Lokin julkaisu

Viski on kuollut, kauan eläköön mielikuvat ja tarinat, sillä viski viskinä ei enää myy. Nyt vaaditaan myyvä tarina, jonka päähenkilö on viski, mutta monologina se ei enää toimi.

Ylitaseampuvaa? Provosoivaa? No, tuollainen ajatus Siepolla väkisin hiipi mieleen pari iltaa sitten, kun sain ilokseni osallistua Highland Parkin Lokin Suomen julkistustilaisuuteen.  Tilaisuudessa oli paikalla mustiin pukeutuneita druideja, mystistä musiikkia, Valhallan legendoja ja viikinkien jumalia. Tarinoita Orkneyn saarilta ja historian havinaa Highland Parkin ympäriltä.

Ei, en tarkoita että tuossa olisi lopulta mitään pahaa. Ainahan tuotetta kuin tuotetta on myyty mielikuvilla ja mainonnalla. Mutta silti aloin miettiä entistä enemmän mielikuvia, joilla nykyään viski myydään meille. Arbegilla on avaruusviskinsä, ja Highland Park perustaa nyt paljon viikinkien mytologiaan yms. Missä on itse viski? Tuo jalo juoma? Eikö viski viskinä ole enää brändi? Vai onko se ikinä edes ollutkaan?

Itse ilta oli todella mukava, ilolla ja häpeilemättä sen myönnän. Hymy huulilla sai olla useaan otteeseen, kun Martin Markvardsen kertoi tarinoita. Pääsimme vertaamaan Lokia ja sarjan aikaisempaa Thoria keskenään. Ja itse Loki? Siepon mielestä tuon yhden illan puraisun perusteella oikein mainio viski, ja erilainen Highland Park. Tekee mieli maistaa uudelleenkin. Mutta hintansa väärti (~150€)? Sen voi jokainen itse päättää maisteltuaan lasillisen jos toisenkin.

Iso kiitos Edrington Finlandille kutsusta ja Highland Parkille tuotteista. Ilta oli oikein mukava!

Pikkurahalla

Viskisieppo on iloinen huomatessaan, miten viskitapahtumat alkavat rantautua tänne peräpohjolaankin; Jim Murray kävi, Ardbeg Committee -tapahtuma oli, Porvoossa oli meininkiä ja Uisge tulossa.

Ja nyt Macallan ja Highland Park järjestävät omat tapahtumat!

Macallan tarjoaa harvinaisuuksia mm. 1952 pullotetta ja buffet illallisen. Highland Park vastaavasti tarjoaa mahdollisuuden päästä maistamaan uutta 50 y.o pullotetta, joita saadaan Suomeen vain yksi kappale. Ymmärtääkseni kummassakin tapahtumassa on myös muita ko. tislaamojen viskejä.

Todella mielenkiintoista, mutta hinta kyllä laittoi Viskisiepon puhaltamaan. Highland Park 190 € ja Macallan 185 €. Siepon kuuleman huhun mukaan mm. HP:tä saa maistaa tuolla 1cl verran.

Edelleen, loistavaa että viskitapahtumia alkaa olla ja tulee, mutta mennäänkö nyt heti hiukan yli? Itse asiassa tekevätkö nämä hallaa nyt hyvin lähteneelle viskikulttuurin nousulle Suomessa? Pahin "snobbailu"/glamour -ajattelu on ehkä hiukan alkanut poistumaan viskien ympäriltä ja sitten pamahtaa tuollaiset tapahtumat, jotka kuitenkin ovat aika monen harrastajan "ulottumattomissa". Noilla summilla saa hankittua jo monta hyvää viskiä kaappiin, joista on iloa pitkäksi aikaa.

Joku voi toki ajatella, että nyt on ainoa mahdollisuus päästä maistamaan noita harvinaisuuksia. Totta, näin varmasti monen osalla onkin. Mutta maailma on täynnä viskejä ja kaikkia ei voi maistaa.

Elämä on valintoja täynnä, joten Viskisieppo kiittää tarjouksesta mutta jättää väliin. En kiellä, etteikö kiinnostaisi, mutta en henk. koht. näe saavani niin paljon vastinetta rahoilleni tai menettäväni mitään niin arvokasta. Ja jos joku käy, laittakaapa raporttia vaikkapa foorumille kaikkien kuolattavaksi.

Satavuotisjuhla kuudella pullolla

Gordon & MacPhail juhlisti 100 vuoden mittaista taivaltaan 1995 kuudella pullotteella, jotka tottelevat Centenary Reserve -nimikettä. Viskisieppo päätti maistella, näin noin 15 vuotta myöhemmin, millaiset juhlat G&M päätti laittaa pulloon. Kaikkia ei tullut maistettua yhden illan aikana ja kaikkia tuli maistettua useamman illan aikana ja vaikka järki varoitti niin ikäjärjestyksessä mentiin nuorimmasta vanhimpaan. Kaikki olivat vahvuudeltaan 40 %.

Mortlach 1984/1995: Yleensä Mortlach on tuhtia sherrykypsytettyä, mutta ei toki aina kuten esim. "The Grill" tai nyt edessä oleva, joka on ymmärtääkseni bourbon-kypsytetty. Tuoksu on makea ja puinen (nuoreksi). Vaniljaa, sitrushedelmää ja yrttimäistä raikkautta ja jopa hitunen hunajaa. Maku on hiukan pippurinen ja puinen ja puumaisuus kasvaa loppumaun myötä. Kokonaisuus aika valju ja heikko. Mortlach toimii Viskisiepolla paremmin sherryisenä ja hiukan ihmetyttää, että tämä on osa "juhlapullotteita".

St. Magdalene 1980/1995: Todella kevyt tuoksu ja maku. Tuoksussa hitunen maltaisuutta ja ruohoa. Maku on pehmeä, mutta erittäin kevyt ja lyhyt. Nyt ei juhlat oikein lähde lentoon.

Benrinnes 1978/1995: Kevyellä linjalla jatketaan, mutta paranee. Tuoksu on maltaisen makea jossa mukana valkosuklaata ja voita sekä hedelmäisyyttä. Maku on makeahko, jossa taustalla kuivia vihjeitä. Hitunen paahteisuutta/palanutta vivahdetta (ei savua vaan kuin palanut paahtoleipä?). Lyhyt. Tämä on jo mukava ja tasapainoinen, mutta juhlapullotteen arvoinen? Hmm, ei iske.

Balblair 1973/1995: Tuoksussa vilahtelee rusinaa, hedelmiä ja saippuamaista vivahdetta sekä viinimäisyys. Suussa yllättävän paksu, jopa vahamainen? Loppumaku viinimäinen (ei voimakas), pidempi jo ainakin kuin edellisillä. Kuivuu todella voimakkaasti ja lopussa karvaus kasvaa jo hiukan häiritseväksi, mutta ihan kelpo viski kokonaisuutena.

Highland Park 1970/1995: Tuoksu on syvän puinen , punaista marjaa, tummaa suklaata, hitunen viinimäisyyttä ja suon tuoksua. Suussa öljyinen ja pehmeä. Alkaa kuivana ja kehittyy makean suuntaan. Pippurisuutta, puuta, kahvia. Puumaisuus vahvenee koko ajan. Tuoksu oli hyvä, mutta jotenkin maku pettää. En oikein osaa sanoa miksi, mutta ei toimi omassa suussa kunnolla.

Caol Ila 1966/1995: Tuoksussa marjoja, hedelmiä, selkeää merta, turvetta, tummaa sokeria, tervaa ja suon aromeja. Suussa mausteinen ja kova! Maussa palanutta puuta, pippurisuutta, mausteita ja taas tummaa sokeria. Aluksi makea, muuttuu kuivaksi mutta sitten taas makeahkoksi. Lopussa kehittyy karvautta. Tässä on jo sitä jotain! Hieno ja monipuolinen viski kaiken kaikkiaan.

Niin, siinäpä se. Aika pettymys, jos tuolla kuudella pullolla on ollut tarkoitus juhlistaa 100 vuoden mittaista taivalta. Ei vakuuttanut kokonaisuutena ollenkaan. Aika monen osana on jäädä maistelukirjan sivuilla mainintoina, makukuviin ei jäänyt mitään kihelmöivää. Ehkäpä vain Caol Ila ja Balblair säväyttivät. Onneksi tällä kertaa taloudellinen tappio ei ollut paha, kun pelattiin sampleillä. Koko sarjan ostaminen pulloina olisi ollut pettymys, vaikka miten olisi yrittänyt vakuutella valheellisesti.