Ilta Neil Ridleyn seurassa

Neil Ridley

Viskikulttuuri Suomessa on kehittymässä hienosti, ja se aletaan huomata jo kansainvälisestikin. UISGEn myötä Suomessa vierailee paljon tunnettuja viskialan ammattilaisia ja nyt Seuran jäsenillä oli hieno tilaisuus kuunnella yhden illan ajan Neil Ridleytä. Hän on parhaillaan Suomessa tutustumassa Suomen viskikulttuuriin ja hän piti esityksen tynnyreiden vaikutuksesta viskiin. Neil kirjoittaa mm. Whisky Magazineen ja Malt Whisky Yearbookiin sekä pitää blogia (CaskStrength) ja valmistelee parhaillaan viskiaiheista kirjaa.

Tiistai-iltana One Pint -pubiin oli saapunut mukava joukko ihmisiä kuuntelemaan häntä. Ilta oli todella antoisa. Neil kertoi paljon tynnyreiden vaikutuksesta, tynnyreiden puutyypeistä (amerikkalainen v. eurooppalainen ja käytiin Japanissakin) sekä tietysti maistatti viskejä.

Illan kattaus:

• Glenmorangie Nectar D'Or
• Mackillop's Bowmore 1989 sherry cask
• Mackillop's Royal Brackla 1976
• Macallan 12yo sherry cask
• Islay eXPerience (5 litran sherrykäsittelyn saaneessa ranskalaisessa tammitynnyrissä jatkokypsytetty Laphroaigin 10 cask strength)

Mika Jansson, Neil Ridley ja Mika Hanka

Illan kaikkein erikoisin oli Islay eXPerience. Sitä saa vain One Pint pubissa, sillä kyseinen viski on lopeteltu Suomessa. Eurooppalaisesta tammesta tehty 5 litran tynnyri on ensin täytetty PX:llä ja olorosolla. Sherryn on annettu olla tynnyrissä 2 kk, jonka jälkeen sherry pois ja tilalle on laitettu Laphroiaig 10 yo. CS viskiä. Viskin on annettu kypsyä sen jälkeen noin 9kk. Sieppo yllättyi, miten hyvin lopetus on todella onnistunut. Savu ja viini ovat sekoittuneet hyvin keskenään ja kokonaisuus oli todella miellyttävästi toimiva. Todella paljon, paljon huonompia lopetuksia on tullut vastaan. Lasin noston arvoinen suoritus. Idean alkuperäinen toteuttaja (ei nyt maistellun viskin) on Mika Hanka. Hauskaa havaita, miten ennakkoluulottomasti voi lähteä kokeilemaan uusia juttuja ihan omin voimin. Toki ihan halpaa lystiä tuo ei ole, mutta mitäpä ei hyvän viskin eteen tekisi!

Tastingin jälkeen Sieppo jäi juttelemaan Neilin kanssa joksikin aikaa. Neil on todella mukava henkilö, ja juttua riitti. Olisi riittänyt enemmänkin, mutta omalta osaltani ilta piti lopettaa valitettavan aikaisin. Ilokseen Sieppo pääsi myös auttamaan Neiliä, sillä hänen on tarkoitus tutustua myös viskikulttuuriin Uudessa-Seelannissa. Sieppo pystyi kertomaan omia kokemuksia ajaltaan siellä, sekä antamaan erittäin hyvän kontaktin sinne eli Whisky Galoren. Toivottavasti siitä on hänelle iloa.

ISO KIITOS illan isännille ja järjestäjille vielä kerran. Tällaiset tilaisuudet ja vierailijat ovat aina todella tervetulleita. Mukava oli tavata myös uusia viskibloggaajia Suomesta (jatketaan juttua Uisgessa).

ps. Kuulin sivukorvalla huhun, älä kerro kenellekään. Uisgessa räiskyy ukkonen eräällä M-kirjaimella alkavalla ständillä.

Viskiä ja juustoa jouluna

Joulupöydän lopetukseen oli ilmestynyt juustoja, joten Sieppo pyrähti viskikaapille ja oli taas aika olla maistissa. Kokeillessa mennään välistä metsään (tai tällä kertaa navettaan), ja välistä löytyy mitä hienoimpia makuelämyksiä. Tässäpä Siepon kokemuksia.

Roquefort Papillon -sinihomejuuston kanssa Ardbegin Alligator toimi oikein kivasti. Hyvin usein sinihomejuuston kanssa juuri Islayn savuinen viski on hyvä oletus. Mutta vielä paremmin suussa räjähti Bruichladdichin Black Artin kanssa, varsinkin juuston suolaisuus nousi todella esille. Black Artin kanssa tuli mieleen enemmän viinin kanssa maistelu, kuin viskin kanssa. Bowmoren Tempest (batch 2) toimi joten kuten, mutta se siitä.

Rustique Camembertin kanssa oli siten hankalampaa, mutta myös palkitsevampaa.  Balvenien Port Woodin (47.6%) kanssa juusto oli yhtä makujen ilotulitusta. Lopussa todella voimakas ja puhdas salmiakin maku. Bowmoren Tempestin (batch 2) kanssa koettiin sitten täydellinen vastakohta. Saman tien mieleen tuli se hetki, kun kävelee sisälle navettaan ja kaikki se tuoksu iskee päin naamaa. Nyt sama "elämys" suussa moninkertaisesti. Argh, ja suun "desinfiointi"! Sieppo ei suosittele tätä kokeilua. Tai siis kokeilla saa, mutta Sieppoa ei saa syyttää yllytyksestä.

Chevrette on puolestaan aika mieto juusto, mutta silti maukas. Sen kanssa joutui tekemään hetken töitä mutta onneksi työ palkittiin. Auchentoshanin Three Wood toimi tämän juuston kanssa todella hyvin. Pähkinäinen maku ja hyvin tasavertaiset keskenään. Ainakin Sieppo piti paljon.

Jos viskin ja juuston yhdistäminen ei ole ennestään tuttua, niin suosittelen. Aina ei onnistu, mutta välistä toimii todella hienosti. Viskin kanssa pitää vain olla varovainen. Vain pienen pieni tilkka riittää kerrallaan, ja kannattaa ottaa vasta aika lopuksi (siis juusto ensin). Usein myös viskin laimentaminen vedellä kannattaa, sillä korkeat prosentit voi jyrätä juuston, vaikka muuten maut toimisivat yhdessä.

Ongelmasuhde

Vähän aikaa takaperin höpisin miten viskin arvio voi muuttua eri päivinä joillakin. Nyt Viskisiepolla itsellään on, ja on ollut, oikea ongelmasuhde käsissään; Bowmore Tempest 10 yo. (1st batch).

Ei, en osaa päättää onko tämä viski hyvä vai ei omassa suussa. Tämä viski todella on ongelmatapaus, joka todella taas muistuttaa miten ihanaa viskiharrastus voi olla. Ja ihanaa kaikessa hyvässä, sillä taas voi nauttia ja miettiä ja syventyä ja inhota ja ihmetellä.

Jos olisin tehnyt päätökseni ensimmäisen maistelun perusteella, olisi varmaan jäänyt koskaan maistamatta uudelleen. Mutta kun pullo on kaapissa, piti sille antaa uusi mahdollisuus. Toisella kerralla viski toimikin eri tavalla. Nyt muutaman kerran sen kanssa tapelleena ei voi kuin ihmetellä miten eri lailla se toimii Viskisiepon suussa eri kerroilla. Toisilla kerroilla jälkimausta löydän kaikki ne aikoinani inhoamani Bowmoren piirteet; saippuamaisuutta, lakritsin sekoittumista laventelimaisuuteen ja lisäksi myös raa'an luumun makua, joka kasvaa jälkimaun jälkimaussa. Mutta toisilla kerroilla loppumaussa noita ei ole vaan mielleyhtymä on herukkamaisuus ja hieno savuisuus yhdistettynä turpeeseen.

Miten voi heitellä noin paljon? Olen yrittänyt miettiä ruokia ja juomia, joita olen nauttinut ennen, tai ollut nauttimatta pitkään aikaan. Mitään yhtenäistä syytä en ole löytänyt, enkä osaa yhdistää samanlaista poikkeavuutta mihinkään muuhun maistamaani viskiin.

Niin, Bowmore on aina ollut Viskisiepolle "pieni" ongelma ja näyttää olevan edelleen. Tosin ennen sieppo karttoi sitä, mutta nyt viimeisien maisteluiden on myötä alkanut mietityttämään josko tuolle tislaamolle pitäisi sittenkin antaa mahdollisuus. Ainakaan yksipuoliseksi sitä ei voi haukkua, kun sama viski maistuu omassa suussa ihan eri versiolta eri päiviä. Onko kenelläkään muulla tullut vastaavaa ongelmaa eteen, vai onko viski aina helposti luokiteltavissa?

Niin se Tempest. Hyvää vai huonoa? Molempia, päivän kunto määrittäköön sen, mutta kyllä se sen verran laittaa uteliaisuutta hyrräämään että seuraavakin versio on maistettava joskus. Piti tämäkin päivä nähdä, että Viskisieppo lupaa maistaa Bowmorea uudelleen ihan mielellään. Vaan näinhän se pitääkin mennä, pitää pystyä haastamaan itsensä ja maistella rohkeasti ja monipuolisesti tai jää junnaamaan paikalleen.

Bowmore ja Black

Pitkästä aikaa tuli hyvä mahdollisuus olla maistissa, kun pöydälle napsahti kasa juustoja. Saman tien kaapille ja muutama pieni tilkka viskiä kehiin ja kokeilemaan. 12 erilaista yhdistelmää tuli koettua ja 10 niistä saa jäädä tässä mainitsematta (osa aivan "kamalia"). Onneksi kuitenkin pari...

Bowmore 10 y.o. Tempest (1st batch, 55,3%) ja Castellon Black sinihomejuusto loivat mukavan, erilaisen ja hauskan makuyhdistelmän. Loppumaun kuiva, karvas ja voimakas lakritsi oli todella erikoinen, mutta kaikin puolin hyvä maku. Jos siis iän ikuinen viini ja juusto alkaa joskus tökkiä niin kannattaa kokeilla.

Yamazakin Sherry Cask (48%) ja Chevrette olivat toinen ihan siedettävä yhdistelmä. Ei mitään erikoista ja viskiä tuli ottaa äärettömän vähän, tai alkoholi pilasi juuston kokonaan. Kokeilemisen arvoinen, mutta ei mikään makujen ilotulitus.

10 muuta olisi saanut jäädä kokematta, mutta maistaa pitää että tietää onko se hyvää vai ei...

Rusettia kaulaan ja kumarrusta lisää

Hädässä ystävä tunnetaan...vai?

Viskisieppo jo huokaili helpotuksesta, sillä tuskin kukaan nyt muistaa lupausta jostain ihme Bowmore-maistelusta. Ehkäpä siitä pääsisi luistamaan kuin koira veräjästä vaikka vedoten kiireisiin ja ties mihin.

Mutta ei. SOTW päätti pitää huolen, että jotain tapahtuu ja kiikutti kolme maistiaista Viskisiepolle. Nyt on siis pakko kohdata tuo Islayn tislaamo, josta tähän mennessä ei ole ollut mitään "hyvää" sanottavaa. Se, olenko enää SOTW:n kanssa puheväleissä tämän jälkeen, jää maistelun päätettäväksi. Siis rusetit kurkussa tiukalle ja menoksi...

Lauantain ratoksi laseissa (1) 15 Y Darkest Sherry Finish 43%, (2) 15Y '88 Glasgow Garden Festival ceramic decander 40% ja (3) 32Y 1968 bottle 1128/1860 45.5.

Darkestista(1) löysin sen eniten inhoamani Bowmore-ominaisuuden. Se laventelin/salmiakin epäpyhyyden. Mutta se tuli esille vain juuri hetki ennen nielaisua ja hävisi saman tien ja oli äärettömän "heikko". Muuten hieno viski, jossa sherry leikkii savun kanssa. Savu pysyttelee enemmän taustalla, antaen tavallaan odottaa itseään. Ilman tuota hetkellistä häivähdystä ilman muuta menisi ostoslistalle. Nyt jää tilaan, jota maistellaan mielellään jatkossakin ja ostan ehkä.

Kaksi muuta viskiä sitten olivat jotain ihan muuta kuin olin odottanut. Kummastakaan en löytänyt vivahdettakaan inhoamastani "bowmorelaisuudesta". 15Y Glasgow oli ehkä yksinkertaisempi ja viljaisempi kun 1968 taas leikitteli suuremmalla hedelmäisyydellä (varsinkin banaanilla) koko ajan. Molemmat oikein hienoja viskejä. Lisäksi 1968 viskin aivan loppumaussa oli jotain, joka vei Siepon lapsuuden makuun, mutta en saanut yhdistettyä sitä mihinkään konkreettiseen. Joku juuresmainen tai marjamainen vivahde.

Eli (1) jää minun osaltani edelleen hyllyyn, mutta (2) ja (3) tarjoilivat jo mielenkiintoisia elämyksiä. Hurahdusta tislaamon suuntaan ei tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja tislaamo lähtee nyt pois punaiselta listalta. Tiedän, että joistakin pullotteista inhoamani aromit löytyvät, mutta kaikissa sitä ei ole (oli mm. seuran vuosikokouksessa olleessa pullotteessa). Tulipahan taas todistettua, että aina kannattaa maistella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ties mitä hienouksia sieltä voikaan putkahtaa esille.

Lopuksi:

SUURI KIITOS, SOTW! Ainakin sain Bowmoren-tuntijan tekemän valikoiman nenän eteen ja hyvän ohjeistuksen: "Jos noilla ei toimi, unohda koko tislaamo". Kaikilla ei toiminut, mutta en enää inhoakaan.

ps. Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija maistoi kaikkia. Piti kaikista ja piti niitä mukavan erilaisina. Eli Bowmore on siis ostoslistalla...;-)

Markkinoinnin uhri

Jokunen blogin lukija tietääkin Viskisiepon suhtautumisen Bowmore-tislaamon viskeihin. Kiitos ei. Ei toimi niin ei toimi. Kamalaa tavaraa.

Toisaalta olen toitottanut aina, että pitäisi haastaa itsensä ja maistella rohkeasti uusia tai uudelleen. Viime aikoina lukiessani SOTW:n blogia, on siellä ylistetty Bowmorea pääsääntöisesti niin nautinnollisesti, että jotain siinä tislaamossa on oltava. Eli uskotaan markkinointia sokeasti. Oma muistikirja esille, ja lukemaan omia nuotteja. Tässä vaiheessa alkoi punottaa poskia ja todettava, että tänä vuonna olen maistanut yhtä Bowmorea, viime vuonna yhtä ja sitä ennen...äh, ei jaksa selata enempää...

Eli kielteinen mielikuvani Bowmoresta on syntynyt useampi vuosi takaperin, eli koska en silloin ole pitänyt mausta, olen kiitettävästi kiertänyt kyseisen tislaamon tuotokset jatkossa. Mutta kuten niin usein, viskit muuttuvat ja oma makuaisti muuttuu, pitänee totella omaa toitotustani ja maistaa useampaa Bowmorea kerralla.

Mutta nyt on pyydettävä apua teiltä. Koska olen siis karttanut kyseistä tislaamoa, en oikein osaa hahmottaa hyvää (kohtuullista) nelikkoa/viisikkoa, joilla voisi katsoa onko oma maku muuttunut, vai pysyykö Bowmore edelleen poissa listalta. Otan mielelläni ehdotuksia, joiden avulla voisi tutustua tislaamoon uudelleen. Toki 4-5 versiota on vähän, mutta siitä voisi olla hyvä aloittaa. Sitten pitäisi vielä varmaan sunnistaa Pikkulintuun tms., että valikoimaa olisi tarpeeksi...

Hinta, mutta mistä

Pahasti näyttää, että Alkon ovi alkaa käydä jatkossa entistä harvemmin Viskisiepon kohdalla. Tuli taas tieto, että hinta nousee ja nyt sitten nostetaan 10%. Toki tässä vaiheessa ei ole tietoa, miten tuo nosto jakautuu tuotteiden välillä, mutta varmasti sillä on vaikutusta myös viskin hintaan.

Edellisen veronkorotuksen yhteydessä nousu ei rajoittunut vain veron korotukseen viskien osalta, vaan usea viski sai samalla lisäkorotuksen (maahantuojan toimesta?). Samallahan tuo lisäkorotus "hautautui" veronkorotuksen taakse, eikös? Onneksi kuitenkin valppaat viskiharrastajat huomasivat oveluuden ja ovat sen tuoneet myös mukavasti esille.

Hassuinta on, että edellisenä päivänä kun uudesta korotuksesta uutisoitiin, uutisoitiin myös viinan tuonnin kasvaneen ulkomailta. Ihan kuin olisin joskus kuullut samansuuntaisia arvioita ennen edellistä korotusta tai sen aikoihin?

Mutta Alkoahan meidän ei tule syyttää. Alko ei noita korotuksia tee. Itse asiassa Alko (yhdessä maahantuojan kanssa varmaankin) on vastaavasti tarjonnut monelle viskiharrastajalle myös iloisen yllätyksen Bowmoren 25Y Douglas Laing Platiniumin myötä. Kyseinen pullote on myynnissä Alkossa maailmanhintoihin verrattuna kohtuulliseen (edulliseen?) hintaan. Hintaa tuolla pullotteella on noin 170 €. Onko se kova hinta yhdestä pullosta vai ei, se on jokaisen siepon oman päätöksen/kukkaron vallassa. Toivottavasti samantapaisia yllätyksiä on tiedossa jatkossakin, myös hiukan alhaisemman hintaluokan viskeissä, joista myös löytyy helmiä si(ep)oille.

Osittainen takinkääntö

Oli aika taas käväistä laittamassa talousrahat tulevaan Adelphi-tilaisuuteen. No, Whisky Galoresta ei pääse pois maistamatta ja oli mukava yllätys saada lasiin Tullibardine 1966 CS pullotetta (30Y). Sitä siinä siemaillessani mietin jo mitä ostaisi tulisiksi kotiin. Paikalliset viskit on nyt unohdettu, joten katselin muita mukavia vaihtoehtoja. BenRiach 1972 (33Y) pullote osui silmiini jo ihan sen loistavan tislausvuoden ansiosta. Hmm. Pitääpä laittaa mietintään, ei olisi hullumpi vaihtoehto. Andy myös esitteli uusimpia tuotteita kaupassa ja muutama Duncan Taylorin "kuolleiden tislaamojen" versio jäi mukavasti kutkuttelemaan taustalle. Tässä joutuu kohta syvällistäkin syvällisimpien päätöksien eteen...

Hups, otsikko lupasi takinkääntöä ainakin osittain. En ole missään vaiheessa ollut Bowmoren ystävä, mutta nyt oli Bowmoren 12 Y auki maistelupöydällä. Päätin rohkaista mieleni ja maistaa pitkästä pitkästä aikaa olisiko viski, tai minun makuaistini, muuttunut. Viski oli muuttunut ja minun osaltani parempaan suuntaan. Tuoksusta en pidä edelleenkään sen voimakkaan lakritsin/laventelin takia ja tökkii siis edelleen pahasti. Maussa en kuitenkaan havainnut enää niin voimakasta lakritsia kuin ennen. Maun suhteen siis käännän takkiani osittain. Olenkin aina sanonut, että kannattaa maistella useita viskejä ja välistä myös niitä mitkä eivät ennen ole toimineet, niin ties vaikka löytäisi välistä jotain "uutta". Onneksi nyt tuli kerrankin kuunneltua itseäni.