Mainioita maltaita

Uusi-Seelanti tunnetaan erityisesti loisteliasta viineistä ja vähemmän oluista. Harmi, sillä kuten muutaman kerran minäkin olen täällä todennut, vastaan on tullut aivan loisteliaita oluita. Tässä pieni katsaus miten minä olen kokenut tuon miedomman maltaan. Ei, en ole olutharrastaja joten älkää laittako päätäni pölkylle.

Perusolut on täällä ale tai tumma lager. Perusoluet ovat perusoluita, mutta minusta oikein kelvollisia. Muutama vähemmän-hyvä on toki tullut vastaan, mutta aina löytyy kaupasta jokaisen makuun sopivaa mallasta. Lisäksi lähes kaikilla panimoilla on useita tuotteita valikoimassa aina lagerista/pilsneristä tummempaan makuun, unohtamatta IPAa jne.

Sitten on näitä pienpanimoita joka lähtöön. Yhtenä kirkkaimmista (mielestäni) loistaa Renaissance-panimo. Panimolla vain neljä tuotetta valikoimassa, mutta jokainen on aivan käsittämättömän hyvä lajissaan. Lisäksi pullojen visuaalinen ulkonäkö on todella hemaiseva. Dux de Luxin lager on ehkä yksi parhaita mitä olen koskaan maistanut. Hyvin paljon Kukon tyylinen kokonaisuus, mutta mielestäni hitusen öljyisempi, humalaisempi ja maukkaampi. Aivan loistava lager mihin hetkeen tahansa. Viskisiepon sirkuttelijakin otti Dex de Luxin Lagerin omakseen.

Moa tekee käsityönä erilaista olutta eikä takuulla kaikkien makuun. Mutta siinä on sen panimon hienous; tuttu lajike mutta omalla tavalla tehtynä. Illan nautinto-olut löytyy helposti tuolta.

Mitäpä muuta. Brew Moon on pakko mainita. Panimo-pubi, jolta onneksi löytyy pullotettujakin oluita. Ale ja pale ale ystäville suosittelen ihan heti tuota. Pink Elephant jo nimellään loistaa silmään, mutta oluissa ei ole haettu mitään massamenekkiä. Kun prosentteja alkaa olla yli 7, vaatii olut jo muutakin kuin perjantai-illan ja kunnon pohjat. Kotikaupungin panimoista on pakko vielä laittaa loppuun Three Boys Brewery. Kolmelta veijarilta löytyy kolme perusolutta; pilsner, wheat ja IPA. Nuo kolme kattavat mukavasti kesäisen tarpeen ja jokainen noista nostattaa aina hymyn kasvoille.

Paljon on tullut jo maisteltua, paljon on vielä maistamatta ja valitettavasti paljon myös jää kokonaan maistamatta. Ja varmasti tuohon edellä mainittuihin voisin lisätä muitakin panimoita (Emerson, Harringtons, Monteith´s,...) mutta tuossa nyt mainittuina ne nyt päällimmäisenä mielessä olevat. Silti jo nyt tiedän, että jään kaipaamaan paikallisia oluita. Kulttuurishokki tulee olemaan kova, kun kävelen taas kotona lähi-Prismaan ja katsahdan oluthyllyyn. Täällä lähikaupassamme on tarjolla oluita ympäri maailmaa (lambic-, trappist yms -oluita) ja paikallisia herkkuja sulassa sovussa viini-hyllyjen vierellä.

Luomumaltaita

Matka vei kohti Kaikoura SeaFestivalia, jossa tarjolla paikallisia merenherkkuja ja myös viinejä ja oluita. No, hummerin ja merenherkkujen kyypipojaksi käy toki viini, mutta myös olutvalikoima yllätti Viskisiepon. Ja oluet olivat lähes kaikki luomuoluita. Eräskin panimoedustaja totesi, että "naturally, no hangovers...". No, ihan niin paljoa ei tullut maisteltua, että tuota lausahdusta pääsisin ihan kunnolla testaamaan. Hiukan kyllä epäilyttää, mutta mainio mainoslausahdus silti.

Tarjolla oli mm. Moa, Monteiths, Green Man, Wigram, Brew Moon ja Harringtons -panimoiden tuotteita. Huh huh. On pakko todeta, että suurin osa edellä mainituista todella osaavat oluen jalon panemisen taidon. Toki moni olut oli ihan (loistavaa) perusmallasta, mutta yksi olut kuitenkin jäi mieleeni; Brew Moonin Amberley Pale Ale. Todella herkullinen Pale Ale kesäisen päivän janojuomaksi.