Mysteeri maailmalta

Yleensä Sieppo ei hirveästi intoile Mystery Sampleistä, mutta minkäs teet. UISGEn yhteydessä Sieppo sai samplen käteen, joten pakko kai se on leikkiä mukana. Sokkomaistelu on Siepon mielestä kyllä  erinomainen tapa maistella viskejä, jos on siinä mukana täysin avoimin mielin ja ilman kilpailua. Tällöin ei ainakaan etiketti tms. pääse vaikuttamaan yhtään maisteluun. Mutta jos mukana on viskien arvaaminen, niin se ei innosta Sieppoa kovin paljoa. Siitäkin huolimatta tässä mennään.

Sieppo sai samplen savolaiselta harrastajalta ja etiketissä luki "Maailman viskien ystävälle". Savolaiset ovat tunnettuja kieroudestaan, joten Sieppo alkoi miettiä onko etiketti pelkää vedätystä. Toisaalta Siepolla itselläänkin virtaa savolainen kierous veressä ja samplen antaja tietää sen. Olisiko samplen antaja ottanut tämän huomioon, ja sittenkin laittanut viskiä maailmalta, ja arvannut Siepon miettivän vedätystä. Vai olisiko savolainen kierous mennyt tuonkin vedätyksen toiselle puolelle ja tehnyt tupla-vedätyksen? Ja "maailman" tarkoittaa siis Skotlannin ulkopuolista maailmaa tällä kertaa. Vai tarkoittaako?

Kieroilut sivuun ja sample lasiin. Tuoksussa on parfyymiä, tummaa sokeria ja alkoholi aika pistävänä esillä. Viinimäisyyttäkin ehkä, mutta jokin häiritsee. Ei kovin tuhti ja jotenkin kuivahko. Sitten nokkaan pamahtaa liimamaisuutta ja kynsilakan poistoainetta, joka vie saman tien mielen nousevan aurinkon maahan. Japanilainen? Kovin vanhalta ei vaikuttaisi.

Maku on aika ohut ja ennen kaikkea lyhyt. Alkaa hetken kuivana, mutta makeutuu heti. Sokeria ja vahamaisuutta. Puuta ja nahkaa. Myöhemmin jotain omenamaista.

Tuoksu kokonaisuutena vie Japaniin, mutta onko vai ei. Selviää, kunhan samplen antaja nolaa Siepon. Kokonaisuutena viski oli ihan ok, mutta ei herättänyt Siepossa sen kummempia elämyksiä. Tietysti kyseessä on joku kaikkien hehkuttama 30 yo. No, etiketti ei vaikuttanut ja eipä tuo maine maistajana kovin kummoinen taida muutenkaan olla...;)

Edit: Aika huti meni, mutta ei bourbon/rye kyllä tullut missään vaiheessa mieleen (sitäkin yritin hahmottaa). Tuoksun parfyymimäisyys vei väkisin viinin suuntaa, vaikka joku häiritsikin paljon. Maussa kanssa oli paljon sellaista, mikä ei vienyt Kanadan suuntaan missään vaiheessa. Tuoksu varsinkin toi väkisin mieleen Japanin. Eipä sen puoleen ole kanadalaisia kamalasti maisteltu ennen tätä, tästä puhumattakaan. Kiitos samplesta ja "oppitunnista"!

Siepon UISGE 2012

Mika Jansson

UISGE 2012 on ohi, ja päällimmäisenä Siepolla on hämmentynyt olo. Jopa vähän epätodellinen. Sieppo oli ladannut henkilökohtaisesti tapahtumaa kohtaan kovat odotukset, ja miten sitten kävi. UISGE talloi odotukset maanrakoon olemalla loistava tapahtuma.

Jos UISGElle pitää antaa yhdet kasvot, niin eivätköhän kasvot kuulu Mika Janssonille. Toki hän ei ole tätä tehnyt yksin, mutta ilman häntä ei tätä tapahtumaa varmaan olisi ollut yhtäkään kertaa, puhumattakaan kahdesta. Toinen erittäin keskeinen henkilö UISGEn takana on Ilkka Ruponen. Iso kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tekemässä tapahtumaa, en edes uskalla arvailla talkootyötuntien määrää. Iso kumarrus myös kaikille maahantuojille ja esittelijöille. Olitte laittaneet tilaisuuden monien viskien hintatason niin alas, että jokaisella kävijällä oli mahdollisuus maistaa useita, upeita viskejä. Tilana Vanha on kuin viskeille tehty. Erinomainen paikka tämän vuoden tapahtumaan.

Ruokapuoli toimi tänä vuonna hyvin, ja ainakin possun kylki oli napakymppi tilaisuuteen (club sandwichiä ja makkaroita kehuttiin myös, muista en saanut kommenttia). Ainoa miinus tilan pienuudesta, välistä ei meinannut mahtua syömään, mutta toisaalta sitä kautta Sieppo ainakin tapasi muita harrastajia. Oli todella hyvä saada hyvää ruokaa maisteluiden väliin.

Shackleton

Siepolle viskeistä jäivät parhaiten mieleen Shackleton, Macmyra ja Glenlivet.

Macmyran lakkaliköörin läpikäynyt lopetus kuulostaa kaikelta muulta, kuin yhtään järkevältä tai edes maistamisen arvoiselta, mutta mitä vielä. Erilainen, hauska, maistuva ja toimiva lopetus kaikessa järjen vastaisuudessaan. Ei voi tietää, jos ei kokeile, ja tuossa on näin tehty. Mackmyra kokonaisuutena oli erinomainen, ja toivottavasti pääsee joskus testaamaan uudelleen ja laittamaan nuotit vihkoon. Iso kiitos edustajalle torstain osalta, ja toivottavasti siitä Tallinnan ideasta on iloa.

Glenlivetin Guardians oli Siepolle toinen viski Macmyran Special 07:n lisäksi, jota piti maistaa kahdesti. Huh huh, aivan loistava. Glenlivetkö muka tylsää? Kokeilkaa 21 Archivea myös, jos Guardiansia ei saa käsiin.

Shackletonin suhteen Siepolla oli henk.koht. syitä sen maistamiseen. Hieno viski ja hieno tarina. Se, miten tarkasti se vastaa alkuperäistä, on täysin mahdoton sanoa, mutta kaikin puolin maukas ja toimiva viski. Toki sen tarina lisää mielenkiintoa, mutta ei se aina ole pahasta.

Thor

Toki Bunnahabhain 25, Thor, Dalmore 18, Hudson Four Grain jne. jne. jne. lämmittivät mieltä.

Tilaisuuden aikana Sieppo kierteli paljon ja jututti ihmisiä. Yleinen palaute tapahtumasta oli pelkästään positiivista, mutta toki huomautettavaakin löytyi.

Vesipisteitä kaivattiin vielä enemmän. Sieppo olisi ehkä kaivannut myös lasinpesupistettä, sillä lasi oli aika pian samea ulkoapäin. Toisaalta nyt tuli juotua aina iso annos vettä jokaisen maistellun viskin jälkeen, ja se ei ainakaan haitannut maistelun jatkamista. Eli aika pieni särö kokonaisuudessa.

Torstaina tila toimi hyvin, eikä liikkuminen ollut hankalaa. Perjantaina porukkaa oli selkeästi enemmän, ja käytävillä oli välillä todella ahdasta. En tiedä, olisiko käytäviä ollut mahdollista leventää, mutta se oli ehkä Siepon suurin harmi koko tapahtumasta. Alustavan tiedon mukaan torstaina oli paikalla kaikkiaan noin 500 hlöä, perjantaina sitten reilusti enemmän. Kokonaisarvio on noin 1300 ihmistä (ei virallinen tieto).

Glenlivet

Master Classeistä tuli pääasiassa positiivista palautetta. Muutama totesi, että ne olivat enemmän tastingejä kuin Master Classejä niiden sisältämän tarjonnan puolesta. He olisivat kaivanneet Master Class -nimikkeen alle vielä erikoisempia viskejä. Samalla he olisivat toki olleet valmiit maksamaan enemmän osallistumisesta. Toisaalta Master Classin idea on tavata tislaamon tai alansa huippuja ja päästä juttelemaan heidän kanssaan. Sanoisin, että makuasia, eli toinen toivoo toista ja toinen toista.

Juomaliput. Niistä kommentoitiin paria asiaa. Ne myytiin arkkeina, ja niiden repiminen ei oikein meinannut toimia. Näin useamman kerran, kun repiminen meni pieleen, ja niitä korjailtiin esim. teipeillä. Sieppo otti yleensä arkin ja vietti hetken repimällä laput yksitellen rauhassa nipuksi, jolloin maksaminen myös toimi sujuvammin. Toinen harmi oli, että lippuja myytiin vain vähintään kymmenen kappaleen arkkeina. Tämä harmitti joitakin varsinkin illan lopussa, kun kädessä oli yksi lappu ja vain paria olisi enää kaivannut. Toisaalta ymmärrän, että yksittäisiä lippuja ei myyty,  mutta ehkä illan lopussa tuosta olisi voinut joustaa?

Vuoden 2011 tilaisuus oli pubimaisuudessaan intiimi ja kodikas, ja Sieppo muistelee sitä edelleen lämmöllä. Tämän vuoden tapahtuma oli selkesti "ammattimaisempi", ja ensimmäisen vuoden virheistä ja ongelmista oli todella otettu opiksi. Silti ilmapiiri tilaisuudessa oli Siepon mielestä mutkaton ja lämmin, tästä kunnia kuuluu kävijöille. Siepon tietoon ei ole tullut yhtään järjestyshäiriötä tai ongelmaa, ja kyseessä oli siis (korvat kiinni) väkevän alkoholin tapahtuma. Kerro ihmeessä mielipiteesi tapahtumasta joko Viskifoorumilla tai kommentoi tätä juttua. Kaikenlainen palaute on minusta tervetullutta.

Kiitos kaikille, toivottavasti ensi vuonna nähdään! 

Lopuksi linkit kansioihin, joissa on muutamia kuvia tapahtumasta: Päivä 1 & Päivä 2 (kansioiden paikka saattaa vaihtua joskus. Jos näin käy, linkki löytyy täältä).

Hulinaa perjantaina

Siepon UISGE 2012: Esipuhe

Shackleton lämmitti ulkona

Sieppo kahlaa vielä kuvia läpi, joten tässä vaiheessa vasta "esipuhe" tapahtumasta Siepon osalta. Kunnolla tapahtumaa sitten nokitaan vasta seuraavassa jutussa, kun saa samalla enemmän kuvia tarjolle.

Tapasin kahden päivän aikana todella paljon harrastajia sekä esittelijöitä ja vaihdoin kuulumisia ja juttelin mukavia. Pidin todella paljon tästä, mutta minulla on äärettömän huono nimimuisti. Haluan jo nyt pyytää anteeksi, kun ensi kerran tavataan ja minulla on hölmistynyt ilme kasvoilla. Tökkäise UISGEn suuntaan, niin ehkä se muisti taas aukeaa.

Lupasin myös monelle ihmiselle lähettää kuvia ja olla yhteyksissä. Kahden päivän aikana niitä käyntikorttilipukkeita tuli taskut täyteen ties millaisilla merkinnöillä. Jos noin viikon sisällä ei ala kuulua minusta mitään, laita postia. Voi olla, että lappu on hukkunut tai merkintä jäi pois tai ei muista yhdistää nimeä ja toivetta. Pahoittelut jos näin on käynyt.

Iso kiitos myös kaikille teille, jotka annoitte palautetta blogista. Oli myös todella lämmittävää kuulla, että Siepon info-sivusta UISGEen on oikeasti ollut iloa ja apua ihmisille (se on tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten käyntejä kerännyt yksittäinen juttu Siepon blogissa). 

Itse tapahtuma Siepon mielestä? No, siihen palataan seuraavassa jutussa...

Tulossa uutta ja savuinen viskiblogi

Suomi-BenRiach

Siepolta on mennyt ihan kokonaan ohi viskiblogi Suomessa: Kertomuksia Savuista. Onneksi kanssaharrastajat sivistivät Sieppoa Uisgen ensimmäisenä päivänä. Blogi menee Siepolla ehdottomasti seurantaan.

Kevään mittaan on tulossa myös uutuuksia myymälään. Ainakin uusi Suomi-BenRiach tulossa. Jos Sieppo muistaa oikein, niin tuote olisi saatavilla huhtikuun paikkeilla, mutta pitänee tarkistaa tuo ajankohta vielä uudelleen [EDIT: huhtikuun alkupäivinä]. Messuhulinassa tehdyn pikaisen maistelun perusteella oikein kelpo viski kyseessä, mutta sen syvällisempää analyysiä ei vielä tähän rohkene laittaa. 

Imperial

Kuollutta tislaamoakin on luvassa myyntiin, kun Duncan Taylorin Imperial 16 yo. tulee kanssa kevään mittaan valikoimiin [EDIT: helmikuun 27/28 kannattaa kysellä]. Sieppo maistoi myös sen hulinassa, ja viski vaikutti oikein hyvältä.

Itse tapahtumaan palataan myöhemmin, kunhan saadaan toinen päivä kanssa pois alta ja selattua iso kasa kuvia. Kuvia tulee jossain vaiheessa nähtäväksi jonnekin. Ensimmäisen päivän osalta ei tapahtumaa juuri voi muuta kuin kehua.

Ilta Neil Ridleyn seurassa

Neil Ridley

Viskikulttuuri Suomessa on kehittymässä hienosti, ja se aletaan huomata jo kansainvälisestikin. UISGEn myötä Suomessa vierailee paljon tunnettuja viskialan ammattilaisia ja nyt Seuran jäsenillä oli hieno tilaisuus kuunnella yhden illan ajan Neil Ridleytä. Hän on parhaillaan Suomessa tutustumassa Suomen viskikulttuuriin ja hän piti esityksen tynnyreiden vaikutuksesta viskiin. Neil kirjoittaa mm. Whisky Magazineen ja Malt Whisky Yearbookiin sekä pitää blogia (CaskStrength) ja valmistelee parhaillaan viskiaiheista kirjaa.

Tiistai-iltana One Pint -pubiin oli saapunut mukava joukko ihmisiä kuuntelemaan häntä. Ilta oli todella antoisa. Neil kertoi paljon tynnyreiden vaikutuksesta, tynnyreiden puutyypeistä (amerikkalainen v. eurooppalainen ja käytiin Japanissakin) sekä tietysti maistatti viskejä.

Illan kattaus:

• Glenmorangie Nectar D'Or
• Mackillop's Bowmore 1989 sherry cask
• Mackillop's Royal Brackla 1976
• Macallan 12yo sherry cask
• Islay eXPerience (5 litran sherrykäsittelyn saaneessa ranskalaisessa tammitynnyrissä jatkokypsytetty Laphroaigin 10 cask strength)

Mika Jansson, Neil Ridley ja Mika Hanka

Illan kaikkein erikoisin oli Islay eXPerience. Sitä saa vain One Pint pubissa, sillä kyseinen viski on lopeteltu Suomessa. Eurooppalaisesta tammesta tehty 5 litran tynnyri on ensin täytetty PX:llä ja olorosolla. Sherryn on annettu olla tynnyrissä 2 kk, jonka jälkeen sherry pois ja tilalle on laitettu Laphroiaig 10 yo. CS viskiä. Viskin on annettu kypsyä sen jälkeen noin 9kk. Sieppo yllättyi, miten hyvin lopetus on todella onnistunut. Savu ja viini ovat sekoittuneet hyvin keskenään ja kokonaisuus oli todella miellyttävästi toimiva. Todella paljon, paljon huonompia lopetuksia on tullut vastaan. Lasin noston arvoinen suoritus. Idean alkuperäinen toteuttaja (ei nyt maistellun viskin) on Mika Hanka. Hauskaa havaita, miten ennakkoluulottomasti voi lähteä kokeilemaan uusia juttuja ihan omin voimin. Toki ihan halpaa lystiä tuo ei ole, mutta mitäpä ei hyvän viskin eteen tekisi!

Tastingin jälkeen Sieppo jäi juttelemaan Neilin kanssa joksikin aikaa. Neil on todella mukava henkilö, ja juttua riitti. Olisi riittänyt enemmänkin, mutta omalta osaltani ilta piti lopettaa valitettavan aikaisin. Ilokseen Sieppo pääsi myös auttamaan Neiliä, sillä hänen on tarkoitus tutustua myös viskikulttuuriin Uudessa-Seelannissa. Sieppo pystyi kertomaan omia kokemuksia ajaltaan siellä, sekä antamaan erittäin hyvän kontaktin sinne eli Whisky Galoren. Toivottavasti siitä on hänelle iloa.

ISO KIITOS illan isännille ja järjestäjille vielä kerran. Tällaiset tilaisuudet ja vierailijat ovat aina todella tervetulleita. Mukava oli tavata myös uusia viskibloggaajia Suomesta (jatketaan juttua Uisgessa).

ps. Kuulin sivukorvalla huhun, älä kerro kenellekään. Uisgessa räiskyy ukkonen eräällä M-kirjaimella alkavalla ständillä.

Nähdään UISGEssa

Yllättäen myös Sieppo päättää suunnistaa UISGEen. Tarkoitus on olla haistelemassa, ja ehkä maistelemassakin, molempina päivinä. Mielelläni kuulisin kävijöiden kommentteja ja huomioita tapahtumasta ja tastingeistä. Mikä on parasta tapahtumassa, jäikö jotain hampaankoloon, miltä viskit maistuivat jne jne.

Jos tunnistat Siepon ulkonäöltä, nykäise hihasta ja tule juttelemaan vaikka muuten vaan. Siepon voi bongata myös Mallaswhiskyseuran ständiltä satunnaisesti ja varmimmin perjantaina klo 19.00 alkaen. Käy ihmeessä seuran ständillä joka tapauksessa, jos Mallaswhiskyseuran toiminta yhtään kiinnostaa.

Sláinte!