Pika-tasting ja kohtuuton vastuu

Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.

Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.

Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).

Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.

Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...

Kuumentava kylmäsuodatus

'Kylmäsuodauksen merkitys on markkinointi. Saadaan viskistä puhtaampi ja makuun sillä on äärettömän pieni vaikutus. Vain todella harjaantunut maistaja voi maistaa eron jos hänelle annetaan suodattamatonta ja suodatettua viskiä'. (Jim Cryle, Master Distiller, Glenlivet)

Kiva siis tietää, että tuo suodatus ei vaikuta makuun juuri ollenkaan. Voimme siis nauttia edelleen viskeistä ja unohtaa sen suodatuksen vaikutus makuelämykseen.

'Kylmäsuodatus muuttaa viskiä todella paljon. Ero on huomattava (tremendous) suodatetun ja suodattamattoman viskin välillä.' (Anthony Burnett Glenmorangie).

Aha, siis se vaikuttaakin. Pahus, nyt siis tuo suodatus onkin paha asia. Vai onko?

Huomioitavaa noissa molemmissa kommenteissa on se, että kumpikin tislaamo käyttää suodatusta. Eli varsinkin jälkimmäisen kohdalla ei ollut kyseessä oman viskin "isällinen suojeluvaisto". Burnett totesi myös, että ei suodatus välttämättä paranna tai huononna viskiä, se tekee siitä vain erilaista. Itse lukisin tuosta rivien välistä ajatuksen markkinoinnin suuntaan, eli viskistä tulee helpommin myytävää suurille massoille.

Kuinka tuohon suodatukseen lopulta pitäisi suhtautua? Puritanistisesti ajatellen se on paha asia, sillä pullossa oleva viski ei ole puhtaimmillaan (vai pitäisikö sanoa "likaisimmillaan"). Toisaalta, voihan se olla parempaakin kuin suodattamaton. Oikeastaan suodatus pitää ajatella yhdeksi osa-alueeksi viskin valmistusprosessia. Eikös se sitä ole?

Ja varmaankin tuo suodatus voidaan tehdä niin monella eri tavalla. Toisen käyttämä menetelmä on voi olla kevyt, jolloin makueroa ei siis välttämättä synny ja toisen rankempi, jolloin muutos on huomattava.

Äh, antaa olla. Onneksi markkinoilla on suodattamattomia ja suodatettuja viskejä. Kohdellaan kumpiakin yhdenvertaisesti omina tuotteinaan ja nautitaan. Viski on kuitenkin aina viskiä ja hyvä viski vielä parempaa, oli sitten suodatettu tai ei.