sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kulttuuria, onko sitä?

Sieppo jäi miettimään edellistä omaa kirjoitustaan ja erityisesti sanaa viskikulttuuri, ja vielä tarkemmin suomalainen viskikulttuuri. Onko sitä, ja jos on, niin millainen se on ja miksi se on mitä se on? Syy miettimiseen on myös Siepon pyöriminen mukana viskiin liittyvässä kerhotoiminnassa.

Helsingin Sanomien maaliskuun kuukausiliitteessä on juttu, kuinka alkoholi on ongelma eri tahoille. Niin, viski on alkoholia ja alkoholihan on vielä edelleen pitkälti tabu ja ongelma täällä. Asiasta ei saisi puhua, ja jos puhuu, pitää aina valita sanansa kuulijan mukaan. Vai pitääkö? Miten siis tällaisessa ilmapiirissä voi syntyä mitään kulttuuria minkään alkoholituotteen ympärille? Vai olisiko viskit siis tätä vastakulttuuria?

Ja viski itsessään mielletään usein edelleen siksi perjantai-illan viihdykkeeksi rankan työviikon jälkeen.

Takaisin alkuun. Onko Suomessa viskikulttuuria? Skotlannissa on, onhan siellä kamala määrä tislaamoja ja koko viski itsessään on sieltä päin (ei, Skotlannin ja Irlannin kiista viskistä ei kuulu tähän)? Jenkeissä on totta kai, onhan heillä Bourbon. Miten meillä sitten voisi olla mitään kulttuuria, kun meillä toimii 2 tislaamoa ja ikää niillä on vielä alle 10 vuotta ja takana yksi viskifestivaali.

Ja taas alkuun. Onko sitä kulttuuria vai ei? Viskisieppo on sitä mieltä että kyllä on! No, nyt kun päästy tulokseen että on, niin mitä se on ja miten perustella tuo väite.

Suomessa toimii Suomen Mallaswhiskyseura. Seura on toiminut yli 12 vuotta maassa, jossa siis väkevää alkoholia ei saa mainostaa, siitä ei saa puhua ja koko asia on hys hys. Jäsenmäärä kasvaa ja tietoisuus leviää.

Uisge 2011. Kävijöitä arviota 900+ eli paljon enemmän kuin seurassa jäseniä. Voiko selvempää merkkiä olla siitä, että viskit eivät ole vain pienen porukan pientä näpertelyä.

Viskiforum. Vain (lähes) viskeihin keskittynyt keskustelupalsta joka on aktiivinen koko ajan.

Totta, meillä on vain kaksi tislaamoa, mutta ei se estä viskikulttuurin syntymistä ja elämää. Eipä meillä taida olla kovin montaa viinitilaa (pois lukien marjapohjaiset tilaviinit) ja viiniharrastus ja kulttuuri on tunnettua ja arvostettua.

Myönnettävä on, että onhan viskikulttuuri meillä vielä nuorta ja ehkä osittain kypsymätöntä. Aika lailla vielä muodostetaan ja muokataan koko aihetta. Mutta harrastajia on paljon, eli nyt on aika harrastajien myös miettiä mihin suuntaan hommaa pitää lähteä viemään. Yksin tätä ei kannata tehdä vaan yhdessä. Ideat, aiheet ja tekijät huomio! Nyt rohkeasti yhdessä toimimaan ja muokkaamaan viskikulttuuriamme. Yhdessä ja avoimesti. Piirit ovat sen verran pienet, että jos yritämme vetää asioita eri suuntiin tahoillamme, on edessä vain turhaa hajoamista ja hyvin alkaneen viskikulttuurin hajottaminen. Aktiivisuudella ja puhaltamalla samaan turvemöykkyyn on Viskisiepon mielestä se ainoa ja oikea tapa.