Mallasta ja mahan täytettä

Pelkällä viskillä ei elä, ja ruokaakin tarvitsee. Ruoka vaatii myös hyvää juomaa rinnalle, eli kun vastaan tulee blogi, jossa ruoka ja hyvä olut yhdistetään niin pakkohan siitä on tykätä. Sieppo ainakin seuraa Rekolan Panimon Tuoppi & Sapuska blogia suurella ruokahalulla.

Viskihuuruja oluessa - Fuller's No.3

Eilisen Auchentoshanin jälkeen hypätään pitkästä aikaa pois tislatusta tavarasta ja maistetaan miedompaa mallasta. Liian kauas viskistä ei Sieppo kuitenkaan malta lähteä, ja aasinsiltakin on edelliseen juttuun aika käsittämättömän hyvä,  sillä lasissa on Fuller's Brewer's Reserve No.3. Tämä olut on kypsytetty 800 päivää Auchentoshanin tynnyreissä.

Fuller's kuuluu Siepon suosikkipanimoihin, joten on mielenkiintoista maistaa mitä Lowlandin viski  on tuonut tähän versioon. Viskitynnyreissä kypsytetyissä oluissa puolestaan on vastaan tullut välistä loistavia versioita, ja välistä pullotuksia, jotka hävisivät saman tien unholaan. 

Tuoksussa ensimmäinen ajatus Siepolla on "scrumpy cider". Ei oikein toimi oluessa, ja tarkempi miettiminen vie tammen suuntaan. Tuoksu on jopa välistä vallitseva ja latistaa intoa. Mukana myös humalaa ja maltaisuutta. Maku on yllättävän makea, Siepon makuun liikaa. Voimaa oluessa on 9%, ja tällä kertaa sen on mielestäni liikaa. Alkoholin tuoma "makea ote" jyrää ja pienempi prosentti voisi ehkä tehdä oluesta helpommin lähestyttävän (tällä kertaa).

Ja se viski on havaittavissa aivan selkeästi, sillä sehän lukee etiketissä! Mutta tuoksussa ja maussa en viskiä saa kiinni. Tuoksussa sen voisi olettaa olevan tuossa puussa, mutta tietämättä en alkaisi puhua viskistä.

Netin syövereistä olen lukenut hyvin positiivisiakin kommentteja tästä oluesta, mutta Siepolla valitettavasti putoaa viskikypsytetyissä oluissa kategoriaan "yksi pullo riittää".

Muutakin kuin Eino Grön

Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.

Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!

Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".

Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.

Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!

Häkeltyminen

Viskisiepon kauppareissulla tarttui mukaan mm. muutama kotimaisen pienpanimon tuote. Tässä nyt vielä mitään niin ihmeellistä tietenkään, mutta kassan luona sattui kummia.

Kassaneiti otti pullon käteen ja kysyi: "Saako tämän laittaa lappeelleen?".

Siis mitä? Tässä vaiheessa Viskisieppo häkeltyi ihan oikeasti. Ihanko oikeasti kassa kysyi tuota? Loistavaa! Suomesta löytyy asiakaspalvelua vielä, ja on mahdollista saada olut kaupasta kotiin sekoittumattomana (jos siis kyseisessä versiossa on esim. sakkaa mukana). Niin, tämä siis tietysti jos ei sitten itse kaada sitä olutta kassissa ylösalaisin... mutta se enää kuulukaan asiakaspalvelun piikkiin.

Tyhjää (ja) täynnä

Vuoden 2008 lasi on tyhjä. Hyvä tuontiolut on kadonnut nautiskelijan kurkusta alas. Mutta ei hätää, sillä vuoden 2009 lasi on vielä täynnä. Nyt se on kotimaista pienpanimoa, ja toivottavasti vuonna 2009 entistä useammin ja entistä monipuolisemmin.

Maukasta Uutta Vuotta 2009 kaikille viskin (ja oluen) ystäville! Toivottavasti olette nauttineet viskeistänne ja tulette nauttimaan niistä jatkossakin (kohtuudella). Hyvä viski on aina maistamisen arvoinen, mutta muistakaa, että hyväkin viski menee piloille, jos sitä nauttii liikaa kerralla. Michael Fraser Milneä (savolaisittain) tapaillen; älä humallu, tule lupsakalle päälle!

Parveilua

Viskisieppo on lajitovereineen aina välistä parveilevaa lajia, vaikkei varsinaista muuttoaikaa olekaan. Parveilun ansiosta kuulopuheita kuuluu välistä sähköisiäkin sähkötinlinjoja pitkin. Nyt vaakkumista tai sirkuttelua (kukin valitkoon sopivamman äänen kuvaamaan viskisieppoja) kuului oluen merkeissä. Ja mikä parasta, Suomi-oluiden merkeissä. Pari viestiä sitten kävin mielikuvamuuttomatkalla makujeni saattelemana Huvilassa ja siitä innostuneena selvittelin lisää.

Totta todellakin, erääseen Kauppaketjuun on ilmestynyt mm. Huvilan pulloja ihan vakituisemminkin. Valitettavasti muuttokausi Joutsenella ja Kalpealla Alella on vasta käynnissä pääkaupunkiseudulla, mutta toivon mukaan leviää hitaasti ja maukkaasti myös muualle. Tottahan nautiskelijoita löytyy koko Suomesta, ei ainoastaan lumettomalta vyöhykkeeltä. Lisäksi kuulemma mm. Myymälässä Punavuoressa on myös tarjolla pienpanimoiden tuotteita. Suru-uutinen on, että laatikko (20 plo) ei meinaa kiertää edes kuukaudessa kaupasta asiakkaalle. Viskisieppo ei asiaa tiennyt, mutta hoitaa jossain vaiheessa lämmikettä kotiin.

Talvi on siepoille aina lämmittelyn aikaa. Siispä talvioluiden tuloa lauleskelee aina iloisin mielin. Nyt huhu kertoo, että VASPin Talvi olisi tarjolla mahdollisesti viikolla 44 edellä mainituissa osoitteissa. Ja Huvilankin Hyvää Tuomasta sopivasti Joulun alle viikolla 45. Meheviä juoruja, joissa uskon kyllä olevan todella suuri totuuden siemen. Viskisiepon syväkurkku on mallaspuolen asiantuntijalähteitä.

Mutta ei hyvää, jos ei myös liian karvastakin. Sain myös kuulla meidän, ja myös ravintoloiden, valinnoista oluiden suhteen. Edelleen, hyvin usein niin kuluttaja kuin ravintolakin tekee ostopäätöksen prosenttien mukaan. Laatuoluiden kanssa en soisi enää moista näkeväni, ehkä ns. helppoa juotavien kanssa, joiden tarkoitus on ainostaan sammaltaa lauluääntä. Toki ymmärrän ravintolan näkökannan, mielummin otetaan rajalliseen valikoimaan niitä, mitä ei kaupasta löydy ja tämä tietysti ohjaa helposti yli kaupan prosenttien. Ja tästä tietysti ymmärtää kuluttajan tilanteen. Tokihan nyt kun pubiin lähtee, mielummin ottaa sitä mitä kaupasta ei saa. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun niitä Suomalaisia (artesaani-)oluita ei saa oikein sitten kummastakaan. Ravintola syyttää kauppaa ja kauppa prosentteja ja kuluttaja kaikkia...vai miten se nyt oli? Onneksi toki poikkeuksia löytyy niin ravintolapuolelta kuin kaupankin puolelta!!

No niin, viskisieppo rauhoittuu nyt edellisen "paatoksen" jäljiltä ajattelemalla Joutsenen lentoa kesäisen järven yllä. Rauhoituksesta huolimatta myös nauttii sitä.

Suuri kiitos kaikille niille, jotka jaksatte tuoda suomalaista olutkultturia myös olohuoneisiimme. Tekemällä laadukkaita, maukkaita ja erilaisia oluita rikastutatte suomalaista makukirjoa. Tuomalla niitä kauppoihin ja myymällä niitä, mahdollistatte kuluttajalle valinnan mahdollisuuden (vaikeuden, ei kai nyt sentään). Nyt on kuluttajana aika vastata alkavaan tarjontaan ja osoittaa, että hyvälle, maukkaaalle, erilaiselle ja laadukkalle kotimaiselle oluelle on kysyntää.

ps. Vaikka tekstissä vilahti vain muutama panimo, niin kiitos myös muille pienpanimoille ja panimoravintoloille. Yhteen ei aina saa kasattua kaikki nimiä.

Huvilassa käynyttä

Nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin. Suomen kaupoissa lisääntyy suomalaisten panimoiden oluet, eikä aina ole kyseessä vain se-perus-lager. Laitilalta on hyllyssä mm. Kievaria ja nyt huomasin Huvilan pullotteita (mm. pale ale). Alkon puolelta löytyy muutakin Laitilaa ja Ahvenanmaan tuotteita ja Tampereen mallasta ja muitakin (pahoittelut niistä, joiden nimen nyt unohdin).

Onko suomalaisessa olutkulttuurissa tapahtumassa muutos? Elämmekö suurta murroshetkeä? Todella mieltä ylentävää nähdä suomalaisten pienpanimoiden (tai ainakin pienempien panimoiden) tuotteita kauppojen hyllyllä. Nyt meidän kuluttajien on aika vastata haasteeseen ja suosia erilaista suomalaista.

Oluita a'la NZ

Muutama epäilevä Tuomas on ihmetellyt, kun olen sanonut maistelleeni noin 140 (alla olevassa listassa tarkasti ottaen 136 jos laskin oikein) uusiseelantilaista olutta matkani aikana sekä muutama on pyytänyt listaa niistä. Kirjallisuudesta löytää lopulta aika vähän oluita sieltä päin, mutta onneksi tulin pitäneeni listaa (mukaan lukien omat makuarviot) oluista, joten tässä lista (siellä on muutama "virhe", mutta koittakaa kestää) . Olkaa hyvä! Alussa panimo ja jos maistettu useampi, suluissa oluiden nimet.

Aotearoa Breweries [MATA Artesian, MATA manuka]

Brew Moon[Amberley Pale Ale, Broomfield Ale, Dark Side Stout, Hophead IPA]

Canterbury Drought Wards beer

Croucher[Czech Pilsner, Hef, Pale ale]

Duncan´s Founders Organic Brewery[Fair Maiden ale, Generation Ale, Long Black, Readhead, Tall Blonde]

Good Bastards Brewery [Draught, Lager]

Green Fern Brewery Green fern

Green Man [Celt Ale,Dark Mild,Keller Lager, Lager, Premium Pils, Strong Ale (whisky barrel aged),Wheat beer]

Harrington´s [Belgium Tempest, Big John Special Reserve, Classy red, Finest Lager, Monsoon, Ngahere Gold, Pilsner,Razor back, Stout,Summer Ale,Wheat beer, Wobbly Boot]

Independent Breweries (NZ) LTD Ranfury Draugh

Invercargil Brewery[Alpine honey beer, Biman Golden Lager, Pitch Black, Stanley Green, Wasp]

K.E.A Brewing New Munster Pale ale

Limburg [Czechmate Pilsner, Hopsmacker]

Mac´s brewery[Black Beer, Gold all malt lager, Great White, Hop Rocker, Sassy Red, Sun Dance]

Matson's Brewery[Black, Pilsner, Silver Fern, XL Draught]

Moa Brewing Company[Five Hop Winter Ale, Harvest, Methode Moa, Moa Blanc, Moa Noir]

Monteith's [Celtic Red, Dobbelbock Winter ale, Golden Lager, Hearty Black, Original Ale, Pilsner, Radler, Summer Ale]

Pink Elephant[Imperiuos Rushin Stowt, Mammoth Strong Ale, Trumpet]

Renaissance Brewing Company[Discovery, Elemental, Perfection, Stonecutter]

Speight [Gold medal ale, Distinction, Old Dark, Pale ale]

Stainlager Lager

The Dux Brewing Co.[Ginger Tom, Bitter, Lager, Pale ale, Amber lager]

The Emerson Brewing [1812 India Pale Ale, APA American pale ale,JP, London porter, Maris Gold, Oatmeal stout, Old 95, Pilsner, Taieri George, WeissBier]

The Mussel Inn[Captain Cooker, Dark horse, Golden Goose,White Heron]

The Twisted Hop[Challenger, Golding, Honey Dew, Poplar Brown, Twisted angle]

Three boys brewery[Golden Ale, IPA, Pils, Porter, Wheat]

Townshead Brewery[Cathcarts NTA, Dinner Ale, Number 9, Three Piece Wheat, Weston's Best]

TUI East India pale ale

Waipa Brewing Co [Bitter, Kiwihead, Welsh Ale]

Waituna Brewing Co Taakawa

Wanaka Beerworks [Brewski, Cardona Gold, Tall Black]

White Cliffs Brewing [Mike's Mild, Mountain Lager]

Wigram Brewing[Bavarian Pilsner, Bristol Best Bitter, Dakota Dark, Harward Honey Ale, Munchener Dunkel, Spruce Beer, Vienna Lager]

Tasapaksua aakkostelua

Arki on pamahtanut kasvoille. Ihmisellä on miellyttävä tapa unohtaa helposti huonot asia, ja elää onnellisen tietämättömänä tyhjäpäänä. Minä unohdin, kuinka tasalaatuista litkua suomalainen perus-lager olikaan, ja nyt kaipaan NZ:n oluita kun "kuin hullu huudan rakkauteni perään".

Ihan totta! Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (vältän nimiä, niin ei tule likaa tuotesijoittelua) oluet voisivat tulla samalta panimolta. Ja kun vertailen eri panimoiden tummia, eipä erot kovin isoja ole. Ilolla totesin muutaman suomalaisen pienpanimon saaneen oluita A-kaupan valikoimaan. Onnesta ymmyrkäisenä ostamaan ja nauttimaan. Mutta ei. Hyviä tai ainakin kelvollisia, sitä en kiellä. Lähes samanlaisia, kyllä. Ei lopulta suuria eroja. Missä ovat erilaiset, rohkeat oluet? Pale ale? IPA? Bitter? Wheat? Pienpanimoiden omissa pubeissa? Hyvä että edes siellä, mutta ne tulisi saada kauppaan. Miten muuten suomalainen olutkultturi etenee, kun asiakkaalla on kaupan hyllyn edessä vaihtoehtona lager O ja lager K ja lager L?

Oluiden raaka-aineet alkoivat nyt myös kiinnostamaan. Suomalainen ohra taitaa olla suurimmalla osalla, mutta miten humala? Tuotetaanko Suomessa humalaa oluen panemista varten? Jos ei, olisiko siinä saumaa erottua muista?

Kiitos niille (pien)panimolle Suomessa, jotka edes yrittävät. Onneksi kuluttajalla on mahdollisuus valita edes pienestä joukosta, mutta valitettavan hankalaa on sen valikoiman löytäminen kotiin asti.

ps. En ole olutharrastaja. Olen oluen ystävä ja kuluttaja.

Nyyh - osa 1

Viskisiepon muuttoaika on lopuillaan, joten tehdaanpa pieni yhteenveto (valitan skandinaavisten kirjainten puuttumista). Varmaan kirjoittelen lisaa loppumausta, silla luulen taman matkan loppumaun olevan aika pitka ja nautinnollinen.

Whisky Galore

Michael, Andy ja Siona
(image copyright: Whisky Galore)
(Thank you Michael for the permission to use the image)

Valikoima ei takuulla ole maailman suurin (hyllyssa noin 450-500 mallasta), mutta palvelu ja ilmapiiri kaupassa on kylla aivan loistava. Michael, Andy ja Siona suhtautuvat intohimoisesti viskeihin ja auttavat jokaista asiakastaan todella lampimasti ja henkilokohtaisesti. Viime aikoina olen kyseenalaistanut omaa harrastustani, mutta heilta sain niin suuren piristysruiskeen, etta viskiharrastukseni taitaa taas herata enemman henkiin. Kaupassa tarjotaan maistiaisia, jolloin valinnan teko helpottuu huomattavasti. He myos karsivallisesti jaksavat etsia sinulle tilanteeseen sopivan viskin. Minulla tulee todella ikava heita, ja pala oli kylla kurkussa kun kavin heidat hyvastelemassa. Suosittelen Galorea jokaiselle lampimasti, ja jos joku blogin lukija tuonne sattuu eksymaan, kertokaa minulta terveiset. Michaelin kanssa ehdin tehda suunnittelemani "haastattelun", ja palaan siihen myohemmin.

I do not know how to thank Whisky Galore enough. I am speechless. Thank you all. I hope we will meet again.

Uuden-Seelannin viskit

Olen ollut Lammerlawn ystava useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti tuo merkki on poistunut markkinoilta. Milford on periaatteessa samaa, silla Willowbank-tislaamon suljettua loput viskit myytiin paikalliselle yritykselle ja nimi muuttui (samalla kypsytyspaikka vaihtui). Valitettavasti Milford ei ylla Lammerlawn tasolle, mutta kaikin puolin nautittava viski. Mita tulee (talla hetkella) maan ainoaan viskitislaamoon ja heidan tuotteisiin, lue edellinen kirjoitus.

Miedompi mallas

Olutkulttuuri yllatti minut todella positiivisesti. Maassa toimii todella paljon pien- ja ravintolapanimoita, joiden oluet ovat mita nautinnollisimpia kokonaisuuksia (toki poikkeuksiakin on). Moni panimo on aloittanut toimintansa vasta 1990-luvulla, joten kultturi niiden osalta on viela nuorta. Toivoisin nakevani Suomessa samanlaisen kehityksen, jolloin myos Suomen olutkultturi rikastuisi aivan uudella tavalla. Itse pidin summittaista kirjanpitoa maistamistani oluista ja listalle tuli yli 100 olutta. Osaa tuli maistettua vain pieni lasillinen, mutta muutamaan syntyi todellinen rakkaussuhde. Valitettavasti oluiden kanssa kaukosuhde ei toimi, joten joudun heittamaan myos niille hyvastit. Ruokakaupoissa oluita on myos paljon tarjolla. Lahikaupassamme oluita oli ympari maailmaa ja arvioilta sanoisin valikoimassa olleen ainakin parisataa olutta.

Hitunen siidereista. Yllattavan pieni valikoima ja suurin osa ei toiminut minulla ollenkaan. Muutama siideri loytyi, joista pidin edes hitusen (Redwood Cellars).

Niin, nyt on aika lennella takaisin kotiin kun kevat alkaa koittaa (syksy taalla). Viskisieppo on todella paljon nauttinut ajastaan taalla, ja nyt hiukan tuleva kulttuurishokki pelottaa, kun kavelen Prismaan ruokaostoksille. Missas ne lambicit ja alet taas olikaan....? Viskikauppakaan ei ole enaa 5min kavelymatkan paassa ja ilmaiset maistiaiset taitavat loppua ainakin nyt toistaiseksi.

Tätä lisää...

Ei, otsikko ei tarkoita, että viskisieppo olisi saanut pyynnön kirjoittaa enemmän näitä "juttuja". Ei, ei löytynyt maailmankaikkeuden parasta viskiä tai olutta, vaikka tällä kertaa lipsutaan taas miedomman (tislaamattoman) maltaan puolelle. Nyt puhun kulttuurista, rohkeudesta ja yksilöllisyydestä, joita kaivataan lisää Suomeen, tai erityisesti suomalaiseen olutkulttuuriin.

Sieppo vietteli lomaa ja lomallahan reissataan. Nyt suunnistelin tuonne eteläsaaren pohjoisosiin. Olut ei ollut asialistan ykkönen (näin perheellisenä ja ainoana autoilijana), mutta tilaisuuden tullen aina tutustuttiin myös paikallisiin nähtävyyksiin, tai siis panimoihin.

Panimoja riittää ja mitä yllättävimmissä paikoissa. Ties kuinka monella pubilla/ravintolalla on oma pieni panimo, jossa tehdään olutta oman ravintolan käyttöön. Hiukan isommat tekevät olutta sen verran, että sitä saadaan myyntiinkin eri puolelle maata, tai edes lähimmän kaupungin supermarkettiin.

Ehdottomana kohteena viskisiepolla oli Founders Brewery Nelsonissa. Founders on ensimmäinen Australasian alueella luomu-panimon statuksen saanut panimo. Panimolla oli mukava pieni kahvila, jossa pystyi nauttimaan oluita sekä lounasta (luomua, totta kai). Panimolla on neljä olutta perusvalikoimassa, mutta jokainen niistä on todella herkullinen kokonaisuus. Suurustetun "mereneläväkeiton" kanssa mm. Long Black oli enemmän kuin nautinto. Pientä toimintaa, mutta taidolla, antaumuksella ja uskolla omaan osaamiseen.


Founders on kuitenkin mittakaavassa iso, kun vertaan löydökseen keskellä ei mitään (tai ainakin melkein). Onekakassa, SH60:n varrella, toimii "ravintola" Mussel Inn. Nimi ei ihan heti viittaisi real aleen tai olueen sen kummemmin. Mutta mitä vielä! Ravintolalla on ties miten monta omaa olutta valikoimassa, ja se todellakin sijaitsee ns. valtatien varrella mutta ympärillä ei juurikaan ole mitään asutusta. Miten ihmeessä tuo voi kannattaa, kysyn minä? Ehkä se ei olekaan kultakaivos, vaan elämäntapa? Ehkä oman oluen tekeminen ei olekaan pelkästään kaupallinen kysymys. Ehkä se on osoitus rohkeudesta ja uskosta omaan itseensä ja RAKKAUDESTA OLUEEN.

Olivatko oluet sitten loistavia, kun niistä nyt kerron? Olivat ja eivät olleet. Mussel Innin oluissa näkyi selkeästi käsityön leima, mutta ei negatiivisesti. Oluet olivat yksilöllisiä, ja vaihtelevat eri kertojen välillä. Käsityötä, mutta kaikessa hienoudessa. Ja oluiden prosentit ovat alhaisempia kuin monen suomalaisen keskarin. Kyseessä ei siis ole pelkästään "humalan aiheuttavan juoman valmistus".

Edellä olevat ovat vain raapaisu tämän maan olutkulttuuriin. Mutta kumpikin niistä laittaa minut väkisin miettimään tilannetta Suomessa. Sahti alkaa (onneksi) saada jalansijaa, ja sitä saa myydä muuallakin kuin Alkossa. Tilaviinit lisääntyvät Suomessa hurjaa vauhtia. Mutta missä ovat yksilöllisten oluiden tekijät? Olemmeko me suomalaiset niin lokeroituneet siihen perus-lageriin, että yksilöllisille, maukkaille, erilaisille oluille ei ole kysyntää? Onko pienten oluiden tekeminen taloudellisesti mahdotonta? Onneksi Suomessakin muutama "pienpanimo" rohkeasti tekee omia oluita, mutta kuinka monta "tienvarren panimoa" lopulta on Suomessa?

Eli otsikko on oikeastaan väärin. Ei tätä lisää, vaan tätä rohkeutta, olutkulttuurin esille tuomista ja yksilöllisten oluiden panemista Suomessa. Ei olut turmele. Ei juominen ole pahasta. Vain se, miten juodaan, pilaa koko oluen nimen (ja muidenkin juomien).

Päätän saarnani tähän ja nautin Mussel Innin nestemäistä leipää!

Mainioita maltaita

Uusi-Seelanti tunnetaan erityisesti loisteliasta viineistä ja vähemmän oluista. Harmi, sillä kuten muutaman kerran minäkin olen täällä todennut, vastaan on tullut aivan loisteliaita oluita. Tässä pieni katsaus miten minä olen kokenut tuon miedomman maltaan. Ei, en ole olutharrastaja joten älkää laittako päätäni pölkylle.

Perusolut on täällä ale tai tumma lager. Perusoluet ovat perusoluita, mutta minusta oikein kelvollisia. Muutama vähemmän-hyvä on toki tullut vastaan, mutta aina löytyy kaupasta jokaisen makuun sopivaa mallasta. Lisäksi lähes kaikilla panimoilla on useita tuotteita valikoimassa aina lagerista/pilsneristä tummempaan makuun, unohtamatta IPAa jne.

Sitten on näitä pienpanimoita joka lähtöön. Yhtenä kirkkaimmista (mielestäni) loistaa Renaissance-panimo. Panimolla vain neljä tuotetta valikoimassa, mutta jokainen on aivan käsittämättömän hyvä lajissaan. Lisäksi pullojen visuaalinen ulkonäkö on todella hemaiseva. Dux de Luxin lager on ehkä yksi parhaita mitä olen koskaan maistanut. Hyvin paljon Kukon tyylinen kokonaisuus, mutta mielestäni hitusen öljyisempi, humalaisempi ja maukkaampi. Aivan loistava lager mihin hetkeen tahansa. Viskisiepon sirkuttelijakin otti Dex de Luxin Lagerin omakseen.

Moa tekee käsityönä erilaista olutta eikä takuulla kaikkien makuun. Mutta siinä on sen panimon hienous; tuttu lajike mutta omalla tavalla tehtynä. Illan nautinto-olut löytyy helposti tuolta.

Mitäpä muuta. Brew Moon on pakko mainita. Panimo-pubi, jolta onneksi löytyy pullotettujakin oluita. Ale ja pale ale ystäville suosittelen ihan heti tuota. Pink Elephant jo nimellään loistaa silmään, mutta oluissa ei ole haettu mitään massamenekkiä. Kun prosentteja alkaa olla yli 7, vaatii olut jo muutakin kuin perjantai-illan ja kunnon pohjat. Kotikaupungin panimoista on pakko vielä laittaa loppuun Three Boys Brewery. Kolmelta veijarilta löytyy kolme perusolutta; pilsner, wheat ja IPA. Nuo kolme kattavat mukavasti kesäisen tarpeen ja jokainen noista nostattaa aina hymyn kasvoille.

Paljon on tullut jo maisteltua, paljon on vielä maistamatta ja valitettavasti paljon myös jää kokonaan maistamatta. Ja varmasti tuohon edellä mainittuihin voisin lisätä muitakin panimoita (Emerson, Harringtons, Monteith´s,...) mutta tuossa nyt mainittuina ne nyt päällimmäisenä mielessä olevat. Silti jo nyt tiedän, että jään kaipaamaan paikallisia oluita. Kulttuurishokki tulee olemaan kova, kun kävelen taas kotona lähi-Prismaan ja katsahdan oluthyllyyn. Täällä lähikaupassamme on tarjolla oluita ympäri maailmaa (lambic-, trappist yms -oluita) ja paikallisia herkkuja sulassa sovussa viini-hyllyjen vierellä.

The Beer Emporium

Lauantai-ilta ja hitunen ylimääräistä aikaa eli aika suunnistaa paikalliseen olutkauppaan. The Beer Emporium sijaitsee hitusen sivummalla keskustasta, mutta vierailu on vaivan arvoinen. Kävellen tosin jano voi yllättää, sillä keskustasta menee noin 30 min kävellen, mutta onneksi bussitkin kulkevat.



Kaupassa on yli 150 erilaista olutta eri puolilta maailmaa. Erityisesti minua kiinnosti paikalliset oluet, ja niitähän riitti. En alkanut niitä sen tarkemmin laskea, mutta parikymmentä panimoa varmaan on hyvä arvaus. Ja kyseessä mikropanimot ja pienpanimot. Massatuotteita kaupasta oli turha juurikaan etsiä. Paikallisten oluiden lisäksi valikoimassa oli kattavasti brittioluita, lambic-oluita, saksalaisia jne jne. Alla vasemmalla yleiskuva kaupasta ja oikealla paikallisen oluiden valikoimaa osittain. Kuvat pienentävät kaupan kokoa ja kaikki ei mahdu millään kerralla.





Ja täällä myös oli maistiaisia tarjolla. Tarjoilu pelaa ja ostotapahtuman teko tulee miellyttävämmäksi. Valikoimaa selaillessani aloin juttelemaan kaupan omistajan kanssa ja huvikseni heitin, ettei ole mitään suomalaista. No oli kuin olikin tulossa. Oli juuri saanut jotain ja alkoi tarkistamaan koneelta mikä sen nimi oli. Lapin Kulta! Kyllä! EI! Miksi? No, anteeksi hänelle annettakoon sillä hän ei juurikaan tiennyt suomalaisia oluita ja tuo oli se mitä hän oli saanut käsiinsä. Totesin ystävällisesti, ettei sitten muodosta tuon yhden oluen pohjalta koko kuvaa suomalaisista oluista. Vihjasin, että voisi laittaa ostoslistalle vaikkapa Keravalaista Portteria ja Sahtia.

Reppu täynnä ja kukkaro kevyenä suunnistin sitten kaupasta pois. Nyt on hyllyllä odottamassa useampikin olut joita pääsee maistelemaan. Asiakaspalvelusta vielä. Olisin saanut pahvilaatikon oluille, mutta kun olin bussilla niin sanoin pakkaavani ne parhaani mukaan reppuuni. Omistaja totesi, että on varmaan mukavampi jos pullot ei kilisisi repussa joten hän pakkasi jokaisen pullon YKSITELLEN paperiin. Ei voi kuin ihailla paikallista asiakaspalvelua!

Laimeampaa

Muutama kysely on tullut postiini oluista, joten päätin laittaa tuonne reunaan linkkilistaa olutpanimoista (ei kattava, ei täydellinen). Ainoa lista mitä lopulta tarvitsee löytyy Real Beer-sivuilta. Nuo minun laittamat linkit ovat linkkejä panimoihin, joiden tuotteet on maistettu ja (pääasiassa) hyviksi (mainitsemisen arvoisiksi) todettu. Muitakin (isoja panimoita) on maisteltu, mutta en laita, jollei ole mielestäni mainitsemisen arvoinen. Tuo lista ei ole missään erikoisessa järjestyksessä, mutta Moa on silti ykkönen (mm. vehnäolut, joka oli maustettu kirsikalla. Todella hieno ja onnistunut makuelämys)!!!

The Beer Emporium-kauppa on vielä testaamatta. Sieltä varmaan löytyisi vaaleanpunaista elefanttia ja länsirannikon mallasta. Laitan raportin kun ehdin siellä käydä. Suomalaista olutta ei näytä olevan, pitänee suositella edes sitä hyvää Portteria. Sahdin (tuoretuote) saaminen tänne ei ole ehkä realistista (ajallisesti ja tullin/MAF:in toimesta).

Viskisieppo laimenee oluisiin...

Oluita, luomuoluita, yksilöllisiä makuja, mikropanimoita, panimopubeja, ... oi tätä miedon maltaan määrää ja vaihtoehtoja. Ja nyt puhun vain paikallisista tuotteista.

Paikallinen viski-valikoima rajoittuu lähes vain Milford-viskiin, ja skotteja voi juoda myös muulloin. Whisky Galore toki tarjoaa mukavan valikoiman single maltteja Skotlannista ja kunnon bourboneita, mutta niitä nyt saa Suomessakin. Ainakin tilaamalla muualta. Näitä oluita taas ei (ainakaan helpolla).

Eli siis nyt taitaa viskisieppo laimentua ja keskittyä vain pääsääntöisesti mietoihin mallasjuomiin. Näitä oluita ei siis juurikaan ole koto-Suomessa tarjolla. Näitä oluita tulee ikävä. Jonkun suomalaisen pubin (tai HBF:n) tulisi repäistä ja pitää Downunder festivaalit. Sláinte, ei kun siis, Cheers!