraksi (siemenet), mikä ei oikein toimi ainakaan minulla. Hieno tuoksu, heikompi loppumaku. Itse havaitsin viskissä myös häivähdyksen punaista väriä.

10: Kaffegök. 46.1%

Pohjautuu Elegant-reseptiin. Uutta tislettä on aluksi maustettu kahvipavuilla. Sitten tämä tisle on laitettu tynnyriin, jotta tynnyri maustuu. Lopuksi lopullinen viski on lopetettu tässä "kahviviski"-tynnyrissä n. 2 vk.

Huh. Yksi erikoisimmista viskeistä mitä ikinä tullut vastaan. Kahvi tulee heti esille. Mieleen nousee maitokahvi, sekä suklaiset kahvipavut, joita voi ostaa naposteltaviksi. Aika kuiva, ehkä katkerakin loppu. Pahaa tämä ei ole, mutta erikoinen lopetus todellakin. Maistamisen arvoinen, mutta ei takuulla kaikkien mieleen. 

----

Olipa mielenkiintoinen kattaus ja rohkeita lopetteluja. Näistä voi toki olla monta mieltä, mutta itse pidän Mackmyran ennakkoluulottomuudesta ja ennen kaikkea rohkeudesta lähteä kokeilemaan. Marjaviinilopetukset ovat jotenkin täysin odotettuja pohjoisen tislaamolle, mutta kahvin kanssa leikkiminen oli aika temppu. Tosin jos tuntee käsitteen kaffegök (kahvikäki), niin oikein leikkisä veto lopetukseksi (Wikipedia: ruotsiksi, englanniksi).

Yksikään viski ei ollut kokonaisuutena epämiellyttävä, vaan kaikkia maistoi oikein mielellään. Toisaalta kovinkaan monta pulloa ei tekisi mieli ostaa kaappiin. Parhaimmin omaan mieleen jäivät ja toimivat makunystyröillä Double Dip, Summer Meadow, Eminent Sherry ja Hope.

Itse pidän tislaamon usein tunnistettavasta mausta (distillery character); pihkamainen tuoksu ja maku, joka varmaan tulee osittain käytetyistä katajanoksista ja ruotsalaisesta tammesta, mutta voisin kuvitella myös pohjoisen alueen turpeella olevan vaikutusta. Joku voi tietysti kavahtaa makuprofiilia, sillä se on aika kaukana skottien mallasviskeistä. Mutta toisaalta, miksi vain kopioida jo olemassa olevaa, kun massasta voi erottua omanlaisella tavalla.

Ainiin, ne jatkot (eikä nyt puhuta jatkoista Angleterressä, tosin kiitos seurasta ja keskusteluista). Mackmyra on Special-sarjan jälkeen jatkanut ns. kausituotteita (Special-sarjan viskit on lanseerattu aina kevät/kesä tai syksy/talvi). Mackmyra Midnattssol on koivun mahlassa lopeteltu, Midvinter on käynyt lopussa vierailemassa French Bordeauxissa, hehkuviinissä ja  sherryisissä tynnyreissä.Tänä vuonna on tulossa vielä joulukuussa Ice Crystals, joka on käynyt lopussa PX-sherryssä.

Hieno ilta, kiitos kaikille mukanaolijoille ja kiitos Karl Thögersenille loistavasta tastingistä.

Tack Karl Thögersen för den fina kvällen.