torstai 16. heinäkuuta 2009

Muutakin kuin Eino Grön

Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.

Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!

Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".

Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.

Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Samaa maata, eri luonne

Saman tislaamon tuotteiden vertailu keskenään on aina hauskaa. Joskus tuotteet poikkeavat toisistaan yllättävänkin paljon, toisinaan taas "sukulaisuus" on silmiinpistävää.

Nyt vierekkäin lorahtivat lasiin Mortlachin tislaamon kaksi tuotetta. Mortlach 16 Y (Flora&Fauna sarjasta) ja yksityinen pullote Adelphilta, jolla ikää 17Y (1991). Prosentit viskeissä eroavat jonkin verran (16Y:43% - 17Y:57%), joten sukukisaan kolmanneksi pyöräksi lorautettiin tuohon väkevämpään tilkka vettä. Se kestää todalla hyvin vettä!

Adelphin pullote on kypsytetty refill sherryssä, mutta tästäkin huolimatta tisle on repinyt sherryt mukaansa hienosti. Väri ei ole yhtä tumma kuin F&F:ssä, mutta tuoksussa ja maussa se on hienosti mukana. Sherry-pommiksi sitä en kutsuisi. Toisaalta F&F on maultaan paljon täyteläisempi ja "hienostuneempi". Se on makea ja jälkiruokamaisempi. Adelphin pullote taas jyrähtää huomattavasti pippurisempana ja raaempana. Raakuus jatkui myös vedellä jatketussa (toki älytön veden lisääminen vie litkuksi), eli raakuus ei ollut vain prosenteissa.

Molemmista löytyi siis hieno sherry, toffeemaisuus ja hedelmäisyyttä. Loppusilaus kuitenkin teki näistä lopulta aika erilaiset. Ikuisuuskysymys. Kumpi ompi parempi? Ei kumpikaan, sillä kumpikin pullote toimii omanaan hienosti. Olisi turhan "raakaa" rankata näitä keskenään sen enempää, sillä ne ovat läheisestä sukulaisuudesta huolimatta lopulta erilaiset. Viskisieppo voisi ajatella nauttivansa F&F version hyvän, tuhdin pihvin jälkeen jälkiruuaksi, kun taas Adelphin versio sopisi kesämökille syysmyrskyn aikaan, kalareissun jälkeen takkatulen ääressä nautittavaksi lämmikkeesi.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Pannu täynnä, hyvä mieli

Viskisieppo harrasti hitusen kotimaan matkailua ja syrjähyppyjä eksyen Kuopion viinijuhlille, vaikka pahvisuu nippa nappa erottaa valkoisen punaisesta. Illan korjausliike tapahtui sitten oikeetten immeisten piäkuapungissa totta kai Pannuhuoneella.

Pannuhuone oli, totta kai, pakattu täyteen mutta silti on kiitettävä julkisesti henkilökunnan toimintaa. Kiireenkin keskellä viskisiepon kauniimpi sirkuttelija sai oluensa kunnolla vaikka olikin hanojen kanssa ongelmia. Myös viskit tuli tarjolle kunnolla, aivan kuin olisin ollut paikalla yksin. Todella hienoa toimintaa Viskisiepon näkökulmasta vaikka takuulla oli kiire henkilökunnalla. Harmi kun ei tullut kiitettyä, eli jos joku kantis tai Pannuhuoneen henkilökuntaan kuuluva lukee välittäkää iso KIITOS.

Ainoa, mikä pisti nokkaan sitten edellisen reissun, niin viskivalikoima on tainnut hitusen pienentyä? Jenkeistä löytyi vain Jack, ei muita? Muutenkin hyllyt näyttivät hitusen vajaammilta kuin ennen, toki kuitenkin ihan kohtalaisen laadukkailta (mm. mukana useampikin OMC-pullote). Savon puolen harrastajille tsemppiä, älkää päästäkö valikoimaa suppenemaan likkaa! Viskisieppo yrittää käydä tekemässä tarkastuslaskennan vielä uudelleen kesän mittaan.