UISGE 2012 juliste

UISGE 2012 JULISTE

Jenkkimallasta

Uusiseelantilaisten viskien ja yhden australialaisen viskin maistelu (kts. edellinen vieraskynä) muistutti Sieppoa taas siitä, että mallasviskejä tehdään myös muuallakin kuin vain tutuiksi tulleilla ja turvallisilla alueilla. DownUnderista innostuneena Sieppo suuntasi nyt Single Malt -katseensa Amerikan suuntaan.

Aiemmin Sieppo oli tullut maistelleeksi McCarthy's Oregon Single Malt Whiskeyä, joten nyt oli aika katsella mitä muuta sieltä tulisi. Silmään osui Wasmund's Single Malt Whisky (huom. kirjoitus ilman 'e'-kirjainta) ja Hudson Single Malt Whiskey (ja tässä se 'e' on mukana).

Sieppo selaili omia vanhoja nuottejaan McCarthy's -viskistä ja  niiden mukaan se oli oikein hauska ja maistamisen arvoinen viski (huom. nuotit vuodelta 2007, paljon on voinut muuttua). Tuoksussa ruutia, aseöljyä, hedelmäisyyttä ja ruohon raikkautta. Maussa sama linja jatkuu ja lisänä on mukava savuisuus. Toki nuori ikä tuli esille tietynlaisena raakuutena.

Nyt sitten lasiin Wasmund's. Pullon hiukan epäselvän merkinnän mukaan kyseessä voisi olla batch SC-1 (tiedustelu tislaamolle menossa). Tämän tarkoittaisi, että kyseessä olisi tislaamon "super chipping" eli "erittäin lastutettu" kokeilu (lastutus on ihan Siepon omaa suomennosta). Kypsytysvaiheessa mukaan on siis heitetty iso kasa tammen lastuja, joiden avulla kypsytyksen vaikutusta on pyritty nopeuttamaan. Maltaan kuivatus on tapahtunut omena- ja kirsikkapuun savussa, joten kaikkea erikoista on siis tiedossa. Lisäksi etiketin mukaan viski on vain 4 kuukautta vanhaa, joten rohkeasti nenä lasiin ja viskiä makunystyröille.

Tuoksu on kyllä aika erikoinen. Selkeästi savuinen, mutta savu on aivan erilainen kuin ennen koskaan Siepon nenään osunut. Ekaksi tulee mieleen leppäpuun savu (savusaunaa lämmitellessä), joten omena- ja kirsikkapuun käyttö näkynee siinä. Tuoksussa myös kunnolla juureksia ja todella erikoinen teollinen kemikaali (maalin ohenne?) sekä pihkaista puuta. Tuoksu ei todellakaan ole Siepon mieleen. Tosin ohenteen (tms.) vaikutus pienenee, jos saa olla lasissa jonkin aikaa. Maku on ihan ok. Toffeeta, vaniljaa, savua ja kaukana lopussa tulee Siepolle mieleen juurekset ja erityisesti kyssäkaali (no haloo...). Puun vaikutus on selvä ja liiankin voimakas. Maun suhteen tätä voisi nauttia mielellään, mutta tuoksu kyllä tökkii. Ikää tosin ei noin nuoreksi olisi arvannut, johtunee "lastutuksesta", eli ei selkeää "new make" -menoa lasissa.

Sitten Hudson. Tuoksu on miellyttävä, ja mukana selkeästi ei-niin-tyypillisiä elementtejä. Hauska sitrus, selkeä vanilja ja mausteisuus. Punaisia omenia. Leipätaikinaa. Suussa yllättävän öljyinen ja mieto. Maku makea, kurkkupastillia ja hitunen nahkaisuutta. Juureksia. Ajan myötä selkää ruohomaista raikkautta ja omenaa, omenaa, omenaa. Puuta hitunen. Kaikin puolin nautittava viski ja selkeästi omaperäinen. Itse asiassa oikein hyvä, ja mukana ei ole oikein mitään mikä häiritsee.

Sieposta on hauskaa maistella maltaita myös ns. mukavuusalueen ulkopuolelta, sillä sieltä löytyy todella uusia tuoksuja ja makuja joihin ei tyypillisesti törmää. Yhtään sieppo ei tässä väheksy tai kutsu Skottien maltaita tylsiksi, näin ei saa tätä lukea.  

Mutta miten siis arvostella noita muun maailman Single Malt -viskejä? Pitääkö niitä aina verrata skottilaisiin? Onko ainoa oikea mittari skottilaiset ja jos ei, niin mihin? Tai pitääkö edes verrata johonkin? No, ainakaan uusien viskien maistelu ei ole tylsää, siitä on hyvä osoitus se kun maisteltiin Kaiapoita porukalla (edellinen juttu).

Vieraskynä: Viskiä maailman toiselta puolen

Tervehdys hyvä Viskisiepon blogin lukija. Ällös pelkää. Vakituinen ylläpitäjä ei ole kadonnut minnekään, vaan tämä on viskisieppoblogin ensimmäinen vieraileva kirjoitus. Itse Viskisieppo pyysi allekirjoittanutta tekemään visiitin jo siksikin, että tämän jutun maistellut viskit olivat hänen omalla harkinnallaan hankkimia.

Eihän se nyt kävisi mitenkään päinsä, että alan asiantuntija ja paikan päällä melkein vuoden viettänyt herrasmies arvostelisi maan tuotoksia. Johan siitä saattaisivat Uuden-Seelannin viskipiirit pahoin tuohtua!  Asiaan siis…

Skotlanti on tunnetusti viskimaailman keskus, vaan löytyy sitä toiseltakin puolelta maapalloa maisteltavaa. Australialaiset ja uusi-seelantilaiset viskit eivät varmastikaan yllä tunnettuudellaan samalla tasolle kuin skotlannin Glen -ne  ja Glen-nämä, mutta yrityksen puutteesta ei maorien maata ja suurta tuntematonta mannerta parane syyttää.

Siksipä Suomen Mallaswhiskyseura järjestikin matkan maailman toiselle reunalle maistelemalla minkälaisilla tuotteilla uuden maailman tislaamot yrittävät maailmaa valloittaa. Viskisieppo oli kerännyt maisteltavaksi vähintäänkin mieltä avartavan kattauksen, joka sisälsi takuuvarmoja yllätyksiä. Moni paikalla oleva oli varmasti ensimmäistä kertaa kyseisten viskien ääressä makumaailmaansa avartamassa.

Illan kattaus oli varsin monimuotoinen. Rankan raadin ruodittavaksi joutuivat seuraavanlaiset uuden maailman tisleet:

• Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia
• Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand
• Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand
• "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand
• Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand
• Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Illan viskeistä ehdottomasti eniten keskustelua nostatti Fitzpatrickin tislaamon Kaiapoi Whisky. Mitä kummallisin viski nostatti jo oliiviöljypulloon pakatulla olemuksellaan ihastusta ja vihastusta. Jo pullon myynyt kauppias oli todennut Viskisiepolle, että tätä kannattaa kokeilla, mutta odotuksia ei kannata asettaa korkealle.

Ja aikamoinen kokemus Kaiapoi olikin. Kyseinen tisle nousi ehdottomasti illan kuumimmaksi puheenaiheeksi. Jotkut ottivat lisää ja suurin osa karsasti. Vähintäänkin erikoinen juoma.

Lammerlawn tisleet sen sijaan maistuivat porukalle mainiosti. Nuorinta kymmenvuotiasta moni olisi voinut sanojensa mukaan veikata Skotlannin alamaan tuotokseksi. Hieman savuisempi 12-vuotias puolestaan meni skotlantilaisten saariviskien suuntaan.

Kahdesti kypsytelty Dunedin Double Wood  vei osan seuran jäsenistä henkisesti ajelemaan pikkubussilla Speysidelle. Sen verran hedelmäisiä ja alueelle tuttuja makuja viskistä löytyi.

Illan ainoa Aussiviski oli tislattu Bakery Hillin tislaamolla. Osa tislaamon maltaista on tuotu Skotlannista asti, mutta suurin osa on Australiassa kasvatetusta ohrasta peräisin. Aavistuksen turpeinen lopputuotos vajosi pitkälti sarjaan ”kiva viski”.
 

Illan viimeisenä maisteltu 24-vuotias Touch, Pause, Engage oli tislattu vuonna 1987. Uuden-Seelannin maajoukkue oli samaisena vuonna voittanut Rugbyn maailmanmestaruuden. Maa isännöi vuoden 2011 rugbyn MM-kilpailuja jonka kunniaksi kyseinen pullote julkaistiin. Iloisena uutisena maa voitti isännöimänsä kilpailut ja viski sai siten omalla tavallaan juhlapullon aseman.

Illan selvästi kypsynein viski sai osakseen ansaitsemaansa ihailua, vaikka olikin skottiserkkuihinsa verraten jokseenkin nuoremman oloista.

Vaikka yksikään illan viskeistä ei ainakaan allekirjoittaneella nostattanut niskakarvoja pystyyn, oli tämä tasting mitä mainioin osoitus siitä, että myös muualta kuin Skotlannista tulee maukkaita ja yllättäviä viskejä. Jos siis törmäät maailmalla oliiviöljypulloon, jonka kyljessä lukee Kaiapoi, niin koppaa lekkeri mukaan. Jos ei muuta, niin ainakin yllätät ystäväsi.

--------------------------

Sieppo kiittää lämpimästi Anttia (Herra Whisky) vieraskynäilystä (toivottavasti ei ole blogin viimeinen vieraskynä), mutta ei jaksa pitää nokkaansa kokonaan supussa. Alla Siepon omat nuotit illan viskeistä.

Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand

Kevyt kokonaisuus mutta maukas. Omenaa/päärynää ja ruohon tapaista raikkautta tuoksussa. Maussa maltaisuutta ja omenaa jälleen.  Ehdottomasti laadukas viski. Sieppo päätti hommata yhden kaappiin, kun vielä yksittäisiä kappaleita maailmalla liikkuu.

Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand

Viinimäisyys toimi hyvin. Tuokussa viiniä, voimaisuutta, tummaa sokeria ja hunajaa. Maussa kuivahko viinimäisyys ja mukavaa pippurisuutta sekä vaniljamaisuus tulee taas esille. Hiukan ehkä olisi toivonut prosentteja lisää ja sitä kautta ryhtiä, mutta kokonaisuutena oikein nautittava.'
 

Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand

Juu. Tuota. Kaurapuuroa sokerilla. Giniä. Maltainen. Kiva kun olit lasissa, onneksi ei ole koko loppupulloa kotona. No, pahempaakin viskiä on maistettu. Onneksi on tämä nyt maistettu. Hasselpähkinöitä. Ei kelvannut edes ilmaiseksi.

Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia

Tuoksussa nahkaa ja  tupakkia sekä punaisia marjoja. Hitusen savua ja sitruunan kuorta. Maussa hitunen savua, toffeeta, karamellia. Aika simppeli ja tyyliltään perusviski. Helposti unohdettavissa.

Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Namia! Pehmeää savuisuutta pehmeän sherryisyyden kanssa. Kumpakin vain hitunen ja kokonaisauus Lammelawmaisen kevyt. Kukkaketoja. Hunajaa. Turvetta. Sherryä. Siepon nokkaan tämä on petollisen hyvää.

 "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand

Tuoksu raikas ja kukkaketomainen. Päärynää, omenaa, banaanipirtelöä. Jopa valkeita herukoita. Maussa mallasta, viljaa, banaania ja vaniljajäätelöä ja karviasmarjaa. Ikää ei olisi arvannut noin vanhaksi mitenkään. Siepon mielestä hyvä viski, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Siepon UISGE-infosivu

Sieppo tekaisi blogiin UISGE 2012 -infosivun, ja linkki sivuun löytyy blogin yläreunasta (otsikon alta). Jatkossa Sieppo päivittää tuota sivua sitä mukaa, kun saa tietää uutta kerrottavaa.

Sieppo haluaa painottaa vielä kerran, että ei ole mukana järjestämässä tapahtumaa. Kerään infoa sitä mukaa kun pystyn ja tiedän. Sieppo toivoo, että saisi kasattua tärkeimmät asiat yhteen paikkaan, niin ei tarvitse hakea usesta eri lähteestä.

UISGE 2012 lähenee

UISGE 2012 (9.-10.2. - Vanha Ylioppilastalo), tuo jokaisen suomalaisen viskinystävän ehdoton tapahtuma, lähenee kovaa vauhtia ja tapahtuman ohjelmasta alkaa tippua tietoa. Lähiaikoina on tulossa mm. aikataulua tastingien osalta. Hyvä juttu, niin voi jo etukäteen hiukan miettiä mikä kiinnostaa ja mihin on sitten pakko päästä. Toivottavasti aikataulu tulee mahdollisimman pian, niin pääsee kirjoittamaan loma-anomuksia koko viikolle. Monella varmasti tuo työ haittaa harrastuksia, niin valintoja joutuu tekemään. Tapahtuma on molempina päivinä klo 15.00 - 22.00. Joku tasting voi kai alkaa jo ennen tuota kolmea, ainakin näin Sieppo on ymmärtänyt.

Forumilla  on mukavasti jo lueteltu mm. vieraita, joten kannattaa ehdottomasti katsastaa tuo juttu jos ei ole vielä silmään osunut. Siellä on myös tietoa, mistä voi kysellä hotellihuoneita, jos saapuu kauempaa paikalle. Tässä kuitenkin tuo vierasluettelo, joka tällä hetkellä on ilmoitettu (lisää on mahdollisesti tulossa). Kiva nähdä taas Gordon Muir paikalla, Sieppo suosittelee lämpimästi.

• Stewart Laing - Douglas Laing & Co
• James Steiner - Whyte & McKay 
• Willie Tait - Jura Distillery
• Claire Keene - Morrison-Bowmore
• Gordon Muir - The Whisky Tutor ( http://www.whiskytutor.com/ )
• Alistair Walker - Glendronach/Benriach
• Jennifer Graham - Cooley tislaamo
• Martin Markvardsen - Highland Park
• Jeanette Levis - Pernod-Ricard (Jameson)
• Donald Colville - Diageo
• Karen Fullerton - Ardbeg/Glenmorangie (LVMH) 
• Jonatan Östblom-Smedje - Maker's Mark 
• Dr. Inatomi - Suntory distillers ltd. (uusi)
• Vicky Stevens - Laphroaig Distillery (uusi)

Tänä vuonna UISGE näyttää laajenevan viikon mittaiseksi, sillä ko. viikon aikana on pubeissa tapahtumia ja erikoispullotteita tarjolla. Heti jos Sieppo saa tietää ohjelmaa, laitetaan se tänne esille.

Sieppoa ilahduttaa myös bourbonien mukana olo. Viime vuonna ne loistivat poissaolollaan, mutta foorumin mukaan nyt voisi olla noin kymmenkunta eri bourbonia tarjolla. Hyvä juttu, että valikoima laajenee. Valitettavasti vain näyttää samaan aikaan siltä, että kaksi loistavaa tislaamoa joutuu jäämään pois tapahtumasta; Glenfarclas ja Springbank. Todella sääli, sillä molemmat tislaamot ovat todella arvostettuja harrastajien keskuudessa ja olisivat ilman muuta kuuluneet tapahtumaan mukaan. Sieppo ei anna tuon kuitenkaan häiritä enempää, sillä maisteltavaa varmasti riittää.

Kuten sanottua, tapahtuma lähenee ja ohjelma tarkentuu koko ajan. Heti jos Sieppo saa lisää infoa, laitan sen luettavaksi.

ps. Sieppo ei ole mukana tapahtuman järjestämisessä!

Viskisiepon viskivuosi 2011

Sieppo on yleensä vuoden lopulla tehnyt pienen katsauksen viskijuttuihin omasta nokastaan katsoen, joten tässä nokitaan taas.

Vuosi 2011 toi mukaan vihdoin ja viimein viskitapahtuman Suomeen eli UISGE 2011 tapahtui helmikuussa. Hieno tapahtuma, ja hienoa, että tapahtuma saa jatkoa taas tulevana viskivuonna 2012. Kiitos järjestäjille, Gallows Birdille, maahantuojille ja ennen kaikkea mukana olijoille. Ennen tapahtumaa oli jonkin verran kritiikkiä ilmassa, mutta tapahtuman jälkeen on ollut hiljaista. Sieppokin pyysi jossain vaiheessa perusteluja tai syitä kritiikin esittäjiltä, mutta mitään ei kuulunut.

Muutama juttu maailmalta on jäänyt mieleen. Sergen todella hieno huomio viskien numeroarvosteluista (viittaus Dave Broomin haastatteluun) oli todella mukavaa luettavaa. Toinen mieleen jäänyt juttu on Ian Buxtonin kirjoitus, joka on luettavissa täällä. Sieppo on ollut aina sitä mieltä, että viski on tehty nautittavaksi, ei säilytettäväksi. Parhaiten viskintekijöiden ammattitaitoa arvostaa arvostamalla tuotetta maistaen, ei säilyttäen kaapissa.

Uusi suomenkielinen viskiblogi, Eläväpullo, ilmestyi kartalle. Loistavaa, todella hienoa saada uusi suomenkielinen viskiblogi netin ihmeelliseen maailmaan! Aivan alkuvuodesta aloitti myös toinen suomalainen, tosin englanninkielinen, viskiaiheinen tiedeblogi Whisky Science. Todella mielenkiintoista luettavaa, ja haastavaa myös. Todella tervetullut viskiblogi. Toivottavasti molemmat blogin pitäjät jaksavat jatkaa kirjoittelua. Smoke on the Water on jatkanut edelleen aktiivisesti kirjoittelua, ja ainakin Sieppo seuraa sitä tarkasti. Kaikista arvioista Sieppo ei ole samaa mieltä, mutta sehän on koko viskiharrastuksen suola (ja tiedän, että menee myös toisinpäin kuten pitääkin). Iso kumarrus Hämeenlinnan suuntaan!

Valitettavasti Sieppo aikoo jatkaa myös oman blogin pitoa omasta, henkilökohtaisesta näkökulmastaan nähden, eikä aio antaa ulkopuolisten vaikuttaa sisältöön. Tämä blogi on edelleen "Hetken ajatuksia viskeistä ja viskiaiheista...", ja aina ei voi miellyttää kaikkia. Ehkä tosin kehumisen sijaan pitää keskittyä enemmän kritisointiin, kun se taitaa tulla luonnostaan.

Alkuvuodesta Sieppo laittoi omat tuntemuksensa vain Suomeen pullotetusta Rosebankistä foorumille. Sieppo löysi tuoksusta yhden aromin, joka on näköjään jäänyt elämään jo omaa elämäänsä. Tämä yksi sana, ja arvio, on jostain syystä noussut esille uudelleen ja uudelleen. Liimasta saa puhua, saippuankin saa mainita mutta rehellisesti havaittuja uusia nimikkeitä ei taida saada sanoa ääneen. Sieppoa lähinnä huvittaa välistä viittaukset siihen viestiin. Ja kuten jo aiemmin totesin, on se Rosebank yksi parhaista Suomeen tehdyistä pullotuksista tähän mennessä. Olisiko aika jo unohtaa ja jättää se tälle vuodelle, jos se niin häiritsee?

Siepolle 2011 oli ihan mukava viskivuosi ja toivottavasti 2012 jatkaa samaa rataa. Jotain uutta varmasti tapahtuu ja uusia näkökulmia avautuu, sen tietää jo nyt.

Hyvää, suvaitsevaa, maukasta, tuoksurikasta ja nautinnollista viskivuotta 2012!

Sláinte,

Viskisieppo

[edit joskus 2012: Sieppo huomasi vähän myöhään, että viskivuonna 2011 oli aloittanut kolmaskin suomalainen viskiblogi eli Viskiä, kiitos. Hienoa, ja pahoittelut Siepon jälkijättöisyydestä.]

Viskiä ja juustoa jouluna

Joulupöydän lopetukseen oli ilmestynyt juustoja, joten Sieppo pyrähti viskikaapille ja oli taas aika olla maistissa. Kokeillessa mennään välistä metsään (tai tällä kertaa navettaan), ja välistä löytyy mitä hienoimpia makuelämyksiä. Tässäpä Siepon kokemuksia.

Roquefort Papillon -sinihomejuuston kanssa Ardbegin Alligator toimi oikein kivasti. Hyvin usein sinihomejuuston kanssa juuri Islayn savuinen viski on hyvä oletus. Mutta vielä paremmin suussa räjähti Bruichladdichin Black Artin kanssa, varsinkin juuston suolaisuus nousi todella esille. Black Artin kanssa tuli mieleen enemmän viinin kanssa maistelu, kuin viskin kanssa. Bowmoren Tempest (batch 2) toimi joten kuten, mutta se siitä.

Rustique Camembertin kanssa oli siten hankalampaa, mutta myös palkitsevampaa.  Balvenien Port Woodin (47.6%) kanssa juusto oli yhtä makujen ilotulitusta. Lopussa todella voimakas ja puhdas salmiakin maku. Bowmoren Tempestin (batch 2) kanssa koettiin sitten täydellinen vastakohta. Saman tien mieleen tuli se hetki, kun kävelee sisälle navettaan ja kaikki se tuoksu iskee päin naamaa. Nyt sama "elämys" suussa moninkertaisesti. Argh, ja suun "desinfiointi"! Sieppo ei suosittele tätä kokeilua. Tai siis kokeilla saa, mutta Sieppoa ei saa syyttää yllytyksestä.

Chevrette on puolestaan aika mieto juusto, mutta silti maukas. Sen kanssa joutui tekemään hetken töitä mutta onneksi työ palkittiin. Auchentoshanin Three Wood toimi tämän juuston kanssa todella hyvin. Pähkinäinen maku ja hyvin tasavertaiset keskenään. Ainakin Sieppo piti paljon.

Jos viskin ja juuston yhdistäminen ei ole ennestään tuttua, niin suosittelen. Aina ei onnistu, mutta välistä toimii todella hienosti. Viskin kanssa pitää vain olla varovainen. Vain pienen pieni tilkka riittää kerrallaan, ja kannattaa ottaa vasta aika lopuksi (siis juusto ensin). Usein myös viskin laimentaminen vedellä kannattaa, sillä korkeat prosentit voi jyrätä juuston, vaikka muuten maut toimisivat yhdessä.