

Ei muuta kuin klyyvari kohti uusia elämyksiä, ja ihmettelemään mitä tämä 54.9%:n vahvuinen first-fill bourbon hogsheadissa kypsynyt Macallan oikein tarjoaa.
Tuoksu on makeahko. Valkosuklaata, valkoherukan lehdistä tehtyä teetä, hunajaa, voin tyylistä mielikuvaa. Raikas, eikä alkoholi edes tule pahasti läpi. Veden kanssa tuoksu raikastuu edelleen ja mieleen tulee kasvihuoneen monipuolinen, raikas fiilis (ilman mitään yksittäistä kasvia), mutta ikävästi samalla alkoholin pistävyys voimistuu.
Maku pamauttaa mukavasti leukapieliin. Alkaa makeana, kuivuu, ja lopulta taas palautuu makean suuntaan jättäen suuhun makean ja vahamaisen kalvon. Jälleen valkosuklaata, voin sijaan enemmänkin vaniljajäätelöä, hunajaa ja jopa pippurisuutta. Ihan lopussa valkosulkaa taittuu karvaan suklaan suuntaan. Pitkään kestävä loppumaku. Veden kanssa alkoholi tulee maussa enemmän esille, ja viski toimiikin paremmin ilman vettä hyvin pieninä annoksina. Tätä voisi, tai siis pitää, nautiskella pitkään ja hartaudella. Kiireettä.
Olisinko ikinä arvannut Macallaniksi? En. En todellakaan. Lähinnä mieleeni tuli joku lowlandin tyyppinen viski. Harmi, että ei ollut mitään saman ajankohdan Macallania rinnalle, jolla olisi voinut verrata makumaailmaa, tai tislaamon ominaispiirteitä (distillery character).
Itse pidin 90-luvun lopulla todella paljon Macallanin sherryisistä viskeistä, joten todella hauskaa päästä maistamaan pelkästään bourbonissa kypsytettyä. Ja olihan se erilainen, sekä oikein kelpo viski. Macallan toimii (tai toimi) näköjään hyvin myös bourbon-kypsytettynä, ainakin tämän pullon perusteella. Harmi, että naittaminen sherryn kanssa Fine Oak -sarjassa ei ainakaan omalla kohdallani ole oikein innostanut.
ps. Muita bourbonissa kypsytettyjä Macallaneita ovat mm. Golden Cask from 1997 (caskCM163), Norse Cask Macallan 17, Macallan 1985/2006 ja 1979/2004 (Scott's Selection). Varmasti muitakin löytyy, nuo sain kaivettua esille ystävällisellä avustuksella netin syövereistä.