torstai 6. marraskuuta 2014

Stadin tislettä

Kai Kilpinen ja Carl
Otetaan kolme kaverusta, hitunen juhannustaikaa, kypsytellään noin kuuden vuoden ajan, niin lopputulos on tislaamo Helsingissä.

Sieppo, WhiskyBloke, Eläväpullo ja mushiMalt päättivät tehdä pienen bloggaajien syysretken Teurastamolla sijaitsevan The Helsinki Distilling Companyn luokse ja tutustua tislaamon toimintaan. Tislaamon puolelta meitä oli aluksi vastassa toimitusjohtaja Séamus Holohan, mutta illan oppaana meillä toimi Kai Kilpinen. Kolmas perustajista on Mikko Mykkänen.

Kai kertoi aluksi hiukan tislaamon historiasta. Kun edellä mainittu pahin juhannustaika oli hälvennyt, niin lopulta, noin 3 vuotta sitten, tislaamon perustamista alettiin suunnitella toden teolla. Aluksi tislaamon kotipaikaksi mietittiin Billnäsin ruukkia, Fiskarsia yms. viskitislaamon "imagoon" sopivaa paikkaa. Mutta pian oli selvää, että kun osa perustajista on ja pysyy kaupungissa, eikä autoilu joka päivä kauemmas houkuttanut, olisi tilat löydettävä lähempää. Lopulta tilat löytyivät Teurastamolta, sen vanhasta lämpökeskuksesta. Tosin lämpökeskuksena toimimisen jälkeen samoissa tiloissa oli jo ehtinyt toimia lihapullatehdasta, viinikellaria ja autopesulakin. Luonnollinen jatke noille on tietenkin tislaamo.

Tislausvälineistö
Ensimmäiset tislaukset tehtiin elokuussa 2014, eli matka on vasta oikeastaan alkanut. Tällä hetkellä tuotteita on varsinaisesti kolme; viski, gin ja Apple Jack. Viskin on tarkoitus tulla päätuotteeksi ajan kuluessa, ja sen on tarkoitus olla ruisviskiä (mallastettua ruista). Tosin mukana tulee olemaan jonkin verran myös mallastettua ohraa (20-30%). Maissiakin on mietitty, mutta kotimaisen maissin saaminen voi olla hiukan kiven alla. Niin, kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia (muutamia ginin mausteita lukuun ottamatta). Kokeilumielessä on tehty tislaus myös 100-prosenttisesta rukiista, mutta se tuskin tulee varsinaiseen tuotantoon.

Tislaus on pannutislauksen ja kolonnitislauksen yhdistelmä. Ensin tehdään pannutislaus, jonka jälkeen neste johdetaan kolonnitislaukseen. Kokeilujen pohjalta tislaamo ei huomannut eroa kahdesti pannulla tislatun tai tällä tavalla tehdyn välillä. Tämä peräkkäinen tapa mahdollistaa nopeamman tislauksen (~2h), jolloin päivän aikana ehtii tehdä 3, jopa 4, ajoa.

Apple Jack ja Quercus robur
Yhden tislauksen jäljiltä saadaan alle 30 litraa sydäntä. Sydän on noin 80-85%:sta, ja se laimennetaan ennen tynnyriin menoa (~63%).

Tällä hetkellä tislaamo käyttää vain uusia, ranskalaisia tammitynnyreitä (Quercus robur), jotka on paahdettu keskivahvasti (medium toasted). Jatkossa on tarkoitus hankkia myös isompia sekä käytettyjä tynnyreitä. Kypsytystila sijaitsee jossain lähialueella.

Koska viski vaatii kypsytyksen, tehdään siis tällä hetkellä muitakin tuotteita. Ginin mausteina käytetään mm. katajanmarjaa, puolukkaa, väinönputkea, bergamonia, fenkolia, korianteria, iiriksen juurta ja ruusunlehtiä. Apple Jack on puolestaan kotimaisista omenoista tehtyä tislettä ("calvados-tyylinen"), joka saa kypsyä tammitynnyrissä n. 4 kk. Jos kotipuutarhassa on liikaa omenoita (500kg), vie ne ihmeessä tislaamolle. Muutama kuukausi ja n. 3000€, niin saat omenoista tehdyn juoman kotiisi (veroineen kaikkineen ja Alkon kautta ostettuna).

Jos tislaamon tuotteita haluaa maistaa, niin Apple Jackia löytyy (tai ainakin löytyi) Gallows Birdista. [EDIT 18.11.2014: Ei löydy enää]. Gin puolestaan tulee näillä näkymin Alkon valikoimaan ennen joulua. Tislaamo voi järjestää myös tasting-tilaisuuksia yhteistyönä Teurastamolla sijaisevien ravintoloiden kanssa, ja jatkossa omissa tiloissa, sillä tislaamon on tarkoitus avata ensi vuonna oma baari yläkertaan. Tila on tällä hetkellä vielä aika keskeneräinen, mutta minusta suunnitelmat tilasta olivat mielenkiintoiset. Tislaamolla on myös yhteistyökuvioita tiedossa mm. Antto Melasniemen ja A21-ravintolan kanssa.

Tulevan baarin tiloja
Kaiken kaikkiaan minulle jäi tunne, että tästäkin tislaamosta kuulemme vielä jatkossa. Hienoa, miten uusia tislaamoja on syntynyt, ja miten jokainen tekee hiukan omalla tavallaan erilaisia viskejä.

Kiitos tislaamolle, että pääsimme muutaman bloggajan kanssa kurkistamaan tislaamonne tiloihin, juttelemaan mukavia sekä kuulemaan paljon toiminnastanne ja tulevaisuuden suunnitelmistanne!

Mutta miltä nuo tuotteet sitten oikein maistuvat? Tässä hitunen omia ja muiden bloggaajien tuntemuksia.

"Viskitisle batch #1" (new make, 20% ohraa, 80% ruista, 63.5%)

Tämä on se, jonka tyylinen viskitisle tulee "päätuotteeksi".

Todella rukiinen ja hedelmäinen tuoksu. Makea. Mallastettu ohra pehmentää rukiin raakuutta. Maussa ruis todella hyvin esillä, ja rukiin pippurisuus lyö lopussa hyvin leukaperiin. Makea, mutta hyvällä tavalla. Veden kanssa ruis tulee vielä enemmän esille. Maukas kaikin puolin, ei mikään tylsä. Maistuva jo nyt, katsotaan mitä kypsytys saa aikaiseksi. Kaikki paikallaolijat taisivat pitää tästä "viskin esiasteesta" eniten.

"100% ruistisle" (ensimmäinen kokeilu, 60.7%)

Paljon samaa kuin edellä, mutta tuoksua hallitsee maaseudun  ja navetan tyylinen mielikuva (ei välttämättä pahalla tavalla). Raaempi kuin edellinen. Makea alku, mutta kuivuu selkeästi enemmän ja pippurisuus iskee vielä kovemmin leukaperiin. Ohra selkeästi pehmentää rukiin makua, ja ainakin itse pidin edellisestä enemmän. Tisleen oltua lasissa hetken rauhassa, tuoksu pehmeni ja viljamaisuus tuli paremmin esille.

"Single malt" (new make, 60 %)

Puhtaan viinamaisempi ja erilaisempi viljan tuoksu (mallas). Hyvin "vodkamainen". Makea tuoksu. Lopussa karvas vivahde, joka ainakin itseäni häiritsi. Muutamalla ainakin tuoksu tökki hiukan, maun ollessa huomattavasti miellyttävämpi. Omalla kohdalla ei oikein säväyttänyt.

Gin Batch #1. (47%)

Uskomaton tuoksu! WhiskyBloke totesi, että tämä on kuin Gin & Tonic, vaikka ei ole vielä lisätty tonic-vettä. Ja totta. Upea katajanmarja ja sitruuna. Tässä on mukana käytetty sitruunankuorta. Greippimäinen kitkeryys. Maussa tulee puolukka esille (karvas) ja ihan lopussa ruusun terälehdet. Huh huh, mikä tuoksujen ja makujen kirjo. Kun lisäsi hitusen (kuivaa) tonic-vettä, tuli upea juoma. Huomasimme, että se maistui jopa hyvin suolaiselle (hyvällä tavalla), jota ei kyllä kukaan ollut ennen huomannut Gin & Tonicin yhteydessä. Kun myöhemmin haistelin tyhjää lasia, tuoksussa oli todella voimakas mustan teen aromi. Hauska! Pitääkö paatuneen viskin ystävän nyt pitää ginistäkin? No ei, mushiMalt ei taida olla vieläkään ginin ystävä.

Apple Jack (kokeiluversio, 57.7%, 6kk kypsytetty)

Tislattu alunperin Tuorlan pannuilla ja viettänyt n. 6 kk tammessa.

Hyvin vaniljainen, osan mielestä jo liikaakin puuta. Tuoksu niin voimakas, että alkoholi ei pääse pistämään läpi. Vihreää omenaa. Makea. Paahdettua sokeria, fariinisokeria. Todella maukas, tuhti, lämmittävä. Hieno runko! Tarte Tatinin rinnalle, tai jopa ihan vain maisteluun. Voisi toimia myös possun marinoimisessa tai vaikkapa glaze-kastikkeessa kyljyksille. Omalla kohdalla todella positiivinen ylläri ja toimi hyvin, mutta kaikille ei kolahtanut (yllätys yllätys, makuasia).

Apple Jack (40%, 4kk kypsytetty)

Selkeästi vähemmän puuta. Aika mieto. Runko ehkä hitusen liian hento, vaatisi minusta jonkin verran enemmän potkua/ryhtiä. Mutta maukas kaikin puolin, ilman muuta maistamisen arvoinen.

Bloggareiden pannumeitsie

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Maistissa Gorgonzolaa ja ...

Sieppo päätti kaivaa omasta pöntöstä pari viskiä juustojen seuraksi. Erityisesti innosti olla maistissa gorgonzolan kanssa.

Perinteisesti tuhdin sinihomejuuston seuraksi kannattaa kaivaa Islayn viskejä, ja varsinkin Lagavulinin 16 yo on klassinen vaihtoehto Roquefortin vierelle. Mutta nyt päätin kokeilla Laphroaigia ja Springbankiä.

Laphroaig (The Ultimate, 56.9%, 2000, 10 yo, CS) toimi juuston kanssa aika tutulla kaavalla. Tosin vahvuuden takia kannattaa ottaa hyvin pieni tilkka.  Maku oli hedelmäinen, juuston home tulee todella paljon selkeämmin esille (hyvällä tavalla). Viski itse asiassa häviää taustalle, mutta toimii silti mukavasti mukana. Ihan maistuva kokonaisuus.

Koskaan aiemmin en ole saanut sinihomejuuston kanssa toimimaan mitään viinikypsytettyä (tai -lopetettua) viskiä kovinkaan hyvin. Mutta nyt oltiin maistissa upeasti Springbankin Port Woodin (14 yo, 52.8%) kanssa. Suussa leikki aluksi lakritsin voimakas maku, sitten suola joka muuttui makeaksi. Molemmat, viski ja juusto, maistuivat silti selkeästi koko ajan. Itse pidin paljon, ja noiden kanssa voisi olla maistissa pidempäänkin.