Hädässä ystävä tunnetaan...vai?
Viskisieppo jo huokaili helpotuksesta, sillä tuskin kukaan nyt muistaa lupausta jostain ihme Bowmore-maistelusta. Ehkäpä siitä pääsisi luistamaan kuin koira veräjästä vaikka vedoten kiireisiin ja ties mihin.
Mutta ei. SOTW päätti pitää huolen, että jotain tapahtuu ja kiikutti kolme maistiaista Viskisiepolle. Nyt on siis pakko kohdata tuo Islayn tislaamo, josta tähän mennessä ei ole ollut mitään "hyvää" sanottavaa. Se, olenko enää SOTW:n kanssa puheväleissä tämän jälkeen, jää maistelun päätettäväksi. Siis rusetit kurkussa tiukalle ja menoksi...
Lauantain ratoksi laseissa (1) 15 Y Darkest Sherry Finish 43%, (2) 15Y '88 Glasgow Garden Festival ceramic decander 40% ja (3) 32Y 1968 bottle 1128/1860 45.5.
Darkestista(1) löysin sen eniten inhoamani Bowmore-ominaisuuden. Se laventelin/salmiakin epäpyhyyden. Mutta se tuli esille vain juuri hetki ennen nielaisua ja hävisi saman tien ja oli äärettömän "heikko". Muuten hieno viski, jossa sherry leikkii savun kanssa. Savu pysyttelee enemmän taustalla, antaen tavallaan odottaa itseään. Ilman tuota hetkellistä häivähdystä ilman muuta menisi ostoslistalle. Nyt jää tilaan, jota maistellaan mielellään jatkossakin ja ostan ehkä.
Kaksi muuta viskiä sitten olivat jotain ihan muuta kuin olin odottanut. Kummastakaan en löytänyt vivahdettakaan inhoamastani "bowmorelaisuudesta". 15Y Glasgow oli ehkä yksinkertaisempi ja viljaisempi kun 1968 taas leikitteli suuremmalla hedelmäisyydellä (varsinkin banaanilla) koko ajan. Molemmat oikein hienoja viskejä. Lisäksi 1968 viskin aivan loppumaussa oli jotain, joka vei Siepon lapsuuden makuun, mutta en saanut yhdistettyä sitä mihinkään konkreettiseen. Joku juuresmainen tai marjamainen vivahde.
Eli (1) jää minun osaltani edelleen hyllyyn, mutta (2) ja (3) tarjoilivat jo mielenkiintoisia elämyksiä. Hurahdusta tislaamon suuntaan ei tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja tislaamo lähtee nyt pois punaiselta listalta. Tiedän, että joistakin pullotteista inhoamani aromit löytyvät, mutta kaikissa sitä ei ole (oli mm. seuran vuosikokouksessa olleessa pullotteessa). Tulipahan taas todistettua, että aina kannattaa maistella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ties mitä hienouksia sieltä voikaan putkahtaa esille.
Lopuksi:
SUURI KIITOS, SOTW! Ainakin sain Bowmoren-tuntijan tekemän valikoiman nenän eteen ja hyvän ohjeistuksen: "Jos noilla ei toimi, unohda koko tislaamo". Kaikilla ei toiminut, mutta en enää inhoakaan.
Viskisieppo jo huokaili helpotuksesta, sillä tuskin kukaan nyt muistaa lupausta jostain ihme Bowmore-maistelusta. Ehkäpä siitä pääsisi luistamaan kuin koira veräjästä vaikka vedoten kiireisiin ja ties mihin.
Mutta ei. SOTW päätti pitää huolen, että jotain tapahtuu ja kiikutti kolme maistiaista Viskisiepolle. Nyt on siis pakko kohdata tuo Islayn tislaamo, josta tähän mennessä ei ole ollut mitään "hyvää" sanottavaa. Se, olenko enää SOTW:n kanssa puheväleissä tämän jälkeen, jää maistelun päätettäväksi. Siis rusetit kurkussa tiukalle ja menoksi...
Lauantain ratoksi laseissa (1) 15 Y Darkest Sherry Finish 43%, (2) 15Y '88 Glasgow Garden Festival ceramic decander 40% ja (3) 32Y 1968 bottle 1128/1860 45.5.
Darkestista(1) löysin sen eniten inhoamani Bowmore-ominaisuuden. Se laventelin/salmiakin epäpyhyyden. Mutta se tuli esille vain juuri hetki ennen nielaisua ja hävisi saman tien ja oli äärettömän "heikko". Muuten hieno viski, jossa sherry leikkii savun kanssa. Savu pysyttelee enemmän taustalla, antaen tavallaan odottaa itseään. Ilman tuota hetkellistä häivähdystä ilman muuta menisi ostoslistalle. Nyt jää tilaan, jota maistellaan mielellään jatkossakin ja ostan ehkä.
Kaksi muuta viskiä sitten olivat jotain ihan muuta kuin olin odottanut. Kummastakaan en löytänyt vivahdettakaan inhoamastani "bowmorelaisuudesta". 15Y Glasgow oli ehkä yksinkertaisempi ja viljaisempi kun 1968 taas leikitteli suuremmalla hedelmäisyydellä (varsinkin banaanilla) koko ajan. Molemmat oikein hienoja viskejä. Lisäksi 1968 viskin aivan loppumaussa oli jotain, joka vei Siepon lapsuuden makuun, mutta en saanut yhdistettyä sitä mihinkään konkreettiseen. Joku juuresmainen tai marjamainen vivahde.
Eli (1) jää minun osaltani edelleen hyllyyn, mutta (2) ja (3) tarjoilivat jo mielenkiintoisia elämyksiä. Hurahdusta tislaamon suuntaan ei tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja tislaamo lähtee nyt pois punaiselta listalta. Tiedän, että joistakin pullotteista inhoamani aromit löytyvät, mutta kaikissa sitä ei ole (oli mm. seuran vuosikokouksessa olleessa pullotteessa). Tulipahan taas todistettua, että aina kannattaa maistella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ties mitä hienouksia sieltä voikaan putkahtaa esille.
Lopuksi:
SUURI KIITOS, SOTW! Ainakin sain Bowmoren-tuntijan tekemän valikoiman nenän eteen ja hyvän ohjeistuksen: "Jos noilla ei toimi, unohda koko tislaamo". Kaikilla ei toiminut, mutta en enää inhoakaan.
ps. Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija maistoi kaikkia. Piti kaikista ja piti niitä mukavan erilaisina. Eli Bowmore on siis ostoslistalla...;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti