Viskisiepon nuhanokka on estänyt viime aikoina vakavammat viskien maistelut, ja lähinnä viski on toimittanut virkaa vilunpoistajana ja yskänlääkkeenä pieninä annoksina. Tukkoisuus ei kuitenkaan ole estänyt muuten seurata viskimaailmaa, varsinkin täällä Suomessa.
Erityisesti olen seurannut mielenkiinnolla Old Buck -viskin ympärillä käytävää keskustelua. Olen iloinen siitä, että media on myös huomioinut Mika Heikkisen työn viskirintamalla. Häntä haastateltiin mm. Arto Nybergin ohjelmassa ja myös lehdissä on huomioitu Mikan tekemä työ (mm. Kauppalehti). Vaikka Old Buck on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa varsinkin Jim Murrayn maininnan takia, ei tule myöskään unohtaa Teerenpelin tekemää arvokasta työtä suomalaisen viskikulttuurin, ja erityisesti valmistuksen, edistämisessä.
Mutta se mikä minua on hauskuttanut/ihmettänyt on Old Buckin ympärillä käytävä kiivas, välistä minusta jopa hiukan ylilyövä, keskustelu. Jo aiemmin mainitsin, että Old Buck herättää tunteita. En muista nyt äkkiseltään ainoatakaan viskiä, joka olisi herättänyt noin voimakkaista tunteita puolesta tai vastaan. Teerenpelin viski sai kohtalaisen neutraalin vastaanoton tullessaan markkinoille. Old Buckin ympärillä tuntuu, että keskustelu on saanut aivan uudet mittasuhteet juuri sen takia, että Murray sitä meni kehumaan. Jos Murray olisi valinnut minkä tahansa muun viskin vuoden mannerviskiksi, en oikein jaksa uskoa että samanlaista keskustelua olisi syntynyt (puhun nyt vain ja ainostaan Suomessa käytävästä keskustelusta). Miksi näin? Valitettavaa tässä keskustelussa on, että kohtalaisen harva on kuitenkaan vielä sitä maistanut, mutta silti sitä vastaan, tai oikeastaan Murrayn arvioita vastaan, käydään kovaa keskustelua. Murrayn arvio on
yhden ihmisen arvio, tosin julkisuusarvoltaan huomattava (sitä ei kai käy kiistäminen?). Mutta miksi sitä arviota ei voi hyväksyä yhtenä arviona muiden joukossa? Se, joka sitä käy maistamassa niin voi kokea ko. viskin aivan eri lailla kuin Murray, mutta myös hyvin samalla tavalla. Ilman, että edes alitajuntaisesti menee samaan suuntaan Murrayn kanssa.
Itse koen, että lähinnä samanlaista kiivasta keskustelua olen kokenut aikoinani, kun puolustin aika yksin Bourbon-viskejä mallasviskien keskuudessa. Muistan hyvin monia hienoja väittelyitä erään harrastajan kanssa Bourbonista (terveiset JS). Valitettavasti noita väittelyitä ei enää tule, kun hänkin on kääntänyt takkinsa ja hyväksyy tuon jalon maissiviskin osaksi viskien rikasta kulttuuria! :-) Näin myös moni muu harrastaja. Toki ei tietenkään kaikki, sillä viskistä joko pitää tai ei pidä. Ei pakolla voi pitää jostain mausta, se on jokaisen oma asia.
Toinen aihe aikoinaan oli Islay-viskien lähes pyhä asema. Menin joitakin vuosia sitten "julkisesti" arvostelemaan Lagavulinia (ja Islayta) yliarvostetuksi ja väitin, että Speyside tulee jossain vaiheessa esille. Sain aika mielenkiintoista kritiikkiä aikoinani, vaikka en sanonut missään vaiheessa Islay-viskien olevan huonoja tai mitään siihen viittaavaakaan. Tänään onneksi Speyside on kohottanut arvostusta Suomessa, kuitenkin niin, että Islay on edelleen aivan yhtä arvostettu alue. Toisin sanoen harrastajat eivät enää ole ihan niin jyrkkiä tietyn tyylin suhteen, vaan viskejä arvostetaan paljon laajemmin ja keskustelu on "pehmeämpää". Tosin värikästä, mutta ei niin jyrkkäjakoista.
Molemmat edellä olevat huomioni ovat
minusta ja minun näkökulmasta erittäin hienoja kehityksiä suomalaisessa viskikulttuurissa (eri mieltä saa tottakai olla). Viski on äärettömän monipuolinen juoma, josta löytyy todella monipuolinen makukirjo. Toki väittelyä on ja tulee olemaan aina, koska kyseessä on makuasia.
Loppuhuomio. Itse en ole vielä tätä kirjoittaessa maistanut Old Buckin batch #2 -viskiä. Tästä johtuen en voi siis sanoa yhtään, onko Murray
minun mielestäni (1)täysin väärässä, (2)osittain väärässä, (3)osittain oikeassa vai (4)täydellisesti oikeassa. Siitäkin huolimatta olen iloinen Old Buckin saamasta huomiosta/arvostuksesta ja odotan innolla kuulevani suomalaisten harrastajien
omia näkemyksiä viskistä, kunhan sitä on maistettu. Itsekin toivoisin pääseväni sitä maistamaan jossain vaiheessa.
