Näytetään tekstit, joissa on tunniste Old Buck. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Old Buck. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. helmikuuta 2009

Kierrätystä

Turun sanomissa haastateltiin Mika Heikkistä mm. Old Buck-viskin tiimoilta (juttu). Kaikin puolin hieno juttu. Jutussa oli kuitenkin jotain, joka laittoi Viskisiepon taas lentämään päin lasia(vaikkei mitään uutta sinällään, mutta silti).

"- Suomen ulkopuolelle viskiä ei ole vielä mennyt, mutta varsinkin nettikaupat ovat olleet tosi kiinnostuneita. Kyselyjä on tullut niin Ranskasta, Saksasta kuin Kanadastakin

Heikkinen pitää käsittämättömänä, että vähittäismyyntimonopolin takia maailmalle - ja jopa maailman kautta suomalaisille - on helpompaa myydä viskiä kuin suoraan Suomeen.

- Sehän on ihan älytöntä, että ensin myy ulkomaille, ja sitten suomalaiset ostavat viskin netistä takaisin".

(lähde Turun Sanomat; julkaistu 27.1.2009; viitattu 12.2.2009)

Onko tuossa enää mitään järkeä? Pitää myydä pullo ulkomaille, että saadaan se kierrätettyä takaisin Suomeen. No, tätähän tapahtuu jo tällä hetkellä Suomenlahden yli, mutta silti. Tällainen vähittäismyynnin monopoliko tukee "suosi suomalaista" käsitettä? Tämäkö systeemi ihan oikeasti palvelee kuluttajaa parhaalla mahdollisella tavalla? Tämäkö systeemi tukee suomalaista tuottajaa/tekijää? Suosi lähellä tuotettua menettää hiukan tarkoituksen, jos se tuote pitää kierrättää esim. Saksan kautta kotiin. Hohhoijaa.

Ilo oli kuitenkin lukea Heikkisen ajatuksia ja uskoa tulevaisuuteen sekä hänen asenteestaan. Uskon, ja toivon, että suomalaisella viskillä on pitkä tulevaisuus paljolti hänen ansiostaan. Ilo oli myös lukea rohkeasta, ja periksi antamattomasta, asenteesta ja kokeilun halusta luoda uutta; giniä ja brandyä.

Niin että nyt vain selailemaan verkkokauppojen valikoimia tasaisin väliajoin, josko sitä kautta onnistuisi.

Ainiin. Siellä luki että ko. viskiä saa parista muustakin kuin hänen ravintolastaan. Kertokaa ihmeessä mistä...

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Värikästä keskustelua

Viskisiepon nuhanokka on estänyt viime aikoina vakavammat viskien maistelut, ja lähinnä viski on toimittanut virkaa vilunpoistajana ja yskänlääkkeenä pieninä annoksina. Tukkoisuus ei kuitenkaan ole estänyt muuten seurata viskimaailmaa, varsinkin täällä Suomessa.

Erityisesti olen seurannut mielenkiinnolla Old Buck -viskin ympärillä käytävää keskustelua. Olen iloinen siitä, että media on myös huomioinut Mika Heikkisen työn viskirintamalla. Häntä haastateltiin mm. Arto Nybergin ohjelmassa ja myös lehdissä on huomioitu Mikan tekemä työ (mm. Kauppalehti). Vaikka Old Buck on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa varsinkin Jim Murrayn maininnan takia, ei tule myöskään unohtaa Teerenpelin tekemää arvokasta työtä suomalaisen viskikulttuurin, ja erityisesti valmistuksen, edistämisessä.

Mutta se mikä minua on hauskuttanut/ihmettänyt on Old Buckin ympärillä käytävä kiivas, välistä minusta jopa hiukan ylilyövä, keskustelu. Jo aiemmin mainitsin, että Old Buck herättää tunteita. En muista nyt äkkiseltään ainoatakaan viskiä, joka olisi herättänyt noin voimakkaista tunteita puolesta tai vastaan. Teerenpelin viski sai kohtalaisen neutraalin vastaanoton tullessaan markkinoille. Old Buckin ympärillä tuntuu, että keskustelu on saanut aivan uudet mittasuhteet juuri sen takia, että Murray sitä meni kehumaan. Jos Murray olisi valinnut minkä tahansa muun viskin vuoden mannerviskiksi, en oikein jaksa uskoa että samanlaista keskustelua olisi syntynyt (puhun nyt vain ja ainostaan Suomessa käytävästä keskustelusta). Miksi näin? Valitettavaa tässä keskustelussa on, että kohtalaisen harva on kuitenkaan vielä sitä maistanut, mutta silti sitä vastaan, tai oikeastaan Murrayn arvioita vastaan, käydään kovaa keskustelua. Murrayn arvio on yhden ihmisen arvio, tosin julkisuusarvoltaan huomattava (sitä ei kai käy kiistäminen?). Mutta miksi sitä arviota ei voi hyväksyä yhtenä arviona muiden joukossa? Se, joka sitä käy maistamassa niin voi kokea ko. viskin aivan eri lailla kuin Murray, mutta myös hyvin samalla tavalla. Ilman, että edes alitajuntaisesti menee samaan suuntaan Murrayn kanssa.

Itse koen, että lähinnä samanlaista kiivasta keskustelua olen kokenut aikoinani, kun puolustin aika yksin Bourbon-viskejä mallasviskien keskuudessa. Muistan hyvin monia hienoja väittelyitä erään harrastajan kanssa Bourbonista (terveiset JS). Valitettavasti noita väittelyitä ei enää tule, kun hänkin on kääntänyt takkinsa ja hyväksyy tuon jalon maissiviskin osaksi viskien rikasta kulttuuria! :-) Näin myös moni muu harrastaja. Toki ei tietenkään kaikki, sillä viskistä joko pitää tai ei pidä. Ei pakolla voi pitää jostain mausta, se on jokaisen oma asia.

Toinen aihe aikoinaan oli Islay-viskien lähes pyhä asema. Menin joitakin vuosia sitten "julkisesti" arvostelemaan Lagavulinia (ja Islayta) yliarvostetuksi ja väitin, että Speyside tulee jossain vaiheessa esille. Sain aika mielenkiintoista kritiikkiä aikoinani, vaikka en sanonut missään vaiheessa Islay-viskien olevan huonoja tai mitään siihen viittaavaakaan. Tänään onneksi Speyside on kohottanut arvostusta Suomessa, kuitenkin niin, että Islay on edelleen aivan yhtä arvostettu alue. Toisin sanoen harrastajat eivät enää ole ihan niin jyrkkiä tietyn tyylin suhteen, vaan viskejä arvostetaan paljon laajemmin ja keskustelu on "pehmeämpää". Tosin värikästä, mutta ei niin jyrkkäjakoista.

Molemmat edellä olevat huomioni ovat minusta ja minun näkökulmasta erittäin hienoja kehityksiä suomalaisessa viskikulttuurissa (eri mieltä saa tottakai olla). Viski on äärettömän monipuolinen juoma, josta löytyy todella monipuolinen makukirjo. Toki väittelyä on ja tulee olemaan aina, koska kyseessä on makuasia.

Loppuhuomio. Itse en ole vielä tätä kirjoittaessa maistanut Old Buckin batch #2 -viskiä. Tästä johtuen en voi siis sanoa yhtään, onko Murray minun mielestäni (1)täysin väärässä, (2)osittain väärässä, (3)osittain oikeassa vai (4)täydellisesti oikeassa. Siitäkin huolimatta olen iloinen Old Buckin saamasta huomiosta/arvostuksesta ja odotan innolla kuulevani suomalaisten harrastajien omia näkemyksiä viskistä, kunhan sitä on maistettu. Itsekin toivoisin pääseväni sitä maistamaan jossain vaiheessa.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Laidasta laitaan

Tsirp tsirp (vai burb brub, vai hik hik????)! Viskisiepolla on manööverit ihan sekaisin, sillä edellisen kirjoituksen jälkeen on vaikka mitä ihmeellistä omassa mielessä.

Aloitetaan miedoista. VASPin juttuja kirmailee Huvilan Hyvän Tuomaan johdolla kaupoissa (mutta enimmäkseen siis eteläisessä Suomessa valitettavasti). ELMA messuilla oli Mustialan mallasta ja kerrankin ruuhkasuomen (Kehä III sisäpuolisia) asukkaista syrjitään, sillä Mustialan tuotteita saa myös pulloissa, mutta tuolta muualta päin. Hieno homma. Ainakin Tammela ja Forssa on edustettuina mustalla listalla, eikun siis Mustialan listalla. Viskisieppo muistelee kaiholla Mussel Inn -tapausta muuttomatkan varrelta, johon tuota voisi verrata melkein suoraan.

Erittäin mukava (sininen) Ardbeg-tasting Pikkulinnussa. Annebel tosin kiersi "taidokkaasti" pari kysymystä mutta olkoon, sillä Viskisiepon sydämen sulatti 1975 single cask. Samainen viski tosin jäädytti hinnallaan. Pullon hinta liikkuu noin 800€:n paikkeilla, mutta kun ravintolassa törmää 100-150€/4cl hintaan, niin siinä alkaa jo sulat palaa kuin eräällä joka lensi liian lähelle polttavaa aurinkoa.

Tulikin jo onniteltua Porin Old Buck -viskiä hienosta arvostuksesta maailmalta. Mielenkiintoista ollut seurata keskustelua Old Buckin arvioista suomalaisella foorumilla. Kuten makuasioissa monesti käy, ollaan menty laidasta laitaan. Tämän viskin osalta ehkä voimakkaammin kuin yhdenkään muun osalta koskaan aiemmin? Miksiköhän? Siksikö, että se on suomalainen ja ei tule ns. viskialueelta? Kuka tietää. Mutta ottamatta kantaa "subjektiiviseen makuun", niin hieno asia suomalaiselle viskille. Harmi kun pukin pökkimistä ei taida olla kovin laajasti saatavilla? Vai onko?

Mitäpä muuta? Ah, nimimerkki JaRiMin laittama mielenkiintoinen referaatti foorumilla on laittanut Viskisieponkin miettimään viskin tulevaisuutta. Pitäisikö haudata viskiharrastus jo nyt ja siirtyä vaikkapa grapan puoleen? Siinäpä pähkäiltävää tulevaisuuden osalle samalla, kun herautan kurkkuun meille suomalaisille niin rakasta ruista, tosin nestemäisessä muodossa tuolta ison rapakon takaa...

Nyt kun vielä pitkäripainen toimittaisi sen BenRiachin lähikauppaan. Ettei vaan tullut oltua myöhässä, sillä edellinenkin Suomi-pullo (PE) jäi kokematta.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Kunnon pukkaus

Hienoa Old Buck! Onnittelut hienoista arvioista ja tittelistä; European Mainland Whisky of the Year. Vaikka kyseessä yhden ihmisen arvio, on Jim Murray kuitenkin iso nimi ja tätä kautta varmasti Old Buckin maine kasvaa! Ja samalla, toivottavasti, Suomen tilanne viskikartalla kohenee uusiin ulottuvuuksiin!

Onneksi olkoon!