Tyhjää (ja) täynnä

Vuoden 2008 lasi on tyhjä. Hyvä tuontiolut on kadonnut nautiskelijan kurkusta alas. Mutta ei hätää, sillä vuoden 2009 lasi on vielä täynnä. Nyt se on kotimaista pienpanimoa, ja toivottavasti vuonna 2009 entistä useammin ja entistä monipuolisemmin.

Maukasta Uutta Vuotta 2009 kaikille viskin (ja oluen) ystäville! Toivottavasti olette nauttineet viskeistänne ja tulette nauttimaan niistä jatkossakin (kohtuudella). Hyvä viski on aina maistamisen arvoinen, mutta muistakaa, että hyväkin viski menee piloille, jos sitä nauttii liikaa kerralla. Michael Fraser Milneä (savolaisittain) tapaillen; älä humallu, tule lupsakalle päälle!

Sir Michael

Michael Fraser Milne was made a Keeper of the Quaich in a ceremony in Scotland.

Nyyh - osa 1

Viskisiepon muuttoaika on lopuillaan, joten tehdaanpa pieni yhteenveto (valitan skandinaavisten kirjainten puuttumista). Varmaan kirjoittelen lisaa loppumausta, silla luulen taman matkan loppumaun olevan aika pitka ja nautinnollinen.

Whisky Galore

Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)

Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.

I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.

Uuden-Seelannin viskit

Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.

Miedompi mallas

Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.

Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).

Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.

In love with Benriach

Ystävänpäivänä oli BenRiach-tasting, josta koko tuotto meni hyväntekeväisyyteen (myös viskit oli saatu ilmaiseksi tilaisuuteen). Alunperin esittelijänä piti olla Billy Walker (Managing Director, Master Blender, Owner of BenRiach), mutta hän oli valitettavasti sairastunut matkalla tänne. Pikaista toipumista hänelle. Illan juonsi Michael, ja loistavasti hän sen tekikin. Lisäksi käytössä oli Billy Walkerin kalvot, joissa kerrottiin hyvin yksityiskohtaisesti tislaamosta ja lähes jokaisesta viskistä kerrottiin myös yksittäiset viskit, joita kyseisessä versiossa oli sekoitettu ja niiden suhteen.

Kattaus oli loistava:



- 16 Y
- 20 Y (43%)
- Ex Henriques Madeira 15 Y (46%)
- Ex Chateau d'Yquem Sauterne 16 Y (46%)
- Peated Curiositas 10 Y (46%)
- Peated Pedro Ximinez Sherry 12 Y (46%)
- Single Cask 1976 (bottled August 2007) (55.5%)

Illan aloitti 16 Y versio. Todella nautinnollinen viski, jossa tuoksussa hedelmää ja toffeeta. Maku raikas ja kuivuu hienosti loppua kohti. Seuraavaksi 20 Y -versio. Minulla se ei toiminut niin hyvin kuin 16 Y, mutta pahaa sanottavaa ei tule mieleeni.

Sitten siirryimme noihin "lopetusversioihin". Aluksi Madeira 15Y, jossa todella voimakas toffeen tuoksu ja mukana hunajaa, hitunen puuta ja viiniä. Maku ei ihan kohdannut tuoksua, vaan oli raaka ja pippurinen. Seuraavan olikin vuorossa 16Y Sauterne -lopetus. Olimme ensimmäisiä maailmassa, jotka pääsimme maistamaan kyseistä viskiä (siis tislaamon ulkopuolella). Tämä viski julkaistaan vasta huhtikuussa 2008. Minulle Sauterne-lopetus oli pettymys. Tuoksu oli todella olematon, vain hitunen rusinaa havaittavissa. Maku lyhyehkö ja kuiva. Aika mitäänsanomaton viski loppujen lopuksi.

Sitten siirryimme Peated-versioihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Curiositas 10Y versio. Hieno viski ainakin hintaansa nähden. Todella mukava Islayn ja Speysiden liitto, eli mukana hienostunut savun ja turpeen aromit yhdistettynä Speysiden makeuteen. Suosittelen kokeilemaan ja hinnallakaan ei ole pilattu.

Kaksi viimeistä kuitenkin räjäytti minulla pankin. Ensin Pedro Ximinez Sherry-lopetus. En ole mikään hillitön lopetusten ystävä, mutta tämä toimi aivan ihanasti. Tuoksussa toffeeta, karamellia, sitruunaa ja positiivinen suon tuoksu (suopursuksi joku väitti). Maku makean savuinen ja viinimäisyys mukana. Todella nautittava viski. Viimeisenä oli 1976 pullotus jonka tuoksu oli todella monipuolinen. Oli kellaria, puuta, rusinaa ja minä löysin (ensimmäistä kertaa omalla kohdallani) mesimarjan tuoksun, jossa suon vivahteet. Suussa öljyinen ja maku oli makean rusinamainen, sitten kehittyi puun makua ja happani loppua kohti. Hapanimelä kokonaisuus, mutta kaikessa hyvässä. Aluksi en tykännyt ko. versiosta, mutta aukeni maistelun edetessä todella hienosti. Hinta on täällä reilut 400 NZD, mutta tuota pitää harkita nyt vakavasti tuliaisena.

Ilta oli todella hieno, ja pelasti makunystyräni edellisen kokemuksen jälkeen (kts. edellinen juttu). Muiden kanssa syntyi loistavia keskusteluja, ja koska osallistumismaksu meni hyväntekeväisyyteen (lapsille), ei iltaa voi moittia kuin yhdestä asiasta: oli pakko lopettaa liian aikaisin.

Kinkkua, viskiä ja vonkausta...

Mielessä on ollut istahtaa alas Michaelin, Whisky Galoren omistajan ja Whisky Guildin vetäjän, kanssa ja jutella hiukan lähemmin Uuden-Seelannin viskikulttuurista, kaupan historiasta ja seuran toiminnasta. Viskisiepolla ei kuitenkaan suonissa virtaa toimittajan verta, joten jos joku sattuu tätä blogia joskus lukemaan, ja haluaa heittää Michaelille kysymyksen, niin laittakaapa tulemaan. Toivon kysymyksiä tammikuun loppuun mennessä.

Jos saan jutteluhetken aikaiseksi, lupaan julkaista haastattelun muodossa tai toisessa.

Kysymykset osoitteeseen viskisieppo@luukku.com (tai jos joku tietää Viskisiepon muita yhteystietoja niin sinne myös). Tuo osoite on jo niin spämmiä täynnä, että kysymysten lisäksi tuonne ei kannata kirjoittaa mitään muuta. Otsikoikaa viestinne selkeästi :-)

Se vonkaamisesta. Whisky Galoressa oli taas mukavasti perjantaina ilmainen "maistelutuokio" ja kyytipoikana oli lisäksi kinkkua. Ja ei mitä tahansa kinkkua. Michael oli kypsentänyt kunnon kinkun (luineen) hiiligrillissä. Hitaasti ja nautinnollisesti. Tasaisin väliajoin hän siveli kinkun pintaan kaupan omaa Whisky marmeladia. Uskomattoman mehevää, pehmeää ja maukasta kinkkua. Ja nautinnon lopetteli Tullibardine (1993) tai Living caskin Highland-versio. RÖYH!

Niin, paria viestiä sitten valittelin valinnan sietämätöntä kurjuutta. Helpotuksena valintaan, päätin ostaa Milfordin 18Y ja 20 Y vuotiaat 5cl pullot. Maistetaan tilkka, ja päätetään sitten. Vierellä kuvassa myös Kilchoman-tislaamon (Islay) New Spirit -pullote. Ei vielä viskiä, vaan raakana pullotettua tislettä (63.5%). Maku kyllä lupaa odottaa kypsytykseltä paljon. Todella turpeinen ja savuinen (50 ppm). Loppumaku todella pitkä ja pitkän, pitkän ajan kuluttua suussa tuntuu todella voimakas suolaisuus. Kaikin puolin lupauksia herättävä, nyt kaikki on kiinni kypsytyksen onnistumisesta.

(Ei, linssissä ei ole tippa eikä silmissäsi virtaa kyynel. Kuvaan tuli mukaan saippuakupla :-)

Perimmäisten kysymysten äärellä

Käväisin pitkästä aikaa tervehtimässä Whisky Galoren porukkaa. Olen tässä alkanut jo pähkäilemään, mitä toisin mukanani tuliaisina itselleni. Olin jo päässyt itseni kanssa sovintoon matkalaukkuihin pakattavista pulloistani, mutta maistellessani Michaelin tarjoamaa McGibbon's Provenence Longmorn 11Y (1995) -pullotetta, kuviot meni sekaisin (eikä pelkästään mainion Longmornin takia). Periaatteeni on aina ollut, että pyrin aina suosimaan paikallisia tuotteita ja niin tälläkin kertaa. Mielessäni on pääasiassa ollut tuoda Milford-tislettä ja Michaelin kypsyttämiä "living cask" -versioita. Milford vaan on tuonut markkinoille uusia versioita, joten uusiksihan se suunnitelma meni (Milford ei tarkasti ottaen ole tislaamon nimi, mutta sallinette tässä tapauksessa virheellisen viittauksen).

Hyllyssä oli nyt 10Y, 12Y,15Y 18Y ja 20Y ja viimeisimpänä 19Y CS. Aha. Juu. Noilla saadaan ainakin tuontirajoitukset ylitettyä hyvinkin helposti, joten joko karsitaan alkuperäistä suunnitelmaa rajusti tai kävellään Suomessa punaista linjaa. Olisi kyllä aika "mehukasta" ostaa koko sarja ja laittaa kehiin puhdas Milford-tasting. Oma kukkaro (se toinen puoli jonka kanssa käydään taistelua) ei taitaisi valitettavasti kestää tuota kolausta. Luvunlasku alkaisi varmaan viimeistään tullissa. Kolme pulloa noista kärsii pakata mukaan mutta mitkä?

Onneksi aikaa on vielä muutama kuukausi miettiä tilannetta. Varmaan joutuu maistamaan pari pullotetta täällä ja tyytymään muutamaan tuliaiseen. Living cask -jää näillä näkymin vain maistelun asteelle.

Ja ainahan voi tilata Michaelilta tuotteita Suomeen. Taisi olla 35-40 NZD per pullo mitä kuulemma rahastavat ainakin Hollantiin meneviltä. Kyllä, Michaelilla on joitakin tuotteita mitä ei kuulemma saa välttämättä mistään muualta, joten on myös lähetellyt pullotteita takaisin Skotlantiinkin (Islanti kuulemma pohjoisin kolkka). Hulluja nuo viskin ystävät...

Pika-tasting ja kohtuuton vastuu

Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.

Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.

Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).

Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.

Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...

Tässä jutussa tuoksahtaa...

Perjantai-ilta. Matka kohti paikallista Convention Centreä ja tiedossa viskejä ja juustoja. Hetkinen, siis juustojen kanssa viskiä eikä viiniä. Hmm, mihinkähän on rahat tullut tuhlattua tällä kertaa? Aina kun on yrittänyt kokeilla viskiä ja juustoa yhdessä, on lopputulos ollut yleensä se, että juusto on mennyt takaisin jääkaappiin odottamaan parempaa hetkeä ja viski on mennyt, ei, ei takaisin pulloon vaan suuhun. Ja pari lasillista lisää, että on saanut huuhdottua juuston ja viskin aiheuttaman makunautinnon pois. Ei ne yhdessä vaan erikseen, kiitos.


Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Mukavasti viskit edessä ja makunautinnot vasta tulossa. Vähän kauempana on pöydällä muutama (homeinen) juustokiekko. Pidän juustoista paljon, mutta aikaisemman kokemukset viskin kanssa ovat olleet vähemmän juustoisia kuin viskisiä.



Eka yhdistelmä, hei tämähän toimii! Ihan oikeasti. Hyvää. Nam. Harmi vain, viski loppui melkein heti alkuunsa. No, ei hätää. Illan isäntä koputtaa kohta olkapäälle pullo mukanaan ja kysyy saisiko olla lisää. No kiitos ja lasillinen ei ole 20ml tasting-annos vaan lähempänä puolta desiä. Kyllä se tästä.

Toinen yhdistelmä. Hitsi, nämä kaverit osaa hommansa. Loistavaa. Kolmas pari on minulla vähän siinä ja siinä mutta viides räjäyttää pankin. Aivan uskomatonta. Viski on hyvä, juusto on hyvä ja niiden yhdistelmä on aivan tolkuton.


Ilta jatkuu mukavasti nautiskellen ja kotimatkalla onkin mukava kerrata illan nautintoja. Seuraavana päivänä sitten matka veikin paikalliseen juustokauppaan (mistä edellisenä iltana oli juustojen esittelijä). Hän muistaakin minut ja tervehtii ystävällisesti. Mukaan lähtee juustoja, tosin tänä iltana niitä herkutellaan paikallisen viinin kanssa perheen parissa.

Ai mitkä viskit ja juustot oli tarjolla. Enpä kerro, mutta voittajayhdistelmän paljastan : Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda (sori, paikallinen juusto).

Ainiin, illan isännät kertoivat että oikeiden yhdistelmien löytäminen oli kuulemma ollut oikein mukavaa. Useampi pullo ja juusto tuli testattua. Nyt siis jokainen kotona se emmental esille ja viskikaapille. Ei kannata lannistua, ei ole helppoa.

Knoppikysymys. Vierailet Highland Parkilla ja haluat jatkaa matkaasi junalla. Mikä on lähin juna-asema?