Siepon UISGE 2012

Mika Jansson

UISGE 2012 on ohi, ja päällimmäisenä Siepolla on hämmentynyt olo. Jopa vähän epätodellinen. Sieppo oli ladannut henkilökohtaisesti tapahtumaa kohtaan kovat odotukset, ja miten sitten kävi. UISGE talloi odotukset maanrakoon olemalla loistava tapahtuma.

Jos UISGElle pitää antaa yhdet kasvot, niin eivätköhän kasvot kuulu Mika Janssonille. Toki hän ei ole tätä tehnyt yksin, mutta ilman häntä ei tätä tapahtumaa varmaan olisi ollut yhtäkään kertaa, puhumattakaan kahdesta. Toinen erittäin keskeinen henkilö UISGEn takana on Ilkka Ruponen. Iso kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tekemässä tapahtumaa, en edes uskalla arvailla talkootyötuntien määrää. Iso kumarrus myös kaikille maahantuojille ja esittelijöille. Olitte laittaneet tilaisuuden monien viskien hintatason niin alas, että jokaisella kävijällä oli mahdollisuus maistaa useita, upeita viskejä. Tilana Vanha on kuin viskeille tehty. Erinomainen paikka tämän vuoden tapahtumaan.

Ruokapuoli toimi tänä vuonna hyvin, ja ainakin possun kylki oli napakymppi tilaisuuteen (club sandwichiä ja makkaroita kehuttiin myös, muista en saanut kommenttia). Ainoa miinus tilan pienuudesta, välistä ei meinannut mahtua syömään, mutta toisaalta sitä kautta Sieppo ainakin tapasi muita harrastajia. Oli todella hyvä saada hyvää ruokaa maisteluiden väliin.

Shackleton

Siepolle viskeistä jäivät parhaiten mieleen Shackleton, Macmyra ja Glenlivet.

Macmyran lakkaliköörin läpikäynyt lopetus kuulostaa kaikelta muulta, kuin yhtään järkevältä tai edes maistamisen arvoiselta, mutta mitä vielä. Erilainen, hauska, maistuva ja toimiva lopetus kaikessa järjen vastaisuudessaan. Ei voi tietää, jos ei kokeile, ja tuossa on näin tehty. Mackmyra kokonaisuutena oli erinomainen, ja toivottavasti pääsee joskus testaamaan uudelleen ja laittamaan nuotit vihkoon. Iso kiitos edustajalle torstain osalta, ja toivottavasti siitä Tallinnan ideasta on iloa.

Glenlivetin Guardians oli Siepolle toinen viski Macmyran Special 07:n lisäksi, jota piti maistaa kahdesti. Huh huh, aivan loistava. Glenlivetkö muka tylsää? Kokeilkaa 21 Archivea myös, jos Guardiansia ei saa käsiin.

Shackletonin suhteen Siepolla oli henk.koht. syitä sen maistamiseen. Hieno viski ja hieno tarina. Se, miten tarkasti se vastaa alkuperäistä, on täysin mahdoton sanoa, mutta kaikin puolin maukas ja toimiva viski. Toki sen tarina lisää mielenkiintoa, mutta ei se aina ole pahasta.

Thor

Toki Bunnahabhain 25, Thor, Dalmore 18, Hudson Four Grain jne. jne. jne. lämmittivät mieltä.

Tilaisuuden aikana Sieppo kierteli paljon ja jututti ihmisiä. Yleinen palaute tapahtumasta oli pelkästään positiivista, mutta toki huomautettavaakin löytyi.

Vesipisteitä kaivattiin vielä enemmän. Sieppo olisi ehkä kaivannut myös lasinpesupistettä, sillä lasi oli aika pian samea ulkoapäin. Toisaalta nyt tuli juotua aina iso annos vettä jokaisen maistellun viskin jälkeen, ja se ei ainakaan haitannut maistelun jatkamista. Eli aika pieni särö kokonaisuudessa.

Torstaina tila toimi hyvin, eikä liikkuminen ollut hankalaa. Perjantaina porukkaa oli selkeästi enemmän, ja käytävillä oli välillä todella ahdasta. En tiedä, olisiko käytäviä ollut mahdollista leventää, mutta se oli ehkä Siepon suurin harmi koko tapahtumasta. Alustavan tiedon mukaan torstaina oli paikalla kaikkiaan noin 500 hlöä, perjantaina sitten reilusti enemmän. Kokonaisarvio on noin 1300 ihmistä (ei virallinen tieto).

Glenlivet

Master Classeistä tuli pääasiassa positiivista palautetta. Muutama totesi, että ne olivat enemmän tastingejä kuin Master Classejä niiden sisältämän tarjonnan puolesta. He olisivat kaivanneet Master Class -nimikkeen alle vielä erikoisempia viskejä. Samalla he olisivat toki olleet valmiit maksamaan enemmän osallistumisesta. Toisaalta Master Classin idea on tavata tislaamon tai alansa huippuja ja päästä juttelemaan heidän kanssaan. Sanoisin, että makuasia, eli toinen toivoo toista ja toinen toista.

Juomaliput. Niistä kommentoitiin paria asiaa. Ne myytiin arkkeina, ja niiden repiminen ei oikein meinannut toimia. Näin useamman kerran, kun repiminen meni pieleen, ja niitä korjailtiin esim. teipeillä. Sieppo otti yleensä arkin ja vietti hetken repimällä laput yksitellen rauhassa nipuksi, jolloin maksaminen myös toimi sujuvammin. Toinen harmi oli, että lippuja myytiin vain vähintään kymmenen kappaleen arkkeina. Tämä harmitti joitakin varsinkin illan lopussa, kun kädessä oli yksi lappu ja vain paria olisi enää kaivannut. Toisaalta ymmärrän, että yksittäisiä lippuja ei myyty,  mutta ehkä illan lopussa tuosta olisi voinut joustaa?

Vuoden 2011 tilaisuus oli pubimaisuudessaan intiimi ja kodikas, ja Sieppo muistelee sitä edelleen lämmöllä. Tämän vuoden tapahtuma oli selkesti "ammattimaisempi", ja ensimmäisen vuoden virheistä ja ongelmista oli todella otettu opiksi. Silti ilmapiiri tilaisuudessa oli Siepon mielestä mutkaton ja lämmin, tästä kunnia kuuluu kävijöille. Siepon tietoon ei ole tullut yhtään järjestyshäiriötä tai ongelmaa, ja kyseessä oli siis (korvat kiinni) väkevän alkoholin tapahtuma. Kerro ihmeessä mielipiteesi tapahtumasta joko Viskifoorumilla tai kommentoi tätä juttua. Kaikenlainen palaute on minusta tervetullutta.

Kiitos kaikille, toivottavasti ensi vuonna nähdään! 

Lopuksi linkit kansioihin, joissa on muutamia kuvia tapahtumasta: Päivä 1 & Päivä 2 (kansioiden paikka saattaa vaihtua joskus. Jos näin käy, linkki löytyy täältä).

Hulinaa perjantaina