Seurallista viskiä

Innostuin hiukan selvittelemään viskiseurojen ja -porukoiden toimintaa Suomessa SMWS:n VYS:n ja IWY:n lisäksi. Yritin udella esim. foorumilla eri seurojen henkilöitä ottamaan yhteyttä ja kertomaan toiminnastaan. Viskiporukat taitavat vain olla niin kamalan ujoja, sillä sain vain yhden vastauksen. Ainoa vastaus tuli taholta, joka ei ollutkaan minulla ennen tiedossa. Iso kiitos siitä! Lisäksi otin yhteyttä useampaankin porukkaan, ja vastausprosentti kyselyihini oli huimat 0%. Kovin vaikuttaa salamyhkäiseltä toiminnalta, vaikka samaan aikaan nettisivuja kyllä löytyy monelta.

Omalla kohdalla oli hauska yllätys huomata, miten monta rekisteröityä mahdollista viskiseuraa Suomesta löytyykään. Alla luetteloa löytämistäni (mahdollisista) seuroista. En osaa sanoa, miten kattava lista on, miten aktiivisia ko. seurat ovat, toimivatko ne enää edes, tai onko jokainen edes "täysiverinen" viskiseura. Jos nimi viittasi viskiin, otin sen mukaan luetteloon. Kannattaa siis lukea listaa tietyllä varauksella.

• Hämeenlinnan Viskin Ystävät ry 
• Irlantilaisen viskin ystävät ry (tämä ei ole sama kuin IWY, varmennettu!)
• Viskin Ystävät Single Malt ry
• Walkiakoski Whisky Club ry
• Whisky Beat Boozing Society r.y
• Helsingin kauppatieteilijöiden ylioppilaskunnan viskikerho ry.
• Helsingin viskinmaistajat ry
• Vaasan Whiskyveikot ry
• Whiskey-Club Extraordinary gentlemans ry 
• Whiskyföreningen vid Teknologföreningen rf  
• Pyhtääorientoituneet mallaswhiskyn ystävät ry

Tutkiessa oppii myös uutta. Whisky Beat Boozing Society ry on ensirekisteröity jo 1988. Jos kyseessä on todellakin viskiseura, olisi se Suomen vanhin rekisteröity seura. Irlantilaisen viskin ystävät ry on perustettu 1997 (ensirekisteröinti), eli se olisi Suomen  toiseksi vanhin rekisteröity viskiseura, ja SMWS olisi kolmanneksi vanhin (rekisteröity 1999). Kahteen ensimmäiseen en valitettavasti ole saanut mitään kontaktia, joten tiedot perustuvat puhtaasti PRH:n tietokantaan. Vaikuttaa ainakin siltä, että kovin aktiivista toiminta ei näillä taida olla, ja veikkaisin, että toiminta on myös aika paikallisella tasolla. Rekisteröinti ei myöskään kerro seuran perustamispäivää, sillä esim. Viskin Ystävät Single Malt kertoo sivujensa mukaan olevan perustettu elokuussa 1998, mutta rekisteröity se on vasta 2001. Rekisteröiminen myös vie usein aikaa, joten pelkkään rekisteröintipäiväänkään ei pidä tuijottaa.

Loppujen lopuksihan seuran iällä ei ole sen suurempaa väliä, mutta ainakin Siepolle tuli matkan varrella uutta tietoa. Ikää tärkeämpi tekijä on totta kai seuran jäsenet, toiminta ja aktiivisuus.

Lisäksi Suomessa toimii iso joukko rekisteröimättömiä porukoita. Ainakin Tammisaaren suunnalla toimii Sydspetsens Malt Whisky Sällskap, Kemissä Kemin seudun viskin ystävät, Turun Akateeminen Viskiseura, Kuusaan Viskiseura, Viskiseura whisKY, Juankosken Viskikerho,  ja Savonlinnassa on myös huhun mukaan toimintaa. Aikoinaan toimi myös Academic Whisky Club, mutta heidän toimintansa on tainnut hiljentyä. Varmasti löytyisi muitakin porukoita, kuten ainoa rohkea porukka, joka Sieppoa uskalsi lähestyä, eli 'Uisge Beatha Club Finland'. Porukka toimii Mäntsälässä viidettä vuotta. Alla klubin esittely suoraan heiltä heidän luvallaan:

"Suureellisen klubinimen taakse kätkeytyy neljä aktiivijäsentä ja kymmenkunta "sateliittia". Jäsenyys vaatii ehdokkaan tuntemista ja oikeaa harrastaneisuutta eikä vain tykkäämistä viskistä.

Klubi on vieraillut lähes kaikissa Suomen nimekkäimmissä viskikuppiloissa ja kolmen reissun tiimoilta 19 tislaamolla Skotlannissa. Myös molemmissa Uisgeissa klubin paidat ovat vilahtaneet.

Klubin toiminta-ajatuksena on pysyä irti kaikesta kaupallisuudesta, jäsenmaksuista sekä muusta järjestäytymiseen liittyvästä pakkopullasta ja keskittyä olennaiseen eli hankkimaan jäsenille hyviä edullisia viskejä ja pitämään hauskaa. Maistelukulttuurin ja kulinarististen nautintojen eteenpäinvienti on saanut tunnustusta jopa kitkerimmissä alkoholin vastaisissa keittiöhallituksissa.

Profiilia on tarkoituksellisesti pidetty matalalla vaikka klubipaidat onkin teetetty. Lisäksi meiltä löytyy yhteinen elävä pullo, tastingit lähes joka viikko ja jälleen uuden skotlanninmatkan suunnittelu ensi syksyksi."

Kannattaa myös huomioida, että ainakin VYS:lla ja SMWS:lla on aktiivista toimintaa eri puolilla Suomea. Jätin nyt tarkoituksella pois näiden seurojen paikallisklubit yms. Molempien seurojen sivuilta löytyy niistä lisää infoa.

Olipa seura sitten rekisteröity tai rekisteröimätön, Sieppo toivottaa joka porukalle viskintäyteistä jatkoa. Jos listalta puuttuu joku seura, tai mikä tahansa porukka haluaa kertoa itsestään lisää, niin laittakaapa kommenttia tänne, foorumille tai postia Siepolle. Minua ainakin kiinnostaa tietää, miten aktiivista toiminta Suomessa todella on.

Viskintäyteinen uutiskooste

Suomen Mallaswhiskyseuran ensimmäinen Whisky Bulletin on nähnyt päivänvalon. Uutiskooste tulee seuran jäsenille automaattisesti, mutta kyseisen julkaisun voi löytää piakkoin myös tasokkaista viski- ja olutravintoloista.

Käy ihmeessä nappaamassa tyylikäs julkaisu luettavaksi oluen ja/tai viskin rinnalle!

Hyväntekeväisyyshaaste viskien ystäville

Viskisieppo on osallistunut jo useana vuonna Movember-tapahtumaan, niin myös tänä vuonna. Tänä vuonna on vihdoin myös mahdollisuus luoda joukkueita. Haastankin viskinystäviä liittymään tapahtumaan mukaan, ja jos toimiminen viskijoukkueena kiinnostaa, niin perustamani joukkue löytyy nimellä "Viskikkäät Viikset". Joukkue ei ole missään nimessä rajattu vain yhden seuran jäsenille, vaan jokainen viskin ystävä on tervetullut mukaan!

Ja hyvät naiset eli Mo Sistat, te olette myös tervetulleita kampanjaan tukemaan viiksien kasvatusta. Mo Sistojen tehtävä on hankkia meille sponsoreita, joko joukkueelle tai yksittäiselle Mo Brolle.

Kaikki tuottohan menee hyväntekeväisyyteen, eli Suomessa kerätyt rahat menevät mm. Suomen Syöpäjärjestöjen käyttöön.

Vihreän saaren viskien herkuttelijat

Talouskriisi. Työttömyys. Sanoja, jotka viime aikoina ovat yhdistyneet kauniiseen Irlannin saareen. Guinness, tuo musta nektari. Iloiset laulut pubeissa. Viski. Ystävälliset ihmiset. Sanoja ja asioita, jotka lämmittävät paljon enemmän Irlannin ystäviä. Irlantilaisen Whiskeyn Ystävät. Kolme sanaa, jotka tarkoittavat Suomessa toimivaa viskiseuraa. Olethan siis tietoinen Suomen toiseksi vanhimmasta rekisteröidystä viskiseurasta? [huom. Siepon tietojen mukaan toiseksi vanhin, jos tämä on virheellinen tieto, niin saa ilman muuta korjata].

IWY (Irlantilaisen Whiskeyn Ystävät ry) on perustettu lokakuussa 1999, mutta taistelu viranomaisten kanssa lykkäsi virallista rekisteröitymistä lähes vuodella. Jäsenmäärä on tällä hetkellä noin kaksisataa, ja suunnilleen 25% jäsenistä on naisia. Pääasiassa jäsenistö majailee pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa, mutta myös ulkomailta löytyy seuran lähettiläitä. Saamani tiedon mukaan seura on soluttautunut Australiaan, Irlantiin, Jenkkeihin, Britteihin ja jopa Peruun saakka.

Kaksisataa jäsentä. Ei webbi-sivuja eikä oikein yhteystietojakaan missään. Onko kyseessä salaseura, johon pääsee vain valikoidut harrastaja? No, salaliittoteorioiden ystäville on tuotettava pettymys. Seuralla ei vain ole ollut sopivaa henkilöä laittamaan sivuja pystyyn, ja kun tieto on levinnyt puskaradion avulla, niin pakkoakaan ei ole ollut. Pitääkseen byrokratian minimissä seura ei peri liittymismaksua eikä vuosimaksuakaan. Jäseneksi pääsee, kunhan seuran jäsen suosittelee ja anomuksen osoittaa hallitukselle.

Tapahtumia seuralla on 3-5 kertaa vuodessa, ja lisäksi on tehty pieniä ekskursioita Suomen sisällä. Lisäksi yksi tapahtuma on kai ollut jopa Taipeissa asti. Omien tapahtumien ohella seura on pitänyt yhteisiä illanviettoja myös Suomen Mallaswhiskyseuran kanssa. Sieppokin on ollut kerran tai pari mukana noissa tapahtumissa, ja hauskaa on aina ollut. Kylmästä sodasta tai kyräilystä seurojen välillä ei ole ollut merkkiäkään, vaikka Irlanti ja Skotlanti kinaavatkin viskin alkuperästä. Ja se viskillä maustettu suussa sulava riimihärkä on vain aina ollut niin hyvää. Saako sitä muuten ostaa jostain?

Keväisin ja syksyisin seuralla on virallinen, sääntömääräinen kokous, ja yleensä silloin paikalla viskejä esittelee joku ulkopuolinen taho, esimerkiksi maahantuojien puolelta. Huhun, varman sellaisen mukaan, nyt syksyn kokouksessa tastingin vetää Jamesonin Brand Ambassador. Sieppo näki myös tilaisuuden kattauksen, ja ei voi muuta todeta kuin että vesi herahti kielelle. Ei siis kannata jättää Irlantia pois laskuista, kun hyviä viskejä ajattelee.

Jos kiinnostuit IWY:stä ja haluat olla sinne päin yhteyksissä, niin voit kirjoitella Matti Rädylle (matti.raty _at_ kolumbus.fi)

Sieppo toivottaa IWY:lle kaikkea hyvää ja odottaa uusia yhteisiä tapahtumia jatkossakin SMWS:n kanssa. 

Lottien eroja: Talisker 10

Se vanhempi versio

Talisker 10 on laskettavissa Siepon kohdalla yhdeksi porttiviskeistä, jotka aikoinaan viettelivät syvemmälle makujen ja tuoksujen maailmaan. Silloin sen pippurisuus, ja jostakin lukemani kuvaus "bee in your mouth" vakuuttivat. Valitettavasti kuitenkin ajan myötä se pippurisuus tuntui katoavan etikettimuutosten myötä. Nyt Alkon hyllyllä pönöttää taas uusi versio etiketistä, ja samaan aikaan vielä vanhempaakin versiota saattaa löytyä. Kansioiden selailun myötä nyt näyttäisi Siepon kohdalla olevan edessä neljäs versio etiketistä. Onneksi nyt tuli mahdollisuus testata rinnakkain edellistä ja uutta.

Vanhasta versiosta löytyy myös juttua Smoken blogista. Omat tuntemukset liikkuvat samoilla linjoilla. Tuoksu on ehkä hitusen tyhjän oloinen, jossa on savu esillä. Omassa suussa tulee mielikuva, että tässä viskin päälle rakentuu savu. Pippurisuus on tosiaan terävää, jopa pisteliästä (ei hyvässä mielessä). "Perusviski" kuvaa oikein hyvin tätä.

Ja uudempi

Uusi on erilainen. Tuoksu on pehmeämpi, ja väkisiin mieleen tulee sana "tummempi". Savu on enemmän piilossa, mutta havaittavissa. Aivan kuin savu olisi osa perustaa, mihin viski rakennetaan (toisin kuin vanhemmassa versiossa). Maku on pehmeämpi ja tasapainoisempi. Loppumaussa savu on jälleen piilossa, tosin tulee ajan myötä oikein hyvin esille. Pippurisuus on nyt Siepon mielestä kunnon pippurisuutta. Se ei ole pistävää kuten vanhemmassa, vaan "polttavampaa", kuten pitääkin. Jotenkin tulee tunne, että Talisker on nyt palannut takaisin juurilleen ja uudempi olisi iäkkäämmän oloinen. Ainakin Siepon suussa uusi toimii selkeästi paremmin kuin aiempi versio. Hyvällä tuurilla voi löytää vielä vanhan version myynnistä, joten jokainen voi toki kokeilla rinnakkain, oliko edellä olevassa mitään järkeä.

Tällä kertaa, ainakin Siepolla, uusi voittaa vanhan.

Ylös ja alas mutta ei kommenttia

Uutta pukkaa ja haastetta kehiin -kirjoitus näyttää herättävän paljon tunteita, jos otetaan jutun saamat peukut huomioon. Niitä on kertynyt varmaan enemmän kuin kaikki aiemmat yhteensä. Mutta kommentteja on vain yksi, ja siinä on lisäksi Siepon mielestä oikein asiallinen kysymys.

Sieppo nyt hiukan miettii, onko tuo peukutus liian helppoa? Pitäisikö se poistaa, sillä lopulta palautteena tuo ei kerro kamalan paljon.  Erittäin mielelläni kuulisin lisää kommentteja tuon jutun suhteen niin puolesta kuin vastaan. Miksi peukku ylös? Mikä jutussa mättää? Onko siinä virheellistä tietoa? Muistakaa, anonyymisti voi kirjoittaa, mutta toki suosittelen rohkeasti omalla nimellä avautumista. Ja perustelujen kanssa, kiitos. Selkeästi teillä on mielipidettä asiaan!

Mallasta ja mahan täytettä

Pelkällä viskillä ei elä, ja ruokaakin tarvitsee. Ruoka vaatii myös hyvää juomaa rinnalle, eli kun vastaan tulee blogi, jossa ruoka ja hyvä olut yhdistetään niin pakkohan siitä on tykätä. Sieppo ainakin seuraa Rekolan Panimon Tuoppi & Sapuska blogia suurella ruokahalulla.

Uutta pukkaa ja haastetta kehiin

Suomen viskikartalle on putkahtanut uusi seura: Viskin Ystävien Seura (VYS). Sieppo toivottaa seuran tervetulleeksi, ja kun utelias on, niin oli pakko lähestyä uutta seuraa kysymykset ojossa.

Suomessa on toki viskiseuroja ollut, ja on siis edelleen. Ensimmäinen rekisteröity viskiseura on 1998 perustettu Suomen Mallaswhiskyseura (SMWS).  SMWS on ollut tähän asti ainoa, joka on toiminut enemmän ja vähemmän koko Suomen alueella. Aktiivista klubitoimintaa löytyy niin Savon suunnalta kuin myös länsi- ja etelärannikoilta, Hämettä unohtamatta.  Nyt myös toukokuussa 2012 perustettu VYS pyrkii palvelemaan meitä viskihärhöjä koko Suomen alueella. Todella kannatettavaa ja ilahduttavaa kuulla, että toiminta ei rajoitu vain ruuhka-alueille.

Sieppo oli yhteydessä VYS:n seuran hallitukseen, ja yritti hiukan udella kuulumisia. Seuran jäsenmäärä on kasvanut todella nopeasti, elo-syyskuun vaihteessa jäseniä oli kuulemma noin 150. Tämä selkeästi osoittaa, että Suomessa on paljon viskeistä innostuneita, joita järjestäytynyt toiminta kiinnostaa. Lisäksi oli todella ilahduttavaa kuulla hallituksen suunnalta, että heidän ei ole tarkoitus toimia kilpailijana SMWS:n kanssa, vaan keskusteluyhteys on jo auki ja yhteisiä tapahtumia on tarkoitus järjestää. Sieppo odottaa innolla, mitä kaikkea tuleman pitää. Toivon todella, että yhteistyön kautta suomalainen viskikulttuuri kehittyy harrastajat huomioiden, eikä mitään turhaa kilpailuasetelmaa synny. Turhalla kilpailulla, tai toisesta seurasta pahaa puhumalla, viedään koko viskihomma takaisin kivikaudelle. Se ei palvelisi ketään ja olisi lähinnä naurettavaa kukkoilua.

Utelin myös VYS:n toiminnasta hiukan. Sain kuvan, että tällä hetkellä toiminta keskittyy lähinnä tastingien ympärille. Tämä oli hienoinen pettymys, sillä se ei sinällään ole mitään uutta. Toki tastingit ovat hyvin keskeinen juttu viskiharrastuksessa, ei siinä mitään. Toisaalta kyllä vihjailtiin myös tapahtumista, jotka eivät välttämättä pyörisi ollenkaan viskin ympärillä. Sieppo odottaa mielenkiinnolla, mitä nuo tapahtumat voisivat olla. Toivottavasti kuitenkin uuden seuran myötä syntyy uusia ideoita (jossain suunnalla) ja uusia tapahtumia saadaan aikaan, jolloin koko viskikulttuuria saadaan vietyä eteenpäin.

Oli kyseessä sitten mikä seura tahansa, seuran kuitenkin tulee olla jäseniä varten ja kuunnella heidän ajatuksiaan toiminnan kehittämisen eteen. Jos lasketaan vain SMWS:n ja VYS:n jäsenmäärä, on viskeistä innostuneita reilut 600 [edit: luku korjattu, alkuperäinen luku 500 oli liian pieni] (Uisgessa kävi reilut 1000 ihmistä). Luulisi, että tuosta joukosta löytyisi uusia, rohkeitakin ideoita, mitä viskin ympärille voisi kehittää, ja ennen kaikkea innokkaita ihmisiä osallistumaan toimintaan muutenkin kuin vain osallistujina; etsimään tiloja, luomaan tarjoilua, kehittämään viskin yhdistämistä ruokaan, ties vaikka mitä. Haaste harrastajille tuleekin tässä. Haastakaa seuranne vetäjät viemään viskiä alueille, mitä Suomessa ei ole ennen tehty.

Jos lukijoissa on henkilöitä jotka ovat molempien (tai useampien) seurojen jäseniä, niin olisi todella mielenkiintoista kuulla vertailua seuroista. Missä ovat suurimmat erot? Miten esim. tastingit eroavat toisistaan? Sieppokin yrittää aktivoitua ja käydä tapaamassa VYS:n porukkaa vaikkapa Viskiä Ystävien Seurassa -tilaisuuden muodossa.

Matkalla paratiisiin?

Onko olemassa täydellistä viskiä; viskiä, joka vie nirvanaan tai maanpäälliseen paratiisiin? Tätä mysteeriä Sieppo päätti lähestyä jättämällä tällä kertaa Skotlannin pois laskuista ja suuntaamalla maistelun hiukan muille maille. Olihan nyt laseihin tullut eteen Aureum (kulta latinaksi), GoldCock ja Shangri-la. Kultaa ja paratiisia siis pitäisi olla tarjolla.

Aloitetaan alkemian perusteista, ja otetaan ensimmäiseksi Saksassa tislattua kultaa ei Aureum Single Malt, jossa on 43% voimaa. Tuoksu on sanalla sanoen kamala. Makea, viljainen, tunkkainen, liimaa (sellainen kaksikomponenttiliima), hiuslakkaa, kynsilakanpoistoainetta. Kunhan tuoksun läpi pääsi taisteltua, oli aika maistaa. Odotukset eivät ole kovin korkealla tuoksun jälkeen, ja tällä kertaa tuoksu ja maku todella vastaavat toisiaan. Maku on makea, tylsä, viljaa, ja se sama liima jatkuu täällä. Pakko sanoa, tässä viskissä ei toimi mikään. Ei mikään, ja rehellisesti sanottuna lasin loppu löytää tiensä viemäriin. Herää kysymys, miksi tällaista viskiä tehdään, tai päästetään markkinoille? Huh!

Kunhan sieppo sai tarpeeksi kurlattua vettä ja syötyä kurkkua, niin oli aika siirtyä eteenpäin. Ei tuosta voi varmaan enää mennä pahemmaksi, eihän. Lasiin sitten Tsekeissä tislattu GoldCock Single Malt 12 yo. Nimi voisi olla ehkä hitusen markkinahenkisempikin, mutta näillä mennään. Tuoksu on todella mukava yllätys. Mukana leijuu omenaa, tammea, valkosuklaata, yrttejä ja mallasta. Aika hento ja makeahko. Mieli leijailee heti Lowlandin suuntaa, vaikka eihän näitä pitäisi aina verrata Skotlantiin. Maku on ehkä hitusen liian makea, mutta mukana on valkoherukkaa, yrttejä (yrttilikööri), mukavaa pippurisuutta ja jopa raparperin maku tulee mieleen. Hento ja  tasapainoinen viski. Todella, todella iso ja positiivinen yllätys. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti Siepon mielestä maistamisen arvoinen kerran jos toisenkin, jopa ostoslistalle lisättävissä.

Meno siis parani, joten sitten etiketin mukaan paratiisi seuraavaksi. Intialaisen Sikkim Distilleriesin Shangri-La (blended malt, 42.8%, batch 4/9.11) on ainakin etiketin mukaan pärjännyt kilpailuissa hyvin. Nokka lasiin ja hyvästit paratiisille. Tuoksu on makea, toffeemainen, liköörimäinen, korsi tulee mieleen. Maussa on pippurisuutta ja - hetkinen - hetken ajan nielaisun jälkeen käy suussa aivan loistava makuelämys jossa leijailee karamellia-toffeeta-sokeria-kermaa. Todella miellyttävä maku, onko paratiisi siis löytynyt? Saman tien ajatuksen kanssa maku on poissa ja tilalla on katkera loppumaku. Tylsä, alkoholimainen, maalin ohennetta. Karsea. Sen pienen hetken kestänyt hieno maku on poissa, eikä sen muisto lämmitä lopussa ollenkaan. Heikko viski kokonaisuutena ja loppu lasin voi kaataa surutta pois.

Ei, ei löytynyt viskien shangri-la vieläkään, ja toivottavasti ei löydy koskaan. Viskiharrastuksessa matka taitaa olla kuitenkin se tärkein.

Liota ja liimaa

Viskiharrastus ei ole vain juop... eikun juomasta nauttimista tuoksujen ja makujen kautta. Se voi olla vaikkapa viskien tai tuubien keräämistä tai tyhjien pullojen sijoittelua kaapin päälle. Siepolla viskien haistelun ja maistelun rinnalle kuuluu maistelunuottien kirjaamien ylös sekä etikettien liottelu, liimailu ja paketointi kansioon. Hupinsa kullakin, eikös?

Työkalut: Silitysrauta ja liima

Liiman levitys

 Ihan alkuun on edessä vaikein osa, eli pullon tyhjennys (mieluiten itse, mutta välistä toistenkin toimesta). Kun tämä vaihe on suoritettu, on edessä etiketin irrottaminen tavalla tai toisella. Helpoimmillaan pullon sisälle kaadetaan kiehuvaa vettä, ja etiketti lähtee liimoineen irti. Etiketin voi saman tien liimata tukevalle paperille. Valitettavasti vain harva etiketti lähtee näin, joten edessä on liottamista, liottamista, liottamista ja liottamista. Välistä terävällä veitsellä varovasti irrottelua. Lopulta, jos hyvin käy, etiketti on irti, ja sen voi laittaa kuivumaan. Joskus etiketistä voi jäädä puolet paksuudesta (kyllä, paksuudesta) pulloon. Silkinohutta etikettiä saakin käsitellä sitten varovasti. Tällä hetkellä yksi etiketti on vienyt aikaa jo 8kk, eikä hajuakaan miten sen saa irti (ties mitä kokeiltu, hyvät ideat tervetulleita).

Kun lopulta etiketti on kuivunut, on edessä ensin silittäminen ja sen jälkeen liimaaminen tukevalle paperille. Kunhan liima on kuivunut, paperi sujahtaa muovitaskuun ja lopulta kansioon.

Liimaaminen paperille (esim. 120 g/m2)

Pääasiassa kansiossa on vain etikettejä, joita on tullun maistettua. Yhdessä vaiheessa mopo tosin lähti käsistä, ja huutokaupoista tuli hommattua muutama. Kaikkiaan etikettejä on kansiossa lähes 450 erilaista (single maltteja yli puolet), mutta yli 100 etikettiä odottaa liimaamista.

Järkeä jos olisi, olisi varmaan valokuvaaminen paljon järkevämpää. Digikuvat veisivät tilaa "olemattoman" vähän ja olisivat helpommin hallittavissa. Digikameraa vain ei ollut käsillä kun keräily alkoi, joten tuskin tätä 'liota ja liimaa' -leikkiä enää viitsii lopettaakaan. Vievät etiketit ainakin vähemmän tilaa kuin pullot. Tänään 20 etikettiä päätyi kansioon ja 10 tuli liotettua irti. Taitaa olla aika edesauttaa yhden uuden etiketin vapautumista tilkalla.

Etiketit

Viskihuuruja oluessa - Fuller's No.3

Eilisen Auchentoshanin jälkeen hypätään pitkästä aikaa pois tislatusta tavarasta ja maistetaan miedompaa mallasta. Liian kauas viskistä ei Sieppo kuitenkaan malta lähteä, ja aasinsiltakin on edelliseen juttuun aika käsittämättömän hyvä,  sillä lasissa on Fuller's Brewer's Reserve No.3. Tämä olut on kypsytetty 800 päivää Auchentoshanin tynnyreissä.

Fuller's kuuluu Siepon suosikkipanimoihin, joten on mielenkiintoista maistaa mitä Lowlandin viski  on tuonut tähän versioon. Viskitynnyreissä kypsytetyissä oluissa puolestaan on vastaan tullut välistä loistavia versioita, ja välistä pullotuksia, jotka hävisivät saman tien unholaan. 

Tuoksussa ensimmäinen ajatus Siepolla on "scrumpy cider". Ei oikein toimi oluessa, ja tarkempi miettiminen vie tammen suuntaan. Tuoksu on jopa välistä vallitseva ja latistaa intoa. Mukana myös humalaa ja maltaisuutta. Maku on yllättävän makea, Siepon makuun liikaa. Voimaa oluessa on 9%, ja tällä kertaa sen on mielestäni liikaa. Alkoholin tuoma "makea ote" jyrää ja pienempi prosentti voisi ehkä tehdä oluesta helpommin lähestyttävän (tällä kertaa).

Ja se viski on havaittavissa aivan selkeästi, sillä sehän lukee etiketissä! Mutta tuoksussa ja maussa en viskiä saa kiinni. Tuoksussa sen voisi olettaa olevan tuossa puussa, mutta tietämättä en alkaisi puhua viskistä.

Netin syövereistä olen lukenut hyvin positiivisiakin kommentteja tästä oluesta, mutta Siepolla valitettavasti putoaa viskikypsytetyissä oluissa kategoriaan "yksi pullo riittää".

Lottien eroja: Three Wood

Mikään ei pysy ennallaan, ei edes vuoden 2011 UISGEn voittaja Auchentoschan Three Wood. Siis ainakaan Siepon mielestä, tosin Siepon makuaistihan on tunnetusti mitä on. Tästäkin huolimatta maistiainen heinäkuussa 2012 ostetusta pullosta herätti epäilyksen. Äkkiä samplen kanssa kaapille ja kaivamaan 2011 UISGEn aikoihin ostettu, tiiviisti suljettu ja arkistoitu maistiainen esille.

UISGEn (2011) aikoihin ostettu kantoi koodia L102304, nyt uudessa maistissa oleva tunnusti etuetiketin takana koodia L112191 (kuten hyvin selvästi kuvasta näkee...).

Uskallan väittää, että uusi pullotus ei olisi välttämättä pärjännyt niin hyvin kuin tuo aikaisempi teki. Aikaisempi on täyteläisempi ja viini on paljon syvempi ja houkuttelevampi. Uudempi on raaemman oloinen, laimeampi ja jopa saippuan tunnetta mukana. Loppumaku on tyhjempi ja pistävämpi. Ei uudempi huono ole ja eivät erot ole mitään kamalan isoja, mutta huomattavia kyllä. Tällä kertaa pisteet vanhemmalle, ja jälleen kerran muistutus siitä, että viski voi muuttua vaikka etiketti on ja pysyy.

Spring & Farclas

Jos joku on kaipaillut Springbank tai Glenfarclas viskejä niin ymmärtääkseni "uudella" maahantuojalla on taas tavaraa varastossa. Näin ollen jotain voisi olettaa löytyvät pitkäripaisenkin hyllyiltä jossain vaiheessa. Ja ties vaikka olisivat nyt mukana seuraavassa UISGEssakin. Toivoa ainakin pitää!

Home

Harrastuksen aikana vastaan on tullut vaikka mitä, erityisesti rikkoutuneita korkkeja. Sieppo on täälläkin tainnut joskus valitella asiasta, ja Whisky Magazinen yleisönosastollakin oli asiasta juttua. Kunnon kierrekorkin käyttö olisi Siepon mielestä ihan hyväksyttävä juttu, eikä se ainakaan omalla kohdalla laskisi mitenkään tunnelmaa, ainakaan toisin kuin viimeisin löytö.

Nyt tuli vastaan pullo, jossa korkin yläosan (se muovi) alareuna on homessa. Samoin pullon suun reuna. Onneksi viskissä on prosentteja 58.1, eli lienee aika home-vapaa. Vai onko? Onko kenelläkään tarkempaa tietoa missä prosenteissa homeet kuolevat? Ja kyllä, reklamaatio myymälään on mennyt.

Hometta

WWD

Kalenteri on jo täynnä ties mitä teemapäiviä, mutta viskiltä sellainen on tainnut puuttua. Tänä vuonna asialle on tulossa muutos, sillä kohta on World Whisky Day.

Netissä törmää tapahtumaan aika usein, ja paljon tuntuu ihmisiä/yhteisöjä/yrityksiä lähteneen mukaan. Suomessa ei ainakaan vielä näyttäsi olevan yhtään rekisteröityä tapahtumaa, mutta se ei silti estä jalon juoman juhlistamista tuona päivänä. 

Päivää vietetään 27.3., joka on myös edesmenneen Michael Jacksonin syntymäpäivä. 

Mysteeri maailmalta

Yleensä Sieppo ei hirveästi intoile Mystery Sampleistä, mutta minkäs teet. UISGEn yhteydessä Sieppo sai samplen käteen, joten pakko kai se on leikkiä mukana. Sokkomaistelu on Siepon mielestä kyllä  erinomainen tapa maistella viskejä, jos on siinä mukana täysin avoimin mielin ja ilman kilpailua. Tällöin ei ainakaan etiketti tms. pääse vaikuttamaan yhtään maisteluun. Mutta jos mukana on viskien arvaaminen, niin se ei innosta Sieppoa kovin paljoa. Siitäkin huolimatta tässä mennään.

Sieppo sai samplen savolaiselta harrastajalta ja etiketissä luki "Maailman viskien ystävälle". Savolaiset ovat tunnettuja kieroudestaan, joten Sieppo alkoi miettiä onko etiketti pelkää vedätystä. Toisaalta Siepolla itselläänkin virtaa savolainen kierous veressä ja samplen antaja tietää sen. Olisiko samplen antaja ottanut tämän huomioon, ja sittenkin laittanut viskiä maailmalta, ja arvannut Siepon miettivän vedätystä. Vai olisiko savolainen kierous mennyt tuonkin vedätyksen toiselle puolelle ja tehnyt tupla-vedätyksen? Ja "maailman" tarkoittaa siis Skotlannin ulkopuolista maailmaa tällä kertaa. Vai tarkoittaako?

Kieroilut sivuun ja sample lasiin. Tuoksussa on parfyymiä, tummaa sokeria ja alkoholi aika pistävänä esillä. Viinimäisyyttäkin ehkä, mutta jokin häiritsee. Ei kovin tuhti ja jotenkin kuivahko. Sitten nokkaan pamahtaa liimamaisuutta ja kynsilakan poistoainetta, joka vie saman tien mielen nousevan aurinkon maahan. Japanilainen? Kovin vanhalta ei vaikuttaisi.

Maku on aika ohut ja ennen kaikkea lyhyt. Alkaa hetken kuivana, mutta makeutuu heti. Sokeria ja vahamaisuutta. Puuta ja nahkaa. Myöhemmin jotain omenamaista.

Tuoksu kokonaisuutena vie Japaniin, mutta onko vai ei. Selviää, kunhan samplen antaja nolaa Siepon. Kokonaisuutena viski oli ihan ok, mutta ei herättänyt Siepossa sen kummempia elämyksiä. Tietysti kyseessä on joku kaikkien hehkuttama 30 yo. No, etiketti ei vaikuttanut ja eipä tuo maine maistajana kovin kummoinen taida muutenkaan olla...;)

Edit: Aika huti meni, mutta ei bourbon/rye kyllä tullut missään vaiheessa mieleen (sitäkin yritin hahmottaa). Tuoksun parfyymimäisyys vei väkisin viinin suuntaa, vaikka joku häiritsikin paljon. Maussa kanssa oli paljon sellaista, mikä ei vienyt Kanadan suuntaan missään vaiheessa. Tuoksu varsinkin toi väkisin mieleen Japanin. Eipä sen puoleen ole kanadalaisia kamalasti maisteltu ennen tätä, tästä puhumattakaan. Kiitos samplesta ja "oppitunnista"!

Siepon UISGE 2012

Mika Jansson

UISGE 2012 on ohi, ja päällimmäisenä Siepolla on hämmentynyt olo. Jopa vähän epätodellinen. Sieppo oli ladannut henkilökohtaisesti tapahtumaa kohtaan kovat odotukset, ja miten sitten kävi. UISGE talloi odotukset maanrakoon olemalla loistava tapahtuma.

Jos UISGElle pitää antaa yhdet kasvot, niin eivätköhän kasvot kuulu Mika Janssonille. Toki hän ei ole tätä tehnyt yksin, mutta ilman häntä ei tätä tapahtumaa varmaan olisi ollut yhtäkään kertaa, puhumattakaan kahdesta. Toinen erittäin keskeinen henkilö UISGEn takana on Ilkka Ruponen. Iso kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tekemässä tapahtumaa, en edes uskalla arvailla talkootyötuntien määrää. Iso kumarrus myös kaikille maahantuojille ja esittelijöille. Olitte laittaneet tilaisuuden monien viskien hintatason niin alas, että jokaisella kävijällä oli mahdollisuus maistaa useita, upeita viskejä. Tilana Vanha on kuin viskeille tehty. Erinomainen paikka tämän vuoden tapahtumaan.

Ruokapuoli toimi tänä vuonna hyvin, ja ainakin possun kylki oli napakymppi tilaisuuteen (club sandwichiä ja makkaroita kehuttiin myös, muista en saanut kommenttia). Ainoa miinus tilan pienuudesta, välistä ei meinannut mahtua syömään, mutta toisaalta sitä kautta Sieppo ainakin tapasi muita harrastajia. Oli todella hyvä saada hyvää ruokaa maisteluiden väliin.

Shackleton

Siepolle viskeistä jäivät parhaiten mieleen Shackleton, Macmyra ja Glenlivet.

Macmyran lakkaliköörin läpikäynyt lopetus kuulostaa kaikelta muulta, kuin yhtään järkevältä tai edes maistamisen arvoiselta, mutta mitä vielä. Erilainen, hauska, maistuva ja toimiva lopetus kaikessa järjen vastaisuudessaan. Ei voi tietää, jos ei kokeile, ja tuossa on näin tehty. Mackmyra kokonaisuutena oli erinomainen, ja toivottavasti pääsee joskus testaamaan uudelleen ja laittamaan nuotit vihkoon. Iso kiitos edustajalle torstain osalta, ja toivottavasti siitä Tallinnan ideasta on iloa.

Glenlivetin Guardians oli Siepolle toinen viski Macmyran Special 07:n lisäksi, jota piti maistaa kahdesti. Huh huh, aivan loistava. Glenlivetkö muka tylsää? Kokeilkaa 21 Archivea myös, jos Guardiansia ei saa käsiin.

Shackletonin suhteen Siepolla oli henk.koht. syitä sen maistamiseen. Hieno viski ja hieno tarina. Se, miten tarkasti se vastaa alkuperäistä, on täysin mahdoton sanoa, mutta kaikin puolin maukas ja toimiva viski. Toki sen tarina lisää mielenkiintoa, mutta ei se aina ole pahasta.

Thor

Toki Bunnahabhain 25, Thor, Dalmore 18, Hudson Four Grain jne. jne. jne. lämmittivät mieltä.

Tilaisuuden aikana Sieppo kierteli paljon ja jututti ihmisiä. Yleinen palaute tapahtumasta oli pelkästään positiivista, mutta toki huomautettavaakin löytyi.

Vesipisteitä kaivattiin vielä enemmän. Sieppo olisi ehkä kaivannut myös lasinpesupistettä, sillä lasi oli aika pian samea ulkoapäin. Toisaalta nyt tuli juotua aina iso annos vettä jokaisen maistellun viskin jälkeen, ja se ei ainakaan haitannut maistelun jatkamista. Eli aika pieni särö kokonaisuudessa.

Torstaina tila toimi hyvin, eikä liikkuminen ollut hankalaa. Perjantaina porukkaa oli selkeästi enemmän, ja käytävillä oli välillä todella ahdasta. En tiedä, olisiko käytäviä ollut mahdollista leventää, mutta se oli ehkä Siepon suurin harmi koko tapahtumasta. Alustavan tiedon mukaan torstaina oli paikalla kaikkiaan noin 500 hlöä, perjantaina sitten reilusti enemmän. Kokonaisarvio on noin 1300 ihmistä (ei virallinen tieto).

Glenlivet

Master Classeistä tuli pääasiassa positiivista palautetta. Muutama totesi, että ne olivat enemmän tastingejä kuin Master Classejä niiden sisältämän tarjonnan puolesta. He olisivat kaivanneet Master Class -nimikkeen alle vielä erikoisempia viskejä. Samalla he olisivat toki olleet valmiit maksamaan enemmän osallistumisesta. Toisaalta Master Classin idea on tavata tislaamon tai alansa huippuja ja päästä juttelemaan heidän kanssaan. Sanoisin, että makuasia, eli toinen toivoo toista ja toinen toista.

Juomaliput. Niistä kommentoitiin paria asiaa. Ne myytiin arkkeina, ja niiden repiminen ei oikein meinannut toimia. Näin useamman kerran, kun repiminen meni pieleen, ja niitä korjailtiin esim. teipeillä. Sieppo otti yleensä arkin ja vietti hetken repimällä laput yksitellen rauhassa nipuksi, jolloin maksaminen myös toimi sujuvammin. Toinen harmi oli, että lippuja myytiin vain vähintään kymmenen kappaleen arkkeina. Tämä harmitti joitakin varsinkin illan lopussa, kun kädessä oli yksi lappu ja vain paria olisi enää kaivannut. Toisaalta ymmärrän, että yksittäisiä lippuja ei myyty,  mutta ehkä illan lopussa tuosta olisi voinut joustaa?

Vuoden 2011 tilaisuus oli pubimaisuudessaan intiimi ja kodikas, ja Sieppo muistelee sitä edelleen lämmöllä. Tämän vuoden tapahtuma oli selkesti "ammattimaisempi", ja ensimmäisen vuoden virheistä ja ongelmista oli todella otettu opiksi. Silti ilmapiiri tilaisuudessa oli Siepon mielestä mutkaton ja lämmin, tästä kunnia kuuluu kävijöille. Siepon tietoon ei ole tullut yhtään järjestyshäiriötä tai ongelmaa, ja kyseessä oli siis (korvat kiinni) väkevän alkoholin tapahtuma. Kerro ihmeessä mielipiteesi tapahtumasta joko Viskifoorumilla tai kommentoi tätä juttua. Kaikenlainen palaute on minusta tervetullutta.

Kiitos kaikille, toivottavasti ensi vuonna nähdään! 

Lopuksi linkit kansioihin, joissa on muutamia kuvia tapahtumasta: Päivä 1 & Päivä 2 (kansioiden paikka saattaa vaihtua joskus. Jos näin käy, linkki löytyy täältä).

Hulinaa perjantaina

Siepon UISGE 2012: Esipuhe

Shackleton lämmitti ulkona

Sieppo kahlaa vielä kuvia läpi, joten tässä vaiheessa vasta "esipuhe" tapahtumasta Siepon osalta. Kunnolla tapahtumaa sitten nokitaan vasta seuraavassa jutussa, kun saa samalla enemmän kuvia tarjolle.

Tapasin kahden päivän aikana todella paljon harrastajia sekä esittelijöitä ja vaihdoin kuulumisia ja juttelin mukavia. Pidin todella paljon tästä, mutta minulla on äärettömän huono nimimuisti. Haluan jo nyt pyytää anteeksi, kun ensi kerran tavataan ja minulla on hölmistynyt ilme kasvoilla. Tökkäise UISGEn suuntaan, niin ehkä se muisti taas aukeaa.

Lupasin myös monelle ihmiselle lähettää kuvia ja olla yhteyksissä. Kahden päivän aikana niitä käyntikorttilipukkeita tuli taskut täyteen ties millaisilla merkinnöillä. Jos noin viikon sisällä ei ala kuulua minusta mitään, laita postia. Voi olla, että lappu on hukkunut tai merkintä jäi pois tai ei muista yhdistää nimeä ja toivetta. Pahoittelut jos näin on käynyt.

Iso kiitos myös kaikille teille, jotka annoitte palautetta blogista. Oli myös todella lämmittävää kuulla, että Siepon info-sivusta UISGEen on oikeasti ollut iloa ja apua ihmisille (se on tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten käyntejä kerännyt yksittäinen juttu Siepon blogissa). 

Itse tapahtuma Siepon mielestä? No, siihen palataan seuraavassa jutussa...

Tulossa uutta ja savuinen viskiblogi

Suomi-BenRiach

Siepolta on mennyt ihan kokonaan ohi viskiblogi Suomessa: Kertomuksia Savuista. Onneksi kanssaharrastajat sivistivät Sieppoa Uisgen ensimmäisenä päivänä. Blogi menee Siepolla ehdottomasti seurantaan.

Kevään mittaan on tulossa myös uutuuksia myymälään. Ainakin uusi Suomi-BenRiach tulossa. Jos Sieppo muistaa oikein, niin tuote olisi saatavilla huhtikuun paikkeilla, mutta pitänee tarkistaa tuo ajankohta vielä uudelleen [EDIT: huhtikuun alkupäivinä]. Messuhulinassa tehdyn pikaisen maistelun perusteella oikein kelpo viski kyseessä, mutta sen syvällisempää analyysiä ei vielä tähän rohkene laittaa. 

Imperial

Kuollutta tislaamoakin on luvassa myyntiin, kun Duncan Taylorin Imperial 16 yo. tulee kanssa kevään mittaan valikoimiin [EDIT: helmikuun 27/28 kannattaa kysellä]. Sieppo maistoi myös sen hulinassa, ja viski vaikutti oikein hyvältä.

Itse tapahtumaan palataan myöhemmin, kunhan saadaan toinen päivä kanssa pois alta ja selattua iso kasa kuvia. Kuvia tulee jossain vaiheessa nähtäväksi jonnekin. Ensimmäisen päivän osalta ei tapahtumaa juuri voi muuta kuin kehua.

Ilta Neil Ridleyn seurassa

Neil Ridley

Viskikulttuuri Suomessa on kehittymässä hienosti, ja se aletaan huomata jo kansainvälisestikin. UISGEn myötä Suomessa vierailee paljon tunnettuja viskialan ammattilaisia ja nyt Seuran jäsenillä oli hieno tilaisuus kuunnella yhden illan ajan Neil Ridleytä. Hän on parhaillaan Suomessa tutustumassa Suomen viskikulttuuriin ja hän piti esityksen tynnyreiden vaikutuksesta viskiin. Neil kirjoittaa mm. Whisky Magazineen ja Malt Whisky Yearbookiin sekä pitää blogia (CaskStrength) ja valmistelee parhaillaan viskiaiheista kirjaa.

Tiistai-iltana One Pint -pubiin oli saapunut mukava joukko ihmisiä kuuntelemaan häntä. Ilta oli todella antoisa. Neil kertoi paljon tynnyreiden vaikutuksesta, tynnyreiden puutyypeistä (amerikkalainen v. eurooppalainen ja käytiin Japanissakin) sekä tietysti maistatti viskejä.

Illan kattaus:

• Glenmorangie Nectar D'Or
• Mackillop's Bowmore 1989 sherry cask
• Mackillop's Royal Brackla 1976
• Macallan 12yo sherry cask
• Islay eXPerience (5 litran sherrykäsittelyn saaneessa ranskalaisessa tammitynnyrissä jatkokypsytetty Laphroaigin 10 cask strength)

Mika Jansson, Neil Ridley ja Mika Hanka

Illan kaikkein erikoisin oli Islay eXPerience. Sitä saa vain One Pint pubissa, sillä kyseinen viski on lopeteltu Suomessa. Eurooppalaisesta tammesta tehty 5 litran tynnyri on ensin täytetty PX:llä ja olorosolla. Sherryn on annettu olla tynnyrissä 2 kk, jonka jälkeen sherry pois ja tilalle on laitettu Laphroiaig 10 yo. CS viskiä. Viskin on annettu kypsyä sen jälkeen noin 9kk. Sieppo yllättyi, miten hyvin lopetus on todella onnistunut. Savu ja viini ovat sekoittuneet hyvin keskenään ja kokonaisuus oli todella miellyttävästi toimiva. Todella paljon, paljon huonompia lopetuksia on tullut vastaan. Lasin noston arvoinen suoritus. Idean alkuperäinen toteuttaja (ei nyt maistellun viskin) on Mika Hanka. Hauskaa havaita, miten ennakkoluulottomasti voi lähteä kokeilemaan uusia juttuja ihan omin voimin. Toki ihan halpaa lystiä tuo ei ole, mutta mitäpä ei hyvän viskin eteen tekisi!

Tastingin jälkeen Sieppo jäi juttelemaan Neilin kanssa joksikin aikaa. Neil on todella mukava henkilö, ja juttua riitti. Olisi riittänyt enemmänkin, mutta omalta osaltani ilta piti lopettaa valitettavan aikaisin. Ilokseen Sieppo pääsi myös auttamaan Neiliä, sillä hänen on tarkoitus tutustua myös viskikulttuuriin Uudessa-Seelannissa. Sieppo pystyi kertomaan omia kokemuksia ajaltaan siellä, sekä antamaan erittäin hyvän kontaktin sinne eli Whisky Galoren. Toivottavasti siitä on hänelle iloa.

ISO KIITOS illan isännille ja järjestäjille vielä kerran. Tällaiset tilaisuudet ja vierailijat ovat aina todella tervetulleita. Mukava oli tavata myös uusia viskibloggaajia Suomesta (jatketaan juttua Uisgessa).

ps. Kuulin sivukorvalla huhun, älä kerro kenellekään. Uisgessa räiskyy ukkonen eräällä M-kirjaimella alkavalla ständillä.

Nähdään UISGEssa

Yllättäen myös Sieppo päättää suunnistaa UISGEen. Tarkoitus on olla haistelemassa, ja ehkä maistelemassakin, molempina päivinä. Mielelläni kuulisin kävijöiden kommentteja ja huomioita tapahtumasta ja tastingeistä. Mikä on parasta tapahtumassa, jäikö jotain hampaankoloon, miltä viskit maistuivat jne jne.

Jos tunnistat Siepon ulkonäöltä, nykäise hihasta ja tule juttelemaan vaikka muuten vaan. Siepon voi bongata myös Mallaswhiskyseuran ständiltä satunnaisesti ja varmimmin perjantaina klo 19.00 alkaen. Käy ihmeessä seuran ständillä joka tapauksessa, jos Mallaswhiskyseuran toiminta yhtään kiinnostaa.

Sláinte!

UISGE 2012 juliste

UISGE 2012 JULISTE

Jenkkimallasta

Uusiseelantilaisten viskien ja yhden australialaisen viskin maistelu (kts. edellinen vieraskynä) muistutti Sieppoa taas siitä, että mallasviskejä tehdään myös muuallakin kuin vain tutuiksi tulleilla ja turvallisilla alueilla. DownUnderista innostuneena Sieppo suuntasi nyt Single Malt -katseensa Amerikan suuntaan.

Aiemmin Sieppo oli tullut maistelleeksi McCarthy's Oregon Single Malt Whiskeyä, joten nyt oli aika katsella mitä muuta sieltä tulisi. Silmään osui Wasmund's Single Malt Whisky (huom. kirjoitus ilman 'e'-kirjainta) ja Hudson Single Malt Whiskey (ja tässä se 'e' on mukana).

Sieppo selaili omia vanhoja nuottejaan McCarthy's -viskistä ja  niiden mukaan se oli oikein hauska ja maistamisen arvoinen viski (huom. nuotit vuodelta 2007, paljon on voinut muuttua). Tuoksussa ruutia, aseöljyä, hedelmäisyyttä ja ruohon raikkautta. Maussa sama linja jatkuu ja lisänä on mukava savuisuus. Toki nuori ikä tuli esille tietynlaisena raakuutena.

Nyt sitten lasiin Wasmund's. Pullon hiukan epäselvän merkinnän mukaan kyseessä voisi olla batch SC-1 (tiedustelu tislaamolle menossa). Tämän tarkoittaisi, että kyseessä olisi tislaamon "super chipping" eli "erittäin lastutettu" kokeilu (lastutus on ihan Siepon omaa suomennosta). Kypsytysvaiheessa mukaan on siis heitetty iso kasa tammen lastuja, joiden avulla kypsytyksen vaikutusta on pyritty nopeuttamaan. Maltaan kuivatus on tapahtunut omena- ja kirsikkapuun savussa, joten kaikkea erikoista on siis tiedossa. Lisäksi etiketin mukaan viski on vain 4 kuukautta vanhaa, joten rohkeasti nenä lasiin ja viskiä makunystyröille.

Tuoksu on kyllä aika erikoinen. Selkeästi savuinen, mutta savu on aivan erilainen kuin ennen koskaan Siepon nenään osunut. Ekaksi tulee mieleen leppäpuun savu (savusaunaa lämmitellessä), joten omena- ja kirsikkapuun käyttö näkynee siinä. Tuoksussa myös kunnolla juureksia ja todella erikoinen teollinen kemikaali (maalin ohenne?) sekä pihkaista puuta. Tuoksu ei todellakaan ole Siepon mieleen. Tosin ohenteen (tms.) vaikutus pienenee, jos saa olla lasissa jonkin aikaa. Maku on ihan ok. Toffeeta, vaniljaa, savua ja kaukana lopussa tulee Siepolle mieleen juurekset ja erityisesti kyssäkaali (no haloo...). Puun vaikutus on selvä ja liiankin voimakas. Maun suhteen tätä voisi nauttia mielellään, mutta tuoksu kyllä tökkii. Ikää tosin ei noin nuoreksi olisi arvannut, johtunee "lastutuksesta", eli ei selkeää "new make" -menoa lasissa.

Sitten Hudson. Tuoksu on miellyttävä, ja mukana selkeästi ei-niin-tyypillisiä elementtejä. Hauska sitrus, selkeä vanilja ja mausteisuus. Punaisia omenia. Leipätaikinaa. Suussa yllättävän öljyinen ja mieto. Maku makea, kurkkupastillia ja hitunen nahkaisuutta. Juureksia. Ajan myötä selkää ruohomaista raikkautta ja omenaa, omenaa, omenaa. Puuta hitunen. Kaikin puolin nautittava viski ja selkeästi omaperäinen. Itse asiassa oikein hyvä, ja mukana ei ole oikein mitään mikä häiritsee.

Sieposta on hauskaa maistella maltaita myös ns. mukavuusalueen ulkopuolelta, sillä sieltä löytyy todella uusia tuoksuja ja makuja joihin ei tyypillisesti törmää. Yhtään sieppo ei tässä väheksy tai kutsu Skottien maltaita tylsiksi, näin ei saa tätä lukea.  

Mutta miten siis arvostella noita muun maailman Single Malt -viskejä? Pitääkö niitä aina verrata skottilaisiin? Onko ainoa oikea mittari skottilaiset ja jos ei, niin mihin? Tai pitääkö edes verrata johonkin? No, ainakaan uusien viskien maistelu ei ole tylsää, siitä on hyvä osoitus se kun maisteltiin Kaiapoita porukalla (edellinen juttu).

Vieraskynä: Viskiä maailman toiselta puolen

Tervehdys hyvä Viskisiepon blogin lukija. Ällös pelkää. Vakituinen ylläpitäjä ei ole kadonnut minnekään, vaan tämä on viskisieppoblogin ensimmäinen vieraileva kirjoitus. Itse Viskisieppo pyysi allekirjoittanutta tekemään visiitin jo siksikin, että tämän jutun maistellut viskit olivat hänen omalla harkinnallaan hankkimia.

Eihän se nyt kävisi mitenkään päinsä, että alan asiantuntija ja paikan päällä melkein vuoden viettänyt herrasmies arvostelisi maan tuotoksia. Johan siitä saattaisivat Uuden-Seelannin viskipiirit pahoin tuohtua!  Asiaan siis…

Skotlanti on tunnetusti viskimaailman keskus, vaan löytyy sitä toiseltakin puolelta maapalloa maisteltavaa. Australialaiset ja uusi-seelantilaiset viskit eivät varmastikaan yllä tunnettuudellaan samalla tasolle kuin skotlannin Glen -ne  ja Glen-nämä, mutta yrityksen puutteesta ei maorien maata ja suurta tuntematonta mannerta parane syyttää.

Siksipä Suomen Mallaswhiskyseura järjestikin matkan maailman toiselle reunalle maistelemalla minkälaisilla tuotteilla uuden maailman tislaamot yrittävät maailmaa valloittaa. Viskisieppo oli kerännyt maisteltavaksi vähintäänkin mieltä avartavan kattauksen, joka sisälsi takuuvarmoja yllätyksiä. Moni paikalla oleva oli varmasti ensimmäistä kertaa kyseisten viskien ääressä makumaailmaansa avartamassa.

Illan kattaus oli varsin monimuotoinen. Rankan raadin ruodittavaksi joutuivat seuraavanlaiset uuden maailman tisleet:

• Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia
• Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand
• Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand
• "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand
• Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand
• Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Illan viskeistä ehdottomasti eniten keskustelua nostatti Fitzpatrickin tislaamon Kaiapoi Whisky. Mitä kummallisin viski nostatti jo oliiviöljypulloon pakatulla olemuksellaan ihastusta ja vihastusta. Jo pullon myynyt kauppias oli todennut Viskisiepolle, että tätä kannattaa kokeilla, mutta odotuksia ei kannata asettaa korkealle.

Ja aikamoinen kokemus Kaiapoi olikin. Kyseinen tisle nousi ehdottomasti illan kuumimmaksi puheenaiheeksi. Jotkut ottivat lisää ja suurin osa karsasti. Vähintäänkin erikoinen juoma.

Lammerlawn tisleet sen sijaan maistuivat porukalle mainiosti. Nuorinta kymmenvuotiasta moni olisi voinut sanojensa mukaan veikata Skotlannin alamaan tuotokseksi. Hieman savuisempi 12-vuotias puolestaan meni skotlantilaisten saariviskien suuntaan.

Kahdesti kypsytelty Dunedin Double Wood  vei osan seuran jäsenistä henkisesti ajelemaan pikkubussilla Speysidelle. Sen verran hedelmäisiä ja alueelle tuttuja makuja viskistä löytyi.

Illan ainoa Aussiviski oli tislattu Bakery Hillin tislaamolla. Osa tislaamon maltaista on tuotu Skotlannista asti, mutta suurin osa on Australiassa kasvatetusta ohrasta peräisin. Aavistuksen turpeinen lopputuotos vajosi pitkälti sarjaan ”kiva viski”.
 

Illan viimeisenä maisteltu 24-vuotias Touch, Pause, Engage oli tislattu vuonna 1987. Uuden-Seelannin maajoukkue oli samaisena vuonna voittanut Rugbyn maailmanmestaruuden. Maa isännöi vuoden 2011 rugbyn MM-kilpailuja jonka kunniaksi kyseinen pullote julkaistiin. Iloisena uutisena maa voitti isännöimänsä kilpailut ja viski sai siten omalla tavallaan juhlapullon aseman.

Illan selvästi kypsynein viski sai osakseen ansaitsemaansa ihailua, vaikka olikin skottiserkkuihinsa verraten jokseenkin nuoremman oloista.

Vaikka yksikään illan viskeistä ei ainakaan allekirjoittaneella nostattanut niskakarvoja pystyyn, oli tämä tasting mitä mainioin osoitus siitä, että myös muualta kuin Skotlannista tulee maukkaita ja yllättäviä viskejä. Jos siis törmäät maailmalla oliiviöljypulloon, jonka kyljessä lukee Kaiapoi, niin koppaa lekkeri mukaan. Jos ei muuta, niin ainakin yllätät ystäväsi.

--------------------------

Sieppo kiittää lämpimästi Anttia (Herra Whisky) vieraskynäilystä (toivottavasti ei ole blogin viimeinen vieraskynä), mutta ei jaksa pitää nokkaansa kokonaan supussa. Alla Siepon omat nuotit illan viskeistä.

Lammerlaw 10 yo., Willowbank distillery, 43%, New Zealand

Kevyt kokonaisuus mutta maukas. Omenaa/päärynää ja ruohon tapaista raikkautta tuoksussa. Maussa maltaisuutta ja omenaa jälleen.  Ehdottomasti laadukas viski. Sieppo päätti hommata yhden kaappiin, kun vielä yksittäisiä kappaleita maailmalla liikkuu.

Double Wood 10 yo., The New Zealand Whisky Company, 40%, New Zealand

Viinimäisyys toimi hyvin. Tuokussa viiniä, voimaisuutta, tummaa sokeria ja hunajaa. Maussa kuivahko viinimäisyys ja mukavaa pippurisuutta sekä vaniljamaisuus tulee taas esille. Hiukan ehkä olisi toivonut prosentteja lisää ja sitä kautta ryhtiä, mutta kokonaisuutena oikein nautittava.'
 

Fitzpatrick 13 yo Kaiapoi Whisky, Single Malt, 40%, New Zealand

Juu. Tuota. Kaurapuuroa sokerilla. Giniä. Maltainen. Kiva kun olit lasissa, onneksi ei ole koko loppupulloa kotona. No, pahempaakin viskiä on maistettu. Onneksi on tämä nyt maistettu. Hasselpähkinöitä. Ei kelvannut edes ilmaiseksi.

Bakery Hill, Peated Malt, barrel 7210, 46 %, Australia

Tuoksussa nahkaa ja  tupakkia sekä punaisia marjoja. Hitusen savua ja sitruunan kuorta. Maussa hitunen savua, toffeeta, karamellia. Aika simppeli ja tyyliltään perusviski. Helposti unohdettavissa.

Lammerlaw 12 yo. Peated, Willowbank distillery, 50%, New Zealand

Namia! Pehmeää savuisuutta pehmeän sherryisyyden kanssa. Kumpakin vain hitunen ja kokonaisauus Lammelawmaisen kevyt. Kukkaketoja. Hunajaa. Turvetta. Sherryä. Siepon nokkaan tämä on petollisen hyvää.

 "Touch, Pause, Engage" 24 yo.(1987/2011), The New Zealand Whisky Company, 53.3%, New Zealand

Tuoksu raikas ja kukkaketomainen. Päärynää, omenaa, banaanipirtelöä. Jopa valkeita herukoita. Maussa mallasta, viljaa, banaania ja vaniljajäätelöä ja karviasmarjaa. Ikää ei olisi arvannut noin vanhaksi mitenkään. Siepon mielestä hyvä viski, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Siepon UISGE-infosivu

Sieppo tekaisi blogiin UISGE 2012 -infosivun, ja linkki sivuun löytyy blogin yläreunasta (otsikon alta). Jatkossa Sieppo päivittää tuota sivua sitä mukaa, kun saa tietää uutta kerrottavaa.

Sieppo haluaa painottaa vielä kerran, että ei ole mukana järjestämässä tapahtumaa. Kerään infoa sitä mukaa kun pystyn ja tiedän. Sieppo toivoo, että saisi kasattua tärkeimmät asiat yhteen paikkaan, niin ei tarvitse hakea usesta eri lähteestä.

UISGE 2012 lähenee

UISGE 2012 (9.-10.2. - Vanha Ylioppilastalo), tuo jokaisen suomalaisen viskinystävän ehdoton tapahtuma, lähenee kovaa vauhtia ja tapahtuman ohjelmasta alkaa tippua tietoa. Lähiaikoina on tulossa mm. aikataulua tastingien osalta. Hyvä juttu, niin voi jo etukäteen hiukan miettiä mikä kiinnostaa ja mihin on sitten pakko päästä. Toivottavasti aikataulu tulee mahdollisimman pian, niin pääsee kirjoittamaan loma-anomuksia koko viikolle. Monella varmasti tuo työ haittaa harrastuksia, niin valintoja joutuu tekemään. Tapahtuma on molempina päivinä klo 15.00 - 22.00. Joku tasting voi kai alkaa jo ennen tuota kolmea, ainakin näin Sieppo on ymmärtänyt.

Forumilla  on mukavasti jo lueteltu mm. vieraita, joten kannattaa ehdottomasti katsastaa tuo juttu jos ei ole vielä silmään osunut. Siellä on myös tietoa, mistä voi kysellä hotellihuoneita, jos saapuu kauempaa paikalle. Tässä kuitenkin tuo vierasluettelo, joka tällä hetkellä on ilmoitettu (lisää on mahdollisesti tulossa). Kiva nähdä taas Gordon Muir paikalla, Sieppo suosittelee lämpimästi.

• Stewart Laing - Douglas Laing & Co
• James Steiner - Whyte & McKay 
• Willie Tait - Jura Distillery
• Claire Keene - Morrison-Bowmore
• Gordon Muir - The Whisky Tutor ( http://www.whiskytutor.com/ )
• Alistair Walker - Glendronach/Benriach
• Jennifer Graham - Cooley tislaamo
• Martin Markvardsen - Highland Park
• Jeanette Levis - Pernod-Ricard (Jameson)
• Donald Colville - Diageo
• Karen Fullerton - Ardbeg/Glenmorangie (LVMH) 
• Jonatan Östblom-Smedje - Maker's Mark 
• Dr. Inatomi - Suntory distillers ltd. (uusi)
• Vicky Stevens - Laphroaig Distillery (uusi)

Tänä vuonna UISGE näyttää laajenevan viikon mittaiseksi, sillä ko. viikon aikana on pubeissa tapahtumia ja erikoispullotteita tarjolla. Heti jos Sieppo saa tietää ohjelmaa, laitetaan se tänne esille.

Sieppoa ilahduttaa myös bourbonien mukana olo. Viime vuonna ne loistivat poissaolollaan, mutta foorumin mukaan nyt voisi olla noin kymmenkunta eri bourbonia tarjolla. Hyvä juttu, että valikoima laajenee. Valitettavasti vain näyttää samaan aikaan siltä, että kaksi loistavaa tislaamoa joutuu jäämään pois tapahtumasta; Glenfarclas ja Springbank. Todella sääli, sillä molemmat tislaamot ovat todella arvostettuja harrastajien keskuudessa ja olisivat ilman muuta kuuluneet tapahtumaan mukaan. Sieppo ei anna tuon kuitenkaan häiritä enempää, sillä maisteltavaa varmasti riittää.

Kuten sanottua, tapahtuma lähenee ja ohjelma tarkentuu koko ajan. Heti jos Sieppo saa lisää infoa, laitan sen luettavaksi.

ps. Sieppo ei ole mukana tapahtuman järjestämisessä!