Vieraskynä: Viskiä maailman toiselta puolen

Tervehdys hyvä Viskisiepon blogin lukija. Ällös pelkää. Vakituinen ylläpitäjä ei ole kadonnut minnekään, vaan tämä on viskisieppoblogin ensimmäinen vieraileva kirjoitus. Itse Viskisieppo pyysi allekirjoittanutta tekemään visiitin jo siksikin, että tämän jutun maistellut viskit olivat hänen omalla harkinnallaan hankkimia.

Eihän se nyt kävisi mitenkään päinsä, että alan asiantuntija ja paikan päällä melkein vuoden viettänyt herrasmies arvostelisi maan tuotoksia. Johan siitä saattaisivat Uuden-Seelannin viskipiirit pahoin tuohtua!  Asiaan siis…

Skotlanti on tunnetusti viskimaailman keskus, vaan löytyy sitä toiseltakin puolelta maapalloa maisteltavaa. Australialaiset ja uusi-seelantilaiset viskit eivät varmastikaan yllä tunnettuudellaan samalla tasolle kuin skotlannin Glen -ne  ja Glen-nämä, mutta yrityksen puutteesta ei maorien maata ja suurta tuntematonta mannerta parane syyttää.

Siksipä Suomen Mallaswhiskyseura järjestikin matkan maailman toiselle reunalle maistelemalla minkälaisilla tuotteilla uuden maailman tislaamot yrittävät maailmaa valloittaa. Viskisieppo oli kerännyt maisteltavaksi vähintäänkin mieltä avartavan kattauksen, joka sisälsi takuuvarmoja yllätyksiä. Moni paikalla oleva oli varmasti ensimmäistä kertaa kyseisten viskien ääressä makumaailmaansa avartamassa.

Illan kattaus oli varsin monimuotoinen. Rankan raadin ruodittavaksi joutuivat seuraavanlaiset uuden maailman tisleet:

• Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia
• Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand
• Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand
• "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand
• Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand
• Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Illan viskeistä ehdottomasti eniten keskustelua nostatti Fitzpatrickin tislaamon Kaiapoi Whisky. Mitä kummallisin viski nostatti jo oliiviöljypulloon pakatulla olemuksellaan ihastusta ja vihastusta. Jo pullon myynyt kauppias oli todennut Viskisiepolle, että tätä kannattaa kokeilla, mutta odotuksia ei kannata asettaa korkealle.

Ja aikamoinen kokemus Kaiapoi olikin. Kyseinen tisle nousi ehdottomasti illan kuumimmaksi puheenaiheeksi. Jotkut ottivat lisää ja suurin osa karsasti. Vähintäänkin erikoinen juoma.

Lammerlawn tisleet sen sijaan maistuivat porukalle mainiosti. Nuorinta kymmenvuotiasta moni olisi voinut sanojensa mukaan veikata Skotlannin alamaan tuotokseksi. Hieman savuisempi 12-vuotias puolestaan meni skotlantilaisten saariviskien suuntaan.

Kahdesti kypsytelty Dunedin Double Wood  vei osan seuran jäsenistä henkisesti ajelemaan pikkubussilla Speysidelle. Sen verran hedelmäisiä ja alueelle tuttuja makuja viskistä löytyi.

Illan ainoa Aussiviski oli tislattu Bakery Hillin tislaamolla. Osa tislaamon maltaista on tuotu Skotlannista asti, mutta suurin osa on Australiassa kasvatetusta ohrasta peräisin. Aavistuksen turpeinen lopputuotos vajosi pitkälti sarjaan ”kiva viski”.
 

Illan viimeisenä maisteltu 24-vuotias Touch, Pause, Engage oli tislattu vuonna 1987. Uuden-Seelannin maajoukkue oli samaisena vuonna voittanut Rugbyn maailmanmestaruuden. Maa isännöi vuoden 2011 rugbyn MM-kilpailuja jonka kunniaksi kyseinen pullote julkaistiin. Iloisena uutisena maa voitti isännöimänsä kilpailut ja viski sai siten omalla tavallaan juhlapullon aseman.

Illan selvästi kypsynein viski sai osakseen ansaitsemaansa ihailua, vaikka olikin skottiserkkuihinsa verraten jokseenkin nuoremman oloista.

Vaikka yksikään illan viskeistä ei ainakaan allekirjoittaneella nostattanut niskakarvoja pystyyn, oli tämä tasting mitä mainioin osoitus siitä, että myös muualta kuin Skotlannista tulee maukkaita ja yllättäviä viskejä. Jos siis törmäät maailmalla oliiviöljypulloon, jonka kyljessä lukee Kaiapoi, niin koppaa lekkeri mukaan. Jos ei muuta, niin ainakin yllätät ystäväsi.

--------------------------

Sieppo kiittää lämpimästi Anttia (Herra Whisky) vieraskynäilystä (toivottavasti ei ole blogin viimeinen vieraskynä), mutta ei jaksa pitää nokkaansa kokonaan supussa. Alla Siepon omat nuotit illan viskeistä.

Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand

Kevyt kokonaisuus mutta maukas. Omenaa/päärynää ja ruohon tapaista raikkautta tuoksussa. Maussa maltaisuutta ja omenaa jälleen.  Ehdottomasti laadukas viski. Sieppo päätti hommata yhden kaappiin, kun vielä yksittäisiä kappaleita maailmalla liikkuu.

Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand

Viinimäisyys toimi hyvin. Tuokussa viiniä, voimaisuutta, tummaa sokeria ja hunajaa. Maussa kuivahko viinimäisyys ja mukavaa pippurisuutta sekä vaniljamaisuus tulee taas esille. Hiukan ehkä olisi toivonut prosentteja lisää ja sitä kautta ryhtiä, mutta kokonaisuutena oikein nautittava.'
 

Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand

Juu. Tuota. Kaurapuuroa sokerilla. Giniä. Maltainen. Kiva kun olit lasissa, onneksi ei ole koko loppupulloa kotona. No, pahempaakin viskiä on maistettu. Onneksi on tämä nyt maistettu. Hasselpähkinöitä. Ei kelvannut edes ilmaiseksi.

Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia

Tuoksussa nahkaa ja  tupakkia sekä punaisia marjoja. Hitusen savua ja sitruunan kuorta. Maussa hitunen savua, toffeeta, karamellia. Aika simppeli ja tyyliltään perusviski. Helposti unohdettavissa.

Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Namia! Pehmeää savuisuutta pehmeän sherryisyyden kanssa. Kumpakin vain hitunen ja kokonaisauus Lammelawmaisen kevyt. Kukkaketoja. Hunajaa. Turvetta. Sherryä. Siepon nokkaan tämä on petollisen hyvää.

 "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand

Tuoksu raikas ja kukkaketomainen. Päärynää, omenaa, banaanipirtelöä. Jopa valkeita herukoita. Maussa mallasta, viljaa, banaania ja vaniljajäätelöä ja karviasmarjaa. Ikää ei olisi arvannut noin vanhaksi mitenkään. Siepon mielestä hyvä viski, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Nyyh - osa 1

Viskisiepon muuttoaika on lopuillaan, joten tehdaanpa pieni yhteenveto (valitan skandinaavisten kirjainten puuttumista). Varmaan kirjoittelen lisaa loppumausta, silla luulen taman matkan loppumaun olevan aika pitka ja nautinnollinen.

Whisky Galore

Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)

Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.

I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.

Uuden-Seelannin viskit

Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.

Miedompi mallas

Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.

Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).

Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.