sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Alusta kurkkuun

Kuluttajia kiinnostavat nykyään entistä enemmän tuotteen eettisyys, raaka-aineiden alkuperä, jäljitettävyys, ja myös tuotannon olosuhteet.

Esimerkiksi Ardnamurchan Distillery lisää pulloihinsa QR-koodin, jonka avulla kyluttaja voi saada tietoa raaka-aineiden aluperästä aina ohran viljelijään saakka. Tämä on myös arvokas ja tehokas markkinointikeino.

Olisi todella hienoa, jos suomalaiset tislaamot (ja miksei myös panimot) olisivat tällä saralla eturintamassa. Tuotteesta saisi tietää sen raaka-aineiden alkuperän ja parhaimillaan jopa raaka-aineen alkuperäisen sijainnin. Oli sitten kyseessä ginin mauste tai maltaan toimittaja. Yhdelläkään tislaamolla ei ainakaan vielä taida olla omaa mallastamoa, joten ohran suhteen ei taideta vielä päästä tilalle asti, mutta ehkä joku päivä.

Tietenkään en tarkoita, että reseptien sisältöä pitäisi aukaista, vaan raaka-aineiden alkuperä. Olisihan se hienoa, jos joku päivä viljelijä voisi ylpeänä kertoa, että tuo viski on tehty hänen ohrastaan tai katajanmarjat voitaisiin kohdistaa tiettyyn alueeseen.

Ei, kaiken ei tarvitse olla kotimaista. Jos tuote on hyvä, ja ettisesti kestävä, ei raaka-aineen alkuperämaalla välttämättä ole sen suurempaa merkitystä. Kysymys on läpinäkyydestä, rehellisyydestä ja kuluttajan arvostamisesta. Ilman kuluttajia ei tuotteella ole tulevaisuuttakaan.

Miten on? Haastan olemaan rohkea!


Siepon lyhyt UISGE 2018

UISGE 2018 on taas kulauteltu Vanhalla. Siepolla tapahtuma kutistui perjantaihin, kun flunssa kaatoi loputkin toiveet lauantain tuoksuttelusta. 

Perjantain osalta voisin todeta, että tapahtuma rullaa tutulla kaavallaan. Ainakin paikan päällä kaikki toimi entiseen malliin, ja oli tuttu ja turvallinen olo. Järjestäjät tuskin loukkaantuvat, jos totean kaiken toimineen kuin junan vessa. 

Sen isommin en tapahtumaa ala käymään läpi, koska käynti typistyi itsellä niin lyhyeksi. Paljon onneksi ehdin tuttuja tavata perjantaina. Aina ilo nähdä muita viskin ystäviä. Onnittelut myös kaikille voittajille.

Olen pitänyt joka vuosi infosivua Uisgesta, ja tänä vuonna tuli tunne, että aika on ehkä ajanut sen ohi. Tuntuu, että infoa oli saatavilla kaikkialla jo niin hyvin, että onkohan tuolle enää jatkossa mitään tarvetta. Ei, se ei harmita minua, vaan tekee minut itse asiassa erittäin iloiseksi. Joko vihdoinkin UISGE alkaisi olla siinä asemassa, että jatkuvaa puskaradiosivua ei enää tarvittaisi? Katsotaan ensi vuonna tilannetta uudelleen, mutta joka tapauksessa on ollut ilo yrittää tarjota infoa kiinnostuneille kahdeksan kertaa.

#UISGE2019 tilaukseen! Sláinte.