...joka vanhoja muistelee. Siitäkin huolimatta Viskisieppo päätti istahtaa alas ja vilkaista omaa viskivuottaan 2008. Eikös loppuvuodesta ole aina tilinpäätöksen aika?
Viskisiepolle 2008 oli pelastava vuosi. Koko viskitouhu oli omalta osalta hiipumassa kokonaan unholaan. Osaltaan tuntui, että koko usko oman homman mielekkyyteen oli katoamassa. Onneksi sieppo pääsi taas lentoon, ainakin omien lentokykyjen raameissa. Nousukiito alkoi jo 2007 lopulla Christchurchin Whisky Galoren ihmisten myötä ja sanalla sanoen huipentui 2008 alkuvuoden aikana. Whisky Galoren ihmiset todistivat, että viskiharrastuksen EI pidä olla ryppyotsaista tai jäykkää. Ei harrastus vaadi joka ainoan viskin tuntemista, joka ainoan LOTin maistamista, joka ainoan nyanssin tuntemista. Harrastus vaatii intohimoa ja ihastusta omaan asiaansa. Vaikka sain maistella Galoressa paljon viskejä ilmaiseksi (paljon myös sellaisia joihin ei ole koskaan vara), suurin anti oli kuitenkin ilon palauttaminen maisteluun muiden seurassa! Kyllä skottilainen osasi auttaa suomalaista harrastajaa osoittamalla, että viskit ovat iloinen asia, jossa toisten ihmisten huomioiminen on todella keskeinen asia lasillisen ohella. Toisen arvostaminen, oli miten alussa tai jo gurun asemassa, on tärkeää.
Mitäpä muuta? Viskikaapin keskustelufoorumi on ollut mukava paikka jakaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa. Vaikka välistä keskustelu on voinut olla hiukan "luotaan pois työntävää", on se kuitenkin suomalaisen viskisiepon pesäpaikka. Virtuaalisesti ei viskiä tosin vielä maistella sentään (onneksi), mutta muuten foorumi yhdistää meitä ympäri Suomen ja maailman. Viskisieppo on ainakin saanut paljon uutta ajateltavaa ja ajatuksia sieltä. Ymmärtänyt uusia näkökulmia ja uskoo, että on avarakatseisempi kuin ennen. Foorumi on myös minusta vaikuttanut selkeästi aktivoituneen vuoden aikana, tosin ylläpitäjä voi toki tarkistaa tuntemuksen vääräksikin.
Suomalainen viski sai huomiota maailmalla. Siitä ei sen enempää, tuohon liittyvät vuodatukset löytyvät siepon osalta aiemmista teksteistä.
Mallaswhiskyseura pääsi myös jo kohtalaisen kypsyneeseen ikään, kun seura vietti 10-vuotis juhliaan marraskuussa. Kunnioitettava saavutus Suomessa, jossa kuitenkin alkoholipolitiikalla on omat hienot tapansa toimia. Ehkä seura(mme) on osaltaan vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja ennen kaikkea edistävästi. Ainakin jäsenmäärä tuntuu olevan mukavassa kasvussa ja viimeisten hakemusten myötä viskisiepon pesintäalue laajenee entistä laajemmalle alueelle, ainakin Itä-Suomen läänin suuntaan oli havaittavissa selkeää reviirin kasvua. Hieno homma!
Viskivalikoima myös suomalaisessa myymälässä on selkeästi kohentunut ja vaikuttaa, että on edelleen kohentumassa. Tämä on hyvä uutinen. Viskisieppo ostaa mieluummin haluamansa/tarvitsemansa Suomesta, jos se vain on saatavilla, ja saatavilla kohtalaisella hintakuilulla verrattuna esim. Saksaan. Eli siis ostotapahtuma on edelleenkin ehdollinen. Toki meillä on vielä paljon kuromista valikoiman suhteen esim. Ruotsiin verrattuna, mutta ehkä asiakaskuntamme ei vielä ole tarpeeksi laaja vastaavaan. Valitettava asia on asiakkaiden syrjiminen, jos todellakin liikkeen lippulaivan tuotteita ei ole mahdollista tilata muihin liikkeisiin. Tuo eriarvoistaa lajitoverimme eri puolilla maatamme. Samaa toimintaa oli kuulemma havaittavissa myymäläsiirtojen suhteen, kun viskisiepot haalivat käsiinsä vain Suomen markkinoille suunnattua BenRiachin pullotusta. Valitettavaa asiakaspalvelua liikkeeltä, jolla ei ole kilpailutilannetta Suomessa.
Eipäs unohdeta oluita, erityisesti kotimaisia. Hienoja kotimaisia oluita pienpanimoilta on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Todella positiivinen muutos myös suomalaisen olutkulttuurin kannalta, sillä nyt valittavana on muutakin kuin aina sitä yhtä ja samaa massatuotetta (jolle myös on oma paikkansa kulttuurissamme).
Kaikkea muutakin pientä on matkalla tapahtunut, mutta mitäpä sitä menneitä enempää muistelemaan. Vuosi 2009 on nurkan takana ja uudet kujeet sitä myötä.
Lopuksi voisi tietysti heittää pari toivetta tulevalle vuodelle. Olisi loistavaa nähdä ihan oikea viskifestivaali Suomessa. Ei minkään muun festarin oheistuotteena, vaan omana (pienenä) tapahtumana. Toinen toive voisi vaikka liittyä suvaitsevaisuuteen. Viski on hyvää, jos se omassa suussa maistuu hyvälle. Suvaitaan siis edelleen eriävät mielipiteet, oli sitten muitten haukkuma viski sitten miten hyvää tahansa omassa suussa. Ja toisinpäin. Oma maku, paras maku.
Hyvää viskivuotta 2009 kaikille. Sláinte!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whisky Galore. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whisky Galore. Näytä kaikki tekstit
torstai 25. joulukuuta 2008
tiistai 4. marraskuuta 2008
Suunnitelmia talvilomalle?
Onko lyöty lukkoon jo talviloma? Halu päästä hiukan kauemmas ja lämpimään? Viskit lähellä sydäntä? Lähde DramFest -tapahtumaan Christchurchiin, Uuteen-Seelantiin.
Sähköpostiin tipahti DramFestin ohjelma rakkaalta Whisky Galorelta ChCh:sta. Viskisieppoa alkoi taas vaivata pieni ikävä Galoren äärettömän mukavia ihmisiä, kaupan nojatuolia, viskimaistiaisia, kymmeniä (satoja) samplepulloja pahvilaatikoissa sikin sokin (kyllä, luit oikein), lämmintä ilmastoa...nyyh.
Ohjelmassa olisi mm. Adelphi (Alex Bruce), BenRiach(Billy Walker), Tullibardine(M. Beamich), Douglas Laing's Old Malt Cask (Stewart Laing), Kilchoman (Anthony Will), Ardbeg&Glenmorangie (Bill Lumsten tai Annabelle Meikle), Glenfarclas(Ian MacWilliam) ja Glengoyne a Hidden Treasure (Jonathon Scott).
Lisäksi juhlaillallinen perjantaina (puku suotava!), 25-30 näytteille asettelijaa, cocktail demoja ja ainakin 3 nosing -kilpailua. Tekemistä siis riittäisi pitkälle viikonlopulle.
Kiinnostuitko? Varaa äkkiä, sillä liput ovat yleensä loppuneet jo marraskuussa. Ja kun DramFestin liput on hommattu, sitten lennot äkkiä kasaan ja etsimään motellia tai halpaa apartmenttia (ei, älä mene hotelliin!!!).
Niin, näin siellä. Uudessa-Seelannissa on asukkaita noin 4 miljoonaa. Christchurchin alueella (laskutavasta riippuen) noin 350 000 - 400 000 asukasta. Tuolla populaatiolla voidaan järjestää noinkin iso tapahtuma. Otetaanpa pääkaupunkiseutu täällä Suomessa. Asukkaita reilut miljoona ja lyhyen matkan päässä Tampere, Hämeenlinna, Lahti jne. Ei taida silti riittää kolminkaan kertainen asukasluku (lähistö mukaan lukien) täällä asiakaskunnaksi, että kannattaisi mitään tuollaista järjestää. Ja toisaalta, eipä taida löytyä tahoa joka tuohon edes Suomessa pystyisi.
Sähköpostiin tipahti DramFestin ohjelma rakkaalta Whisky Galorelta ChCh:sta. Viskisieppoa alkoi taas vaivata pieni ikävä Galoren äärettömän mukavia ihmisiä, kaupan nojatuolia, viskimaistiaisia, kymmeniä (satoja) samplepulloja pahvilaatikoissa sikin sokin (kyllä, luit oikein), lämmintä ilmastoa...nyyh.
Ohjelmassa olisi mm. Adelphi (Alex Bruce), BenRiach(Billy Walker), Tullibardine(M. Beamich), Douglas Laing's Old Malt Cask (Stewart Laing), Kilchoman (Anthony Will), Ardbeg&Glenmorangie (Bill Lumsten tai Annabelle Meikle), Glenfarclas(Ian MacWilliam) ja Glengoyne a Hidden Treasure (Jonathon Scott).
Lisäksi juhlaillallinen perjantaina (puku suotava!), 25-30 näytteille asettelijaa, cocktail demoja ja ainakin 3 nosing -kilpailua. Tekemistä siis riittäisi pitkälle viikonlopulle.
Kiinnostuitko? Varaa äkkiä, sillä liput ovat yleensä loppuneet jo marraskuussa. Ja kun DramFestin liput on hommattu, sitten lennot äkkiä kasaan ja etsimään motellia tai halpaa apartmenttia (ei, älä mene hotelliin!!!).
Niin, näin siellä. Uudessa-Seelannissa on asukkaita noin 4 miljoonaa. Christchurchin alueella (laskutavasta riippuen) noin 350 000 - 400 000 asukasta. Tuolla populaatiolla voidaan järjestää noinkin iso tapahtuma. Otetaanpa pääkaupunkiseutu täällä Suomessa. Asukkaita reilut miljoona ja lyhyen matkan päässä Tampere, Hämeenlinna, Lahti jne. Ei taida silti riittää kolminkaan kertainen asukasluku (lähistö mukaan lukien) täällä asiakaskunnaksi, että kannattaisi mitään tuollaista järjestää. Ja toisaalta, eipä taida löytyä tahoa joka tuohon edes Suomessa pystyisi.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Nyyh - osa 1
Viskisiepon muuttoaika on lopuillaan, joten tehdaanpa pieni yhteenveto (valitan skandinaavisten kirjainten puuttumista). Varmaan kirjoittelen lisaa loppumausta, silla luulen taman matkan loppumaun olevan aika pitka ja nautinnollinen.
Whisky Galore
Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)
Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.
I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.
Uuden-Seelannin viskit
Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.
Miedompi mallas
Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.
Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).
Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.
Whisky Galore
Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)
Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.
I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.
Uuden-Seelannin viskit
Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.
Miedompi mallas
Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.
Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).
Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Osittainen takinkääntö
Oli aika taas käväistä laittamassa talousrahat tulevaan Adelphi-tilaisuuteen. No, Whisky Galoresta ei pääse pois maistamatta ja oli mukava yllätys saada lasiin Tullibardine 1966 CS pullotetta (30Y). Sitä siinä siemaillessani mietin jo mitä ostaisi tulisiksi kotiin. Paikalliset viskit on nyt unohdettu, joten katselin muita mukavia vaihtoehtoja. BenRiach 1972 (33Y) pullote osui silmiini jo ihan sen loistavan tislausvuoden ansiosta. Hmm. Pitääpä laittaa mietintään, ei olisi hullumpi vaihtoehto. Andy myös esitteli uusimpia tuotteita kaupassa ja muutama Duncan Taylorin "kuolleiden tislaamojen" versio jäi mukavasti kutkuttelemaan taustalle. Tässä joutuu kohta syvällistäkin syvällisimpien päätöksien eteen...
Hups, otsikko lupasi takinkääntöä ainakin osittain. En ole missään vaiheessa ollut Bowmoren ystävä, mutta nyt oli Bowmoren 12 Y auki maistelupöydällä. Päätin rohkaista mieleni ja maistaa pitkästä pitkästä aikaa olisiko viski, tai minun makuaistini, muuttunut. Viski oli muuttunut ja minun osaltani parempaan suuntaan. Tuoksusta en pidä edelleenkään sen voimakkaan lakritsin/laventelin takia ja tökkii siis edelleen pahasti. Maussa en kuitenkaan havainnut enää niin voimakasta lakritsia kuin ennen. Maun suhteen siis käännän takkiani osittain. Olenkin aina sanonut, että kannattaa maistella useita viskejä ja välistä myös niitä mitkä eivät ennen ole toimineet, niin ties vaikka löytäisi välistä jotain "uutta". Onneksi nyt tuli kerrankin kuunneltua itseäni.
Hups, otsikko lupasi takinkääntöä ainakin osittain. En ole missään vaiheessa ollut Bowmoren ystävä, mutta nyt oli Bowmoren 12 Y auki maistelupöydällä. Päätin rohkaista mieleni ja maistaa pitkästä pitkästä aikaa olisiko viski, tai minun makuaistini, muuttunut. Viski oli muuttunut ja minun osaltani parempaan suuntaan. Tuoksusta en pidä edelleenkään sen voimakkaan lakritsin/laventelin takia ja tökkii siis edelleen pahasti. Maussa en kuitenkaan havainnut enää niin voimakasta lakritsia kuin ennen. Maun suhteen siis käännän takkiani osittain. Olenkin aina sanonut, että kannattaa maistella useita viskejä ja välistä myös niitä mitkä eivät ennen ole toimineet, niin ties vaikka löytäisi välistä jotain "uutta". Onneksi nyt tuli kerrankin kuunneltua itseäni.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Wee dram ja päivityksiä
Viskisieppo karkasi toimiston häkistä lomanviettoon etuajassa ja suunnisti Galoreen maksamaan osallistumismaksua tastingiin. Jäin sitten juttelemaan Andyn (yksi kaupan työntekijöistä) kanssa ja Andy sitten kysyi, maistuisiko lasillinen noin loman aloituksen kunniksi. No, kiire ei ollut ja auto oli autotallissa, joten kai sitä lasillisen voisi nauttia.
Ekaksi maistettiin Ballechin #1 Madeira ja #2 Burgundy lopetukset. Tuo Ballechin on Edradour-tislaamon tuote, joka on omaa "korkean turveasteen" (heavily peated). No, mielestäni viskit olisivat saaneet melkein jäädä tekemättä. Ihmettelimme Andyn kanssa, miksi ihmeessä joka tislaamo alkaa tehdä näitä peated-sarjoja. Seuraavaksi varmaan Macallan tekee saman tai Lagavulin ja Laphroaig vastavetona koko peated-hysterialle non-peated versiot. Siinä sitten ihmetellään, mihin tämä viskihomma on menossa ja missä ne alueelliset hienoudet ovat. Kaikilta tislaamoilta tulee kohta kaikkeen makuun sopivia versioita. Ainiin, Madeirassa oli hieno, makea ja toffeemainen ja hunajainen tuoksu mutta maku oli ihan jotain muuta. Maku oli kuiva ja todella mausteinen/pippurinen. Burgundyssä tuoksu oli paljon miedompi ja hennompi, ja niin oli makukin. Kuiva ja lähes viinitön. Molemmissa turve iski vasta loppumaun lopussa ja sitten se olikin jo aika selkeästi esillä.(Edellä vain lyhyet luonnehdinnat).
Olin siinä jo suunnittelemassa lähtöä kun Andy vielä kysyi maistuisiko Glen Grantin 1990 (17Y) versio. No toki. Pelasti viskitilanteen edellisten jälkeen. Todella hieno, virkistävä viski. Tuoksu makean kanervainen, hunajainen ja kukkainen ja mukana raikas eukalyptus. Maku raikas ja kevyt. Loppu hienon makea ja hienostunut ja jälleen eukalyptus-tyylistä raikkautta. Kaikin puolin nautinnollinen viski ja sopii todella hyvin kesään. Itse pidän todella paljon! Hieno vastakohta "täyteläisille makupommeille".
Olin sitten taas lähdössä pois, kun ihastelin puoliääneen Ardbegin Mór TEN -pulloa (kokoa siis 4.5l). No, lasiin maistiainen ja maistelemaan. Omien mielikuvieni pohjalta ei pärjää "perinteiselle" TENille. Ei niin täyteläinen ja tuhti ja tuoksussa oli jotain jota en saanut kiinni mutta ei miellyttänyt nokkaani. Mukava drami silti, mutta ei loistava.
Kerroin samalla, että olin huomannnut Milfordin 15Y -version etiketeissä virheen. Etupuolen etiketissä batch- numero ja pullojen lukumäärä poikkesi takaetiketin tiedoista. Aika huolimatonta toimintaa. Kerroin, että olin laittanut viestin Milfordille, mutta kuulemma vastausta on lähes turha odottaa. Hmph!
Eipä kai lomaa olisi paljon mukavammin voinut aloittaa, kuin käymällä maksamassa osallistumismaksu ja saada samalla kaupan päälle wee dramit. Aina yhtä mukavaa poiketa lähikaupassa, jossa on hyvät maistiaiset tarjolla.
ps. Päivitys olutkaupan suhteen. Huomasin, että olin kirjoittanut että on 150 olutta valikoimassa. Oikea luku on 450-500. Näppihäiriö. Pelkästään Uusi-Seelantilaisia oluita on tuo 150 kappaletta (noin karkeasti heittäen).
pps. Michaelin kanssa sovittiin, että pidetään haastattelutuokio maaliskuussa. Eli kysymyksiä saa tulla edelleen, jos kiinnostaa.
Ekaksi maistettiin Ballechin #1 Madeira ja #2 Burgundy lopetukset. Tuo Ballechin on Edradour-tislaamon tuote, joka on omaa "korkean turveasteen" (heavily peated). No, mielestäni viskit olisivat saaneet melkein jäädä tekemättä. Ihmettelimme Andyn kanssa, miksi ihmeessä joka tislaamo alkaa tehdä näitä peated-sarjoja. Seuraavaksi varmaan Macallan tekee saman tai Lagavulin ja Laphroaig vastavetona koko peated-hysterialle non-peated versiot. Siinä sitten ihmetellään, mihin tämä viskihomma on menossa ja missä ne alueelliset hienoudet ovat. Kaikilta tislaamoilta tulee kohta kaikkeen makuun sopivia versioita. Ainiin, Madeirassa oli hieno, makea ja toffeemainen ja hunajainen tuoksu mutta maku oli ihan jotain muuta. Maku oli kuiva ja todella mausteinen/pippurinen. Burgundyssä tuoksu oli paljon miedompi ja hennompi, ja niin oli makukin. Kuiva ja lähes viinitön. Molemmissa turve iski vasta loppumaun lopussa ja sitten se olikin jo aika selkeästi esillä.(Edellä vain lyhyet luonnehdinnat).
Olin siinä jo suunnittelemassa lähtöä kun Andy vielä kysyi maistuisiko Glen Grantin 1990 (17Y) versio. No toki. Pelasti viskitilanteen edellisten jälkeen. Todella hieno, virkistävä viski. Tuoksu makean kanervainen, hunajainen ja kukkainen ja mukana raikas eukalyptus. Maku raikas ja kevyt. Loppu hienon makea ja hienostunut ja jälleen eukalyptus-tyylistä raikkautta. Kaikin puolin nautinnollinen viski ja sopii todella hyvin kesään. Itse pidän todella paljon! Hieno vastakohta "täyteläisille makupommeille".
Olin sitten taas lähdössä pois, kun ihastelin puoliääneen Ardbegin Mór TEN -pulloa (kokoa siis 4.5l). No, lasiin maistiainen ja maistelemaan. Omien mielikuvieni pohjalta ei pärjää "perinteiselle" TENille. Ei niin täyteläinen ja tuhti ja tuoksussa oli jotain jota en saanut kiinni mutta ei miellyttänyt nokkaani. Mukava drami silti, mutta ei loistava.
Kerroin samalla, että olin huomannnut Milfordin 15Y -version etiketeissä virheen. Etupuolen etiketissä batch- numero ja pullojen lukumäärä poikkesi takaetiketin tiedoista. Aika huolimatonta toimintaa. Kerroin, että olin laittanut viestin Milfordille, mutta kuulemma vastausta on lähes turha odottaa. Hmph!
Eipä kai lomaa olisi paljon mukavammin voinut aloittaa, kuin käymällä maksamassa osallistumismaksu ja saada samalla kaupan päälle wee dramit. Aina yhtä mukavaa poiketa lähikaupassa, jossa on hyvät maistiaiset tarjolla.
ps. Päivitys olutkaupan suhteen. Huomasin, että olin kirjoittanut että on 150 olutta valikoimassa. Oikea luku on 450-500. Näppihäiriö. Pelkästään Uusi-Seelantilaisia oluita on tuo 150 kappaletta (noin karkeasti heittäen).
pps. Michaelin kanssa sovittiin, että pidetään haastattelutuokio maaliskuussa. Eli kysymyksiä saa tulla edelleen, jos kiinnostaa.
perjantai 25. tammikuuta 2008
Kinkkua, viskiä ja vonkausta...
Mielessä on ollut istahtaa alas Michaelin, Whisky Galoren omistajan ja Whisky Guildin vetäjän, kanssa ja jutella hiukan lähemmin Uuden-Seelannin viskikulttuurista, kaupan historiasta ja seuran toiminnasta. Viskisiepolla ei kuitenkaan suonissa virtaa toimittajan verta, joten jos joku sattuu tätä blogia joskus lukemaan, ja haluaa heittää Michaelille kysymyksen, niin laittakaapa tulemaan. Toivon kysymyksiä tammikuun loppuun mennessä.
Jos saan jutteluhetken aikaiseksi, lupaan julkaista haastattelun muodossa tai toisessa.
Kysymykset osoitteeseen viskisieppo@luukku.com (tai jos joku tietää Viskisiepon muita yhteystietoja niin sinne myös). Tuo osoite on jo niin spämmiä täynnä, että kysymysten lisäksi tuonne ei kannata kirjoittaa mitään muuta. Otsikoikaa viestinne selkeästi :-)
Se vonkaamisesta. Whisky Galoressa oli taas mukavasti perjantaina ilmainen "maistelutuokio" ja kyytipoikana oli lisäksi kinkkua. Ja ei mitä tahansa kinkkua. Michael oli kypsentänyt kunnon kinkun (luineen) hiiligrillissä. Hitaasti ja nautinnollisesti. Tasaisin väliajoin hän siveli kinkun pintaan kaupan omaa Whisky marmeladia. Uskomattoman mehevää, pehmeää ja maukasta kinkkua. Ja nautinnon lopetteli Tullibardine (1993) tai Living caskin Highland-versio. RÖYH!
Niin, paria viestiä sitten valittelin valinnan sietämätöntä kurjuutta. Helpotuksena valintaan, päätin ostaa Milfordin 18Y ja 20 Y vuotiaat 5cl pullot. Maistetaan tilkka, ja päätetään sitten. Vierellä kuvassa myös Kilchoman-tislaamon (Islay) New Spirit -pullote. Ei vielä viskiä, vaan raakana pullotettua tislettä (63.5%). Maku kyllä lupaa odottaa kypsytykseltä paljon. Todella turpeinen ja savuinen (50 ppm). Loppumaku todella pitkä ja pitkän, pitkän ajan kuluttua suussa tuntuu todella voimakas suolaisuus. Kaikin puolin lupauksia herättävä, nyt kaikki on kiinni kypsytyksen onnistumisesta.
(Ei, linssissä ei ole tippa eikä silmissäsi virtaa kyynel. Kuvaan tuli mukaan saippuakupla :-)
Jos saan jutteluhetken aikaiseksi, lupaan julkaista haastattelun muodossa tai toisessa.
Kysymykset osoitteeseen viskisieppo@luukku.com (tai jos joku tietää Viskisiepon muita yhteystietoja niin sinne myös). Tuo osoite on jo niin spämmiä täynnä, että kysymysten lisäksi tuonne ei kannata kirjoittaa mitään muuta. Otsikoikaa viestinne selkeästi :-)
Se vonkaamisesta. Whisky Galoressa oli taas mukavasti perjantaina ilmainen "maistelutuokio" ja kyytipoikana oli lisäksi kinkkua. Ja ei mitä tahansa kinkkua. Michael oli kypsentänyt kunnon kinkun (luineen) hiiligrillissä. Hitaasti ja nautinnollisesti. Tasaisin väliajoin hän siveli kinkun pintaan kaupan omaa Whisky marmeladia. Uskomattoman mehevää, pehmeää ja maukasta kinkkua. Ja nautinnon lopetteli Tullibardine (1993) tai Living caskin Highland-versio. RÖYH!
Niin, paria viestiä sitten valittelin valinnan sietämätöntä kurjuutta. Helpotuksena valintaan, päätin ostaa Milfordin 18Y ja 20 Y vuotiaat 5cl pullot. Maistetaan tilkka, ja päätetään sitten. Vierellä kuvassa myös Kilchoman-tislaamon (Islay) New Spirit -pullote. Ei vielä viskiä, vaan raakana pullotettua tislettä (63.5%). Maku kyllä lupaa odottaa kypsytykseltä paljon. Todella turpeinen ja savuinen (50 ppm). Loppumaku todella pitkä ja pitkän, pitkän ajan kuluttua suussa tuntuu todella voimakas suolaisuus. Kaikin puolin lupauksia herättävä, nyt kaikki on kiinni kypsytyksen onnistumisesta.
(Ei, linssissä ei ole tippa eikä silmissäsi virtaa kyynel. Kuvaan tuli mukaan saippuakupla :-)sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Perimmäisten kysymysten äärellä
Käväisin pitkästä aikaa tervehtimässä Whisky Galoren porukkaa. Olen tässä alkanut jo pähkäilemään, mitä toisin mukanani tuliaisina itselleni. Olin jo päässyt itseni kanssa sovintoon matkalaukkuihin pakattavista pulloistani, mutta maistellessani Michaelin tarjoamaa McGibbon's Provenence Longmorn 11Y (1995) -pullotetta, kuviot meni sekaisin (eikä pelkästään mainion Longmornin takia). Periaatteeni on aina ollut, että pyrin aina suosimaan paikallisia tuotteita ja niin tälläkin kertaa. Mielessäni on pääasiassa ollut tuoda Milford-tislettä ja Michaelin kypsyttämiä "living cask" -versioita. Milford vaan on tuonut markkinoille uusia versioita, joten uusiksihan se suunnitelma meni (Milford ei tarkasti ottaen ole tislaamon nimi, mutta sallinette tässä tapauksessa virheellisen viittauksen).
Hyllyssä oli nyt 10Y, 12Y,15Y 18Y ja 20Y ja viimeisimpänä 19Y CS. Aha. Juu. Noilla saadaan ainakin tuontirajoitukset ylitettyä hyvinkin helposti, joten joko karsitaan alkuperäistä suunnitelmaa rajusti tai kävellään Suomessa punaista linjaa. Olisi kyllä aika "mehukasta" ostaa koko sarja ja laittaa kehiin puhdas Milford-tasting. Oma kukkaro (se toinen puoli jonka kanssa käydään taistelua) ei taitaisi valitettavasti kestää tuota kolausta. Luvunlasku alkaisi varmaan viimeistään tullissa. Kolme pulloa noista kärsii pakata mukaan mutta mitkä?
Onneksi aikaa on vielä muutama kuukausi miettiä tilannetta. Varmaan joutuu maistamaan pari pullotetta täällä ja tyytymään muutamaan tuliaiseen. Living cask -jää näillä näkymin vain maistelun asteelle.
Ja ainahan voi tilata Michaelilta tuotteita Suomeen. Taisi olla 35-40 NZD per pullo mitä kuulemma rahastavat ainakin Hollantiin meneviltä. Kyllä, Michaelilla on joitakin tuotteita mitä ei kuulemma saa välttämättä mistään muualta, joten on myös lähetellyt pullotteita takaisin Skotlantiinkin (Islanti kuulemma pohjoisin kolkka). Hulluja nuo viskin ystävät...
Hyllyssä oli nyt 10Y, 12Y,15Y 18Y ja 20Y ja viimeisimpänä 19Y CS. Aha. Juu. Noilla saadaan ainakin tuontirajoitukset ylitettyä hyvinkin helposti, joten joko karsitaan alkuperäistä suunnitelmaa rajusti tai kävellään Suomessa punaista linjaa. Olisi kyllä aika "mehukasta" ostaa koko sarja ja laittaa kehiin puhdas Milford-tasting. Oma kukkaro (se toinen puoli jonka kanssa käydään taistelua) ei taitaisi valitettavasti kestää tuota kolausta. Luvunlasku alkaisi varmaan viimeistään tullissa. Kolme pulloa noista kärsii pakata mukaan mutta mitkä?
Onneksi aikaa on vielä muutama kuukausi miettiä tilannetta. Varmaan joutuu maistamaan pari pullotetta täällä ja tyytymään muutamaan tuliaiseen. Living cask -jää näillä näkymin vain maistelun asteelle.
Ja ainahan voi tilata Michaelilta tuotteita Suomeen. Taisi olla 35-40 NZD per pullo mitä kuulemma rahastavat ainakin Hollantiin meneviltä. Kyllä, Michaelilla on joitakin tuotteita mitä ei kuulemma saa välttämättä mistään muualta, joten on myös lähetellyt pullotteita takaisin Skotlantiinkin (Islanti kuulemma pohjoisin kolkka). Hulluja nuo viskin ystävät...
torstai 20. joulukuuta 2007
Joulukakkua ja lasillinen kyytipojaksi
Whisky Galore järjesti naapurikauppojen kanssa yhdessä Christmas Carols, Cakes and Drams -tuokion. Tarjolla oli mieltä herkistäviä joululauluja, kakkua ja lasillinen lämmittävää näin joulun alla. Lämmittävä lasillinen tulikin tarpeeseen, kun elohopea on pudonnut (ainakin hetkellisesti) +20 asteen paikkeille.
Viskisieppo liihotteli paikalle koko pesueen voimin ja kauniimpi sirkuttelijakin pääsi nauttimaan lasillisesta Glenfarclasia. Itselläni näin joulun kaamokseen, eikun siis, keskikesän kuumuuteen sopi paremmin Quarter Cask. Alaikäiset rääkyjämme nauttivat kakusta ja Michaelin tarjoamista nameista. Näin palvelee siis paikallinen viskikauppamme, eli alaikäisetkin asiakkaat saavat arvoisensa palvelun.
Nauttikaan joulusta ja lämmittäkää mielenne pienellä tilkalla hyvällä viskiä!
Meri Kirihimete!
Viskisieppo liihotteli paikalle koko pesueen voimin ja kauniimpi sirkuttelijakin pääsi nauttimaan lasillisesta Glenfarclasia. Itselläni näin joulun kaamokseen, eikun siis, keskikesän kuumuuteen sopi paremmin Quarter Cask. Alaikäiset rääkyjämme nauttivat kakusta ja Michaelin tarjoamista nameista. Näin palvelee siis paikallinen viskikauppamme, eli alaikäisetkin asiakkaat saavat arvoisensa palvelun.
Nauttikaan joulusta ja lämmittäkää mielenne pienellä tilkalla hyvällä viskiä!
Meri Kirihimete!
perjantai 7. joulukuuta 2007
Lehtisalissa lasi kädessä
Viskisieppo on liidellyt viikon poissa työhäkistä, joten loman loppumista voisi rauhoittaa vaikkapa lukemalla uusin Whisky Magazine. En tehnyt lehteen osoitteenmuutosta tänne, joten päätin suunnistaa Whisky Galoreen ja kysyä nätisti, josko Michael antaisi lehden lukaista. Samalla oli vähän mielessä ostaa simppeli tasting-lasi, jota ilman on tähän asti sinnitelty (ei, lasi ei ollut ihan ensimmäinen asia mitä muuttotavaroihini aikoinani sulloin).
Aluksi normaalit kuulumisten vaihdot Michaelin kanssa ja sitten lehden kimppuun. Luin lehteä ihan rauhassa, niin eikös Michael taas pienet maistiaiset tarjonnut. Nyt lasissa käväisi BenRiach 21 Y. Mikäpä sen mukavampi lehtisali Whisky Magazinen lukemiselle kuin viskikaupan mukava nojatuoli ja lasillinen viskiä kädessä. Hiukan on vielä kotoisella Alkolla tekemistä, että yltäisi edes lähelle tätä (tai edes samalle pallonpuoliskolle...:-). Ja mitä olen kuullut huhuja/tarinoita Alkon asiakaspalvelusta erään viski-pullotteen suhteen niin pelottaa jo tuleva kulttuurishokki.
Lasikin tuli lopulta ostettua ja täydennettyä samalla viskietikettieni kokoelmaa. Sain Michaeleilta Whisky Galoren Living Cask -etiketit. Nyt ne vain pitäisi vielä saada Suomeen ehjinä.
Aluksi normaalit kuulumisten vaihdot Michaelin kanssa ja sitten lehden kimppuun. Luin lehteä ihan rauhassa, niin eikös Michael taas pienet maistiaiset tarjonnut. Nyt lasissa käväisi BenRiach 21 Y. Mikäpä sen mukavampi lehtisali Whisky Magazinen lukemiselle kuin viskikaupan mukava nojatuoli ja lasillinen viskiä kädessä. Hiukan on vielä kotoisella Alkolla tekemistä, että yltäisi edes lähelle tätä (tai edes samalle pallonpuoliskolle...:-). Ja mitä olen kuullut huhuja/tarinoita Alkon asiakaspalvelusta erään viski-pullotteen suhteen niin pelottaa jo tuleva kulttuurishokki.
Lasikin tuli lopulta ostettua ja täydennettyä samalla viskietikettieni kokoelmaa. Sain Michaeleilta Whisky Galoren Living Cask -etiketit. Nyt ne vain pitäisi vielä saada Suomeen ehjinä.
perjantai 23. marraskuuta 2007
Romahduksen estoon BenRomach
Viskisieppo ei ole viime aikoina lennellyt kovinkaan korkealla tai lujaa. Työ on valitettavasti estänyt tappavan tehokkaasti viskihöyryjen nuuhkaisut, ja höyryjen puutteen takia romahdus alkoi pahasti kajastaa horisontissa. Vaan nyt oli aika siepon tehdä manööveri ja suunnistaa perjantaina töiden jälkeen kauppaan BenRomach-tastingiin. Tasting oli taas mukavasti ilmainen, jollei sitten lasketa sitä Berrys´Own Selection, Bladnoch-tislaamon 1992 pullotetta, joka tuli ostettua.
Niin, tastigissä oli tarjolla perus-BenRomach, Organic, Peated ja 21Y -versiot. Todella toisistaan poikkeavia viskejä samasta tislaamosta. Erityisesti Organic lämmitti mieltä mausteisuudellaan ja hienolla vaniljalla. Se on muuten kypsytetty uudessa American Oak -tynnyrissä, sillä muuten ei organic nimitystä ei olisi ollut mahdollista saada.
Samalla tuli udeltua Whisky Galoren Living Cask -projektista. Michaelilla on kaksi pientä tynnyriä (Islay ja Highland) kaupassa, joissa hän "loppukypsyttää" muutaman tislaamon viskit. Aina kun tynnyri alkaa tyhjentyä, hän lisää saman tislaamon viskiä sekaan. Siis kyseessä on edelleen Single Malt, mutta tynnyrin sisältö elää ajan kanssa. Sain maistaa tänään Highland-versiota (17 Y) suoraan tynnyristä, mutta valitettavasti Michael ei suostu kertomaan tislaamoa (sopimusteknisiä syitä). Pitänee uhrautua ja tuoda pullo molempia tynnyreitä tuliaisina koto-Suomeen.
Niin, tastigissä oli tarjolla perus-BenRomach, Organic, Peated ja 21Y -versiot. Todella toisistaan poikkeavia viskejä samasta tislaamosta. Erityisesti Organic lämmitti mieltä mausteisuudellaan ja hienolla vaniljalla. Se on muuten kypsytetty uudessa American Oak -tynnyrissä, sillä muuten ei organic nimitystä ei olisi ollut mahdollista saada.
Samalla tuli udeltua Whisky Galoren Living Cask -projektista. Michaelilla on kaksi pientä tynnyriä (Islay ja Highland) kaupassa, joissa hän "loppukypsyttää" muutaman tislaamon viskit. Aina kun tynnyri alkaa tyhjentyä, hän lisää saman tislaamon viskiä sekaan. Siis kyseessä on edelleen Single Malt, mutta tynnyrin sisältö elää ajan kanssa. Sain maistaa tänään Highland-versiota (17 Y) suoraan tynnyristä, mutta valitettavasti Michael ei suostu kertomaan tislaamoa (sopimusteknisiä syitä). Pitänee uhrautua ja tuoda pullo molempia tynnyreitä tuliaisina koto-Suomeen.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Movember
Viskisieppo päätti hiukan olla vakavampi ja liittyi hyväntekeväisyystoimintaan. Nyt on menossa Movember ja Whisky Galoren omistajan, Michaelin, viiksien mallia katsoen päätin tehdä oman osuuteni. Miten sitten tuo vaikuttaa viskien nosing-osuuteen jää nähtäväksi. Tai sitten (kuten pelkään) aika ei paranna (projektin) lopputulosta.
perjantai 26. lokakuuta 2007
Pika-tasting ja kohtuuton vastuu
Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.
Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.
Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).
Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.
Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...
Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.
Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).
Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.
Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...
torstai 4. lokakuuta 2007
Viskisieppo laimenee oluisiin...
Oluita, luomuoluita, yksilöllisiä makuja, mikropanimoita, panimopubeja, ... oi tätä miedon maltaan määrää ja vaihtoehtoja. Ja nyt puhun vain paikallisista tuotteista.
Paikallinen viski-valikoima rajoittuu lähes vain Milford-viskiin, ja skotteja voi juoda myös muulloin. Whisky Galore toki tarjoaa mukavan valikoiman single maltteja Skotlannista ja kunnon bourboneita, mutta niitä nyt saa Suomessakin. Ainakin tilaamalla muualta. Näitä oluita taas ei (ainakaan helpolla).
Eli siis nyt taitaa viskisieppo laimentua ja keskittyä vain pääsääntöisesti mietoihin mallasjuomiin. Näitä oluita ei siis juurikaan ole koto-Suomessa tarjolla. Näitä oluita tulee ikävä. Jonkun suomalaisen pubin (tai HBF:n) tulisi repäistä ja pitää Downunder festivaalit. Sláinte, ei kun siis, Cheers!
Paikallinen viski-valikoima rajoittuu lähes vain Milford-viskiin, ja skotteja voi juoda myös muulloin. Whisky Galore toki tarjoaa mukavan valikoiman single maltteja Skotlannista ja kunnon bourboneita, mutta niitä nyt saa Suomessakin. Ainakin tilaamalla muualta. Näitä oluita taas ei (ainakaan helpolla).
Eli siis nyt taitaa viskisieppo laimentua ja keskittyä vain pääsääntöisesti mietoihin mallasjuomiin. Näitä oluita ei siis juurikaan ole koto-Suomessa tarjolla. Näitä oluita tulee ikävä. Jonkun suomalaisen pubin (tai HBF:n) tulisi repäistä ja pitää Downunder festivaalit. Sláinte, ei kun siis, Cheers!
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Whisky Galore
Raskas työpäivä takana. Ulkona kylmää ja tuulee etelästä. Onneksi seuraava näkymä alkaa lämmittämään mieltäni jo ennenkuin astun sisälle.
Whisky Galore
Kaupan omistaja ja paikallisen viskiklubin vetäjä Michael Fraser Milne on tällä kertaa paikalla. Hyvä niin, sillä hän oli kutsunut minut käväisemään joku päivä juttelemassa kerhosta, tulevista tapahtumista, ja tottakai, ostamaan hyvää mallasta.
Mikäs on Viskisiepon astuessa sisään alkaessa miettimään mikä lämmittäisi näin koleana kevätpäivänä. Valikoima on hyvä ja kattaa koko maailman todella mukavasti. Suomalaista mallasta tosin ei ole, mutta eipä niiden takia täällä ollakkaan.
Esittelen itseni Michaelille ja äkkiäkös kaksi viskinystävää keksii jutunaihetta kun viskikaupassa ollaan. Vertaillaan hiukan Suomen mallaswhiskyseuraa ja Whisky Guildia. Paikallisessa kerhossa on jäseniä noin 300 ja naisia heistä on noin 20 %. Suhde taitaa olla aika sama kuin Suomessa. Kaikkein eniten naisia on paikalla tapahtumissa, kun tarjolla on Islayn maltaita tai on Whisky&Cheese-ilta.
Täällä ei onneksi nuo anniskelusäännöt ei ole ihan niin tiukat kuin Suomessa, joten pian käteeni ilmestyykin jo lasi jossa on viskiä. Ja kohta toinen. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin katsella täysiä viskihyllyjä lasi kädessä ja jutella mukavia tämän skotlantilaisen herran kanssa. Ja ennenkuin huomaankaan, olen mainoksen uhri. Pakkohan tuollaisen vieraanvaraisuuden jälkeen on ostaa pieni lämmike kotiin.
Perjantaina olisi tiedossa ilmainen tasting. Lisäksi Whisky&Cheese-ilta tulossa. Lisää raportteja tapahtumien myötä.
Kaupan omistaja ja paikallisen viskiklubin vetäjä Michael Fraser Milne on tällä kertaa paikalla. Hyvä niin, sillä hän oli kutsunut minut käväisemään joku päivä juttelemassa kerhosta, tulevista tapahtumista, ja tottakai, ostamaan hyvää mallasta.
Mikäs on Viskisiepon astuessa sisään alkaessa miettimään mikä lämmittäisi näin koleana kevätpäivänä. Valikoima on hyvä ja kattaa koko maailman todella mukavasti. Suomalaista mallasta tosin ei ole, mutta eipä niiden takia täällä ollakkaan.
Esittelen itseni Michaelille ja äkkiäkös kaksi viskinystävää keksii jutunaihetta kun viskikaupassa ollaan. Vertaillaan hiukan Suomen mallaswhiskyseuraa ja Whisky Guildia. Paikallisessa kerhossa on jäseniä noin 300 ja naisia heistä on noin 20 %. Suhde taitaa olla aika sama kuin Suomessa. Kaikkein eniten naisia on paikalla tapahtumissa, kun tarjolla on Islayn maltaita tai on Whisky&Cheese-ilta.Täällä ei onneksi nuo anniskelusäännöt ei ole ihan niin tiukat kuin Suomessa, joten pian käteeni ilmestyykin jo lasi jossa on viskiä. Ja kohta toinen. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin katsella täysiä viskihyllyjä lasi kädessä ja jutella mukavia tämän skotlantilaisen herran kanssa. Ja ennenkuin huomaankaan, olen mainoksen uhri. Pakkohan tuollaisen vieraanvaraisuuden jälkeen on ostaa pieni lämmike kotiin.
Perjantaina olisi tiedossa ilmainen tasting. Lisäksi Whisky&Cheese-ilta tulossa. Lisää raportteja tapahtumien myötä.
lauantai 15. syyskuuta 2007
Downunder
[Edit 20.9. lopussa]
Matka on pitkä, niin korkea...on veisu Viskisiepon kun hyvä mallas hujahti alas täällä Downunderissa. Kia Ora siis vaan teille sinne talven kynnyksellä oleville.
Käväisin vihdoin ja viimein paikallisessa viskikaupassa (Whisky Galore) juttelemassa mukavia ja kysymässä tulevista tastingeista. Kaksi tilaisuutta odottaakin ihan kulman takana : G&M CS-tasting ja Hidden Malts.
Tastingiä odotellessa kuitenkin pitää makunystyröitä herätellä viskillä. Kaupasta lähti näin aloittelumielessä mukaan paikallista Milford 10 Y Single Malt viskiä sekä Duncan Taylorin Longmorn 17 Y CS ja sitten vielä vaimolle (tuolle kauniimmalle siepolle) Douglas Lainingin Caol Ila 10 Y Single Cask.
Kauppa oli, ainakin näin suomen Alkoon tottuneelle, oikein mukava kokemus. Viskejä, viskejä ja viskejä. Vain viskejä ja viskiliköörejä. Kuvia myöhemmin, kunhan sattuu kamera mukaan.
Tässä aloitus, lisää myöhemmin...
ps. Myös olutvalikoima kaupoissa on mieltä lämmittävä. Varsinkin maan omista panimoista on löytynyt mitä herkullisimpia vaihtoehtoja. Juomanlaskijalehden jutun perusteella odotin paljon köyhempää valikoimaa. Tähän mennessä ei niitä perus-Suomi-oluita ole juuri ollut ikävä.
[Edit]: Viskiaiheesta sivuun. Juomanlaskija-lehdessä oli aikonaan juttu Uudesta-Seelannista ja muistikuva minulla on, että Christchurchia ei oluen suhteen kamalasti ylistetty. Tähän mennessä löydetty ainakin 1 iso panimo (peruskamaa), 2 pienehköä(monipuolisia, maukkaita) ja yksi mikropanimo(oluet voittaneet palkintoja). Laatu hyvä. Maku hyvä. Ja jos on omat pullot (kanisterit), voi käydä ainakin yhden panimon myymälästä täyttämässä ne ihan vaikkapa viikonloppua varten. Ja "student special" eli 50 litran säiliö maksaa noin 60€. Oi kuin ois taas opiskelija...
Matka on pitkä, niin korkea...on veisu Viskisiepon kun hyvä mallas hujahti alas täällä Downunderissa. Kia Ora siis vaan teille sinne talven kynnyksellä oleville.
Käväisin vihdoin ja viimein paikallisessa viskikaupassa (Whisky Galore) juttelemassa mukavia ja kysymässä tulevista tastingeista. Kaksi tilaisuutta odottaakin ihan kulman takana : G&M CS-tasting ja Hidden Malts.
Tastingiä odotellessa kuitenkin pitää makunystyröitä herätellä viskillä. Kaupasta lähti näin aloittelumielessä mukaan paikallista Milford 10 Y Single Malt viskiä sekä Duncan Taylorin Longmorn 17 Y CS ja sitten vielä vaimolle (tuolle kauniimmalle siepolle) Douglas Lainingin Caol Ila 10 Y Single Cask.
Kauppa oli, ainakin näin suomen Alkoon tottuneelle, oikein mukava kokemus. Viskejä, viskejä ja viskejä. Vain viskejä ja viskiliköörejä. Kuvia myöhemmin, kunhan sattuu kamera mukaan.
Tässä aloitus, lisää myöhemmin...
ps. Myös olutvalikoima kaupoissa on mieltä lämmittävä. Varsinkin maan omista panimoista on löytynyt mitä herkullisimpia vaihtoehtoja. Juomanlaskijalehden jutun perusteella odotin paljon köyhempää valikoimaa. Tähän mennessä ei niitä perus-Suomi-oluita ole juuri ollut ikävä.
[Edit]: Viskiaiheesta sivuun. Juomanlaskija-lehdessä oli aikonaan juttu Uudesta-Seelannista ja muistikuva minulla on, että Christchurchia ei oluen suhteen kamalasti ylistetty. Tähän mennessä löydetty ainakin 1 iso panimo (peruskamaa), 2 pienehköä(monipuolisia, maukkaita) ja yksi mikropanimo(oluet voittaneet palkintoja). Laatu hyvä. Maku hyvä. Ja jos on omat pullot (kanisterit), voi käydä ainakin yhden panimon myymälästä täyttämässä ne ihan vaikkapa viikonloppua varten. Ja "student special" eli 50 litran säiliö maksaa noin 60€. Oi kuin ois taas opiskelija...
lauantai 26. toukokuuta 2007
Lämpimästi terve(menoa)tuloa...
Elämä vie syksyllä kohti uusia haasteita 8kk komennusmatkan myötä. Samalla joutuu eroon rakkaista viski-kuvioista Suomessa ja joutuu jättämään väliin useammankin seuran tastingin. Vieroitusoireet alkoivat iskeä jo nyt, vaikka muutama tasting on vielä edessä ennen lähtöä.
Vaan vieroitusoireita välttääkseni aloin selvitellä kohdekaupungin viskitilannetta ja olisiko siellä ihan kerhoa. Ja kappas, olihan siellä. Otin rohkeasti yhteyttä ko. klubin vetäjään ja vastaus oli mitä mieltä lämmittävin. Olen erittäin tervetullut heidän kerhonsa jäseneksi ja he eivät veloita vierailun ajalta vuosimaksuaan. Pääsen mukaan klubin tapahtumiin aivan suoraan. Kutsui saman tien kauppaansa lasilliselle (ja kyllä, kysessä on viski-kauppa :-). Näin toimii kunnon viskinystävä kohdatessaan toisen (osittain pulassa olevan) nautiskelijan. Odotan innolla mitä tuleman pitää. Ainoastaan kohdemaan hintataso viskien suhteen hiukan harmittaa, sillä Suomen Alkossa vastaavat ovat hitusen halvempia, mutta ehkä sitä selviää...
Ainiin, hintatasoon (ja klubiin) voi tutustua osoitteessa Whisky Galore
Edit : Viskisiepon alkuperäiset sivut sitten kohtaavat enkelien osuuden kesän myötä. Sammutan yhteyden, kun poistun yhtä korruptoituneeseen maahan kuin Suomi.
Vaan vieroitusoireita välttääkseni aloin selvitellä kohdekaupungin viskitilannetta ja olisiko siellä ihan kerhoa. Ja kappas, olihan siellä. Otin rohkeasti yhteyttä ko. klubin vetäjään ja vastaus oli mitä mieltä lämmittävin. Olen erittäin tervetullut heidän kerhonsa jäseneksi ja he eivät veloita vierailun ajalta vuosimaksuaan. Pääsen mukaan klubin tapahtumiin aivan suoraan. Kutsui saman tien kauppaansa lasilliselle (ja kyllä, kysessä on viski-kauppa :-). Näin toimii kunnon viskinystävä kohdatessaan toisen (osittain pulassa olevan) nautiskelijan. Odotan innolla mitä tuleman pitää. Ainoastaan kohdemaan hintataso viskien suhteen hiukan harmittaa, sillä Suomen Alkossa vastaavat ovat hitusen halvempia, mutta ehkä sitä selviää...
Ainiin, hintatasoon (ja klubiin) voi tutustua osoitteessa Whisky Galore
Edit : Viskisiepon alkuperäiset sivut sitten kohtaavat enkelien osuuden kesän myötä. Sammutan yhteyden, kun poistun yhtä korruptoituneeseen maahan kuin Suomi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)