Uisge. X. 2020. Piste.

Uisge X. on vietetty. On se vaan edelleen hieno ja leppoisa tapahtuma. Erittäin iso kiitos ja nöyrä kumarrus erityisesti UISGEn tiimille! Lisäksi tietysti kiitos kaikille maahantuojille, tislaamoille ja muille esittelijöille. Lopulta Uisgen hengen kuitenkin luovat osallistujat, jotka luovat leppoisan ja yhteenkuluvan tunnelman tapahtumaan. Tosin nyt pieni terveinen perjantaina osallistuneille parille herralle, jotka uhittelivat hoitavansa tiensä eteenpäin kyynärpäillä leukaan ja havainnollistivat puhettaan ihan konkreettisesti. Onneksi kuitenkin tuolloin tyhjässä tilassa. Tuollainen puhe EI kuulu Uisgeen, mutta onneksi en ole kuullut, että uho olisi siirtynyt käytäntöön.

Joku on saattanut ihmetellä tämän vuoden graafisessa ilmeessä, miksi X:n jäljessä on piste. Eikö X itsessään ole jo järjestysnumero? Onko se virhe? Ei, se ei ole virhe ja sillä pisteellä on myös merkitys. Merkitys voi olla isompikin kuin moni osaa odottaa.

Palataan tuohon pisteeseen myöhemmin ja katsotaan ensin, mitä tämä vuosi tarjosi Siepon mielestä. Ennen festareita pelkäsin hiukan, miten tämän vuoden maksujärjestelmä toimii. Olin onneksi pelkoineni aivan väärässä, ja kaikki on kuulemma mennyt ihan hyvin. Itselläni Google Pay lopetti toiminnan jossain vaiheessa, mutta onneksi kortin lähimaksu toimi koko ajan. Ymmärtääkseni mitään isoja ruuhkia ei muodostunut, vaikka kuittikone lauloi ja välistä piti naputella se PIN-koodikin. Ja onhan tuotiliote myös hauskaa luettavaa, kun lista jatkuu ja jatkuu listaten "pieniä" (suhteellinen käsite välillä) ostoksia perätysten.

Viskit? Kaikkia en maistanut, joten jätetään luettelematta sen tarkemmin. Hienoja irkkuja, skotteja, suomalaisia, jenkkejä ja mitä niitä nyt olikaan. Erinomainen mahdollisuus maistaa uutta, erilaista ja laajentaa omaa makumaailmaa. Siihen Uisge on erinomainen mahdollisuus.

Perjantain tunnelmaa

Vanha toimi jo yhdeksännen kerran Uisgen kotina. Itse tapahtuma toimii edelleen samalla tavalla kuin ennenkin. Tupa on täynnä viskien ystäviä, meininki on iloinen, ja koko sali on pelkkää viskin tuoksua. Valitettavasti vettä oli tänä vuonna tarjolla vain toisessa päädyssä salia. Lavan edessä olisi pitänyt olla kaksi vesipistettä, kuten aiempinakin vuosina (kuulemma astioita ei ollut enempää). Cafen buffa oli kyllä hyvä, mutta jälleen mietin se hintaa. Valitettavasti osallistujilla ei taida olla muuta vaihtoehtoa, jos haluaa syödä kunnolla. Niinkuin olen ennenkin todennut, tuohon pitäisi saada muutosta!

Mutta muutama asia on jatkossa ehdottomasti korjattava!

a) Uisgen viestintään on saatava muutos! Ei voi olla, että nukkavieru blogisti kerää joka vuosi nukkavierun infosivun, jossa fonttikin vaihtuu miten sattuu kesken sivua (hups, sori siitä). Toivon todellakin, että tämän vuoden infosivuni oli VIIMEINEN kerta. Nyt joku oikeasti mukaan Uisgen organisaatioon laittamaan simppeli nettisivu kehiin, hyödyntämään sosiaalisen median kanavat ja pitämään yllä ajantasainen tieto suoraan organisaatiosta. Nyt infon tieto on kerätty eri lähteistä ja kysymällä kysytty.

b) Tastingit. Ei voi olla jatkossa niin, että tastingit tulevat myyntiin viime tipassa. Ennen kaikkea nyt ne, jotka haluavat tastingin pitää Uisgessa, ottavat ryhtiliikeen! Tastingien pitäjät pitävät jatkossa huolen, että tasting on kunnossa ja sovittu ainakin 3 viikkoa ennen tapahtumaa. Jos ei ole, se jää pitämättä! Tänä vuonna nähtiin, mitä tapahtuu, kun se tastingien ilmoitus ja myynti jää viimetippaan. Lippusotkua ja epäselvyyttä! Lisäksi aikasempi ilmoitus palvelee niitä osallistujia, jotka haluavat miettiä, kumpana päivänä voisi tulla. Oikeasti tastingien pitäjät, nyt kuntoon asia, josta on valitettu monta vuotta!

Niin, se piste siinä X:n perässä. Piste kuvaa jonkin loppua, ja tällä kertaa se tarkoittaa yhden aikakauden loppua. Pahimmillaan se tarkoittaa, että nyt oli viimeinen Uisge. Kyllä, luit aivan oikein. Se voi tarkoittaa myös sitä, että nyt Uisgen on tarkoitus uudistua, ja miettiä itsensä uudelleen. Todellakin toivon, että se tarkoittaa uudistumista, eikä loppua. Ja ei, en vitsaile. Uskokaa pois.

Mitä uudistuminen voisi tarkoittaa? Ainakin edellä maininut ongelmat pitää korjata, eli siitä on hyvä aloittaa. Paikka? Uisge ei ole Vanhan tapahtuma, vaan se on järjestetty siellä. Mikäänhän ei sido Uisgea nykyiseen paikkaan, eli paikan vaihto voisi tuoda uuden ilmeen tapahtumaan. Paikan vaihto ei missään nimessä ole välttämättömyys, mutta se olisi mahdollisuus aloittaa "alusta". Metron varrelta voisi löytyä hyviäkin vaihtoehtoja niin idästä kuin lännestäkin ilman, että matka-aika kasvaisi yhtään kohtuuttomaksi kauempaakin tuleville.

Ja sen pisteen spekulointi ei ole vain Siepon spekulointia. Se piste on siellä tarkoituksella, eikä Sieppo ole sitä sinne laittanut. Oli uudistus sitten pieni tai iso, toivon todellakin että Suomen viskihörhillä on jatkossakin vuosittainen tapahtuma, missä harrastajat ja kuluttajat pääsevät suomalaisten tislaamojen ja maahantuojien kanssa samaan tilaan. Maistelemaan, haistelemaan ja juttelemaan.

ISO kiitos jälleen kerran palautteesta, jota sain pitämästäni infosivusta sekä höpinöistäni yleisesti. Lämmittää todella paljon, ja ne kiitokset ovatkin muuten ainoa ja oikea palkka, mitä saan ja haluan tuosta infosta ja blogista

Pohjanmaan kautta

Tarkkaavaisimmat lukijat ovat saattaneet huomata, että blogin päivitystahti on ollut todella railakas. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mitä tämän blogin kanssa pitäisi tehdä. Pitäisikö ottaa "blog kill" -kuva, postata se someen ja todeta, että loppu on ja heittää jutut bittiavaruuteen?

Omalta osaltani into blogin kirjoittamiseen on tipahtanut todella alas, varsinkin kun viime aikoina osallistumiset tastingeihin ovat jääneet todella vähiin. On myös monta muuta asiaa, jotka pahasti häiritsevät harrastamista. Lisäksi väsyminen harrastuksessa liittyy blogin kaikkien aikojen toisen postauksen tapaiseen ilmapiiriin (tislaamoita mainitsematta). Varsinaisesti en ole stressannut kirjoittamattomuuttani, mutta ehkä se on parempi sanoa ääneen, tai siis kirjoittaa, että blogin loppu taitaa olla lähellä. Somen puolella aion kyllä edelleen olla häiriköimässä.

Mutta ennen loppua pistetään vielä kerran epävirallinen UISGE-info tulille, kun ei sitä virallistakaan näy. Jokaisesta(!) Uisgesta olen tähän mennessä kirjoittanut infon, joten sen takia vielä (ainakin) kerran juhlavuoden kunniaksi jaetaan tietoa, jota saan haalittua kasaan. Mutta omat höpinäni kymmenennestä Uisgesta Uisgen jälkeen ovat näillä näkymin ne viimeiset sanat tänne. Saatan kirjoitella ennen Uisgea pienen yhteenvedon ajasta, jolloin blogia olen kirjoitellut. Tai sitten Uisgen jälkeen. Sekavaa? Hyvä, itsekään en tiedä. Jos jotain haluat kysyä, niin nyt on viimeisiä hetkiä. Saatan vastata, tai saatan olla vastaamatta. Saatan kirjoittaa yhteenvedon, tai saatan olla kirjoittamatta. Kymmenennen Uisgen maissa kuitenkin näillä näkymin tulee blogille piste. En sano, että "ei koskaan", sillä jos joskus into palaa niin palataan sitten.

.

Siepon Uisge 2019

Aloituksen hetki

Uisge on taas taputeltu, ja höpinän kirjoitus vain meinasi jäädä. Takana on yhdeksäs Uisge, eli ensi vuonna on juhlavuosi. Kun olen aiempina vuosina tapahtuman jälkeen kysellyt seuraavan vuoden tilannetta, on aina vastattu EHKÄ-muodolla. Tänä vuonna jo järjestäjien puolesta tuli aika selvä kyllä ensi vuodelle. Mikäpä sen hienompaa!

"Muuttumaton, muuttuva Uisge". Näin lukee vihkossa, ja minusta tuo kitetyttää Uisgen nykymeiningin täydellisesti. Uisge on selkeästi löytänyt oman tapansa toimia, ja homma toimii hyvin. Toki aina pieniä viilattavia kohtia löytyy, mutta kokonaisuutena ei valitettavaa. Ja samalla kun Uisge pysyy samanlaisena, se myös muuttuu sopivasti. Sopivan vähän, että vanhat siepot eivät hätkähdä, sopivan paljon, että jaksaa tulla uudelleen.

Glenlivetin laatua.
Single caskit ovat välillä huikeita!

Itse en kaipaa mukaan yhtään enempää oluita, kuin mitä tänä vuonna oli. Vähempikin riittäisi. Kyseessä on kuitenkin VISKI-tapahtuma. Toki rommit, oluet, grapat, tequilat ovat tervetulleita hyvin pienessä mittakaavassa, mutta toivottavasti niiden osuus ei ala lisääntyä. 

Viskien hinnat, pääsääntöisesti, olivat jälleen maltillisia. Hyvä esimerkki oli Uisgessa 3€ maksanut maistiainen pullosta, joka maksaa Alkossa n. 200€. Kiitos myös Pikkulinnulle, että se tuo vähän vanhempaa tavaraa tarjolle, vaikka maksukortti ei siitä niin tykkääkään. Iso kiitos  maahantuojille, järjestäjille ja ennen kaikkea osallistujille.

Minulle Uisgessa parhainta on maistaa uusia juttuja; pari uutta tislaamoa tuli lisättyä listalle, löysin vähemmän pitämästäni tislaamosta hyvän pullotteen, jäi iso odotus suomalaisesta juhlaviskista jne. jne. Kannattaa maistella avoimin mielin, ties mitä löytää. Myös mielipiteiden vaihto oli hauskaa, kun muutaman pullon luona osa oli haltioissaan, osa ei niinkään. Makuasia, paras väittelyn aihe!

Compass Box. Juvenilen
oli omalla kohdalla yksi parhaista.

Vielä kerran iso kiitos saamastani palautteesta info-sivustani. Ja korostan edelleen, että en ole mukana tapahtuman järjestelyissä ollenkaan, ja sivun pitäminen on puhdas harrastus ja pontimena halu jakaa tietoa harrastajille. Lauantaina jonotin sateessa muiden mukana sisälle. 

Joka vuosi olen toivonut, että se vuosi olisi viimeinen vuosi, kun pidän info-sivua. Lopetan sen kirjoittamisen enemmän kuin mielelläni vaikka heti, jos Uisge pystyy tekemään viralliset sivut. Lupaan kuitenkin, että info-sivu tulee ensi vuonnakin, jos sille on tarvetta. Ulkoasuun en silti aio panostaa enempää, vaikka onkin juhlavuosi.

Sláinte!

Osittainen yllätys. Positiivinen sellainen!

Pitihän se maistaa,
että mitä voisi ehkä odottaa omalta kimppatynnyriltä.

HDCO.
Kuvasta puuttuu uusin VYS:n juhlapullo (kuvat epäonnistuivat)

Mallaswhiskyseuran 20yo juhlapullo.

Omar.
Mandariinibrändyssä lopeteltu oli mielenkiintoinen. Osa piti, osa ei.

Teerenpelin tuleva juhlaviski.
Ainakin itselläni toimi todella hyvin.

Molempien iltojen viimeinen. Jälleen.

Sherryiset muistelut

Lupasin viime vuonna aukaista kaikki juhlaviskini ja savuinen kattaus tulikin tehtyä hyvissä ajoin. Sherryisten kanssa meni hiukan viime tippaan,  sillä Macallanit aukesivat lopulta  vasta vuoden viimeisenä päivänä, ja tämän höpinän kirjoittaminen on vain kestänyt ja kestänyt.

Macallan on minun makunystyröitäni lähellä, tai ainakin oli. Harrastuksen alkuvuosina 90-luvulla normaalit 10- ja 12-vuotiaat olivat sherryisten viskien ns. "se lähtötaso", mihin monia muita verrattiin. Lisäksi 18-vuotiaat ja CS-versiot Macallanilta olivat todella hienoja viskejä. Sittemmin Macallanien laatu tuntui laskevan, Fine Oak oli minulle pettymys ja koko brändi alkoi mennä hienostelun, ja jopa elitismin suuntaan. Toki monia Macallaneja tuli maistettua, mutta ne jäivät vain merkinnöiksi nuottikirjaan.

Aika oli siis palata harrastuksen alkunesteeseen ja avata 10- ja 12-vuotiaat 1990-luvulta, ja uusin 12-vuotias Sherry Oak ja maistella ne rinnakkaain puolisokkona.

Tuoksussa uusi 12-vuotias pärjää kohtalaisen hyvin vanhalle 10-vuotiaalle. Tosin uuden 12-vuotiaan paljastaa esille tuleva alkoholin tuoksu ja pahvimainen tunkkaisuus. Vähän yksinkertaisen oloinen. 10 on raikas, tasapainoinen sherry, jossa mukana mausteisuutta ja hedelmiä.

Maussa vanha 10-vuotias on sitten selkeästi nykypäivää parempi. Uusi on ohuemman oloinen, nykypäivälle ikäparadoksimaisesti nuorempi, vaikka on vanhempi. Alkoholi puskee lopussa läpi. Vanha 10 on tasapainoinen, sherry on viskissä mukana koko ajan ja kantaa hyvin. Ei mikään sherrypommi nykymittareilla, vaan hienosti kypsytetty ja tasapainoinen. Jopa kevyt viski.

Mitä vanha 12-vuotias sitten tarjoaa? Tuoksu on sherryn juhlaa. Nahkaa, mokkaa, rusinaa,... hetken jopa käy tunne, kuin tuoksuttelisi tyhjää sherrylasia, ei viskiä. Upea, syvä tuoksu. Suussa öljyinen alku, ja sitten sherry pääsee valloilleen. Yllättävän kuivan oloinen, ja maussa taas nahkaa, hedelmiä ja mustaa kahvia. Pitkä. Mutta ei taaskaan nykypäivän mittareilla sherrypommi. Sherry ei jyrää, vaan on viskin kanssa hienossa liitossa.

Vaikka nykypäivän 12 otti lukua jo vanhaa 10-vuotista vastaan, ei ero ollut kuitenkaan niin järkyttävä kuin odotin. Ihan kelvollinen, ja tarjoaa paljon hyvää. Mutta ei niin hyvää, että kaipaisin sitä kaappiini.

Kymppikerhon höpinää

Tässä kai pitäisi olla juhlallinen blogikirjoitus siitä, että blogi täyttää tänään kymmenen vuotta.

Ja sattumoisin minulla (maksallani) on menossa kaksinkertainen "juhlavuosi", sillä 1997 alkoi  viskiharrastus omalla kohdallani ns. "virallisesti". Harrastusta siis takana 20-vuotta, blogia siitä puolet.

Juhlallisen tekstin sijaan tarjolla on kuitenkin höpinää, kuten niin monesti ennenkin. Ei edes nuotteja ns. juhlaviskistä tai -viskeistä.

Viskiharrastus on minusta myös yhteisöllinen harrastus. Ainakin minulle merkittävä osa-alue,  viskien ohella toki, ovat olleet kanssaharrastajat. Viskejä tulee ja viskejä menee, mutta ilman väittelyitä, lasin äärellä istumisia, kinasteluja nuoteista, oppimista, samplen vaihteluita, turhautumisia, ilahtumisia ja ihmettelyjä, olisi harrastus kuin jääpalalla laimeneva b-luokan blendi. Välillä on myös leimahtanut kuin liekityksessä, mutta lopulta on kuitenkin kilistelty laseja. Se, että viskit edelleen minua kiinnostavat, ja ennen kaikkea jaksan tätä kirjoittaa, on enemmänkin kanssaharrastajien kiusaamista (ansiota), kuin viskien ansiota. Tai no, myönnetään, kyllähän höpinän tuotannossa tilkalla viskiäkin on oma roolinsa.

Toinen hieno juttu tänä päivänä ovat suomalaiset viskitislaamot. Kaikille teille nostan lasillisen! Ja eipä unohdeta Uisgea. Sláinte! Ja kaikki te muut viskibloggaajat. Kippis! Viskiseurat. Terveydeksi!

Juhlistan (ai että, mikä ihana tekosyy) juhlavuottani korkkaamalla kolme (4) ekaa viskiäni, joiden takia viskien pimeä puoli vei mukanaan. Oli toki "maisteltu" ennenkin, mutta nämä ovat selkeästi ne syylliset lopulliseen turmioon. Alunperin piti korkata tähän juttuun joku tuosta satsista, mutta nyt nuottien preludina tulee vain juhlaviskien esittelyt.

Ensimmäinen noista viskeistä on Laphroaig 10 yo (ilman royal warrant -merkkiä). Ostin tämän ekalta työmatkaltani Lontoosta, ja aivan "sokkona" (sentään tiesin mitä single malt tarkoittaa). Tuohon aikaan joku opasti minua viinien kanssa niin, että mitä tylsemmän oloinen etiketti, niin sen todennäköisemmin huonoa parempi viini. Ei siis myydä nestettä ulkokohtaisilla ansioilla. Tätä ohjetta noudattaen selailin siellä hyllyn edessä viskejä, asiantuntemus huipussaan.

Seuraava työmatkani vei Sveitsiin, ja mukaan tarttui Bernin lentokentältä Macallan 10 yo (tai 12, en muista varmaksi, siksi "neljäs kolmas viski"), valkea boxi ja kartano keskellä. Viimeisenä tällä listalla oli vuorossa München ja Lagavulin 16 yo (White Horse -merkintä). Jos ei noilla olisi viskit kohonneet nuppiin, niin tuskin olisi ihan kovin monella muullakaan pullotteella lähtenyt homma lapasesta (ja kyllä, inhosin Bowmorea 2000-luvun vaihteessa). Homma lähti siis lapasesta ihan perusviskeillä, ei mitään erikoista tuohon aikaan.

Jossain vaiheessa kuluvaa juhlavuotta jokainen noista 90-luvun versioista kyllä aukeaa, ja vierellä ovat vastaavat versiot nykytuotannosta. Juttuja on siis tulossa, joten huhut blogini kuolemasta ovat ennenaikaisia. Hiukan kyllä pelottaa noiden maistaminen näin monen vuoden jälkeen. Onkohan makumuistiini jäänyt mielikuva pelkkä nostalginen henkäys, ja romuttuukohan koko harrastuksen perusta? Maistettavaksi jää.

Kiitos. Sláinte. Pidetään yhteyttä. Nostetaan lasilliset ja kinastellaan makuasioista.

Lähtöruutu

Virtuaalista viskiä

Mistä tietää, että blogistilla alkaa olla omat sanomiset vähissä? No siitä, että tehdään juttu muiden aikaansaamista jutuista.

Kyselin taannoin Facebookin ja Twitterin puolella apua teiltä, hyvät lukijat. Tiedustelin, josko tietäisitte suomalaisia viskisivustoja menneiltä ajoita, ja miksei myös nykyisiäkin. Kipinän tähän selvittelyyn antoi blogikollega "Smoke on the Water". Hän oli mennyt arvelemaan, että Viskisiepon blogi olisi vanhin Suomessa toimiva/toiminut viskiblogi. Kulauttamatta en tätä itse pystynyt nielemään, tai edes uskomaan.  Tämän seurauksena minua alkoi kuitenkin kiinnostaa, mitä kaikkia suomalaisia viskiaiheisia sivustoja on ollut olemassa.

Missään nimessä en väitä selvitykseni olevan kattava tai kestävän tarkempaa tieteellistä tarkastelua. Tämä ei ole historiankirjoitus, vaan viskinhöyryinen kurkistus, mitä on saattanut olla menneinä vuosina netin syövereissä, ja mitä on edelleen.

Olen tarkoituksella jättänyt joitakin sivustoja pois listalta. Moni viskiblogi ehti toimia vain noin 2-5 jutun verran, ja olen aika raa'asti jättänyt nämä listoilta pois. Tein siis täysin subjektiivisen luokittelun sen suhteen, minkä otan mukaan ja minkä en. Jos kuitenkin huomaat, että juuri sinun blogisi tai sivustosi puuttuu listalta ja että se sinne kuuluu, niin palautetta saa ilman muuta antaa. Mutta ennen kuin täysin hiillyt sivustosi puuttumisesta, ota viski ja huoahda. Voi olla, että en ole ollut edes tietoinen sivustostasi. Ainiin, tislaamojen sivustot on jätetty pois tarkoituksella. Tokihan olisin voinut lisätä Kyrön, HDCO:n, Teerenpelin jne mukaan, mutta ajatus oli kerätä sivustoja, jotka ovat "yleisesti viskillisiä".

No mitä sitten oikein löytyi? Varmaan kaikkien tuntema Virtuaalinen Viskiforum on toiminut vuodesta 2004 saakka, ja toimii edelleen. Vaikka välillä foorumilla on ollut hiljaisempaa, on se ehkä edelleen se paikka, mikä kasaa parhaiten harrastajat yhteen. Viskisieppo nostaa ison lasillisen Antille, joka on yksityishenkilönä pitänyt tuota paikkaa pystyssä. Se ei siis ole minkään seuran foorumi, kuten välillä virheellisesti kuulen väitettävän.

Kaikkein kauimmaksi historiaan pääsin Academic Whisky Clubin sivujen kanssa. Sivut ovat putkahtaneet esille joskus 1994. Seuran toiminta on loppunut jo 2000, mutta sivut löytyivät vielä 2016 (tätä kirjoitettaessa ne ovat jo hävinneet, mutta joku versio on täällä). Kiitos seuran entiselle webmasterille, että sain vastauksia kysymyksiini. Itsekin olin aikoinani liittymässä seuraan, mutta se taisi osua juuri samaan ajankohtaan seuran loppumisen kanssa.

AWC:n jälkeen onkin pitkä tyhjä pätkä ilman uusia merkintöjä. Seuraava merkittävä sivusto näki päivänvalon vuonna 2000, kun SMWS julkaisi omat sivunsa. Seura on edelleen olemassa, ja sivut myös. Sivut, joille kyllä pitäisi saada se uudistus nyt ihan oikeasti tehtyä!

Toisen merkittävän viskiseuran, eli Viskin Ystävien Seuran, sivut perustettiin 2012.

SMWS:n sivujen jälkeen oli taas hiljainen hetki aina vuoteen 2004 saakka. Tällöin siis Virtuaalinen viskiforum aloitti, ja samoin avautuivat Viskisiepon WWW-sivut. Nuo Siepon varhaiset sivut kuolivat blogin perustamisen myötä huhtikuussa 2007.

Niin, ei tosiaan ole löytynyt viskiaiheista blogia ennen vuotta 2007. Legless Scotsman (nykyään myös blogisti) avasi www-sivustonsa 2006, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin ei vielä tuolloin blogin muodossa. Jos tämä todellakin pitää paikkansa, niin ehkä tämä blogi on todellakin se eka viskiblogi. Pitänee jutustella Leglessin kanssa joku kerta dramin äärellä, ja selvittää mikä on tarkka totuus.

Vuonna 2008 aloitti seuraava blogi, kun Smoke on the Water aloitti toimintansa. Smoken blogi on ehkä yksi Suomen tunnetuimmista, ja sisältää kyllä kadehdittavan nuotituksen mm. Bowmoren ja Ardbegin viskejä. Lisäksi musiikkimaku sopii ainakin minun nuottikorvaani, joten luettavaa löytyy lähes aina.

Tämän jälkeen uusia blogeja onkin putkahdellut mukavasti, ja ennen kaikkea moni uusi blogi on jaksanut jatkaa kirjoittelua aktiivisesti. Tämä on todella hienoa, ja anteeksi, että en nyt mainitse teitä kaikkia erikseen tässä ja nyt. Todella mahtavaa olla tekemisissä teidän kanssanne ainakin virtuaalisesti, ja aika monta teistä olen saanut tavatakin. Linkkilistaa löytyy tuolta blogin oikeasta reunasta, ja nimiä voi tihrustella alla olevasta kuvasta (klikkaamalla pitäisi tulla suuremmaksi).

Facebookin puolella on myös paljon toimintaa. On erilaisia opiskelijajärjestöjen viskiporukoita, ryhmiä ja jopa rekisteröityneitä seuroja. Rajasin tällä kertaa heidät kaikki pois tästä lyhyestä katsauksesta. Ehkä joskus myöhemmin on aika katsoa sen alustan puolelle.

Kuvan selityksiä:

(*1) Vaikka sivut löytyvät edelleen, olen laittanut loppumisajankohdan sen mukaan, miten seuran toiminta on loppunut

(*2) Toiminut eri alustoilla. Aloituspäivämäärä ekan aloituksen mukaan.

(*3) Ensimmäinen kirjoitus on 07/2013

Sivustojen aloituspäivät ovat kuukauden tarkkuudella. Jos on ollut tiedossa vain vuosi, olen merkinnyt avauspäiväksi kesäkuun alun.

Puhinaa

Onpa tainnut taas muutama viski lasissa vierähtää sitten edellisen kirjoittelun. Tällä kertaa ei tutustuta uusiin tuttavuuksiin, vaan puhistaan ja höpistään hiukan lämpimiksi.

Hintojen nousu ja NAS-viskien lisääntynyt tarjonta kirvoittelevat viskin ystävien kielenkantoja tasaisin väliajoin. Tislaamot mokomat rahastavat meitä. No niin tekevät, mutta toisaalta kannattaa katsoa peiliin. Minäkin olen jo useamman vuoden yrittänyt saada lisää viskien ystäviä, kannustanut maistamaan rohkeasti useita viskejä, ja myös pyrkinyt poistamaan viskien ympäriltä turhaa mystisyyttä tai "hienostelua". Tätä samaa ovat tehneet viskiseurat ja monet harrastajat. Hienoa työtä, ja nyt tislaamot korjaavat hedelmät. Eli tilanteesta voidaan syyttää myös meitä kuluttajia, meitä, jotka ovat viskin ottaneet omakseen. Ihan oma syy, nyt kannattaa lopettaa viskin juominen. Eikun, lopeta sinä niin mulle jää. Tai jotain...

Viskiryhmät, varsinkin naamakirjassa, ihmetyttävät välillä. Monen ryhmän sisältö on lähinnä omien viskien mainostamista ("brassailun" makua joskus), mitä lasissa nyt (kts. edellinen), lopetettujen pullojen kuvia (mitä iloa on tyhjän pullon kuvasta?) tai vain linkityksiä blogeihin (sama linkki ties miten monessa paikassa). Hyvin vähän on tiedonvaihtoa, tai keskustelua muuten viskien ympärillä. Viestien tiedollinen sisältö lähenee valitettavan usein nollaa. Viihdyttävyydestä voidaan toki olla montaa mieltä, sillä kukapa (suomalainen) ei pitäisi tyhjän pullon kuvasta, kun tietää, että toiselta se on nyt loppu. Ei mulla, mutta ei ole tuollakaan, lälläslää.

Mutta toisaalta nämä ryhmät tekevät samaan aikaan sitä arvokasta yhteisöllistä työtä, eli saattavat viskinharrastajia yhteen. Toivon todella, että ryhmät eivät kuole pois sisällön puutteen takia. Eikä toki rutinani koske kaikkia ryhmiä tai foorumeja, ja joissakin ryhmissä on jopa toive, ettei omia maistelunuotteja jaettaisi. Ihan tervetullut rajaus.

"Jakaahan Sieppokin FB:ssä linkkiä blogiinsa". Juu, jaan oman sivuni kautta, jolloin sen saavat vain seuraajat. Näin taitavat toimia kaikki, tai ainakin suurin osa, bloggaajista Suomessa.

Tulikohan kitistyä tarpeeksi? Otan viskin ja muistutan:

UISGE on muuten taas tuloillaan. 12-13.2 Vanha täyttyy hienoista aromeista ja yritän parhaani mukaan jälleen kasata saatavilla olevan tiedon esille. Twitterin puolella käytän tunnistetta #UISGE2016

8 yo

Niin se aika menee, kun on hauskaa, ainakin joskus. Kahdeksan vuotta sitten tuli raapusteltua eka juttu blogiin, ja jotenkin käsittämättömästi tämä saa edelleen päivityksiä silloin tällöin. Tahti ei ole ollut päätä huimaavaa, motivaatio on ollut välillä hukassa, ja juttujen taso on ollut, no, ollut mitä ollut. Mutta kai sitä jotain pitää taas kirjoittaa.

Olen aika paljon siirtynyt kommentoimaan tuonne kaiken pahan tyyssijaan, eli SoMeen. Twitterin ja Facebookin kautta on mukavampi laittaa lyhyt kommentti kuin väkisin yrittää kirjoittaa tänne pidempää. Puhumattakaan, että koostaisin lyhyistä jonkun pidemmän. Usein se lyhyt kommentti on sidottu enemmän hetkeen, ja elinkaari on parista minuutista ehkä pariin päivään. Enintään. Mutta ehkäpä lopulta nämä molemmat täydentävät toisiaan, ja ennen kaikkea pitävät motivaatiota yllä.

Viime aikoina olen huomannut lukevani entistä vähemmän olut- ja viskiblogeissa juomien arvosteluita. Varsinkin juomien numeroarvioinnin jätän lähes aina huomioimatta. Toki huimia makukuvauksia on mukava lukea (ja luenkin), mutta suorat arvostelut jäävät entistä vähemmälle huomiolle. No, nyt tietysti huomaat, että tuo Sieppohan itse kirjoittaa blogia ja tekee samaa. Joo, näin on, eli se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta siis miksi on vähentynyt? Jokainen olut ja viski on kuitenkin subjektiivinen kokemus, ja moni viski tai olut saa aivan päinvastaisia arvioita maistelijoilta. Itse en enää valitse, tai jätä valitsematta, yhtäkään olutta tai viskiä sen takia, että joku bloggari siitä pitää tai ei pidä. Eikä pidä sinunkaan valita, vaikka minä täällä jotain höpisisin. Lisäksi yhden viskin julistaminen yhden henkilön toimesta kaikkein parhaimmaksi tai "siksi ainoaksi oikeaksi" on hiukan kyseenalaista, varsinkaan, jos ei tunne kirjoittajan taustaa, kokemusta, kompetenssia tai (kaupallisia) sidonnaisuuksia. Nuo kaikki voivat vaikuttaa arvosteluun kaiken muun lisäksi.

En tietenkään tarkoita, etteikö viskien ja oluiden numeroarvioille ja arvosteluille olisi myös oma paikkansa ja tarpeensa. Moni blogi on erittäin arvokas tietolähde, josta saa tietoa uutuuksista, saatavuudesta, viskien spekseistä jne.

Itse en myöskään yritä löytää täydellistä viskiä, sillä sen jälkeenhän hommalle voisi viimeistään laittaa lapun luukulle. Pyrin jatkossa, jos jostain viskistä kirjoittelen, tuomaan entistä paremmin esille sen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni ja suuni. Arvosanojani en tule edelleenkään kertomaan, pidän ne tiukasti omassa mustassa kirjassani vain omana harminani.

Ah, kaupallisuus. Mitä kaupallisuuteen tulee, niin #viskigaten yhteydessä toisaalla arveltiin viskibloggajien vaikuttimena olevan rahallinen hyötyminen. Omalla kohdallani voin todeta, että kutsuja tilaisuuksiin ei ole kamalasti blogistina tullut (2 kpl, tosin aikoinaan eräässä toisessa toimessa enemmänkin) tai yhtäkään ilmaista viskilähetystä tai pulloa en ole oven takana nähnyt. Bloggarina en ole tästä rahallisesti hyötynyt, mutta saanut kyllä joskus pyytämättäkin samplen kanssaharrastajalta (silloinkin lähinnä kanadalaisia viskejä). Kyllä tätä siis voi tehdä siis ihan harrastuksena!

Blogin (ja SoMen) myötä on ollut ilo tavata muita harrastajia sekä päästä kurkistamaan myös suomalaisten viskitislaamojen kulissien taakse. Monen harrastajan kanssa on ollut mukavat juttelut, ja nyt jaetaan (kohta) pariakin osuutta suomalaisista viskitynnyreistä.

Erityisesti ilahduin, kun Ian Buxton otti talvella yhteyttä ja kysyi UISGEsta. Lopputuloksena sain ohjattua hänet UISGEn vetäjien puoleen, ja he saivat Ianin pitämään UISGEen tastingin. UISGEn infosivuistakin taisi olla hyötyä taas joillekin, ainakin kävijöissä oli pieni piikki normaaliin verrattuna.

Mahtavaa on ollut myös huomata suomalaisten viskitislaamojen lisääntyminen; Teerenpeli, HDCO, Valamo, Beer Hunters (Old Buck), Kyrö. Jokainen tekee omanlaistaan viskiä omista lähtökohdistaan. Toivon jokaiselle tislaamolle vilpittömästi onnea ja menestystä, sillä itse olen pitänyt monista heidän tuotteistaan, joita olen päässyt maistamaan (ja myös vähemmän pitänyt, mutta se kuuluu asiaan).

Erittäin ärsyttävää ovat viime vuosina olleet tietyt huhut, toimet, selkään puukottamiset, toisten mustamaalaamiset ja ehkäpä jopa ihan valheet. Eivätköhän asianomaiset tiedä mistä on puhe, joten lopettakaapa kiitos! Parikin blogijuttua on jo ollut tuloillaan eri tahoilta asian tiimoilta, ja jossain vaiheessa (eikä se ole kaukana) se ketsuppipurkki voi sitten purskahtaa.

Huomasin myös, että omalla kohdallani viskien ostaminen on vain vähentynyt. Hinta on toki yksi tekijä, sillä oikeasti kiinnostavat viskit alkavat olla oman budjetin kipurajalla. Lisäksi uutta tulee markkinoille sellaista vauhtia, että into uuden maistamiseen on vain yksinkertaisesti vähentynyt. Kaikkea ei voi maistaa, joten keskityn ennemmin niihin, jotka kiinnostavat. Macallan, Highland Park ja Ardbeg tulevat nyt ensimmäisinä mieleen niistä, joiden uusimmat versiot olen jättänyt suosiolla hyllyyn. Toki jossain tastingissä voi maistaa, mutta muuten tuntuu enemmän rahastukselta hienoine tarinoineen, pulloineen ja kehikkoineen. Itse on sen verran vanha jäärä, että pullon henki on edelleen etusijalla, ei bling bling.

Ja se NAS (no age statement). Se aiheuttaa välillä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyitä. Itse totesin, että jos ikämerkintää ei ole, niin viski on tästä lähtien minulle 3yo. Lain mukaanhan viskiä (skotlantilainen) pitää olla kypsytetty vähintään 3 vuotta, ja jos ikämerkintää ei ole, niin olkoon tuo sitten viskin ikä. Yksinkertaista, eikö totta? Jos tämä ajattelutapa yleistyisi harrastajien keskuudessa, niin olisikohan sillä vaikutusta tislaamojen toimintaan?

Hups, tulihan tuota höpinää taas. Nähdään tastingeissä, jutellaan mukavia ja nautitaan hienoista tuoksuista ja mauista omilla tavoillamme ja tahoillamme sekä hyväksytään kaikkien kuvaukset yhtä oikeiksi kuin omamme.

Taidanpa tänään ottaa juhlan kunniaksi bulkkioluen ja blendiviskin. Miksi? Koska voin. 

Slainte!

Pelkuri vai ei?

Ymmärtääkseni syksyllä tehtiin ilmianto (nimettömästi) Olut & Viski Exposta, jonka seurauksena erinäisten vaiheiden jälkeen tulimme oppineeksi #viskigaten. Nyt UISGE-festivaalin tiimoilta on tehty jälleen ilmianto, jonka seurauksena tapahtuman ohjattuja tilaisuuksia ei voi ostaa etukäteen netistä, vain paikanpäältä.

En tiedä, onko molempien ilmiantojen takana sama henkilö, vai onko kyseessä useampi henkilö. Pari asiaa kiinnittää kuitenkin oman huomioni.

Uisgen tapauksessa ilmianto tuli hyvin nopeasti sivujen aukeamisen jälkeen. Tämä kertoo selkeästi, että ilmiantaja seuraa viskiskeneä läheltä syystä tai toisesta. Satunnainen sivustaseuraaja tuskin edes tiesi sivustosta, josta tastingit pystyi ostamaan. Olut Expon yhteydessä en osaa sanoa, kuinka pian (ajallisesti) tuo tapahtui, joten en ota kantaa. Mutta Olut Expon aikaan ei ollut vielä välttämättä suuren yleisön tiedossa, ettei viski-sanaa saisi käyttää, joten tämä herättää minussa hiukan ihmetystä.

Toinen ajatus mikä minulla herää on se, että ilmiantajan täytyy tuntea tähän liittyvää lakia ainakin hitusen. Sen verran hyvin osasi hän tuon ilmiannon tehdä noin kohdistetusti. Tämä koskee minusta hyvin molempia ilmiantoja.

Koska oletan ilmiantajan seuraavan viskiskeneä, saatat vaikka lukea tämän kirjoituksen. Jos sinulla on rohkeutta tehdä nimetön ilmianto, on sinulla rohkeutta kertoa meille nimettömänä miksi sen teit. Voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla (hei, luo tili vaikka väärällä nimellä ja laita postia), tai voit anonyymisti kommentoida tätä postia. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, ja ymmärtämään, miksi koit noiden tapahtumien loukkaavan sinua niin paljon.

Hauskintahan noissa ilmiannoissa on se, että jos tarkoitus oli "pilata"  tapahtumaa, sai kumpikin tapahtuma todella paljon ilmaista palstatilaa ja mainosta mediassa. Noiden seurauksena todennäköisesti viskistä on puhuttu enemmän kuin koskaan. Uisgen tapauksessa hankaloitit vain tapahtumaan osallistuvien kuluttajien tilannetta, et mitään muuta. Vai oliko se tarkoitus, kiusata tavan kuluttajaa?

Ja niin kauan kun ei ole faktoja, eipä laitella mitään huhuja liikenteeseen ilmiantajista. Niitäkin on kuulunut. Jos et voi todistaa mitään, pidä suusi kiinni. Ja jos voit todistaa, tuo se selkeästi esille. Turhan huhun levittäminen on lähinnä säälittävää.

Ilmiantaja/ilmiantajat. Onko munaa/rohkeutta kertoa vai oletko pikkusieluinen, katkera hyypiö?

Takaisinveto

Lokakuussa (Siepon saaman tiedon mukaan) piti tulla Suomessa myyntiin Glengoyne 21 YO. Hieno viski, ja ennen kaikkea etukäteen saadun tiedon mukaan hinnan piti olla erittäin kohdallaan. Hinta tulisi olemaan erittäin hyvä verrattuna muihin Euroopan kauppoihin, ja jopa Itämeren (poraus)lauttojen hintaan. Kerrankin meitäkin hemmoteltaisiin.

Mutta ei, nyt saadun tiedon mukaan tuote on vedetty listalta. Ei tule myyntiin. Miksi? Oliko hinta liian edullinen? Joku, joka tuotteesta saa rahaa, huomasi, että rahaa tuleekin liian vähän. Alko? Maahantuoja? Kuka?

Jos tuote tulee uudelleen listoille, mutta hinta on vedetty yhtään liian ylös, niin Sieppo vapauttaa oman pullonsa myyntiin. Aion pitää oman 'pienen viskin ystävän' -protestin ja jättää sen ostamatta. Jos tarpeeksi moni tekisi saman, olisiko sillä vaikutusta, vai olemmeko me Suomen viskiharrastajat vedätettävissä hinnalla millä hyvänsä?

ps. Ymmärrän täysin, että viskit ovat bisnestä, ja isoa sellaista. Mutta kerran ilmoitettu hinta pitäisi pitää, eikä takaisin vedon pitäisi perustua ainakaan siihen, että aluksi hinta oli vedetty "muka liian alas".

Sukupolvien välinen kuilu

Miltä ajalta tulee paras viski? Onko se 50-luvulla tislattua? Vai 60-, 70-, 80-, 90-luvuilla? Vai onko paras viski tehty tällä vuosituhannella?

Tämä keskustelu nousee aika säännöllisesti esille, ja tuntuu että joka aikakaudelle löytyy puolustajansa. Osa unelmoi menneiden aikojen viskeistä, kuinka ne olivat nektaria verrattuna tämän päivän pullotuksiin. Toisaalta tänään tehdään viskejä, joita tuskin nähtiin järkevinä tuotteina 20-30 vuotta sitten. Kiista jatkuu, ja voittajaa tuskin tässä kinastelussa on.

Sieppo alkoi miettiä, mistä tuo voisi johtua? Voisiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen selitys, kuin erot viskisukupolvissa? Ainahan vanha sukupolvi on kritisoinut uudemman sukupolven radikaalisuutta, ja uusi vanhan vanhoillisuutta.

Jos hurahdit viskeihin 1980-luvulla, totta kai sen ajan viskit ovat sinulle NE viskit, joita sinä muistelet eniten kaiholla. Niiden makumaailma oli se, joka vei pauloihinsa. Mutta jos löysit viskit vasta 2000-luvulla, niin viskien makukirjo on nyt erilainen, mutta nyt NE ovat NE viskit, jotka sinut koukuttivat.

Omalla kohdallani aikoinaan koukuttivat Lagavulin, Macallan ja Laphroaig. Tänä päivänä muistelen kaiholla niitä päiviä, kun ekaa kertaa huomasin viskin monipuolisuuden. Olen onneksi päässyt maistamaan tuon ajan viskejä vasten tätä päivää, ja totta kai valitsin vanhat paremmiksi. Ne, minulle alkuperäiset, olivat ne, jotka veivät kielen mennessään. Mutta olisivatko ne aina parempia heille, jos nykypäivän vastaavat tuotteet olisivat koukuttaneet heidät tänään? En tiedä, mutta en yhtään yllättyisi, vaikka joku ottaisi tällöin mieluummin tämän päivän dramin kuin menneen.

Siepolla myös alkumetreillä tuli lähes täydellinen törmäys Bowmoren kanssa. Sen makumaailma ei toiminut ollenkaan, vaikka silloin moni harrastaja eksyi viskien maailmaan juuri ko. tislaamon tuotteiden innoittamana. Edelleen, tuon törmäyksen ja makumuistin takia, ostopäätös menee hyvin harvoin Bowmoren suuntaan. Ainakaan ilman ennakkomaistamista.

Toki laadullisiakin eroja on tapahtunut, eikä koko homma ole niin mustavalkoinen kuin edellä tuli pähkäiltyä. Mutta voisiko makumuisti olla silti iso tekijä? Se hetki, kun koukutus tapahtui?

Makumuisti on yllättävän vahva muisti. Kuten mm. Anthony Bourdain toteaa: "As a cook, tastes and smells are my memories". Vaikka en itse ole kokki, moni tuoksu ja maku vie helposti menneeseen.

Jos pidät tämän päivän viskistä enemmän kuin menneen ajan vastaavasta, se on oikein. Se on silloin se viski josta nautit. Mutta samalla anna muiden myös muistella menneitä, ja nautiskella hetkistä, kun saamme itsellemme sitä viskiä, joka vei mukanaan. Ehkä se on vain se sukupolvien välinen kuilu, jota ei ymmärretä kummallakaan puolella...

Lokin julkaisu

Viski on kuollut, kauan eläköön mielikuvat ja tarinat, sillä viski viskinä ei enää myy. Nyt vaaditaan myyvä tarina, jonka päähenkilö on viski, mutta monologina se ei enää toimi.

Ylitaseampuvaa? Provosoivaa? No, tuollainen ajatus Siepolla väkisin hiipi mieleen pari iltaa sitten, kun sain ilokseni osallistua Highland Parkin Lokin Suomen julkistustilaisuuteen.  Tilaisuudessa oli paikalla mustiin pukeutuneita druideja, mystistä musiikkia, Valhallan legendoja ja viikinkien jumalia. Tarinoita Orkneyn saarilta ja historian havinaa Highland Parkin ympäriltä.

Ei, en tarkoita että tuossa olisi lopulta mitään pahaa. Ainahan tuotetta kuin tuotetta on myyty mielikuvilla ja mainonnalla. Mutta silti aloin miettiä entistä enemmän mielikuvia, joilla nykyään viski myydään meille. Arbegilla on avaruusviskinsä, ja Highland Park perustaa nyt paljon viikinkien mytologiaan yms. Missä on itse viski? Tuo jalo juoma? Eikö viski viskinä ole enää brändi? Vai onko se ikinä edes ollutkaan?

Itse ilta oli todella mukava, ilolla ja häpeilemättä sen myönnän. Hymy huulilla sai olla useaan otteeseen, kun Martin Markvardsen kertoi tarinoita. Pääsimme vertaamaan Lokia ja sarjan aikaisempaa Thoria keskenään. Ja itse Loki? Siepon mielestä tuon yhden illan puraisun perusteella oikein mainio viski, ja erilainen Highland Park. Tekee mieli maistaa uudelleenkin. Mutta hintansa väärti (~150€)? Sen voi jokainen itse päättää maisteltuaan lasillisen jos toisenkin.

Iso kiitos Edrington Finlandille kutsusta ja Highland Parkille tuotteista. Ilta oli oikein mukava!

Kuuden vuoden höpinä

Niin se aika rientää, sillä Siepon ensimmäinen juttu näki päivänvalon tasan kuusi vuotta sitten. Tämän jälkeen on suomalaisia viskiblogeja tullut ilahduttavasti lisää, tosin vastaavasti muutama viskiblogi on tainnut jo haihtua enkeleiden seuraankin.

Itse en uskonut, että näin kauaa tulisi mitään kirjoiteltua. Viime aikoina, kuten ehkä olet huomannut, on juttuja tullut harvemmin ja harvemmin. Pakko myöntää, että motivaatio on ollut vähän heikommalla hapella.

Kuuden vuoden jaksoon mahtuu kaikkea mielenkiintoista. SMWS:n hallituksessa mukana oleminen mahdollisti seurata viskikulttuurin edistymistä Suomessa, ja ennen kaikkea sai tavata mukavia kanssaharrastajia. Reissu maailman toiselle puolelle, ja siellä tutustuminen toiseen viskiseuraan, kauppaan ja kulttuuriin. 

Blogissa UISGE:n ajankohdat ovat olleet selkeästi vilkkaimpia kävijöiden osalta, ja erityisesti ilahdutti saamani palaute tämän vuoden UISGEn infosivuista. Oli todella ilahduttavaa kuulla, että niistä oli monelle hyötyä.  Joku voi miettiä, mitä hyödyin sivuista? Vastaus on selkeä. En mitään. Palautetta blogista on tullut myös mukavasti, myös kommenttikenttien ulkopuolella. Palautetta on ollut laidasta laitaan, mutta se on tietysti ihan normaalia. Jos jotain uskaltaa sanoa, niin pitää myös muistaa varautua kritiikin koko kirjoon, oli sitten kyseessä blogi tai joku muu julkaisu.

Alusta lähtien tarkoitukseni on ollut kirjoittaa viskijuttuja omasta näkökulmastani ja omilla mielipiteilläni. Eniten saamistani palautteista minua on hymyilyttänyt se, että blogiani syytettiin oman näkökulmani esilletuomisesta, omista toiveistani ja omista mielipiteistäni. En tiennytkään, että joku olisi voinut ajatella blogini olevan mikään virallinen äänitorvi minkään suhteen, mutta nähtävästi näinkin pääsi käymään. Totta kai asioista voi, ja pitääkin olla, eri mieltä. Kunnon reilu ja rehti mielipiteiden vaihto on aina virkistävää. Ja jos virheitä sattuu, niin korjataan. Ei tätä voi (saa) tehdä liian tiukkapipoisesti. Viskien tulisi olla iloinen asia, ei hammasten kiristelyä.

Hammasten kiristelystä tuli mieleeni, että sitä on valitettavasti ilmaantunut suomalaiseen viskikulttuuriinkin. Samoin toisten harrastajien "mustamaalaamista", ja jopa suoranaista valehtelua, mitä Sieppokin sai todistaa eräässä tilaisuudessa. Ihmettelen, miten tuollainen toiminta voi kannattaa pidemmän päälle. Tällä kertaa jääköön tähän.

Viskikalenteri ei ole lähtenyt toimimaan ihan niin kuin olisin toivonut. Tähän asti suurin osa merkinnöistä on tullut kaivettua itse, ja vain muutama taho on lähettänyt tapahtumistaan tiedot maililla. Iso kiitos heille niistä! Tällä hetkellä mietin kovasti, kannattaako sitä pitää pystyssä? Tästä tietysti mielelläni kuulisin kommenttia teiltä, onko kalenterista kenellekään mitään iloa (paitsi itselleni)?

Niin, lisäksi tällä hetkellä on mietinnässä myös koko blogin tulevaisuus. Jatkaa vai ei? Kannattaako vai ei? Onko mitään sanottavaa enää? Onko aika jo mennyt Siepon ohi, ja pitäisikö suosiolla antaa  nuorempien pitää ääntä? Voi olla, että edessä on tauko, tai jopa lopetus. Joka tapauksessa viimeinen teksti tämä ei ole, sillä jos päätän lopettaa niin pitänee se kai kertoa julkisesti.

Siispä seuraavaan juttuun asti; nauti viskistäsi, hyväksy erilaiset maut, kunnioita omaa ja toisten makua. Sláinte!

Seurallista viskiä jatkuu

Jokunen aika sitten kirjoittelin viskiseuroista ja toivoin porukoita kertoilemaan itsestään. Pari vastausta tulikin, joten avataanpa toimintaa heidän osaltaan.

Turussa viskin tuoksua levittää ainakin Turun Akateeminen Viskiseura.  Akateemisen täsmällisesti seura on perustettu 7.11.2011, mutta seura ei ole virallisesti rekisteröitynyt. Jäsenmaksu on porukalla 10€, ja tällä saa mm. haalarimerkin. Jäseniä on 21 (joulukuussa 2012) ja kaikki lääketieteen opiskelijoita. Tämä varmasti selittää jäsenmaksuun sisältyvän haalarimerkinkin, jos joku sitä  ihmetteli. 

Seura ei varsinaisesti etsi uusia jäseniä, mutta mukaan toki pääsee, jos ottaa yhteyttä sähköpostilla (löytyy heidän sivuiltaan) tai on yhteydessä henkilökohtaisesti seuran jäseneen.

Toiminnan rungon muodostavat kuukausittaiset kokoontumiset, viski-illat. Tilaisuuden isäntänä on vuorollaan joku seuralainen, ja hän myös esittelee illan viskit. Yleensä tarjolla on pari viskiä. Toki tapaamisia on myös ravintoloissa, ja suunnitteilla on matka Skotlantiin.

Sieppo toivottaa Turun suuntaan mukavia lääkinnällisiä hetkiä elämän veden parissa. 

Toinen porukka, joka uskaltautui ottamaan yhteyttä, oli Viskikerho whisKY. Virallinen nimi on "Helsingin kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan viskikerho ry.". Aiemmin Sieppo oli luetteloinut nämä kaksi kerhoa erillisiksi, mutta kyseessä on siis sama porukka.

Viskikerho whisKY on perustettu 2011,  ja kerhon jalo aate on tutustuttaa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) opiskelijoita viskin ihmeelliseen maailmaan. Kerhossa on mukana kokeneempaa porukkaa, sekä, kuten pitääkin, aivan uusia viskin ystäviä. Porukkaa seurassa on noin 150 henkilöä, pääasiassa AYY:n opiskelijoita. Liittymismaksu on myös opiskelijaystävällinen, eli 0€.

Toiminta käsittää tastingejä ja saunailtoja, ja tietääkseni on myös tehty ekskursio Teerenpelin Tislaamoon. Kerho toivottaakin kaikki Aalto-yliopistolaiset lämpimästi tervetulleiksi porukkaan ja tutustumaan viskeihin totta kai. 

Jos kiinnostaa olla yhteydessä whisKY:n suuntaan, niin lähetä rohkeasti mailia osoitteeseen: whisky (at) kyweb.fi

Maittavia kerhoiltoja myös Aallon suuntaan. Harmi, että oma opiskelijakortti on jo vanhentunut.

Seurallista viskiä

Innostuin hiukan selvittelemään viskiseurojen ja -porukoiden toimintaa Suomessa SMWS:n VYS:n ja IWY:n lisäksi. Yritin udella esim. foorumilla eri seurojen henkilöitä ottamaan yhteyttä ja kertomaan toiminnastaan. Viskiporukat taitavat vain olla niin kamalan ujoja, sillä sain vain yhden vastauksen. Ainoa vastaus tuli taholta, joka ei ollutkaan minulla ennen tiedossa. Iso kiitos siitä! Lisäksi otin yhteyttä useampaankin porukkaan, ja vastausprosentti kyselyihini oli huimat 0%. Kovin vaikuttaa salamyhkäiseltä toiminnalta, vaikka samaan aikaan nettisivuja kyllä löytyy monelta.

Omalla kohdalla oli hauska yllätys huomata, miten monta rekisteröityä mahdollista viskiseuraa Suomesta löytyykään. Alla luetteloa löytämistäni (mahdollisista) seuroista. En osaa sanoa, miten kattava lista on, miten aktiivisia ko. seurat ovat, toimivatko ne enää edes, tai onko jokainen edes "täysiverinen" viskiseura. Jos nimi viittasi viskiin, otin sen mukaan luetteloon. Kannattaa siis lukea listaa tietyllä varauksella.

• Hämeenlinnan Viskin Ystävät ry 
• Irlantilaisen viskin ystävät ry (tämä ei ole sama kuin IWY, varmennettu!)
• Viskin Ystävät Single Malt ry
• Walkiakoski Whisky Club ry
• Whisky Beat Boozing Society r.y
• Helsingin kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan viskikerho ry.
• Helsingin viskinmaistajat ry
• Vaasan Whiskyveikot ry
• Whiskey-Club Extraordinary gentlemans ry 
• Whiskyföreningen vid Teknologföreningen rf  
• Pyhtääorientoituneet mallaswhiskyn ystävät ry

Tutkiessa oppii myös uutta. Whisky Beat Boozing Society ry on ensirekisteröity jo 1988. Jos kyseessä on todellakin viskiseura, olisi se Suomen vanhin rekisteröity seura. Irlantilaisen viskin ystävät ry on perustettu 1997 (ensirekisteröinti), eli se olisi Suomen  toiseksi vanhin rekisteröity viskiseura, ja SMWS olisi kolmanneksi vanhin (rekisteröity 1999). Kahteen ensimmäiseen en valitettavasti ole saanut mitään kontaktia, joten tiedot perustuvat puhtaasti PRH:n tietokantaan. Vaikuttaa ainakin siltä, että kovin aktiivista toiminta ei näillä taida olla, ja veikkaisin, että toiminta on myös aika paikallisella tasolla. Rekisteröinti ei myöskään kerro seuran perustamispäivää, sillä esim. Viskin Ystävät Single Malt kertoo sivujensa mukaan olevan perustettu elokuussa 1998, mutta rekisteröity se on vasta 2001. Rekisteröiminen myös vie usein aikaa, joten pelkkään rekisteröintipäiväänkään ei pidä tuijottaa.

Loppujen lopuksihan seuran iällä ei ole sen suurempaa väliä, mutta ainakin Siepolle tuli matkan varrella uutta tietoa. Ikää tärkeämpi tekijä on totta kai seuran jäsenet, toiminta ja aktiivisuus.

Lisäksi Suomessa toimii iso joukko rekisteröimättömiä porukoita. Ainakin Tammisaaren suunnalla toimii Sydspetsens Malt Whisky Sällskap, Kemissä Kemin seudun viskin ystävät, Turun Akateeminen Viskiseura, Kuusaan Viskiseura, Viskiseura whisKY, Juankosken Viskikerho,  ja Savonlinnassa on myös huhun mukaan toimintaa. Aikoinaan toimi myös Academic Whisky Club, mutta heidän toimintansa on tainnut hiljentyä. Varmasti löytyisi muitakin porukoita, kuten ainoa rohkea porukka, joka Sieppoa uskalsi lähestyä, eli 'Uisge Beatha Club Finland'. Porukka toimii Mäntsälässä viidettä vuotta. Alla klubin esittely suoraan heiltä heidän luvallaan:

"Suureellisen klubinimen taakse kätkeytyy neljä aktiivijäsentä ja kymmenkunta "sateliittia". Jäsenyys vaatii ehdokkaan tuntemista ja oikeaa harrastaneisuutta eikä vain tykkäämistä viskistä.

Klubi on vieraillut lähes kaikissa Suomen nimekkäimmissä viskikuppiloissa ja kolmen reissun tiimoilta 19 tislaamolla Skotlannissa. Myös molemmissa Uisgeissa klubin paidat ovat vilahtaneet.

Klubin toiminta-ajatuksena on pysyä irti kaikesta kaupallisuudesta, jäsenmaksuista sekä muusta järjestäytymiseen liittyvästä pakkopullasta ja keskittyä olennaiseen eli hankkimaan jäsenille hyviä edullisia viskejä ja pitämään hauskaa. Maistelukulttuurin ja kulinarististen nautintojen eteenpäinvienti on saanut tunnustusta jopa kitkerimmissä alkoholin vastaisissa keittiöhallituksissa.

Profiilia on tarkoituksellisesti pidetty matalalla vaikka klubipaidat onkin teetetty. Lisäksi meiltä löytyy yhteinen elävä pullo, tastingit lähes joka viikko ja jälleen uuden skotlanninmatkan suunnittelu ensi syksyksi."

Kannattaa myös huomioida, että ainakin VYS:lla ja SMWS:lla on aktiivista toimintaa eri puolilla Suomea. Jätin nyt tarkoituksella pois näiden seurojen paikallisklubit yms. Molempien seurojen sivuilta löytyy niistä lisää infoa.

Olipa seura sitten rekisteröity tai rekisteröimätön, Sieppo toivottaa joka porukalle viskintäyteistä jatkoa. Jos listalta puuttuu joku seura, tai mikä tahansa porukka haluaa kertoa itsestään lisää, niin laittakaapa kommenttia tänne, foorumille tai postia Siepolle. Minua ainakin kiinnostaa tietää, miten aktiivista toiminta Suomessa todella on.

Hyväntekeväisyyshaaste viskien ystäville

Viskisieppo on osallistunut jo useana vuonna Movember-tapahtumaan, niin myös tänä vuonna. Tänä vuonna on vihdoin myös mahdollisuus luoda joukkueita. Haastankin viskinystäviä liittymään tapahtumaan mukaan, ja jos toimiminen viskijoukkueena kiinnostaa, niin perustamani joukkue löytyy nimellä "Viskikkäät Viikset". Joukkue ei ole missään nimessä rajattu vain yhden seuran jäsenille, vaan jokainen viskin ystävä on tervetullut mukaan!

Ja hyvät naiset eli Mo Sistat, te olette myös tervetulleita kampanjaan tukemaan viiksien kasvatusta. Mo Sistojen tehtävä on hankkia meille sponsoreita, joko joukkueelle tai yksittäiselle Mo Brolle.

Kaikki tuottohan menee hyväntekeväisyyteen, eli Suomessa kerätyt rahat menevät mm. Suomen Syöpäjärjestöjen käyttöön.

Ylös ja alas mutta ei kommenttia

Uutta pukkaa ja haastetta kehiin -kirjoitus näyttää herättävän paljon tunteita, jos otetaan jutun saamat peukut huomioon. Niitä on kertynyt varmaan enemmän kuin kaikki aiemmat yhteensä. Mutta kommentteja on vain yksi, ja siinä on lisäksi Siepon mielestä oikein asiallinen kysymys.

Sieppo nyt hiukan miettii, onko tuo peukutus liian helppoa? Pitäisikö se poistaa, sillä lopulta palautteena tuo ei kerro kamalan paljon.  Erittäin mielelläni kuulisin lisää kommentteja tuon jutun suhteen niin puolesta kuin vastaan. Miksi peukku ylös? Mikä jutussa mättää? Onko siinä virheellistä tietoa? Muistakaa, anonyymisti voi kirjoittaa, mutta toki suosittelen rohkeasti omalla nimellä avautumista. Ja perustelujen kanssa, kiitos. Selkeästi teillä on mielipidettä asiaan!

Matkalla paratiisiin?

Onko olemassa täydellistä viskiä; viskiä, joka vie nirvanaan tai maanpäälliseen paratiisiin? Tätä mysteeriä Sieppo päätti lähestyä jättämällä tällä kertaa Skotlannin pois laskuista ja suuntaamalla maistelun hiukan muille maille. Olihan nyt laseihin tullut eteen Aureum (kulta latinaksi), GoldCock ja Shangri-la. Kultaa ja paratiisia siis pitäisi olla tarjolla.

Aloitetaan alkemian perusteista, ja otetaan ensimmäiseksi Saksassa tislattua kultaa ei Aureum Single Malt, jossa on 43% voimaa. Tuoksu on sanalla sanoen kamala. Makea, viljainen, tunkkainen, liimaa (sellainen kaksikomponenttiliima), hiuslakkaa, kynsilakanpoistoainetta. Kunhan tuoksun läpi pääsi taisteltua, oli aika maistaa. Odotukset eivät ole kovin korkealla tuoksun jälkeen, ja tällä kertaa tuoksu ja maku todella vastaavat toisiaan. Maku on makea, tylsä, viljaa, ja se sama liima jatkuu täällä. Pakko sanoa, tässä viskissä ei toimi mikään. Ei mikään, ja rehellisesti sanottuna lasin loppu löytää tiensä viemäriin. Herää kysymys, miksi tällaista viskiä tehdään, tai päästetään markkinoille? Huh!

Kunhan sieppo sai tarpeeksi kurlattua vettä ja syötyä kurkkua, niin oli aika siirtyä eteenpäin. Ei tuosta voi varmaan enää mennä pahemmaksi, eihän. Lasiin sitten Tsekeissä tislattu GoldCock Single Malt 12 yo. Nimi voisi olla ehkä hitusen markkinahenkisempikin, mutta näillä mennään. Tuoksu on todella mukava yllätys. Mukana leijuu omenaa, tammea, valkosuklaata, yrttejä ja mallasta. Aika hento ja makeahko. Mieli leijailee heti Lowlandin suuntaa, vaikka eihän näitä pitäisi aina verrata Skotlantiin. Maku on ehkä hitusen liian makea, mutta mukana on valkoherukkaa, yrttejä (yrttilikööri), mukavaa pippurisuutta ja jopa raparperin maku tulee mieleen. Hento ja  tasapainoinen viski. Todella, todella iso ja positiivinen yllätys. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti Siepon mielestä maistamisen arvoinen kerran jos toisenkin, jopa ostoslistalle lisättävissä.

Meno siis parani, joten sitten etiketin mukaan paratiisi seuraavaksi. Intialaisen Sikkim Distilleriesin Shangri-La (blended malt, 42.8%, batch 4/9.11) on ainakin etiketin mukaan pärjännyt kilpailuissa hyvin. Nokka lasiin ja hyvästit paratiisille. Tuoksu on makea, toffeemainen, liköörimäinen, korsi tulee mieleen. Maussa on pippurisuutta ja - hetkinen - hetken ajan nielaisun jälkeen käy suussa aivan loistava makuelämys jossa leijailee karamellia-toffeeta-sokeria-kermaa. Todella miellyttävä maku, onko paratiisi siis löytynyt? Saman tien ajatuksen kanssa maku on poissa ja tilalla on katkera loppumaku. Tylsä, alkoholimainen, maalin ohennetta. Karsea. Sen pienen hetken kestänyt hieno maku on poissa, eikä sen muisto lämmitä lopussa ollenkaan. Heikko viski kokonaisuutena ja loppu lasin voi kaataa surutta pois.

Ei, ei löytynyt viskien shangri-la vieläkään, ja toivottavasti ei löydy koskaan. Viskiharrastuksessa matka taitaa olla kuitenkin se tärkein.

Liota ja liimaa

Viskiharrastus ei ole vain juop... eikun juomasta nauttimista tuoksujen ja makujen kautta. Se voi olla vaikkapa viskien tai tuubien keräämistä tai tyhjien pullojen sijoittelua kaapin päälle. Siepolla viskien haistelun ja maistelun rinnalle kuuluu maistelunuottien kirjaamien ylös sekä etikettien liottelu, liimailu ja paketointi kansioon. Hupinsa kullakin, eikös?

Työkalut: Silitysrauta ja liima

Liiman levitys

 Ihan alkuun on edessä vaikein osa, eli pullon tyhjennys (mieluiten itse, mutta välistä toistenkin toimesta). Kun tämä vaihe on suoritettu, on edessä etiketin irrottaminen tavalla tai toisella. Helpoimmillaan pullon sisälle kaadetaan kiehuvaa vettä, ja etiketti lähtee liimoineen irti. Etiketin voi saman tien liimata tukevalle paperille. Valitettavasti vain harva etiketti lähtee näin, joten edessä on liottamista, liottamista, liottamista ja liottamista. Välistä terävällä veitsellä varovasti irrottelua. Lopulta, jos hyvin käy, etiketti on irti, ja sen voi laittaa kuivumaan. Joskus etiketistä voi jäädä puolet paksuudesta (kyllä, paksuudesta) pulloon. Silkinohutta etikettiä saakin käsitellä sitten varovasti. Tällä hetkellä yksi etiketti on vienyt aikaa jo 8kk, eikä hajuakaan miten sen saa irti (ties mitä kokeiltu, hyvät ideat tervetulleita).

Kun lopulta etiketti on kuivunut, on edessä ensin silittäminen ja sen jälkeen liimaaminen tukevalle paperille. Kunhan liima on kuivunut, paperi sujahtaa muovitaskuun ja lopulta kansioon.

Liimaaminen paperille (esim. 120 g/m2)

Pääasiassa kansiossa on vain etikettejä, joita on tullun maistettua. Yhdessä vaiheessa mopo tosin lähti käsistä, ja huutokaupoista tuli hommattua muutama. Kaikkiaan etikettejä on kansiossa lähes 450 erilaista (single maltteja yli puolet), mutta yli 100 etikettiä odottaa liimaamista.

Järkeä jos olisi, olisi varmaan valokuvaaminen paljon järkevämpää. Digikuvat veisivät tilaa "olemattoman" vähän ja olisivat helpommin hallittavissa. Digikameraa vain ei ollut käsillä kun keräily alkoi, joten tuskin tätä 'liota ja liimaa' -leikkiä enää viitsii lopettaakaan. Vievät etiketit ainakin vähemmän tilaa kuin pullot. Tänään 20 etikettiä päätyi kansioon ja 10 tuli liotettua irti. Taitaa olla aika edesauttaa yhden uuden etiketin vapautumista tilkalla.

Etiketit

Home

Harrastuksen aikana vastaan on tullut vaikka mitä, erityisesti rikkoutuneita korkkeja. Sieppo on täälläkin tainnut joskus valitella asiasta, ja Whisky Magazinen yleisönosastollakin oli asiasta juttua. Kunnon kierrekorkin käyttö olisi Siepon mielestä ihan hyväksyttävä juttu, eikä se ainakaan omalla kohdalla laskisi mitenkään tunnelmaa, ainakaan toisin kuin viimeisin löytö.

Nyt tuli vastaan pullo, jossa korkin yläosan (se muovi) alareuna on homessa. Samoin pullon suun reuna. Onneksi viskissä on prosentteja 58.1, eli lienee aika home-vapaa. Vai onko? Onko kenelläkään tarkempaa tietoa missä prosenteissa homeet kuolevat? Ja kyllä, reklamaatio myymälään on mennyt.

Hometta