Useamman kerran olen itsekseni pähkäillyt viskin keräilyn mielekkyyttä, ja samasta asiasta oli myös lukijan kirje Whisky Magazinessa.
Miksi kerätä viskiä? Jos takana on puhtaasti taloudellinen ajatus, on varmaan tehokkaampiakin tapoja voittaa/hävitä rahansa. Mutta viskin ystävänä kyseenalaistan viskin keräilyn. Mitä iloa on kerätä viskejä kaappiin, jos ei niitä koskaan avata ?
Viski on tehty nautittavaksi sisäisesti tuoksujen ja makujen kautta. Mutta viskin rahallinen arvo (keräilymielessä) on olematon samalla hetkellä, kun pullo avataan. Jos pulloa ei koskaan avata , on koko rahallinen arvo tällöin siis viskin "odotetussa/oletetussa" maussa, tuoksussa, laadussa jne. Arvo ei tällöin mielestäni perustu välttämättä mihinkään todelliseen tekijään, miksi viski olisi "parempaa kuin toinen", ja näin ollen hinta on vain pullon ulkoasussa/ harvinaisuudessa/ oletusarvossa.
Kerran joku sanoi minulle, että kerätäänhän taidettakin. Totta, mutta taidetta (yleensä) nautitaan katsomalla. Esimerkiksi maalaus tuottaa katselijalle uusia elämyksiä ja nautintoa kun hän tutkii maalarin tekemiä siveltimen vetoja, asetelmaa, tunnelmaa jne. Tuottaako pullon ihailu kerääjälle saman nautinnon? Jos näin, silloin itse pullo/etiketti on keräilyn kohde ja sisältö on merkityksetön (jos pulloa ei siis koskaan ole tarkoitus avata). Eikö tällöin menetetä itse viskin arvostus? Viski on tehty nautittavaksi; haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Tislaamomestari (ja muu tislaamon väki) on laittanut tuotteeseen omaan osaamisensa ja tehnyt parhaansa, että viski tuottaisi nautinnon maistajalleen. Jos viski tehtäisiin vain "keräiltäväksi" harvinaisuuden takia, turha olisi tehdä jatkuvaa laadun tarkkailua.
Toki pullon ihailulla ja ulkoasulla on merkitystä. Pullon visuaalinen ulkoasu johdattaa viskin maisteluun. Joskus hyvässä, joskus pahassa, mutta varmaan on yksi tekijä viskin kokonaisvaltaisessa nautinnossa.
Joskus kun eteen kävelee viski, joka on jo hiukan harvinaisempi, niin sen saattaa ostaa kotiin odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Mutta jos sitä alkaa säilyttämään liian kauan, voi kohta olla tilanne, että sitä ei enää voi avata. Se on rahallisesti liian kallis. Tällöin nautittavaksi ostettu viski onkin menettänyt sen alkuperäisen tarkoituksen, ja siitä on tullun kylmä kapitalismin tuote.
Itselläni kaapin takanurkassa odottaa pullo, jonka hinta todennäköisesti (oletan näin, varmahan ei voi koskaan olla) nousee koko ajan. Toisin sanoen, odottamalla saisin siihen sijoittamani rahat takaisin korkojen kera. Mutta miksi tekisin niin? Olen ostanut sen viskin nautittavaksi. Olen jo ostohetkellä "menettänyt rahani", enkä todellakaan aio laskea, että avaaminen on lopulta se hetki, jolloin köyhdyn. Kun sen pullon avaan, näen itse asiassa rikastuvani. Saan maistaa viskiä, jota en ole ennen maistanut ja jolla on myös tärkeä osa menneisyyttäni. Onko se hyvää vai ei, sen haistaa ja maistaa sitten kun sen avaan. Vasta silloin se on täyttänyt tehtävänsä viskinä!
torstai 26. kesäkuuta 2008
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Alkoholivalistus
Vaikka tässä blogissa puhutaan pääasiassa viskistä ja oluesta, tulee muistaa että ne ovat alkoholijuomia. Tarkoitukseni ei ole yllyttää ketään juomaan humalahakuisesti.
Viskisiepon muuttoaikana tulin tutustuneeksi myös erilaiseen alkoholivalistukseen kuin Suomessa olin tottunut. Mielestäni Uuden-Seelannin mallista tulisi ottaa mallia Suomessakin.
Ensinnäkin valistus ei ole vain on/off tyylistä, eli joko juot sikakännit tai et juo ollenkaan. Siellä valistus osuu mielestäni asian ytimeen:"It's not the drinking. It's how we're drinking", eli ei juominen, vaan se miten juomme (vapaa suomennos). Ei siis moralisoida juomista, jota kuitenkin tapahtuu, vaan todetaan että väärä juominen on pahasta. Tässä linkki siellä pyörineeseen mainokseen (varoitan).
Sama koskee täysin idioottimaista känniajamista! Syy-seuraus on tuotu mainokseen ja tässä siitä yksi esimerkki.
En tiedä, toimisiko edellä olleet esimerkit Suomessa, vai ovatko nuo liian raadollisia tai todenmukaisia? Itselläni tekee oikeasti pahaa katsoa varsinkin ekaa edellä olevista mainoksista.
Viskisiepon muuttoaikana tulin tutustuneeksi myös erilaiseen alkoholivalistukseen kuin Suomessa olin tottunut. Mielestäni Uuden-Seelannin mallista tulisi ottaa mallia Suomessakin.
Ensinnäkin valistus ei ole vain on/off tyylistä, eli joko juot sikakännit tai et juo ollenkaan. Siellä valistus osuu mielestäni asian ytimeen:"It's not the drinking. It's how we're drinking", eli ei juominen, vaan se miten juomme (vapaa suomennos). Ei siis moralisoida juomista, jota kuitenkin tapahtuu, vaan todetaan että väärä juominen on pahasta. Tässä linkki siellä pyörineeseen mainokseen (varoitan).
Sama koskee täysin idioottimaista känniajamista! Syy-seuraus on tuotu mainokseen ja tässä siitä yksi esimerkki.
En tiedä, toimisiko edellä olleet esimerkit Suomessa, vai ovatko nuo liian raadollisia tai todenmukaisia? Itselläni tekee oikeasti pahaa katsoa varsinkin ekaa edellä olevista mainoksista.
Tasapaksua aakkostelua
Arki on pamahtanut kasvoille. Ihmisellä on miellyttävä tapa unohtaa helposti huonot asia, ja elää onnellisen tietämättömänä tyhjäpäänä. Minä unohdin, kuinka tasalaatuista litkua suomalainen perus-lager olikaan, ja nyt kaipaan NZ:n oluita kun "kuin hullu huudan rakkauteni perään".
Ihan totta! Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (vältän nimiä, niin ei tule likaa tuotesijoittelua) oluet voisivat tulla samalta panimolta. Ja kun vertailen eri panimoiden tummia, eipä erot kovin isoja ole. Ilolla totesin muutaman suomalaisen pienpanimon saaneen oluita A-kaupan valikoimaan. Onnesta ymmyrkäisenä ostamaan ja nauttimaan. Mutta ei. Hyviä tai ainakin kelvollisia, sitä en kiellä. Lähes samanlaisia, kyllä. Ei lopulta suuria eroja. Missä ovat erilaiset, rohkeat oluet? Pale ale? IPA? Bitter? Wheat? Pienpanimoiden omissa pubeissa? Hyvä että edes siellä, mutta ne tulisi saada kauppaan. Miten muuten suomalainen olutkultturi etenee, kun asiakkaalla on kaupan hyllyn edessä vaihtoehtona lager O ja lager K ja lager L?
Oluiden raaka-aineet alkoivat nyt myös kiinnostamaan. Suomalainen ohra taitaa olla suurimmalla osalla, mutta miten humala? Tuotetaanko Suomessa humalaa oluen panemista varten? Jos ei, olisiko siinä saumaa erottua muista?
Kiitos niille (pien)panimolle Suomessa, jotka edes yrittävät. Onneksi kuluttajalla on mahdollisuus valita edes pienestä joukosta, mutta valitettavan hankalaa on sen valikoiman löytäminen kotiin asti.
ps. En ole olutharrastaja. Olen oluen ystävä ja kuluttaja.
Ihan totta! Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (vältän nimiä, niin ei tule likaa tuotesijoittelua) oluet voisivat tulla samalta panimolta. Ja kun vertailen eri panimoiden tummia, eipä erot kovin isoja ole. Ilolla totesin muutaman suomalaisen pienpanimon saaneen oluita A-kaupan valikoimaan. Onnesta ymmyrkäisenä ostamaan ja nauttimaan. Mutta ei. Hyviä tai ainakin kelvollisia, sitä en kiellä. Lähes samanlaisia, kyllä. Ei lopulta suuria eroja. Missä ovat erilaiset, rohkeat oluet? Pale ale? IPA? Bitter? Wheat? Pienpanimoiden omissa pubeissa? Hyvä että edes siellä, mutta ne tulisi saada kauppaan. Miten muuten suomalainen olutkultturi etenee, kun asiakkaalla on kaupan hyllyn edessä vaihtoehtona lager O ja lager K ja lager L?
Oluiden raaka-aineet alkoivat nyt myös kiinnostamaan. Suomalainen ohra taitaa olla suurimmalla osalla, mutta miten humala? Tuotetaanko Suomessa humalaa oluen panemista varten? Jos ei, olisiko siinä saumaa erottua muista?
Kiitos niille (pien)panimolle Suomessa, jotka edes yrittävät. Onneksi kuluttajalla on mahdollisuus valita edes pienestä joukosta, mutta valitettavan hankalaa on sen valikoiman löytäminen kotiin asti.
ps. En ole olutharrastaja. Olen oluen ystävä ja kuluttaja.
Lopetus
Onpa näköjään vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Myönnettävä toki on, että viskirintamalla on ollut äärimmäisen hiljaista. Ainoastaan on kaapin sisältöä tullut täydennettyä hiljalleen.
Kaapin sisältöä katsoessani huomasin, että joukkoon ei ole ilmestynyt ainoataan viskiä, joka olisi jokin lopetus. Kaikki ovat saavuttaneet täyteläisen ikänsä bourbon tai sherry -tynnyreissä. Tuo suuntaus on kyllä ollut itselläni havaittavissa jo pidempään. Jo jonkin aikaa olen tietoisen tietämättä karttanut lopetuksia, ja en ole ollut juurikaan ihastunut eri lopetusversioista, joita toki on kuitenkin tullut maisteltua.
Miksi nyt tehdään niin paljon eri lopetuksia? Ensin vaivalla kypsytetään hienossa bourbon-tynnyrissä useita vuosia ja sitten lopuksi laitetaan puoleksi vuodeksi sherryyn, porttiin tai mihin nyt keksitäänkin. Miksi? Mitä sillä tavoitellaan?
Markkinointi ja massamyynti, väitän minä. Pyöristetään viski lopussa vastaamaan suuremman kuluttajakunnan tottumuksia, kun samalla voidaan miellyttää bourbon- ja sherrykypsytyksen suosijoita ja välistä laittaa savu ja turve mukaan niin meillähän on viski, joka käy missä ja milloin vain minkä kanssa tahansa.
No, ihan noin yksiselitteinen asia ei varman ole, mutta uskoisin että takana on suuremman yleisön miellyttäminen silti. Viskiteollisuus on kuitenkin teollisuutta ja liiketoiminnan tarkoitus on olla voitollista. Mites tuo muuten eroaa kylmäsuodatuksen ideasta? Sama tarkoitus takana, mutta kylmäsuodatus on nyt markkinoitu "pahaksi", kun taas nämä lopetukset "hyviksi", erikoisiksi versioiksi. Eikö molemmissa tavoissa ole sama taka-ajatus? Viskin tekemisestä helpommin myytäväksi.
Voisin siis provosoivasti väittää, että lopetus pilaa viskin. Se ei ole se viski puhtaimmillaan, miksi se tislattiin ja (ehkä) alunperin suunniteltiin.
Kaapin sisältöä katsoessani huomasin, että joukkoon ei ole ilmestynyt ainoataan viskiä, joka olisi jokin lopetus. Kaikki ovat saavuttaneet täyteläisen ikänsä bourbon tai sherry -tynnyreissä. Tuo suuntaus on kyllä ollut itselläni havaittavissa jo pidempään. Jo jonkin aikaa olen tietoisen tietämättä karttanut lopetuksia, ja en ole ollut juurikaan ihastunut eri lopetusversioista, joita toki on kuitenkin tullut maisteltua.
Miksi nyt tehdään niin paljon eri lopetuksia? Ensin vaivalla kypsytetään hienossa bourbon-tynnyrissä useita vuosia ja sitten lopuksi laitetaan puoleksi vuodeksi sherryyn, porttiin tai mihin nyt keksitäänkin. Miksi? Mitä sillä tavoitellaan?
Markkinointi ja massamyynti, väitän minä. Pyöristetään viski lopussa vastaamaan suuremman kuluttajakunnan tottumuksia, kun samalla voidaan miellyttää bourbon- ja sherrykypsytyksen suosijoita ja välistä laittaa savu ja turve mukaan niin meillähän on viski, joka käy missä ja milloin vain minkä kanssa tahansa.
No, ihan noin yksiselitteinen asia ei varman ole, mutta uskoisin että takana on suuremman yleisön miellyttäminen silti. Viskiteollisuus on kuitenkin teollisuutta ja liiketoiminnan tarkoitus on olla voitollista. Mites tuo muuten eroaa kylmäsuodatuksen ideasta? Sama tarkoitus takana, mutta kylmäsuodatus on nyt markkinoitu "pahaksi", kun taas nämä lopetukset "hyviksi", erikoisiksi versioiksi. Eikö molemmissa tavoissa ole sama taka-ajatus? Viskin tekemisestä helpommin myytäväksi.
Voisin siis provosoivasti väittää, että lopetus pilaa viskin. Se ei ole se viski puhtaimmillaan, miksi se tislattiin ja (ehkä) alunperin suunniteltiin.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Nyyh - osa 2
Vaivutaan vielä hetkeksi nyyhkimään, mutta tämän jälkeen surkuttelut ja nyyhkimiset loppukoon ja aletaan keskittyä taas enemmän asiaan. Toki vielä jossain vaiheessa kirjoitan haastattelun puhtaaksi ja varmasti palaan menneeseen.
Matka takana (32h ovelta ovelle) ja aikaerostakin ollaan toivuttu, ainakin melkein, sillä viimeinen ilmainen tuliainen (flunssa) vielä vaivaa. Ekat kulttuurishokit on koettu, mutta ilahduttukin olen huomattuani muutoksia poissaoloni aikana. Nyt Viskisieppo lipsahtelee välistä jalojen juomien ulkopuolelle (pahoittelut), sillä välistä pitää syödäkin, ja mikä hyvän janon käynnistäisi paremmin kuin hyvä ruoka.
Kulttuurishokki 1: Vihannes- ja hedelmätiski. Homeisia, kuivuneita ja nahistuneita tuotteita. Hinnat hipoo pilviä. Pakko ostaa paljon, vaikka tarve olisi vain yhdelle selleritikulle...
Kulttuurishokki 2: Ainiin, kassalla piti pakata tuotteet itse pussiin ja vihannekset piti itse punnita siellä jossain...anteeksi, anteeksi...
Kulttuurishokki 3: Lähi-Alkon viskivalikoima. No, myönnettävä on, että totuin ehkä vähän liian hyvälle, mutta kun kerran on hemmottelun makuun päässyt niin pilalle pilattu kakarahan sitä on.
Kulttuurishokki 4: Palvelualttius. Anteeksi kun olen olemassa, mutta kun olisi pakko ostaa jotain...[Edit 08.05.2007] Miksi ihmeessä ihmisen pitää olla asiakaspalvelutehtävissä, jos asiakkaan palveleminen tuntuu olevan maailman ikävin tehtävä? Loistava päivä meni pilalle, kun piti yrittää hoitaa puhelimitse virastoasioita ihmisen kanssa, jota homma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai ollut tippaakaan halua auttaa. Ystävällisyyskään ei auttanut. Saisinpa NZ:n ystävällisyyden ja palvelutaidon tänne ja pian!!!
Mutta lopetetaan valittaminen ja otetaan ilonaiheitakin...
Ilonaiheita 1: Lähi-Alko. Viskivalikoima. Totta! Se on parantunut huomattavasti siitä, mitä se oli ennen muuttokautta. Ja ei se viskin hinta niin kamalan korkea ollutkaan. Olutvalikoima. Ei paha, ja paljon uusia mukavia tuttavuuksia. Tosin Uuden-Seelannin oluet puuttuivat, missäs ne nyt olikaan...
No mutta hei, otsikko oli "Nyyh", joten eipäs iloita liikaa. Kunhan tässä taas pääsee normaaliin rytmiin niin pitää yrittää palata viskien pariin. Tuliaisetkin odottavat vielä aukaisuaan kaapissa.
Matka takana (32h ovelta ovelle) ja aikaerostakin ollaan toivuttu, ainakin melkein, sillä viimeinen ilmainen tuliainen (flunssa) vielä vaivaa. Ekat kulttuurishokit on koettu, mutta ilahduttukin olen huomattuani muutoksia poissaoloni aikana. Nyt Viskisieppo lipsahtelee välistä jalojen juomien ulkopuolelle (pahoittelut), sillä välistä pitää syödäkin, ja mikä hyvän janon käynnistäisi paremmin kuin hyvä ruoka.
Kulttuurishokki 1: Vihannes- ja hedelmätiski. Homeisia, kuivuneita ja nahistuneita tuotteita. Hinnat hipoo pilviä. Pakko ostaa paljon, vaikka tarve olisi vain yhdelle selleritikulle...
Kulttuurishokki 2: Ainiin, kassalla piti pakata tuotteet itse pussiin ja vihannekset piti itse punnita siellä jossain...anteeksi, anteeksi...
Kulttuurishokki 3: Lähi-Alkon viskivalikoima. No, myönnettävä on, että totuin ehkä vähän liian hyvälle, mutta kun kerran on hemmottelun makuun päässyt niin pilalle pilattu kakarahan sitä on.
Kulttuurishokki 4: Palvelualttius. Anteeksi kun olen olemassa, mutta kun olisi pakko ostaa jotain...[Edit 08.05.2007] Miksi ihmeessä ihmisen pitää olla asiakaspalvelutehtävissä, jos asiakkaan palveleminen tuntuu olevan maailman ikävin tehtävä? Loistava päivä meni pilalle, kun piti yrittää hoitaa puhelimitse virastoasioita ihmisen kanssa, jota homma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai ollut tippaakaan halua auttaa. Ystävällisyyskään ei auttanut. Saisinpa NZ:n ystävällisyyden ja palvelutaidon tänne ja pian!!!
Mutta lopetetaan valittaminen ja otetaan ilonaiheitakin...
Ilonaiheita 1: Lähi-Alko. Viskivalikoima. Totta! Se on parantunut huomattavasti siitä, mitä se oli ennen muuttokautta. Ja ei se viskin hinta niin kamalan korkea ollutkaan. Olutvalikoima. Ei paha, ja paljon uusia mukavia tuttavuuksia. Tosin Uuden-Seelannin oluet puuttuivat, missäs ne nyt olikaan...
No mutta hei, otsikko oli "Nyyh", joten eipäs iloita liikaa. Kunhan tässä taas pääsee normaaliin rytmiin niin pitää yrittää palata viskien pariin. Tuliaisetkin odottavat vielä aukaisuaan kaapissa.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Nyyh - osa 1
Viskisiepon muuttoaika on lopuillaan, joten tehdaanpa pieni yhteenveto (valitan skandinaavisten kirjainten puuttumista). Varmaan kirjoittelen lisaa loppumausta, silla luulen taman matkan loppumaun olevan aika pitka ja nautinnollinen.
Whisky Galore
Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)
Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.
I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.
Uuden-Seelannin viskit
Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.
Miedompi mallas
Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.
Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).
Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.
Whisky Galore
Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)
Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.
I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.
Uuden-Seelannin viskit
Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.
Miedompi mallas
Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.
Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).
Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Nyt närästää
No johan nyt jotakin. Viskisieppo näkee nyt punaista ja lentää miten sattuu. Aiemmin kerroin Timarussa sijaitsevasta Southern Distilliers -viskitislaamosta. Blogiinkin oikein laitoin kuvat varastosta, jossa viskit kypsytetään. Kuvassa näkyy mukava rivi tammitynnyreitä. Tänään sain kuulla, että tislaamolla minulle valehdeltiin päin naamaa, ja olivat jopa yrittäneet samaa Alex Brucelle (Adelphi). Viskit kypsytetään muovitynnyreissä (kuvassa olevat tammitynnyrit tyhjiä!!!), ja mukaan heitetään tammilastuja tuomaan tammitynnyrin vaikutuksen. Nyt tekisi mieleni käyttää muutamaa suomalaista voimasanaa tähän väliin. Vielä en ole kirjoittanut tislaamolle palautetta vierailustani, mutta takuulla kirjoitan. Ja sanon kyllä suoraan kommentit myös viskeistä. Ainiin, ei noita voi edes enää kutsua viskeiksi. Ihan verrattavissa 88-juomaan. Uskomatonta toimintaa, ei takulla ole tuolla toiminnalla pitkää tulevaisuutta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)