Lasilliset Jimin ohjauksessa

Viskisieppo pääsi osallistumaan Jim Murrayn vetämään viskien maistelutilaisuuteen kun herra kävi Suomessa pyörähtämässä. Todella hienoa, että tuon tasoinen viskipersoona saatiin tännepäin ja hienoa myös se, että suomalainen media huomioi tuon. Minkälainen ilta sitten oli? Hiukan Viskisiepolla jäi kaksijakoinen olo.

Ilta keskittyi Ballantine'sin blendeihin, ja mukana oli muutama singlekin. Tasting vedettiin lähes sokkona. Toki tiedossa oli, että joissain laseissa on em. blendit, mutta muutamat lasit olivat täysin tuntemattomia.

Jimin tuntemus viskialalta on kiistatta äärettömän laaja, sitä tuskin on kieltäminen, mutta samalla hänen ehkä ehdottomuus, ja jopa besserwissermäisyys alkoi ärsyttää. Vaikka hän useaan otteeseen mainitsi, että antaa viskien puhua puolestaan, hän kuitenkin piti langat todella tiukasti omissa käsissään. Kysellessään paikalla olijoiden näkemyksiä viskeistä, hän aika suoraan jätti omaan arvoonsa ne kommentit, jotka eivät hänen mielestään olleet "oikein". Toisin sanoen tuli tunne, että vain hänen antamat makuarviot ovat oikein. Lisäksi hän alussa "morkkasi" lehdissä olevia muiden maistelunuotteja. Tuollainen ehdottomuus, varsinkin kun kyseessä ovat makuasiat, ihmetytti.

Hän toi myös hyvin selkeästi esille mielipiteensä viskin värjäämisestä, jäiden käytöstä ja veden lisäämisestä. Kaikki nuo ovat ehdottomasti kiellettyjä! Jälleen esimerkki ehdottomuudesta joka hiukan ihmetytti, vaikka itse jaankin osittain osan noista näkemyksistä hänen kanssaan.

Tastingin yhteydessä hän sanoi, kuinka pitää maistella. Ei niinkään ohjannut vaan sanoi. Toki hänen tapansa maistella on varmaankin "OK" kun arvioidaan viskejä, mutta en minä silti ala olemaan "kala kuivalla maalla", kun ravintolassa haluan nauttia lasillisen. Samoin tastingissä tulee sylkeä. Aina. Jos nielet, tulet humalaan ja arviointikykysi huononee lasi lasilta. Totta, viskeissä on alkoholia ja alkoholi sumentaa arvostelukykyä mutta silti. Ymmärrän kyllä, että jos työkseen arvioi viskejä, on se tehtävä totaalisen tosissaan ja eihän kenenkään maksa kestäisi niitä määriä mitä hän maistelee. Mutta sopiiko tuo tapa "tavalliselle harrastajalle", kun menee pieneen tastingiin ravintolaan? Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, mutta toivon, etteivät sylkykupit tule pakollisiksi seuran tilaisuuksissa.

Hän myös täysin ehdottomasti kielsi viskin nauttimisen ruuan kanssa. Siis yhdistää viskiä ja ruokaa. Miksi? Hänelle viski on, ainakin sen kuvan sain, niin pyhä asia, että se on nautittava vain ja ainoastaan sellaisenaan ja oikein. Viskisieppo ei jaa tuota näkemystä hänen kanssaan. Viski on nautintoaine, jota voidaan nauttia sellaisenaan, mutta miksi ihmeessä ei voisi luoda viskiä hyväksi käyttäen uutta nautinnollista hetkeä? Vaikkapa nauttien hyvää viskiä sushin, suklaakakun tai juuston kanssa.

Tilaisuudessa Jim kertoi monia mielenkiintoisia juttuja markkinoinnista ja mm. sherry-tynnyreistä. Nämä jutut olivat tilaisuuden parasta antia. Jim on myös selkeästi show-mies ja pääosion pidin hänen persoonallisesta tavastaan vetää tilaisuus. Mutta tähän persoonalliseen tapaan kuuluvat hänellä myös "härskit" jutut. Pari ekaa vielä nauratti, mutta lopulta jatkuvat viittaukset "ties-sun-mihin" alkoivat jo häiritä. Tuli tunne, että tuolla ylimääräisellä hän teki tilaisuudesta hyvin "leppoisan" ja epämuodollisen mutta samalla sen avulla piilotti sen ehdottomuuden, jota jakoi kuulijoille.

Maistelussa tuli pari mukavaa "ylläriä" huomatessani, kuinka etukäteistieto juomasta usein ohjaa "tietämättäni" maistelua. Toki tuon vaikutuksen olen huomannut ennenkin, mutta oli mukava huomata uudelleen. Usean viskin kohdalla en jakanut samaa näkemystä hänen kanssaan, makuasioista kun on kyse. Mutta eihän minulla, pienellä Viskisiepolla, voikaan olla niin harjaantunut, oikeaoppinen makuaisti kuin hänellä. Eli nyt siis pitää varmaan alkaa maistelemaan niitäkin, mitkä eivät omassa suussa maistuneet hyviltä kun ne ammattilaisen mukaan ovat lähellä täydellisyyttä. Eiköstä juu?

LISÄYS: Suuri kiitos Pernod Ricardille hänen saamisesta Suomeen ja suuri kiitos, että oli mahdollisuus osallistua tilaisuuteen! PR:n puolelta kaikki toimi loistavasti, eikä napinani kohdistu heihin millään tavalla!

Punarinta ennen ja nyt

Kun nyt Viskisieppo pääsi vauhtiin irlantilaisten viskien kanssa, niin jatketaan samalla saarella. Redbreast 15 y.o. on ollut Viskisiepon suosikki jo vuosien takaa. Kuitenkin tuntuu, että sen makuprofiili on muuttunut vuosien varrella ja tällaista huhua kuuluu muualtakin. Nyt oli aika siis tehdä vertailu omalla nenällä ja suulla, ja katsoa mikä on tilanne.

Viskisieppo lorautti laseihin rinnakkain vuosien 2005 ja 2009 pullotteet. Ja kyllä, ero oli, jos ei huima, niin yllättävän iso.

2005 on profiililtaan jykevä ja tuhti jo tuoksusta alkaen. Tuoksussa marjoja ja hitunen epämiellyttävää lakkamaisuutta (ei marja vaan se puunkäsittelyaine). Suussa kohtalaisen öljyinen. Loppumaku on aika makea, pippurinenkin ja todella voimakkaan hedelmäinen, joka Viskisiepolla yhdistyy nektariiniin.

2009 on kuin laimennettu versio edellisestä. Samat elementit on mukana, mutta tuoksun lakka on nyt alkoholi ja uutena mukana hitunen kahvia. Suussa selkeästi kevyempi. Loppumaku kuivempi, mieto ja edellisen voimakas nektariini on nyt huomattavasti heikommin mukana.

Aikoinani ihastuin juuri Redbreastin voimakkuuteen ja hedelmäisyyteen, eli 2005 versio on lähempänä omia "vanhoja" makumuisteja. Mutta ei 2009 huono ole, ei missään nimessä. Se on oikein miellyttävä viski ja itse asiassa tässä lopun miedompi hedelmäisyys ehkä jopa toimii paremmin kuin 2005 versiossa, jossa se tuntuu hallitsevalta. Tuoksussa 2005 voittaa, ainakin minulla. Kumpi on siis parempi? Kyllä Viskisieppo hitusen kallistuu taas menneisyyden puoleen, mutta kyllä uudemmankin ihan mielellään lasiin lorauttaa.

[edit: Onnistuin sitten mokaamaan iän. Nyt korjattu!]

Irlantilainen kattaus

Viskisieppo vietti mukavan illan maistellen tällä kertaa vain irlantilaisia viskejä. Kattauksessa oli 5 viskiä tuolta vihreältä saarelta, joten nyt tuli pitkästä aikaa maisteltua tarkemmin eroavaisuuksiakin.

Illan aloitti Millar's blendi. Sen jyväviskin osuus on noin 80%, ja sen kyllä huomaa. Viski on kokonaisuutena erittäin kevyt. Tuoksussa mukavaa vaniljaa, sillä se on kypsytetty 1st fill bourboneissa. Maku on myös hyvin kevyt ja aika makea.

Siitä siirryttiin toiseen blendiin; Kilbeggan. Tässä jyväviskin osuus laskee 65-70% paikkeille. Tuoksu on jo huomattavasti täyteläisempi kuin edellä ja maku selkeästi kuivempi. Huhu muuten kertoo, että tästä viskistä voisi olla tulossa jotain erilaista versiota tarjolle joskus.

Nyt siirryttiin single malt -pullotteisiin. Ensimmäinen oli Tyrconnell, viski joka kantaa hevosen nimeä. Viskisiepolla Tyrconnell ei ole oikein koskaan toiminut, ja valitettavasti tilanne pysyi ennallaan. Tuoksu on makea, sitrusmainen ja purukumimainen. Maku kevyt, hitunen hunajaa ja todella lyhyt. Ei toimi erikoisen hyvin niin ei toimi Viskisiepolla. Tyrconnellin viinilopettelut voisivat silti olla mielenkiintoisia maistella.

Sitten eteen tuli keraaminen pullo, jossa kyljessä luki Locke's 8 y.o. Tässä oli Viskisiepon makuun todella hieno viski. Tuoksussa häivähti hyvin, hyvin pieni savun aromi, joka toi mieleen enemmänkin turpeen (5% käytetystä maltaasta on turpeella kuivatettua). Vanilja oli selkeästi mukana, mutta se oli enemmän vaniljajäätelöä kuin puhdasta vaniljaa. Loppumaussa turpeen aromi on hitusen selkeämmin esille, mutta vain hetken. Aromi tuli ja meni. Maku oli muuten pehmeä ja miellyttävä. Hieno irlantilainen, jonka voi ottaa mielellään kaappiin milloin tahansa.

Illan lopetti Connemara (NAS). Tässä savu jo tulee voimakkaammin esille. Maku on aika makea ja pehmeä. Aina tämän viskin kohdalla puhutaan Skotlannista, ja niin tälläkin kertaa. Toisaalta tuollainen vertaaminen on turhaa, sillä kyseessä on Irlantilainen viski. Mutta puheissa vilahteli kuitenkin Islay ja Skye, kun vertailua tehtiin. Odotin, että Connemara olisi ollut oma suosikkini, mutta nyt tällä oli tyytyminen minulla toiseen sijaan.

Kaikki edellä mainitut viskit tulevat Cooley -tislamolta. Huomioitavaa on, että Cooley tislaa mallasviskit kaksi kertaa, eli se siitä "kaikki Irkut tislataan kolmeen kertaan" -faktasta. Bourbon-tynskät, joissa kypsytys tapahtuu, tulevat Heaven Hill tislaamolta. Heille, joiden mielestä maissi ei kuulu viskiin, niin tiedoksi että jyväviskien raaka-aine on, kyllä, maissi.

(Kuvista kiitos Antti Tuuralalle)

Kilchistelyä 3 y.o

Islayn uusin tulokas, Kilchoman, tyrkkäilee uutta versiota markkinoille sen minkä ehtii, viimeisimpänä Spring Release. Viskisieppo sai vasta nyt aikaiseksi maistella nuo kaksi ekaa julkaisua rinnakkain. Mikäpä sopivampaa tehdä maistelut 3.y.o viskeillä synttäreiden kunniaksi.

Odotuksia sinällään ei ollut, sillä kumpaakin oli tullut maisteltua erikseen ja onhan verkko pullollaan maistelunuotteja ja arvosanoja.

Eipä noissa, kuten arvelin, kamalia eroja ole. Inauguralissa savu hyökkää aika pistävänä esiin ja maku on, hmm, aika makea. Autumn Releasessa puolestaan savu on huomattavasti pehmeämpi, mutta edelleen hyvin selkeästi esillä. Se sulautuu hitusen paremmin makeuteen, mutta tässäkin maku on aika makea (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin edellisessä). Kumpikin on Viskisiepon makuun ehkä liian makeita. Lisäksi Autumn Releasessa tuli pitkästä aikaa tuttu tuoksu toisesta 3 y.o viskistä, McCarthy's Oregon Single Maltista (nuotteja menneisyydestä). Tuo tuoksu yhdistyy minulla palaneeseen ruutiin, johon on sekoittunut aseöljyä. Siinä, missä se on McCartyssä hyvin selkeä ja tekee siitä erottuvan hyvällä tavalla, tässä se minusta sotkee. Sama aromi, eri tulos.

Jos mietin kumpaakin omana viskinään, niin eipä säväytä yhtään eikä tarvetta ostaa ainakaan "herkuttelutarkoituksessa". Jos mietin niitä kolmevuotiaina, niin ainoa mikä asiaa parantaa tällöin on se, että toivottavasti he kypsyttävät tisleitään vielä lisää. On siellä paljon lupaavia aineksia, mutta kyllä tislaamon new make -samplet lupasivat Viskisiepolle paljon enemmän. Herää kysymys, olisikohan puhdas bourbon-kypsytys ollut parempi. Täytyy myöntää, että yllättää monet hyvin korkeat "arvosanat" joita verkosta löytyy, mutta makuasiotahan nämä on. Ja muiden arvosanoihinhan toki tulee aina suhtautua tietyllä varauksella.

Jos, lukemieni arvioiden mukaan, Spring Release on hyvin lähellä näitä niin herää kysymys onko kyseessä pelkkä rahastus. En oikein näe, ketä tuo uusi versio oikein palvelisi.

3 y.o

Kappas, Viskisiepon blogi on kypsynyt Internetin sammiossa jo kolme vuotta. Kun nyt tuo skottilaisten maltaiden minimi-ikä on tullut täyteen niin kai kypsytystä on jatkettava vielä lisää. Paraneeko laatu kypsymisen myötä, onkin ihan toinen juttu.

Pitäisi varmaan taas keksiä jotain kirjoitettavaa, eikö höpistä tyhjää tässä. Rehellisesti on kyllä sanottava, etten uskonut näin kauaa jaksavani tai keksiväni jaariteltavaa kun alkusanat 14.4.2007 laitoin. Mutta kun huhu kertoo, että joku tätä lukeekin niin menköön.