Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.
Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!
Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".
Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.
Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!
Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!
Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".
Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.
Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!
