Suomen skotlantilaisia

Illan menu

Marraskuisena torstai-iltana vietettiin seuran epävirallisia 13 yo. -syntymäpäiviä tastingin merkeissä. Teemana oli vain Suomen markkinoille pullotetut viskit. Siepon mielestä oiken hyvä teema Suomen Mallaswhiskyseuran synttäreille.

Illan juonnon hoitivat tyylikkäästi seuran presidentit; nykyinen varapresidentti Hannu Juutilainen kävi läpi illan kaksi ensimmäistä viskiä, ja presidentti Antti Tuurala hoiti loput.

Hannu kertoi viskien esittelyiden lomassa paljon tarinaa Douglas Lainginin valikoimasta ja myös yleisesti taustaa, miten Suomeen on eksynyt vain meille tehtyjä pullotuksia ja mitä kaikkea näiden valintojen taustalla on tapahtunut. Yksi nimi putkahteli takapiruna usein esille ja kyseessä on Mika Jansson. Hän on tehnyt todella vakuuttavaa ja hyvää työtä Suomen valikoiman eteen. Iso Kiitos! Toki hänen apunaan on toiminut muitakin, mutta koska Sieppo ei tiedä kaikkien muiden nimiä niin kiitos myös muille Mikan välityksellä. Sieppo ei nosta hattua, vaan kumartaa syvään ja nostaa lasillisen vain Suomeen pullotettua viskiä.

Illan kattaus miellytti Sieppo, sillä viimein Sieppo pääsi paistamaan sitä ekaa Port Elleniä, mikä Suomeen tuli. Sieppo oli sen ilmestymisen aikaan ulkomailla komennuksella, eikä ole pulloa koskaan saanut käsiinsä. Sieppo oli jo menettänyt toivonsa sen maistamisen suhteen, mutta onneksi tämä tilaisuus tuli ja päästi Siepon tuskasta. Samalla myös 2007 ilmestynyt BenRiach saatiin listalle mukaan.

Illan aloitti Suomi-pullojen ainoa Lowland-viski eli  Rosebank (1990/2010 20 yo. 55,6%. Refill Hogshead, cask ref 6326, 180 bts. Douglas of Drumlanrig. By Appointment to Malt Whisky Association of Finland). Oikein oiva Lowland-viski ja hyvä veto savuisten tai sherryisten viskien rinnalle. Illan parhaimmistoa.

Sitten oli Siepon ilonhetki, eli Port Ellen (1982/2007, 24 yo, 50%. Sherry Butt, DL ref 3652, 228 bts. Douglas Laing Old Malt Cask for Vinoble Finland). Pakko sanoa, ilta ei ollut pettymys vaan kannatti olla mukana. Port Ellen, sen maineesta huolimatta, ei koskaan ole ollut Siepolle mikään erityinen viski. Siitä on puuttunut jotain, mikä olisi kunnolla herättänyt Siepon mielenkiinnon. Sama tämänkin kohdalla, mutta hyvä viski kaiken kaikkiaan.

Kolmantena GlenDronach (1994/2010 15 yo, 55,5%. PX Sherry Puncheon #1498. 737 bts. Bottled for Finland).  Tämän viskin makeus iski Port Ellenin jälkeen vielä pahemmin kuin muistissa oli. Mutta kun tähän viskiin palasi myöhemmin eri viskien jälkeen, niin makeus ei ollut enää niin hallitseva. Joku totesi, että voisi toimia nimenomaan jälkiruokaviskinä makeutensa takia. Totta, harkittava ajatus kaikin puolin.

Lopuksi kaksi kertaa BenRiach. Ensin port-versio (1994/2007 13 yo, 56,1%. Port Hogshead #4017, Richly Peated, 240 bts. Bottled for Finland.). Savu (teollinen) ei Siepon nokassa oikein toiminut ja viinimäisyys oli myös irrallisen oloinen. Kokonaisuus sekavahkon oloinen, eikä todellakaan oikein kokonaisuutena toiminut.

Lopuksi Pikkulinnun juhlapullote (1994/2010 16 yo, 51,3%. Peated/PX Sherry Finish. Cask #5632. 350 bts. Bottled for Pikkulintu (Tenth Year Celebration 2000 - 2010)). Tuoksu oli todella täyteläinen ja Siepolle joskus sherryjen yhteydessä tulee mieleen muurahaishapon aromi tuoksussa. Se ei ole huono asia, vaan omalla kohdalla tuhdin sherryisyyden mukana tuoma vivahde. Savu ja sherry olivat sulassa sovussa ja täydensivät toisiaan. Savun aromikin oli "lämpimämpi" kuin edellisen. Erinomainen valinta. Taas hyvä esimerkki siitä, kun päästään vaikuttamaan pullotettavaan tuotteeseen.

Illan lopuksi tarjolla oli myös uusin Suomi-pullo eli Bunnahabhainin Heavily Peated (dist. 11/12/1997, bottled 11/03/2011, Hogshead Cask 5507). Tuoksu ei ollut ihan niin savuinen kuin odotin, mutta maussa savu/turve hyppäsi todella kovaa esille. Ei oikein toiminut Siepolla, kaikki ei ollut kohdallaan.

Illan kattaus oli hyvä esimerkki Suomeen tehdyistä pullotuksista. Osa on oikein hyviä, osa ei. Varsinkin versiot, missä on päästy vaikuttamaan pullotettavaan tynnyriin ovat pääsääntöisesti parempia. Tässäpä opittavaa maahantuojille, sokkona ei kannata mennä ostoksille. Suomesta löytyy todella kovan luokan harrastajia, joiden hyödyntäminen viskin valinnassa on erittäin järkevää. Tästä hyötyvät niin harrastajat kuin maahantuojatkin. Vaikka tähän mennessä (ymmärtääkseni) Suomi-pullotteet ovat menneet kuin kuumille kiville (uusimman Bunnan menekistä Siepolla ei ole tietoa tässä vaiheessa), niin jatkossa laatu on uskoakseni entistä isommassa merkityksessä. Ihan mitä tahansa ei kannata enää tyrkyttää myyntiin Suomi-pullotteen varjolla. Sana leviää nopeasti ja huonommat pullotteet jäävät koristamaan hyllyjä. Hintatietoisuuskin on lisääntynyt, eli kannattaa pitää huoli että hinta ja laatu kohtaavat mielekkäällä tavalla.

Manipuloitu maku

Eläväpullo-blogissa oli jutustelua pullon etiketin (ennakko-odotukset, hinta, ...) vaikutuksesta ja vastaavasti foorumilla suun kemian vaikutuksesta viskin makuun. Myös fiilis ja ympäröivät tekijät ovat vilahdelleet syinä, kun on analysoitu viskin makua eri ajankohtina.

No, Siepolla lähti ajatus taas vähän lapasesta, joten esilukemisena suosittelen lukaisemaan blogin oikeasta reunasta Vastuutonta-tekstin. Se kannattaa pitää kirkkaana mielessä myös muulloinkin, kun Siepon höpinöitä lukee.

Etiketin vaikutuksesta foorumilla on muistaakseni väännetty kättä ennenkin, joten ajatus ei oikein lennä siihen suuntaan (palataan asiaan lopussa). Mutta aloin miettiä suun kemian vaikutusta viskin makuun. Tästä tuskin on epäilystäkään, etteikö esim. aiemmin nautittu olut tai ruoka vaikuttaisi myöhemmin maisteltavaan viskiin. Toki vaikutus on pienempi, ainakin periaatteessa, mitä pidempi aika edellä nautitusta on.

Sieppo vain alkoi miettiä meidän viskihörhöjen perussettiä eli tastingiä. Ollessani Gordon Muirin tastingissä hän käytti viskejä eliminoimaan (hyvässä) toisen viskin tiettyjä tuoksuja, että muut tuoksut nousivat paremmin esille. Siepon mielestä myös Jim Murray teki samaa omassa tilaisuudessaan, tosin kertomatta, ja sai näin haluamansa viskin valituksi "hyväksi"/"hyväksytyksi" (eli ehkä vähän "pahassa").

Tästä voisi johtaa, että tasting on siis pahin mahdollinen tapa pilata koko viskin maistaminen? Edellinen viski vaikuttaa seuraavan maisteluun, ja homma kertautuu, mitä pidemmälle päästään. Tätä vaikutusta yritetään poistaa syömällä välissä mm. kurkkua ja juomalla vettä. Mutta poistavatko ja puhdistavatko nuo suun maun niin hyvin, että edellinen ei vaikuta? Useinhan perus-tasting kestää  parisen tuntia.

Onko siis ainoa oikea tapa maistaa tasan yksi viski illassa, ja pitää huoli, että päivällä on syöty aina samat ruuat ja juotu samat kahvit samalla määrällä maitoa? Maistaa aina samaan aikaan ja samassa paikassa? Aika tylsältä kuulostaa, eli tuossako on Siepon viskitulevaisuus?

Loppuiko tähän Siepon vierailut tastingeissä? No, arvaa vapaasti.

Siepon mielestä ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa etiketin, ennakko-odotusten, suun kemian, fiiliksen, kuun asennon, muiden mielipiteiden ja länsituulen mahdollinen vaikutus viskin makuun. Sieppo myöntää aivan häpeilemättä, että joskus tietty viski maistuu hyvälle ja joskus ei. Joskus aiemmin hyväksi maistettu viski voikin seuraavalla kerralla maistua vähemmän hyvälle (näin kävi mm. eräässä sokkomaistelussa Siepolle). [edit: Toki on mahdollista, että pullotuserä olisi vaihtunut tuossa välissä, sillä noiden maistamisien välillä oli eroa noin 3kk]. Lisäksi Siepolla on yksi "ongelmatislaamo", ja sen tuotetta maistaessa voi helposti olla ennakkoasenne. Ja jos ennakkoasenne ei toteudu, on tuote yllättävän hyvää, ja jos toteutuu, no, sitä samaa mitä odotinkin. Totta kai tuosta pitäisi pyrkiä eroon, mutta kuten sanoin, omasta mielestäni tärkeintä on tiedostaa eri asioiden vaikutus ja pyrkiä muodostamaan oma, rehellinen mielipide kuuntelematta liikaa muita. Sieppo on jo aikoja sitten myöntänyt oman makuaistinsa vajavuuden ja ei voi kuin kadehtien kuunnella, miten joillakin tuntuu makuaisti niin paljon tarkemmalta ja paremmalta.

Eikös viski ole nautintoaine? Siepon mielestä ei aina voi maistaa viskiä samalla tavalla, samoin ennakkoasetelmin. Joskus se vain maistuu paremmalle ruuan jälkeen ja joskus taas ei. Eiköhän tärkeintä kuitenkin ole lopulta se, miltä viski maistuu juuri sillä hetkellä kun sen maistaa. Toki jos nuotteja tai arvioita tekee, parasta olisi, jos maistaisi samaa viskiä edes muutaman kerran, ennen kuin tekee lopullisen tuomion.

Vai onko noilla mitään merkitystä? Onko viski todellakin aina yhtä absoluuttisen hyvää tai pahaa?

Miten valita paras sokkona?

SOTW omassa blogissaan kirjoitteli sokkotastingistä oikein mukavasti ja Viskisieppo on aika pitkälle samaa mieltä. Ravintolassa en kovin helposti ala ostamaan sokkona, vaan haluan tietää mihin rahani laitan. Mutta toisaalta joskus sokkona maistamisessa on omat ilonsa, varsinkin jos lopputulos on (positiivinen) yllätys. Mutta se, että sokkotastingissä pitää, tai yrittää, tunnistaa viskin on myös minusta aivan turhaa ja vie huomiota itse nauttimiselta.

Mutta nyt on edessä sokkotasting, sillä myös Viskisieppo saa kunnian osallistua UISGE 2011 -viskiraatiin. Pitäisi siis valita paras. Miten voidaan valita paras viski? Kyseessä on makuasia, joten miten ihmeessä paras viski on edes mahdollista valita? Onneksi sieppo ei ole yksin, sillä olisi oma valinta mikä tahansa, varmasti tervaa ja höyheniä olisi tiedossa.

Eli valitaan sokkotastingissä paras viski. Helppoa eikö? Periaatteessa Viskisieppo ei kamalasti pidä tällaisista valinnoista, mutta toisaalta niille on paikkansa. Lisäksi sieppo sai kuulla, että maistelussa ei panna kaikkia sekaisin, vaan valintoja tapahtuu eri kategorioissa. Tämä sai siepon ilolla mukaan, sillä olisihan se ihan naurettavaa jos samassa setissä olisi mallasta, blendiä, irkkua ja bourbonia. Osa aivan erilaisia kuin toiset, miten siinä sitten valitsee parasta kaikista. Eihän oluissakaan valita parasta kaikista, vaan tyypeittäin. Eikös?

Mutta miten ihmeessä valita paras viski sitten millään tavalla. Mitkä ovat ne tekijät, millä perusteella pitäisi arvioida? Sokkona kun ollaan, ei voi valita senkään perusteella miten hyvin kyseinen pullote vastaa tislaamon makuprofiilia (niin ja se makuprofiili on sitten jo toinen juttu kokonaan).

Viskisieppo aikoo noudattaa kylmästi omia perusteitaan. Kokonaisuus ratkaiskoon. Miten tuoksu ja maku toimivat keskenään, miten eri vivahteet sopivat yhteen ja onko häiritseviä kohtia. Se, että jonkin makuprofiili on voimakkaan savuinen tai sherryinen ei ratkaise. Ääripäät ei siepolla saa automaattisesti pisteitä, jos kokonaisuus ei ole, hmm, harmoninen. Mutta harmonisuus ei tarkoita siis mietoutta tai tylsyyttä. Värin suhteen siepolla on oma mielipiteensä, mutta kysytään teiltä lukijat; "Onko värillä väliä?".

Viskisieppo ei aio koko tastingin aikana miettiä kertaakaan mikähän viski mahtaa olla kyseessä. Turha uhrata ajatusta arvuuttelulle, sillä se mikä ratkaisee on tasan tarkkaan siinä lasissa nenän edessä.

Oli paras sitten blendi, irkku, jenkki tai mallas, eiköhän se hyvää ole kun isolla porukalla se valitaan. Kaikkien mieleen se ei takulla tule olemaan, mutta ei pidäkään tai saadaan saman tien supistaa Alkon valikoima yhteen merkkiin.

Maisteluannoksia ja lääkettä

Viskisieppo on syksyn mittaan testaillut vanhaa skottilaista lääkereseptiä, johon kuuluu hunajaa, kuumaa vettä ja viskiä. Knalli-hattukin on tärkeä osa lääkkeen nauttimista, mutta toki muullakin pärjää. Valitettavasti kyseinen "luontaishoitomuoto" ei ole ollut mitenkään kamalan tehokas ja viime ajat onkin mennyt poissa viskikaapin "paremmista" syövereistä. No, ehkä tästä kohta taas pääsee nuuhkimaan, tosin harmi vain, että parikin tastingiä jää väliin, kun ei viitsi rahojaan tuhlata "turhaan". No, se siitä ja sen lääkkeen toimivuudesta.

Nykyään netin kautta voi tilailla viskeistä mukavia pieni maisteluannoksia ja harrastajathan ovat vaihdelleet maistiaisia ties kuinka kauan. Mikäpä sen mukavampaa kuin päästä maistamaan itselle uutta ja tuntematonta viskiä tilkan, että tarvitsee uhrautua baariin saakka tai ostamaan kokonaista pulloa. Ja jos tilkka maistuu oikein hyvälle niin sitten voi ostaa pullon, tai toisin päin, jos vähemmän hyvää niin jättää ostamatta.

Mutta Viskisieppo on myös huolissaan tuosta sample-hommelista välistä. Sample on pieni annos (yleensä 3-5 cl) ja se tulee nautittua yhdellä kertaa.(ei, ei pohjanmaan kautta ). Aiemmin kerroin, kuinka minulle viskin nauttiminen on kokonaisvaltaisempi kokemus, jolloin makuelämys saattaa ohjata yllättäen väärään suuntaan. Viskisiepolla on mm. kaksi esimerkkiä, jossa kävi näin.

Eka kertaa kun maistoin Glendronachin Allardice 18Y viskiä, ei se minua vakuuttanut. Pelkästään yhden samplen pohjalta olisin ollut valmis jättämään viskin takaisin hyllyyn. Onneksi tulin tutustuneeksi viskiin myöhemmin uudelleen useamman kerran, ja sehän aukesi ihan uudella tavalla. Uutta en löytänyt ekaan kertaan verrattuna, mutta se kehittyi minulla paremmaksi (kokonaisvaltaisemmaksi). Toisaalta taas vastakkainen tilanne kävi Glenmorangien Quinta Rubanin kanssa. Eka sample tuntui toimivan ihan hyvin, mutta myöhemmin tilanne on korjaantunut aivan päinvastaiseen suuntaan. Ei toimi oikein enää. Kummassakin tapauksessa on tullut maistettua useamman kerran, eli ihan yhden-kahden pohjalta ei muutos tapahtunut. Eli samplen pohjalta tehty arvio olisi ollut omalla kohdalla "väärä". Mitenkähän monta vastaavaa onkaan jo omalla kohdalla...????

Samplet myös helposti houkuttelevat minusta tilanteeseen, jossa maistettujen viskien lukumäärä alkaa tulla hallitsevaksi tekijäksi. Ei tietenkään aina, mutta voi. Kun on mahdollisuus maistaa paljon kohtuullisella kustannuksella, aletaankin juosta määrän perässä. On tärkeämpää maistaa mahdollisimman montaa. Onko se sitten hyvä asia vai ei, ja unohtuuko siinä itse viskin arvostus? Ehkä?

Niin, mitenkään Viskisiepolla ei ole tarkoitus moralisoida samplen vaihteluja ja maisteluja. Itse sitä harrastan varmasti siinä missä moni muukin ja jatkan edelleen. Mutta ehkä hiukan varovaisemmin suhtaudun. Niin, ja eihän samplen maistaminen lopulta paljoa eroa tasting-tilaisuudesta. Hmm. Eli tuota...ööö...jatketaan samaan malliin.

Ohjeistus

Miten viskiä tulee nauttia? Tuo ikuisuuskysymys nostaa päätään tasaisin väliajoin. Mikä on siis oikea tapa ja mikä on väärä? Viskisieppo kokeilee löytää absoluuttisen tavan nyt, niin voidaan lopettaa spekulointi kerralla.

Aloitetaan veden käyttämisestä viskissä. Jos viski on 40-46 %, vettä ei tule lisätä viskiin missään vaiheessa. Paitsi jos niin haluaa tehdä kun kirjoittaa nuotteja ylös. Tai tietysti jos viski on mukana vaikkapa juusto-viskitastingissä, jolloin laimentamalla se saadaan sopimaan juuston kanssa paremmin. Eli vettä ei saa lisätä muuten kuin tarvittaessa ja kun haluaa. Tämä selvä. Mites tynnyrivahvuiset? No niihinhän totta kai pitää lisätä ja miedontaa lähelle 40%:n pitoisuutta. Ja sitten siis lisätä lisää edelliset poikkeustapaukset huomioiden. Niin ja vettä ei saa siis lisätä CS-viskeihin jos ei halua (tärkein poikkeus). Ai jäätynyt vesi? Bourboniin se tulee laittaa ehdottomasti jos haluaa.

Lasi. Viski juodaan lasista (eri materiaalit mukaan lukien) tai pullonsuusta. Jos käytetään lasia, on sen oltava ehjä, että nautiskelun aikana ei tule haavaa ja viski pysyy lasissa silloin, kun sitä ei kaadeta suuhun. Lasin muodolla on kanssa tärkeä merkitys. Suositeltavinta on, että lasin suuaukko on ylöspäin, ainakin silloin, kun siitä ei kaadeta suuhun (suuhun kaataminen on muuten keskeinen tehtävä). Lasilla on siis hyvin tärkeä merkitys. Tulppaania en suosittele, sillä kukasta voi irrota aromeja viskiin, eikä nesteen pysyminen kukassa ole varmaa. Konjakkilasikin on brändätty.

Sylkeminen. Lasiin ei syljetä (pulloon vielä vähemmän)! Se ei ole hygieenistä ja on jopa vastenmielistä. Ja mitä tulee viskin sylkemiseen suusta, niin ei mielellään lattialle. Sitä varten on vessanpönttö (joka voi olla tarpeen jos edellisenä iltana on innostunut maistelemaan liikaa sylkemättä) tai omat kipot. Niin ja viskiä ei tietenkään tule sylkeä ollenkaan jos ei halua, ja jos haluaa, niin sitten haluaa ja sylkee (mutta ei edelleenkään syljetä lasiin). Ei mutta kamalaa, viskissähän on muuten alkoholia ja eihän siitä saa nauttia. Äkkiä, sylje se pois (tai nielaise ettei kukaan huomaa)!

Nuo ohjeet toimivat Viskisiepolla aika hyvin. Täydennyksiä/poikkeuksia otetaan vastaan.

Jäähyväisristeily

Perjantaina oli valitettavasti viimeinen tasting täällä Whisky Galoren/Guildin kanssa. Aiheena oli tällä kertaa Cruising the Coastline eli kaikki viskit tilaisuudessa oli rannikoilla sijaitsevilta tislaamoilta.

Tupa oli taas täynnä, sillä osallistujia oli yli 60 henkilöä. Tilaisuuden veti tuttuun tapaan Michael ja välistä oli kyllä naurussa pitelemistä. Michael on mitä loistavin puhuja ja parin viskin jälkeen myös vitsit lentelivät ilmassa. Toki keskityimme pääasiassa viskien maisteluun, mutta samalla Michael kertoi viskeistä yleisesti, sillä paikalla oli myös paljon ensikertalaisia.

Tarjolla oli tällä kertaa Oban 14 Y, Pulteney DTC 18 Y, Lochside 1991-2006 (G&M), Clynelish Adelphi 10 Y, Dalmore OMC 15 Y ja Longrow 14 Y. Todella mukava ja monipuolinen kattaus. Itselleni Obanin maistaminen pitkän tauon jälkeen oli mukavaa, sillä Oban taitaa olla ensimmäinen viski, josta aloitin muistiinpanojeni pitämisen. Paljon on viski muuttunut aikojen saatossa (toki versiokin oli eri), sillä suolaisuus ja savuisuus, joka oli makumuistissa, oli olematonta. Itse (muistelen) pitäneeni aikaisemmasta Obanista enemmän.

Ilta meni taas ihan liian nopeasti ja pian olikin aika kiittää seuraa ja heittää hyvästit. Toki kaupassa käyn vielä kylässä. Kotimatka menikin rivakasti kävellen ja varoen. Pimeällä liikkuminen perjantaina viskipullon kanssa on aina hiukan hermostuttavaa. Ai minkä viskipullon? Michael mokoma päätti lahjoittaa tuliaisiksi Milfordin 19Y Limited Edition -pullon (kuvassa lasien takana). Olin kyllä niin otettu tuosta, että onneksi oli lasillinen viskiä, johon saattoi turvautua liikutuksen hetkellä. En tiedä, onko Michael hyvä arvaaja vai muistiko todella aikaisemman keskustelun. Olin nimittäin aiemmin harmitellut, että tuo Milford taitaa nyt jäädä minulta maistamatta (toki kaupassa ylläpidettävä ostoslista saattoi antaa vihjettä tuohon suuntaan...).

Jos tännepäin tulee työmatkaa, pitää se tähdätä ensi vuoden Dram Fest -tilaisuuden ajankohtaan ja kerätä joukkue maistamaan ja arvaamaan (eikun tietämään) viskit.

Kiitos Whisky Guild!

Thank you Whisky Guild! I spent great moments with all of you!

Viimeinen kiusaus

Nyyh, lähtö lähenee, joten oli pakko laittaa talousrahat taas tastingiin. Huhtikuun puolessa välissä on aiheena Cruising the Coastline, eli tarjolla olevat viskit ovat rannikko-tuulien kovettamia. Se jäänee samalla viimeiseksi tilaisuudeksi paikallisen seuran kanssa. Muutenkin ollut hitusen hiljaisempaa, mitä nyt tietysti kaupassa ollut ilmaisia maistiaisia ja jotain herkkuja on tullut käytyä ostelemassa ja Adelphi veti tilaisuuden täällä.

Tässä väkisin alkaa ajatukset kulkeutua kotia kohti ja samalla kulttuurishokkiin, joka on edessä. Lähikauppa on ollut todella lämmin, maistiaisia tarjoava viskikeidas ja henkilökunta ollut todella, todella ystävällistä ja asiantuntevaa ja mukavaa. Seuran tilaisuuksissa on aina tuntenut olevansa mukana, ei vain vierailijana, vaan lähes täytenä jäsenenä. Kaupan suhteen voi olla pieni shokki edessä, kun Alko ei taida vielä tarjota maistiaisia (vai?). Kotoisaan seuraan toki palaan mielelläni, sillä mukava taas päästä väittelemään suomen kielellä viskin aromeista ja koti on aina koti.

Kaadanpa lasiini nyt G&M:n Mortlachia (15Y) ja pujahdan muisteluiden tielle. Pitänee vielä tsempata tuo tasting, haastattelu Michaelin kanssa ja naputella yhteenveto viskikulttuurista täällä.

Ollako vai eikö olla?

Viskisieppo miettii välistä, pitäisikö lopettaa Viskisieppo-nimen käyttö ja suosiolla lopettaa viskiharrastus. Tai ainakin lopettaa sen kutsuminen harrastukseksi. Ja siis pitää suunsa kiinni kun on kyse viskistä ja lopettaa tämä blogin höpinä kertalaakista.

Ei, viski ei ole alkanut tökkimään, mutta harrastuneisuuden/harrastuksen taso alkaa lähinnä mietityttämään. Viimeisen muutaman vuoden(!) ajan koko homma on ollut lähes tekohengittämistä tai höyryillä kulkemista. Toisaalta ymmärtää, että ennen viskipulloon kulutetut rahat on ollut parempi laittaa siihen vaippapakettiin ja tasting-illat välistä sose-illoiksi. Ja näinhän sen pitää ollakin eikä yksikään juomatta jäänyt viski harmita.

Mutta mites se harrastus? Eipä juurikaan ole tullut seurattua viimeisiä virtauksia ja monen monituinen uutuus on jäänyt kokonaan maistamatta, tai sitten kun maistaa niin se on "soooo last week" (sori, paikallinen tv-mainos junnaa päässä). Ihan kuin harrastus olisi jäänyt 90-luvulle. Auts. PC-sarjasta on menossa numero...öööh? Hei, oletteko kuulleet uudesta panimosta? Ai, se oli jo vuosi sitten. jne jne jne....

Vakavampaa pohdintaa kahden tulevan tastingin alla. Toivotaan niiden enkelien osuuksien laittavan vanhan viskisydämen lepattamaan uudelleen kunnon liekillä. Menut ovat kuitenkin lupauksia herättäviä.

1. BenRiach with Billy Walker
* Tarjolla "kattava" kattaus tislaamolta

2. Adelphi with Alex Bruce

* The Whisky That Cannot Be Named 1953, 50 years old, 54.3%
* Caol Ila 1982, 25 year old, 57.9%
* The Breath of the Highlands, 1985, 20 years old, 54.8%
* Dalmore 1990, 17 years old, 59.7%
* Breath of the Isles 1992, 14 years old, 54.2%
* Glen Scotia 1992, 13 years old, 66.8%

Downunder

[Edit 20.9. lopussa]

Matka on pitkä, niin korkea...on veisu Viskisiepon kun hyvä mallas hujahti alas täällä Downunderissa. Kia Ora siis vaan teille sinne talven kynnyksellä oleville.

Käväisin vihdoin ja viimein paikallisessa viskikaupassa (Whisky Galore) juttelemassa mukavia ja kysymässä tulevista tastingeista. Kaksi tilaisuutta odottaakin ihan kulman takana : G&M CS-tasting ja Hidden Malts.

Tastingiä odotellessa kuitenkin pitää makunystyröitä herätellä viskillä. Kaupasta lähti näin aloittelumielessä mukaan paikallista Milford 10 Y Single Malt viskiä sekä Duncan Taylorin Longmorn 17 Y CS ja sitten vielä vaimolle (tuolle kauniimmalle siepolle) Douglas Lainingin Caol Ila 10 Y Single Cask.

Kauppa oli, ainakin näin suomen Alkoon tottuneelle, oikein mukava kokemus. Viskejä, viskejä ja viskejä. Vain viskejä ja viskiliköörejä. Kuvia myöhemmin, kunhan sattuu kamera mukaan.

Tässä aloitus, lisää myöhemmin...

ps. Myös olutvalikoima kaupoissa on mieltä lämmittävä. Varsinkin maan omista panimoista on löytynyt mitä herkullisimpia vaihtoehtoja. Juomanlaskijalehden jutun perusteella odotin paljon köyhempää valikoimaa. Tähän mennessä ei niitä perus-Suomi-oluita ole juuri ollut ikävä.

[Edit]: Viskiaiheesta sivuun. Juomanlaskija-lehdessä oli aikonaan juttu Uudesta-Seelannista ja muistikuva minulla on, että Christchurchia ei oluen suhteen kamalasti ylistetty. Tähän mennessä löydetty ainakin 1 iso panimo (peruskamaa), 2 pienehköä(monipuolisia, maukkaita) ja yksi mikropanimo(oluet voittaneet palkintoja). Laatu hyvä. Maku hyvä. Ja jos on omat pullot (kanisterit), voi käydä ainakin yhden panimon myymälästä täyttämässä ne ihan vaikkapa viikonloppua varten. Ja "student special" eli 50 litran säiliö maksaa noin 60€. Oi kuin ois taas opiskelija...

Snobbailua vai fiilistelyä vai ihan puhdasta nautintoa...

Tässä ajan saatossa on tullut oltua mukana ja pidettyä useampikin tasting-tilaisuus. Viimeaikoina mieltäni on kuitenkin alkanut askarruttamaan viskiharrastuksen tila monessakin suhteessa, myös omasta näkökulmastani. Olenko vain turha sobbailija, tai nähdäänkö minut vain sellaisena?

Olen useamman vuoden ajan pyrkinyt kaatamaan raja-aitoja monessakin suhteessa. Olen pyrkinyt harrastamaan viskejä mahdollisimman laajasti (malt, bourbon, blended, grain,...) ja nauttimaan viskistä ihan viskinä. Ei aina tuoksulasista (joskus myös pullonsuusta). Välistä hitunen jäätä mukaan. Välistä ties miten. Sanonut suoraan, jos jostain en pidä oli se sitten arvostettua tai ei. Mutta silti? Osaanko nauttia viskistä viskinä. Osaatko sinä vain nauttia? Ottaa tuon jalon juoman lasiin ja vain pitää siitä ilman hillitöntä analysointia ja arvostelua ja vain, nimenomaan vain, nauttia?

Jokunen aika sitten olin tilaisuudessa, jossa oli mukana henkilöitä joilla ei ollut juurikaan ennakkoasenteita viskejä suhteen. Tastingin mentyä ohi, alkoi keskustelu mistä kukin piti ja se jotenkin aukaisi taas silmiäni. Jokainen sanoi rehellisesti, oli sitten kysessä blendi, bourbon, japsi, malt tai jokin muu mistä piti. Olisinko itse ollut yhtä rehellinen, edes itselleni? Olisinko voinut (mallas)viskihulluna myöntää blendin olleen parempaa kuin moni ns. huippu-mallas?

Ja katsokaapa viimeisintä Juomanlaskija-lehteä. Hieno artikkeli, jossa Milla Paloniemi viedään tastingiin. Hän uskaltaa sanoa mistä pitää ja mistä ei! Mutta artikkelista on löydettävissä mielestäni myös kohta, joka laittaa minutkin katsomaan peiliin. Ja kannattaisi laittaa melkein jokaisen. "Millan tuomio mallasviskimaailman asiantuntijoiden suosikeille oli tyrmäävä". Miten niin? Ovatko kaikki asiantuntijat samaa mieltä. Ovatko kaikki samaa mieltä olevat asiantuntijoita? Katsokaa eri "asiantuntijoiden" arvoita. Jackson, Murray, Broom et all ovat usein eri mieltä viskeistä? Kenen asiantuntijoiden kohdalla arvio oli tyrmäävä? Suomalaisten? Yleisen mielipiteen? Minkä asiantuntija? Viskiteollisuuden, makuympyrän, laadun,minun maun?

Kysymys: Kuka on asiantuntija? Vastaus: Minä. Mutta vain oman makuni suhteen. Kukaan muu ei tunne minun makuani kuin minä. Minä olen nyt, ja tulen olemaan, oman makuni asiantuntija. Kysynkin sinulta lukija, kuka on sinun mielestäsi asiantuntija?