Se hinta taas

Aina silloin tällöin nousee pinnalle keskustelu viskin hinnasta, oli sitten kyseessä vähittäismyynti tai ravintolamyynti. Yleensä kipinänä keskustelulle on korkea hinta, ainakin osan mielestä. Nyt kipinään on puhallettu voimaa kahden (1, 2) eri keskustelun myötä viskifoorumilla ja on siellä ennenkin ollut "pöhinää" (3).

Viskisieppo alkoi miettiä, mikä on viskin hinta? Tai siis mikä on viskistä liikaa? "Ei se hullu ole joka pyytää, vaan se joka maksaa". Näinhän se sanonta menee, mutta onko se koko totuus viskien kanssa...???

Viski on Viskisiepolle aine, joka maistellaan ja juodaan. Viski ei ole siepolle "jokin aine", joka ostetaan ja myydään joskus "paremman tuoton tarkoituksessa". Ja pohjimmiltaan kyse on edelleen (skoteista puhuttaessa yleensä) ohrasta, hiivasta ja vedestä.

Nyt siis Alkoon tulee Machrie Moor Single Arran Malt -viski, jota on olemassa vain 9000 pulloa. Eli siis "Limited Edition", eli nyt äkkiä ostamaan, että omansa saa. Mikä tuossa on erikoista? Miksi sitä on tehty "vain" 9000 pulloa? Miksi ei 90 000 pulloa? Onko tuo viski niin erikoislaatuinen, että sitä ei ole voitu käyttää osana muuta tuotantoa? Tähän päivään mennessä Viskisiepolla ei ole tullut eteen yhtään yksittäistä viskiä, joka olisi niin erikoislaatuinen, että voisi juoda sitä loppuelämänsä ja jättää muut huomiotta.

Mitä jos joku viskitislaamo joskus kypsyttää yhtä tynnyriä niin kauan, että sieltä saa ulos vain yhden pullon? Mikä on tuon hinta? Miltä se maistuu? Viskisieppo veikkaa, että se maistuu viskiltä. Hinta tuolla on varmaan aivan käsittämätön, mutta onko viski maultaan käsittämätön?

Niin, lopulta oikea hinta lienee se minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Tällä hetkellä vain, ainakin Viskisiepon mielestä, on hiukan tilanne jossa ostaja on valmis maksamaan "liikaa". Se brändi maksaa, siitä ei pääse mihinkään ja Single Malt on nyt "hot". Viskisieppo pysähtyi eräs päivä hyllyn (Alko) reunalle ja katsoi hintoja ja totesi; laadukkaan bourbonin saa pikkurahalla verrattuna laadukkaaseen skottiin. Ja sitten kun joku päivä bourbon on kanssa "hot", niin hinnat nousee, mutta siihen asti nautitaan halvasta bourbonin kurssista.

Ja pidetään meteliä jatkossakin, että saadaan Suomeen järkevästi hinnoiteltua pullotteita. Hintojen nousu ei lopulta palvele ketään, ei Alkossa tai ravintoloissa, vaan kuihduttaa koko kysynnän.

Viskiä Ylioppilastalolla - Uisge 2012

Viskifoorumia seuraavat ovat varmaan jo huomanneet ilouutisen liittyen ensi vuoden Uisgeen.

Paikka on nyt siis Vanha Ylioppilastalo, aivan Helsingin keskustassa. Ei juuri keskeisempää paikkaa kai voisi olla. Tila on iso, eli nyt luulisi kaikkien halukkaiden mahtuvan mukaan. Vai räjähtääkö suomalainen viskikulttuuri sitä ennen jo sitäkin isommaksi? Toivottavasti viskikansa saapuu paikalle sankoin joukoin, ettei tila kaiu tyhjyyttä ja ihanat viskihöyryt joudu vain enkeleille.

Aikahan on siis 9.-10.2.2012, kuten jo mainittu. Kalenterit esille ja loma-anomuksia kirjoittamaan!

Foorumin viestin perusteella ekasta tapahtumasta on otettu opiksi, eli parannuksia tulossa jo valmiiksi hyvään tapahtumaan; narikka tarjolla ja ennen kaikkea ruokapuoli paranee. Loistava juttu!

Suurin muutos on nyt tilaisuuden maksullisuus. Viskisiepon mielestä tässä ei ole mitään pahaa, ja tämä on täysin ymmärrettävää. Tilan sijainti jo itsessään tekee sen, että tilavuokra on varmasti merkittävä kuluerä. Mutta uskon, ja tiedän, että lippujen hinnat tulevat olemaan maltilliset, sillä edelleenkään tämän tilaisuuden takana ei ole kaupallinen, voittoa hakeva toiminta.

Maltainen BBQ

Suomen Mallaswhiskyseuran perinteinen BBQ-iltapäivä oli tänä vuonna 11.6. Perinteitä noudattaen oli tasting, grillisapuskaa ja rentoa yhdessäoloa. Perinteistä poiketen tällä kertaa bourbonit loistivat poissaolollaan ja paikka oli tällä kertaa One Pint pubi Ruoholahdessa. Viskisieppoa hiukan harmitti, että bourbonit oli sysätty (jälleen kerran) sivuun, sillä BBQ ja Bourbon sointuu niin hyvin yhteen. Mutta korvaavat viskit kyllä paikkasivat puutetta oikein maltaisesti.

Iltapäivä alkoi tastingillä. Laseissa pyörähtivät Port Ellen 26yo single cask (50%, Douglas Laing & Co.),Caol Ila 27yo single cask (50% Douglas Laing & Co) ja Ballechin 4th releases (oloroso-sherry matured), 46%, Edradour. Ballechin oli kyllä nyt kohtuuttomassa seurassa ja Viskisiepolla erityisesti Caol Ila toimi mukavasti. Mukavan leppoisan tastingin veti Janssonin Mika.

Sää suosi tapahtumaa mitä loistavimmin. Käytännössä pilvetön taivas ja hellelukemat loivat todella hyvät puitteet grillaamiseen. Grillaamisesta vastasi, kuten ennenkin, Jorma Hintikka. Ja hyvin vastasikin. Perunoita foliossa, erinomaisia katkarapuja, salaatteja ja mehukas pihvi täytti ainakin Viskisiepon mahan siihen malliin, että pyrähdykset tiskille olivat kohtalaisen matalalentoisia. Kiitokset kokille!

Sulattelu menikin sitten mukavasti jutustellen paikalla olleiden jäsenten kanssa. Kiitokset kaikille mukana olleille.

ps. Jos jollakin on hyvää kuvaa sapuskoista, saa vihjaista (hakkis _at_ iki . fi), niin laitan tänne esille.

Ennakkoa

UISGE 2012

Viskisiepon urkkimien tietojen mukaan seuraava UISGE tapahtuu 9.2 -10.2.2012

Paikka ei ole sama kuin viime vuonna, mutta pääkaupunkiseudulla maiskutellaan. Tila on myös reilusti isompi, ainakin Viskisieppo uskoo niin ;)

Lisää infoa tulee, kun on enemmän tiedossa (ja lupa kertoa). Muistetaan myös se, että tapahtumaa vielä suunnitellaan paljon, eli muutoksia voi tulla. Noilla päivämäärillä kuitenkin ollaan nyt menossa.

Ylläpidollista ongelmaa

Olen huomannut, että blogisysteemi poisti kaikki "reactions" -jutut (eli peukku ylös/alas). Lisäksi systeemi on poistanut kommentteja, joita on laitettu viime päivinä. Sieppo ei ole niitä sensuroinut, eikä ole tarkoitus jatkossakaan sensuroida kuin selkeät roskapostit. Sensuroija oli blogin automaattinen spämmifiltteri, kai se totesi kiitokset spämmeiksi... Olen ne nyt palauttanut takaisin. Kiitos.

Arvoisa arvio

Tuossa (taas) edellisen jutun jälkeen alkoi mietityttämään arvioiden esille laittamisen mielekkyys. Ajatus lähti harhailemaan, kun IS:ssä oli juttua, miten brittiläiset asiantuntijat ovat arvioineet Three Woodin aivan erilaiseksi ja huonoksi, kun taas UISGEn raati valitsi sen parhaaksi tapahtumassa. Lukiessani asiantuntijoiden kommentteja viskistä (mm. Whisky Bible 2009/2010), en niistä todellakaan tunnistanut nyt maistamaani viskiä. Ja pakko myöntää, että jos olisin aiemmin kuullut nuo arviot niin olisi saattanut jäädä maistamatta koko viski. Mutta onneksi ei niin käynyt, vaan UISGEssa tuli nuuskittua ja maiskuteltua viski.

Mistä johtuu tuo noin erilainen makuero? Forumilta on luettavissa, että kyseessä voisi olla eroavaisuus erien välillä. Sieppo ei ole maistanut aiemmin ko. pullotetta, joten en uskalla sanoa juuta enkä jaata. Mutta totuushan on, että viskit vaihtelevat todella paljon eri pullotusten välillä. Usein pullotuksen eron löytää lukemalla (laser)koodia jossain pullon kyljessä. Eikä tuo tieto todellakaan kerro asiaan perehtymättömälle juuri yhtään mitään. Hyvä esimerkki on mm. Ardbegin 10 yo, jossa L-versioiden välillä voi löytää suuriakin eroja. Kuinka siis arvioida viski, jonka "brändi" pysyy koko aina samana, mutta sisältö vaihtelee? Pitääkö perus-nautiskelijan opetella koodit?

Niin, arvioihin tulee aina suhtautua varauksella. Läheskään aina ei ole mainittu "pullotuserää", eli se käden ulottuvilla oleva versio ei todellakaan ole välttämättä samaa kuin mitä asiantuntija(raati) on väittänyt.

Onko tuo hyvä vai huono asia? Kuluttajan harhaan johtamista? Miksi brändiä/nimeä ei voisi vaihtaa jos sisältö muuttuu selkeästi? Tai edes muuttaa batch numeroa Aberlour a'bunadh tai Bunnahabhain Darrach Ur tyyliin? No, sieppo lisäsi edelliseen juttuun koodit niin hyvin kuin ne etiketin takaa oli tiirattavissa.

4x Auchentoshan

Viskisieppo ei juurikaan ole tänne laitellut maistelunuotteja, mutta vahvistakoon poikkeus säännön kun eteen tuli katettua 4 kertaa Auchentoshan. 3 näistä ainakin on saatavissa Suomesta ja yksi ymmärtääkseni vain (brittein) lentokenttien tax-freestä.

Auchentoshanin tislaamo on ollut Siepolla pitkään syrjässä laseista, mutta syksyisellä Skotlannin reissulla hommattu Bordeaux-viinissä kypsytetty viski herätti mielenkiinnon pitkästä aikaa, ja UISGE sitten lopulta toi taas Auchentoshanin pöytään. Mikäpä parempi tekosyy vaalipäivän maistelulle kuin UISGEn "vaaleilla" parhaaksi valittu Three Wood ja tislaamon muutama muu kumppani. Viskisieppo maisteli tällä kertaa puoli-sokkona, että edes tilkan saisi etiketin vaikutusta pois.

12 yo on Auchentoshania "puhtaimmillaan" niin hyvässä kuin pahassa. Kolmen kerran tislaus tekee viskistä kevyen, mutta samalla paljastaa helposti puutteet tai tuo esille ongelmat. Tuoksu on maltainen, kitkerä ja jopa maalin ohenteen tuoksua leijailee mukana. Onneksi luumun tuoksu auttaa. Maku on aika tyhjä, jossa mukana puuta ja viljaisuutta. Kokonaisuus ei ole huono, mutta aika paljon jättää toivomisen varaa.

Eli kypsyttäminen ja lopettelu viinipohjaisissa voisi tehdä hyvää, ja parantaa tuotetta. Näin voisi olettaa, mutta mites käykään.

1998 Sherry Matured (Fino) (omassa lasissa L102204) onkin jo aivan toista maata. Tuoksussa mm. viiniä, kermaista toffeeta, valkosuklaata, yrttiliköörimäisyyttä. Maku yllättää, sillä kuiva Fino viini on tehnyt viskistä (liian) kuivan ja kitkerän. Taustalla hometta, joka tosin on hyvän makuista, ei inhottavaa. Fino lopetus ei toimi Viskisiepon suussa kovinkaan hyvin. Aikaisemmista Finoista tulee mieleen Obanin DE, joka toimi paremmin.

Sitten UISGEN paras viski, Three Wood (omassa lasissa L102304). Pakko myöntää, hyvä viski. Tasapainoinen, sopivan makea, mutta kuivuu lopussa ehkä hitusen liikaa. Mausteita ("joulua"). Hiukan jään kaipaamaan "potkua", jota ehkä korkeammat prosentit toisivat tähän. Perustelen ajatusta viimeisen viskin nuoteilla.

1999 Saint-Julien Bordeaux -viinin läpikäynyt 58.2 % viski (L-koodia ei enää saatavilla tätä kirjoitettaessa) on nelikon voittaja, jättäen Three Woodin hopealle. Tuoksu on voimakas, tummaa suklaata, valkoherukkaa, pähkinöitä, vaniljaa. Maussa viiniä, vadelmaa, kirsikkaa, alkoholi yllättävän hyvin "hallussa", ja maku kestää pitkään!

Veden kanssa 1999 Bordeaux ja Three wood ovat yllättävän paljon "sukulaissieluja", ja tämän takia tuntuu että Three Woods voisi olla parempi vahvempana. Mutta täysin mutullahan tässä mennään.

Olipa kivaa ja mukavaa saada Auchentoshanin tislaamo taas makunystyröille. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa, ja sen jälkeen tehdyt muutokset vaikuttavat hyviltä. 12 yo on myös aivan kelpo tuote, mutta varsinkin punaviinissä tehty kypsytys näyttää sopivan Auchentoshanin profiiliin hyvin. Eikä tuo Three Woodikaan ollut yhtään huonompaa.

[edit 30.4: lisätty pullotuskoodeja mahdollisuuksien mukaan]