Maistissa Gorgonzolaa ja ...

Sieppo päätti kaivaa omasta pöntöstä pari viskiä juustojen seuraksi. Erityisesti innosti olla maistissa gorgonzolan kanssa.

Perinteisesti tuhdin sinihomejuuston seuraksi kannattaa kaivaa Islayn viskejä, ja varsinkin Lagavulinin 16 yo on klassinen vaihtoehto Roquefortin vierelle. Mutta nyt päätin kokeilla Laphroaigia ja Springbankiä.

Laphroaig (The Ultimate, 56.9%, 2000, 10 yo, CS) toimi juuston kanssa aika tutulla kaavalla. Tosin vahvuuden takia kannattaa ottaa hyvin pieni tilkka.  Maku oli hedelmäinen, juuston home tulee todella paljon selkeämmin esille (hyvällä tavalla). Viski itse asiassa häviää taustalle, mutta toimii silti mukavasti mukana. Ihan maistuva kokonaisuus.

Koskaan aiemmin en ole saanut sinihomejuuston kanssa toimimaan mitään viinikypsytettyä (tai -lopetettua) viskiä kovinkaan hyvin. Mutta nyt oltiin maistissa upeasti Springbankin Port Woodin (14 yo, 52.8%) kanssa. Suussa leikki aluksi lakritsin voimakas maku, sitten suola joka muuttui makeaksi. Molemmat, viski ja juusto, maistuivat silti selkeästi koko ajan. Itse pidin paljon, ja noiden kanssa voisi olla maistissa pidempäänkin.

Aino ja Mr. Bourbon

Sieppo päätti olla tammikuun innostamana pitkästä aikaa maistissa. Makuparina saisi toimia lopulta aika yllätyksetön pari, sillä suomalainen jäätelö saisi kohdata makunystyröillä jenkkien bourbonin. Jäätelöön toki piti saada lisää suomalaista twistiä, ja nyt ei mennä perinteisellä suklaalla tai mansikalla.

Jäätelönä kipossa chillasi Ainon lakritsi. Vierellä pönöttävään lasiin löysi lopulta kaksikin lännen ihmettä, Bulleit (45 %) ja Willettin 4yo yhden tynnyrin nektari (59.9 %).

Kumpikin jenkki sulatti suomalaisen Ainon kylmän koleuden hienosti. Bulleit miedommalla voimalla sulautui Ainon kupeisiin sulavasti, sen enempää itsestään huutelematta, tehden miellyttävän kokonaisuuden. Willett puolestaan ärjähti aluksi hiukan liian voimakkaana säikäyttäen Ainon vaniljaisuuden sivummalle, mutta säännöstelemällä määrää sekin onnistui taivuttamaan Ainon puolelleen. Ainon tumma lakritsikin toimi molempien kanssa hienossa sovussa, taipuen kuin tangon viettelevä taivutus.

Vaikka bourbon ei kuuluisi omiin suosikkeihin, suosittelen kokeilemaan jäätelön parina. Bourbon sulautuu jäätelöön usein hienosti, ja makupari toimii hyvin. Jos kotona on jäätelökone, voisi bourbonin käyttö maustamisessa olla houkutteleva ajatus.

Viskiä ja juustoa jouluna

Joulupöydän lopetukseen oli ilmestynyt juustoja, joten Sieppo pyrähti viskikaapille ja oli taas aika olla maistissa. Kokeillessa mennään välistä metsään (tai tällä kertaa navettaan), ja välistä löytyy mitä hienoimpia makuelämyksiä. Tässäpä Siepon kokemuksia.

Roquefort Papillon -sinihomejuuston kanssa Ardbegin Alligator toimi oikein kivasti. Hyvin usein sinihomejuuston kanssa juuri Islayn savuinen viski on hyvä oletus. Mutta vielä paremmin suussa räjähti Bruichladdichin Black Artin kanssa, varsinkin juuston suolaisuus nousi todella esille. Black Artin kanssa tuli mieleen enemmän viinin kanssa maistelu, kuin viskin kanssa. Bowmoren Tempest (batch 2) toimi joten kuten, mutta se siitä.

Rustique Camembertin kanssa oli siten hankalampaa, mutta myös palkitsevampaa.  Balvenien Port Woodin (47.6%) kanssa juusto oli yhtä makujen ilotulitusta. Lopussa todella voimakas ja puhdas salmiakin maku. Bowmoren Tempestin (batch 2) kanssa koettiin sitten täydellinen vastakohta. Saman tien mieleen tuli se hetki, kun kävelee sisälle navettaan ja kaikki se tuoksu iskee päin naamaa. Nyt sama "elämys" suussa moninkertaisesti. Argh, ja suun "desinfiointi"! Sieppo ei suosittele tätä kokeilua. Tai siis kokeilla saa, mutta Sieppoa ei saa syyttää yllytyksestä.

Chevrette on puolestaan aika mieto juusto, mutta silti maukas. Sen kanssa joutui tekemään hetken töitä mutta onneksi työ palkittiin. Auchentoshanin Three Wood toimi tämän juuston kanssa todella hyvin. Pähkinäinen maku ja hyvin tasavertaiset keskenään. Ainakin Sieppo piti paljon.

Jos viskin ja juuston yhdistäminen ei ole ennestään tuttua, niin suosittelen. Aina ei onnistu, mutta välistä toimii todella hienosti. Viskin kanssa pitää vain olla varovainen. Vain pienen pieni tilkka riittää kerrallaan, ja kannattaa ottaa vasta aika lopuksi (siis juusto ensin). Usein myös viskin laimentaminen vedellä kannattaa, sillä korkeat prosentit voi jyrätä juuston, vaikka muuten maut toimisivat yhdessä.

Bowmore ja Black

Pitkästä aikaa tuli hyvä mahdollisuus olla maistissa, kun pöydälle napsahti kasa juustoja. Saman tien kaapille ja muutama pieni tilkka viskiä kehiin ja kokeilemaan. 12 erilaista yhdistelmää tuli koettua ja 10 niistä saa jäädä tässä mainitsematta (osa aivan "kamalia"). Onneksi kuitenkin pari...

Bowmore 10 y.o. Tempest (1st batch, 55,3%) ja Castellon Black sinihomejuusto loivat mukavan, erilaisen ja hauskan makuyhdistelmän. Loppumaun kuiva, karvas ja voimakas lakritsi oli todella erikoinen, mutta kaikin puolin hyvä maku. Jos siis iän ikuinen viini ja juusto alkaa joskus tökkiä niin kannattaa kokeilla.

Yamazakin Sherry Cask (48%) ja Chevrette olivat toinen ihan siedettävä yhdistelmä. Ei mitään erikoista ja viskiä tuli ottaa äärettömän vähän, tai alkoholi pilasi juuston kokonaan. Kokeilemisen arvoinen, mutta ei mikään makujen ilotulitus.

10 muuta olisi saanut jäädä kokematta, mutta maistaa pitää että tietää onko se hyvää vai ei...

Peltolan Blue ja Black Art

Viskisieppo ei olekaan ollut pitkään aikaan maistissa, mutta nyt tuli hyvä hetki taas kokeilla. Kotiin sattui eksymään Suonenjoella sijaitsevan Peltolan Juustolan Blue, eli sinihomejuusto. Juusto itsessään on jo todella herkullinen, suosittelen. Löytyy ainakin Helsingistä Lasipalatsissa sijaitsevasta Maatilatori -kaupasta.

Mutta kun juusto oli pöydällä haisemassa, oli aikaa kaivaa viskikaapin perukoilta pulloja ja sampleja. Perusoletus on ottaa tuhti Islay, mutta tällä kertaa ei ainakaan Viskisiepolla toiminut. Testattua tuli mm. Kilchomanin kaksi ekaa pullotetta. Alkoi jo iskeä luopumismieliala, kun tuli kaivettua vielä yksi viski viereen. Bruichladdichin Black Art 1989. Ja kuinkas sitten kävikään? Tuo yhdistelmä itse asiassa toimi aika hyvin. Suolainen ja makea (Black Art on makea), toimii oikein hyvin yhteen. Samoin Black Artin voimakas kirsikkamaisuus/vadelmaisuus jopa täydensi sinihomejuuston voimaa.

Black Art on muutenkin mielenkiintoinen viski. Väri on todella muuta kuin viskeissä yleensä; mehumaisen pinkki/punainen/marjamainen. Tuoksu voimakkaan kirsikkamainen ja jopa vadelmainen sekä makea. Maku makea ja enemmänkin mieleen tulee viskicocktail. Ystäväni taisi kerran tarjota lasillisen Kilchomania sekoitettuna vadelmalikööriin (jos oikein muistan), ja se tuli heti mieleeni (oli muuten hyvää, kiitos vielä kerran). Sokkona takuulla veikkaisin enemmän siis cocktailin suuntaan. Black Art on erilainen, mutta minusta todella yllättävän toimiva. Varsinkin, kun jättää ennakkoluulot kotiin ja maistelee avoimin mielin. Toki ymmärrän täysin, että tämä viski voi jakaa mielipiteet aivan ääripäihin, sillä viskissä on paljon "epäsovinnaista" mukana.

ps. Kuten voi havaita, Murrayn aivopesu viskin ja ruuan yhdistämisestä ei mennyt läpi. Kai siepon aivon ovat liian pienet käsittämään asiaa.

Alaska Kentucky

Pitkästä aikaa maistissa ja hyvässä sellaisessa. Tai no, kukin päättäköön itse.

Pakastimen perukoilta löytyi Ben&Jerry's Baked Alaska jäätelöä. Siinä syödessä ja Alaskan viimassa palellessa alkoi tehdä mieli lämmikettä, ja lähin lämmike mikä tuli mieleen oli viski (yllättävää). Mutta mikä voisi toimia voimakkaan vaniljaisen jäätelön kanssa? No, käsi hamusi vaniljaista bourbonia, ja makuelämys oli tällä kertaa aivan loistava. Kaapissa oli avattuina hiukan aiemmin maistellut, joten plob-ääntä kehiin ja kokeilemaan.

Rock Hillsin ja Basilin kanssa aivan uskomattoman hieno kokonaisuus. Viskiä tuli toki ottaa vain pienen pieni suullinen, mutta yhdessä jäätelön kanssa todella toimiva jälkiruoka. Noah's Mill toimi myös hienosti, jasen kanssa mukana oli todella voimakas mantelin maku. Ei haitannut, mutta Noah'sin prosentit olivat tässä yhdistelmässä hitusen liikaa.

Mutta kun vauhtiin oli päästy, piti kokeilla monella muullakin kaapin tuotteella. Lyhyesti virsi kaunis, tällä kertaa yksikään Skotti ei toiminut. Ehkä jonkun toisen kanssa joku toinen päivä.

Ardbeg ja Aura maistissa #3

Viskisieppo päätti olla maistissa pitkästä aikaa. Tauko tekee hyvää tuon kirjan kanssa näpertäessä. Nyt pikaisessa maistissa oli Ardbeg 10 Y (L8, jos se jotain nyt edes kiinnostaa) ja tuttu kotimainen Auran sinihomejuusto. Ihan se perusversio ilman kultaisia sädekehiä.

Ei paha, tosin Ardbeg vaati kunnon tujauksen vettä. Raakana Iso-A peitti juuston aromit ja jylläsi alkoholilla yli, mutta laimennettuna lähelle 30% vahvuutta (arvio), makuelämys oli jo ihan mukava. Tämä on varmasti taas niitä mielipiteitä jakava yhdistelmä, mutta eipähän sitä tiedä jos ei maista. Ja jos on pahaa niin ainahan voi sitten ottaa pelkää juustoa...tai viskiä. Toisenkin.

Amedei 70% ja Glengoyne 12 CS - Maistissa #2

Suklaata ja viskiä on usein kanssa suositeltu kokeiltavaksi yhdessä. Nyt kun kirjanpitoa kokeillaan tehdä, niin samaan aikaan pöydälle sattui Amedein 70 % tumma suklaa (toinen linkki) ja Glengoynen 12 Y CS.

Hassu juttu. Silmänräpäyksen ajan suussa vilahti todella voimakas, puhdas salmiakki. Aivan selkeä. Viskisieppo kokeili samaa yhdistelmää myös kauniimmalla sirkuttelijalle ilman ennakkovaroitusta, ja sama tulos. Aina sitä ei saa esille, mutta kun onnistuu, niin todella selkeä ja hieno maku. Muutenkin toimii, ei mitenkään negatiivinen kokemus näin vähäisellä kokemuksella.

Juustoja - Maistissa #1.1

Harmi, jäi sitten tuosta Juustoja-jutusta kirjoittamatta suositukset/ohjeet miten nauttia. Nämä ohjeet on Viskisieppo saanut muualta (vastuuvapaus), mutta ainakin omassa suussa tämä menetelmä toimi.

Viskien kanssa kannattaa läträtä vedellä. Varsinkin tynnyrivahvuisia viskejä kannattaa laimentaa ihan reilusti. Suositus oli laimentaa (kaikkia) viskejä niin, että vahvuus on alle 40%. Mutta kannattaa kokeilla ilman laimentamistakin, ei aina tarpeen.

Nauttiminen. Viskiä ei kannata hulautella alas viinin tyyliin, ainakaan juustojen kanssa. Ensin pikku siemaisu viskiä, että maku mukavasti on suussa. Sitten juustoa kurkusta alas. Tässä vaiheessa monesti löytyy parhaat makuyhdistelmät, jos on löytyäkseen. Viskisiepolla toimii myös pienen tilkan lisääminen suuhun heti, kun juusto on mennyt alas. Myös tällöin on löytynyt uusia yhdistelmiä.

Mutta nuo ohjeet vain suuntaviivoiksi ja Viskisieppo siis korostaa, että nuo ohjeet pääasiassa saatu muualta. Muita ehdotuksia otetaan vastaan enemmän kuin innolla.

Juustoja - Maistissa #1

Viskisiepon toiveissa on ollut joskus järjestää viski&juusto ilta Suomessakin. Valitettavasti omat resurssit eivät riitä etsimään sopivia pareja täällä Suomessa (viskikaappi ei tarpeeksi iso ja juustojakin olisi aika paljon ostettavana), joten kerronpa maistissa #1 Whisky Guildin kattauksen vuodelta 2007. Osa juustoista on valitettavasti uusiseelantilaisia, mutta ehkä Euroopasta löytyisi sopiva vastine.

1. Knappoque Castle 1994 ja Le Roy Fromage de Chervre. Eipä maistunut Viskisiepon suussa mitenkään erikoiselta yhdistelmältä. Ei paha, mutta olkoon.
2. Benriach 12 ja Hawes Wensleydale. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Maistamisen arvoinen uudelleen.
3. Old Pulteney 12 ja Springhill Sheep Camembert. Todella yllättävä yhdistelmä. Aluksi ei mitään erikoista, mutta lopussa viskin maku häviää suusta kokonaan.
   
4. Highland park 12 ja Fontina d'Aosta. Ei toimi, ei sitten millään Viskisiepon suussa.
5. Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda. Aivan käsittämätön yhdistelmä. Hetken ajan suussa häivähtää erittäin selkeä punssin maku, mutta kaikessa hyvässä. Suussa sulava kokonaisuus.
6. Lagavulin 16 ja Roquefort. Hmm. Toisaalta toimii hyvin mutta toisaalta ei. Tässä juuri kyseessä vastakohtien taistelu. Joskus toimii, joskus ei. Viskisieppo kallistuu ehkä paremman puolelle, mutta varauksin.

Tuossa oli siis kattaus 2007. Varsinkin viimeinen kohta oli illan jakavin kokonaisuus. Osa tykkäsi, osa ei. Osatekijä tietysti oli se, että kyseistä juustoa oli vasta juuri saanut alkaa tuoda maahan. Liittyi maidon pastöroimattomuuteen ja koska kyseessä "tuore maito" maistajia myös varoitettiin asiaankuuluvin varoituksin.

Olin yhteydessä Michaeliin asian tiimoilta ja kyselin ohjeita oikeiden parien löytämiseksi. Tässäpä ohjeet, olkaa hyvä. Seuraavaksi sitten sinne jääkaapille ja juustot kehiin.

• Pehmeät sinihomejuustot menevät parhaiten tuhtien Islay-viskien kanssa, kuten Ardbeg.
• Isot cheddarit toimivat parhaiten kunnon sherryjen kanssa, kuten Glenfarclas 105.
• Pehmeä vuohenjuusto toimii hedelmäisten viskien kanssa, kuten Balblairin.
• Kova, mureneva vuohenjuusto toimii mm. Bunnahabhain 18 Y:n kanssa
• Gruyere ja Glenfarclas 15 Y on kuulemma loistava yhdistelmä.

Pehmeiden juuston kanssa tahtoo kuulemma olla hankalampaa löytää paria, mutta kovien kanssa helpompaa.

Maistissa #0

Viskisieppoa on kiinnostanut entistä enemmän viskin yhdistäminen muihin makuihin. Ei niinkään osana ruokaa (reseptiä), vaan omana itsenään yhdessä jonkin toisen (nautinto) aineen kanssa; suklaa,juusto, jne... Toki viskiä voi käyttää usein myös osana reseptiä, kuten juustokakussa, marinadeissa jne.

Reissulla olleessani Whisky&Cheese ilta oli loistava osoitus minulle, että viskiä voi todella yhdistellä muiden kanssa niin, että syntyy uusia (mielenkiintoisia) makuelämyksiä. Aina silloin tällöin Viskisieppo kokeilee ja useimmiten tietysti pettyy (eli siis etsii huuhteluainetta suulle). Mutta onneksi aina silloin tällöin eteen tulee mielenkiintoinen yhdistelmä. Aiemmin en juuri ole tullut pitäneeksi kirjaa hyvistä tai huonoista kokemuksista. Kokeillaan, josko nyt vuoden 2009 myötä se onnistuisi. Jos Viskisieppo löytää hyvän (tai miksei myös kamalan) yhdistelmän, yritän ne nyt laittaa pikkuhiljaa ylös myös tänne . Mitään viestiryöppyä on turha odottaa ja olkoon tämä kokeilu myös ensimmäinen "otsikoitu" sarja täällä. Jokainen makuelämys on sitten Viskisiepon oman suun kokema (ja kommentoima), jollei toisin mainita.

Viskisieppo siis kokeilee uudistua ja oppia uusia monöövereitä. Saa nähdä miten maistissa sitä lopulta ollaan...