Vastaus on: Kanada

Jos et ole savolainen, et ehkä tiedä mitä on savolainen kierous. Vaikka olisit ollut tekemisissä savolaisen kanssa, et ehkä edes huomannut tulleesi kieroilun kohteeksi. Kokeilen avata tätä mystistä asiaa viskiharrastuksen kautta eli savolainen kierous viskiharrastuksessa.

Uisgessa oli kiva tavata tuttuja, ja mikäpä sen mukavampaa kuin se, että kanssaharrastaja, pyytämättä, lyö käteen kymmenen samplepulloa. Varoittamatta. Totta kai tämä ilahduttaa harrastajaa kuin harrastajaa. Ainakin tässä vaiheessa. Pussi narikkaan ja hauska ilta UISGEssa. Kotimatkalla sitten aloin tutkia käsin tuherrettujen merkintöjen sisältöä; Wiser's, Alberta Premium, Forty Creek.... Kanada. Tuo Kummelien vastaus kaikkeen, oli vastaus pussin sisältöön. Kerrankin siis oikein.

No, maisteluhan se oli edessä. Kerralla pullot eivät auenneet, vaan pieninä sarjoina. Lopulta nuottien parhaat tulisivat kohtaamaan lopputaistelussa keskipäivällä. Smoke olikin jo ansioituneesti käsitellyt niistä monta, melkein olisi tehnyt mieli kopioida tekstit sieltä.

Forty Creek - Confederation Oak Finish. Bottled 2010, bottle #3014. 40%

Tuoksussa vihanneksia ja alkoholi puskee läpi. Hitunen puuta ja sitruunan kuorta. Maku makea (ihan liian makea) ja juureksia taas. Kakkutaikinaa ja greippiä. Tyhjä. Onneksi vain sample.

Wiser's Legacy - Pot Still Rye. Bottled 2010. 45%

Missä rukiin vaikutus? Tyhjä, tylsä, sokerivettä.

Wiser's 18 yo. - Case No 208/3500. 40%

Tuoksu on alkoholia. Hitunen katkeruutta ja vaniljaa. maku yksinkertainen. Lyhyt. Alkoholia. Hitunen toffeeta alussa pelastaa, tai sitten ei. Hukkaan heitetty 18 vuotta.

Wiser's Small Batch - 43.4%

Tulipahan maistettua. Ja unohdettua. Tyhjä ja alkoholimainen.

Väliaika: Alkaako savolainen kierous viskiharrastuksessa hahmottua?

Alberta Premium 30 yo - 100% rye, bottled 2011, 8400 bts.40%

Tuoksu on hyvä. pehmeä, toffeeta, tummaa sokeria. Hitunen vaniljaa. Nyt päästään asiaan. Maku on, eh, sokeriliemi. Ruis puuttuu, tyhjä maku. Lyhyt. 30 vuotta ja tulos on tässä. Hohhoijaa.

Black Velvet 8 yo - Blendi, 40%

Perusviski, jota voi kaataa vaikka drinkkiin. Jos siihenkään.

Crown Royal Black - 45%

Tuoksussa parfyymiä, kirsikkaa, tummaa sokeria (ja se viinimäisyys puskee taas mieleen, samoin kuin viimeksi). Maku makeahko. Vahamainen. Nahkaa. Omenaa? Tämähän on juotavaa, toivon kipinä herää.

Canadian Club 6yo - Blended, 40%

Tuoksu ei toimi, maku ei toimi. Heippa.

Canadian Club 8yo - Sherry cask SC-020, 41.3%

Hitunen viiniä, alkoholi puskee tuoksussa läpi. Maku lyhyt, hitunen viiniä ja pippuria. Tuoksu ei toimi, maussa sentään jotain. Onneksi vain sample.

Canadian Club 20 yo - Bottle #145732, 40%

Tuoksussa puuta, mallasta, valkosuklaata, voita. Maku hitusen pippurinen ja voi/valkosulkaa täälläkin. Hedelmiä, marjoja (vadelma?). Tämähän on miellyttävää.

Lopulta edessä oli keskipäivän lopputaistelu, joka kutistui kaksintaisteluksi. Canadian Club 20yo tulisi kohtaamaan Crown Royal Blackin. Mieleen nousi kaksi punatakkista, keltaiset raidat housujen sivuissa marssivaa kanadalaista poliisia kadulla. Kumman lierihattu tippuu ensin ja hevonen pillastuu? Ei, ei toimi mielikuva, ei saa High Noon leffan tunnelmaa aikaan, sillä nyt ei ole paha vastaan hyvä vaan siedettävä viski vastaan toinen siedettävä viski. Lopulta Canadian Clubin 20 yo vie voiton. Se on hitusen monipuolisempi, tasapainoisempia ja ainakin Siepon suuhun sopivampi.

Kanada. Niin monta viskiä, niin monta turhaa maistiaista.

ps. Se savolainen kierous? Aukesiko? Saat 10 samplea käteen, mutta sisältö on, hmm, haastavaa. Maistelun vastuun tekeminen siirtyy samplen saajalle, antaja pääsee eroon. Kaikesta huolimatta, savolaiset juuren omaavana, arvostan elettä. Savolainen osaa arvostaa savolaisen kieroutta. Aina. JS, seuraava bourbon (tms.) Siepon piikkiin.

UISGE 2013 Siepon kokemana

Vanha

Kolmas UISGE takana ja "kolmas kerta toden sanoo". Vai sanooko?

UISGE 2013 järjestettiin siis viime vuoden tapaan Vanhalla, eli oli lupa odottaa entistä paremmin ja jouhevammin toimivaa viskin juhlaa. Ja toden totta, järjestelyt toimivat paikan päällä hyvin. Viime vuodesta oli otettu oppia, ja nyt mm. käytävät olivat leveämmät. Tämä ratkaisu selvästi lisäsi tilan tuntua, ja liikkuminen oli paljon miellyttävämpää kuin viime vuonna. Toki välillä oli ahdasta, mutta se kuuluu asiaan. Perjantaina jonoa oli myös ulkona, eli herää kysymys, alkaako Vanha käydä pieneksi? Sijainti on hyvä, ja Vanhan tyyli käy viskeille, mutta jos tila loppuu, niin se loppuu. Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin UISGE2014 on kalenterissa.

Hieno kaski!

Torstaina kun kävelin sisään, tuli ensiksi tunne, että viskien hinnat ovat nousseet edellisvuodesta. No, tästä tunteesta saan syyttää itseäni, mitäs olin päättänyt maistaa itselle mielenkiintoisimmat ensin alta pois, ja ne nyt sattuivat olemaan enemmän kuin pari lippua. Tarkemmin kun katseli, niin hinnat olivat minusta edelleen kohtuulliset ja mahdollistivat monien viskien maistamisen ilman, että budjetti meni pahasti miinukselle. Hyvä näin.

Tastingit olivat etukäteen markkinoituina aika tavallisen oloisia, ja edelleen moni sanoi, että olisi hyvä nähdä jonkun repäisevän ja tekevän oikein kunnon kattauksen kunnon hinnalla. Tosin jututettuani eri tastingeihin osallistuneita, oli niissä ollut todella hienoja ylläreitä mukana. Hieno juttu!

Mutta mieleeni jäi silti myös pari asiaa, joissa voi parantaa.

Tasting-huoneiden merkintä puuttui, ja järjestäjätkään eivät aina tienneet mikä on missäkin (näin kävi mm. omalla kohdallani). Opasteet ovat aina hyvä asia. Samoin tastingien myynti etukäteen hiukan takkuili. Järjestelmä ei ihan aina ollut kunnossa, ja kerran se lopetti myynnin aiemmin kuin piti. Välistä muutama tilaisuus oli  täynnä, koska maksutapahtuma oli jäänyt kesken. En tiedä kuinka kauan järjestelmä piti lippua varattuna näissä tapauksissa, mutta normaalisti käyttäjälle annetaan aika (esim. 5min), jonka aikana tilaus tulee viedä loppuun, tai lippu palautuu takaisin myyntiin. Lisäksi etukäteen ei ollut tietoa, milloin niiden myynti loppuu. Tätä kannattaa viilata paremmaksi ensi vuonna. Lippujen myynti netin kautta on hyvä asia, silloin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hankkia lippuja, eikä suosita pääkaupunkiseutua tms.

Ruokapuoli oli minusta huonompi kuin viime vuonna. Maksaa kehuttiin, mutta itse maistoin club sandwichin ja lampaan. Molemmat oli ok, mutta varsinkin lammas oli ihan liian pieni annos. Viime vuonna ruoka oli tuhdimpaa (possun kylkeä, makkaroita,..) ja toimi minusta paremmin  viskitapahtumaan. Muutama muu toivoi myös tuhdimpaa ja reilumpaa meininkiä, sillä täydemmällä vatsalla on mukavampi maistella. Toki ympäristö on täynnä ruokapaikkoja, mutta se olisi vaatinut sitten ulos lähtöä.

Loistavaakin loistavampi

Suurin harmitus UISGEn suhteen on tapahtuman markkinointi. Ja tämä kritiikki ei kohdistu järjestäjiin, vaan päättäjiin. On aivan naurettavaa, että asiallista tapahtumaa ei saa mainostaa kunnolla. Itse en nähnyt ainoatakaan järjestyshäiriötä, enkä myöskään kuullut niistä. Ja tupa oli täynnä ihmisiä, jotka kaikki maistelivat viskiä. Erään edustajan mukaan viinimessuilla tilanne ei ole ihan yhtä rauhallinen ja asiallinen. Ja ne viinithän nauttivat siis sitä "arvostusta". Hohhoijaa.

Ainiin, olihan siellä viskejäkin. Tuli tunne, että tänä vuonna sellaisia isoja huippuja ja "ehdottomia maisteltavia" oli vähemmän kuin viime vuonna. First Editions oli uutuus, mutta muuten mentiin yllättävän paljon viime vuoden meiningillä. Toki viime vuonna tuli markkinoille mm. Thor, ja Shackleton’s Replica teki hienon markkinoinnin ulkotilassa olleella teltalla. Lisäksi mm. Glenlivetiltä puuttui nyt tiskiltä Guardians, joka oli tosin osa tastingiä. Jälleen aivan loistava viski kaikessa hienoudessaan. Onnittelut tastingissä mukana olleille ja sitä maistamaan päässeille. Ardbegin valikoima oli myös ehkä yllättävän ohut.

Viskien arvioinnista tuli juteltua useammankin kanssa. Vähän oli tunne, että pelkkä aluejako ei ehkä toimi, vaan varsinkin isompien alueiden kohdalla pitäisi olla myös luokkia vähän iän mukaan. Tämä vihjeenä järjestäjien suuntaan, voisiko siinä olla päivittämisen paikkaa. Iso puheenaihe oli Cú Dhub, ja sen pärjääminen. Itse näen sen myös hauskana asiana, sillä se osoittaa, miten ennakkoasenteilla voi olla vaikutusta maisteluissa.

Kokonaisuutena miellyttävä ja mukava tapahtuma, jolle toivon jatkoa ensi vuonnakin. Oli todella mukava tavata muitakin harrastajia ja bloggaajia. Just peat It, hauskaa matkaa! Legless Scotsman, et ollut nimesi veroinen perjantaina; jalat olivat tallella. Savon suuntaan mietin vielä kiitoksen tasoa, palataan asiaan maisteluiden jälkeen. Mukavat juttuhetket SMWS:n ständillä, kunnon tapaaminen VYS:n kanssa sekä äärettömän hauska jutustelu kahden IVY:n jäsenen kanssa Jameson-pullojen luona. Oli myös lämmittävää kuulla, että UISGEn infosivustani oli ollut monelle iloa. Maahantuojille iso kiitos juttuhetkistä, erityinen kiitos Michaelille sekä Glenfiddichin edustajalle!

Suuri kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille, jotka teitte tapahtumasta hienon.

Muutama kuva löytyy täältä.

ps. Seuraavaan UISGEen aika kuluu siivillä pelaten kuvan peliä. Sitten pääseekin besserwisseröimään kunnolla ja briljeeraamaan ainakin 400 kysymyksen edestä.

Seurallista viskiä

Innostuin hiukan selvittelemään viskiseurojen ja -porukoiden toimintaa Suomessa SMWS:n VYS:n ja IWY:n lisäksi. Yritin udella esim. foorumilla eri seurojen henkilöitä ottamaan yhteyttä ja kertomaan toiminnastaan. Viskiporukat taitavat vain olla niin kamalan ujoja, sillä sain vain yhden vastauksen. Ainoa vastaus tuli taholta, joka ei ollutkaan minulla ennen tiedossa. Iso kiitos siitä! Lisäksi otin yhteyttä useampaankin porukkaan, ja vastausprosentti kyselyihini oli huimat 0%. Kovin vaikuttaa salamyhkäiseltä toiminnalta, vaikka samaan aikaan nettisivuja kyllä löytyy monelta.

Omalla kohdalla oli hauska yllätys huomata, miten monta rekisteröityä mahdollista viskiseuraa Suomesta löytyykään. Alla luetteloa löytämistäni (mahdollisista) seuroista. En osaa sanoa, miten kattava lista on, miten aktiivisia ko. seurat ovat, toimivatko ne enää edes, tai onko jokainen edes "täysiverinen" viskiseura. Jos nimi viittasi viskiin, otin sen mukaan luetteloon. Kannattaa siis lukea listaa tietyllä varauksella.

• Hämeenlinnan Viskin Ystävät ry 
• Irlantilaisen viskin ystävät ry (tämä ei ole sama kuin IWY, varmennettu!)
• Viskin Ystävät Single Malt ry
• Walkiakoski Whisky Club ry
• Whisky Beat Boozing Society r.y
• Helsingin kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan viskikerho ry.
• Helsingin viskinmaistajat ry
• Vaasan Whiskyveikot ry
• Whiskey-Club Extraordinary gentlemans ry 
• Whiskyföreningen vid Teknologföreningen rf  
• Pyhtääorientoituneet mallaswhiskyn ystävät ry

Tutkiessa oppii myös uutta. Whisky Beat Boozing Society ry on ensirekisteröity jo 1988. Jos kyseessä on todellakin viskiseura, olisi se Suomen vanhin rekisteröity seura. Irlantilaisen viskin ystävät ry on perustettu 1997 (ensirekisteröinti), eli se olisi Suomen  toiseksi vanhin rekisteröity viskiseura, ja SMWS olisi kolmanneksi vanhin (rekisteröity 1999). Kahteen ensimmäiseen en valitettavasti ole saanut mitään kontaktia, joten tiedot perustuvat puhtaasti PRH:n tietokantaan. Vaikuttaa ainakin siltä, että kovin aktiivista toiminta ei näillä taida olla, ja veikkaisin, että toiminta on myös aika paikallisella tasolla. Rekisteröinti ei myöskään kerro seuran perustamispäivää, sillä esim. Viskin Ystävät Single Malt kertoo sivujensa mukaan olevan perustettu elokuussa 1998, mutta rekisteröity se on vasta 2001. Rekisteröiminen myös vie usein aikaa, joten pelkkään rekisteröintipäiväänkään ei pidä tuijottaa.

Loppujen lopuksihan seuran iällä ei ole sen suurempaa väliä, mutta ainakin Siepolle tuli matkan varrella uutta tietoa. Ikää tärkeämpi tekijä on totta kai seuran jäsenet, toiminta ja aktiivisuus.

Lisäksi Suomessa toimii iso joukko rekisteröimättömiä porukoita. Ainakin Tammisaaren suunnalla toimii Sydspetsens Malt Whisky Sällskap, Kemissä Kemin seudun viskin ystävät, Turun Akateeminen Viskiseura, Kuusaan Viskiseura, Viskiseura whisKY, Juankosken Viskikerho,  ja Savonlinnassa on myös huhun mukaan toimintaa. Aikoinaan toimi myös Academic Whisky Club, mutta heidän toimintansa on tainnut hiljentyä. Varmasti löytyisi muitakin porukoita, kuten ainoa rohkea porukka, joka Sieppoa uskalsi lähestyä, eli 'Uisge Beatha Club Finland'. Porukka toimii Mäntsälässä viidettä vuotta. Alla klubin esittely suoraan heiltä heidän luvallaan:

"Suureellisen klubinimen taakse kätkeytyy neljä aktiivijäsentä ja kymmenkunta "sateliittia". Jäsenyys vaatii ehdokkaan tuntemista ja oikeaa harrastaneisuutta eikä vain tykkäämistä viskistä.

Klubi on vieraillut lähes kaikissa Suomen nimekkäimmissä viskikuppiloissa ja kolmen reissun tiimoilta 19 tislaamolla Skotlannissa. Myös molemmissa Uisgeissa klubin paidat ovat vilahtaneet.

Klubin toiminta-ajatuksena on pysyä irti kaikesta kaupallisuudesta, jäsenmaksuista sekä muusta järjestäytymiseen liittyvästä pakkopullasta ja keskittyä olennaiseen eli hankkimaan jäsenille hyviä edullisia viskejä ja pitämään hauskaa. Maistelukulttuurin ja kulinarististen nautintojen eteenpäinvienti on saanut tunnustusta jopa kitkerimmissä alkoholin vastaisissa keittiöhallituksissa.

Profiilia on tarkoituksellisesti pidetty matalalla vaikka klubipaidat onkin teetetty. Lisäksi meiltä löytyy yhteinen elävä pullo, tastingit lähes joka viikko ja jälleen uuden skotlanninmatkan suunnittelu ensi syksyksi."

Kannattaa myös huomioida, että ainakin VYS:lla ja SMWS:lla on aktiivista toimintaa eri puolilla Suomea. Jätin nyt tarkoituksella pois näiden seurojen paikallisklubit yms. Molempien seurojen sivuilta löytyy niistä lisää infoa.

Olipa seura sitten rekisteröity tai rekisteröimätön, Sieppo toivottaa joka porukalle viskintäyteistä jatkoa. Jos listalta puuttuu joku seura, tai mikä tahansa porukka haluaa kertoa itsestään lisää, niin laittakaapa kommenttia tänne, foorumille tai postia Siepolle. Minua ainakin kiinnostaa tietää, miten aktiivista toiminta Suomessa todella on.

Viskintäyteinen uutiskooste

Suomen Mallaswhiskyseuran ensimmäinen Whisky Bulletin on nähnyt päivänvalon. Uutiskooste tulee seuran jäsenille automaattisesti, mutta kyseisen julkaisun voi löytää piakkoin myös tasokkaista viski- ja olutravintoloista.

Käy ihmeessä nappaamassa tyylikäs julkaisu luettavaksi oluen ja/tai viskin rinnalle!

Hyväntekeväisyyshaaste viskien ystäville

Viskisieppo on osallistunut jo useana vuonna Movember-tapahtumaan, niin myös tänä vuonna. Tänä vuonna on vihdoin myös mahdollisuus luoda joukkueita. Haastankin viskinystäviä liittymään tapahtumaan mukaan, ja jos toimiminen viskijoukkueena kiinnostaa, niin perustamani joukkue löytyy nimellä "Viskikkäät Viikset". Joukkue ei ole missään nimessä rajattu vain yhden seuran jäsenille, vaan jokainen viskin ystävä on tervetullut mukaan!

Ja hyvät naiset eli Mo Sistat, te olette myös tervetulleita kampanjaan tukemaan viiksien kasvatusta. Mo Sistojen tehtävä on hankkia meille sponsoreita, joko joukkueelle tai yksittäiselle Mo Brolle.

Kaikki tuottohan menee hyväntekeväisyyteen, eli Suomessa kerätyt rahat menevät mm. Suomen Syöpäjärjestöjen käyttöön.

Vihreän saaren viskien herkuttelijat

Talouskriisi. Työttömyys. Sanoja, jotka viime aikoina ovat yhdistyneet kauniiseen Irlannin saareen. Guinness, tuo musta nektari. Iloiset laulut pubeissa. Viski. Ystävälliset ihmiset. Sanoja ja asioita, jotka lämmittävät paljon enemmän Irlannin ystäviä. Irlantilaisen Whiskeyn Ystävät. Kolme sanaa, jotka tarkoittavat Suomessa toimivaa viskiseuraa. Olethan siis tietoinen Suomen toiseksi vanhimmasta rekisteröidystä viskiseurasta? [huom. Siepon tietojen mukaan toiseksi vanhin, jos tämä on virheellinen tieto, niin saa ilman muuta korjata].

IWY (Irlantilaisen Whiskeyn Ystävät ry) on perustettu lokakuussa 1999, mutta taistelu viranomaisten kanssa lykkäsi virallista rekisteröitymistä lähes vuodella. Jäsenmäärä on tällä hetkellä noin kaksisataa, ja suunnilleen 25% jäsenistä on naisia. Pääasiassa jäsenistö majailee pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa, mutta myös ulkomailta löytyy seuran lähettiläitä. Saamani tiedon mukaan seura on soluttautunut Australiaan, Irlantiin, Jenkkeihin, Britteihin ja jopa Peruun saakka.

Kaksisataa jäsentä. Ei webbi-sivuja eikä oikein yhteystietojakaan missään. Onko kyseessä salaseura, johon pääsee vain valikoidut harrastaja? No, salaliittoteorioiden ystäville on tuotettava pettymys. Seuralla ei vain ole ollut sopivaa henkilöä laittamaan sivuja pystyyn, ja kun tieto on levinnyt puskaradion avulla, niin pakkoakaan ei ole ollut. Pitääkseen byrokratian minimissä seura ei peri liittymismaksua eikä vuosimaksuakaan. Jäseneksi pääsee, kunhan seuran jäsen suosittelee ja anomuksen osoittaa hallitukselle.

Tapahtumia seuralla on 3-5 kertaa vuodessa, ja lisäksi on tehty pieniä ekskursioita Suomen sisällä. Lisäksi yksi tapahtuma on kai ollut jopa Taipeissa asti. Omien tapahtumien ohella seura on pitänyt yhteisiä illanviettoja myös Suomen Mallaswhiskyseuran kanssa. Sieppokin on ollut kerran tai pari mukana noissa tapahtumissa, ja hauskaa on aina ollut. Kylmästä sodasta tai kyräilystä seurojen välillä ei ole ollut merkkiäkään, vaikka Irlanti ja Skotlanti kinaavatkin viskin alkuperästä. Ja se viskillä maustettu suussa sulava riimihärkä on vain aina ollut niin hyvää. Saako sitä muuten ostaa jostain?

Keväisin ja syksyisin seuralla on virallinen, sääntömääräinen kokous, ja yleensä silloin paikalla viskejä esittelee joku ulkopuolinen taho, esimerkiksi maahantuojien puolelta. Huhun, varman sellaisen mukaan, nyt syksyn kokouksessa tastingin vetää Jamesonin Brand Ambassador. Sieppo näki myös tilaisuuden kattauksen, ja ei voi muuta todeta kuin että vesi herahti kielelle. Ei siis kannata jättää Irlantia pois laskuista, kun hyviä viskejä ajattelee.

Jos kiinnostuit IWY:stä ja haluat olla sinne päin yhteyksissä, niin voit kirjoitella Matti Rädylle (matti.raty _at_ kolumbus.fi)

Sieppo toivottaa IWY:lle kaikkea hyvää ja odottaa uusia yhteisiä tapahtumia jatkossakin SMWS:n kanssa. 

Lottien eroja: Talisker 10

Se vanhempi versio

Talisker 10 on laskettavissa Siepon kohdalla yhdeksi porttiviskeistä, jotka aikoinaan viettelivät syvemmälle makujen ja tuoksujen maailmaan. Silloin sen pippurisuus, ja jostakin lukemani kuvaus "bee in your mouth" vakuuttivat. Valitettavasti kuitenkin ajan myötä se pippurisuus tuntui katoavan etikettimuutosten myötä. Nyt Alkon hyllyllä pönöttää taas uusi versio etiketistä, ja samaan aikaan vielä vanhempaakin versiota saattaa löytyä. Kansioiden selailun myötä nyt näyttäisi Siepon kohdalla olevan edessä neljäs versio etiketistä. Onneksi nyt tuli mahdollisuus testata rinnakkain edellistä ja uutta.

Vanhasta versiosta löytyy myös juttua Smoken blogista. Omat tuntemukset liikkuvat samoilla linjoilla. Tuoksu on ehkä hitusen tyhjän oloinen, jossa on savu esillä. Omassa suussa tulee mielikuva, että tässä viskin päälle rakentuu savu. Pippurisuus on tosiaan terävää, jopa pisteliästä (ei hyvässä mielessä). "Perusviski" kuvaa oikein hyvin tätä.

Ja uudempi

Uusi on erilainen. Tuoksu on pehmeämpi, ja väkisiin mieleen tulee sana "tummempi". Savu on enemmän piilossa, mutta havaittavissa. Aivan kuin savu olisi osa perustaa, mihin viski rakennetaan (toisin kuin vanhemmassa versiossa). Maku on pehmeämpi ja tasapainoisempi. Loppumaussa savu on jälleen piilossa, tosin tulee ajan myötä oikein hyvin esille. Pippurisuus on nyt Siepon mielestä kunnon pippurisuutta. Se ei ole pistävää kuten vanhemmassa, vaan "polttavampaa", kuten pitääkin. Jotenkin tulee tunne, että Talisker on nyt palannut takaisin juurilleen ja uudempi olisi iäkkäämmän oloinen. Ainakin Siepon suussa uusi toimii selkeästi paremmin kuin aiempi versio. Hyvällä tuurilla voi löytää vielä vanhan version myynnistä, joten jokainen voi toki kokeilla rinnakkain, oliko edellä olevassa mitään järkeä.

Tällä kertaa, ainakin Siepolla, uusi voittaa vanhan.