maanantai 3. elokuuta 2009

Markkinoinnin uhri

Jokunen blogin lukija tietääkin Viskisiepon suhtautumisen Bowmore-tislaamon viskeihin. Kiitos ei. Ei toimi niin ei toimi. Kamalaa tavaraa.

Toisaalta olen toitottanut aina, että pitäisi haastaa itsensä ja maistella rohkeasti uusia tai uudelleen. Viime aikoina lukiessani SOTW:n blogia, on siellä ylistetty Bowmorea pääsääntöisesti niin nautinnollisesti, että jotain siinä tislaamossa on oltava. Eli uskotaan markkinointia sokeasti. Oma muistikirja esille, ja lukemaan omia nuotteja. Tässä vaiheessa alkoi punottaa poskia ja todettava, että tänä vuonna olen maistanut yhtä Bowmorea, viime vuonna yhtä ja sitä ennen...äh, ei jaksa selata enempää...

Eli kielteinen mielikuvani Bowmoresta on syntynyt useampi vuosi takaperin, eli koska en silloin ole pitänyt mausta, olen kiitettävästi kiertänyt kyseisen tislaamon tuotokset jatkossa. Mutta kuten niin usein, viskit muuttuvat ja oma makuaisti muuttuu, pitänee totella omaa toitotustani ja maistaa useampaa Bowmorea kerralla.

Mutta nyt on pyydettävä apua teiltä. Koska olen siis karttanut kyseistä tislaamoa, en oikein osaa hahmottaa hyvää (kohtuullista) nelikkoa/viisikkoa, joilla voisi katsoa onko oma maku muuttunut, vai pysyykö Bowmore edelleen poissa listalta. Otan mielelläni ehdotuksia, joiden avulla voisi tutustua tislaamoon uudelleen. Toki 4-5 versiota on vähän, mutta siitä voisi olla hyvä aloittaa. Sitten pitäisi vielä varmaan sunnistaa Pikkulintuun tms., että valikoimaa olisi tarpeeksi...

3 kommenttia:

pere kirjoitti...

Uutuuksista voisin suositella ainakin Laimrigia. Hyvä sherryn ja savun tasapaino ja karsastamani laventelikin loistaa poissaolollaan.

Sitten jos Pikkulintuun eksyy, niin toki kaikki ne iäkkäämmät vintage-pullotukset ovat pääsääntöisesti varsin hyviä. Niissä tulee hyvin esille iäkkäämmän Bowmoren herukkaisuus ja eksoottiset hedelmät. Myös selvästi halvemmassa Islay Trilogy vatted maltissa on mielestäni paljon 60-luvun Bowmorelle tyypillisiä piirteitä.

Mikäli vain jostakin saat käsiisi viimeaikaisia Feis Ile Bowmoreja, ovat myös ne ehdottomasti maistamisen arvoisia.

Tokihan nykyinen 12yo ja 17yo:kin kannattanee jossakin käydä muistin virkistämiseksi maistamassa, mutta kumpikaan ei ainakaan allekirjoittanutta suuremmin sytytä.

Eihän Bowmoresta pitämättömyytesi johdu samasta 80-luvun alun hyvin laventelisesta tuotannosta, joka on ollut saada minutkin inhoamaan Bowmorea? Jos niin, niin onneksi sekä aikaisemmin, että myöhemmin tislatut maistuvat varsin erilaiselta, eivätkä läheskään niin laventelisilta/saippuaisilta/parfyymisiltä.

Viskisieppo kirjoitti...

Juuri nuo kuvaamasi laventeli ja saippuamaisuus sekä minulle mieleen tullut voimakas lakritsimaisuus ovat syyt, miksi aloin inhoamaan Bowmorea.

Kun jää todella negatiivinen mielikuva jostain viskistä, niin todella hankala motivoitua maistamaan niitä uudelleen vaikka pitäisi. Automaattisesti kiertää tislaamon, vaikka (kuten sanoin) viskit ja oma makuaisti muuttuu niin joskus pitää ottaa itseään niskasta kiinni.

Kiitos vinkeistä. Pitänee katsoa jos niitä jotenkin pääsisi maistamaan (pulloja en sentään ala hankimaan tätä varten ;).

Laitan raporttia maistelustani, jos ja kun saan sen mahdolliseksi/aikaiseksi...

Smoke On The Water kirjoitti...

Vaikea, jollei mahdoton tehtävä on suositella Bowmorea henkilölle joka ei pidä Bowmoresta.Vaan eihän niistä pakko ole tykätä kun kuulemma muitakin tislaamoja on olemassa:)

Mutta pari sanaa kuitenkin. Nykyinen Bowmoren perus-sarja tarjoaa monia hyvin erityylisiä pullotteita ja sieltä saattaa rohkeasti kokeilemalla löytyä joku itseäsi miellyttävä väliltä Legend - 25yo.

Bowmoren (ainakin itselleni) suurimmat "helmet" löytyvät kuitenkin jo aikojen takaa, eli yksikään 1960-luvulla tislattu OB Bowmore ei ole tuottanut pettymystä, kuten Perekin jo totesi. Ehdottomasti maistamisen arvoisia!

Ps. ässänä hihassa voisi olla se "Jussin ja Tapsan 50-vuotias":)