Nyt närästää

No johan nyt jotakin. Viskisieppo näkee nyt punaista ja lentää miten sattuu. Aiemmin kerroin Timarussa sijaitsevasta Southern Distilliers -viskitislaamosta. Blogiinkin oikein laitoin kuvat varastosta, jossa viskit kypsytetään. Kuvassa näkyy mukava rivi tammitynnyreitä. Tänään sain kuulla, että tislaamolla minulle valehdeltiin päin naamaa, ja olivat jopa yrittäneet samaa Alex Brucelle (Adelphi). Viskit kypsytetään muovitynnyreissä (kuvassa olevat tammitynnyrit tyhjiä!!!), ja mukaan heitetään tammilastuja tuomaan tammitynnyrin vaikutuksen. Nyt tekisi mieleni käyttää muutamaa suomalaista voimasanaa tähän väliin. Vielä en ole kirjoittanut tislaamolle palautetta vierailustani, mutta takuulla kirjoitan. Ja sanon kyllä suoraan kommentit myös viskeistä. Ainiin, ei noita voi edes enää kutsua viskeiksi. Ihan verrattavissa 88-juomaan. Uskomatonta toimintaa, ei takulla ole tuolla toiminnalla pitkää tulevaisuutta.

Kierroksella...

Suunnistin vierailulle maailman eteläisimpään, ja todella pieneen, viskitislaamoon. Southern Distilleries sijaitsee Timarussa, Uudessa-Seelannissa. Tislaamo on erittäin pieni, kuten kuvista voi nähdä. Vuonna 2007 tuotanto oli noin 35 000 litraa, ja kun ottaa huomioon että valikoimassa on neljä eri viskiä niin paljoa ei ole saatavilla. Tislauspannujakin vain yksi, joka on ruostumattomasta teräksestä, yläosa tosin tehty kuparista. Muistutti lähinnä pontikkapannua.



Kypsytyshuoneenkin sai kerralla napattua kuvaan. Mallas viskeihin tulee Skotlannista (ei osattu kertoa tarkemmin), tynnyrit näyttivät olevan osa Ranskasta ja osa Australiasta, mutta esittelijä ei osannut kertoa tarkemmin missä tynnyrissä mikäkin viski kypsytetään. Niin, koko esittely oli pettymys. Esittelijällä ei ollut juurikaan tietoa hommasta, ei osannut vastata oikein mihinkään kysymykseen ja suoraan sanottuna tuli tunne, että hittoako tuo suomalainen täällä tekee. No, kukin tavallaan. Vasta poislähtiessä tapasin itse tislaamomestarin, mutta eipä hänelläkään ollut kovinkaan innostunut ote kertomaan yhtään mitään.



Viskejä siis neljä (tai riippuu vähän miten puhdasoppisesti laske) ja tislaamon sivuilta löytyy tarkemman selvitykset. Jokainen viski on kyllä kamala pettymys, ja rehellisesti sanottuna osa jopa ihan kamalia. Intohimoa on, pitäisi olla kokemustakin (tislaamisesta) mutta lopputulos on kyllä kaukana asiallisesta. Coaster (ainoa Single Malt) on lähinnä juotavaksi luettavaa mutta mm. Poitin toimii paremmin vaikka viemärin aukaisijana. Tällä hetkellä kyllä mennyt maailma (Lammerlaw/Milton) pesee nykyisyyden ihan 6-0.

Hauska juttu oli itse viskien osto. Tislaamolla ei ole lupa myydä suoraan kuluttajille, joten ohjasivat kadun toisella puolella olevaan viinakauppaan. Ohjeistivat tulemaan takaisin jos kaupassa ei ole pulloja. No ei ollut, joten takaisin tislaamoon. Työntekijä nappasi neljä pulloa, kirjoitti laskun ja mentiin yhdessä takaisin viinakauppaan. Sitten sain ostettua pullot. Onneksi homma toimi noinkin kivuttomasti...(toisin kuin noiden saaminen alas kurkusta).