keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Asiakaspalvelua...

Tulipa taas nähtyä ja koettua, miten asiakaspalvelu voi vaihdella. Viskiharrastuksen myötä olen kerännyt viskien etikettejä kansioon (pullot vie liikaa tilaa). Ymmärrettävästi rahat ei riitä kaiken maailman viskien ostoon, joten joutuu kehittelemään erinäisiä muita tapoja (kiitos teille kaikille, joilta olen (tyhjän) pullon saanut itselleni, jatkossa toki täydetkin kelpaa).

Keskustelin erään skottilaisen tislaamon edustajan kanssa, ja puheeksi tuli tämä keräilyni. Hän lupasi välittää pyyntöni tislaamon markkinointiosastolle ja eipä mennyt kuin viikko, kun postiluukusta tipahti kirjekuori. Kuori sisälti 15 etikettiä, täysin sileitä ja ilmaiseksi. Tällä toiminnalla ko. tislaamo sai minusta iloisen kuluttajan, ja varmasti ostan heidän tuotteitaan jossain vaiheessa, ihan kannatuksesta ja kiitoksesta (ei sillä, ettei ko. tislaamon tuotteen olisi myös laadukkaita :-) Ja tämä ei ole ainoa skottitislaamo, jonka kanssa homma on toiminut näin.

Kuinkas Suomessa sitten? No, kaksi tislaamoahan meillä on eli molemmille sähköpostia. Toiselta tislaamolta etiketti tuli (useampi kappale), eli markkinointi on hallussa. Ja kaiken lisäksi sain etiketit ilmaiseksi. Toinen? Sähköpostiini ei edes koskaan vastattu, onko etikettejä edes mahdollista saada. Olin luvannut maksaa myös niistä ainakin postimaksut ja myös asiallisen korvauksen jos tarve. Kuinka vaikeaa on vastata asialliseen kyselyyn? Kuinka kalliita etiketit on tislaamolle? Eikö edes korvausta vastaan?

No, lopulta sain tuon toisenkin suomalaisen tislaamon etikettejä, mutta kovin vastenmielistä se tuntui olevan.

Ymmärrän kyllä, että etiketit ovat kuluja tislaamoille. Mutta jos lupaa korvata vaivan tislaamolle, luulisi että Suomen kokoisessa maassa kannattaisi osata hyödyntää tämä pienikin markkinointi. Sana kiertää ja itselleni tuli tunne, että he eivät välitä kuluttajista tai viskiharrastajista juurikaan. Harmi.

tiistai 17. huhtikuuta 2007

Kuumentava kylmäsuodatus

'Kylmäsuodauksen merkitys on markkinointi. Saadaan viskistä puhtaampi ja makuun sillä on äärettömän pieni vaikutus. Vain todella harjaantunut maistaja voi maistaa eron jos hänelle annetaan suodattamatonta ja suodatettua viskiä'. (Jim Cryle, Master Distiller, Glenlivet)

Kiva siis tietää, että tuo suodatus ei vaikuta makuun juuri ollenkaan. Voimme siis nauttia edelleen viskeistä ja unohtaa sen suodatuksen vaikutus makuelämykseen.

'Kylmäsuodatus muuttaa viskiä todella paljon. Ero on huomattava (tremendous) suodatetun ja suodattamattoman viskin välillä.' (Anthony Burnett Glenmorangie).

Aha, siis se vaikuttaakin. Pahus, nyt siis tuo suodatus onkin paha asia. Vai onko?

Huomioitavaa noissa molemmissa kommenteissa on se, että kumpikin tislaamo käyttää suodatusta. Eli varsinkin jälkimmäisen kohdalla ei ollut kyseessä oman viskin "isällinen suojeluvaisto". Burnett totesi myös, että ei suodatus välttämättä paranna tai huononna viskiä, se tekee siitä vain erilaista. Itse lukisin tuosta rivien välistä ajatuksen markkinoinnin suuntaan, eli viskistä tulee helpommin myytävää suurille massoille.

Kuinka tuohon suodatukseen lopulta pitäisi suhtautua? Puritanistisesti ajatellen se on paha asia, sillä pullossa oleva viski ei ole puhtaimmillaan (vai pitäisikö sanoa "likaisimmillaan"). Toisaalta, voihan se olla parempaakin kuin suodattamaton. Oikeastaan suodatus pitää ajatella yhdeksi osa-alueeksi viskin valmistusprosessia. Eikös se sitä ole?

Ja varmaankin tuo suodatus voidaan tehdä niin monella eri tavalla. Toisen käyttämä menetelmä on voi olla kevyt, jolloin makueroa ei siis välttämättä synny ja toisen rankempi, jolloin muutos on huomattava.

Äh, antaa olla. Onneksi markkinoilla on suodattamattomia ja suodatettuja viskejä. Kohdellaan kumpiakin yhdenvertaisesti omina tuotteinaan ja nautitaan. Viski on kuitenkin aina viskiä ja hyvä viski vielä parempaa, oli sitten suodatettu tai ei.

lauantai 14. huhtikuuta 2007

Bourbon tulee

Bourbon. Viskiä vai ei? Minulle bourbon on aina ollut viskiä ja miksi ei olisi. Erilaistahan se on kuin Single Maltit. Joskus voimakkaampaa, joskus makeampaa, ja aina erilaista kuin mallas.

Vielä muutama vuosi sitten bourbonista pitäminen oli melkein sopimatonta (Suomessa). Jos julkisesti sanoi nauttivansa bourbonin mausta niin aina viitattiin "räyhä-Jackiin", ja naurettiin päälle. Olen silti pitänyt tiukasti pääni ja puolustanut tuota jaloa juomaa. Ja olen siitä saanut kuulla :-)

Mutta katsotaanpa tilannetta tänään. Bourbonin arvostus on noussut kuhisten ihan vuoden sisällä. Jopa muutama paatunut bourbonin vastustajakin on kääntänyt takkinsa. Miksi? Onko bourbon parantunut, vai onko siitä vain tullut yllättäen "sosiaalisesti hyväksyttyä"?
Onko Bourbonista tulossa "muotijuoma" ja mitä samalla tapahtuu mallasviskille? Toivottavasti molemmat hienot juomat saavat arvoisensa arvostuksen viskipiireissä ja miksei yleisestikin. Niin, ja jos jommasta kummasta ei pidä, niin ei tietenkään pakolla...

Ardbeg tänään

Ardbeg. Kunnioitusta herättävä tislaamon nimi monelle harrastajalle. Itsekin kyseisen tislaamon tuotteisiin ihastunut. Tai ainakin ollut.

1997 Glenmorangie osti Ardbegin ja sen jälkeen onkin ollut havaittavissa mielestäni huononpaan suuntaan menevä kehityskulku. Omistumisen vaihtumisen Argbeg on tasaisin väliajoin julkaissut uuden omistajan ikeen alla tislattua viskiä; mm. Very young, Still young ja viimeisimpänä Almost there. Ajatus on mielenkiintoinen, julkaistaan parin vuoden välein uusi viski, joka on aina pari vuotta edellistä vanhempaa, kunnes lopulta (2.6.2007) julkaistaan uusi "alustava" Ten Years Old nimeltään "Mór Ardbeg" (limited edition ja pullon kokokin on hiukan normaalia isompi eli 4.5 litraa). Ihan virallinen uusi 10Y tullee 2008. Vanha 10 Y on lähes käsite, mitenkähän käy uuden. Niin, ajatus on hyvä. Mutta mitä nuo "young" versiot ovat oikeastaan tuoneet? Mielestäni ei mitään, mukava jatkumo mutta uutta? Ei kai nyt sentään. Jokainen tuote on lopulta ollut aika yllätyksetön, odotetunlainen tuote tuolta tislaamolta. Sitä itseään. Toki tuolla sarjalla on saatu kerättyä harrastajilta rahat pois mutta odotus uuden kympin suhteen on minulla laskenut melkein samaa tahtia. Jotenkin pelottaa, että uusi 10 Y ei ole sitä mitä pitäisi. Toivottavasti olen väärässä.

Niin, onhan Ardbeg tässä julkaissut toki muutakin; Uigedail ja Airigh Nam Beist (ja paljon muutakin). Mielesäni nämä ovat toimineet paremmin, ja varsinkin "the beastie" esitteli hienon sherryn ja savun liiton. Mutta kyseessä onkin vuoden 1990 tislaus.

Hups, edeltä voi saada käsityksen, että tuo "young"-sarja ei minulle maistuisi. Ei toki, mainioita tuotteita kaikki, mutta ovat mielestäni yllätyksettömiä ja turhan hypetyksen tuotteita.

Alkusanat

Jahas, blogi pystyssä. Se, jaksanko tänne jatkossa tarpeeksi kirjoitella nähdään myöhemmin. Ja onko tästä loppujen lopuksi mitään iloa?

Jokainen kirjoitus on sen hetkinen ajatus aiheesta. Jos myöhemmissä kirjoituksissa kirjoitan muuta, olen siis kääntänyt takkini ainakin osittain tai sitten vain sillä kyseisellä hetkellä näen asian toisin. Totuuksia nämä eivät ole eivätkä tule olemaan. Nämä ovat vain yhden viskiharrastajan viskin sumentamia ajatushäivähdyksiä.

Kommentoi, ole samaa mieltä, ole erimieltä, ole mieltä. Pääasia on pysyä asiassa eli viskin ympärille liittyvissä aiheissa.