Miksi?

Muutaman kerran Viskisieppoa on lähestytty tiedustelulla, miksi en kirjoita arvioita yksittäisistä viskeistä, kun kuitenkin niitä tulee maisteltua. Niin, kyllähän lähes kaikki maistelut on "mustaan kirjaan" tullut kirjoitettua niin hyvin kuin oma nenä ja suu ne havainnoivat. Viime aikoina Mortlachin arviot blogissa ovat olleet ehkä lähimpänä sellaista perinteistä arvostelua, mutta samalla olen pyrkinyt välttämään liikaa makujen, tuoksujen jne. luettelointia. Ennen kaikkea vältän numerollisen arvosanan antamista (vaikka oma musta kirja ne sisältää). Siis miksi? Muutama syy, paljastettakoon ne nyt kaikille.

Viskiarvosteluita on maailman sivu täynnä. Lähes jokaisesta viskistä löytyy arvostelu jostain päin verkkoa. Toki suomen kielellä niitä on rajallinen määrä, mutta kyllähän Lontoon murre alkaa olla aika monella hallussa ja mm. Googlen Translate toimii paikoitellen siedettävästi.

Niin, mutta kun ei suomen kielellä. Lukaisepa Forumia tai SOTW:n blogia. Tarinaa riittää, asiapitoisia ja asiallisia arvosteluja molemmat täynnä. Turha minun on enää alkaa blogissa vääntämään samaa tarinaa, asiansa paremmin osaavat tehkööt sen. Ja onhan tuota muutama arvio tullut itsekin Forumille raapusteltua, joten ei tässä absolutisti olla.

Viskinautinnon, tai siis viskin, arvioiminen. Minulle viski on aika kokonaisvaltainen nautinto, joka kuuluu hetkeen. Vaikka uskon, että pystyn kohtalaisen objektiivisesti arvioimaan viskin oman makuni kautta, ei objektiivinen maku ole minulle se absoluuttinen totuus. Viski maistuu niin usein niin erilaiselta, kun antaa tunteiden ja tilan ja tilanteen viedä mukanaan. Tämän takia en halua numeroida viskejä sen enempää kuin omassa pienessä maailmassani.

Ja minun makuni on erilainen kuin sinun. Esimerkiksi en pidä Bowmoresta (ainakaan niistä, joita olen tähän mennessä maistanut), eli pääsääntöisesti antaisin alhaiset pisteet Bowmorelle. Samaan aikaan kun luen SOTW:n blogia, tuntuu kuin en lukisi juttuja samasta tislaamosta. Sen verran suu alkaa kuolata niitä lukiessa, että menin sitten lupaamaan tekeväni sen Bowmore-maistelun (pahus).

Ja voihan välistä viskeistä rupatella ilman ainaista arviointia tai analysointia. Antaa ajatuksen virrata, ties mitä hyviä uusia aloituksia saattaa syntyä toisaalla tai omassa pienessä päässä.

Tärkeistä on nauttia. Viskit ei ole, tai ainakaan tulisi olla, kilpaurheilua tai -varustelua. Tiedän, että osa meistä etsii sitä ultimaalista viskiä tai viskinautintoa. Onko sellaista? Kannattaako sen tavoittelu? Unohtuuko siinä matkalla se hyvä, joka saattaa olla juuri sillä hetkellä lasissa nenän alla?

Mitä serkumpi, sen...

Jokunen aika sitten kirjoittelin kahdesta Mortlachista ja niiden eroista ja yhteneväisyyksistä. Näiden pikkuserkku päätti tulla kylään Gordon&MacPhailin 15 Y versiona (pienessä pullossa lisäksi). Eipä aikaakaan, kun kattaus oli tehty ja jokainen kolme oli luovuttanut pulloistaan maistiaisen laseihin.

Nuorukainen oli kattauksen kevyin tapaus. Maku selkeästi miedoin, prosentit alhaisimmat ja kokonaisuus kevyin. Mutta huono? Ei, sillä makuasioiden hienous nosti taas päätään hienosti. Siinä missä Viskisieppo ehkä mieluiten kallistuu (nojaa) Flora&Faunan tai Adelphin pullotuksen suuntaan, Viskisiepon kauniimpi osapuoli omii G&M:n itselleen. Sen hento sherryisyys ja mieto mausteisuus toimivat hänellä paremmin. Ei sillä, etteikö G&M olisi Viskisieponkin mielestä hieno viski, mutta ehkä hieman tasapaksu, hitusen väljä ja varsinkin vanhempien serkkujensa seurassa tahtoo jäädä sivustakatsojan asemaan. Makuasia, jokainen maistakoon itse ja valitkoon suosikkinsa.

Lämmikettä

Pohjolan perukoilla asuessaan viskisiepot ovat tunnetusti havainneet viskin lämmittävän vaikutuksen; varsinkin nautittaessa sitä sisäisesti. Sama lämmike toimii toki ylämaiden nummilla ja missä päin maailmaa tahansa.

Mutta Viskisieppoa lämmittää nyt myös tieto, että viski toimii myös lämmittäjänä ulkoisesti. Ei toki itse viski, mutta läheisesti kuitenkin. Ilolla Sieppo myös huomaa viskin alkavan vihertää. Vihertää? Lue koko juttu esim. täältä tai täältä tai Financial Timesin sivuilta (jos kaikki edellä olevat jumissa, ystävämme hakukone voi auttaa).

Markkinoinnin uhri

Jokunen blogin lukija tietääkin Viskisiepon suhtautumisen Bowmore-tislaamon viskeihin. Kiitos ei. Ei toimi niin ei toimi. Kamalaa tavaraa.

Toisaalta olen toitottanut aina, että pitäisi haastaa itsensä ja maistella rohkeasti uusia tai uudelleen. Viime aikoina lukiessani SOTW:n blogia, on siellä ylistetty Bowmorea pääsääntöisesti niin nautinnollisesti, että jotain siinä tislaamossa on oltava. Eli uskotaan markkinointia sokeasti. Oma muistikirja esille, ja lukemaan omia nuotteja. Tässä vaiheessa alkoi punottaa poskia ja todettava, että tänä vuonna olen maistanut yhtä Bowmorea, viime vuonna yhtä ja sitä ennen...äh, ei jaksa selata enempää...

Eli kielteinen mielikuvani Bowmoresta on syntynyt useampi vuosi takaperin, eli koska en silloin ole pitänyt mausta, olen kiitettävästi kiertänyt kyseisen tislaamon tuotokset jatkossa. Mutta kuten niin usein, viskit muuttuvat ja oma makuaisti muuttuu, pitänee totella omaa toitotustani ja maistaa useampaa Bowmorea kerralla.

Mutta nyt on pyydettävä apua teiltä. Koska olen siis karttanut kyseistä tislaamoa, en oikein osaa hahmottaa hyvää (kohtuullista) nelikkoa/viisikkoa, joilla voisi katsoa onko oma maku muuttunut, vai pysyykö Bowmore edelleen poissa listalta. Otan mielelläni ehdotuksia, joiden avulla voisi tutustua tislaamoon uudelleen. Toki 4-5 versiota on vähän, mutta siitä voisi olla hyvä aloittaa. Sitten pitäisi vielä varmaan sunnistaa Pikkulintuun tms., että valikoimaa olisi tarpeeksi...

Muutakin kuin Eino Grön

Viskisieppo päätti tehdä pienen muuttomatkan Köpiksen hulinaan. Vaikka viskit eivät olleet päällimmäisenä mielessä matkan suunnittelussa, niin mihinkäpä se sieppo nokastaan pääsee. Yrittää piti ja todeta, että joskus on parempi vaan olla ja nauttia miedommista maltaista.

Kööpenhaminan paras viskikauppa on Juul's. Valikoima on hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta hintataso valitettavasti sellainen, että sulkia alkoi kuumottaa. Mielessä oli Juul´sin omat pullotukset, kuten Flying Viking Mortlach. Juul's tarjosi kaupassa pienen maistiaisin, ja hyväähän se oli. F&F-versioon verrattuna huomattavasti kuivempi ja olikin lähempänä Adelphin versiota (kts. edellinen juttu), tosin siihenkin nähden hitusen kuivempi eikä niin mausteinen. Hyvää, mutta ei niin hyvä, että se olisi Viskisiepon mielestä noin 120 € arvoinen. Hyllyyn jäi. Erikoismainintana mainittakoon, että Lammerlawn pullotuksia oli vielä hyllyssä. Sorruttuakin tuli, mutta onneksi nyt pysyi järki kädessä ja mukaan tarttui vain pieni pullollinen jotain muuta. Paluumatka on vielä edessä, mutta etukäteistietojen mukaan lentokentän varaan ei kannata jättää kuin talousviskien hankinta. No, olkoon niin!

Viskibaarejakaan ei kaupungista juurikaan löydy. Muutaman selvitin etukäteen, mutta esim. Whisky Magazinen sivuilla mainittavan Charlie's Pub:in valikoima oli naurettavan pieni. Viskisieppo teki tiskin edessä täyden käännöksen ja suuntasi muualle. Sama tapahtui mm. McJoy:ssa. Hinnatkin jäivät selvittämättä, tosin vanhasta muistista nekin ovat "kohtuuttomia".

Eli katse piti suunnata miedomman maltaan puoleen. Tangon ystävät voivat pärjätä joskus huutelemalla Eino Gröniä tiskillä, mutta toki muutakin on tarjolla. Ekaksi kohteena oli Vesterbro Bryghus ja nauttia oluiden lisäksi hiukan sapuskaakin. Pari maistettua olutta olivat oikein maukkaita ja kauniimpi sirkuttelija kehui paikan hampurilaista. Oli paras koskaan, ei aivan tavallinen, mutta se teki siitä nimenomaan loistavan. Seuraavan iltana Brewpub København ja nyt vuorossa paikan perusburgeri panimon omien oluiden kanssa. Nyt viskisieppo lauleli korkeaa veisua hampurilaisen kanssa, jossa puoliraaka(!) pihvi ja hillittömät ranskalaiset (jos niitä niiksi voi kutsua). Onneksi jälkiruuaksi nautittu Leviathan Barley Wine nosti sen verran jalkaa, että pääsi lyllertämään hotellille saakka. Apollo panimo jäi testaamatta ruuan hintatason takia ja Nørrebro Bryghus (Alkonkin valikoimassa) ei nyt sattunut lentoreittien varrelle.

Viskin takia ei siis Köpikseen kannata suunnata, mutta onhan elämässä miedompiakin asioita. Perusolut kannattaa välistä jättää hanaan ja suunnata mikropanimoihin. Olut on hyvää ja mahankin saa (liian) täyteen!

Samaa maata, eri luonne

Saman tislaamon tuotteiden vertailu keskenään on aina hauskaa. Joskus tuotteet poikkeavat toisistaan yllättävänkin paljon, toisinaan taas "sukulaisuus" on silmiinpistävää.

Nyt vierekkäin lorahtivat lasiin Mortlachin tislaamon kaksi tuotetta. Mortlach 16 Y (Flora&Fauna sarjasta) ja yksityinen pullote Adelphilta, jolla ikää 17Y (1991). Prosentit viskeissä eroavat jonkin verran (16Y:43% - 17Y:57%), joten sukukisaan kolmanneksi pyöräksi lorautettiin tuohon väkevämpään tilkka vettä. Se kestää todalla hyvin vettä!

Adelphin pullote on kypsytetty refill sherryssä, mutta tästäkin huolimatta tisle on repinyt sherryt mukaansa hienosti. Väri ei ole yhtä tumma kuin F&F:ssä, mutta tuoksussa ja maussa se on hienosti mukana. Sherry-pommiksi sitä en kutsuisi. Toisaalta F&F on maultaan paljon täyteläisempi ja "hienostuneempi". Se on makea ja jälkiruokamaisempi. Adelphin pullote taas jyrähtää huomattavasti pippurisempana ja raaempana. Raakuus jatkui myös vedellä jatketussa (toki älytön veden lisääminen vie litkuksi), eli raakuus ei ollut vain prosenteissa.

Molemmista löytyi siis hieno sherry, toffeemaisuus ja hedelmäisyyttä. Loppusilaus kuitenkin teki näistä lopulta aika erilaiset. Ikuisuuskysymys. Kumpi ompi parempi? Ei kumpikaan, sillä kumpikin pullote toimii omanaan hienosti. Olisi turhan "raakaa" rankata näitä keskenään sen enempää, sillä ne ovat läheisestä sukulaisuudesta huolimatta lopulta erilaiset. Viskisieppo voisi ajatella nauttivansa F&F version hyvän, tuhdin pihvin jälkeen jälkiruuaksi, kun taas Adelphin versio sopisi kesämökille syysmyrskyn aikaan, kalareissun jälkeen takkatulen ääressä nautittavaksi lämmikkeesi.

Pannu täynnä, hyvä mieli

Viskisieppo harrasti hitusen kotimaan matkailua ja syrjähyppyjä eksyen Kuopion viinijuhlille, vaikka pahvisuu nippa nappa erottaa valkoisen punaisesta. Illan korjausliike tapahtui sitten oikeetten immeisten piäkuapungissa totta kai Pannuhuoneella.

Pannuhuone oli, totta kai, pakattu täyteen mutta silti on kiitettävä julkisesti henkilökunnan toimintaa. Kiireenkin keskellä viskisiepon kauniimpi sirkuttelija sai oluensa kunnolla vaikka olikin hanojen kanssa ongelmia. Myös viskit tuli tarjolle kunnolla, aivan kuin olisin ollut paikalla yksin. Todella hienoa toimintaa Viskisiepon näkökulmasta vaikka takuulla oli kiire henkilökunnalla. Harmi kun ei tullut kiitettyä, eli jos joku kantis tai Pannuhuoneen henkilökuntaan kuuluva lukee välittäkää iso KIITOS.

Ainoa, mikä pisti nokkaan sitten edellisen reissun, niin viskivalikoima on tainnut hitusen pienentyä? Jenkeistä löytyi vain Jack, ei muita? Muutenkin hyllyt näyttivät hitusen vajaammilta kuin ennen, toki kuitenkin ihan kohtalaisen laadukkailta (mm. mukana useampikin OMC-pullote). Savon puolen harrastajille tsemppiä, älkää päästäkö valikoimaa suppenemaan likkaa! Viskisieppo yrittää käydä tekemässä tarkastuslaskennan vielä uudelleen kesän mittaan.