torstai 16. heinäkuuta 2009

Muutakin kuin Eino Grön

Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.

Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!

Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".

Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.

Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Samaa maata, eri luonne

Saman tislaamon tuotteiden vertailu keskenään on aina hauskaa. Joskus tuotteet poikkeavat toisistaan yllättävänkin paljon, toisinaan taas "sukulaisuus" on silmiinpistävää.

Nyt vierekkäin lorahtivat lasiin Mortlachin tislaamon kaksi tuotetta. Mortlach 16 Y (Flora&Fauna sarjasta) ja yksityinen pullote Adelphilta, jolla ikää 17Y (1991). Prosentit viskeissä eroavat jonkin verran (16Y:43% - 17Y:57%), joten sukukisaan kolmanneksi pyöräksi lorautettiin tuohon väkevämpään tilkka vettä. Se kestää todalla hyvin vettä!

Adelphin pullote on kypsytetty refill sherryssä, mutta tästäkin huolimatta tisle on repinyt sherryt mukaansa hienosti. Väri ei ole yhtä tumma kuin F&F:ssä, mutta tuoksussa ja maussa se on hienosti mukana. Sherry-pommiksi sitä en kutsuisi. Toisaalta F&F on maultaan paljon täyteläisempi ja "hienostuneempi". Se on makea ja jälkiruokamaisempi. Adelphin pullote taas jyrähtää huomattavasti pippurisempana ja raaempana. Raakuus jatkui myös vedellä jatketussa (toki älytön veden lisääminen vie litkuksi), eli raakuus ei ollut vain prosenteissa.

Molemmista löytyi siis hieno sherry, toffeemaisuus ja hedelmäisyyttä. Loppusilaus kuitenkin teki näistä lopulta aika erilaiset. Ikuisuuskysymys. Kumpi ompi parempi? Ei kumpikaan, sillä kumpikin pullote toimii omanaan hienosti. Olisi turhan "raakaa" rankata näitä keskenään sen enempää, sillä ne ovat läheisestä sukulaisuudesta huolimatta lopulta erilaiset. Viskisieppo voisi ajatella nauttivansa F&F version hyvän, tuhdin pihvin jälkeen jälkiruuaksi, kun taas Adelphin versio sopisi kesämökille syysmyrskyn aikaan, kalareissun jälkeen takkatulen ääressä nautittavaksi lämmikkeesi.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Pannu täynnä, hyvä mieli

Viskisieppo harrasti hitusen kotimaan matkailua ja syrjähyppyjä eksyen Kuopion viinijuhlille, vaikka pahvisuu nippa nappa erottaa valkoisen punaisesta. Illan korjausliike tapahtui sitten oikeetten immeisten piäkuapungissa totta kai Pannuhuoneella.

Pannuhuone oli, totta kai, pakattu täyteen mutta silti on kiitettävä julkisesti henkilökunnan toimintaa. Kiireenkin keskellä viskisiepon kauniimpi sirkuttelija sai oluensa kunnolla vaikka olikin hanojen kanssa ongelmia. Myös viskit tuli tarjolle kunnolla, aivan kuin olisin ollut paikalla yksin. Todella hienoa toimintaa Viskisiepon näkökulmasta vaikka takuulla oli kiire henkilökunnalla. Harmi kun ei tullut kiitettyä, eli jos joku kantis tai Pannuhuoneen henkilökuntaan kuuluva lukee välittäkää iso KIITOS.

Ainoa, mikä pisti nokkaan sitten edellisen reissun, niin viskivalikoima on tainnut hitusen pienentyä? Jenkeistä löytyi vain Jack, ei muita? Muutenkin hyllyt näyttivät hitusen vajaammilta kuin ennen, toki kuitenkin ihan kohtalaisen laadukkailta (mm. mukana useampikin OMC-pullote). Savon puolen harrastajille tsemppiä, älkää päästäkö valikoimaa suppenemaan likkaa! Viskisieppo yrittää käydä tekemässä tarkastuslaskennan vielä uudelleen kesän mittaan.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Vaihtelu virkistää

Viskisieppo ei olisi Viskiesieppo jos ei maistelisi viskejä myös tuolta uudelta mantereelta. Pitkästä aikaa oli mukavaa jättää tuttu ja turvallinen Skotlanti pölyttymään hyllyyn ja tehdä makumatka Bourboneiden ihmeelliseen maailmaan.

Laseissa rinnakkain olivat kuvassa näkyvät tuotokset; Basil Hayden's 8Y, Noah's Mill ja Rock Hill Farms Single Barrel. Kuvasta puuttuu nolla-viskin tehtävää epäkiitollisessa asemassa suorittanut Four Roses.

Basil Hayden's kuuluu Beamin Small Batch perheeseen, Rock Hill Farms taas Buffalo Tracen perheeseen ja Noah's Mill on Kentucky Bourbon Distillersien pullottama. Useissa lähteissä Noah's Mill mainitaan 15-vuotiaaksi, mutta ko. merkintää nykyisessä pullossa itsessään ei ole.

Four Roses oli siis todella epäkiitollisessa tilanteessa noiden rinnalla, eikä sillä ollut nyt mitään mahdollisuutta kilpailla makukirjossa noiden kanssa. Basil ilostutti hauskalla teen aromeilla muuten ollessa kevyt ja helppo juotava. Helppo juotavuus ei ole tässä negatiivinen asia vaan viski oli kokonaisuutena aika kevyt. Rock Hill tarjoili jo enemmän makuja ja mausteisuutta ja jo korkeampaa pitoisuutta alkoholissakin. Tässä vaiheessa jo viimeistään tulisi olla selvää, että bourbon on muutakin kuin cokiksen mauste.

Mutta Noah's Mill oli sitten viski, joka laittaa Viskiesiepon rakettipolttoaineella lentoon. Makuja ja tuoksuja vaikka muille jakaa. Todella monipuolinen ja vaikea bourbon. Otetta ei tunnu saavan millään. Aluksi yli 57% arvo pelotti, mutta turhaan. Aromit peittivät prosentit alleen.

Vettä tai jäitä? Ei kiitos, vesi pilasi noista jokaisen.

Bourbon ei ole kaikkien makuun ja ei siinä mitään. Mutta jos mielipide on muodostettu vain "massatuotteiden" pohjalta, kannattaa rohkaista mielensä ja haastaa itsensä. Jos pääsee maistamaan näin hienoja bourboneita kuin nämä, ja ei sitten pidä mausta, niin sitten asia on selvä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Onko määrällä väliä?

Viskisieppo nautiskeli kesän lämmöstä kesäiseen iltaan sopivan Glen Grantin kanssa. Glenin kanssa tuli nostalgiset ajatukset mieleen, sillä Grant kuuluu läheisesti harrastuksen alkuaikoihin. Siinä miettiessä ja Granttiä huljutellessa alkoi Sieppo miettiä mitä kaikkea sitä suuhun onkaan tullut latettua, mutta eipä enää kaikkia voinut muistaa.

Onko lopulta väliä yksittäisellä viskillä pitkässä juoksussa? Onko lopulta väliä miten paljon on tullut maisteltua, siis eri merkkejä/ikiä/tyyppejä? Joku aika sitten vielä tuli laskettua muistivihkosta nuottien lukumäärät, mutta nyt ei enää viitsi. Mitä merkitystä on lopulla sillä, oletko maistanut 100, 300 tai 900 viskiä? Kuinka monta niistä muistat lopulta mieleenpainuvia viskeinä itseinään.

Onko siis laatu vain merkitsevä tekijä? No, ihan noin mustavalkoisesti ei Viskisieppo ajattele. Toki viskejä on maisteltava monipuolisesti ja jonkin verran, että löytää laadullisesti parhaat. Laatu tarkoittaa nyt omaan makuun sopivaa. Mutta vaatiiko se 1000 viskiä? Ei kai nyt sentään. 10? 100? 200? Mikä on sellainen määrä, että voi sanoa maistelleensa tai olevansa harrastaja. Vai onko sellaista lukemaa? Vähän tuntuu että ei ole. Millä oikeudella Viskisieppo voisi sanoa toiselle, jolla on 50 maisteltua viskiä, että et ole harrastaja. Sinulla täytyy olla ainakin 100. Ja kun on 100, niin toisella on 200. Loputon kierre.

Yllättävän usein Viskisieppo on myös törmännyt kommentteihin; "Etkö sä ole edes sitä maistanut?". Hmm. Entä sitten? Entä sitten, että jokin uutuus on maistamatta tai jokin vanhempi "legenda" on jäänyt väliin? Ei kaikilla ole mahdollisuutta/halua maistaa joka ikistä viskiä joka on olemassa. Tekeekö tämä haluttomuus sitten harrastajasta huonon? Jos tekee, niin minusta se on avarakatseisuuden puutetta "huonontajan puolelta".

Oli harrastus mikä tahansa, on aina aloittelijoita ja pidemmälle ehtineitä. Pidemmälle ehtineen ei tulisi koskaan latistaa aloittelijaa aloittelun takia ja joku päivä joku menee myös ohi entisestä pidemmälle ehtineestä.

Laskut saa nyt siis jäädä tekemättä ja Viskisieppo lopettaa pähkäilyt. Grant kimaltelee lasissa vielä sen verran houkuttelevasti ilta-auringon paisteessa että pitänee napata se pois.

lauantai 23. toukokuuta 2009

WT97 - Viskisiepon jälkikirjoitus

Noniin, Whisky Tour 97 -kirja oli nyt sitten siinä. Viskisieppo kiittää lukijoita, joita kai muutama edes on ollut. Kysymyksiä saa tulla, niihin vastataan sitten kerralla. Odottelen niitä nyt jonkin hetkisen.

Onko kyseessä viskikirja vai ei, on tietysti jokaisen omassa päätännässä. Minusta se on, sillä ei viskikirjan tule aina olla tietopaketti valmistukseen tai makuympyrään tai tislaamojen faktoihin. Itse pidän kirjasta, sillä se on mukavan leppoinen matkakertomus, jossa kuitenkin tuo jalo juoma toimii pääosassa. Onhan viski itse syy koko matkalle, joten kyllä kirja viskikirjan tittelin ansaitsee.

Viskisieppo taitaa nyt levähtää alas ja ottaa lasillisen jotain kirjassa mainittua merkkiä (vuosiluku ei ehkä tule täsmäämään, mutta en anna sen häiritä).

WT97 - Tältä viskit maistuivat (O-T)


# Oban
14J 43% Highlands Western Highlands
Tapsa: Pehmeä, hyvä alku. Tasapainoinen koko suun maku. Ehkä hieman epäviskimäinen jälkimaku.
Jussi: Suun täyttävä pehmeä alkumaku. Maku katoaa ja suun takaosaan jää savuinen mallas, joka menee hiukan henkeen.
# Old Fettercairn
10 43% Highlands Eastern Highlands
Tapsa: Hieno ja pehmeä alkumaku. Lämmin, hiukan terävä loppumaku. Ei hassumpi tuttavuus.
Jussi: Alkumaku hiukan terävä ja raaka. Jälkimaku vaihtuu loivan teräväksi.
# Old Pulteney
8J 40% Highlands Northern Highlands
Tapsa: Alkumaku kunnossa. Pehmeähkö. Jälkimaku terävöityy takasuussa.
Jussi: Pehmeä, pyöreä, leveä ja mieto. Jälkimaku muuttuu pikkuisen teräväksi.
Parkmoren varastot Highlands Speyside
#90 Pittyvaich
12 43% Highlands Speyside (Dufftown)
Tapsa: Hieman turpeinen. Pitkä jälkimaku. Löytyy omaa persoonaa.
Jussi: Savuinen, melko etumakuinen, muttei nuori. Jos "jotain" olis lisää, niin ihan olisi huippu Single Malt.
#43 m Port Ellen
ConoisseursChoice
1979/94 40% Islay South shore
Tapsa: Ihana, turpeinen maku. Pehmeä. Erittäin positiivinen uusi tuttavuus.
Jussi: Alku savuinen, joka haihtuu melko nopeasti. Jälkimaku hyvä, joka säilyy pitkään.
#25 Rosebank
1986 43% Lowlands Central Lowlands
Tapsa: Pehmeä, kevyt, pieni savunmaku. Ei aivan huippua, mutta erittäin hyvä. Oli juuri valittu kuukauden viskiksi Skotlannissa.
Jussi: Pehmeä mallas, joka maistuu koko suussa tosi pehmeänä. Jälkimaku asettuu kielen takaosaan ja kurkkuun.
#17 Scapa
8 40% Isle of Orkney
Tapsa: Viittaa maultaan aika paljon Speyn keskiverto-viskin suuntaan. Ei havaittavaa savun ja turpeen makua saaristolaisviskin malliin. Viittaa enemminkin Lowlandin suuntaan.
Jussi: Pehmeä ja melko ilmeetön perus malt, ei selvää alku- tai loppumakua. Onkohan varmasti tehty ja säilytelty saaristossa.
# Singleton
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Pehmeä, hyvä Single Malt. Voimakas jälkimaku kielen päällä. Takamakua ei ole ollenkaan.
Jussi: "Nuori". Pehmeähkö maku kitalaessa ja keskikielellä. Hyvä, mutta ei säväytä. Olisikohan tavallinen Malt.

Speyburn Highlands Speyside (Rothes)
#58 Strathisla
Pure Malt
12 43% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Hieman savunmakuinen - hyvä terävä jälkimaku.
Jussi
: Pehmeä, lievästi savuinen. Antoi maun koko suuhun. Kelpo Pure Malt.
#100.1 Strathmill
1980 60.7% Highlands Speyside (Strathisla)
Tapsa: Tuoksu savuinen ja viinainen. Hyvä savunmaku vahvan viinan kera (60.7%). Vaikka vahva, silti helppo nielaista. Pehmeä kurkulle.
Jussi: Pikkaisen ponumainen, maku kielen keskiosalla melko edessä. Viinainen, kaipaisi hiukka vettä.
#14 Talisker
10 45.8% Highlands Isle of Skye
Tapsa: Yksi hienoimmista tuoksuista. Voimakas (45.8%) alusta loppuun. Savua ja turvetta hyvässä tasapainossa. Persoonaa löytyy. Hyvä Single Malt, joka kestää vertailun muihin.
Jussi: Haju selkeän merinen. Rantanuotio, parkkinen ja suolainen. Ei ollenkaan tavallinen Single Malt. Voimakas turpeisuus, joka jää pyörimään suuhun.
#8 Tamdhu
10 40% Highlands Speyside
Tapsa: Persoonaton perus Single Malt. Kurkkua lämmittävä jälkimaku.
Jussi: Maku levisi voimakkaana koko suuhun. Jälkimaku hiukan savuinen ja kielen sivuilla. "Nuori".
Tamnavulin – Glenlivet Highlands Speyside (Livet)
#59.3 Teaninich
may 84 / sep 94 57,2% Northern Highlands
Tapsa: Huh, huh - olipas julman makuinen - siis voimakas. Suun keskiosasta taakse asti täynnä makua ja voimaa. Jälkimaku syvällä kurkussa. Ei mitenkään loistava.
Jussi: Savuinen etumaku, joka karkaa ja muuttuu leveäksi ja pitkäksi jälkimauksi.
#42 Tobermoray
40% Highlands Isle of Mull
Tapsa: Perinteinen puhdas takamaku Single Malt. Ei mitenkään erikoinen tuote. Standardia.
Jussi: Alussa savu irtoaa.Tasaisen samettinen, josta viina irtoaa hengitykseen.
#11 Tomatin
10J 40% Highlands Speyside (Findhorn)
Tapsa: Pikkaisen "epäpuhtaan" makuinen. Jälkimaku kielen takaosan sivuilla. Perustavaraa " ei hyvä, ei huono.
Jussi
: Pehmeän hedelmäinen, miedohko maku aivan keskiosalla kieltä.
#89 Tomintoul
12 43% Highlands Speyside (Livet)
Tapsa: Erittäin takamakuinen Single Malt. Jälkimakuna vahva lämpö takasuussa. Normaalia perustavaraa.
Jussi: Alussa pieni, vinossa oleva terävyys. Maku loivenee ja siirtyy kurkun perälle.
#105 Tormore
10 43% Highlands Speyside
Tapsa: Pyöreähkö perus Single Malt. Pieni savun häivähdys. Aika lyhyt loppumaku.
Jussi: Todella pehmeä. Jälkimaku hiukan karkea, josta kuitenkin jää miellyttävä pehmeys. Taitaisi olla sellainen aamu Single Malt.
#28 Tullibardine
10 40% Highlands Midlands
Tapsa: Pyöreä. Keskikielellä jälkimaku. Olisiko myös vähän turvetta - ehkä pikkaisen lääkkeenmakuinen.
Jussi: Oli niin hyvää, että ensimmäinen ryyppy ei maistunut miltään. Toisen ryypyn maku oli mukavan hedelmäinen.