perjantai 23. lokakuuta 2015

Ylijäämän kierrätystä

Sieppo lähti pitkästä aikaa (uudelleen)tutustumaan muuhunkin kuin viskiin. Viskien hinnannousu ja tietynlainen hypetys (johon toki itsekin olen syyllinen) johti katsomaan, mitä muuta mielenkiintoista maailma voisi tarjota.

Konjakit (tai brandyt) eivät ole minulle juuri koskaan maistuneet, ja otankin lasillisen lähinnä vain jos tarjotaan. Toki ruuanlaitossa konjakilla on paikka keittiöni kaapissa (kaappipullo), mutta muuten, kun ei maistu niin ei maistu.

Monen monituista vuotta sitten tulin maistaneeksi grappoja, ja muutaman pullon hankinkin Italian reissulta. Kotimaan valikoima oli, ja edelleen on mitä on, eikä silloin vielä Internetin ihmeellinen maailma juuri tarjonnut mahdollisuuksia laajentaa kokoelmaa, niin grapat jäivät unholaan. Nyt päätin lämmitellä vanhaa pullon henkeä ja katsoa, olisiko grapoista viskin, ei korvikkeeksi, mutta vaikkapa täydentäjiksi kaappiin.

Grappa, tuo Italian korpikuusenkyynel, on tehty jätteestä, eli kierrätys kunniaan. Kun viinin tekijät ovat puristaneet rypäleistä mehut pois, on grapan tekijöiden vuoro. He ottavat tämän ns. pomacen, joka siis sisältää rypäleiden kuoret, siemenet sekä terttujen oksatkin, ja laittavat sen käymään sellaisenaan (veden lisääminen kielletty).

Käymisen jälkeen on tislauksen vuoro. Kiinteiden ainesosien takia tislauksessa muodostuu myös metanolia. Kuten tiedämme, tämä on myrkyllistä, ja tislauksessa tuleekin olla huolellinen, että ko. aine saadaan pois lopputuotteesta. Lisäksi kiinteä ainesosa aiheuttaa sen, että suora lämmitys tislauksessa ei toimi, sillä pomacen kiinteät osat palaisivat kiinni pannuun. Tislauksessa käytetäänkin höyrytislausta tai Bain-marie-menetelmää.

EU on suojannut grapan, ja sen valmistusta koskee kolme sääntöä:
  • Tehtävä vain ja ainoastaan pomacesta
  • Ei lisättyä vettä käymis- tai tislausvaiheessa
  • Tislattava Italiassa, Sveitsin italialaisessa osassa tai San Marinossa
Erot grapoissa tulevat käytetyistä rypäleistä ja kypsytyksestä. Kaikkia grappoja on kypsytettävä vähintään 6 kk puutynnyrissä, ja sen jälkeen niitä voidaan kypsyttää joko puu- tai metallitynnyrissä. Puutynnyri saa olla mitä puuta tahansa, ja minkä kokoinen vain. Termi "barrique" viittaa tammitynnyriin. Eri kypsytysajoille ja tynnyrivariaatioille on omat nimensä, ja vaatiikin jonkin verran aina ihmettelyä, kun yrittää selvittää, mitä oikein on ostamassa. Termi "riserva" kannattaa muistaa, tällöin grappaa on kypsytetty vähintään 18 kk.

Grappoja voidaan myös "lopetella", ja ainakin sauternes-tynnyrissä lopetettua löytyy. Lisäksi on olemassa maustetut grapat, joissa voidaan käyttää esim. hedelmiä jo osana tislausta, tai tisle on maustettu jälkikäteen. Lisäksi grappoja maustetaan hunajalla, mustikalla tai lakritsalla, ja onpa olemassa myös grappoja, joissa on mausteena tuoksuruutaa (eng. rue).

Grapan valmistajia on ties miten paljon, ja itse olen päässyt vasta raapaisemaan ihan pintaa. Alla on kuitenkin joitain ajatuksia omista kokemuksistani (kun aloitin viskiharrastusta, niin tässä vaiheessa olin "niin asiantuntijaa/besserwisseriä että"... nyt älyän tietämättömyyteni). Olen todellakin ottamassa vasta ensi askelia grappojen parissa, eli nämä eivät ole asiantuntijan, tai edes perehtyneen harrastajan kommentteja. Lisäksi väkisin, liiankin usein, tulee peilattua viskeihin, vaikka näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
 
Nonino

Iso valmistaja. Maistamistani grapoista on jäänyt mielikuva helpoista juomista, jotka eivät välttämättä haasta maistelemaan. Aika mietoja, ja kaikki ovat olleet 40%.

Toimivat minusta hyvin espresson avecina tai Caffè correttossa.

Chardonnay: Rypälemäinen tuoksu, jopa hitunen liimamaisuutta. Maku kliininen, hitunen puuta. Pehmeä ja makea loppu. Jotenkin hiukan likaisen oloinen. Helppo.

Merlot: Tuoksussa kellaria, vanhaa puuta, hiivamaisuutta ja hyvällä tavalla hometta. Hyvin puhdas maku. Lopussa alkaa makeana mutta kuivuu jonkin verran. Taas puuta ja rypäleitä. Tuntuu liiankin puhtaalta. Helppo jälleen.

Moscato: Tuoksussa märkiä sukkia, sitrusta, kellaria ja makea mielikuva. Maku makeahko, hitusen kehittää pippurisuutta, sitten tipahtaa ihan väljäksi ja vetinen loppu. Tylsä minusta. Ei jatkoon, minusta huonoin näistä kolmesta Noninosta.

Sibona

Tämän valmistajan kaksi grappaa ovat toimineet minulla hyvin. Selkeästi maukkaampia ja monipuolisempia. Tarjoaa hyvin nuuhkittavaa ja maisteltavaa.

Chardonnay: Tuoksussa hitunen mustan teen tyylistä aromia ja tuoretta puuta (rypäleterttujen puu). Sitruksen aromeja (greippi) ja omenaa. "Parfyymimäinen". Mansikkaa? Maussa trooppisia hedelmiä (ananas,.. meloni,..), hitunen sitrusta ja hitunen ehkä sitä teen aromia. Kiva grappa. Siemailuun mieluummin kuin espresson kanssa.

Riserva, Barolo, single cask 57.5%: Tuoksu on hieno. Tammea, rusinaa, ruohoa, nahkaa, sitrusta ja kuivattuja luumujakin saattaa olla. Maku on yllättävän pehmeä prosentit huomioiden. Alkaa makeana, selkeästi rypäleitä, viinimäinen (heh). Lämmittävä, ja rusinatiivistettä (en osaa kuvata sitä muutenkaan, todella siirappimainen rusinan maku hetken aikaa suussa).

Uuuh. Tämä toimii ainakin minulla. Ja tähän voi lisätä aivan hyvin tilkan vettäkin, edelleen maukas. Nautiskeluun, ei espresson rinnalle.



Marolo

Vain muutama tullut maistettua, mutta toimineet ihan kivasti.

Barbera 2011 40%: Tuoksussa hauskoja teen vivahteita (kylmenneiden, käytettyjen teelehtien tyylisiä), puhdasta rypälettä, maalaisuutta (farmi), kellaria. Suussa pehmeä, ja kehittää loppumaussa ensin pippurisuutta ja on makea. Hedelmäinen, lyijykynän lyijyä(?), suklaisia aromeja ja jälleen hauskaa raikasta teen aromia. Kokonaisuutena helppo, mutta mukavan maukas. 

Barolo 2010, 50%: Tuoksussa ruutia, lyijykynää, tuhkaa, ruohoa, rypäletertun puuta, nahkaa, suklaata. Suussa öljyinen, alkaa makeana erittäin pehmeänä. Sitten tulee lämmittävä potku ja sitten puuta (ei tammi, vaan rypäle) ja alkoholi potkaisee hitusen. Kuivuu loppua kohti. Aika tyly tuoksu, maku taas puolestaan pehmeä. Ei pärjää Sibonan Barololle, mutta tämä onkin paljon helposti lähestyttävämpi. Kokonaisuutena pidän.

Muutama muu

Nardini Riserva Bassano 50%: Tätä on kypsytetty tammessa 3 vuotta. Tuoksussa vihreää omenaa, hitunen tammea, makea mielikuva. Maku on makea, rusinaa/rypälettä, omenaa/päärynää ja muutenkin hedelmäinen mielikuva. Maitomainen rakenne. Liian makea minun makuuni, mutta aika mukavan maukas.

Grappa di Monovitigno, Cabarnet, 40%:  Tuoksussa maaseutua, hauskoja paahtuneita aromeja, likaisen oloinen. Maku alkaa makeana, puhdas ja jälleen maaseutu tulee mieleen. Maaseudun mielikuvat häiritsivät, muuten ihan ok. Löytyy kotoisasta pitkäripaisesta, mutta pelkästään tämän perusteella ei kannata ihastua/vihastua grappoihin.

----------

Lopputulos? Kyllä grapoilla on paikkansa minun kaapissani viskien rinnalla, ja aion jatkossakin katsoa näitä tarkemmin. Kuten viskienkin kanssa, osasta pidän, osasta en. Itse pidän grapan makumaailmasta, joka on paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa brandyissä (makuasia siis). Lisäksi tällä hetkellä hyviä grappoja saa todella säädyllisen hintaan, jos vaikka verrataan viskeihin.