Ylijäämän kierrätystä

Sieppo lähti pitkästä aikaa (uudelleen)tutustumaan muuhunkin kuin viskiin. Viskien hinnannousu ja tietynlainen hypetys (johon toki itsekin olen syyllinen) johti katsomaan, mitä muuta mielenkiintoista maailma voisi tarjota.

Konjakit (tai brandyt) eivät ole minulle juuri koskaan maistuneet, ja otankin lasillisen lähinnä vain jos tarjotaan. Toki ruuanlaitossa konjakilla on paikka keittiöni kaapissa (kaappipullo), mutta muuten, kun ei maistu niin ei maistu.

Monen monituista vuotta sitten tulin maistaneeksi grappoja, ja muutaman pullon hankinkin Italian reissulta. Kotimaan valikoima oli, ja edelleen on mitä on, eikä silloin vielä Internetin ihmeellinen maailma juuri tarjonnut mahdollisuuksia laajentaa kokoelmaa, niin grapat jäivät unholaan. Nyt päätin lämmitellä vanhaa pullon henkeä ja katsoa, olisiko grapoista viskin, ei korvikkeeksi, mutta vaikkapa täydentäjiksi kaappiin.

Grappa, tuo Italian korpikuusenkyynel, on tehty jätteestä, eli kierrätys kunniaan. Kun viinin tekijät ovat puristaneet rypäleistä mehut pois, on grapan tekijöiden vuoro. He ottavat tämän ns. pomacen, joka siis sisältää rypäleiden kuoret, siemenet sekä terttujen oksatkin, ja laittavat sen käymään sellaisenaan (veden lisääminen kielletty).

Käymisen jälkeen on tislauksen vuoro. Kiinteiden ainesosien takia tislauksessa muodostuu myös metanolia. Kuten tiedämme, tämä on myrkyllistä, ja tislauksessa tuleekin olla huolellinen, että ko. aine saadaan pois lopputuotteesta. Lisäksi kiinteä ainesosa aiheuttaa sen, että suora lämmitys tislauksessa ei toimi, sillä pomacen kiinteät osat palaisivat kiinni pannuun. Tislauksessa käytetäänkin höyrytislausta tai Bain-marie-menetelmää.

EU on suojannut grapan, ja sen valmistusta koskee kolme sääntöä:

• Tehtävä vain ja ainoastaan pomacesta
• Ei lisättyä vettä käymis- tai tislausvaiheessa
• Tislattava Italiassa, Sveitsin italialaisessa osassa tai San Marinossa

Erot grapoissa tulevat käytetyistä rypäleistä ja kypsytyksestä. Kaikkia grappoja on kypsytettävä vähintään 6 kk puutynnyrissä, ja sen jälkeen niitä voidaan kypsyttää joko puu- tai metallitynnyrissä. Puutynnyri saa olla mitä puuta tahansa, ja minkä kokoinen vain. Termi "barrique" viittaa tammitynnyriin. Eri kypsytysajoille ja tynnyrivariaatioille on omat nimensä, ja vaatiikin jonkin verran aina ihmettelyä, kun yrittää selvittää, mitä oikein on ostamassa. Termi "riserva" kannattaa muistaa, tällöin grappaa on kypsytetty vähintään 18 kk.

Grappoja voidaan myös "lopetella", ja ainakin sauternes-tynnyrissä lopetettua löytyy. Lisäksi on olemassa maustetut grapat, joissa voidaan käyttää esim. hedelmiä jo osana tislausta, tai tisle on maustettu jälkikäteen. Lisäksi grappoja maustetaan hunajalla, mustikalla tai lakritsalla, ja onpa olemassa myös grappoja, joissa on mausteena tuoksuruutaa (eng. rue).

Grapan valmistajia on ties miten paljon, ja itse olen päässyt vasta raapaisemaan ihan pintaa. Alla on kuitenkin joitain ajatuksia omista kokemuksistani (kun aloitin viskiharrastusta, niin tässä vaiheessa olin "niin asiantuntijaa/besserwisseriä että"... nyt älyän tietämättömyyteni). Olen todellakin ottamassa vasta ensi askelia grappojen parissa, eli nämä eivät ole asiantuntijan, tai edes perehtyneen harrastajan kommentteja. Lisäksi väkisin, liiankin usein, tulee peilattua viskeihin, vaikka näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

 

Nonino

Iso valmistaja. Maistamistani grapoista on jäänyt mielikuva helpoista juomista, jotka eivät välttämättä haasta maistelemaan. Aika mietoja, ja kaikki ovat olleet 40%.

Toimivat minusta hyvin espresson avecina tai Caffè correttossa.

Chardonnay: Rypälemäinen tuoksu, jopa hitunen liimamaisuutta. Maku kliininen, hitunen puuta. Pehmeä ja makea loppu. Jotenkin hiukan likaisen oloinen. Helppo.

Merlot: Tuoksussa kellaria, vanhaa puuta, hiivamaisuutta ja hyvällä tavalla hometta. Hyvin puhdas maku. Lopussa alkaa makeana mutta kuivuu jonkin verran. Taas puuta ja rypäleitä. Tuntuu liiankin puhtaalta. Helppo jälleen.

Moscato: Tuoksussa märkiä sukkia, sitrusta, kellaria ja makea mielikuva. Maku makeahko, hitusen kehittää pippurisuutta, sitten tipahtaa ihan väljäksi ja vetinen loppu. Tylsä minusta. Ei jatkoon, minusta huonoin näistä kolmesta Noninosta.

Sibona

Tämän valmistajan kaksi grappaa ovat toimineet minulla hyvin. Selkeästi maukkaampia ja monipuolisempia. Tarjoaa hyvin nuuhkittavaa ja maisteltavaa.

Chardonnay: Tuoksussa hitunen mustan teen tyylistä aromia ja tuoretta puuta (rypäleterttujen puu). Sitruksen aromeja (greippi) ja omenaa. "Parfyymimäinen". Mansikkaa? Maussa trooppisia hedelmiä (ananas,.. meloni,..), hitunen sitrusta ja hitunen ehkä sitä teen aromia. Kiva grappa. Siemailuun mieluummin kuin espresson kanssa.

Riserva, Barolo, single cask 57.5%: Tuoksu on hieno. Tammea, rusinaa, ruohoa, nahkaa, sitrusta ja kuivattuja luumujakin saattaa olla. Maku on yllättävän pehmeä prosentit huomioiden. Alkaa makeana, selkeästi rypäleitä, viinimäinen (heh). Lämmittävä, ja rusinatiivistettä (en osaa kuvata sitä muutenkaan, todella siirappimainen rusinan maku hetken aikaa suussa).

Uuuh. Tämä toimii ainakin minulla. Ja tähän voi lisätä aivan hyvin tilkan vettäkin, edelleen maukas. Nautiskeluun, ei espresson rinnalle.

Marolo

Vain muutama tullut maistettua, mutta toimineet ihan kivasti.

Barbera 2011 40%: Tuoksussa hauskoja teen vivahteita (kylmenneiden, käytettyjen teelehtien tyylisiä), puhdasta rypälettä, maalaisuutta (farmi), kellaria. Suussa pehmeä, ja kehittää loppumaussa ensin pippurisuutta ja on makea. Hedelmäinen, lyijykynän lyijyä(?), suklaisia aromeja ja jälleen hauskaa raikasta teen aromia. Kokonaisuutena helppo, mutta mukavan maukas. 

Barolo 2010, 50%: Tuoksussa ruutia, lyijykynää, tuhkaa, ruohoa, rypäletertun puuta, nahkaa, suklaata. Suussa öljyinen, alkaa makeana erittäin pehmeänä. Sitten tulee lämmittävä potku ja sitten puuta (ei tammi, vaan rypäle) ja alkoholi potkaisee hitusen. Kuivuu loppua kohti. Aika tyly tuoksu, maku taas puolestaan pehmeä. Ei pärjää Sibonan Barololle, mutta tämä onkin paljon helposti lähestyttävämpi. Kokonaisuutena pidän.

Muutama muu

Nardini Riserva Bassano 50%: Tätä on kypsytetty tammessa 3 vuotta. Tuoksussa vihreää omenaa, hitunen tammea, makea mielikuva. Maku on makea, rusinaa/rypälettä, omenaa/päärynää ja muutenkin hedelmäinen mielikuva. Maitomainen rakenne. Liian makea minun makuuni, mutta aika mukavan maukas.

Grappa di Monovitigno, Cabarnet, 40%:  Tuoksussa maaseutua, hauskoja paahtuneita aromeja, likaisen oloinen. Maku alkaa makeana, puhdas ja jälleen maaseutu tulee mieleen. Maaseudun mielikuvat häiritsivät, muuten ihan ok. Löytyy kotoisasta pitkäripaisesta, mutta pelkästään tämän perusteella ei kannata ihastua/vihastua grappoihin.

----------

Lopputulos? Kyllä grapoilla on paikkansa minun kaapissani viskien rinnalla, ja aion jatkossakin katsoa näitä tarkemmin. Kuten viskienkin kanssa, osasta pidän, osasta en. Itse pidän grapan makumaailmasta, joka on paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa brandyissä (makuasia siis). Lisäksi tällä hetkellä hyviä grappoja saa todella säädyllisen hintaan, jos vaikka verrataan viskeihin.

Viskiä Arskan kotimaasta

Keväällä tuli pyörähdettyä pikaisesti Wienissä, ja yleensä pyrin suosimaan matkoilla paikallisia tuotteita. Tällä kertaa suosiminen meni aina viskeihin saakka, ja mukaan tarttui kaksi itselleni ennen tuntematonta tuotetta. Toinen lähti lentokentältä mukaan "koska tilaa on", mutta toista paikallinen liike väitti Itävallan parhaaksi viskiksi. Sen verran hyvä myyntipuhe, että pakkohan se oli ottaa kotiin ihmeteltäväksi. Katsotaanpa, millä muskeleilla nämä ovat liikenteessä.

Reisetbauer 7 yo oli se, joka lähti lentokentältä mukaan. Tämä oli myös kentän ainoa paikallinen viski valikoimassa. Viskiä on kypsytelty Chardonnay- ja TBA-tynnyreissä. TBA on ymmärtääkseni makea Trockenbeerenauslese-viini. Itse en ole tuota viiniä koskaan maistanut, joten en osaa sanoa siitä yhtään mitään muuta kuin mitä Wikipedia kertoo. Mielelläni kuulen kommentteja, jos joku lukija on sitä maistanut.

Viskin tuoksu on hyvin puinen, jopa pihka tulee itselläni mieleen. Yrttiliköörimäinen (voisi kuvitella TBA:n vaikutukseksi), jotenkin vetinen, hyvän homeinen (jalo-) ja tuoretta leikattua ruohoa. Joku mainitsi jossain tillin, mutta itse en saa sitä mielikuvaa mieleeni. Tuoksu ei minulla toimi. Piste.

Maku on  makeahko, viinimäisyys on selkeästi esillä. Puuta on selkeästi, ja jopa kahvipapujen aromeja tulee mieleeni. Voin/kerman tyylistä rakennetta (suutuntumaa). Maun alku on minusta aika huono, mutta loppua kohti hiukan paranee. 

Kokonaisuutena aika heikko omaan makuuni. Erilainen, totta, mutta ei toimi omassa suussani (on muutama muukin poikkeava tullut matkan varrella maistettua). Kiva kun kävit, eipä jää ikävä.

Edellisen jälkeen eivät odotukset olleet kovin korkealla, kun päätin avata Keckeis Single Maltin. Tätä siis väitettiin liikkeessä Itävallan parhaaksi viskiksi. Mallas on kuivattu pyökin savussa, ja kypsytys tapahtuu french limousin -tammitynnyreissä, joissa on ensin kypsytelty espanjalaista fino-sherryä noin kolmen vuoden ajan. Tämä viski on lopulta sekoite 3-5 vuotiaista viskeistä.

Tuoksussa puu iskee nenään aluksi. Sitten alkaa erottua yrttejä, metsäisyyttä, taas pihkapuun tyylistä aromia. Alkoholi tulee ehkä hitusen liikaa läpi, mutta taustalla - hetkinen, hakee, hakee, hakee - vispipuuro. Joo, vispipuuro tulee mieleen, eikä se ole ollenkaan epämiellyttävä, tai häiritsevä mielikuva tässä.

Maku on makea, pehmeä, banaanipirtelöä (hedelmää/vaniljaa), toffeeta, mausteita, viinimäisyyttä, yrttilikööriä ja hitunen katkeromaisuutta. Pihkamainen puu on mukana täälläkin. Hyvin yrttimäinen/mausteinen/karkkimainen, mutta minusta oikein hyvällä tavalla. Pidän, omalla tavallaan erilainen, mutta jotenkin toimii minulla. Loppumaku on lopulta hyvin "ei-viskimäinen", omalla hyvällä tavallaan. Hauska, ja jopa leikkisä.

Kaikin puolin miellyttävä viski minun makuuni, ja paljon kypsemmän oloinen kuin ikä antaisi odottaa. Ainoastaan puun armoni tuoksussa ja maussa oli minulle hitusen häiritsevä. Loppumaku oli hauska, aika haastavakin, ja hauskan erilainen. Todella positiivinen yllätys, ja kyllä, voisin ostaa mielelläni uudelleen, mutta hinta on hitusen kova (n. 80 - 100€).

Lopputulos. Kyllä Itävallasta tulee muutakin hyvää kuin vain viinejä ja Schnitzeliä. Ainakin Keckeis voi röyhistellä muskeleitaan aika ylpeästi muiden rinnalla.

8 yo

Niin se aika menee, kun on hauskaa, ainakin joskus. Kahdeksan vuotta sitten tuli raapusteltua eka juttu blogiin, ja jotenkin käsittämättömästi tämä saa edelleen päivityksiä silloin tällöin. Tahti ei ole ollut päätä huimaavaa, motivaatio on ollut välillä hukassa, ja juttujen taso on ollut, no, ollut mitä ollut. Mutta kai sitä jotain pitää taas kirjoittaa.

Olen aika paljon siirtynyt kommentoimaan tuonne kaiken pahan tyyssijaan, eli SoMeen. Twitterin ja Facebookin kautta on mukavampi laittaa lyhyt kommentti kuin väkisin yrittää kirjoittaa tänne pidempää. Puhumattakaan, että koostaisin lyhyistä jonkun pidemmän. Usein se lyhyt kommentti on sidottu enemmän hetkeen, ja elinkaari on parista minuutista ehkä pariin päivään. Enintään. Mutta ehkäpä lopulta nämä molemmat täydentävät toisiaan, ja ennen kaikkea pitävät motivaatiota yllä.

Viime aikoina olen huomannut lukevani entistä vähemmän olut- ja viskiblogeissa juomien arvosteluita. Varsinkin juomien numeroarvioinnin jätän lähes aina huomioimatta. Toki huimia makukuvauksia on mukava lukea (ja luenkin), mutta suorat arvostelut jäävät entistä vähemmälle huomiolle. No, nyt tietysti huomaat, että tuo Sieppohan itse kirjoittaa blogia ja tekee samaa. Joo, näin on, eli se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta siis miksi on vähentynyt? Jokainen olut ja viski on kuitenkin subjektiivinen kokemus, ja moni viski tai olut saa aivan päinvastaisia arvioita maistelijoilta. Itse en enää valitse, tai jätä valitsematta, yhtäkään olutta tai viskiä sen takia, että joku bloggari siitä pitää tai ei pidä. Eikä pidä sinunkaan valita, vaikka minä täällä jotain höpisisin. Lisäksi yhden viskin julistaminen yhden henkilön toimesta kaikkein parhaimmaksi tai "siksi ainoaksi oikeaksi" on hiukan kyseenalaista, varsinkaan, jos ei tunne kirjoittajan taustaa, kokemusta, kompetenssia tai (kaupallisia) sidonnaisuuksia. Nuo kaikki voivat vaikuttaa arvosteluun kaiken muun lisäksi.

En tietenkään tarkoita, etteikö viskien ja oluiden numeroarvioille ja arvosteluille olisi myös oma paikkansa ja tarpeensa. Moni blogi on erittäin arvokas tietolähde, josta saa tietoa uutuuksista, saatavuudesta, viskien spekseistä jne.

Itse en myöskään yritä löytää täydellistä viskiä, sillä sen jälkeenhän hommalle voisi viimeistään laittaa lapun luukulle. Pyrin jatkossa, jos jostain viskistä kirjoittelen, tuomaan entistä paremmin esille sen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni ja suuni. Arvosanojani en tule edelleenkään kertomaan, pidän ne tiukasti omassa mustassa kirjassani vain omana harminani.

Ah, kaupallisuus. Mitä kaupallisuuteen tulee, niin #viskigaten yhteydessä toisaalla arveltiin viskibloggajien vaikuttimena olevan rahallinen hyötyminen. Omalla kohdallani voin todeta, että kutsuja tilaisuuksiin ei ole kamalasti blogistina tullut (2 kpl, tosin aikoinaan eräässä toisessa toimessa enemmänkin) tai yhtäkään ilmaista viskilähetystä tai pulloa en ole oven takana nähnyt. Bloggarina en ole tästä rahallisesti hyötynyt, mutta saanut kyllä joskus pyytämättäkin samplen kanssaharrastajalta (silloinkin lähinnä kanadalaisia viskejä). Kyllä tätä siis voi tehdä siis ihan harrastuksena!

Blogin (ja SoMen) myötä on ollut ilo tavata muita harrastajia sekä päästä kurkistamaan myös suomalaisten viskitislaamojen kulissien taakse. Monen harrastajan kanssa on ollut mukavat juttelut, ja nyt jaetaan (kohta) pariakin osuutta suomalaisista viskitynnyreistä.

Erityisesti ilahduin, kun Ian Buxton otti talvella yhteyttä ja kysyi UISGEsta. Lopputuloksena sain ohjattua hänet UISGEn vetäjien puoleen, ja he saivat Ianin pitämään UISGEen tastingin. UISGEn infosivuistakin taisi olla hyötyä taas joillekin, ainakin kävijöissä oli pieni piikki normaaliin verrattuna.

Mahtavaa on ollut myös huomata suomalaisten viskitislaamojen lisääntyminen; Teerenpeli, HDCO, Valamo, Beer Hunters (Old Buck), Kyrö. Jokainen tekee omanlaistaan viskiä omista lähtökohdistaan. Toivon jokaiselle tislaamolle vilpittömästi onnea ja menestystä, sillä itse olen pitänyt monista heidän tuotteistaan, joita olen päässyt maistamaan (ja myös vähemmän pitänyt, mutta se kuuluu asiaan).

Erittäin ärsyttävää ovat viime vuosina olleet tietyt huhut, toimet, selkään puukottamiset, toisten mustamaalaamiset ja ehkäpä jopa ihan valheet. Eivätköhän asianomaiset tiedä mistä on puhe, joten lopettakaapa kiitos! Parikin blogijuttua on jo ollut tuloillaan eri tahoilta asian tiimoilta, ja jossain vaiheessa (eikä se ole kaukana) se ketsuppipurkki voi sitten purskahtaa.

Huomasin myös, että omalla kohdallani viskien ostaminen on vain vähentynyt. Hinta on toki yksi tekijä, sillä oikeasti kiinnostavat viskit alkavat olla oman budjetin kipurajalla. Lisäksi uutta tulee markkinoille sellaista vauhtia, että into uuden maistamiseen on vain yksinkertaisesti vähentynyt. Kaikkea ei voi maistaa, joten keskityn ennemmin niihin, jotka kiinnostavat. Macallan, Highland Park ja Ardbeg tulevat nyt ensimmäisinä mieleen niistä, joiden uusimmat versiot olen jättänyt suosiolla hyllyyn. Toki jossain tastingissä voi maistaa, mutta muuten tuntuu enemmän rahastukselta hienoine tarinoineen, pulloineen ja kehikkoineen. Itse on sen verran vanha jäärä, että pullon henki on edelleen etusijalla, ei bling bling.

Ja se NAS (no age statement). Se aiheuttaa välillä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyitä. Itse totesin, että jos ikämerkintää ei ole, niin viski on tästä lähtien minulle 3yo. Lain mukaanhan viskiä (skotlantilainen) pitää olla kypsytetty vähintään 3 vuotta, ja jos ikämerkintää ei ole, niin olkoon tuo sitten viskin ikä. Yksinkertaista, eikö totta? Jos tämä ajattelutapa yleistyisi harrastajien keskuudessa, niin olisikohan sillä vaikutusta tislaamojen toimintaan?

Hups, tulihan tuota höpinää taas. Nähdään tastingeissä, jutellaan mukavia ja nautitaan hienoista tuoksuista ja mauista omilla tavoillamme ja tahoillamme sekä hyväksytään kaikkien kuvaukset yhtä oikeiksi kuin omamme.

Taidanpa tänään ottaa juhlan kunniaksi bulkkioluen ja blendiviskin. Miksi? Koska voin. 

Slainte!

Siepon UISGE 2015

Uisge 2015 on paketissa Siepon osalta, sillä osallistuminen oli omalla kohdalla mahdollista vain perjantaina. Tänäkin vuonna olin paikalla ilman kunnon kameraa, ja keskityin enemmän vain nauttimaan tapahtumasta. WhiskyBloken FB:stä ainakin löytyy hienoja kuvia.

Uisgen konsepti toimii edelleen hyvin ja kokoaa harrastajat mukavasti yhteen. Kokonaisuutena oikein mukava tapahtuma, josta iso kunnia kuuluu myös osallistujille mutta ensisijaisesti järjestäjille.

Perjantaina oli kolmelta yleisöryntäys, eikä sisäänpääsy vetänyt kovin hyvin. Narikka ja juomalippujen myynti aiheuttivat pitkän jonon. Kuulin, että tilannetta korjataan lauantaille, toivottavasti onnistuneesti. Illan mittaan sali täyttyi ehkä hiukan liikaakin, ja liikkumien oli välillä haastavaa. Tosin aina sai tilaa, jos eteenpäin piti päästä, mutta toisaalta ständeillä ei esittelijöillä ollut enää juurikaan aikaa jutusteluun. Ehkä Vanhan kapasiteetti alkaa olla aika rajoilla tapahtumalle. Illalla pois lähtiessäni jututin hetken järjestyksestä vastaavia, ja heidän mukaansa ilta oli mennyt siihen saakka oikein rauhallisesti. Toivottavasti sama tilanne jatkui loppuun asti, eikä lauantai tuo muutosta. 

Cafen Uisge-buffet oli maukas. Possun kylki oli todella hyvää, ja sopi minusta viskitilaisuuteen oikein mainiosti. Kiitokset Cafe Vanhan keittiölle ja keittiömestarille. Harmi vain, että kahvilan tila on aika pieni, ja oli aika työlästä löytää pöytätilaa ja päästä ottamaan ruokaa, kun jono kassalle meni samasta paikasta. Toisaalta samalla pääsi juttelemaan muiden harrastajien kanssa. Sieppo kiittää ruokaseurasta, oli mukava jutella kanssanne.

Kutsukaa minua kerettiläiseksi jos haluatte, mutta minusta suomalaisten viskitislaamojen tuotteet olivat tämän vuoden mielenkiintoisin ja kovin juttu. Totta kai sali oli täynnä hienoja viskejä ympäri maailmaa, mutta osa Teerenpelin, Valamon, Kyrön ja HDCO:n tuotteista olivat huikeita. Omanlaisiaan, ei matkittuja vaan suomalaisia. Upeita!

Itse osallistuin Ian Buxtonin vetämään tastingiin. Iania on miellyttävä kuunnella, sillä hän on rauhallinen ja huumorintajuinen herrasmies. Oli todella hienoa saada hänet UISGEen tänä vuonna, toivottavasti joku vuosi uudelleen. Ianin tastingissä pääsimme maistamaan Macallanin Vintage 1989 Exceptional Single Cask V:tä. Mahtava tuote, vanhan kunnon ajan Macallan, kun tuote vielä päätti, eivät markkinamiehet. 

Lisäksi Midletonin Vintage 1997 oli aivan upea viski, harmi kun ei taida saada mistään pulloa hommattua. Kiitokset silti IWY:lle! 

Ja sinä, joka yritit parhaasi tehdä UISGEn pilaamiseksi ilmiannoilla ja tutkintopyynnöillä. Olit todella suosittu puheenaihe, tosin et kovin positiivisessa mielessä. Eräs asia, joka ihmetyttää, on myös se, että kaikki maahantuojat eivät ole Uisgessa paikalla. Tilaisuudessa, jossa tuotteet kohtaisivat harrastajat. Sääli.

Kiitos UISGE #5, maahantuojat ja edustajat, tislaamot, sekä kaikki, joiden kanssa sain vaihtaa ajatuksia. Kiitos myös infosivuista saamastani palautteesta. Toivottavasti näemme jälleen ensi vuonna.

Pelkuri vai ei?

Ymmärtääkseni syksyllä tehtiin ilmianto (nimettömästi) Olut & Viski Exposta, jonka seurauksena erinäisten vaiheiden jälkeen tulimme oppineeksi #viskigaten. Nyt UISGE-festivaalin tiimoilta on tehty jälleen ilmianto, jonka seurauksena tapahtuman ohjattuja tilaisuuksia ei voi ostaa etukäteen netistä, vain paikanpäältä.

En tiedä, onko molempien ilmiantojen takana sama henkilö, vai onko kyseessä useampi henkilö. Pari asiaa kiinnittää kuitenkin oman huomioni.

Uisgen tapauksessa ilmianto tuli hyvin nopeasti sivujen aukeamisen jälkeen. Tämä kertoo selkeästi, että ilmiantaja seuraa viskiskeneä läheltä syystä tai toisesta. Satunnainen sivustaseuraaja tuskin edes tiesi sivustosta, josta tastingit pystyi ostamaan. Olut Expon yhteydessä en osaa sanoa, kuinka pian (ajallisesti) tuo tapahtui, joten en ota kantaa. Mutta Olut Expon aikaan ei ollut vielä välttämättä suuren yleisön tiedossa, ettei viski-sanaa saisi käyttää, joten tämä herättää minussa hiukan ihmetystä.

Toinen ajatus mikä minulla herää on se, että ilmiantajan täytyy tuntea tähän liittyvää lakia ainakin hitusen. Sen verran hyvin osasi hän tuon ilmiannon tehdä noin kohdistetusti. Tämä koskee minusta hyvin molempia ilmiantoja.

Koska oletan ilmiantajan seuraavan viskiskeneä, saatat vaikka lukea tämän kirjoituksen. Jos sinulla on rohkeutta tehdä nimetön ilmianto, on sinulla rohkeutta kertoa meille nimettömänä miksi sen teit. Voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla (hei, luo tili vaikka väärällä nimellä ja laita postia), tai voit anonyymisti kommentoida tätä postia. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, ja ymmärtämään, miksi koit noiden tapahtumien loukkaavan sinua niin paljon.

Hauskintahan noissa ilmiannoissa on se, että jos tarkoitus oli "pilata"  tapahtumaa, sai kumpikin tapahtuma todella paljon ilmaista palstatilaa ja mainosta mediassa. Noiden seurauksena todennäköisesti viskistä on puhuttu enemmän kuin koskaan. Uisgen tapauksessa hankaloitit vain tapahtumaan osallistuvien kuluttajien tilannetta, et mitään muuta. Vai oliko se tarkoitus, kiusata tavan kuluttajaa?

Ja niin kauan kun ei ole faktoja, eipä laitella mitään huhuja liikenteeseen ilmiantajista. Niitäkin on kuulunut. Jos et voi todistaa mitään, pidä suusi kiinni. Ja jos voit todistaa, tuo se selkeästi esille. Turhan huhun levittäminen on lähinnä säälittävää.

Ilmiantaja/ilmiantajat. Onko munaa/rohkeutta kertoa vai oletko pikkusieluinen, katkera hyypiö?

Pitkän valkoisen pilven viskiä

Kyltti Dunedinissa

Jos olet lukenut Siepon blogia hitusen kauemmin, tai erehtynyt selaamaan aikaisempia tekstejä, saatat tietää Siepon läheisen suhteen Uuteen-Seelantiin. Ja jos et ole tietoinen, tuskin olet menettänyt mitään tähdellistä. Niin tai näin, Siepon lasiin eksyi pitkästä aikaa muutama down under -viski.

The New Zealand Whisky Company julkaisi viime vuonna ensimmäisen 25 yo Single Malt -viskin Euroopan ja Japanin ulkopuolella. Kun tämä versio tuli myytiin, niin pitihän Siepon hommata kaappiin yksi kappale. Samalla tuli hommattua muutama muukin viski Uuden-Seelannin eteläiseltä saarelta, tosin samalta tislaamolta edelleen.

Vähän taustaa alkuun. Uudessa-Seelannissa toimi aikoinaan Willowbank-tislaamo (tunnettiin myös nimellä Wilson Distilleries). Tislaamon tunnetuin tuote oli Lammerlaw-viski. Lisäksi Wilsons ja 45 South- viskien nimi herättävät joissakin harrastajissa hyrinää. Valitettavasti 1997 Seagrams, silloinen omistaja, päätti laittaa tislaamolle pisteen ja sulki sen. Ymmärtääkseni tislauspannut myytiin rommin tekemistä varten Fijille. Tislaamon ginin valmistuksessa käytetty pannu on löydetty Uudesta-Seelannista, mutta uudelleen Willowbank ei enää herää henkiin samanlaisena.

Oamarussa kypsymässä olleet viskit (~600 tynnyriä) osti ensiksi Warren Preston. Tuotetta pullotettiin ja myytiin muutaman vuoden ajan Milford-nimellä (n. 150 tynnyriä). Sieppo maistoi useammankin version 2007-2008, mutta mikään noista ei täysin vakuuttanut. Eivät ne huonoja olleet, mutta eivät jostain syystä lähelläkään Lammerlaw 10 yo tai 12 yo Peated -versioita. Yritys meni kuitenkin konkurssiin, ja vuonna 2010 Greg Ramsayn johtama sijoittajaporukka osti varastot ja yrityksen nimeksi tuli New Zealand Whisky Company (NZWC). Ja jollain ihmeellisellä tavalla pullotusten laatu nousi.

Ensimmäiset kokemukset Siepolla uuden omistajan viskeihin olivat Touch Pause Engage (24yo) ja DoubleWood 12 yo (tasting). Nyt sitten laseihin eksyi seuraavat tuotokset.

DoubleWood tuplana

Oamaruvian 12 yo DoubleWood 40%

Tuoksu on kuin hedelmäsalaatti, ja varsinkin banaani nouse selkeimmin esille. Makea yleiskuva. Vain hitunen blendimäisyyttä, mikä on hyvä juttu. Hieno tuoksu.

Maku on makeahko mutta kuivuu. Hitunen pippurisuutta ja viinin aromeja. Aika helppo ja yksinkertainen, mutta voittaa monet bulkkiblendit mennen tullen.

DoubleWood 15 yo 40%

Tämä viski on ensin ollut bourbon-barreleissa, ja lopulta yli 10 vuotta ranskalaisessa tammessa, jossa on alunperin kypsytetty uusiseelantilaista punaviiniä (Pinot ja Cabernet Sauvignon).

Todella bourbonmainen tuoksu alussa. Kuiva, lyijykynää ja punaviinin mausteisuus tulee nyt esille. Taittuu sitten konjakkimaiseen mielikuvaan. Vispipuuroa? Karvasta marjaa (hapan kirsikka).

Eteläsaari

Maku alkaa makeahkona mutta kuivuu voimakkaasti. Viinin karvaus tulee selkeästi esille. Aika paljon puuta. Erikoinen. Todella erilainen verrattuna edelliseen, ehkä punaviinin vaikutus alkaa olla jo rajoilla. Ei kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävä. Haastaa nuuhkimaan ja maistelemaan hiukan eri lailla. Blendiksi en sokkona arvaisi.

Southisland Single Malt 21yo 40%

Tuoksu pettää osittain. Ananasta, selkeästi poltettua puuta ja jotain likaista. Hapanta kirsikkaa. Aika mieto silti.

Poltetun puun aromit jatkuvat täällä. Hunajaa. Tuhkaa. Puuta, leipätaikinaa.

Jotenkin ei sytytä täysin. Hiukan epätasainen, ja tuoksu ei toimi omassa nenässä.Varsinkin tuhkan aromi häiritsee minua muuten niin puhtaassa ja hennossa viskissä.

Cyril's Singlewood batch 02 20yo 43%

Viski on nimetty Cyril Yatesin mukaan, joka työskenteli Willowbankin tislaamolla yli 20 vuotta.

Makea tuoksu, jossa vaniljaa, banaania, hitunen kellaria, herukan lehdistä uutettua teetä ja hunajaa. Erittäin miellyttävä tuoksu, jonka parissa voi viettää aikaa.

Maussa jatkuu sama linja. Pehmeä ja lämmittävä. Mukana mausteinen potku, vaniljajäätelöä, hiukan puuta ja "trooppisia mielikuvia". Lämmittävä ja nautinnollinen.

[saivartelua]
Hiukan jään kaipaamaan tuhtiutta ja täyteläisyyttä, jotka voisivat nostaa tämän loistavaksi. Nyt jäädään erinomaiseksi. 

[/saivartelua]

Hieno viski. Kaikin puolin. Herkullinen. Tätä voisi hommata lisää.

NZWC 25yo 46%

Lippulaivaviski. Ensimmäinen 25 yo Single Malt -viski, joka on julkaistu Euroopan tai Japanin ulkopuolella.

Tuoksussa banaania, päärynää, sitrusta, maltaita, yrttejä ja puun "kiva potku". Aika monipuolinen.

Maku on aluksi makeahko. Hunajaa, banaania, toffeeta, sitrusta (appelsiini?) ja kitkerää suklaata. Paljon väkevämpi kuin 46% antaisi odottaa. Hieno viski, mutta Cyril's voittaa tämän. Ilman muuta kannattaa maistaa, jos tulee mahdollisuus.

Tiki ja 25yo

Mitä jäi mieleen? Cyril's ja 25 yo ovat hienoja viskejä, ja ilman muuta maistamisen arvoisia jos tulee mahdollisuus. Samoin DoubleWood, joka on omalla tavallaan erilainen. Muutenkin kannattaa pitää kiirettä, sillä arvioiden mukaan varastot loppuvat 2016, jonka jälkeen Willowbankin tuotokset on kaikki pullotettu. Sääli, tislaamon tuotteille olisi kyllä ollut paikkansa viskihyllyssä jatkossakin.