tiistai 25. lokakuuta 2016

10 x Kanada

Kanadansavolainen viskipeipponen päätti ilahduttaa Suomen lajitoveriaan kymmenellä sokkosamplella. Kun sitten puuhapussista ilmestyi kymmenen kanadalaista viskiä, meni pasmat jo ihan sekaisin. Mutta kun lupasin, niin näillä mennään.

Äkkiä luulisi, että kymmenen samplea huitaisee nopeasti kurkusta alas, mutta aikaa menikin yllättävän kauan. Kaikkia en maistanut yhdellä kerralla, vaan tein maistelut useammassa erässä. Toisella kierroksella maistoin ensin ensimmäisen "kierroksen" pohjalle jääneet, sen jälkeen keskikastin, ja lopulta ekan kierroksen parhaat. Sitten sekoitin vielä pakkaa hiukan ristiin. 

Tässä ovat nyt omat höpinäni viskeistä hiukan tiivistettyinä. Kaikki nuotit ovat kirjattu sokkona, ja maistelusetin antaja on nähnyt tekstit ennen viskien kertomista. Ja koska Siepon maine viskien suhteen on joka tapauksessa jo häilyvä, niin sokkona päätyyn asti. 



(T = tuoksu, M=maku loppumakuineen)

  1. (T) Ruis? Makeita hedelmiä. Parfyymimäinen. Puuta ja suklaan vivahteita. (M) Pehmeä alku. Makeahko. Mukava potku. Vähän vahamaisuutta. Sitten mentolia. Viiniä?

    Sellainen yleisviski. Ei mitään moitittavaa, mutta ei mitään, miksi jäisi mieleen. Tuoksu oli ihan kiva. Silti heti kärkikolmikon taakse!

    Viski: Crown Royal Northern Harvest Rye, 45%

     
  2. (T) Teollinen, ohenteen tuoksu. Sieniä? Kiwano ja kurkku tulee mieleen. Ei ei ei! Ruis? (M) Karvas. Ihan liian makeaa. Aggressiivista puuta, kellaria,...

    Ei ole mun viski. Ei todellakaan.

    Viski: Lot No. 40 Single Pot Still Rye, 43%

     
  3. (T) Mieto. Jyvämäinen, teollinen, lääkemäinen. (M) Katkera. Voimaista fiilistä. Alkoholimainen ja lopuksi toffeeta.

    Ei. Voittaa edellisen, mutta ei säväytä yhtään.

    Viski: Century Reserve 21 Years Old (100% Corn), 40%

     
  4. (T) Hitunen viinimäisyyttä? Lääkemäinen. Paahdettua sokeria, toffee. (M) Puuta, karkkia, ja taas puuta. Aika yksinkertainen, mutta ei epämiellyttävä.

    Ihan ok. Tuoksu oli paljon parempi kuin maku. Parhaimmasta päästä.

    Viski: Danfield's 21 Years Old, 40%

     
  5. (T) Paahtuneita vivahteita, hitusen teollinen ja alkoholi puskee läpi. (M) Kuiva, sitten makeaa toffeeta. Aika tymäkkä loppu.

    Tuoksu ei meinannut aueta, maku oli ihan ok. Lopun jämäkkä ote pelasti paljon.

    Viski: Ninety 20 Years Old (100% Corn), 45%

     
  6. (T) Tuoreita hedelmiä, kahvia, hitunen alkoholia ja "suon" fiilistä (ei pahalla). (M) Omar-karkkia, maltaita, kahvia. Liian makea.

    Tässä oli muuten hyvä viski, jonka minulla liiallinen makeus lopussa pilasi. Silti kiilasi itsensä nippa nappa kärkikolmikkoon. Ehkä.

    Viski: Tangle Ridge 10 Years Old, 40%

     
  7. (T) Hitusen sulkeutunut. Todella selkeä lime. Hedelmäisyyttä ja maltaita. (M) Makeahko, hitunen pippurisuutta. Ruohon raikkautta. Lime tulee myös täällä selkeästi esille. Puuta

    Hauska viski. Limen aromi tekee raikkaan fiiliksen ja erottaa monesta muusta. Kaikki ei ehkä pitäisi, mutta itselläni tämä nousi selkeästi tämän satsin kolmen parhaan joukkoon.

    Viski: Crown Royal XO (Cognac Cask Finish), 40%

     
  8. (T) Pölyinen tuoksu, hitunen paahtunutta sokeria, alkoholia ja jyvämäisyyttä. (M) Helppo alku. Minttua? Purukumia. Puuta ja olisiko ruista mukana?.

    Jotenkin mitäänsanomaton. Raikas, viaton mutta unohdettava.

    Viski: Crown Royal Monarch, 40%

     
  9. (T) Puuta. Viiniä? Pölyä? Sitten todella selkeä tilli! Tilliä tilliä tilliä. (M) Tilli jatkuu täällä. Puuta. Hitusen öljyinen tuntuma. Puuta puuta puuta.

    Tilli oli todella hauska. Liika puu latisti. Ei kuitenkaan epämiellyttävä. Ei kärkikolmikkoon, mutta ei pahnan pohjimmainenkaan.

    Viski: Gooderham & Worts Four Grain, 44,4%

     
  10. (T) Tuore puu, kedon kukkia. Jauhoja. Hedelmiä. Karkkia. Paahdettua toffeeta. Ja olisiko karvasmanteli? (M) Raikas mentoli. Puuta. Lakritsia? Joo Lakritsal-karkki!

    Hauska maku! Kärkikolmikkoon! Mielenkiintoisin.

    Viski: Forty Creek Three Grain Harmony (1 of 6000 bottles), 43%
    ---------------------------
    Olipa hauska maistelu. Mitään "tajunnanräjäyttäjää" ei joukossa ollut, mutta ei tämän setin takia kannata kanadalaisia viskejä hyljeksiäkään. Paljon mielenkiintoisia makuja, ja annettavaa myös paatuneille skottien juojille. Ei kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä.
    --------------------------- 
    Kommentit sen jälkeen, kun sain tietää viskit:

    No meni sentään pari ruista arvauksella oikein.

    Viski nro 2 ( Lot No. 40 Single Pot Still Rye, 43%) on valittu vuoden 2015 parhaaksi kanadalaiseksi viskiksi. Eipä silti ole minun makuuni. Maistoin vielä pienen tilkan sen jälkeen kun sain tietää maistetut viskit, ja ei toimi edelleenkään.

    Iso kiitos taas Kanadan suuntaan!

    ps. Kaikki samplet oli Canadian Clubin 50 ml pulloissa. Mietin vaan, kuka ne oli tyhjentänyt ensin nautinnolla...?

    Perhepotretti (kuva: kanadalainen viskipeippo)
    Lähtötilanne




    sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

    Sangen mielenkiintoista

    Jos olutpuolen menoa olet seurannut, olet tuskin voinut välttyä kuulemasta torniolaisen oluen uudesta tulemisesta. Tällä kertaa kyseessä ei ole Lapin Kulta, vaan uusi panimo. Panimo ei vielä järin Siepon mielenkiintoa nostattanut, mutta sana tislaamo herätti mielenkiinnon. Varsinkin, kun siihen yhdistettiin yrityksen sivuilla sana viski. Siispä utelua Sangenin suuntaan. Ensin ei mitään infoa meinannut tihkua, mutta lopulta viestit tavoittivat suuntaan ja toiseen. Perustamisjutut ja olutjutut hyppään suosiolla yli, sillä mediasta löytyy juttuja reippaasti, sekä Sangenin sivuilta voi katsastaa tärkeimmät.


    Mitä ihmettä sitten kirjoittaa, jos jutut löytyy muualta? No, sivuillaan Sangen puhuu viskin yhteydessä yrteistä ja tammitynnyreistä, jotka on valmistettu suomalaisesta tammesta. Nyt kuulostaa ylen omituiselta, joten oli pakko kysellä lisää.

    Suomalainen tammi. Tammeahan kasvaa Suomessa ihan joka paikassa, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Eipäs kun ei kasvakaan. En tunne kovin syvällisesti tammen tilannetta, mutta hiukan kun asiaa selvittelin, niin kovin paljon tammea ei kasvateta Suomessa. Lisäksi suurin osa kaadetusta tammesta menee huonekaluteollisuuden käyttöön. Mutta epäilyistäni huolimatta tavoitteena on todellakin kypsyttää erikoiseriä suomalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Tislaamolla on jo ollut alustavia keskusteluja tynnyreiden toimittajan kanssa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta aiemmin ei ole taidettu Suomessa tislattua viskiä kypsyttää suomalaisessa tammessa?

    Yrtit. EU:n laidansäädäntöhän kieltää viskin määrittelyssä yrtit. Tai ei siis kiellä, mutta rajaa valmistusaineet niin, että yrtit eivät kuulu mukaan. Sangenin hallituksen puheenjohtaja Mikko Ahokas vahvisti, että tarkoitus on todellakin kokeilla viskin maustamista yrteillä. Ahokkaan mukaan yrtit ovat lopulta kuitenkin tarkoitettu pääasiassa liköörien valmistukseen, mutta ainahan toki voi kokeilla ja tutkia. Kokeilunhalua heillä siis riittää! Itsekin mielelläni maistaisin eri kokeiluja, mutta eri asia on täysin se, pitäisinkö niistä.

    Tislauspuolella tuntuu olevan muutenkin ajatuksia erilaisista tislauksista; humaloidun oluen tislaus ja pieleen menneet erät. Mieluummin toki näin, kuin viemäriin.

    Kovin tarkasti en vielä udellut tislauslaitteistoista, mutta Sangen omistaa yrityskauppojen myötä OPR Oy Polarmallaksen pienehkön tislauslaitteiston. Lisäksi jatkossa on tarkoitus investoida suurempaan tislaimeen.

    Sangen myös vihjasi, että heillä on mielenkiintoisia uutisia viskeihin liittyen muutenkin. Jotain maukasta, jota ei ole vielä paljastettu medialle. Mokomat, pitävät viskinystäviä jännityksessä kertomalla tuollaisia. Odotellaan, ehkä joku uutinen sieltä jossain vaiheessa tulee.

    Heillä on myös parhaillaan menossa osakeanti. Se kestää toukokuun loppuun, eli eikun sijoittamaan jos kiinnostaa.

    Viskitynnyreitä tulee myyntiin myös yksityisille jossain vaiheessa, eikä niiden ostaminen vaadi osallistumista nykyisen osakeantiin. Tarkempi kuvio selviää myöhemmin.

    Eipä muuta kuin pannut porisemaan ja tislaimet kuumiksi. Sangen mielenkiinnolla odotan tuotoksianne.

    - Kuva ja lupa kuvan käyttöön tässä jutussa on saatu Sangenilta.

    sunnuntai 14. helmikuuta 2016

    Siepon Uisge 2016

    Räntää satoi, mutta sisällä tulisi olemaan lämmikettä
    Uisge on nyt tältä vuodelta nuuhkittu ja kilistelty. Sieppo käväisi paikalla molempina päivinä, tosin lauantaina vain hyvin pikaisesti iltapäivästä.Viskeistä en ala nuotteja tänne kirjoittelemaan, enkä niitä tälläkään kertaa juurikaan omaan vihkooni kirjoitellut. Minulle Uisge on ennen kaikkea tapahtuma, jossa pääsen tapaamaan muita harrastajia ja näkemään kohtuu kattavasti Suomen viskivalikoiman.

    Kuudes Uisge. Tässä vaiheessa viimeistään voi jo puhua vuosittaisesta tapahtumasta, ja kokemustakin pitäisi olla järjestelyistä jo kertynyt. Olen itse käynyt kaikissa Uisgeissa, ja pakko sanoa, että vuosi vuodelta homma näyttää suurimmaksi osaksi toimivan hyvin. Lisäksi on tutkittu aikaisempia kertoja ja keksitty ehkä parannettavaakin.

    Uisge lauantaina iltapäivästä
    Vanha on minusta edelleen aivan mahtava paikka viskeille. Koko talo ja miljöö henkivät fiilistä, missä viskien aromit tuntuvat vain paranevan. Aiempina vuosina olen hiukan valitellut tilan ahtautta, mutta tänä vuonna en. Vanha itsessään tuskin on kasvanut vuoden aikana, enkä tunne kutistuneenikaan kovin paljoa, niin jotain on siis muutettu. Käytäville oli kuulemma saatu hitunen lisää tilaa, ja sisäänkäynti kierrätti osallistujat sisälle sivuovista. Edellisvuoden "sumppu" heti salin sisäänkäynnistä oli nyt poistunut. Lisäksi juomalippujen myyntipisteitä oli kolme, jolloin ruuhka-aikoinakin ruuhka jakaantui useampaan kohtaan. Iso plussa järjestäjille näistä pienistä muutoksista, ja minusta Vanha toimi paremmin kuin koskaan ennen. Samoin aika moni muukin paikalla olija kehui tilan toimivuutta. On ne jotain oppineet, nuo järjestäjät.

    LemmyMisua.
    Mutta pettymyksiäkin oli. Ruokapuoleen pitäisi minusta saada muutos jatkossa. Alkuvuosina oli tarjolla muutama yksittäisannos, ja se toimisi minusta paljon paremmin. Todella moni harmitteli buffan hintaa, sillä 22€ on monelle jo iso lovi/lisä illan budjettiin. Olisi todella tärkeää laajentaa ruokailumahdollisuutta monipuolisemmaksi, sillä tyhjin vatsoin illan viettäminen viskien äärellä ei välttämättä ole aina se kaikkein paras yhtälö. Itse näkisin mielelläni vaikkapa nyt niin suosittua katuruokaa täyttämään kurnivat mahat. Ruoka itsessään oli todella hyvää ja possu suli suuhun. Olutvalikoima ruokajuomaksi oli myös pettymys, ja edellisvuosien edes muutamat brittioluet olisivat nytkin olleet tervetulleita. Oheistoiminnot ovat tärkeä osa kokonaisuutta, tähän toivon todella muutosta ensi vuonna.

    Taustamusiikki! Toivottavasti tämän vuoden pieni lipsahdus tietyltä taholta jää viimeiseksi kerraksi. Uisge EI kaipaa minusta taustamusiikkia, sillä iloinen puheensorina on parasta mitä viskitapahtuma tarvitsee. Paljon miellyttävämpää vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, kun ei tarvitse korottaa ääntään tuolla.

    Lisäksi sain kuulla, että moni ihmetteli missä tasting-huoneet oikein ovat. Vanha on toki pieni tila ja kysymällä löytää, mutta silti huoneiden opaskylttejä voisi ehkä jotenkin yrittää lisätä. Pieni juttu, jolla voitaisiin ehkä poistaa useampi pieni harmittelu.

    Tänä vuonna juomien kategoriat olivat hiukan lisääntyneet. Mukana oli rommien lisäksi konjakkeja, yksi olut ja jopa yksi tequilakin. Mietin vain puoliääneen, että onko tapahtuma lipsumassa yleiseksi alkoholimessuksi? Toivottavasti ei, sillä Uisgen juuret ovat viskeissä, ja toivon Uisgen pysyvän ennen kaikkea viskimessuna. Toki pienessä mittakaavassa muutkin voivat olla mukana, kunhan eivät ala liikaa viemään tilaa ja huomiota itse Uisge Beathalta.

    Sitten se isoin murheenkryyni, josta joka vuosi tulee puhetta. Ja nyt kohdistan sanani osalle maahantuojista. Tästä lähtien hoitakaa viskilistanne ajoissa kuntoon, että tastingit ja listat saadaan HUOMATTAVASTI aiemmin ulos. Tastingit tulivat tänä vuonna myyntiin viikkoa, siis vain viikkoa, ennen tapahtumaa. Tämä on suoraan sanoen ala-arvoista, ja aiheutti jälleen naureskelua ja murinaa. Todella moni vieras tulee kauempaa, ja ehkä pystyy tulemaan vain yhdeksi illaksi. Majoitusten varaamiset tehdään ajoissa, vain toivoen, että joku omalle kohdalle sopiva tasting olisi sitten oikeana päivänä. Haastan, tässä ja nyt, erityisesti maahantuojat ja järjestäjät hoitamaan listat kuntoon ensi vuonna kuukautta ennen tapahtumaa. Ei voi olla niin, että samasta asiasta tulee joka vuosi suurimmat valitukset.

    Harmi, että tänäkään vuonna ei oltu saatu kaikkia alan toimijoita saman katon alle. Muutama maahantuoja puuttui, sekä Kyrö. Olisin niin mielelläni nähnyt kaikki samassa paikassa. Ehkä ensi vuonna? Joohan?

    Lopulta, minusta, Uisgen tekevät Uisgeksi mahtavat kanssaharrastajat! Oli äärettömän mukava jutella monen teidän kanssanne, ja perjantaina meinasi ääni jo lähteä. Onneksi aika hyvää lääkettä oli tarjolla ympäri salia. Ja kiitos saamastani palautteesta infosivun suhteen. Oli ilo huomata, että ei ole tullut turhaan metsästettyä tietoa ja koottua sitä yhteen paikkaan.

    En ole tätä kirjoittaessa ollut yhteydessä järjestäjiin siitä, miten illat lopulta menivät ja paljonko paikalla kävi ihmisiä. Perjantaina jututin nopeasti järjestyksenvalvojia, ja he kertoivat, että ilta on mennyt todella hyvin ilman mitään ongelmaa. Toivottavasti koko viikonlopun häiriösaldo on jälleen puhdas nolla. Joka tapauksessa olemme taas osoittaneet, että alkoholi yhdistettynä suomalaiseen ei tarkoita automaattisesti ongelmia, vaan voimme nauttia makua, ei määrää.

    Loppuun vielä iso kiitos kaikille maahantuojille ja edustajille. Mahtavaa, että kannoitte taas viskit paikanpäälle ja jaksoitte välillä ehkä hankaliakin kysymyksiä (kuten, miten viime vuonna perustettu tislaamo myy 15-vuotiasta viskiä ;) ).

    Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Todella ISO lasinnosto järjestäjille. Kokonaisuutena jälleen hieno tilaisuus. Toivottavasti ensi vuonna uudelleen uudella hashtagilla #UISGE2017

    GlenDronachin perhettä.
    Rivin viimeinen oli aika herkku
    Mikäs tämä onkaan? Rommitynnyrissä ollut Bushmills,
    ja ei taida olla ihan perusvalikoimassa tänä päivänä enää.
    Kiitokset mahdollisuudesta maistaa tätä.
    Clashnoir. Nam!
    21-vuotias punarinta ja perhepotretti.
    Valamon tuotanto saa kyllä aina hymyilemään.
    Lupaa hyvää porukkatynnyrimme suhteen.
    Erinomainen syy harkita IWY:n jäsenyyttä.
    Ehkä minäkin joku päivä, kun sain kuulla, ettei se oodin tekeminen ollutkaan
    pakollinen osa jäseneksi pääsyä...

    tiistai 12. tammikuuta 2016

    ÄGRÄS - Kasvillisuuden haltijan tisleitä

    Pyhä Ägräs, Ägrässei,
    Anna tämän kupin
    Kokosii ginnii, akvavitii ja viskei! (*)
    Rekolan panimon käynnistyksen aikoihin perustajilla oli kirkkaana mielessä myös haave tislaamosta. Vielä tuolloin ajoitus ei ollut tarpeeksi terävä, joten oli aika aloitella miedommilla keitoksilla. Panimo muutti nykyiseen kotipaikkaansa, Fiskarsin ruukkiin, 2014.

    Kun lopulta tähtien asennot ja kasvien haltijan loitsut olivat kohdillaan, oli aika aloittaa tislaamon perustaminen; Ägräs Distillery. Sieppokin sai usealle taholle lähetetyn tislaamotiedotteen, mutta uteliaisuus pakotti kysymään lisää.
    Ägräs Distillery on suomalainen pientislaamo Fiskarin idyllisessä ruukissa. Tavoite on mukavasti epätyypillisen suomalainen; 10 vuoden päästä Fiskarsin ruukki tunnetaan maailmalla nimenomaan Ägräs-tislaamosta. Tämä on tietysti helppo saavuttaa, eli tekemällä maailmanluokan tisleitä ja siihen päälle vielä loistava brändi.  Brändistä vastaa muuten Packlab Oy.

    Tislaamo on täysin erillinen yhtiö Rekolan panimosta, panimon ollessa kuitenkin tislaamon suurin omistaja. Tislaamon taustalla pyörivät seuraavat henkilöt:

    Rekolan Panimosta: Juha Kuronen, Jari Leinonen,Tomi Purhonen
    Yksityishenkilöinä: Susanna Kankare, Anssi Takala, Eino Leinonen

    Tällä hetkellä tislaamolla on menossa joukkorahoituskierros, josta on tällä hetkellä saavutettu noin kolmannes. Jos pääkaupunkiseudulla asuvia kiinnostaa, niin 18.1.2016 klo 18:00 järjestetään ravintola Latvassa sijoittajailta, johon kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.(ilmoittautumiset: susanna(at)agras.fi). Lisäinfoa asiasta löytyy täältä: www.invesdor.com/agras. Rekisteröityminen tuolle sivustolle ei kuulemma vielä sido mihinkään.

    Jos joukkorahoitus ei toteudu, on toki keskusteltu muistakin vaihtoehdoista. Toiminta alkaa näillä näkymin joka tapauksessa.

    Ainiin, ne kaikkein tärkeimmät, eli tuotteet. Giniä, akvaviittia ja - kyllä - viskiä. Aluksi tislaamolta tulee ulos toki nuo kaksi ensimmäistä, ja joskus kolmen vuoden kuluttua ensimmäiset viskit. Akvaviitissa on tarkoitus käyttää kotimaisen kuminan lisäksi villiyrttejä, kuten myös ginissä katajanmarjojen ohella. Yrtit kerää yrttimaestro, Fiskarsin paikallinen skotti Kenneth McMaster.

    Sattumoisin viskit on Siepolla lähinnä sydäntä, joten oli aika tarkempien kysymysten.

    Viskeille on kuulemma löydetty oiva kypsytyspaikka; meren rannalla sijaitseva kiviluola. Savu on suomalaisille läheinen monellakin tapaa, joten tarkoitus on tehdä ns. savuviskiä. Raaka-aine on mallastettu ohra, eli rukiin kanssa ei näillä näkymin aleta tekemään viskiä. Tynnyreiden kanssa on vielä keskustelua useiden tahojen kanssa, ja esim. unkarilaisten viinitynnyreiden käyttöä on mietitty (tarkempaa tietoa ei Siepolla ole). Lisäksi sherry-tynnyreiden käyttöä selvitellään, eivätkä bourbon-tynnyritkään ole vielä täysin poissuljettuja. Tynnyreiden koko tulee olemaan n. 200 litraa, eikä tässä vaiheessa ole suunnitelmia tehdä kokeiluja eri kokoisilla versioilla.

    Tislauslaitteistosta on käsiraha jo maksettu, ja laitteet on tilattu, mutta toimitusaikaa laitteistolla on noin vuosi. Tästä johtuen ensimmäisiä tuotteita toivotaan saatavan ulos loppusyksystä 2016. Laitteisto on (ymmärtääkseni) Kothe Distillingiltä. Päätislaajana tulee toimimaan Tomi Purhonen. Tällä hetkellä koetislauksiakaan ei ole vielä tehty, mutta keskusteluja on käyty eri tahojen kanssa kokeiluista. Varsinaista reseptiikkaa aletaan hioa lähiaikoina panimon puolella.

    Jos kiinnostut viskitynnyrin ostamisesta yksin, tai porukalla, niin hankinnan vaatimuksena on osallistuminen joukkorahoitukseen vähintään pienimmällä mahdollisella sijoituksella. Näillä näkymin viskitynnyreitä ei ole tulossa myyntiin muille.

    Toivotan Ägräsille kaikkea hyvää ja paljon kaksipäisten nauriiden löytymisiä. Toivottavasti näemme eri tapahtumissa, ja pääsemme tutustumaan tuotteisiinne.

    ---
    (*) Wikipediasta ja Suomen Kansan Vanhat Runot -antologiasta löydettyä runoa mukaillen

    Kuvat omistaa Ägräs Distillery. Tislaamo on antanut käyttöluvan kuviin tässä jutussa.


    lauantai 9. tammikuuta 2016

    Puhinaa

    Onpa tainnut taas muutama viski lasissa vierähtää sitten edellisen kirjoittelun. Tällä kertaa ei tutustuta uusiin tuttavuuksiin, vaan puhistaan ja höpistään hiukan lämpimiksi.

    Hintojen nousu ja NAS-viskien lisääntynyt tarjonta kirvoittelevat viskin ystävien kielenkantoja tasaisin väliajoin. Tislaamot mokomat rahastavat meitä. No niin tekevät, mutta toisaalta kannattaa katsoa peiliin. Minäkin olen jo useamman vuoden yrittänyt saada lisää viskien ystäviä, kannustanut maistamaan rohkeasti useita viskejä, ja myös pyrkinyt poistamaan viskien ympäriltä turhaa mystisyyttä tai "hienostelua". Tätä samaa ovat tehneet viskiseurat ja monet harrastajat. Hienoa työtä, ja nyt tislaamot korjaavat hedelmät. Eli tilanteesta voidaan syyttää myös meitä kuluttajia, meitä, jotka ovat viskin ottaneet omakseen. Ihan oma syy, nyt kannattaa lopettaa viskin juominen. Eikun, lopeta sinä niin mulle jää. Tai jotain...

    Viskiryhmät, varsinkin naamakirjassa, ihmetyttävät välillä. Monen ryhmän sisältö on lähinnä omien viskien mainostamista ("brassailun" makua joskus), mitä lasissa nyt (kts. edellinen), lopetettujen pullojen kuvia (mitä iloa on tyhjän pullon kuvasta?) tai vain linkityksiä blogeihin (sama linkki ties miten monessa paikassa). Hyvin vähän on tiedonvaihtoa, tai keskustelua muuten viskien ympärillä. Viestien tiedollinen sisältö lähenee valitettavan usein nollaa. Viihdyttävyydestä voidaan toki olla montaa mieltä, sillä kukapa (suomalainen) ei pitäisi tyhjän pullon kuvasta, kun tietää, että toiselta se on nyt loppu. Ei mulla, mutta ei ole tuollakaan, lälläslää.

    Mutta toisaalta nämä ryhmät tekevät samaan aikaan sitä arvokasta yhteisöllistä työtä, eli saattavat viskinharrastajia yhteen. Toivon todella, että ryhmät eivät kuole pois sisällön puutteen takia. Eikä toki rutinani koske kaikkia ryhmiä tai foorumeja, ja joissakin ryhmissä on jopa toive, ettei omia maistelunuotteja jaettaisi. Ihan tervetullut rajaus.

    "Jakaahan Sieppokin FB:ssä linkkiä blogiinsa". Juu, jaan oman sivuni kautta, jolloin sen saavat vain seuraajat. Näin taitavat toimia kaikki, tai ainakin suurin osa, bloggaajista Suomessa.

    Tulikohan kitistyä tarpeeksi? Otan viskin ja muistutan:

    UISGE on muuten taas tuloillaan. 12-13.2 Vanha täyttyy hienoista aromeista ja yritän parhaani mukaan jälleen kasata saatavilla olevan tiedon esille. Twitterin puolella käytän tunnistetta #UISGE2016