Mennään yhteentoista saakka

Viskivuosi 2010 alkaa olla aika lopuillaan, joten pikainen katsahdus menneeseen ja toiveita tulevaan Viskisiepon näkökulmasta.

Kyselin joku aika sitten kenelle kiitos kuuluisi vuoden ajalta. Tuli vain yksi kommentti, vaikka anonyyminä sai laittaa. Onko siis vedettävä johtopäätös, että Suomen viskikulttuuri on todella syvältä, jos ei mitään muuta hyvää tai kiitoksen arvoista ei löytynyt? Viskisieppo omalta osaltaan kiittää seuraavia juttuja...

• Viskiforum. Edelleen viriilisti elossa oleva (lähes) vain viskeihin keskittynyt keskustelupalsta. Vaikka välistä porukka valittaa, on siellä silti paljon luettavaa ja on paikka, jossa ajatuksia vaihdellaan. Uskon, että aika monelle harrastajalle tai kiinnostuneelle tuo foorumi on antanut aika paljon. Suuri kiitos pyyteettömästä ylläpidosta Antille!

• Mallaswhiskyseura ja erityisesti sen aktiiviset ja innokkaat vaikuttajat (en luettele nimiä, kun kuitenkin joku unohtuisi). Erityisesti Skotlannin matka!

• Smoke on the Water -blogi. Maukkaita juttuja ja väsymätöntä Bowmore-vastaisen käännytystyötä. Viskisieppo osti vuoden aikana muistaakseen ensimmäisen pullollisen Bowmorea ikinä... (on toki maistettu useita matkan varrella!).

• Maahantuojat, ainakin osa. Ardbeg tapahtuma, Jim Murray ...

• Henkilökohtainen kiitos Alkoon itäiseen Helsinkiin AW:lle.

Näin vuoden vaihteessa turha alkaa luettelemaan valituksen kohteita. Mutta lisätkää toki lisää kiitoksen aiheita tuonne aikaisempaan juttuun jos tulee jotain mieleenne.

Useampana vuonna Viskisieppo on laittanut toiveen viskitapahtumasta. Ja nyt toiveesta tulee totta UISGEn myötä. Joten nyt toive suunnataan meihin viskihörhöihin. Tullaan sankoin joukoin paikalle, tehdään tapahtumasta hieno viskikokoontuminen, nautitaan ja vaihdetaan kokemuksia ilman turhaa snobbailua ja hienostelua. Näytetään, että Suomessa on kunnon viskikulttuuria ja asiasta kiinnostuneita. Teille, jotka pyöritte sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa, niin kerrottakoon että Facebookissa on tapahtumalle oma sivu (UISGE 2011). Osallistukaa jo siellä ja näyttäkää, että porukkaa on tulossa.

Kiitos kaikille, palataan wee dramin muodossa paikalle taas ensi vuonna.

Rauhallista ja Menestyksekästä Viskivuotta 2011!

Katsahdus menneeseen

No niin, vuosi alkaa olla takana joten Viskisieppo ajatteli tehdä pienoisen katsauksen menneeseen vuoteen omalta osaltaan.

Edellisen vuoden lopussa toivoin viskifestivaalia Suomeen. Vielä ei sitä näkynyt, joten toivotaan sitä seuraavalle vuodelle taas. Jos tarpeeksi usein jaksaa toivoa niin kai se joskus sieltä tulee. Toivoin myös suvaitsevaisuutta viskirintamalla, ja uudistetaan sekin, sillä viski on aina hyvää, jos se omassa suussa siltä maistuu ja jos toisesta se on vähemmän hyvää, niin sitten se on. Pahaa Single Malt -viskiä tuskin on? Tai no, unohdetaan ne sillitynnyrit...;-)

Vuoden aikana yritin aloitella maistissa -osiota, mutta pakko myöntää, että jäi vähän liian vähälle huomiolle. Muutamia yrityksiä tuli tännekin laitettua ja usea jäi vain luettavaksi omaan Ö-mappiin.

Whisky Tour 97 kirja veikin sitten huomion maaliskuun alusta. Urakan alku oli loistava, mutta loppua kohti tahti alkoi hiipua uhkaavasti. Viskisieppo ehkä hiukan aliarvioi urakan koon, mutta sisulla ja viskillä siitäkin selvittiin. Toivottavasti siitä oli iloa lukijoille, sillä itse pidin sen lukemisesta jälleen. Olen erittäin kiitollinen alkuperäisille kirjoittajille luvasta laittaa se kaikkien luettavaksi.

Loppuvuotta kohden Viskisiepon maistelut alkoivat suuntautua entistä enemmän Jenkki-viskien suuntaan. Single Malttien kohdalla tuli kai "motivaation" puute, sillä mitään selkeästi uutta makumaailmaa ei tullut vastaan, vaikka loistavia kokemuksia niistäkin yhtään niitä siis vähättelemättä. Siispä oli taas aika lämmitellä kunnon liekillä vanha rakkaus bourboneita yms. kohtaan, ja onnistuneiden maisteluiden kautta kiinnostus jenkkejä kohtaan on kasvanut lisää. Toki Bowmore -tasting oli tällaiselle harhaoppineelle myös "uutta".

Alko nosti hintoja, ei siis uutta kotirintamalla. Hinnat pääasiassa aika suolaisia. Muutamia ihan hyväkin pullotteita hyllyille ja yksi vain Suomen markkinoille. Oliko mitään uutta tai mullistavaa tuolta osastolta? Eipä tule mieleeni.

Huono-onnisuus. Viskisiepon poikaset kantoivat tarhasta sen verran hyvin viskille vastustuskykyisiä pöpöjä kotiin, että laskujeni mukaan ainakin 5 tastingiä jäi pöpöjen takia väliin. Ei noita muutenkaan liiaksi ole, eli aika paha vuosi tuon suhteen. Hyvää onnea, sitä siis tarvitaan ensi vuodelle.

Virtuaalinen Viskiforum on edelleen se suomalaisen viskisiepon ykköspaikka virtuaalimaailmassa tavata muita peräpohjolan hurahtaneita. Selkeästi havaittavissa pientä sukupolven vaihdosta, kun moni vanha parta on vähentänyt kirjoittelua uusien nimimerkkien vallatessa palstatilaa. Luonnollista kiertokulkua, mutta toivottavasti vanhempi kaarti jaksaa edelleen kirjoittaa arvokasta luettavaa.

Suomen Mallaswhiskyseura porskuttaa edelleen vahvasti, ja varsinkin seuran aktiivijäsenille suuri kiitos viskikulttuurin edistämisestä Suomessa.

Eipä muuta kuin lasit ylös, tuoksut nokkaan ja siemaisu kurkusta alas.

Kiitos lukijoille ja Hyvää Viskivuotta 2010!

Miksi?

Muutaman kerran Viskisieppoa on lähestytty tiedustelulla, miksi en kirjoita arvioita yksittäisistä viskeistä, kun kuitenkin niitä tulee maisteltua. Niin, kyllähän lähes kaikki maistelut on "mustaan kirjaan" tullut kirjoitettua niin hyvin kuin oma nenä ja suu ne havainnoivat. Viime aikoina Mortlachin arviot blogissa ovat olleet ehkä lähimpänä sellaista perinteistä arvostelua, mutta samalla olen pyrkinyt välttämään liikaa makujen, tuoksujen jne. luettelointia. Ennen kaikkea vältän numerollisen arvosanan antamista (vaikka oma musta kirja ne sisältää). Siis miksi? Muutama syy, paljastettakoon ne nyt kaikille.

Viskiarvosteluita on maailman sivu täynnä. Lähes jokaisesta viskistä löytyy arvostelu jostain päin verkkoa. Toki suomen kielellä niitä on rajallinen määrä, mutta kyllähän Lontoon murre alkaa olla aika monella hallussa ja mm. Googlen Translate toimii paikoitellen siedettävästi.

Niin, mutta kun ei suomen kielellä. Lukaisepa Forumia tai SOTW:n blogia. Tarinaa riittää, asiapitoisia ja asiallisia arvosteluja molemmat täynnä. Turha minun on enää alkaa blogissa vääntämään samaa tarinaa, asiansa paremmin osaavat tehkööt sen. Ja onhan tuota muutama arvio tullut itsekin Forumille raapusteltua, joten ei tässä absolutisti olla.

Viskinautinnon, tai siis viskin, arvioiminen. Minulle viski on aika kokonaisvaltainen nautinto, joka kuuluu hetkeen. Vaikka uskon, että pystyn kohtalaisen objektiivisesti arvioimaan viskin oman makuni kautta, ei objektiivinen maku ole minulle se absoluuttinen totuus. Viski maistuu niin usein niin erilaiselta, kun antaa tunteiden ja tilan ja tilanteen viedä mukanaan. Tämän takia en halua numeroida viskejä sen enempää kuin omassa pienessä maailmassani.

Ja minun makuni on erilainen kuin sinun. Esimerkiksi en pidä Bowmoresta (ainakaan niistä, joita olen tähän mennessä maistanut), eli pääsääntöisesti antaisin alhaiset pisteet Bowmorelle. Samaan aikaan kun luen SOTW:n blogia, tuntuu kuin en lukisi juttuja samasta tislaamosta. Sen verran suu alkaa kuolata niitä lukiessa, että menin sitten lupaamaan tekeväni sen Bowmore-maistelun (pahus).

Ja voihan välistä viskeistä rupatella ilman ainaista arviointia tai analysointia. Antaa ajatuksen virrata, ties mitä hyviä uusia aloituksia saattaa syntyä toisaalla tai omassa pienessä päässä.

Tärkeistä on nauttia. Viskit ei ole, tai ainakaan tulisi olla, kilpaurheilua tai -varustelua. Tiedän, että osa meistä etsii sitä ultimaalista viskiä tai viskinautintoa. Onko sellaista? Kannattaako sen tavoittelu? Unohtuuko siinä matkalla se hyvä, joka saattaa olla juuri sillä hetkellä lasissa nenän alla?

Tikulla silmään sitä...

...joka vanhoja muistelee. Siitäkin huolimatta Viskisieppo päätti istahtaa alas ja vilkaista omaa viskivuottaan 2008. Eikös loppuvuodesta ole aina tilinpäätöksen aika?

Viskisiepolle 2008 oli pelastava vuosi. Koko viskitouhu oli omalta osalta hiipumassa kokonaan unholaan. Osaltaan tuntui, että koko usko oman homman mielekkyyteen oli katoamassa. Onneksi sieppo pääsi taas lentoon, ainakin omien lentokykyjen raameissa. Nousukiito alkoi jo 2007 lopulla Christchurchin Whisky Galoren ihmisten myötä ja sanalla sanoen huipentui 2008 alkuvuoden aikana. Whisky Galoren ihmiset todistivat, että viskiharrastuksen EI pidä olla ryppyotsaista tai jäykkää. Ei harrastus vaadi joka ainoan viskin tuntemista, joka ainoan LOTin maistamista, joka ainoan nyanssin tuntemista. Harrastus vaatii intohimoa ja ihastusta omaan asiaansa. Vaikka sain maistella Galoressa paljon viskejä ilmaiseksi (paljon myös sellaisia joihin ei ole koskaan vara), suurin anti oli kuitenkin ilon palauttaminen maisteluun muiden seurassa! Kyllä skottilainen osasi auttaa suomalaista harrastajaa osoittamalla, että viskit ovat iloinen asia, jossa toisten ihmisten huomioiminen on todella keskeinen asia lasillisen ohella. Toisen arvostaminen, oli miten alussa tai jo gurun asemassa, on tärkeää.

Mitäpä muuta? Viskikaapin keskustelufoorumi on ollut mukava paikka jakaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa. Vaikka välistä keskustelu on voinut olla hiukan "luotaan pois työntävää", on se kuitenkin suomalaisen viskisiepon pesäpaikka. Virtuaalisesti ei viskiä tosin vielä maistella sentään (onneksi), mutta muuten foorumi yhdistää meitä ympäri Suomen ja maailman. Viskisieppo on ainakin saanut paljon uutta ajateltavaa ja ajatuksia sieltä. Ymmärtänyt uusia näkökulmia ja uskoo, että on avarakatseisempi kuin ennen. Foorumi on myös minusta vaikuttanut selkeästi aktivoituneen vuoden aikana, tosin ylläpitäjä voi toki tarkistaa tuntemuksen vääräksikin.

Suomalainen viski sai huomiota maailmalla. Siitä ei sen enempää, tuohon liittyvät vuodatukset löytyvät siepon osalta aiemmista teksteistä.

Mallaswhiskyseura pääsi myös jo kohtalaisen kypsyneeseen ikään, kun seura vietti 10-vuotis juhliaan marraskuussa. Kunnioitettava saavutus Suomessa, jossa kuitenkin alkoholipolitiikalla on omat hienot tapansa toimia. Ehkä seura(mme) on osaltaan vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja ennen kaikkea edistävästi. Ainakin jäsenmäärä tuntuu olevan mukavassa kasvussa ja viimeisten hakemusten myötä viskisiepon pesintäalue laajenee entistä laajemmalle alueelle, ainakin Itä-Suomen läänin suuntaan oli havaittavissa selkeää reviirin kasvua. Hieno homma!

Viskivalikoima myös suomalaisessa myymälässä on selkeästi kohentunut ja vaikuttaa, että on edelleen kohentumassa. Tämä on hyvä uutinen. Viskisieppo ostaa mieluummin haluamansa/tarvitsemansa Suomesta, jos se vain on saatavilla, ja saatavilla kohtalaisella hintakuilulla verrattuna esim. Saksaan. Eli siis ostotapahtuma on edelleenkin ehdollinen. Toki meillä on vielä paljon kuromista valikoiman suhteen esim. Ruotsiin verrattuna, mutta ehkä asiakaskuntamme ei vielä ole tarpeeksi laaja vastaavaan. Valitettava asia on asiakkaiden syrjiminen, jos todellakin liikkeen lippulaivan tuotteita ei ole mahdollista tilata muihin liikkeisiin. Tuo eriarvoistaa lajitoverimme eri puolilla maatamme. Samaa toimintaa oli kuulemma havaittavissa myymäläsiirtojen suhteen, kun viskisiepot haalivat käsiinsä vain Suomen markkinoille suunnattua BenRiachin pullotusta. Valitettavaa asiakaspalvelua liikkeeltä, jolla ei ole kilpailutilannetta Suomessa.

Eipäs unohdeta oluita, erityisesti kotimaisia. Hienoja kotimaisia oluita pienpanimoilta on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Todella positiivinen muutos myös suomalaisen olutkulttuurin kannalta, sillä nyt valittavana on muutakin kuin aina sitä yhtä ja samaa massatuotetta (jolle myös on oma paikkansa kulttuurissamme).

Kaikkea muutakin pientä on matkalla tapahtunut, mutta mitäpä sitä menneitä enempää muistelemaan. Vuosi 2009 on nurkan takana ja uudet kujeet sitä myötä.

Lopuksi voisi tietysti heittää pari toivetta tulevalle vuodelle. Olisi loistavaa nähdä ihan oikea viskifestivaali Suomessa. Ei minkään muun festarin oheistuotteena, vaan omana (pienenä) tapahtumana. Toinen toive voisi vaikka liittyä suvaitsevaisuuteen. Viski on hyvää, jos se omassa suussa maistuu hyvälle. Suvaitaan siis edelleen eriävät mielipiteet, oli sitten muitten haukkuma viski sitten miten hyvää tahansa omassa suussa. Ja toisinpäin. Oma maku, paras maku.

Hyvää viskivuotta 2009 kaikille. Sláinte!

Värikästä keskustelua

Viskisiepon nuhanokka on estänyt viime aikoina vakavammat viskien maistelut, ja lähinnä viski on toimittanut virkaa vilunpoistajana ja yskänlääkkeenä pieninä annoksina. Tukkoisuus ei kuitenkaan ole estänyt muuten seurata viskimaailmaa, varsinkin täällä Suomessa.

Erityisesti olen seurannut mielenkiinnolla Old Buck -viskin ympärillä käytävää keskustelua. Olen iloinen siitä, että media on myös huomioinut Mika Heikkisen työn viskirintamalla. Häntä haastateltiin mm. Arto Nybergin ohjelmassa ja myös lehdissä on huomioitu Mikan tekemä työ (mm. Kauppalehti). Vaikka Old Buck on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa varsinkin Jim Murrayn maininnan takia, ei tule myöskään unohtaa Teerenpelin tekemää arvokasta työtä suomalaisen viskikulttuurin, ja erityisesti valmistuksen, edistämisessä.

Mutta se mikä minua on hauskuttanut/ihmettänyt on Old Buckin ympärillä käytävä kiivas, välistä minusta jopa hiukan ylilyövä, keskustelu. Jo aiemmin mainitsin, että Old Buck herättää tunteita. En muista nyt äkkiseltään ainoatakaan viskiä, joka olisi herättänyt noin voimakkaista tunteita puolesta tai vastaan. Teerenpelin viski sai kohtalaisen neutraalin vastaanoton tullessaan markkinoille. Old Buckin ympärillä tuntuu, että keskustelu on saanut aivan uudet mittasuhteet juuri sen takia, että Murray sitä meni kehumaan. Jos Murray olisi valinnut minkä tahansa muun viskin vuoden mannerviskiksi, en oikein jaksa uskoa että samanlaista keskustelua olisi syntynyt (puhun nyt vain ja ainostaan Suomessa käytävästä keskustelusta). Miksi näin? Valitettavaa tässä keskustelussa on, että kohtalaisen harva on kuitenkaan vielä sitä maistanut, mutta silti sitä vastaan, tai oikeastaan Murrayn arvioita vastaan, käydään kovaa keskustelua. Murrayn arvio on yhden ihmisen arvio, tosin julkisuusarvoltaan huomattava (sitä ei kai käy kiistäminen?). Mutta miksi sitä arviota ei voi hyväksyä yhtenä arviona muiden joukossa? Se, joka sitä käy maistamassa niin voi kokea ko. viskin aivan eri lailla kuin Murray, mutta myös hyvin samalla tavalla. Ilman, että edes alitajuntaisesti menee samaan suuntaan Murrayn kanssa.

Itse koen, että lähinnä samanlaista kiivasta keskustelua olen kokenut aikoinani, kun puolustin aika yksin Bourbon-viskejä mallasviskien keskuudessa. Muistan hyvin monia hienoja väittelyitä erään harrastajan kanssa Bourbonista (terveiset JS). Valitettavasti noita väittelyitä ei enää tule, kun hänkin on kääntänyt takkinsa ja hyväksyy tuon jalon maissiviskin osaksi viskien rikasta kulttuuria! :-) Näin myös moni muu harrastaja. Toki ei tietenkään kaikki, sillä viskistä joko pitää tai ei pidä. Ei pakolla voi pitää jostain mausta, se on jokaisen oma asia.

Toinen aihe aikoinaan oli Islay-viskien lähes pyhä asema. Menin joitakin vuosia sitten "julkisesti" arvostelemaan Lagavulinia (ja Islayta) yliarvostetuksi ja väitin, että Speyside tulee jossain vaiheessa esille. Sain aika mielenkiintoista kritiikkiä aikoinani, vaikka en sanonut missään vaiheessa Islay-viskien olevan huonoja tai mitään siihen viittaavaakaan. Tänään onneksi Speyside on kohottanut arvostusta Suomessa, kuitenkin niin, että Islay on edelleen aivan yhtä arvostettu alue. Toisin sanoen harrastajat eivät enää ole ihan niin jyrkkiä tietyn tyylin suhteen, vaan viskejä arvostetaan paljon laajemmin ja keskustelu on "pehmeämpää". Tosin värikästä, mutta ei niin jyrkkäjakoista.

Molemmat edellä olevat huomioni ovat minusta ja minun näkökulmasta erittäin hienoja kehityksiä suomalaisessa viskikulttuurissa (eri mieltä saa tottakai olla). Viski on äärettömän monipuolinen juoma, josta löytyy todella monipuolinen makukirjo. Toki väittelyä on ja tulee olemaan aina, koska kyseessä on makuasia.

Loppuhuomio. Itse en ole vielä tätä kirjoittaessa maistanut Old Buckin batch #2 -viskiä. Tästä johtuen en voi siis sanoa yhtään, onko Murray minun mielestäni (1)täysin väärässä, (2)osittain väärässä, (3)osittain oikeassa vai (4)täydellisesti oikeassa. Siitäkin huolimatta olen iloinen Old Buckin saamasta huomiosta/arvostuksesta ja odotan innolla kuulevani suomalaisten harrastajien omia näkemyksiä viskistä, kunhan sitä on maistettu. Itsekin toivoisin pääseväni sitä maistamaan jossain vaiheessa.

Laidasta laitaan

Tsirp tsirp (vai burb brub, vai hik hik????)! Viskisiepolla on manööverit ihan sekaisin, sillä edellisen kirjoituksen jälkeen on vaikka mitä ihmeellistä omassa mielessä.

Aloitetaan miedoista. VASPin juttuja kirmailee Huvilan Hyvän Tuomaan johdolla kaupoissa (mutta enimmäkseen siis eteläisessä Suomessa valitettavasti). ELMA messuilla oli Mustialan mallasta ja kerrankin ruuhkasuomen (Kehä III sisäpuolisia) asukkaista syrjitään, sillä Mustialan tuotteita saa myös pulloissa, mutta tuolta muualta päin. Hieno homma. Ainakin Tammela ja Forssa on edustettuina mustalla listalla, eikun siis Mustialan listalla. Viskisieppo muistelee kaiholla Mussel Inn -tapausta muuttomatkan varrelta, johon tuota voisi verrata melkein suoraan.

Erittäin mukava (sininen) Ardbeg-tasting Pikkulinnussa. Annebel tosin kiersi "taidokkaasti" pari kysymystä mutta olkoon, sillä Viskisiepon sydämen sulatti 1975 single cask. Samainen viski tosin jäädytti hinnallaan. Pullon hinta liikkuu noin 800€:n paikkeilla, mutta kun ravintolassa törmää 100-150€/4cl hintaan, niin siinä alkaa jo sulat palaa kuin eräällä joka lensi liian lähelle polttavaa aurinkoa.

Tulikin jo onniteltua Porin Old Buck -viskiä hienosta arvostuksesta maailmalta. Mielenkiintoista ollut seurata keskustelua Old Buckin arvioista suomalaisella foorumilla. Kuten makuasioissa monesti käy, ollaan menty laidasta laitaan. Tämän viskin osalta ehkä voimakkaammin kuin yhdenkään muun osalta koskaan aiemmin? Miksiköhän? Siksikö, että se on suomalainen ja ei tule ns. viskialueelta? Kuka tietää. Mutta ottamatta kantaa "subjektiiviseen makuun", niin hieno asia suomalaiselle viskille. Harmi kun pukin pökkimistä ei taida olla kovin laajasti saatavilla? Vai onko?

Mitäpä muuta? Ah, nimimerkki JaRiMin laittama mielenkiintoinen referaatti foorumilla on laittanut Viskisieponkin miettimään viskin tulevaisuutta. Pitäisikö haudata viskiharrastus jo nyt ja siirtyä vaikkapa grapan puoleen? Siinäpä pähkäiltävää tulevaisuuden osalle samalla, kun herautan kurkkuun meille suomalaisille niin rakasta ruista, tosin nestemäisessä muodossa tuolta ison rapakon takaa...

Nyt kun vielä pitkäripainen toimittaisi sen BenRiachin lähikauppaan. Ettei vaan tullut oltua myöhässä, sillä edellinenkin Suomi-pullo (PE) jäi kokematta.