SOTW omassa blogissaan kirjoitteli sokkotastingistä oikein mukavasti ja Viskisieppo on aika pitkälle samaa mieltä. Ravintolassa en kovin helposti ala ostamaan sokkona, vaan haluan tietää mihin rahani laitan. Mutta toisaalta joskus sokkona maistamisessa on omat ilonsa, varsinkin jos lopputulos on (positiivinen) yllätys. Mutta se, että sokkotastingissä pitää, tai yrittää, tunnistaa viskin on myös minusta aivan turhaa ja vie huomiota itse nauttimiselta.
Mutta nyt on edessä sokkotasting, sillä myös Viskisieppo saa kunnian osallistua UISGE 2011 -viskiraatiin. Pitäisi siis valita paras. Miten voidaan valita paras viski? Kyseessä on makuasia, joten miten ihmeessä paras viski on edes mahdollista valita? Onneksi sieppo ei ole yksin, sillä olisi oma valinta mikä tahansa, varmasti tervaa ja höyheniä olisi tiedossa.
Eli valitaan sokkotastingissä paras viski. Helppoa eikö? Periaatteessa Viskisieppo ei kamalasti pidä tällaisista valinnoista, mutta toisaalta niille on paikkansa. Lisäksi sieppo sai kuulla, että maistelussa ei panna kaikkia sekaisin, vaan valintoja tapahtuu eri kategorioissa. Tämä sai siepon ilolla mukaan, sillä olisihan se ihan naurettavaa jos samassa setissä olisi mallasta, blendiä, irkkua ja bourbonia. Osa aivan erilaisia kuin toiset, miten siinä sitten valitsee parasta kaikista. Eihän oluissakaan valita parasta kaikista, vaan tyypeittäin. Eikös?
Mutta miten ihmeessä valita paras viski sitten millään tavalla. Mitkä ovat ne tekijät, millä perusteella pitäisi arvioida? Sokkona kun ollaan, ei voi valita senkään perusteella miten hyvin kyseinen pullote vastaa tislaamon makuprofiilia (niin ja se makuprofiili on sitten jo toinen juttu kokonaan).
Viskisieppo aikoo noudattaa kylmästi omia perusteitaan. Kokonaisuus ratkaiskoon. Miten tuoksu ja maku toimivat keskenään, miten eri vivahteet sopivat yhteen ja onko häiritseviä kohtia. Se, että jonkin makuprofiili on voimakkaan savuinen tai sherryinen ei ratkaise. Ääripäät ei siepolla saa automaattisesti pisteitä, jos kokonaisuus ei ole, hmm, harmoninen. Mutta harmonisuus ei tarkoita siis mietoutta tai tylsyyttä. Värin suhteen siepolla on oma mielipiteensä, mutta kysytään teiltä lukijat; "Onko värillä väliä?".
Viskisieppo ei aio koko tastingin aikana miettiä kertaakaan mikähän viski mahtaa olla kyseessä. Turha uhrata ajatusta arvuuttelulle, sillä se mikä ratkaisee on tasan tarkkaan siinä lasissa nenän edessä.
Oli paras sitten blendi, irkku, jenkki tai mallas, eiköhän se hyvää ole kun isolla porukalla se valitaan. Kaikkien mieleen se ei takulla tule olemaan, mutta ei pidäkään tai saadaan saman tien supistaa Alkon valikoima yhteen merkkiin.
Mutta nyt on edessä sokkotasting, sillä myös Viskisieppo saa kunnian osallistua UISGE 2011 -viskiraatiin. Pitäisi siis valita paras. Miten voidaan valita paras viski? Kyseessä on makuasia, joten miten ihmeessä paras viski on edes mahdollista valita? Onneksi sieppo ei ole yksin, sillä olisi oma valinta mikä tahansa, varmasti tervaa ja höyheniä olisi tiedossa.
Eli valitaan sokkotastingissä paras viski. Helppoa eikö? Periaatteessa Viskisieppo ei kamalasti pidä tällaisista valinnoista, mutta toisaalta niille on paikkansa. Lisäksi sieppo sai kuulla, että maistelussa ei panna kaikkia sekaisin, vaan valintoja tapahtuu eri kategorioissa. Tämä sai siepon ilolla mukaan, sillä olisihan se ihan naurettavaa jos samassa setissä olisi mallasta, blendiä, irkkua ja bourbonia. Osa aivan erilaisia kuin toiset, miten siinä sitten valitsee parasta kaikista. Eihän oluissakaan valita parasta kaikista, vaan tyypeittäin. Eikös?
Mutta miten ihmeessä valita paras viski sitten millään tavalla. Mitkä ovat ne tekijät, millä perusteella pitäisi arvioida? Sokkona kun ollaan, ei voi valita senkään perusteella miten hyvin kyseinen pullote vastaa tislaamon makuprofiilia (niin ja se makuprofiili on sitten jo toinen juttu kokonaan).
Viskisieppo aikoo noudattaa kylmästi omia perusteitaan. Kokonaisuus ratkaiskoon. Miten tuoksu ja maku toimivat keskenään, miten eri vivahteet sopivat yhteen ja onko häiritseviä kohtia. Se, että jonkin makuprofiili on voimakkaan savuinen tai sherryinen ei ratkaise. Ääripäät ei siepolla saa automaattisesti pisteitä, jos kokonaisuus ei ole, hmm, harmoninen. Mutta harmonisuus ei tarkoita siis mietoutta tai tylsyyttä. Värin suhteen siepolla on oma mielipiteensä, mutta kysytään teiltä lukijat; "Onko värillä väliä?".
Viskisieppo ei aio koko tastingin aikana miettiä kertaakaan mikähän viski mahtaa olla kyseessä. Turha uhrata ajatusta arvuuttelulle, sillä se mikä ratkaisee on tasan tarkkaan siinä lasissa nenän edessä.
Oli paras sitten blendi, irkku, jenkki tai mallas, eiköhän se hyvää ole kun isolla porukalla se valitaan. Kaikkien mieleen se ei takulla tule olemaan, mutta ei pidäkään tai saadaan saman tien supistaa Alkon valikoima yhteen merkkiin.
