Viskisieppo ei ole viime aikoina lennellyt kovinkaan korkealla tai lujaa. Työ on valitettavasti estänyt tappavan tehokkaasti viskihöyryjen nuuhkaisut, ja höyryjen puutteen takia romahdus alkoi pahasti kajastaa horisontissa. Vaan nyt oli aika siepon tehdä manööveri ja suunnistaa perjantaina töiden jälkeen kauppaan BenRomach-tastingiin. Tasting oli taas mukavasti ilmainen, jollei sitten lasketa sitä Berrys´Own Selection, Bladnoch-tislaamon 1992 pullotetta, joka tuli ostettua.
Niin, tastigissä oli tarjolla perus-BenRomach, Organic, Peated ja 21Y -versiot. Todella toisistaan poikkeavia viskejä samasta tislaamosta. Erityisesti Organic lämmitti mieltä mausteisuudellaan ja hienolla vaniljalla. Se on muuten kypsytetty uudessa American Oak -tynnyrissä, sillä muuten ei organic nimitystä ei olisi ollut mahdollista saada.
Samalla tuli udeltua Whisky Galoren Living Cask -projektista. Michaelilla on kaksi pientä tynnyriä (Islay ja Highland) kaupassa, joissa hän "loppukypsyttää" muutaman tislaamon viskit. Aina kun tynnyri alkaa tyhjentyä, hän lisää saman tislaamon viskiä sekaan. Siis kyseessä on edelleen Single Malt, mutta tynnyrin sisältö elää ajan kanssa. Sain maistaa tänään Highland-versiota (17 Y) suoraan tynnyristä, mutta valitettavasti Michael ei suostu kertomaan tislaamoa (sopimusteknisiä syitä). Pitänee uhrautua ja tuoda pullo molempia tynnyreitä tuliaisina koto-Suomeen.
perjantai 23. marraskuuta 2007
lauantai 10. marraskuuta 2007
The Beer Emporium
Lauantai-ilta ja hitunen ylimääräistä aikaa eli aika suunnistaa paikalliseen olutkauppaan. The Beer Emporium sijaitsee hitusen sivummalla keskustasta, mutta vierailu on vaivan arvoinen. Kävellen tosin jano voi yllättää, sillä keskustasta menee noin 30 min kävellen, mutta onneksi bussitkin kulkevat.
Kaupassa on yli 150 erilaista olutta eri puolilta maailmaa. Erityisesti minua kiinnosti paikalliset oluet, ja niitähän riitti. En alkanut niitä sen tarkemmin laskea, mutta parikymmentä panimoa varmaan on hyvä arvaus. Ja kyseessä mikropanimot ja pienpanimot. Massatuotteita kaupasta oli turha juurikaan etsiä. Paikallisten oluiden lisäksi valikoimassa oli kattavasti brittioluita, lambic-oluita, saksalaisia jne jne. Alla vasemmalla yleiskuva kaupasta ja oikealla paikallisen oluiden valikoimaa osittain. Kuvat pienentävät kaupan kokoa ja kaikki ei mahdu millään kerralla.
Ja täällä myös oli maistiaisia tarjolla. Tarjoilu pelaa ja ostotapahtuman teko tulee miellyttävämmäksi. Valikoimaa selaillessani aloin juttelemaan kaupan omistajan kanssa ja huvikseni heitin, ettei ole mitään suomalaista. No oli kuin olikin tulossa. Oli juuri saanut jotain ja alkoi tarkistamaan koneelta mikä sen nimi oli. Lapin Kulta! Kyllä! EI! Miksi? No, anteeksi hänelle annettakoon sillä hän ei juurikaan tiennyt suomalaisia oluita ja tuo oli se mitä hän oli saanut käsiinsä. Totesin ystävällisesti, ettei sitten muodosta tuon yhden oluen pohjalta koko kuvaa suomalaisista oluista. Vihjasin, että voisi laittaa ostoslistalle vaikkapa Keravalaista Portteria ja Sahtia.
Reppu täynnä ja kukkaro kevyenä suunnistin sitten kaupasta pois. Nyt on hyllyllä odottamassa useampikin olut joita pääsee maistelemaan. Asiakaspalvelusta vielä. Olisin saanut pahvilaatikon oluille, mutta kun olin bussilla niin sanoin pakkaavani ne parhaani mukaan reppuuni. Omistaja totesi, että on varmaan mukavampi jos pullot ei kilisisi repussa joten hän pakkasi jokaisen pullon YKSITELLEN paperiin. Ei voi kuin ihailla paikallista asiakaspalvelua!
Kaupassa on yli 150 erilaista olutta eri puolilta maailmaa. Erityisesti minua kiinnosti paikalliset oluet, ja niitähän riitti. En alkanut niitä sen tarkemmin laskea, mutta parikymmentä panimoa varmaan on hyvä arvaus. Ja kyseessä mikropanimot ja pienpanimot. Massatuotteita kaupasta oli turha juurikaan etsiä. Paikallisten oluiden lisäksi valikoimassa oli kattavasti brittioluita, lambic-oluita, saksalaisia jne jne. Alla vasemmalla yleiskuva kaupasta ja oikealla paikallisen oluiden valikoimaa osittain. Kuvat pienentävät kaupan kokoa ja kaikki ei mahdu millään kerralla.
Ja täällä myös oli maistiaisia tarjolla. Tarjoilu pelaa ja ostotapahtuman teko tulee miellyttävämmäksi. Valikoimaa selaillessani aloin juttelemaan kaupan omistajan kanssa ja huvikseni heitin, ettei ole mitään suomalaista. No oli kuin olikin tulossa. Oli juuri saanut jotain ja alkoi tarkistamaan koneelta mikä sen nimi oli. Lapin Kulta! Kyllä! EI! Miksi? No, anteeksi hänelle annettakoon sillä hän ei juurikaan tiennyt suomalaisia oluita ja tuo oli se mitä hän oli saanut käsiinsä. Totesin ystävällisesti, ettei sitten muodosta tuon yhden oluen pohjalta koko kuvaa suomalaisista oluista. Vihjasin, että voisi laittaa ostoslistalle vaikkapa Keravalaista Portteria ja Sahtia.
Reppu täynnä ja kukkaro kevyenä suunnistin sitten kaupasta pois. Nyt on hyllyllä odottamassa useampikin olut joita pääsee maistelemaan. Asiakaspalvelusta vielä. Olisin saanut pahvilaatikon oluille, mutta kun olin bussilla niin sanoin pakkaavani ne parhaani mukaan reppuuni. Omistaja totesi, että on varmaan mukavampi jos pullot ei kilisisi repussa joten hän pakkasi jokaisen pullon YKSITELLEN paperiin. Ei voi kuin ihailla paikallista asiakaspalvelua!
perjantai 9. marraskuuta 2007
Movember
Viskisieppo päätti hiukan olla vakavampi ja liittyi hyväntekeväisyystoimintaan. Nyt on menossa Movember ja Whisky Galoren omistajan, Michaelin, viiksien mallia katsoen päätin tehdä oman osuuteni. Miten sitten tuo vaikuttaa viskien nosing-osuuteen jää nähtäväksi. Tai sitten (kuten pelkään) aika ei paranna (projektin) lopputulosta.
Laimeampaa
Muutama kysely on tullut postiini oluista, joten päätin laittaa tuonne reunaan linkkilistaa olutpanimoista (ei kattava, ei täydellinen). Ainoa lista mitä lopulta tarvitsee löytyy Real Beer-sivuilta. Nuo minun laittamat linkit ovat linkkejä panimoihin, joiden tuotteet on maistettu ja (pääasiassa) hyviksi (mainitsemisen arvoisiksi) todettu. Muitakin (isoja panimoita) on maisteltu, mutta en laita, jollei ole mielestäni mainitsemisen arvoinen. Tuo lista ei ole missään erikoisessa järjestyksessä, mutta Moa on silti ykkönen (mm. vehnäolut, joka oli maustettu kirsikalla. Todella hieno ja onnistunut makuelämys)!!!
The Beer Emporium-kauppa on vielä testaamatta. Sieltä varmaan löytyisi vaaleanpunaista elefanttia ja länsirannikon mallasta. Laitan raportin kun ehdin siellä käydä. Suomalaista olutta ei näytä olevan, pitänee suositella edes sitä hyvää Portteria. Sahdin (tuoretuote) saaminen tänne ei ole ehkä realistista (ajallisesti ja tullin/MAF:in toimesta).
The Beer Emporium-kauppa on vielä testaamatta. Sieltä varmaan löytyisi vaaleanpunaista elefanttia ja länsirannikon mallasta. Laitan raportin kun ehdin siellä käydä. Suomalaista olutta ei näytä olevan, pitänee suositella edes sitä hyvää Portteria. Sahdin (tuoretuote) saaminen tänne ei ole ehkä realistista (ajallisesti ja tullin/MAF:in toimesta).
perjantai 26. lokakuuta 2007
Pika-tasting ja kohtuuton vastuu
Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.
Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.
Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).
Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.
Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...
Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.
Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).
Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.
Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...
lauantai 20. lokakuuta 2007
Tässä jutussa tuoksahtaa...
Perjantai-ilta. Matka kohti paikallista Convention Centreä ja tiedossa viskejä ja juustoja. Hetkinen, siis juustojen kanssa viskiä eikä viiniä. Hmm, mihinkähän on rahat tullut tuhlattua tällä kertaa? Aina kun on yrittänyt kokeilla viskiä ja juustoa yhdessä, on lopputulos ollut yleensä se, että juusto on mennyt takaisin jääkaappiin odottamaan parempaa hetkeä ja viski on mennyt, ei, ei takaisin pulloon vaan suuhun. Ja pari lasillista lisää, että on saanut huuhdottua juuston ja viskin aiheuttaman makunautinnon pois. Ei ne yhdessä vaan erikseen, kiitos.
Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Mukavasti viskit edessä ja makunautinnot vasta tulossa. Vähän kauempana on pöydällä muutama (homeinen) juustokiekko. Pidän juustoista paljon, mutta aikaisemman kokemukset viskin kanssa ovat olleet vähemmän juustoisia kuin viskisiä.
Eka yhdistelmä, hei tämähän toimii! Ihan oikeasti. Hyvää. Nam. Harmi vain, viski loppui melkein heti alkuunsa. No, ei hätää. Illan isäntä koputtaa kohta olkapäälle pullo mukanaan ja kysyy saisiko olla lisää. No kiitos ja lasillinen ei ole 20ml tasting-annos vaan lähempänä puolta desiä. Kyllä se tästä.
Toinen yhdistelmä. Hitsi, nämä kaverit osaa hommansa. Loistavaa. Kolmas pari on minulla vähän siinä ja siinä mutta viides räjäyttää pankin. Aivan uskomatonta. Viski on hyvä, juusto on hyvä ja niiden yhdistelmä on aivan tolkuton.
Ilta jatkuu mukavasti nautiskellen ja kotimatkalla onkin mukava kerrata illan nautintoja. Seuraavana päivänä sitten matka veikin paikalliseen juustokauppaan (mistä edellisenä iltana oli juustojen esittelijä). Hän muistaakin minut ja tervehtii ystävällisesti. Mukaan lähtee juustoja, tosin tänä iltana niitä herkutellaan paikallisen viinin kanssa perheen parissa.
Ai mitkä viskit ja juustot oli tarjolla. Enpä kerro, mutta voittajayhdistelmän paljastan : Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda (sori, paikallinen juusto).
Ainiin, illan isännät kertoivat että oikeiden yhdistelmien löytäminen oli kuulemma ollut oikein mukavaa. Useampi pullo ja juusto tuli testattua. Nyt siis jokainen kotona se emmental esille ja viskikaapille. Ei kannata lannistua, ei ole helppoa.
Knoppikysymys. Vierailet Highland Parkilla ja haluat jatkaa matkaasi junalla. Mikä on lähin juna-asema?
Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Mukavasti viskit edessä ja makunautinnot vasta tulossa. Vähän kauempana on pöydällä muutama (homeinen) juustokiekko. Pidän juustoista paljon, mutta aikaisemman kokemukset viskin kanssa ovat olleet vähemmän juustoisia kuin viskisiä.
Eka yhdistelmä, hei tämähän toimii! Ihan oikeasti. Hyvää. Nam. Harmi vain, viski loppui melkein heti alkuunsa. No, ei hätää. Illan isäntä koputtaa kohta olkapäälle pullo mukanaan ja kysyy saisiko olla lisää. No kiitos ja lasillinen ei ole 20ml tasting-annos vaan lähempänä puolta desiä. Kyllä se tästä.
Toinen yhdistelmä. Hitsi, nämä kaverit osaa hommansa. Loistavaa. Kolmas pari on minulla vähän siinä ja siinä mutta viides räjäyttää pankin. Aivan uskomatonta. Viski on hyvä, juusto on hyvä ja niiden yhdistelmä on aivan tolkuton.
Ilta jatkuu mukavasti nautiskellen ja kotimatkalla onkin mukava kerrata illan nautintoja. Seuraavana päivänä sitten matka veikin paikalliseen juustokauppaan (mistä edellisenä iltana oli juustojen esittelijä). Hän muistaakin minut ja tervehtii ystävällisesti. Mukaan lähtee juustoja, tosin tänä iltana niitä herkutellaan paikallisen viinin kanssa perheen parissa.
Ai mitkä viskit ja juustot oli tarjolla. Enpä kerro, mutta voittajayhdistelmän paljastan : Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda (sori, paikallinen juusto).
Ainiin, illan isännät kertoivat että oikeiden yhdistelmien löytäminen oli kuulemma ollut oikein mukavaa. Useampi pullo ja juusto tuli testattua. Nyt siis jokainen kotona se emmental esille ja viskikaapille. Ei kannata lannistua, ei ole helppoa.
Knoppikysymys. Vierailet Highland Parkilla ja haluat jatkaa matkaasi junalla. Mikä on lähin juna-asema?
torstai 11. lokakuuta 2007
Viskipullon suojakotelon hyödyntäminen
Vuokralla täysin kalustetussa asunnossa vieraassa maassa. Pizzan teko menossa ja taikina on valmis kun mieleen tulee: "Kaulin. Sitä ei muuten sitten ole".
Näppärästi Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija ehdottaa BenRiach-viskin pyöreää koteloa käytettäväksi. No, eikun pizza-taikina kahden leivinpaperin väliin ja kaulitsemaan tuolla pyöreällä kotelolla. Pohja tuli ohueksi ja pizza syötäväksi. Olenkin aina miettinyt, onko noista pakkauksista mitään muuta iloa kuin silmänruokaa ja rahanmenetystä. No, nyt tuli todistettua että jotain hyötyä voi olla. Onko muilla hyviä kokemuksia uudelleenkäytöstä?
Näppärästi Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija ehdottaa BenRiach-viskin pyöreää koteloa käytettäväksi. No, eikun pizza-taikina kahden leivinpaperin väliin ja kaulitsemaan tuolla pyöreällä kotelolla. Pohja tuli ohueksi ja pizza syötäväksi. Olenkin aina miettinyt, onko noista pakkauksista mitään muuta iloa kuin silmänruokaa ja rahanmenetystä. No, nyt tuli todistettua että jotain hyötyä voi olla. Onko muilla hyviä kokemuksia uudelleenkäytöstä?
Tilaa:
Kommentit (Atom)