keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Tyhjää (ja) täynnä




Vuoden 2008 lasi on tyhjä. Hyvä tuontiolut on kadonnut nautiskelijan kurkusta alas. Mutta ei hätää, sillä vuoden 2009 lasi on vielä täynnä. Nyt se on kotimaista pienpanimoa, ja toivottavasti vuonna 2009 entistä useammin ja entistä monipuolisemmin.

Maukasta Uutta Vuotta 2009 kaikille viskin (ja oluen) ystäville! Toivottavasti olette nauttineet viskeistänne ja tulette nauttimaan niistä jatkossakin (kohtuudella). Hyvä viski on aina maistamisen arvoinen, mutta muistakaa, että hyväkin viski menee piloille, jos sitä nauttii liikaa kerralla. Michael Fraser Milneä (savolaisittain) tapaillen; älä humallu, tule lupsakalle päälle!

torstai 25. joulukuuta 2008

Tikulla silmään sitä...

...joka vanhoja muistelee. Siitäkin huolimatta Viskisieppo päätti istahtaa alas ja vilkaista omaa viskivuottaan 2008. Eikös loppuvuodesta ole aina tilinpäätöksen aika?

Viskisiepolle 2008 oli pelastava vuosi. Koko viskitouhu oli omalta osalta hiipumassa kokonaan unholaan. Osaltaan tuntui, että koko usko oman homman mielekkyyteen oli katoamassa. Onneksi sieppo pääsi taas lentoon, ainakin omien lentokykyjen raameissa. Nousukiito alkoi jo 2007 lopulla Christchurchin Whisky Galoren ihmisten myötä ja sanalla sanoen huipentui 2008 alkuvuoden aikana. Whisky Galoren ihmiset todistivat, että viskiharrastuksen EI pidä olla ryppyotsaista tai jäykkää. Ei harrastus vaadi joka ainoan viskin tuntemista, joka ainoan LOTin maistamista, joka ainoan nyanssin tuntemista. Harrastus vaatii intohimoa ja ihastusta omaan asiaansa. Vaikka sain maistella Galoressa paljon viskejä ilmaiseksi (paljon myös sellaisia joihin ei ole koskaan vara), suurin anti oli kuitenkin ilon palauttaminen maisteluun muiden seurassa! Kyllä skottilainen osasi auttaa suomalaista harrastajaa osoittamalla, että viskit ovat iloinen asia, jossa toisten ihmisten huomioiminen on todella keskeinen asia lasillisen ohella. Toisen arvostaminen, oli miten alussa tai jo gurun asemassa, on tärkeää.

Mitäpä muuta? Viskikaapin keskustelufoorumi on ollut mukava paikka jakaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa. Vaikka välistä keskustelu on voinut olla hiukan "luotaan pois työntävää", on se kuitenkin suomalaisen viskisiepon pesäpaikka. Virtuaalisesti ei viskiä tosin vielä maistella sentään (onneksi), mutta muuten foorumi yhdistää meitä ympäri Suomen ja maailman. Viskisieppo on ainakin saanut paljon uutta ajateltavaa ja ajatuksia sieltä. Ymmärtänyt uusia näkökulmia ja uskoo, että on avarakatseisempi kuin ennen. Foorumi on myös minusta vaikuttanut selkeästi aktivoituneen vuoden aikana, tosin ylläpitäjä voi toki tarkistaa tuntemuksen vääräksikin.

Suomalainen viski sai huomiota maailmalla. Siitä ei sen enempää, tuohon liittyvät vuodatukset löytyvät siepon osalta aiemmista teksteistä.

Mallaswhiskyseura pääsi myös jo kohtalaisen kypsyneeseen ikään, kun seura vietti 10-vuotis juhliaan marraskuussa. Kunnioitettava saavutus Suomessa, jossa kuitenkin alkoholipolitiikalla on omat hienot tapansa toimia. Ehkä seura(mme) on osaltaan vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja ennen kaikkea edistävästi. Ainakin jäsenmäärä tuntuu olevan mukavassa kasvussa ja viimeisten hakemusten myötä viskisiepon pesintäalue laajenee entistä laajemmalle alueelle, ainakin Itä-Suomen läänin suuntaan oli havaittavissa selkeää reviirin kasvua. Hieno homma!

Viskivalikoima myös suomalaisessa myymälässä on selkeästi kohentunut ja vaikuttaa, että on edelleen kohentumassa. Tämä on hyvä uutinen. Viskisieppo ostaa mieluummin haluamansa/tarvitsemansa Suomesta, jos se vain on saatavilla, ja saatavilla kohtalaisella hintakuilulla verrattuna esim. Saksaan. Eli siis ostotapahtuma on edelleenkin ehdollinen. Toki meillä on vielä paljon kuromista valikoiman suhteen esim. Ruotsiin verrattuna, mutta ehkä asiakaskuntamme ei vielä ole tarpeeksi laaja vastaavaan. Valitettava asia on asiakkaiden syrjiminen, jos todellakin liikkeen lippulaivan tuotteita ei ole mahdollista tilata muihin liikkeisiin. Tuo eriarvoistaa lajitoverimme eri puolilla maatamme. Samaa toimintaa oli kuulemma havaittavissa myymäläsiirtojen suhteen, kun viskisiepot haalivat käsiinsä vain Suomen markkinoille suunnattua BenRiachin pullotusta. Valitettavaa asiakaspalvelua liikkeeltä, jolla ei ole kilpailutilannetta Suomessa.

Eipäs unohdeta oluita, erityisesti kotimaisia. Hienoja kotimaisia oluita pienpanimoilta on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Todella positiivinen muutos myös suomalaisen olutkulttuurin kannalta, sillä nyt valittavana on muutakin kuin aina sitä yhtä ja samaa massatuotetta (jolle myös on oma paikkansa kulttuurissamme).

Kaikkea muutakin pientä on matkalla tapahtunut, mutta mitäpä sitä menneitä enempää muistelemaan. Vuosi 2009 on nurkan takana ja uudet kujeet sitä myötä.

Lopuksi voisi tietysti heittää pari toivetta tulevalle vuodelle. Olisi loistavaa nähdä ihan oikea viskifestivaali Suomessa. Ei minkään muun festarin oheistuotteena, vaan omana (pienenä) tapahtumana. Toinen toive voisi vaikka liittyä suvaitsevaisuuteen. Viski on hyvää, jos se omassa suussa maistuu hyvälle. Suvaitaan siis edelleen eriävät mielipiteet, oli sitten muitten haukkuma viski sitten miten hyvää tahansa omassa suussa. Ja toisinpäin. Oma maku, paras maku.

Hyvää viskivuotta 2009 kaikille. Sláinte!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Värikästä keskustelua

Viskisiepon nuhanokka on estänyt viime aikoina vakavammat viskien maistelut, ja lähinnä viski on toimittanut virkaa vilunpoistajana ja yskänlääkkeenä pieninä annoksina. Tukkoisuus ei kuitenkaan ole estänyt muuten seurata viskimaailmaa, varsinkin täällä Suomessa.

Erityisesti olen seurannut mielenkiinnolla Old Buck -viskin ympärillä käytävää keskustelua. Olen iloinen siitä, että media on myös huomioinut Mika Heikkisen työn viskirintamalla. Häntä haastateltiin mm. Arto Nybergin ohjelmassa ja myös lehdissä on huomioitu Mikan tekemä työ (mm. Kauppalehti). Vaikka Old Buck on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa varsinkin Jim Murrayn maininnan takia, ei tule myöskään unohtaa Teerenpelin tekemää arvokasta työtä suomalaisen viskikulttuurin, ja erityisesti valmistuksen, edistämisessä.

Mutta se mikä minua on hauskuttanut/ihmettänyt on Old Buckin ympärillä käytävä kiivas, välistä minusta jopa hiukan ylilyövä, keskustelu. Jo aiemmin mainitsin, että Old Buck herättää tunteita. En muista nyt äkkiseltään ainoatakaan viskiä, joka olisi herättänyt noin voimakkaista tunteita puolesta tai vastaan. Teerenpelin viski sai kohtalaisen neutraalin vastaanoton tullessaan markkinoille. Old Buckin ympärillä tuntuu, että keskustelu on saanut aivan uudet mittasuhteet juuri sen takia, että Murray sitä meni kehumaan. Jos Murray olisi valinnut minkä tahansa muun viskin vuoden mannerviskiksi, en oikein jaksa uskoa että samanlaista keskustelua olisi syntynyt (puhun nyt vain ja ainostaan Suomessa käytävästä keskustelusta). Miksi näin? Valitettavaa tässä keskustelussa on, että kohtalaisen harva on kuitenkaan vielä sitä maistanut, mutta silti sitä vastaan, tai oikeastaan Murrayn arvioita vastaan, käydään kovaa keskustelua. Murrayn arvio on yhden ihmisen arvio, tosin julkisuusarvoltaan huomattava (sitä ei kai käy kiistäminen?). Mutta miksi sitä arviota ei voi hyväksyä yhtenä arviona muiden joukossa? Se, joka sitä käy maistamassa niin voi kokea ko. viskin aivan eri lailla kuin Murray, mutta myös hyvin samalla tavalla. Ilman, että edes alitajuntaisesti menee samaan suuntaan Murrayn kanssa.

Itse koen, että lähinnä samanlaista kiivasta keskustelua olen kokenut aikoinani, kun puolustin aika yksin Bourbon-viskejä mallasviskien keskuudessa. Muistan hyvin monia hienoja väittelyitä erään harrastajan kanssa Bourbonista (terveiset JS). Valitettavasti noita väittelyitä ei enää tule, kun hänkin on kääntänyt takkinsa ja hyväksyy tuon jalon maissiviskin osaksi viskien rikasta kulttuuria! :-) Näin myös moni muu harrastaja. Toki ei tietenkään kaikki, sillä viskistä joko pitää tai ei pidä. Ei pakolla voi pitää jostain mausta, se on jokaisen oma asia.

Toinen aihe aikoinaan oli Islay-viskien lähes pyhä asema. Menin joitakin vuosia sitten "julkisesti" arvostelemaan Lagavulinia (ja Islayta) yliarvostetuksi ja väitin, että Speyside tulee jossain vaiheessa esille. Sain aika mielenkiintoista kritiikkiä aikoinani, vaikka en sanonut missään vaiheessa Islay-viskien olevan huonoja tai mitään siihen viittaavaakaan. Tänään onneksi Speyside on kohottanut arvostusta Suomessa, kuitenkin niin, että Islay on edelleen aivan yhtä arvostettu alue. Toisin sanoen harrastajat eivät enää ole ihan niin jyrkkiä tietyn tyylin suhteen, vaan viskejä arvostetaan paljon laajemmin ja keskustelu on "pehmeämpää". Tosin värikästä, mutta ei niin jyrkkäjakoista.

Molemmat edellä olevat huomioni ovat minusta ja minun näkökulmasta erittäin hienoja kehityksiä suomalaisessa viskikulttuurissa (eri mieltä saa tottakai olla). Viski on äärettömän monipuolinen juoma, josta löytyy todella monipuolinen makukirjo. Toki väittelyä on ja tulee olemaan aina, koska kyseessä on makuasia.

Loppuhuomio. Itse en ole vielä tätä kirjoittaessa maistanut Old Buckin batch #2 -viskiä. Tästä johtuen en voi siis sanoa yhtään, onko Murray minun mielestäni (1)täysin väärässä, (2)osittain väärässä, (3)osittain oikeassa vai (4)täydellisesti oikeassa. Siitäkin huolimatta olen iloinen Old Buckin saamasta huomiosta/arvostuksesta ja odotan innolla kuulevani suomalaisten harrastajien omia näkemyksiä viskistä, kunhan sitä on maistettu. Itsekin toivoisin pääseväni sitä maistamaan jossain vaiheessa.